Tämä blogi sisältää kirjojani sivuavia aiheita. Aihealue on hyvinkin laaja ja artikkelien on tarkoitus tuoda esiin uutta, mielenkiintoista ja joskus kiistanalaistakin informaatiota.

My blog in English: http://spreadingmyfinns.blogspot.fi/

Wednesday, December 28, 2016

Älykkäät kasvit


Kaikki näytöt kasvien älykkyydestä on helppo yksinkertaistaa darwinilaiseksi luonnonvalinnaksi vaivautumatta sen enempää ajattelemaan asiaa ja typistää koko älykkyyden käsite lähinnä metaforiseksi kuorrutukseksi. Eihän kasvi voi ajatella, kun sillä ei ole aivoja eikä hermostoa. Ajatuskin siitä on absurdi ja suorastaan naurettava. Kasvien tietoisuuteen ja tunteisiin uskominen on jo vähä-älyisyyttä. Induktiivisen päättelyn mukaisesti on kuitenkin perusteltua sanoa, että koska kasvien käyttäytyminen on säännönmukaisesti älykästä, on täysin mahdollista, että ne ovat älykkäitä. Sen sijaan epätieteellistä on väittää, että vaikka kasvit käyttäytyvät älykkäästi, on järjetöntä edes olettaa niitä järjellisiksi.

Oman älyn käyttö on tiedemaailmassa kontrolloitua ja tieteelliset reviirit tarkoin suojattuja älyllisiltä invaasioilta. Tästä on kasvimaailman älytutkimuksen osalta hyvä esimerkki vuonna 2007 Trends in Plant Science –julkaisussa ollut avoin kirje, jonka oli allekirjoittanut 36 tutkijaa 33:sta eri instituutiosta. Siinä sanottiin, ”ettei kasvineurobiologia lisää ymmärrystä kasvien fysiologiasta, solubiologiasta tai signaloinnista” ja kehottivat ”kriittisesti uudelleenarvioimaan koko konseptin ja kehittämään sille älyllisesti kestävän pohjan”.

 
 
 

Määrittely kasvien älykkyyskäsitteelle

 

Älykäs käyttäytyminen vaatii rinnalleen muistin ja oppimisen, jotta voidaan puhua aidosta älykkyydestä. Korkeampi älykkyys tarkoittaa oppimisessa myös sopeutumista uusiin tilanteisiin. Korkeamman kognitiivisen toiminnan ja tietoisuuden vähimmäisvaatimusten rajanveto on kuitenkin epäselvä. Yksinkertaisimmillaan tietoisuus tarkoittaa sitä, että on tietoa ympäröivästä maailmasta. Siihen kykenee jopa mittalaite, joten tieto on syytä korvata sanalla käsitys. Tämän käsityksen pitäisi vielä johtaa holistiseen toimintaan suhteessa ympäristöön. Tähän kykenee monipuolisesti ohjelmoitu tietokonekin, joten tietoisuus edellyttää vielä itsensä tiedostamista osana kokonaisuutta. Varsinkin väitteet kasvien tietoisuudesta ylittävät rajan, joka on useimmille terveen järjen äärimmäinen raja-aita. Suurin epäuskon aiheuttaja saattaa hyvinkin olla se, ettei kasveilla näytä olevan mitään näkyvää mekanismia informaation prosessointiin, kuten aivot, synapseja tai aktiopotentiaaleja.
 

Voiko ihmisellä olla lehtiä ja juuret?

 

 
Kasvi ei ole ihmisen tai eläimen kaltainen, eikä sen toimintaa pidä siksi yrittää ymmärtää ihmisen tai eläinkunnan kannalta. Näkemys kasveista muuttuu oleellisesti, kun katsoo asioita niiden näkökulmasta. Ihmisten kannalta kasvit ovat paikkaan sidottuja, eikä niissä näytä tapahtuvan juuri mitään. Se on kuitenkin ihmisen harhaluulo. Kun kasveja filmataan ja filmiä katsotaan sitten nopeutettuna, kasvit näyttävät heräävän eloon ja muistuttavan käytökseltään eläimiä. Juuren kasvu on kuin ympäristöään tarkkailevan käärmeen matelu. Nuoret kasvit harjoittelevat leikkimällä keskenään aurinkoon suuntautumista ja kilpailemalla siitä. Aikuiset kasvit kamppailevat kirjaimellisesti paikasta auringossa. Ne työntävät ja tönivät toisiaan hakeutuessaan auringonpaisteeseen.
Kasvien älykkyys ja tietoisuus avautuvat aivan uudella tavalla, kun tajuaa, etteivät ne olekaan sidottuja paikoilleen. Siirtymisen sijaan ne kasvavat haluamaansa suuntaan. On näyttöjä siitä, että kasvien tietoisuus suuntautuukin kasvuun, eikä tässä pidä rajoittua ihmisen kokemukseen kasvusta. Kauemmaksi kasvaessaan eli siirtyessään lähipiirin ulkopuolelle siemenkasvi tekee sen pölyttämällä. Syntyvät uudet kasvit eivät näytä olevan samalla tavalla erillisiä yksilöitä kuin ihmiset tai eläimet. Erityisesti tämä korostuu metsissä, joissa 2/3 massasta on maan alla juuristossa. Avatar-elokuvassa maaginen emopuu luo elinmahdollisuudet kokonaiselle ekosysteemille. Mitä jos meidänkin maailmassamme on emopuita, jotka ruokkivat jälkeläisiään? University of British Columbian professori, Tri Suzanne Simard totesi tuon elokuvan nähtyään, että ”aivan kuin sen tekijät olisivat lukeneet hänen tutkimusmateriaalinsa”. Hän oli selvittänyt radioaktiivisen merkkiaineen avulla, että emopuun ravinteista valtaosa päätyy pienimmille jälkeläisille.

 
 

Älykäs käyttäytyminen

 
Villi tupakkakasvi nicotiana attenuata eli kojoottitupakka on erinomainen esimerkki monipuolisesta älykkäästä käyttäytymisestä. Sen genomissa on kertaluokkaa enemmän ympäristön havaitsemiseen liittyviä geenejä kuin useimmilla eläimillä. Sen siemenet vaativat tulta alkaakseen itää ja ne saattavat odottaa vuosisatoja aavikkopaloa. Kun siemen viimein itää, sitä saattaa odottaa tyystin eri uhat kuin emokasvilla on ollut. Tulen raivaamaan maastoon saapuu valtava määrä uusia organismeja. Kasvin jokaista osaa vastaan hyökkää jokin eliö, joka on siihen erikoistunut. Tupakkakasvi torjuu kasvinsyöjähyönteisiä erittämällä myrkkyä eli nikotiinia, mikä vaikuttaa lihaksia sisältäviin organismeihin ja tappaa ne. Tupakkahaukkaperhosen toukka on sille kuitenkin immuuni ja pystyy syömään koko tupakkakasvin muutamassa päivässä. Sellaisen sattuessa kohdalle kasvi alkaa lähettää ilmaan kemiallista hätäviestiä. Viesti tuo paikalle petoluteita, jotka syövät toukkia ja niiden munia.
Mistä kasvi tietää, mikä on sen kimppuun käynyt ja mikä pitäisi kutsua apuun? Selitys piilee toukan lähettämässä kemiallisessa viestissä, jonka kasvi saa toukan syljestä. Siitä se voi päätellä, onko kimpussa vaikka tupakkahaukkaperhosen toukka vai kilpikirva ja puolustautua oikealla tavalla. Yksi keinoista on erittää makeaa nestettä, jota toukka ei voi vastustaa. Se saa toukan kuitenkin haisemaan pahalle ja kutsuu paikalle petoja.
Toukkavihollisesta huolimatta kojoottitupakan tärkein pölyttäjä on tupakkahaukkaperhonen. Samalla kun se auttaa kasvia lisääntymään, se istuttaa siihen myös muniaan, joista kuoriutuvat toukat ovat sen vihollisia. Jos toukat kasvin puolustusmekanismeistä huolimatta onnistuvat tuhoamaan kasvin, se yksinkertaisesti vaihtaa pölyttäjää. Normaalisti tupakan kukinnot avautuvat hämärässä ja houkuttelevat öisiä pölyttäjiä kuten tupakkahaukkaperhosia. Toukkien saadessa yliotteen kasvi alkaakin avata kukintonsa vasta aamun sarastaessa. Samalla niiden mesi, tuoksu ja ulkonäkö muuttuvat täysin ja ne alkavat houkutella kolibreja. Kolibrit pölyttävät siinä missä tupakkahaukkaperhonenkin, mutta kolibrin munista ei kuoriudu kasvia syöviä toukkia. Kasvin muutos voi tapahtua viikossa, eikä tiedetä, mikseivät kasvit turvaudu ainoastaan kolibreihin.
Toinen hyvä esimerkki on täplikäs kaunokki, joka muistuttaa ihmistä siinä, että se käy laajamittaista valloitussotaa oman eliökuntansa jäseniä vastaan. Sen asevalikoimaan kuuluvat Haagin sopimusten vastaisesti jopa kemialliset aseet aivan kuten ihmiskunnallakin. Sen juuret kykenevät imemään vettä nopeammin kuin muut kasvit vieden siten kilpailijoilta elinolosuhteet. Se siementää muita kasveja enemmän ja leviää siksi nopeammin. Lisäksi se ei maistu suurelle osalle eläimiä, eikä siksi joudu ravinnoksi. Näiden ominaisuuksien lisäksi sillä on kasvimaailmassa ainutkertainen kyky käydä kemiallista sotaa. Sen juuret erittävät ainetta nimeltä (-)-katekiini, joka on katekiinin stereoisomeeri ja joka toimii kasvimyrkkynä.

 

 
Voiko kasvi muistaa ja oppia?

 

Stanislaw Karpinski Varsovan yliopistosta tutki ryhmänsä kanssa lituruohon avulla kasvien mekanismeja, joilla ne keräävät valoa ympäristöstä, muuttavat sen relevantiksi informaatioksi ja jakavat kasvin kaikkiin osiin. Tutkimuksen todellinen yllätys tuli, kun kasvia oli ensin ärsytetty liiallisella valon intensiteetillä ja sitten valot kytketty pois: kasvi jatkoi muutoksia valojen sammutuksen jälkeenkin. Toinen yllätys oli se, että kasvit tunnistivat valon värin ja välittivät siitä tiedon kemiallisella viestillä. Tutkijat totesivat johtopäätöksissään, että lehdet pimeässä eivät kykene ainoastaan näkemään valoa, vaan kykenevät erikseen muistamaan sen spektrikoostumuksen ja käyttämään tätä informaatiota lisäämään niiden selviytymismahdollisuuksia. Kasveilla onkin monipuoliset mekanismit ei ainoastaan vaikeuksista selviämiseen, vaan myös ympäristöön sopeutumiseen ennakoivasti.


Entä korkeampi  kognitiivinen toiminta ja tietoisuus?
 
On helppo kuvitella kasvien vain passiivisesti olevan kuolemaansa asti, mutta todellisuudessa ne osallistuvat aktiivisesti ympäristönsä toimintaan. Ne kommunikoivat ja reagoivat ravintoon, kasvinsyöjiin, tuholaisiin ja toisiinsa.
Humalanvieras on loiskasvi, jolla ei ole juuria ja se kuolee muutamassa päivässä, ellei se ei löydä isäntäkasvia, josta imeä ravinteita. Vastaitänyt kasvi pyörii ympyrää kuin käärme ja haistelee ympäröiviä kasveja, joista se hajun perusteella valitsee itselleen sopivimman. Kun parasiitti kytkeytyy kasviin, isäntäkasvi alkaa erittää kemikaaleja, jotka ovat sen hätähuuto. Näin tekevät kaikki kasvit vaikka ihmisen vahingoittaessa niitä, kuten ruohoa leikattaessa.
Kun yksi kasvi lähettää hätäviestin, kaikki kasvit reagoivat siihen ja alkavat kohentaa puolustustaan. Kun kasvia estetään haistamasta omia viestejään, siitä tulee ikään kuin kuuro ja se alkaa huutaa kovempaa. Se ei esimerkiksi tiedä, onko se jo pölytetty ja jatkaa huutamistaan. Tavallaan tämä on osoitus kasvien tietoisuudesta. Jos ne eivät tiedosta itseään, ne tulevat hulluiksi.
Kasvit tuntevat jopa sukurakkautta. Eräässä kokeessa merisinappi-nimisiä kasveja istutettiin pareittain samoihin ruukkuihin joko eri emokasveista lähtöisin olevia tai samasta emokasvista olevia eli sisaruksia. Yllättäin sisarukset kasvattivat pienemmät juuret, koska niiden ei tarvinnut kilpailla ravinteista. Selitykseksi sisaren tunnistukselle löytyi kemiallinen viestintä. Se ei kuitenkaan selitä kasvien altruismia sisarusten kesken.
Yksi paljon kiistelty alue on kasvien reagoiminen musiikkiin. Siitä on jo sadan vuoden ajan kirjoitettu kirjoja, jotka ovat perustuneet kirjoittajien omiin kokemuksiin ja jopa tutkimuksiin. Väitteet ovat olleet niin uskottavia, että ainakin kaksi viinitilaa maailmassa on ottanut käyttöönsä ympärivuorokautisen musiikinsoiton pitkin viljelmiä sijoitettujen kaiuttimien kautta. Molemmat ovat raportoineet merkittäviä parannuksia kasvuluvuissa. Paradiso di Frassina Toscanassa käyttää Mozardia, Vivaldia, Haydnia ja Mahleria - DeMorgenzon Stellenbosch Etelä-Afrikassa taas barokki-musiikkia. Tässä voi ainakin asettaa kysymyksen, että miksi kaupalliset yritykset tekisivät ison investoinnin ja näkisivät moisen vaivan, elleivät oikeasti saisi sillä tuloksia?
Musiikin vaikutuksesta kasvien kasvuun on tehty myös tieteellisiä tutkimuksia. Etelä-Korean kansallinen maatalousbioteknologinen instituutti tutki klassisen musiikin vaikutusta riisin kasvuun. Tutkijat totesivat kasvin geenien ”kuulevan” ja parantavan satoa.
 
 

Myytti murrettu?

 
Kun tarkastellaan kasveja ja niiden käyttäytymistä, on suuri virhe kuvitella niitä itsemme kaltaisiksi. Juuri tähän syyllistyivät TV-sarja ”Myytinmurtajat” episodissa, jossa he tutkivat Cleve Backster –nimisen, 1970-luvun johtavan valheenpaljastuskoneiden ja -testien asiantuntijan kokeita kasveilla.
Vuonna 1968 Backster väitti, että kasvit kykenevät aistimaan ihmisen ajatuksia ja reagoimaan niihin. Hän oli päätynyt siihen mittaamalla kasveja valheenpaljastuskoneella. Ajatus kasvien kyvystä lukea ajatuksia oli vallankumouksellinen muttei suinkaan uusi. Saksalainen kokeellinen psykologi Gustav Theodor Fechner oli esittänyt saman jo 1848 ja intialainen tiedemies Sir Jagadish Chandra Bose aloittanut tieteelliset tutkimukset samasta aiheesta vuonna 1900. Backsterin aikaan reduktiivinen tieteellinen materialismi oli aallonharjalla, ja hänen väitteensä otettiin vastaan kauhun ja vihansekaisella kritiikillä sekä vähättelyllä.
Myytinmurtajat tekivät ensimmäisen virheen jo aiheen valinnassa. Jokaisen aiheen pitäisi olla sellainen, että myytin voi myös vahvistaa ilman uskottavuuden menetystä. Kasvien tunteet ei ole sellainen aihe, jota voisi tarkastella objektiivisesti. Itse asiassa sellaiselle aiheelle on pakko saada ”murrettu” –leima. Mutta Backsterin väittämät olivat niin naurettavia, ettei mitään riskiä ilmeisesti katsottu olleen. Se näkyi hyvin episodin alussa, kun yksi tutkimusryhmän jäsenistä esitteli aiheen: kahden muun oli silmin nähden vaikea pysyä vakavina. Juuri siitä syystä kokeen alusta muodostui varsin mielenkiintoinen.
Ensimmäiseksi ryhmän jäsen löi kasvia ja valheenpaljastuskoneen viisari piirsi käyrään piikin. Ryhmän ilmeet olivat paljon puhuvia. Seuraavaksi kasvia ruiskutettiin sammuttimella, jolloin piirtimen neula piirsi valtavan piikin. Huvittuneisuus oli vaihtunut epäuskoksi. Kolmannessa ja uskomattomimmassa osassa ryhmän jäsen ajatteli polttavansa kasvin, jolloin neula piirsi käyrään piikin. Ymmärrettävästi koko ryhmä oli shokissa.
Koejärjestely oli rakennettu rahtikonttiin, joka suojasi ulkoisilta häiriöiltä. Ryhmä alkoi kuitenkin epäillä, että neulan piirtämät piikit saattoivat johtua heidän itsensä aiheuttamasta tärinästä. Oletus ei ollut kovin  järkevä, sillä laite ei ole kovin herkkä ulkoiselle tärinälle ja tärinä olisi näkynyt muulloinkin kuin kasvin ärsytyksen hetkellä. Varsinkaan pelkkä ajattelu ei ole kovin järisyttävää! Kokeet joka tapauksessa tehtiin myös kontin ulkopuolelta suunnilleen samoin tuloksin.
Mutta kokeessa oli mutka matkassa. Kasvin ärsytystä jatkettiin ja lopulta tilastollisesti kasvi näytti reagoineen noin kolmasosassa tapauksia. Sen perusteella ryhmä päätyi antamaan sille ”murrettu” –leiman. Kuin varmuuden vakuudeksi kasvia vielä pistettiin neulalla ja sen lehteä poltettiin ilman piikkiä käyrässä. Oliko siis myytti murrettu vaiko ryhmä tehnyt virheen?
Ryhmän toinen ratkaiseva virhe oli kasvin vertaaminen ihmiseen tai eläimeen. Kasvit eivät tunne kipua. Se olisi luonnonvastaista, sillä ulkoinen vahingoittuminen on osa kaikkien kasvien elämää ja esimerkiksi omenapuun oksien leikkaaminen vain parantaa omenasatoa. Oksan katkeaminen on aivan eri asia kuin ihmisen käden irtoaminen. Piikit käyrällä olivat signaaleja kasvin kokemasta uhasta. Kohdistuuhan sen tietoisuus kasvuun ja elämän säilyttämiseen.
Kolmas virhe liittyi siihen, etteivät tutkijat olleet tehneet kotiläksyjään riittävän hyvin. Kokeiden jatkuessa kasvi lakkasi siis reagoimasta. Myytinmurtajat laskivat ne negatiivisiksi tuloksiksi, mutta Backsterin kokeeseen 70-luvun alussa osallistunut kuuluisa taiteilija ja mentalisti, Ingo Swann teki toisenlaisen havainnon. Hän tajusi kasvin oppivan, ettei uhka ollutkaan todellinen. Todetakseen asian hän oli omissa kokeissan vaihtanut ajatustaan tulesta happoon, jolloin jo rauhoittunut kasvi olikin reagoinut uudelleen vaikutuksen jälleen himmetessä toisto toistolta.
Neljäs virhe perustui jälleen ihmiseen vertaamiseen. Jostain syystä ryhmä päätti vaihtaa mittalaitteen valheenpaljastuskoneesta EEG-laitteeseen väittäen vielä sen olleen Backsterin alkuperäinen testilaite. Väite oli luonnollisesti väärä, sillä Backster oli valheenpaljastuskoneasiantuntija. Ohjelmassa syntyi virheellinen käsitys, että EEG otettiin käyttöön, koska se on tarkempi. Kyse on kuitenkin aivan eri menetelmästä: valheenpaljastuskone mittaa sähkönjohtavuutta lähettämällä virtaa, kun taas EEG mittaa sähköisen potentiaalin muutoksia lähettämättä virtaa. Kasveista ei ole EEG-dataa, eikä kasveilla ole samanlaisia neuroneja kuin ihmisillä tai eläimillä. Silti kasveilla näyttäisi olevan samankaltainen tai erilainen mutta korvaava mekanismi, kuten myöhemmin tullaan huomaamaan.
Joka tapauksessa kaikki myytinmurtajien EEG-mittaukset olivat arvottomia ja niiden pohjalta kuitenkin vedettiin johtopäätös myytin murtumisesta. EEG:llä testattiin sitä, miten kasvi reagoisi esimerkiksi bakteerien tai kananmunien kuolemaan. Toki jo testiasetelma saattoi alunperinkin olla elämää vailla: bakteerien määrä jogurtissa ja hedelmöittymättömät kananmunat (ilman kukkoa munitut, joita ovat kaikki kaupan kananmunat). Testit näyttivät tyhjää ainakin siksi, ettei EEG voinutkaan näyttää mitään.
Kasvien empaattisuudesta oli kuitenkin tehty tieteellinen tutkimus jo vuonna 1975 Stanford Research Institutessa fyysikko Harold Puthoffin johdolla. Tutkimus kulki nimellä ”Orgaaninen biokenttäsensori” (Organic Biofield Sensor). Tutkimuksen tilaaja oli yksityishenkilö, kun SRI:n pääasialliset asiakkaat olivat armeija ja tiedustelupalvelut. Hal Puthoffin tiimissä eräässä toisessa projektissa toimi myös edellämainittu taiteilija ja tunnettu psyykikko Ingo Swann, mikä saattaa antaa vihjeitä tutkimuksen tilaajasta. Cleve Backster tiettävästi työskenteli myös CIA:lle.
SRI:n tutkimus ei kohdistunut kasveihin kuin välillisesti. Itse asiassa siinä etsittiin toimivaa kontaktitonta (lue: kohteelta salaa) biosensoria ihmisen stressin ja muiden tunnereaktioiden havaitsemiseksi. Tässä tapauksessa sellaisena toimi kasvi. Koehenkilöille näytettiin erilaatuisia diakuvia ja niiden aiheuttamaa stressiä mitattiin koehenkilön galvaanisesta ihovasteesta. Vertailevana mittauksena oli kasvin bioreaktioiden mittaus. Kaikki koelaitteiden vuorovaikutukset oli poissuljettu. Kasvin reaktioilla ihmisen tunnekokemuksiin oli vahva yhteys 20%:ssa tapauksista. Tutkijoiden mukaan kyse oli paljon enemmästä kuin sattumasta, mutta käytännön sovelluksen kannalta tulokset olivat riittämättömät.
Loppuhuomautuksena voidaan sanoa, että myös SRI:n tutkimuksessa kasvia rinnastettiin turhan paljon ihmiseen. Kaikki ihmisen tunnereaktiot eivät välttämättä ole relevantteja kasville. Miten kasvi reagoi esimerkiksi ihmisen eroottiseen tunteeseen? Ei liene vaikea arvata, mistä SRI:n kokeessa tuo mainittu 20% syntyi, kun koehenkilöille näytetyistä kuvista (poislukien neutraalit kontrollikuvat) 9 esitti alastonta naista, 2 väkivaltaista kuolemaa ja yksi surrealistista maalausta ihmisen irtonaisista ruumiinjäsenistä. Onhan tietysti mahdollista, että alastonkuvat sisällytettiin tutkimusaineistoon varmistamaan hylkäävä virallinen loppupäätelmä.
Yhteenvetona kasvien käyttäytymisestä voidaan sanoa, että kasvit laskevat luotettavasti olosuhteensa käyttäen edistyneitä hyötysuhdeanalyysejä ja sopeutuvat kontrolloidusti yllättäviin stressitilanteisiin. Ne kykenevät erottamaan positiivisen ja negatiivisen kokemuksen toisistaan ja oppimaan menneestä. Opitun perusteella ne muuttavat käyttäytymistään muuttuneisiin uhkiin paremmin soveltuvaksi. Kasvit myös tiedostavat itsensä erikseen ja osana ympäristöä. Silti kaikki tämä ei vielä riitä useimmille ihmisille todisteeksi kasvien älykkyydestä, vaan myös älyn taustalla olevat mekanismit pitää pystyä selittämään. Niitä etsittäessä kannattaa aluksi palata juurille.
 

Kätketyt aivot

 

 Charles Darwinin vähemmän tunnetussa teoksessa vuodelta 1880 ’The Power of Movement in Plants’ hän tarkastelee sirkka- eli alkeisjuurta todeten sen kärjen älykkään käyttäytymisen ja kyvyn ohjata vierekkäisiä osia. Hänen päättelynsä mukaan juuren etummainen osa on sen aivot, joka aistielinten kautta saadun informaation pohjalta ohjaa liikettä. Darwin saattoi hyvinkin olla oikeassa, sillä vasta aivan äskettäin on juurten kärjestä löydetty n. 1 mm leveä alue aivan juuren kärjen (meristem) takana, joka on nimetty siirtymäalueeksi (transition zone). Tältä alueelta on löydetty aktiopotentiaalien toimintaa. Aktiopotentiaali eli toimintapotentiaali eli toimintajännite on solun – usein hermosolun – kalvoa pitkin kulkeva sähköisen latauksen aalto. Se ei vielä yksinään selitä mitään, mutta on hyvä alku. Jos vertaus ihmiseen sallitaan, kasvien voidaan kuvitella seisovan pää alaspäin. Tässä tapauksessa pää mullassa ei välttämättä viittaa tyhmyyteen.
Ehkä neuroni on parempi vertauskuva juuren siirtymäalueelle kuin aivot. Kasveilla juuristo on nimittäin usein valtavan kokoinen. Esimerkiksi rukiin monimutkaisessa, haaroittuneessa juuristossa on 14 miljoonaa juurta ja sen kokonaispituus on yli 600 km. Kyseessä on siis verkosto, joka saattaa hyvinkin toimia hermoverkon kaltaisesti. Kuten aikaisemmin mainittiin, on metsien massasta 2/3 maan alla juuristossa. Maan alla oleva koko ekosysteemi on keskenään yhteydessä ja toimii yhteistyössä juuriston sekä sienirihmastojen välityksellä. Esimerkiksi maan pinnalla kasvavat sienet ovat vain itiöemiä, jotka levittävät itiöitä. Itse sieni – sienet eivät kuulu kasvi- vaan omaan sienikuntaansa - on valtava rihmasto ja organismi maan alla, joka kiinnittyy puiden ja muiden kasvien juuriin. Kasveilta ne saavat hiiltä sokerien muodossa ja puut vastaavasti sieniltä kivennäisaineita. Sienen pienet rihmastot pääsevät paikkoihin, joihin puun juuret eivät pääse ja ne välttyvät juurisysteeminsä laajentamiselta yhä pienemmiksi haaroiksi. Sienet kuljettavat puilta saamaansa hiiltä myös keskenään ja yhdistävät puita keskinäiseksi verkostoksi. Verkoston mittasuhteista kertoo hyvin se, että Oregonista on löytynyt mesisieniin kuuluva Armillaria solidipes kattaa yksinään lähes kymmenen neliökilometriä. Sen kasvuun on mennyt tuhansia vuosia – jopa 9000 vuotta.
Kasvien juurille ei ole koskaan tehty älykkyystestiä ja luultavasti yhtäkään kasvia ei tulla koskaan hyväksymään Mensan jäseneksi. Kasveille soveltuvia testejä saattaa kyllä tulevaisuudessa olla käytössä. Sellaisia on kokeiltu limasienten kanssa, jotka ovat amebojen kehityslinjaan kuuluvia alkeellisia aitotumallisia eliöitä. Vaikka kyse ei olekaan kasvista, on sen käyttäytymismalli ravinnon luokse kasvavana yksikkönä hyvin samankaltainen. Merkittävin limasienten ryhmä on plasmodiolimasienet. Plasmodio koostuu lukuisista tumista, joiden välillä ei kuitenkaan ole soluseiniä. Sitä voidaan siten pitää myös yhtenä jättikokoisena soluna, jonka koko vaihtelee muutamista senttimetreistä jopa kahteen neliömetriin.
 
Plasmodiolle tehtiin Japanissa testi, jossa labyrintin toiseen päähän laitettiin sen ravintoa. Plasmodio kasvoi labyrintin läpi systemaattisesti ja kun se lopulta löysi oikean reitin, se muisti sen alkaen kasvattaa itseään vain oikealla reitillä. Vieläkin hämmästyttävämpi oli tulos toisessa kokeessa. Siinä tehtiin pienoismalli Tokiosta, jonka taajamiin asetettiin plasmodion ravintoa. Muutamassa päivässä plasmodio oli kasvattanut itsensä kaikkiin ravintopisteisiin jättäen jälkeensä kartan tehokkaimmasta mahdollisesta metroverkostosta. Sama toistui Kanadan, Englannin ja Portugalin tieverkoston pienoismallin tapauksissa. Kuinka se on mahdollista, kun limasienellä ei ole aivoja?
 



Hermojärjestelmä vai jokin muu?




Jotkut tiedemiehet vertaavat kasvien sisäistä kommunikointisysteemiä eläinkunnan hermojärjestelmään käyttäen perusteluna mm. lihansyöjäkasvien nopeaa reagointia hyönteisen päädyttyä pyydykseen. Tässäkin on kysymyksessä vasta se, että sellaisella kasvilla näyttäisi olevan jonkinlainen hermojärjestelmä. Ei liene yllätys, että kasvien glutamaattireseptorit ilmentyvät nimenomaan juurissa. Glutamaatti on aivojen pääasiallinen kiihottava eli eksitoiva hermovälittäjäaine. On kuitenkin epäselvää, miksi kasvilla on glutamaattireseptoreita. Samoin epäselvää on, miksi kasveilta löytyy muitakin ihmiselle tärkeitä neurokemikaaleja, kuten GABA-reseptorit, endokannabinoidisysteemi ja typpioksidi.

Hermoston välittäjäaineeksi paras kandidaatti näyttäisi olevan kasvihormoni auksiini eli indoli-3-etikkahappo, jonka kuljetusmekanismina toimisivat vesikkelit (pienet lipidi-kapseloidut kuplat), joilla on eläinmaailman välittäjäaineen kaltaisia ominaisuuksia. Tämän lisäksi kasveissa voidaan ulkoisella sähköärsykkeellä synnyttää solukalvoja pitkin etenevä aktiopotentiaali ja tietyissä kasveissa jopa käynnistää niiden tuottaminen ilman sähköä. Enemmän tai vähemmän eläinmaailman kaltainen hermojärjestelmä on kasveissa siis mahdollinen muttei itsestäänselvyys.
 
 
 
 

Muistijärjestelmä ja tietoisuus

 
Ihmisten ja eläinten tietoisuutta on selitetty mm. kvanttilaskennan ja huippunopean klassisen laskennan yhdistelmällä mikrotubuluksissa (Penrose-Homeroff Orch OR –teoria ihmisen tietoisuudesta). Tämän lisäksi mikrotubulukset näyttäisivät mahdollistavan holografisen muistin tubulusten sisällä, mikä selittäisi mittaamattoman suuren muistikapasiteetin aivoissa. Lääkekokeet rotilla ovat osoittaneet, että mikrotubulukset ovat elintärkeässä osassa rottien muistia. Mikrotubuluksiin liittyvät proteiinit eli MAPit taas ovat tärkeässä roolissa oppimisessa.
Myös kasveilla on mikrotubuluksia, vaikka kasveissa niiden muodostumismekanismi poikkeaakin ihmisistä ja eläimistä. Mikseivät siis kasvien mikrotubulukset voisi toimia muistina ja jopa prosessoreina tai peräti kvanttitietokoneina? Kasveilla on muitakin muistimekanismeja, kuten esimerkiksi transkriptionaalinen stressimuisti ja epigeeniset prosessit. Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeeninen prosessi on esimerkiksi vernalisaatio eli idunviritys. Siinä viileän ilmaston kasvit vaativat kylmän kauden, ennen kuin kukkasilmut lähtevät kehittymään. Tämä estää seuraavan kevään silmuja puhkeamasta edellissyksynä lämpimän jakson koittaessa.
Ihmisillä tietoisuuden tiedetään liittyvän gamma-aaltoon 25 -100 Hz, tyypillisimmillään 40 Hz. Tietoisuuden kannalta sekä mikrotubulukset että gamma-synkroniteetti ovat tärkeitä. Entä sitten gamma-aallot kasveilla? Mitään tietoa gamma-aaltojen toiminnasta kasveissa ei ole, mutta plasmodesmat (mikrokanavat kasvisolujen seinissä) vastaavat eläinten mikrotubulusten aukkoliitoksia ja voivat mahdollistaa gamma-synkroniteetin. Ainakin plasmodesmien tiedetään olevan läheisessä vuorovaikutuksessa solun tukirangan mikrotubulusten kanssa, kuten aukkoliitokset ovat gamma-synkroniteetin aikana. Kasveista ei kuitenkaan ole EEG-dataa, joten gamma-aallot eivät todennäköisesti ole kasvien tietoisuuden taustalla. Mekanismi voikin olla erilainen mutta tavalla tai toisella samankaltainen.
Kasveihin saattaa soveltua myös spin-välitteinen tietoisuusteoria (Hu-Wu –tietoisuusteoria), sillä löytyyhän kasveista ainakin solukalvoja pitkin välittyvä aktiopotentiaali ja paramagneettinen typpioksidi NO. Täytyy kuitenkin muistaa, että ihmiseenkin liittyvät biofysiikan tietoisuusteoriat ovat vasta hyvin nuori tieteenala. Kasvien osalta ei olla kunnolla edes lapsenkengissä ja koko käsite on yhä suuri mysteeri.
 

Kvasikiteet

 

Kvasikide on säännöllinen ja jaksoton. Jaksottomuus merkitsee sitä, ettei sillä ole siirtosymmetriaa. Toisin sanoen ei voida valita kahta sellaista kohtaa, että kummastakin mitattuna aina samalla etäisyydellä ja samassa suunnassa olevat kohdat olisivat identtisiä.  Kun tavallisilla kiteillä voi olla vain 2-,3-,4- ja 6-kertainen rotaatiosymmetria, voi kvasikiteillä olla muitakin, kuten esimerkiksi 5-kertainen.
Normaalit kiteet muodostuvat luonnossa matalimman energian konfiguraation mukaisesti. Kvasikiteiden muodostuminen sen sijaan vaatii lähes yliluonnollisia laskentaresursseja ja Penrose onkin arvellut kyseessä olevan kvanttilaskennan. Luonnossa esiintyvät muutamat harvat esimerkit ovat oletuksen mukaan lähtöisin maan ulkopuolelta.
Yllättäen sananjalka-nimisen saniaisen hedelmöittyneistä munista on löytynyt ribosomien muodostamia kvasikiderakenteita. Mistään muusta elävästä organismista ei ole löytynyt kvasikiteitä. Huomioitavaa tässä on se, että niiden muodostuminen luultavasti edellyttää kvanttilaskentaa. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että fotosynteesin yhteydessä fotosynteettisiin proteiineihin näyttäisi liittyvän kvanttikoherenssi.
 

Biologinen virtapiiri

 
Mikrotubulukset voivat toimia biologisina kaapeleina, jotka sekä kuljettavat että vahvistavat sähköistä signaalia. Ionit voivat virrata mikrotubuluksissa potentiaalieron vallitessa levittäen solun sisäistä viestintää. Levän mikrotubulus haarautuu toipuessaan depolymerisaatiosta ja alkaa muodostaa fraktaalirakenteita, jotka muistuttavat sähkönpurkauksen haaroittuneita fraktaalirakenteita. On hyvä syy olettaa mikrotubuluksen haaroittumisen kasveissa johtuvan sähkövirrasta.
Eläinmaailmassa hermoston sähköinen signalointi on fraktaali prosessi. Kasvimaailmassa kasvu ja muoto ovat fraktaalisia. Fraktaalit ovat hyvin entropisia ja ihmisillä tietoisuuteen liittyy entropian kasvu EEG-datassa. Fraktaalien perusominaisuus on, että niissä informaatio siirtyy vain yhteen suuntaan aivan kuten kvanttisuperposition romahduksessa. Fraktaaleissa toteutuu termodynamiikan toinen laki eli suljetussa tilassa entropia aina kasvaa.
 
 

Muita mekanismeja

 
Vaikka kasvien tietoisuus näyttäisi ilmenevän eri tavalla kuin eläimillä, ei mikrotubulusten toimintaa prosessorina pidä sulkea pois. Tietoisuuteen ja ajatteluun saattaa liittyä myös muita vielä tuntemattomia mekanismeja, jotka kaikki toimivat yhteistyössä. Yksi mahdollinen mekanismi on vesidipolit eli vesidimeerit. Ne tarkoittavat pienintä veden klusterointia, johon kuuluu vain kaksi molekyyliä. Energian siirto vedessä voi tapahtua vesidimeerien oskillaationa, jota ajaa dipoli-dipoli –vuorovaikutukset peräkkäisten dimeerien välillä. Nämä energia-aallot voidaan itsessään nähdä kvantteina. Pieni koko ja suuri nopeus voivat mahdollistaa dekoherenssin välttämisen. Näiden energia-aaltojen on oletettu vastaavan vesidimeerien resonanttia taajuutta aiheuttaen siten uusien energia-aaltojen emissiota.

Monday, December 19, 2016

Joulun Tähti - The Star of the Magi


Joulun, Bethlehemin ja maagien (tietäjät, magi [engl.]) tähti... Joulun tähti on yksi koko Raamatun suosituimmista aiheista, joka on laajalti tunnettu myös kristinuskon ulkopuolella. Silti se esiintyy ainoastaan Uuden Testamentin alussa, Matteuksen evankeliumissa. Tarinaan oleellisesti liittyviä tietäjiäkään ei mainita muissa evankeliumeissa ja useimmilta jää huomioimatta kristillisittäin hämmentävä kysymys: miksi zarahustralaiset papit ovat päässeet Uuden Testamentin paraatipaikalle kirjan alkuun? Tarina tähdestä ja tietäjistä on todellakin koukuttava, sillä yhä tänä päivänä ne ovat keskeisessä roolissa kristillisessä joulussa. Tähden käyttäytyminen evankeliumin kuvauksessa ei kuitenkaan ole mitenkään realistista. Lukuisat teoriat ovat yrittäneet sitä selittää, mutta kaikissa niissä on jouduttu luopumaan alkuperäisen tekstin kuvauksesta. Tässä artikkelissa esittelen maagien tähdestä kolme uskomatonta tarinaa, jotka toisistaan riippumattomina ja kaikessa ihmeellisyydessään muodostavat yllättäin järkevän kokonaisuuden.
 
 

Kysymys tietäjien alkuperästä sivuutetaan kristillisissä kirjoituksissa usein sillä, että heidän alkuperänsä on mysteeri ja siksi heitä kutsutaan Suomessa tietäjiksi ja englanniksi usein nimellä ”The three wise men”. Silti varhaisissa Uuden Testamentin versioissa heidän alkuperänsä on selvä. Kreikankielisessä versiossa heitä kutsutaan nimellä Magoi, joka on monikko sanasta Magi ja vastaavasti arameankielisessä versiossa nimellä M’GUSHAI, joka tarkoittaa sekä zarahustralaista pappia (suomeksi maagi) että taikuria. Taikuus viittasi heidän kykyynsä nähdä tulevaa, mitä arvostettiin suuresti menneessä maailmassa.

Jos tietäjien alkuperä ei sittenkään ole mysteeri, tähden tarina sitä toden totta on. Matteuksen evankeliumin mukaan sen pitäisi ilmentää sekä syntymää että kuninkuutta ja sillä pitäisi olla jokin yhteys Juudeaan. Tähden ilmestymisellä pitäisi myös olla tarkka ajallinen yhteys Messiaan syntymään. Tietäjät näkivät tuon tähden ja sen perusteella osasivat lähteä Jerusalemiin. Koska maagien keskuspaikka yleisimmän teorian mukaan oli Persian pääkaupunki Persepolis (nykyisen Iranin alueella) lähes suoraan itään Jerusalemista, matkaa linnuntietä oli 2000 km. Kun maasto tuolla välillä on moninpaikoin vaikeakulkuista, aikaa tuohon on täytynyt mennä kameleilla tai hevosilla pari kuukautta. Se taas osoittaa sen, että maagit ovat olleet varmoja tähden sanomasta.
On ymmärrettävää, jos skeptikot saavat edellisestä luotua huvittavankin tulkinnan, mutta kaikki tuo on kuitenkin vielä selitettävissä rationaalisesti (jos voidaan pitää tulevaisuuden ennustamista mahdollisena). Zarahustralaisilla oli profetia, jonka mukaan useamman tuhannen vuoden jakson aikana Messias ilmestyy kolme kertaa pelastamaan maailman. Näistä kaksi viimeistä ovat aivan kuten Raamatussakin, sillä kolmanteen tulemiseen liittyy apokalypsi (verhon nostaminen). Tähtitieteestään kuuluisien zarahustralaisten profetiaan on varmasti kuulunut tähtitaivaan ilmiö ilmaisemaan ajankohdan. Nykyaikaisista tähtitaivaan ohjelmista taas tiedetään, että tähtitaivas toimii kellona, jossa tuhansien vuosien takaiset tai tulevat tapahtumat voidaan ajoittaa parhaimmillaan minuuttien tarkkuudella. Kreikankielisessä alkuperäistekstissä tähdestä sanotaan ”en te anatole”. Jos se olisi ”en tai anatolai”, se tarkoittaisi akronykaalista eli tähden nousua idästä juuri auringonlaskun jälkeen. Siinä tapauksessa se olisi laskeutunut lännessä juuri ennen auringonnousua eli näyttänyt maageille tien kohti Jesusalemia. Valitettavasti vain ”en te anatole” tarkoittaa nimenomaan heliakista eli tähden ilmestymistä hetkeksi itäiselle taivaalle juuri ennen auringonnousua.
Profetia on silti luultavasti sisältänyt tiedon paikasta (esim. Juudea), minkä perusteella maagit suunnistivat Jerusalemiin tiedustelemaan tarkempia tietoja. Mutta tästä eteenpäin evankeliumin teksti käy epäuskottavaksi. Yhtäkkiä tuo sama tähti, joka oli ilmestynyt heille idässä, kulkikin heidän edellään. Juudean Bethlehem (eri paikka kuin Bethlehem Israelin pohjoisosassa) sijaitsee n. 8 km Jerusalemista etelään eli tähti ei ainoastaan liikkunut, se myös liikkui tähtitaivaan ”liikelaeista” täysin piittaamatta etelään. Tästä on kehitetty teorioita, että kyseessä onkin ollut planeetta tai planeettojen konjunktio, jossa kaksi tai useampi planeettaa asettuvat Maasta katsottuna samalle linjalle. Tällöin tosin joudutaan hylkäämään alkuperäistekstin ”en te anatole”. Teorioina on esitetty myös komeettaa, meteoriittia tai jopa supernovaa, mutta kaikissa näissä tapauksissa joudutaan tinkimään evankeliumin kuvauksesta.
 
Kaikkein uskomattomin tapahtuma on kuitenkin se, että tähti pysähtyy Jeesuksen syntymäpaikan ylle osoittaen sen maageille. Kun tähdet sijaitsevat vähintään satojen biljoonien kilometrien päässä, tarkan paikan päätteleminen sen perusteella maan pinnalta on vähintäänkin mielenkiitoista. Vaikka planeettojen kohdalla puhutaankin ”vain” sadoista miljoonista kilometreistä, muutaman kilometrin matkan kulkeminen maagien mukana ja pysähtyminen tiettyyn paikkaan muutaman sadan metrin tarkkuudella suhteessa maapalloon, joka pyörii reilut 1500 km tunnissa, on yksinkertaisesti satua. Kirkkaan tähden pitäisi käytännössä olla helikopterin lentokorkeudella pystyäkseen osoittamaan kohtuullisen tarkan paikan maan pinnalta.
Nykyajan kristityt eivät juurikaan ajattele tähteä konkreettisesti ja sen taustoista kysyttäessä arvelevat sen ”modernin” ajattelun pohjalta komeetaksi tai vastaavaksi ilmiöksi. Tarkemmin ajateltaessa Jeesuksen opetuslapset, Jeesuksen syntymää käsittelevien evankeliumien (Matteus ja Luukas) kirjoittajat, eikä Jeesus itsekään ollut silminnäkijä. Luukkaan evankeliumin mukaan syntymä tapahtui pimeän aikaan, mikä sopii yhteen Matteuksen tähtitarinan kanssa. Siinä tapauksessa väestö oli nukkumassa ja silminnäkijöitä saattoivat olla lähinnä laumojaan valvovat paimenet, kuten Luukkaassa mainitaankin. Heidän taas saattoi olla vaikea käsittää ja kuvata sanoin epätavallista näkyä, ja jos heidän tarinansa päätyi Markuksen ja Luukkaan evankeliumeihin 50 vuotta myöhemmin, se oli varmasti värittynyt kansan suussa.
Seuraavaksi esittämäni tarinat ja teoriat ovat niin uskomattomia, etten mitenkään väitä niiden olevan tosia, enkä toisaalta vääriäkään. Mielestäni niiden on vain parasta antaa olla. Yhden asian voin kuitenkin luvata ja se on se, ettei lukija tämän tarinan jälkeen enää koskaan suhtaudu välinpitämättömästi jouluevankeliumiin.
 

Koska Jeesus syntyi?

Jeesuksen syntymäaika on yksi paljon teorisoitu arvoitus. Tiedämme varmasti, ettei ajanlaskuamme asetettu alkamaan oikeasta päivämäärästä. Historiallinen konsensus vuodesta lienee 4 eaa., kun varhainen kristillinen teoria arvioi vuodeksi 3-2 eaa.  Monet nykyteoreetikot taas pitävät oikeina vuosia 7-6 eaa., mutta mikään edellisistä ei kestä historiallista tarkastelua.
Oikea ajankohta on välttämätön tieto tähtitaivaan tutkimisen kannalta ja itse asiassa Matteuksen evankeliumin väitteen perusteella, että tähden ilmestyminen osoitti tarkan ajankohdan, tähden löytäminen osoittaisi Jeesuksen tarkan syntymähetken tai vastaavasti oikea ajankohta auttaisi huomattavasti tähtitaivaan tutkimisessa.
Jeesuksen syntymähetken tärkein lähde Uudessa Testamentissa on Luukkaan evankeliumi (Luuk. 2: 1-7). Luuk. 2:2 sanoo näin: ”Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana”.  Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa:
1. Ensimmäinen verollepano oli jo 28 eaa. ja toteutettiin kaikkialla valtakunnassa 27 eaa.
2. Kyrenius (Quirinius) oli Syyrian maaherrana ja verollepanijana 6-7 jaa.
Kyseessä on käännösvirhe. Kyrelius oli alunperin korkea-arvoinen upseeri, joka määrättiin  verollepanon valvojaksi Juudeaan kaikkiaan toisessa verollepanossa. Kyse onkin Kyreliuksen ensimmäisestä kerrasta veron toimeenpanijana. Arviot sen toimeenpanosta Syyriassa ja Juudeassa vaihtelevat välillä 16 eaa – 12 eaa.
Raamatussa on muitakin vinkkejä.
Johanneksen evankeliumissa (Joh. 8:57) sanotaan: Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"
He eivät sanoneet, että 40, vähän yli 40 tai 50, vaan melkein 50. Toisaalta asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Jeesus kuoli 33 jaa. Itse asiassa tähtitieteellinen tapahtuma saattaa paljastaa tarkankin ajankohdan.
 
 
Tämän mukaan Jeesus olisi syntynyt 12 eaa. tai aikaisemmin.
Johanneksen evankeliumissa (Joh. 2: 20) sanotaan: ” Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"
Alkujaan temppeli oli varsin pieni rakennus verrattuna edeltäjäänsä, mutta vuonna 19 eaa. Herodeksen määräyksestä aloitettiin suuri rakennustyö temppelin laajentamiseksi, jolloin se nimettiin Herodeksen temppeliksi. Joh. 2: 20:n tapahtumahetki on ollut 26 jaa. tai myöhemmin.  Tämän mukaan Jeesus olisi syntynyt viimeistään 4 eaa., mutta luultavasti paljon aiemmin.
 
Jeesuksen syntymävuosi
 
Kuvassa esiintyvään Suddiin palaamme myöhemmin.
Kaikki lähteet yhdistämällä saamme Jeesuksen syntymävuodeksi 14-13 eaa.
 

Katse itään

Thomas L. Cossette’n kirja ”The Way of Melchizedek” ei ole kirjallisuuden suurteoksia ja ärsyttää varmaan suunnattomasti konservatiiveja, fundamentalisteja ja skeptikkoja. Itse en kuulu mihinkään noista kolmesta ryhmästä, joten onnistuin lukemaan kirjan ilman hylkimisreaktioita. Intuitioni oli saanut minut hankkimaan sen, enkä kuollaksenikaan muista miksi, mistä tai milloin. Joka tapauksessa siinä oli yksi johtolanka, jota aloin omissa tutkimuksissani seurata.
Kaikissa lukemissani maagien tähteä koskevissa teorioissa olen aina tarkistanut niiden väitteet tähtitaivaan ilmiöistä Stellarium-tietokoneohjelmalla. Valitettavasti vain varsin usein teorioissa on maalailtu kuvioita, jotka eivät ole toteutuneet todellisella tähtitaivaalla. Cossette’n teoria sen sijaan osoittautui faktoihin perustuvaksi, mitä tuli tähtien liikkeisiin, mutta teorian lähtökohdat ovat vähintäänkin epäkonventionaaliset. Eikä ole mikään ihme, jos se säikäyttää pois niin uskontotieteilijät kuin historioitsijatkin. Toivon kuitenkin, että onnistuin jalostamaan ja viemään teoriaa niin paljon eteenpäin, että lukija uskaltaa antaa sen hymähtäen vain olla.
 
Mitä ihmeen tekemistä Gizan Sfinksillä on Messiaan syntymän kanssa? Valitettavasti tuohon kysymykseen ei voi vastata kuin osittain, eikä ketään voi syyttää tämän yhteydessä perusteettomasta skeptisyydestä. Päinvastoin, se on pikemminkin selväjärkisyyttä. Onhan traditionaalisen egyptologian mukaan Sfinksi rakennettu jo 2500 eaa.. Kaiken lisäksi ns. vesieroosioteoria väittää Sfinksin altistuneen joskus pitkäaikaiselle ja runsaalle sateelle, mikä viittaa huomattavasti varhaisempaan aikaan. Hancockin ja Bauvalin Orion-korrelaatio –teoria päättelee rakentamisvuodeksi viimeistään 10500 eaa. Joidenkin mysteerikoulujen mukaan Sfinksi on niin paljon vanhempi kuin pyramidit, etteivät niiden rakentajat tienneet Sfinksin historiaa. Mikään näistä teorioista ei lähennä Sfinksiä maagien tähden kanssa, mutta hiusten repimisen sijaan toivon lukijan hengittävän syvään ja vain seuraavan tarinaa. Yhteys, jos ei mitään muuta, on aikamoinen sattuma.
 
 
Gizan Sfinksi on rakennettu hämmästyttävän tarkkaan kohti todellista itää (kts. kuva yllä). Viivat koilliseen ja kaakkoon ovat kesä- ja talvipäiväntasausten suunnat auringonnousulle (28 astetta). Hämmästyttävintä on kuitenkin, mihin kesä- ja talvipäiväntasaukset johtavat. Jotta ne toteutuisivat, täytyy Sfinksin sijaita juuri oikeassa paikassa.
 

 
 
Uskontohistoriallisesti ja symbolisesti katsoen Siinain vuorella annettiin Moosekselle laki ja Jeesus syntyi Bethlehemissä vapauttamaan kansakunnat laista.

Mutta tämä tarina ei olisi vielä mitään ilman maagien tähteä idässä. Jos olisi ollut Sfinksin luona 4-8.lokakuuta 14 eaa. ja katsonut itään, olisi nähnyt Leijona-tähtikuvion Regulus-tähden nousevan konjunktiossa Jupiterin kanssa viisi yötä peräjälkeen hieman puolenyön jälkeen. Kaiken lisäksi leijonan sydän, Eta Leonis (Al’dzhabkhakh, 30 Leo) nousi juuri Bethlehemin yltä. 
 
Kuvassa Regulus rengastettuna Jupiterin vieressä
Tämän tähtikuvion kehitystä on saattanut seurata jo elokuun alkupuolelta saakka, jolloin Jupiter edellä molemmat nousivat juuri ennen auringonnousua. Tässä Regulus oli ”en te anatole” eli heliakinen tähti. Tähtitaivaan ennustaneet ovat voineet lisätä profetiaan myös Merkuriuksen, joka on tähtitaivaan kirkkaimpia kohteita ja joka on tunnettu esihistoriallisista ajoista lähtien. Mytologian mukaan se on jumalten sanansaattaja, mikä sopisi tähän kuin nenä päähän.  13.8.14 eaa. Merkurius on konjunktiossa Reguluksen kanssa, mikä olisi toiminut erinomaisena ennakkovaroituksena.

Merkurius ja Regulus konjunktiossa
 
Lokakuun tapahtumat olivat lähes täydelliset, mutta vasta kolmas kerta toden sanoi. Regulus lähestyi yö yöltä Jupiteria ja Leijonan tähtikuvio nousi joka yö edellistä aikaisemmin.  Täydellinen hetki ei tullut enää yllätyksenä. Kuudes tammikuuta 13 eaa. Leijonan sydän Eta Leonis ilmestyi horisontin takaa minuutilleen astronomisen hämärän vaihtuessa pimeäksi 18:15 – 18:16. Kysymyksessä oli nyt ”en tai anatolai”. Se tapahtui täsmälleen Bethlehemin ”yllä” (suunnassa). Regulus ja Jupiter olivat ensimmäistä kertaa lokakuun jälkeen jälleen konjuntiossa. Konjunktio jatkui viikon verran, eikä enää toistunut.

6. tammikuuta 13 eaa.
 
Alkukristilliset ja hebreankieliset kristilliset lähteet pitävät oikeana joulun päivänä 6.1. Suomessa tuota päivää kutsutaan loppiaiseksi, mutta meillä on unohdettu tuon juhlan historia. Englanniksi juhlan nimi on ”Epiphany”, mikä tarkoittaa ilmestystä. Juhlasta käytetään myös nimeä ”Kolmen kuninkaan päivä”.

Edelläesitettyihin tähtikuvioihin liittyy paljon symboliikkaa:

Regulus viittaa kuninkaaseen. Babylonialaisille Regulus oli Regulus Sharu, mikä tarkoittaa kuningasta. Roomalaisille se oli Regulus Rex, mikä myös tarkoittaa kuningasta.

Muinaiset astrologit liittivät Jupiterin kuninkaiden syntyyn ja siksi sitä kutsutaan planeettojen kuninkaaksi. Joissain ikivanhoissa lähteissä Jupiter liitetään myös pelastajaan.

Raamatun Vanhassa Testamentissä (1 Moos 49, 9-10) on profetia (vanha käännös):

9. Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona - kuka uskaltaa häntä häiritä?

10. Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

-                           Jupiter nousee leijonan polvien välissä

-                           Jupiter + Regulus = Kuninkaiden kuningas!

Ihmiskasvoinen leijona eli Sfinksi sopii hyvin näköalapaikaksi Bethlehemin tähdelle...
 

 

Unohdettu muinainen käsikirjoitus

 
 
Zarahustran tausta on mysteeri, eikä historiallista konsensusta ole löytynyt. Zarahustralaiset kirjoitukset on kirjoitettu Avestan kielellä, joka on hyvin lähellä veedalaista sanskriitin kieltä. Zarahustralaisuus liitetään usein Persiaan, koska se oli Persian uskonto ennen islamin nousua, mutta zarahustralaisuuden juuret ovat paljon vanhemmat. Heidän väitetään olleen lähtöisin Meediasta, muinaisesta kuningaskunnasta, joka sijaitsi nykyisessä Iranissa maan pohjois-länsi ja lounaisosissa. Itse asiassa Persia oli alunperin Meedian vasalli.

Meedialaiset koostuivat useista heimoista, joista yksi oli Magi (Mogh). He olivat vanhin heimoista ja vastasivat mytologioiden säilymisestä ja henkisistä perinteistä koko yhteisössä. Heidän auktoriteetistään kertoo paljon se, että he ottivat myöhemmin tuon saman roolin Persian valtakunnassa.

Aikaisemmin oli maininta siitä, että zarahustralainen profetia ennusti Messiaan syntymän, mutta mihin se perustui? Valitettavasti valtaosa alkuperäisistä kirjoituksista hävisi Aleksanteri Suuren valloittaessa Persian, aivan kuten juutalaisten alkuperäiset pyhät kirjat babylonialaisen Nebukadnessarin valloittaessa Jerusalemin.  Vuonna 2010 ilmestyi englanninkielinen käännös muinaisesta kirjasta, joka tuo valoa tähän asiaan. Jos jo tarina Sfinksistä huimasi, on nyt korkea aika kiinnittää turvavyö. Haluan edelleen korostaa, etten väitä tämän olevan totta, mutta toivon lukijan löytävän intuitiivisesti totuuden siemeniä itse kukin omien uskomustensa mukaisesti.
Oklahoman yliopiston uskontotieteiden professori Brent Landau oli Vatikaanin kirjastossa etsimässä materiaalia väitöskirjaansa varten, kun hän törmäsi syyriankieliseen ikivanhaan kirjaan. Kyseessä on itä-aramealainen kieli, joita puhutaan alueen erilaisten kristinuskoa tunnustavien ryhmien kuten assyrialaiskristittyjen parissa. Kieli on hyvin lähellä Jeesuksen äidinkieltä, arameaa.
 

 
 
Kirja oli hankittu Vatikaaniin 1700-luvulla luostarista Egyptistä ja kirja oli kopioitu turkkilaisessa Zuqninin luostarissa Koillis-Turkissa 700-luvulla. Alkuperäisestä kirjasta ei ole tietoa, mutta lingvistisen analyysin perusteella se on kirjoitettu viimeistään 200-luvulla  (mm. Pyhä Henki oli feminiininen). Luultavasti se on toiminut Matteuksen evankeliumin lähteenä tähtitarinassa. Käännös syntyi Harvardin yliopiston syyriankielen professorin avustuksella ja sen nimeksi tuli ”Revelation of the Magi – The Lost Tale of the Wise Men’s Journey to Bethlehem” eli lyhykäisesti suomeksi: Maagien paljastus.

Kirja alkaa kuvauksella maageista, mikä vahvistaa heidän olleen nykykategorian mukaisesti zarahustralaisia. Sanan ”Magi” kerrotaan tarkoittavan heitä, jotka rukoilevat hiljaisuudessa eli kyse ei ole maagisista kyvyistä. Kirjasta käy heti selväksi, että he palvovat yhtä Jumalaa, joka ei ole personoitavissa, vaan on kaikki, mitä on.

Kirjan alkusivut saavat skeptikot varmasti vastarintaan, kun se kertoo maagien olevan Aatamin kolmannen pojan, Set’n jälkeläisiä. Tässä kohtaa kannattaa laittaa ennakkoluulot syrjään, jottei jää omien dogmiensa kahlitsemaksi. Fundamentalistit Raamatun tulkitsijat näkevät Aatamin konkreettisesti ensimmäisenä ihmisenä ja toisessa ääripäässä ulkoavaruuden interventioteorian kannattajat taas geneettisenä luomuksena uudeksi ihmiseksi. Suosittelenkin tutustumaan englantilaisen egyptologin David Rohlin ”A Test of Time” –trilogiaan, joissa osissa 2. ”Legend – The Genesis of Civilisation” ja 3. ”From Eden to Exile” etsitään mm. Eedeniä arkeologisten ja historiallisten lähteiden perusteella sumereista taaksepäin. Eedenin merkityksen hän jättää lukijan päätettäväksi. Oheisessa kartassa on Rohlin päättelemä paikka Eedenille ja Raamatun mukainen Nodin maa, johon Kain karkoitettiin tapettuaan Abelin.

”Revelations of the Magi” kertoo Aatamin kolmannen pojan Set’n lähteneen Shirin maahan, suuren meren äärelle, Nodista itään. Kirjan ilmestyttyä monet päättelivät, että Shirin täytyi sijaita Kiinassa, koska vasta siellä tuli vastaan maailman äärillä suuri meri. Mutta 7000 vuotta sitten eläneen ihmisen maailmankuvaa ei pidä katsoa nykykartasta konkreettisesti tulkiten. Kaspianmeri on varmasti edustanut sen ajan ihmiselle valtavaa vesialuetta, ehkä jopa maailman reunaa. Kaiken lisäksi se sopii erinomaisesti siihen, mitä aluetta myöhemmän ajan maagit asuttivat.

 

 

 
Seth oli Kainin vastakohta ja Aatamin mielestä ”puhdas”, kelvollinen ottamaan vastaan hänelle uskotut salaisuudet. Set kirjasi saamansa kätketyt mysteerit ensimmäiseen kirjaan, jonka hän kätki ”Voittojen vuorelle” Shiristä itään ”Hiljaisuuden Elämän Mysteeriaarteiden Luolaan”.  Tulevilta sukupolvilta seuraaville siirtyi ennustus, jossa tähdeltä vaikuttava valo ilmestyisi ”Voittojen vuoren” ylle ja laskeutuisi alas jääden lepäämään valopilarin päälle.
12 valittua ja heidän kuoltuaan heidän poikansa tai joku muu uskottu suvusta kokoontuivat joka kuukausi lähteelle vuoren juurelle puhdistautumaan. Maageja oli siis 12 eikä 3. Lisäksi he kutsuivat itseään kuninkaiksi, mutta tätä ei pidä käsittää maalliseksi hallitsijaksi. Samalla tavalla Raamatun yksi mysteerisimmistä hahmoista, Melkisedek (Melchizedek) oli Salemin kuningas ja ylipappi, mutta mitään Salemin valtiota tai kaupunkia ei ole ollut. Kerran kuussa he kiipesivät myös vuorelle, jota he kuvasivat maansa kauneimmaksi. He menivät myös luolaan, jossa oli lahjat odottamassa ”tähden omina” ja kunnioittamassa sitä. He lukivat myös Aatamin kirjaa, jossa Aatami kertoi tuon tähden laskeutuneen Paratiisissa (ei siis Eeden) Elämänpuun ylle ja valaisseen koko puutarhan.

 
 
Talish-vuori Shiristä itään
Kirja kertoo, kuinka eräänä päivänä kaikki maagit näkivät ihmeellisiä ja moninaisia näkyjä, jollaisia he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet ja sen seurauksena kaikki tulivat omilta seuduiltaan lähteelle.
Tässä kohtaa tarina alkaa kuulostaa tieteistarinalta, mutta on hyvä muistaa, että teksti on kuitenkin 2000 vuotta vanha. Yksikään maageista ei ollut nähnyt Star Trek –sarjaa.
Käännöksessä lukee:
Ja me näimme [sana puuttuu] sanoin kuvaamattoman valopylvään muodossa laskeutuvan veden ylle. Ja me tärisimme pelosta sen nähdessämme. Emmekä voi puhua sen valotähden kirkkaudesta, joka oli moninverroin aurinkoa kirkkaampi... mutta se ei ilmestynyt kenellekään muulle.
Maagit kiipesivät vuorelle luolan luokse aivan, kuten olivat aina tehneet ja löysivät valopylvään luolan aukon edestä. Ja he näkivät jälleen, että taivas oli aukaistu kuin valtava portti ja kunnian miehet kantoivat valotähteä käsissään. Ja he laskeutuivat seisoen valopylvään päällä. Koko vuori oli valaistui tavalla, jota ihmiskieli ei pysty kuvailemaan.


 
 
Tähti meni sisään luolaan ja kutsui maageja perässään nöyrällä ja ystävällisellä äänellä. Nämä seurasivat peloissaan ja kumartuivat, koska luolassa loistanut valo oli niin kirkas. Lopulta valo tiivistyi, ja siitä ilmestyi pienen ihmisen keho. Tämä puhui heille ja kirjan kirjoittaja sanoo, että he voivat kertoa vain osan.
Tähtilapsi (hän ei käytä itsestään mitään nimeä) oli kaikkialla yhtä aikaa, jokaisessa maassa täyttääkseen kaikki Isän profetiat. Hän kehotti maageja lähtemään Bethlemiin tervehtimään häntä ihmisvauvana ja huomautti erikseen, ettei pidä ihmetellä, miten hän oli samaan aikaan heidän luonaan ja Bethelemissä. Hän sanoi ilmestyvänsä monessa paikkaa ja olevansa jokaisen ihmisen ulottuvilla kaikkialla. Viestinä korostui, että Tähtilapsi on universaali tavalla, mikä sopii itse kunkin uskomuksiin.
Maagit saivat tehtäväkseen ottaa luolasta mukaan aarteen ja kääntäjä toteaa, ettei hän ollut varma sen kohdan tulkinnasta. Kyse oli jostain sinetöidystä säilytysastiasta, johon kirjaimet(?) ovat olleet säilytettynä.
Lopulta kun maagit vertailivat luolassa näkemäänsä, he kaikki huomasivat nähneensä aivan erilaisen näyn, Tähtilapsen erilaiset ilmestymismuodot.
Tähti johdatti maagit Jerusalemiin suojellen ja tarjoten matkalla ravinnon. Jerusalemissa ihmiset kummastelivat sitä, että maagit tuijottivat taivaalle ja puhuivat jollekin, mitä muut ihmiset eivät nähneet. Tästä eteenpäin tarina noudattaa samaa käsikirjoitusta kuin Matteuksen evankeliumi, kunnes maagit pääsivät Bethlehemiin. He saapuivat tallin tapaiseen paikkaan (kääntäjän mukaan sanan tulkinta on epävarma), jossa teksti kertoo Tähtilapsen syntyneen. He näkivät siitä paikasta kuitenkin luolan, jonka eteen laskeutui valopylväs aivan kuten heidän kotimaansa vuorella. Luolakin näytti samalta. Kuvaus Tähtilapsen laskeutumisesta valopylvään päällä on samanlainen, mutta nyt kunnianmiesten sijaan tähtilapsen molemmin puolin seisoivat enkelit (ei välttämättä eri asia). Kaikki, valopylväs mukaanlukien menivät luolaan ja kutsuivat maagit perässään. Maagit toivat mukanaan kätketyt, sinetöidyt aarteensa; aarteet, jotka kuuluivat Tähtilapselle. Kyse ei siis ollut kullasta, mirhamista ja suitsukkeista.
Maagit poistuivat lopulta luolasta ja törmäsivät ulkona Mariaan ja Joosefiin, jotka olivat huomanneet Tähtilapsen poistumisen (sitä teksti ei kuvaa, mutta antaa sellaisen  kuvan). He pelkäsivät maagien tulleen hakemaan lapsensa lahjojaan vastaan ja luulivat hänen kadonneen valon mukana. Vauva oli kuitenkin ollut koko ajan talossa, jossa he asuivat ja he löysivät tämän nauravaisena talostaan.
 
 

Aikalaisen kuvaus

 
Kolmaskin lähteeni on vähintäänkin uskomaton ja jälleen kerran haluan muistuttaa lukijaa, ettei pidä uskoa mitään, jossei epäilläkään. Tämän lähteen kohdalla haluan kuitenkin tuoda esiin omia havaintojani ja kokemuksiani. Kysymys on regressiohypnoosista, jossa hypnotisoitava viedään syntymää edeltävään aikaan ja siitä taaksepäin usein kauaksikin menneisyyteen aikaisempaan elämään.

Kristinusko ei tunnusta reinkarnaatiota, vaikka Raamatussa Johannes Kastajan uudelleensyntyminen mainitaan sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Jopa Jeesus mainitsee sen. Skeptikon mieleen saattaa juolahtaa, ettei ihminen voi mitenkään muistaa aikaisempia elämiä, koska aivot ovat hajonneet välissä atomeiksi ja uudet ovat syntyneet aivan eri atomeista. Kyse ei kuitenkaan ole aivoista, vaan tietoisuudesta. Kun ihminen kertoo hypnoosissa menneestä elämästä, tämä menneen elämän ihminen kertoo siitä reaaliajassa. Se siis tapahtuu juuri sillä hetkellä ja regressiohypnoosi onkin yksi harvoista, ehkä jopa ainoa käytännön esimerkki modernin fysiikan havainnosta, että kaikki aika on olemassa yhtä aikaa. Samalla kosketamme kvanttifysiikan kuumaa perunaa eli tietoisuuden käsitettä. Tietoisuus ei sijaitsekaan aivoissa, vaan ulottuvuudessa, jossa ei ole aikaa eikä dimensioita.

Oheisen kirjan kirjoittaja, vuosi sitten kuollut amerikkalainen Dolores Cannon kehitti perinteisestä hypnoosista oman improvisoidun versionsa. Sen perusidea on se, ettei hypnotisoija johdattele kohdettaan mitenkään, eikä testaa hypnoosin syvyyttä. Tietoisuus valitsee, mitä se haluaa näyttää. Somnambulistiset ihmiset vajoavat niin syvään hypnoosiin, etteivät muista istunnosta mitään. He aistivat hajuja ja makuja, ja kokevat tunteita. Yksityiskohtien määrä on sitä luokkaa, ettei kukaan kyseiseen aikakauteen erikoistunut historioitsijakaan pystyisi kuvailemaan asioita yhtä tarkasti. Tätä tilaa ei kuitenkaan testata mitenkään, jolloin kohteelle ei tule pelkoa epäonnistumisesta tai tarvetta miellyttää hypnotisoijaa. Ilman somnambulistakin tilaa ihminen voi nähdä ihmeellisiä asioita, mutta yksityiskohtaisimmat kertomukset syntyvät ihmisillä, joita on vain 3-4% populaatiosta.

Skeptikot ajattelevat tässä kohtaa varmaan, että miten voidaan olla varmoja ilman erityisiä testejä, ettei kohde tietoisesti kehittele satuja tai Dolores itse keksi niitä ansaitakseen sillä elantonsa. Regressiohypnoosien kokemuksista on kirjoitettu monia kirjoja monien kirjoittajien toimesta ja hypnoosissa kerrottuja tarinoita on tutkittu niiden vahviistamiseksi tai kumoamiseksi. Olen lukenut joistakin varsin vakuuttavista todisteista, mutta koska en ole niitä itse yrittänyt verifioida, jätän ne tässä omaan arvoonsa. Sen sijaan Dolores Cannonin kohdalla olen saanut omakohtaisia vahvistuksia. Tarinoissa vilisee niin historiallisia kuin tieteellisiäkin yksityiskohtia, joita hypnotisoitu kohde tai kirjailija itse eivät ole mitenkään voineet tietää ja varsinkaan siihen aikaan, kun kirja on julkaistu. Oheinen tarina sisältää parikin tällaista detaljia.

Dolores Cannon kehitti menetelmänsä vuonna 1979 ja teki sen jälkeen sitä työkseen aina kuolemaansa saakka. Hänen tuhansista ja taas tuhansista asiakkaistaan ympäri maailmaa löytyi niin monta somnambulistista kohdetta, että hän kirjoitti niistä peräti 18 kirjaa. Oheisen tarinan hypnotisoitava henkilö, parikymppinen Katie oli heti ensimmäisestä istunnosta lähtien niin poikkeuksellinen, että Dolores päätyi käyttämään kokonaisen vuoden saman ihmisen kanssa. Oheinen tarina tuli kuitenkin vastaan vasta 9 kuukauden työskentelyn jälkeen, mikä osoitti, ettei kyseessä ollut mikään egotrippi. Lopulta tarina Jeesuksen opettajan elämästä kesti 13 istuntoa ja yli kolme kuukautta. Hypnotisoinnit tapahtuivat 80-luvun alussa.



Henkilö, joka kertoo tarinaansa, on nimeltään ”Benzahmare”, mutta sanan kirjoitusasu ja lopulta lausuminenkin ovat kirjailijan arvauksia. Sanan paino on viimeisellä tavulla ja se kuulosti vähän samalta kuin Benjamin. Hänen lempinimensä oli kuitenkin ”Suddi”, jonka lausuminen kuulosti pikemminkin sanalta ”Saudi” tai ”Saddi”. Dolores äänitti kaikki istunnot ja vasta toistaessaan nauhalta ensimmäistä istuntoa hän tajusi kyseisen henkilön olevan matkalla Nasaretiin, jonka tämä lausui nopeasti ”Nathareth”. Hypnoosissa oleva henkilö ei puhu omaa äidinkieltään, vaan kääntää mentaalisti sitä inkarnaation kielestä käyttäen hypnotisoidun sanavarastoa päätyen monesti kömpelöihin ilmaisuihin. Oman kielensä nimet hän kuitenkin lausuu omalla äidinkielellään.

Keitä olivat essealaiset? Wikipedian mukaan he mielsivät itsensä ”valon lapsiksi”, mikä on kaiku ”Revelations of the Magi” –kirjasta, jossa Tähtilapsi kutsuu maageja ”valon lapsiksi”. Wikipedian kuvaus essealaisista on kuitenkin äärimmäisen pintapuolinen ja suorastaan virheellinen, jos sitä vertaa Suddin kertomuksiin. Ja vielä kerran haluan varoittaa, että tämän lukeminen vaatii avointa mieltä...

Qumran (Suddi lausui sen Kum-a-ran)
 
Suddi kertoo heidän saaneen tietämyksensä Kaloo -nimiseltä ryhmältä. Nämä olivat peräisin lännestä, kadonneesta sivilisaatiosta, jotka olivat ensin asettuneet Egyptiin. Myöhemmin hypnoosissa siirryttäessä Suddin kuoleman jälkeiseen henkimaailmaan, hän tietää paljon enemmän ja sanoo Kaloo –ryhmän tulleen sivilisaatiosta, jota me kutsumme Atlantikseksi. Se ei ollut sen oikea nimi ja Kaloo oli vain pieni osa sitä maailmaa, jossa oli monia maita ja hallituksia. Ehkä – ja nyt käytän vapauttani spekuloida – Kaloo yhdistää Sfinksin, essealaisten profetian ja zarahustralaiset. Ehkä myös maagien tieteistarinamaista kuvaelmaa auttaa ymmärtämään Suddin vastaus seuraavaan kysymykseen hänen ollessaan jo vanhempi: ”Oletko sinä tai yhteisösi ollut yhteydessä olentoihin muista maailmoista tai planeetoilta?” Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Kyllä”.

Suddi kertoo myös ”Tarkkailijoista” (Watchers), joista kokonainen Raamatun ulkopuolelle jätetty Eenokin (Enoch) kirja ja Qumranin kääreistä löydetty essealaisten oma kirja, ”Jättiläisten kirja” kertovat. Hänen mukaansa Tarkkailijat ovat valvomassa ihmiskuntaa, jottemme onnistuisi tuhoamaan kaikkea. Suurimmalla osalla on puhtaat pyrkimykset, mutta on muunlaisiakin. Suddi käyttää näistä ilmaisua ”ne muut, the others”. Tarkkailijat tarvitsevat fyysisen kuoren ja he näyttävät enemmän tai vähemmän ihmisiltä. Joitain on melkein mahdotonta erottaa normaaleista ihmisistä ja heitä on joukossamme. Mutta kuoret ovat vain kopioita. Nämä entiteetit ovat korkeammalla tasolla kuin ihmiskunta, mutta eivät kuitenkaan läheskään yhtä korkealla kuin puhtaan energiatason entiteetit. Tarkkailijat ovat muista maailmoista, mutta he ovat olleet täällä yhtä kauan kuin täällä on ollut muistia.

 
Kun kysymyksessä on mentaalitason yhteys, luulisi keskustelukumppanin olevan täysin avoin. Mutta kun Suddille esitettiin kysymys ”Tarkkailijoista”, että olivatko he koskaan vierailleet Qumranissa, Suddi vastasi kiihtyneenä: ”En puhu tästä enää! Se ei ole keskustelun aiheena!” Hän oli tehnyt salassapitovalan ja piti siitä kiinni mielessäänkin. Mutta hypnoosissa saattoi mennä kuoleman yli henkimaailmaan ja kysyä siellä sitoumuksilta vapautetulta sielulta. Silti joissain asioissa sielunkin vastaus oli: ”on yhä paljon asioita, joita ei voi tietää nyt, juuri tällä hetkellä. On paljon tietoa, jota voi saada, mutta myös paljon sellaista, mitä pitää suojata.”

 
 
Kun Dolores viimein pääsee yhteyteen Suddin kanssa, hän pääsee suoraan ensimmäisellä kerralla todistamaan Bethlehemin tähteä. Suddi on tässä vielä nuori poika ja hän kertoo olevansa isänsä seurassa ja että he seuraavat tähtiä. Äänessä on kuitenkin innostusta, ihmetystä ja hämmennystä. Suddi sanoo yhtäkkiä:

”On kaiken alku. Voida nähdä kaiken itse. Se on kaikki, mitä saatan pyytää. Tietää, että profetia on täyttymässä.” Yhtäkkiä Suddi läimäyttää kädet yhteen ja sanoo:

”Se on tulossa yhteen neljästä tänä yönä”.

Ennustuksen mukaan tähdet nousevat yhteen neljästä kulmasta ja niiden kohdatessa on Hänen syntymänsä ajankohta. Paikalla oli paljon essealaisia ja he olivat omien sanojensa mukaan ”vuorten odotuspaikalla”.

Oma kommenttini:

Halusin löytää paikan, mikä olisi lähellä Qumrania ja josta näkyisi Bethlehemiin. ”Kiipesin” Google Earth –ohjelmalla lähimpien vuorten huipulle, mutta aina näköesteenä oli viereinen huippu. Lopulta löysin paikan, josta näki sekä Bethlehemiin että Jerusalemiin. Joku oli jopa kiinnittänyt valokuvan Jerusalemista Google Earthiin siitä paikasta nähtynä, minkä liimasin oheiseen kuvaan oikealle paikalleen.

 
Kävi ilmi, että vuoren hebreankielinen nimi, Jabal Munttar tarkoittaa ”Mt of the Watchman" eli  ”Vartiomiehen vuori”. Sen jyrkkä rinne itäänpäin oli muinaiselta nimeltään Azazel. Kolmas Mooseksen kirja 16: 5-10 kertoo syntipukki-perinteestä. Siinä, jakeessa 8 sanotaan: ” Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille”. Suomenkielisessä Raamatussa nimestä Asasel on viittaus selitykseen, jossa lukee: ”Asasel-nimen merkitys on epäselvä. Todennäköisesti se viittaa henkiolentoon, jonka uskottiin asuvan autiomaassa.” Perinteen mukaan syntipukki (siis konkreettinen) vietiin Muntarin vuorelle ja heitettiin Azazelin jyrkänteeltä alas. Sattumaa tai ei, mutta ”Eenokin kirjassa” ja Qumranista löytyneessä ”Jättiläisten kirjassa” Azazel on kapinallisten enkeleitten (Watchers) johtajan nimi.

Muntar on merkitty edeltävään karttaan punaisella ympyrällä. Qumranista johti polku Muntarille, eli siellä käynti oli aivan normaalia.
Yhtäkkiä Suddi sanoo: ”Ei koskaan villeimmissä unelmissanikaan”! Ääni on melkein kuiskaus.
Dolores pyytää Suddia kuvailemaan näkyä.
”On kuin itse taivaat olisivat auenneet ja kaikki valo paistaa päällemme. Se on kuin aurinko päivällä! Se on niin kirkas. Ne, ne tulevat yhteen. Ne eivät vielä ole kohdanneet, joten se on suurempi kuin tulee olemaan.
Kommentti: Myös Magit kuvailivat valoa äärimmäisen kirkkaaksi, mutta silti kukaan muu ei sitä nähnyt.
 
Hän tekee samaan aikaan renkaan etusormiensa ja peukaloidensa väliin. Jotain epätavallista oli tosiaankin tekeillä.
Suddi sanoo: ”Ja on sanottu, että kun niistä tulee yksi, sillä hetkellä hän vetää ensimmäisen kerran henkeä”.
D: ”Tiedätkö, missä hän syntyy”?
S: ”Hän on Betlehemissä. Se on profetioissa.”
D: ”Miten ihmiset ympärilläsi reagoivat”?
S: ”He ovat riemuissaan...Kaikki ovat poissa tolaltaan. Riemu ja meitä ympäröivä energia on täyttänyt kaikki. On kuin koko maailma pidättäisi hengitystään”. Suddin ääni vapisee.
Pienen tauon jälkeen Dolores kysyy: ”Mitä aiotte tehdä? Aiotteko yrittää löytää Messiaan”?
S: ”Emme. Heidän tulee löytää heidät”.
D: ”Kertovatko profetiat, ketkä hänet löytävät”?
S: ”Sanotaan, että toiset löytävät hänet ja sitten he lähtevät.”
D: ”Ette siis lähde Bethlehemiin etsimään häntä”?
S: ”Emme. Pian on tulossa pimeitä vuosia. Silloin hän tulee luoksemme. Olemme valmistautuneet siihen”.
D: ”Se on siis profetioissa, että hän tulee luoksenne”?
S: ”Kyllä, se on tiedossa”.
D: ”Oppiiko hän teiltä”?
S: ”Se ei niinkään ole, että hän oppisi meiltä, vaan herättää siihen, mitä on sisällään”.
D: ”Ja te kykenette siihen”?
S: ”Voimme vain yrittää”.
Dolores kysyy vuodenajasta...
S: ”On vuoden alku... Uusi vuosi on juuri mennyt”.
D: ”Mikä Herodin vuosi nyt on”?
S: ”On 27s, luulen.”
Kommentti: Josephuksen mukaan Herod nimitettiin juutalaisten kuninkaaksi Calvinuksen ja Pollion konsuliuden aikaan eli 40 eaa. => vuosi 13 eaa. Tämä on yksi esimerkki pienistä detaljeista, jotka osuvat hämmästyttävästi oikeaan, vaikkei tietoa niistä ole missään kirjoissa tai edes Internetissä. Oli jopa vuoden alku...
Kun Suddi on hiljaa, Dolores kysyy uudestaan tähdestä. Suddi vastaa turhautuneella äänellä:
”Etkö näe sitä? Se on niin kaunis”!
Sitten tullaan h-hetkeen:
S: ”Siellä on säde... se on kuin häntä. Se tulee alas kaikessa valossaan. Se on kuin fokus, joka putoaa suoraan tähdestä. On sanottu, että tuossa valossa hän syntyy (tai hänet kannetaan. Dolores ei kuule selvästi, sanooko born vai bore).
Kommentti: Muistuttaa erittäin paljon maagien kuvausta. Tämä kirja ilmestyi 1992 eli paljon ennen ”The Star of the Magi” –kirjan englanninkielistä käännöstä.
D: ”Onko se nyt kirkkaampi, kun kaikki ovat yhdessä”?
S: ”On kuin kaikki valo olisi keskitetty – ei enää hajallaan vaan tarkka piste. Sen kirkkaus on suunnilleen sama kuin isolla täysikuulla”.
Dolores oli kysymässä lisää, kun huomasi Katien huulten liikkuvan kuin rukoillessa.
D: ”Voit sanoa sen ääneen. Haluaisimme jakaa hetken kanssasi”.
Suddi sanoo empaattisella äänellä: ”Ei, kertoisinko sieluni muille? Kerron sieluni Jahvelle”.
Lopuksi Dolores kysyy yllättävän kysymyksen:
”Onko myös Elias tullut uudelleen?”
S: ”Hän on myös syntynyt. Se oli muutama kuukausi sitten. Tunnemme hänen isänsä, sillä hän on yksi meistä”.
Matteuksen evankeliumi 11:14  ”ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Jeesus puhui Johannes Kastajasta.


Tältä paikalta essealaiset katselivat Bethlehemiin 6.1.13 eaa. klo. 18:30 jälkeen...