Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa5: Syvälle kaninkoloon

Syvälle kaninkoloon

Princeton Engineering Anomalies Research (PEAR) käynnistyi jo vuonna 1979 ja sen tunnetuimmat kokeet perustuivat satunnaisgeneraattorilla tuotettuun ykkösten ja nollien jonoon, jota sitten tallennettiin oman aikakautensa muistimedioihin. Satunnaisjonojen tuottamiseen käytettiin muitakin luonnollisempia lähteitä, kuten esimerkiksi tiikerin liikkumista eläintarhan häkissä, kaupan jonoja ja liikennettä autotunnelissa. Näitä jonoja käytettiin sitten testeissä, joissa koehenkilöt muuttivat ajatuksen voimalla mennyttä. Muutosten edellytyksenä oli, ettei kukaan ollut nähnyt tallenteiden sisältöä aikaisemmin. Vaikutuksen onnistuminen voitiin todeta matemaattisesti satunnaisuuden astetta mittaamalla. Lyhyemmissä jaksoissa voitiin myös todeta, että esimerkiksi ykkösiin keskittyminen tuotti samalla jaksolla enemmän ykkösiä kuin nollia.

Tutkimusten tulosten merkitys avautuu ehkä parhaiten ajatellen esimerkiksi autojonosta kerättyä dataa jossain vaiheessa menneisyydessä. Koehenkilö, muuttaessaan satunnaisjonoa, muutti itse asiassa autojonoa menneisyydessä, sillä data tallenteessa ei muutu. Kokeet ovat esimerkki multiversumista, rinnakkaisista aikajanoista. Tietoisuudella voi siis muuttaa aikajanaa niiltä osin, kuin se ei sotke muiden aikajanalla olevien todellisuutta. Tämän takia vaikutus menneisyyteen onnistuu vain, jos satunnaisjono ja sen pohjalla oleva lähde on kaikille tuntematon. (1)

Vuonna 1998 Princetonissa aloitettiin uusi projekti, The Global Consciousness Project. Siinäkin työkaluna käytetään satunnaislukugeneraattoreita, jotka nykyään perustuvat kvanttitunnelointiin ja tuottavat täysin ennustamatonta binääriketjua. Satunnaislukugeneraattoreita projektissa on 70 eri puolilla maailmaa, joista kukin tuottaa 200 bittiä sekunnissa synkronoitua dataa, jotka sitten kerätään automaattisesti globaaliin keskukseen. Dataa on kertynyt vuodesta 1998 lähtien. (2)

Satunnaislukugeneraattoreiden merkitys on yllättävä. Kun tapahtuu jotain suurta, joka synkronoi parhaimmillaan miljoonien ihmisten tunteet, satunnaislukuketjut muuttuvat hienovaraisesti jäsentyneiksi. Todennäköisyys sille, että kyseessä olisi sattuma, on yksi biljoonasta. Muutaman sadan tai tuhannen ihmisen voimakas tunnereaktio näkyy satunnaislukugeneraattoreissa, vaikka ne sijaitsisivat kaukana reagoivista ihmisistä. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, se on vain alkua sille, mitä luet seuraavaksi.

Gazan avustussaattueen välikohtaus

Kun tornit romahtivat

American Airlines lento 11: Boeing 767 lentokone, nousi Loganin kansainväliseltä lentokentältä Bostonissa 7:59 aamutuimaan, kohteenaan Los Angeles ja koneessa 11:n hengen miehistö sekä 81 matkustajaa. Kone kaapattiin vasta ilmassa eli myöhemmin kuin klo. 8 aamulla, mutta silti satunnaislukugeneraattorit reagoivat tulevaan tapahtumaan jo viimeistään klo. 6 aamulla.  Varsin kummallista – aivan kuin suuri joukko ihmisiä tai muita tietoisia entiteettejä olisi saanut tiedon tulevasta iskusta jo kolme tuntia ennen tapahtumaa. Edellä esitetyn Gazan avustussaattueen valtauksen aiheuttama satunnaisgeneraattorien poikkeama alkoi vasta vähän ennen laivoihin nousua.

Kuvassa näkyy myös WTC 7 -rakennuksen romahduksen aiheuttama jälkipiikki. (2)

Eikä tässä kaikki. Todella yllättävä tieto näistä iskuista tulee kahdesta sääsatelliitista geosynkronisella kiertoradalla, Yhdysvaltain itä- ja länsirannikon yllä, päiviä ennen ja jälkeen iskujen. Iskut tai niiden synnyttämä shokki kohotti maan magneettikenttää täsmälleen iskujen alkamishetkestä lähtien, ja iskujen mentyä ohi epävakaus jatkui ainakin viikon ajan. Maa siis reagoi shokkiin, mutta toisin kuin kollektiivinen tietoisuus satunnaislukugeneraattoreiden ilmaisemana reagoi tunteja etukäteen, maa reagoi vasta iskun tapahduttua. (3)

Kuiskauksia auringosta

Seuraava raportti on, kuten sen kirjoittaja itsekin siinä toteaa, tieteen kannalta suuresti ongelmallinen. Vaikka sen sisältämät mittaustulokset ovat vakuuttavia, reduktiivinen tiedeyhteisö ei katso sitä hyvällä. Sama yhteisö pitää tietoisuutta, kuten jotkut sen ilmaisevat, valistuksen vihollisten viimeisenä pakopaikkana. Parhaimmillaan edeltävät ja tämä tutkimus luokitellaan teoreettinen fyysikko, professori Michio Kakun kirjoittaman kirjan mukaisesti ”mahdottomaksi fysiikaksi”. Totta on, että seuraavan tutkimuksen tulokset ovat hämmentäviä.

Tohtori, psykologian professori Hans Werner Wendt julkaisi vuonna 2002 hämmentävän teknisen raportin kronobiologian saralta ja täydennetyn version siitä vuonna 2008 (4). Siinä Princetonin GCP-materiaali otettiin erilaisten tapahtumien vaikutusmittariksi, mutta varsinaisena tutkimuskohteena oli planeettojen välisen magneettikentän polariteetti (interplanetary magnetic field (IMF)) ja sen yhteys maan tapahtumiin. Loppujen lopuksi kysymys on aurinkotuulista, joiden vaikutuksesta tuo magneettikenttä syntyy. Vastaavasti sen polariteetti syntyy siitä, suuntautuuko ulosvirtaus auringosta ylös- tai alaspäin suhteessa sen pohjoisen ja eteläisen magneettisen alueen erottavaan tasoon.

 IMF-polariteettiä on tutkittu perinteisesti plasmafysiikassa sekä auringon että maan vaikutussuhteissa. Vähemmän tunnettuja ovat sitä koskevat biolääketieteelliset ja psykofysiologiset tutkimukset, joita on tehty etenkin Venäjällä jo 70-luvulta lähtien. Siihen nähden Wendtin raportin otsikko; “Interplanetary magnetic field (IMF) polarity, collective emotions and entropy changes of random event generators”, ei ehkä olekaan niin ”villi”, kuin miltä se kuulostaa.

IMF-polariteettia seurattiin Advanced Composition Explorer (ACE) -satelliitin mittauksista. Tapahtumat taas kerättiin mm. uutislähteistä ja luokiteltiin ennen itse tutkimuksen suorittamista. Näiden kahden lähteen ajalliseen yhdistämiseen nähtiin erityisen paljon vaivaa. Tapahtumaluokkia olivat 1. väkivalta, 2. luonnon katastrofit 3. onnettomuudet 4. erilaiset rauhanomaiset tapahtumat, kuten esimerkiksi ryhmämeditoinnit tai -rukoilut, festivaalit, poliittiset aloitteet ja erilaiset sensaatiomaiset tapahtumat.

Mittaukset osoittivat, että IMF-kentän polariteetti ja maan sijainti siinä vaikuttivat satunnaislukujen poikkeavuuteen eli sen ilmaisemaan kollektiivisen tunteen voimakkuuteen. Mikä kummallisinta, planeettojen välinen magneettikenttä on hyvin valikoiva maan tapahtumien luonteen suhteen.

Väkivallan vaikutus ja magneettikentän vahvistava vaikutus siihen oli yli kaksi kertaa suurempi kuin onnettomuuksilla tai positiivisilla tapahtumilla. Luonnonkatastrofien vaikutus oli pienin. Kun väkivaltaisten tapahtumien ryhmä jaettiin vielä kahtia, joista toinen oli Lähi-idän väkivalta ja toinen yksilöihin kohdistunut väkivalta tai salamurhat, tehtiin yllättävä havainto. Lähi-idän väkivalta ei aiheuttanut paljoakaan luonnonkatastrofeja suurempaa reaktiota, kun taas muu väkivalta yli kolme kertaa enemmän kuin mikään muu ryhmä. Tähän saattaa olla selityksenä Lähi-idän pitkä väkivallan historia, joka on turruttanut ihmiset.

Nämä havainnot tukevat edellä esillä olleita avaruussään ja väkivallan yhteyksiä, ja tuovat niiden taustoihin lisävaloa. Havainnot käyvät sen sijaan varsin kummallisiksi, kun tarkasteluun otetaan mukaan aika, ja tarkastellaan satunnaislukujen ja IMF-kentän korrelaatiota eri ajankohtina. Jälleen kerran väkivalta nousee erityisasemaan. Positiivisilla tapahtumilla on toiseksi suurin vaikutus ja sen huippu on keskimäärin kaksi päivää tapahtuman jälkeen. Väkivallan vaikutus on selvästi korkein ja sen huippu on keskimäärin kaksi vuorokautta ennen tapahtumaa! Nyt ei ole kysymys muutaman sekunnin käänteisestä kausaatiosta, vaan kahden kokonaisen vuorokauden ennakkotiedosta.

Ennakkotietoon väkivallasta liittyy muitakin erikoisuuksia. Ensinnäkin siihen vaikuttaa vuodenaika. Ylivoimaisesti vahvin vaikutus on syksyllä, jolloin vaikutushuippu alkaa ainakin kuusi päivää (tarkastelujakso ei yllä pidemmälle) ennen tapahtumaa ja jatkuu ainakin neljä päivää sen jälkeen. Heikoin vaikutus on talvella, jolloin vaikutushuippu on 3-1 päivää ennen tapahtumaa., eikä näy enää tapahtuman jälkeen. Keväällä ja kesällä vaikutus alkaa myös jo päiviä ennen nousten huippuunsa päivää ennen ja alkaen siten laskea jyrkästi.

Kaiken lisäksi ennakkotieto väkivallasta riippuu alueesta. Aasiassa ja Afrikassa vaikutuksen huippu on keskimäärin päivää ennen, kun taas Yhdysvalloissa ja Euroopassa 2.6 päivää ennen.

Väkivallan ennakkotieto ja vaikkapa joukkomeditoinnin jälkivaikutus olisi helpommin selitettävissä, jos ne näkyisivät ainoastaan satunnaislukugeneraattoreissa eli maassa, mutta nyt on kyse korrelaatiosta IMF-kentän ja satunnaislukujen välillä. On äärettömän vaikea keksiä selitystä, joka kattaisi sekä väkivallan ennakon että positiivisten asioitten viiveen samanaikaisesti tai joka ei olisi sisäisesti ristiriitainen. Tai mitä olet mieltä seuraavasta hypoteesista?

Jos ajatellaan pelkästään väkivaltaa, niin sarjan edellinen osa osoittaa auringon aktiivisuuden lisäävän väkivaltaa. Jos samaan aikaan huomioidaan, että aurinkotuulten synnyttämä IMF-kenttä ja kollektiivinen tietoisuus korreloivat jo päiviä ennen väkivaltaa, IMF-kenttä tai aurinko ikään kuin yllyttävät väkivaltaan. Mutta kun kyse on itsemurhaiskuista, ampumisista tai salamurhista, niin kyseessä ei ole väkivallan hallitsematon purkautuminen, vaan pitkään haudottu ja suunniteltu tapahtuma. Voiko siis kysyä, että miten konkreettista auringon kuiskuttelu onkaan? Vastaavasti, kun joukkomeditointi ja -rukoukset vaikuttavat kollektiivisen tietoisuuden ja IMF-kentän korrelaatioon parin vuorokauden viiveellä, niin voiko kysyä, että vaikuttaako ihmiskunnan rauhantahto vastaavasti IMF-kenttään ja aurinkoon?

Ei ole mikään ihme, että tämän osan havaintoja pidetään mahdottomana fysiikkana.

Loppusanat

Maan ympärysmitan määrittelemä 7.5 Hz:n taajuus muodostaa kollektiivisen kentän, joka yhdistää kaiken elämän ja pystyy jakamaan monimutkaistakin informaatiota. Jokainen elollinen syöttää ajatuksia ja varsinkin tunteita tuohon kenttään ja ottaa niitä vastaan. Mitä useammat ihmiset kokevat samalla tavalla eli resonoivat keskenään, sitä suurempi sen kollektiivinen vaikutus on. Kenttään ei vaikuta ainoastaan ihmisten toiminta, vaan laajojen väkivaltaisten ilmiöiden taustalla on auringon aktiivisuus ja etenkin aurinkotuulien sivutuotteena planeettojen välinen magneettikenttä. Toisaalta auringon aktiivisuus voi aloittaa myös positiivisia vallankumouksia.

Ihminen ei kuitenkaan ole ainoastaan ulkoisten vaikutusten armoilla, vaan jokainen on itse vastuussa omasta roolistaan siinä. Kiitollisuus ja rakkaus synnyttävät sydänkoherenssin, joka paitsi välittyy kollektiivisessa kentässä, vaikuttaa positiivisesti niin omaan kehoon kuin lähiympäristöönkin. Ennen kaikkea se toimii suojana ulkoisia negatiivisia vaikutuksia vastaan ja mitä useampi elollisista on siinä tilassa, sitä vähemmän ulkoiset häiriöt vaikuttavat kollektiiviseen kenttäämme. Siinä korostuu henkinen viisaus, ettei kukaan voi muuttaa kuin itseään. Mutta sydänkoherenssissa tilassa oleva voi auttaa muita pelkällä läsnäolollaan. Ja niin kummalliselta kuin se tuntuukin, positiivisten tunteiden vaikutus näkyy myös planeettojen välisessä kentässä samalla tavalla kuin sen näkyy maan kollektiivisessa kentässä. Me emme siis ole passiivinen ohjauksen kohde, vaan aktiivinen tietoisuus, joka vaikuttaa paitsi omaan aurinkokuntaamme, myös koko Universumiin. Tämän sarjan kolmas osa osoittaa, ettei valonnopeus suinkaan ole rajoite informaation liikkumiselle maailmankaikkeudessa.

Monet tämän artikkelin tutkimuksista antavat viitteitä siitä, että jokin tai jotkin voimat pyrkivät vaikuttamaan meihin. Tutkimukset sydänkoherenssista taas osoittavat, että mitä laajempi pelko, viha ja ahdistus maailmassa vallitsee, sitä heikompi ja sitä helpommin ohjattavissa ihmiskunta on. On aivan sama, vihaammeko oikeistoa tai vasemmistoa, eliittiä tai aktivisteja, itää tai länttä, ilmastomuutosta tai sen vastustajia, diktaattoreita, imperiumeja… – ihmiskunta säilyy jakautuneena, epäkoherenttina ja ulkoapäin manipuloitavana. Mitään vääryyttä ei tarvitse hyväksyä, tarvitsee vain löytää oma sydänkoherenssinsa. Se auttaa muitakin ja kaikki muu seuraa perässä.

Viitteet

1. https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/princeton-engineering-anomalies-research-pear

2. Nelson R ”Effects of Globally Shared Attention and Emotion.” Journal of Cosmology 14 (2011).

3. Grigoryev P, Rozanov V, Vaiserman A, Vladimirskiy B 2009 ”Heliogeophysical factors as possible triggers of suicide terroristic acts.” Health 1, 294-297.

4. Wendt HW 2007. ”Interplanetary magnetic field (IMF) polarity, collective emotions and entropy changes of random event generators.” Bulletin of the People’s Friendship University of Russia, Proc, 8th Intl Congress “Health and education millennium”, Moscow, Russia, November 14–17 s. 81–4.

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa4: Historian käänteistä aurinkomyrskyissä

Historian käänteistä aurinkomyrskyissä

Heliobiologia ja vallankumoukset

Alexander Leonidovich Chizhevsky oli todellinen monitieteilijä. Hän oli filosofian tohtori ja teki väitöskirjansa maailmanhistorian prosessin jaksollisuudesta. Hänellä oli tutkinto myös arkeologiasta. Tunnetuksi hän tuli kuitenkin biofyysikkona ja heliobiologian luojana, ja työstään astrobiologian sekä hematologian saroilla. Hänen työstään ehkä tärkein oli kuitenkin kronobiologiaan liittynyt tutkimustyö, jonka takia hänet lähetettiin kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöleirille Siperiaan ja vielä toiseksi yhtä pitkäksi jaksoksi ”rehabilitaatioon” Kazakstaniin. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja osallistui yliopistossa niin matematiikan kuin fysiikankin kursseille.

Emme ehkä koskaan olisi kuulleet Chizhevskyn teoriasta heliobiologian saralla, ellei eräs osallistuja amerikkalaisen meteorologisen yhdistyksen vuosikokouksessa olisi esitellyt sen vuonna 1926. Tutkimuksen nimi oli tyrmäävä, jos ehkä vielä nykyäänkin, niin varmasti niihin aikoihin: ”Kosmisten tekijöiden vaikutus organisoitujen ihmismassojen käyttäytymiseen, kuten myös universaaliin historialliseen prosessiin”. Vastaanotto oli pilkallinen. Vuonna 1942 Josef Stalin tuli tietoiseksi Chizhevskyn heliobiologisesta työstä ja vaati häntä vetämään pois kaikki aurinkosykliä koskevat tutkimuksensa. Chizhevsky kieltäytyi ja päätyi Siperiaan.

Kuva 1: Chizhevskyn havainnot aurinkosyklien ja ihmiskunnan kuohunnan välillä.

Chizhevskyn raportti unohtui lähes tyystin ja se mainittiin positiivisessa mielessä vain pari kertaa tulevina vuosikymmeninä. Syklit olivat kuitenkin ajan henki, ja kuten tieteissä ja keksinnöissä niin usein tapahtuu, sama asia nousee esiin toisistaan riippumattomina, samoihin aikoihin, eri ihmisten mieliin. Vuonna 1931 järjestettiin Kanadassa ensimmäinen konferenssi biologisista sykleistä. Samoihin aikoihin antoi presidentti Herbert Hoover pääekonomistilleen, Edward R. Deweylle tehtäväksi selvittää Suuren Laman syyt. Tämä johti pian Deweyn syklien jäljille ja lopulta hän omisti elämänsä niiden tutkimisille. Hän oli perustamassa syklejä tutkivaa yhdistystä (Foundation for the Study of Cycles), joka jatkaa yhä tänä päivänä toimintaansa. Hänen kirjansa sykleistä (1) on klassikko. Kirjan toimituksellinen kuvaus kertoo vihjaavasti, että ”näiden voimien ymmärtäminen mahdollistaa sotien, talouslamojen ja epidemioiden kontrolloimisen”. Dewey ei ollutkaan kiinnostunut syklien käyttämisestä ennustamisessa, vaan niiden syiden selvittämisestä, jota hän kutsui nimellä: ”se jokin Voima”. 50-luvulla auringonpilkkuteoria eli sitkeänä taloussyklien yhteydessä. Vuonna 1959 Dewey kuitenkin totesi, ettei usko auringonpilkkujen sellaisenaan mitenkään vaikuttavan osakemarkkinoihin.

Tasan 70-vuotta Chizhevskyn raporttia myöhemmin vuonna 1996 saksalainen psykologian tohtori, emeritus professori Suitbert Ertel julkaisi oman tutkimuksensa Chizhevskyn jäljissä, mutta huomattavasti perusteellisemmin. Myös etevänä tilastotieteilijänä Ertelillä oli kaikki edellytykset uskottavaan tutkimukseen. (2) Hän teki merkittävän parannuksen Chizhevskyn analyysiin luokittelemalla konfliktit norjalaisen sosiologin sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen keskeisen perustajan, Johan Galtungin, mukaan neljään ryhmään ja keskittymällä kansan aloittamiin konflikteihin (violence from below). (3) Sen sijaan hän karsi pois institutionaalisen esivallan käynnistämät konfliktit. Luokittelussaan hän oli tarkka sen suhteen, oliko konfliktia edeltänyt massalevottomuus riippumatta siitä, johtiko se esivallan organisoimaan väkivaltaan vai ei. Näillä kriteereillä Ertel keräsi 2101 tapahtumaa ja 4000 referenssiä 18 historianlähteestä vuosilta 1700-1985. Tarkastelumenetelmänä hän käytti Q-analyysiä, jossa laskettiin eniten väkivaltaisten vuosien keskimääräistä etäisyyttä aurinkomaksimista. Tutkimuksen tulosten perusteella yhteys auringon aktiivisuuden ja kansan aloittaman väkivallan välillä on merkittävä.

Kuva 2: 26 levottominta vuotta ja niiden keskimääräinen etäisyys aurinkohuipusta

Ertel esittää raporttinsa lopuksi kysymyksiä auringon aktiivisuuden vaikutusmekanismeista, joihin ainakin osa vastauksesta löytyy tässä artikkelisarjassa aiemmin esiin tulleissa tutkimuksissa. Tieteen parissa ongelmallisia asioita ovatkin usein sellaiset koetulokset, joita tiede ei pysty selittämään ja sellaiset joko hylätään tai jätetään huomiotta. Nyt Chizhevskyn tutkimus on varmennettu ja vaikutusmekanismit selitetty. Olisi aika alkaa suhtautua siihen vakavasti ja tutkia asiaa laajemminkin.

Ertel esittää myös relevantin havainnon siitä, ettei avaruussää suinkaan selitä kaikkea kansan keskuudesta nousevaa väkivaltaa. Hän piti näitä tapauksia erityisen mielenkiintoisina tutkimuskohteina heliobiologiasta riippumattomalle sosiaalipolitiikan dynamiikalle. Hän peräänkuuluttaa myös perusteellisempia historiantutkimuksia vallankumousten taustoista.

Tätä kysymystä sivuaa Franz Halberg tutkijakollegoineen. (4) On mielenkiintoista, miten poikkitieteellistä ongelmatiikkaa Chizhevskyn teoria edustaa. Halbergin tapauksessa julkaisu on teoreettisen fysiikan alalta. Halbergin ryhmä pyrki kumoamaan Ertelin tutkimustulokset ja kohdisti ensin kritiikkinsä avaruussään ja sydänkohtausten yhteyteen. Chizhevsky ja varsinkin Ertel paneutui myös terveysvaikutuksiin, samoin kuin tässä sarjassa aiemmin esiintynyt Babayev, mutta tässä artikkelissa ei keskitytä siihen. Halbergin ryhmä kritisoi myös yhteyttä kansan keskuudesta nousevan väkivallan lisääntymiseen ja ottaa taustamateriaalikseen terrori-iskujen historian, josta on käytettävissä laaja terrorismitietokanta MIPT (http://www.tkb.org/) vuodesta 1968 alkaen. He löytävät materiaalista spektritiheysanalyysissä syklit 1.3, 2.88, 9.81 ja 26.65 vuotta, joista yksikään ei viittaa aurinkosykliin (n. 11 vuotta). Raportti toteaa kylläkin, että 1.3 vuotta on myös aurinkotuulen nopeuden sykli. Samoin se on planeettojen välisen magneettikentän (IMF) ja helioseismologian sykli. Lopuksi raportti päätyy kumoamaan heliobiologian sillä perusteella, että signaalit ovat jopa taustakohinaa heikompia, eivätkä siten pysty vaikuttamaan biologisissa järjestelmissä. Tämä on fyysikoilta hieman yllättävä väite, sillä tässäkin sarjassa mainittu stokastinen resonanssimalli osoittaa, että juuri taustakohina mahdollistaa heikonkin koherentin signaalin merkittävät biologiset vaikutukset.

Historia-aineiston osalta Halbergin ryhmän valinta ei ole paras mahdollinen. Terrori-iskut ovat kuitenkin pienten ihmisryhmien toteuttamia, eivätkä vastaa Chizhevskyn teorian ajatusta kollektiivisesta väkivaltaisuudesta avaruussään takia. MIPT-materiaalissa on myös silmiinpistävä ero Ertelin tutkimuksen kanssa. Ertelin 300 vuoden jaksosta (Kuva 2) vuosi 1969 on väkivaltaisuudessaan sijalla 14, kun se MIPT-materiaalissa on rauhallisin. Kaiken lisäksi terrorismi ei ehkä olekaan niin spontaania ja ihmisten vihasta kumpuavaa, kuin kuvitellaan. Operaatio Gladio osoittaa, ettei iso osa terroriteoista olekaan ”väkivaltaa alhaaltapäin”, vaan tiedustelupalvelujen pimeitä operaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja hakemaan oikeutusta normaalisti epäsuosituille toimille. (5, 6)

Itse asiassa sama kuin terrori-iskuihin pätee myös vallankumouksiin. Ertelin levottomimmista vuosista ei löydy Venäjän vallankumouksen vuotta 1917 ja Ranskan vallankumouksen vuosi 1789 on ryhmässä keskinkertainen. Pienellä vaivalla jokainen voi löytää esimerkiksi Ranskan ja Venäjän vallankumouksista hyvin dokumentoitua informaatiota niiden todellisista organisoijista ja syistä, jotka ovat kaukana virallisesta historian totuudesta.

Kun heliobiologiaan on sekaantunut ainakin psykologeja, fyysikkoja ja neurobiologeja, niin mukaan tarvittaisiin vielä ainakin historiantutkijoita. Tuoreiden vallankumousten taustojen uudelleen avaaminen saattaa olla yhä liian arka aihe, mutta kaukaisemmissakin tapahtumissa on aihetta maaperän pöyhimiseen.

Sturm und Drang

Vuosittainen historiankirjoitus ei ulotu kuin vuoteen 763 eaa., jolloin kirjattiin ylös auringonpimennys Assyriassa Ashur-Dan III:n valtakauden yhdeksännellä vuodella. Poikkeukselliset tähtitieteelliset havainnot voidaan nykyaikaisilla tähtitaivasta simuloivilla ohjelmistoilla ajoittaa jopa vartin tarkkuudella ja nämä hetket muodostavat ankkuripisteet, joiden ympärille voidaan ajoittaa muita tapahtumia kohtuullisella tarkkuudella. Valitettavasti vain erityiset tähtitaivaan ilmiöt ovat harvassa. Edes radiohiilimenetelmä ei ole lähellekään tarkka, vaan heittää jopa 200-300 vuotta.

Radiohiiltä ¹⁴C syntyy ilmakehässä lähinnä kosmisen säteilyn seurauksena, se levittäytyy tasaisesti ympäri maapalloa ja päätyy kasveihin sekä niiden kautta luonnon kiertoon. Vastaavasti radiohiiltä poistuu hajoamisen lisäksi tulivuorenpurkausten, valtamerten tai jopa tulipalojen takia. Näiden lisäksi aurinkomyrskyt lisäävät radiohiilen syntymistä ja rajuimpien myrskyjen jäljet näkyvät selvästi ¹⁴C-määrissä. Näitä äkillisiä muutoksia voidaan käyttää yhdessä puiden vuosirenkaiden kanssa tarkan vuosittaisen ajoituksen toteuttamisessa, mutta meitä kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan suurten aurinkomyrskyjen ajankohdat.

Michael W. Dee ja Benjamin J.S. Pope ovat kehittäneet aurinkomyrskyihin, ns. Miyake-tapahtumiin liittyvää kronologiaa (7) ja he kartoittivat Gaussin prosessilla merkittävimpiä tapahtumia kauaksi menneisyyteen. Puunrenkaista voidaan todeta varmuudella, että vuosina 775 jaa. ja 994 jaa. on ollut poikkeukselliset tapahtumat, joista 775 eaa. oli suurempi. Raymond Muscheler ryhmineen Lundin yliopistosta löysivät Grönlannin jäätiköstä jäljet n. 660 eaa. tapahtuneesta, lähes 775 jaa. -tasoisesta Miyake-tapahtumasta ja julkaisivat tulokset maaliskuussa 2019. Heiltä oli ehkä mennyt ohi Dee&Pope-raportti, jossa tuo vuosi pystyttiin määrittelemään tarkasti vuoteen 656 eaa.

Dee&Pope-raportin Miyake-vuosien lista ennen ajanlaskun alkua on seuraava:

656 eaa., 1677 eaa., 2387 eaa., 3076 eaa., 3886 eaa.

Lisäksi Miyake tutkimusryhmineen löysi valtavan tapahtuman 5480 eaa., joka sattuu Ubaid-kauden alkuun Sumerissa. (9)

Vaikka tapahtumien varmistaminen vaatiikin lisätutkimuksia, ennen ajanlaskua olleet tapahtumat osuvat kaikki suurten muutosten ajankohtiin. Seuraavassa kyse on toki vain hypoteesista, joka pyrkii haastamaan historiantutkijoita tutkimaan mennyttä uudesta näkökulmasta.

3886 eaa. sopii Sumerin Uruk-kaudelle, kun sumerieeposten mukaan sivilisaation kehitys siirtyi Eridusta Urukiin. Sen jälkeen Urukin kehitys oli häikäisevää ja laajemmassa mielessä siitä muodostui ensimmäinen imperiumi.

3076 eaa. sopii erinomaisesti hetkeen, jolloin sumerieeposten mukaan anunnakit katosivat. Sitä ennen nämä ”taivaalta” tulleet entiteetit olivat kulkeneet ihmisten keskuudessa ja hallinneet heitä. Ubaid- ja Uruk-kausilla ei kirjoitettu historiaa muistiin, joten mitään silminnäkijäkuvausta heistä ei ole, eikä myöskään sen aikaisia steeloja tai sinettirullia. Kaikki suullinen perimätieto kirjattiin muistiin vasta 1000 vuotta myöhemmin. Perinteisesti ajankohtaan 3000-3100 eaa. ajoitettu tapahtuma on ollut kuitenkin hyvin dramaattinen, sillä tapahtumaan liittyvissä saagoissa siinä yhteydessä kerrotaan suuresta tulvasta, josta myös Raamatun vedenpaisumustarina on lähtöisin. Todellisuudessa arkeologiset lähteet ajoittavat samaan yhteyteen jääkauden jälkeisen merivesien huipun, joka arkeologisten lähteiden perusteella saartoi Urin kaupungin Eufrat-joen suulla ja on aiheuttanut suuria vahinkoja myös ylempänä jokea esimerkiksi Urukissa. Sumerirunoissa puhutaan myös vedenpaisumuksesta, mutta se on niiden mukaan tapahtunut paljon aiemmin. Ehkä nämä on sotkettu toisiinsa tuhat vuotta myöhemmin kirjoitetuissa saagoissa.

2387 eaa. taas sopii erinomaisesti Sargon Suuren syntymään ja valtaannousuun. Raamatussa hänet tunnetaan nimellä Nimrod. Sargonin tarina on monella tasolla varsin dramaattinen. Ensinnäkin hänen syntymäänsä liittyy mysteeri, joka raottuu vasta Sargonin itsensä kirjoittamaa tai sanelemaa saagaa syvällisemmin tutkimalla. Tuota saagaa seuraa myös Mooseksen syntytarina ja osittain myös Romuluksen ja Reemuksen Roomassa. Häneen liittyy myös Sumerien johtavien jumalhahmojen, nyt näkymättöminä hallinneiden anunnakien, valtakamppailu ja vallankaappaus Nannalta Inallalle. Tämä näkyy fyysisesti Urin temppelissä, mutta myös Sargonin menestyksessä sotatantereilla ja valtavan imperiumin luomisessa. Sargonin legendan kruunaa Babylonin perustaminen ja Baabelin tornin kesken jäänyt rakennuttaminen.

1677 eaa. liittyy sopivasti pimeyden laskeutumiseen Babyloniin. Sumerieeposten mukaan maan piiri jaettiin lopulta kolmen anunnakin kesken, joista kolmannen nimi, Utu, tarkoitti auringon piiriä ja hänen tehtävänään oli tuoda valo. Utun kädenjälki näkyy ensimmäisen kerran Ur-Nammu -nimisen kuninkaan luomassa lakikokoelmassa, noin 300 vuotta ennen kuuluisaa babylonialaisen Hammurabin lakia. Lain esipuheessa mainitaan Ur-Nammum vallan takaajaksi Nanna yhdessä Utun turvaaman totuuden kanssa. Akkadian kielellä ja Babyloniassa sumerien jumalilla oli omat nimensä. Inannasta tuli Ištar, Nannasta Sin ja Utusta Shamash. Shamash esiintyy Babylonian hallitsijan, Hammurabin lakisteelassa, kivimonumentissä. Sen yläosassa on kohokuva Shamashista antamassa lakia Hammurabille, jossa lisäksi ikään kuin taivaalla on Ishtarin symboli, 8-sakarainen tähti. Lain esipuheessa kerrotaan Shamashin valinneen Hammurabin tuomaan lain kansalle. Laki olikin alun perin kirjoitettu oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Sumerin sivistys nousi Babylonissa entistäkin suurempaan kukoistukseen, ja sumerikulttuurin päättäneet ristiriidat näyttivät olevan historiaa, mutta sitten tapahtui jotain.

Babylonialainen runo seitsemästä pahasta hengestä kertoo äärimmäisen pahoista henkiolennoista, jotka palvelevat vain pahaa ja kiusaavat niin ihmisiä kuin anunnakejakin. Ne saivat runon mukaan valontuojan, Shamashin siirtymään puolelleen ja saivat hohtavan Sin-jumalan pimentymään. Ishtar siirtyi Anun kanssa hohtavaan asuinpaikkaan, jossa hänellä oli taivaiden herruus. Marduk lähetettiin Sinin ja Shamashin avuksi.

Babylonialainen runo pahoista hengistä edustaa nykyihmisille satua, mutta sen tarina heijastaa Babylonin historiaa fyysiselläkin tasolla. Marduk nousi Babylonin suojelijaksi. Hammurabin laki muuttui lain ja järjestyksen, oikeuden toteuttamisen julmaksi laiksi. Eeposten mukaan Marduk oli naisvihaaja ja myös yhteiskunnan muuttuminen maskuliiniseksi ajoittuu samaan hetkeen. Se näkyi myöhemmin Assyriassa julmuutena naisia kohtaan, jonka rinnalla nykyajan äärimuslimienkin naiskohtelu kalpenee. Kaanaanmaassa Marduk tunnettiin Baal-nimellä ja seitsemää pahaa henkeä kutsutaan Raamatussa nimellä arkontit (archon). Mardukin kanssa erottamaton pari on Raamatussa nimellä Molok tunnettu paha henki. Sitä esittävä kuva on yleensä sarvipäinen, lähinnä härkää muistuttava päästään ja vartaloltaan ihmismäinen olento. Tälle uhrattiin lapsia niin Tyroksessa kuin Jerusalemissakin, josta Raamattukin kertoo ja pelkästään Tyroksen perustamasta Karthagosta on löydetty 20000 lapsiuhrin luut. Ja ettei sortuisi näiden asioiden vähättelyyn, on syytä tiedostaa, että sama Molok-kultti on palannut keskuuteemme. Se vain tapahtuu pyramidin huipulla, eikä siksi tule tavallisten ihmisten tietoisuuteen.

656 eaa. osuu meidän aikoihimme saakka ulottuvaan käänteeseen historiassa. Uus-Assyria oli laajentunut nopeasti kenraali Tiglatpileser III:n aikana, jonka johdolla kehittyi ylivoimainen sotakoneisto. Sen taustalla oli raudasta tehty ylivoimainen aseistus ja hevosiin perustunut salamasodankäynnin koneisto, joihin kuuluivat nopeat sotavaunut ja ratsujoukot. Uus-Assyria pyrki ottamaan oppia aiemmin kukistuneista imperiumeista ja välttämään niiden kohtalon. Syntyi pax Assyriaca. Assyrialaisista tieteistä, taiteista ja kulttuurista tuli kaikkien omaisuutta, ja kuninkaasta täydellisyyden esikuva ja ihailun kohde. Kaikista kuuliaisista valtakunnan asukkaista tuli tasavertaisia assyrialaisia kaikkine etuineen ja vastuineen, kun taas kapinat kukistettiin äärimmäisellä julmuudella.

Assyrian kuningas Ashurbanipal (668-635 eaa.) astui valtaan Assyrian imperiumin materiaalisen kukoistuksen huipulla ja hän valloittikin välittömästi Egyptin kahdella eri sotaretkellä. Menestys jatkui puolet hänen valtakaudestaan ja toinen puolisko oli jyrkkää alamäkeä. Egyptin valloitusretken jälkeen pohjoisessa käytiin sotia kapinoivia alueita; Meediaa, Urartua, mannealaisia ja kimmerialaisia vastaan, joista viimeksi mainittua oli mahdoton saada kuriin. Käänteeksi muodostui kuitenkin suunnilleen vuosi 656 eaa. Ashurbanipalin isoisä oli tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen, ja kukistaessaan Babylonin kapinaa oli ryöstänyt sen temppelit ja vienyt Mardukin patsaan mukanaan. Yksikään monista valloittajista, ei ennen eikä jälkeen, ollut vahingoittanut Babylonia. Heettiläisten kuningas Murshili oli vienyt Mardukin patsaan mukanaan ja hänen omat joukkonsa olivat surmanneet hänet kotimatkalla Babylonista. Ashurbanipalin isoisän surmasivat hänen omat poikansa. Ashurbanipalin isä oli aloittanut Babylonin korjaustyöt ja Ashurbanipalin ensimmäisenä vuonna palautettiin vielä Ninevehista Mardukin patsas ja muita kulttiesineitä. Mutta sen enempää Ashurbanipal ei tehnyt Babylonin hyväksi ja paine alkoi kasvaa Babylonissa.

Vuonna 655 eaa. babylonialainen delegaatio saapui esittämään vaatimuksia Ashurbanipalille, joka tässä vaiheessa tajusi kytevän kapinan ja käynnisti jatkeen Babylonin korjaushankkeelle. (8) Päätös kapinasta oli siinä vaiheessa varmasti jo tehty, sillä Babylonin hallitsija, Ashubanipalin isoveli Shamash-shum-ukin suunnitteli kapinaa yhdessä Elamin (tuleva Persia) ja arabien kanssa, joista Elam aloitti ensimmäisenä jo 653 eaa. Lopulta Ashurbanipalin onnistui kukistaa kapina Babylonissa vuonna 648 eaa., minkä jälkeen hän tuhosi Elamin täydellisesti ja rankaisi arabeja tuhoten heidän kyliään. Lopulta Babylonin kapinan kukistaminen oli Assyrialle vain Pyrrhoksen voitto. Ashubanipalin kuoleman jälkeen Uus-Babylonia käytännössä peri koko Uus-Assyrian imperiumin.

On tavallaan huvittavaa, että ei-militaristinen valtio onnistui lopulta valloittamaan maailman vahvimmalla sotakoneistolla varustetun valtion. Siirto oli tavallaan luonteva, sillä Babylonia ja Assyria olivat kuin Englanti ja Yhdysvallat nykyaikana. Babylonia oli hallinnut ensin, mutta ”pikkuveljestä” oli kasvanut sotilaallisesti paljon vahvempi. Molempia yhdisti sama kieli ja sama kulttuuri, sekä viha-rakkaus -suhde. Ashurbanipalin valtakauden lopussa Assyria joutui sisäiseen valtataisteluun, jota kaldealainen Babylonian kuningas Nabopolassar käytti hyväkseen. Vahvistaakseen voimiaan Nabopolassar liittoutui Meedian kanssa ja lopulta myös skyyttien ja kimmerialaisten kanssa. Edes egyptiläisten apu ei auttanut, kun Nabopolassarin poika Nebukadressar astui Babylonian joukkojen johtoon.

Nebukadressar II

Uus-Babylonian nousu oli pimeässä maailmanhistorian vaiheessa käänne parempaan, vaikka juutalaiskristillinen historiointi onkin maalannut niin Uus-Babyloniasta kuin Nebukadressaristakin hirviön. Jopa Raamattu näkee asian toisin kuin virallinen historia. Kun Egypti lopulta liittyi sotaan Uus-Assyrian puolelle Nabopolassaria vastaan, Juudea kuninkaansa Josian johdolla asettui Nabopolassarin puolelle. Egypti voitti sodan ja Josia menetti henkensä sen melskeissä. Raamatun mukaan Josia oli oikeamielinen kuningas, toisin kuin monet muut Juudean kuninkaat. Josian kuoltua hänen kolmas poikansa, Joahas, peri kruunun. Egyptin faarao Nakau II kuitenkin syrjäytti hänet ja teki Josiahin toisesta pojasta, Joojakimistä, kuninkaan. Rabbiinisen kirjallisuuden mukaan Joojakim oli jumalaton tyranni, joka syyllistyi kauhistuttaviin synteihin ja rikoksiin. Hänellä oli mm. tapana murhata miehiä ja raiskata sitten näiden vaimot.

Kun sitten Nebukadressar vuonna 605 eaa. kukisti Egyptin ja valloitti kaikki alueet Egyptin rajalta Meediaan asti, Joojakim oli pakotettu alistumaan Babylonian vasalliksi. Joojakim palasi ensi tilassa takaisin Egyptin puolelle ja Nebukadnessar oli pakotettu hyökkäämään Jerusalemiin. Hyökkäyksiä oli lopulta kolme ja ne noudattivat ikivanhaa sumerien koodistoa. Ensin hyökkäsivät Nebukadressarin liittolaiset ja siinä taistelussa kuoli Joojakim. Hänen poikansa Joojakin antautui lähes taistelutta perässä tulleille babylonialaisille, jolloin koodiston mukaan kaupunki säästettiin. Joojakin tärkeimpine alaisineen vietiin Babyloniin rauhan takeiksi ja rangaistuksena kapinasta myös osa Jerusalemin aarteista. Syrjäytetyn kuninkaan tilalle Nebukadressar asetti tämän sedän Mattanjan, joka vannoi valan Babylonialle ja sai nimekseen Sidkia. Sidkiasta tuli kuitenkin Babyloniaa vastustanut kapinajohtaja vastoin kaikkien neuvonantajiensa mielipiteitä, eikä Nebukadressarille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kukistaa kapina. Vaihtoehtona olisi nimittäin ollut alueiden paluu Babylonian arkkivihollisen Egyptin valtapiiriin. Tällä kertaa Jerusalem ei antautunut helpolla ja 30 kuukauden piirityksen jälkeen rangaistus oli vanhan koodiston mukaisesti ankara. Todellisuus ei silti ollut aivan Raamatun kertomuksen luokkaa. Arkeologiset löydöt osoittavat rakenteiden täydellisen tuhoutumisen, mutta raunioista löytyneen runsaan aseistuksen lisäksi ihmisuhreja ei ole löytynyt. Kaiken lisäksi Jerusalemin valloitus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, päinvastoin.

Täsmälleen sama oli tapahtunut reilut 100 vuotta aiemmin jakautuneen valtion pohjoisosissa, Israelissa, sen pääkaupungissa Samariassa. Kuningas Hoosea oli liittoutunut Egyptin kanssa, jolloin Assyria oli hyökännyt Israelia vastaan. Kolmen vuoden piirityksen jälkeen Sargon II valtasi Samarian ja Israel luhistui. Kansa vietiin siirtolaisina Assyriaan ja 10 juutalaista heimoa 12:sta katosi historiaan. Kyse ei ollut Assyrian kostosta, vaan sen imperialistisesta strategiasta, jolla se pyrki ehkäisemään kansojen ja heimojen kapinointia. Kaiken alkuunpanijana oli kapinointi imperiumia vastaan.

Ei voi myöskään sanoa Nebukadressarin toimineen Jumalaa vastaan, sillä Aamoksen kirja sanoo useaan kertaan suoraan, että Babyloniaan karkotus oli rangaistus väärien jumalien palvelemisesta ja yleisestä rappiosta. Väärillä jumalilla viitataan Baaliin ja Molokiin eli kyse on julminta julmimmasta lapsiuhrikultista. Lisäksi Jumalan kiittelemä kuningas Josia oli taistellut Uus-Babylonian rinnalla, kun taas rappiokuninkaat Joojakim ja Joojakin kapinoivat Nebukadressaria vastaan. Joojakin tuli kuuluisaksi Jumalan kirouksesta. Kirous on kirjattu profeetta Jeremian kirjaan 22:28–30. Profeetta Jeremia oli myös Uus-Babylonia -myönteinen ja vastusti kuningas Sidkian kapinointia.

Väestön vieminen vankeuteen Babyloniin herättää helposti vääriä mielikuvia. Ensinnäkään väestön määrä ei ollut valtava. Arkeologi Hillel Geva Jerusalemin hebrealaisesta yliopistosta on arvioinut Jerusalemin väkiluvuksi 6000 Nebukadressarin valloittaessa sen. Valtaosa kapinallisista pakeni vuorille ja köyhälistölle annettiin viinitarhat hoidettaviksi, sillä Babylonia tarvitsi Juudean viiniä. Etuoikeutetun kansan suurin osa oli viety Babyloniaan jo edellisen kapinan yhteydessä, joten mitään massiivista väestön siirtoa Babyloniaan ei tapahtunut. Babyloniassa juutalaiset sijoittuivat ympäri valtakuntaa erilaisiin tehtäviin pienviljelijöistä erilaisiin hallintotehtäviin ja kuningashuoneen palvelukseen. Vain hyvin pieni osa päätyi orjiksi.

Isossa kuvassa Nebukadressarin sotatoimet olivat juutalaisuuden kannalta lopulta hyvä asia. Karkotus Babyloniaan on nimenomaan se asia, joka yhdistää myöhempien sukupolvien juutalaisuutta. Kun Persian kuningas Kyyros II Suuri vapautti juutalaiset valloitettuaan Babylonian, suurin osa heistä ei halunnut palata. Jerusalemiin palanneet taas eivät hyväksyneet sinne jäänyttä alkuperäisväestöä temppeliä rakentamaan ja juutalaisiksi laskettiin ainoastaan Babyloniassa pakkosiirrossa olleet. Babyloniaan jääneet juutalaiset muodostivat kuitenkin vuosisadoiksi ylivoimaisesti suurimman juutalaisyhteisön ja Babylonian akatemioissa esimerkiksi kirjoitettiin ns. babylonialainen Talmud, joka on laajempi ja luettavampi kuin ns. jerusalemilainen Talmud. Yhä nykyään Talmudista puhuttaessa viitataan lähes aina babylonialaiseen versioon. Tosin siinä vaiheessa Babylonia oli jo ajat sitten kadonnut valtiona maailmankartalta.

Nebukadressar tuo monella tapaa mieleen Sargon Suuren. Hän oli loistava sotastrategi, jota ilman Uus-Babylonian tarina olisi jäänyt isänsä Nabopolassarin kapinaan Assyriaa vastaan. Imperiumin rakentaminen sotavoimin ei suinkaan ole ihmiskunnan jaloimpia hankkeita, mutta Nebukadressar rakensi valtakuntansa lain ja järjestyksen varaan. Oman aikansa dokumentin mukaan hän vastusti korruptiota ja kuin kopiona sumerikuningas Urukaginan vapauskartioista puolusti heikkoja, köyhiä, vammaisia ja leskiä. Oli lopulta kyse propagandasta tai ei, Nebukadressarin historia kertoo valloitettujen kansojen ja sotavankien inhimillisestä kohtelusta samaan aikaan ankaruuden ja taipumattomuuden kanssa kapinoiden kohdalla. Luonteeltaan hän oli luultavasti vähintäänkin erikoinen, ellei peräti hankala, mutta kukaan tavallinen ihminen ei olisi pärjännyt pahuuden kitkemisessä ihmiskunnan tieltä. Danielin kirja kertoo myös mielenkiintoisen tarinan Nebukadressarin unesta, jossa Jumala kertoo maailmanvaltojen nousuista ja romahduksista alkaen Nebukadressarin omasta valtakunnasta.

656 eaa. alkoi Uus-Assyrian syöksylasku, joka lopulta mahdollisti Nebukadressarin valtaannousun ja hänen toimensa taas pysäyttivät pimeimmän vallan. Nebukadressar ei suinkaan ollut yksin. Samaan aikaan Assyrian romahduksen ja Uus-Babylonian joutsenlaulun kanssa maailmassa tapahtui hämmästyttävä viisauden samanaikainen nousu neljässä eri sivilisaatiossa lännestä itään. Saksalainen filosofi Karl Jaspers kutsui ajankohtaa akseliajaksi. Jaspersin teoria on saanut osakseen kovaa kritiikkiä muutamilta kirkkoon kytkeytyneiltä historioitsijalta, jotka ovat pitäneet ajatusta vaarallisena – sinänsä aika erikoinen ajatus… Johtava argumentti on ollut, ettei neljän täysin eri sivilisaation ajattelijoilla voi olla ollut mitään yhteyttä, kun näistä vain kahdella sivilisaatiolla on ollut jonkinlainen yhteys. Väite on outo, sillä suuret ajattelijat eri sivilisaatioissa ja näiden elinajat ovat fakta. Kysymys kuuluu pikemminkin, onko taustalla samat auringon aktiivisuuteen liittyvät syyt, kuin tässä artikkelisarjassa on jo tullut esiin ja Schumannin resonanssin muodostama kollektiivinen kenttä?

Jaspersin teoria ei suinkaan ole ainoa lajissaan. Vielä hämmästyttävämpi havainto samasta aiheesta on teoria ihmiskunnan viisauden lakipisteestä, jossa käännekohta sijoittui selvästi 600-luvulle eaa.. Tällöin vaikuttivat vedalainen viisas Yajnavalkya Intiassa, demokratian isä Solon Kreikassa, Zarathustra (Zoroaster) Persiassa ja Jeremia Jerusalemissa. 500-luvulla vaikuttivat mm. Lao Tzu, Confucius ja Sun Tzu Kiinassa, Buddha (Siddhartha Shakyamuni Gautama) Intiassa ja Pythagoras Kreikassa. Kiinassa ja Kreikassa vaikutti 500-luvulla monia muitakin merkittäviä hahmoja, joiden nimet eivät ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Kuriositeettina voisi mainita Kreikasta Herakleitoksen, joka syntyi vain 28 vuotta Buddhan jälkeen ja opetti samoja perusoppeja. Herakleitoksen mukaan kaikki on väliaikaista; että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harhaa. Häntä ei suotta kutsuta Kreikan Buddhaksi. Hän peilasi myös Lao Tzun oppia jinistä ja jangista; että sielu on sekoitus tulta ja vettä, valoa ja pimeyttä.

Reduktiivisesti ajateltuna saattaa tuntua vieraalta, että lyhytkestoinen, voimakaskin, aurinkomyrsky voisi vaikuttaa historiankulkuun pidempään kuin hetkellisenä levottomuutena. Geomagneettiset myrskyt ovat aktiivisimmillaan useimmiten aurinkosyklin laskun alkuvaiheessa (18), eli sitä ennen on jo aurinkopilkkujen huippu vaikuttanut vuosien ajan. Äärimmäisen voimakas myrsky voi myös vahingoittaa maan magneettikenttää ja vaikuttaa siten vuosia tapahtuman jälkeenkin. Nämä ovat kuitenkin vain rationaalisia selityksiä ilmiöstä, jota emme vielä tunne kovinkaan hyvin. Seuraava osa avaa aiheesta uusia ulottuvuuksia. Jos Miyake-tapahtuman vaikutukselle saa antaa hieman eksoottisemman selityksen, niin ehkä sitä voisi verrata kuvaannollisesti veteen putoavaan kiveen. Se synnyttää joka suuntaan leviävän aallon ja Miyaken tapauksessa aalto leviäisi aikajanalla niin eteen kuin taaksepäinkin ja sivulle muihin aikajanoihin. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että magneettikentät pystyvät manipuloimaan aikaa. Seuraava osa raottaa sitä verhoa.

Viitteet

1. Dewey ER, Mandino O (1973). Cycles: The Mysterious Forces That Trigger Events. New York: Manor Books

2. Ertel, S. (1996). Space weather and revolutions - Chizevsky's heliobiological claim scrutinized. 38. 3-22.

3. Galtung J (1980). Peace and World Structure. Essays in Peace Research. Vol. IV. Copenhagen: Ejlers.

4. Halberg F, et al. (2008) “Cycles Tipping the Scale between Death and Survival ( = “Life” )” Progress of Theoretical Physics Supplement, Volume 173, February 2008, Pages 153–181, https://doi.org/10.1143/PTPS.173.153

5. Williams PL (2015) Operation Gladio: The Unholy Alliance between the Vatican, the CIA, and the Mafia, Prometheus Books, New York

6. https://off-guardian.org/2019/04/06/operation-gladio-the-unholy-alliance/

7. Dee MW, Pope BJS (2016) “Anchoring historical sequences using a new source of astro-chronological tie-points” Proceedings of the Royal Society A: Mathematical, Physical and Engineering Sciences; Volume 472; Issue 2192. http://doi.org/10.1098/rspa.2016.0263

8. The Cambridge ancient history. (2007) - 2nd edn. Vol.3 Pt. 2 The Assyrian and Babylonian empires and other states of the Near East, from the eighth to the sixth centuries b.c. s. 149

9. Miyake F et al. “Large 14C excursion in 5480 BC” Toshio Nakamura Proceedings of the National Academy of Sciences Jan 2017, 114 (5) 881-884; DOI: 10.1073/pnas.1613144114

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa3: Universumin halki 8 minuutissa

Universumin halki 8 minuutissa

Magnetismia olisi keskiajalla varmasti pidetty magiikkana ja nykyaikana vastaavia ilmiöitä ilman selitystä kutsutaan paranormaaleiksi. Kun jokin ilmiö, kuten edellisissä osissa sydänyhteys ja kollektiivinen tietoisuus, pystytään selittämään magnetismilla, siitä tuleekin luonnollinen. Jotkut saattavat kokea sen pettymyksenä, ikään kuin yliluonnollisia ilmiöitä ei olisikaan olemassa. Todellisuudessa magnetismi avaa meille ainoastaan portteja ja niiden takana on yhä suuri arvoitus. Kuten tulemme huomaamaan, monet magnetismin selittämät asiat ovat kirjaimellisesti uskomattomia. Ehkä niiden suhteen osuvin toteamus tulee Isaac Asimovilta: ”Kaikkein jännittävin lause kuulla tieteessä puhuttaessa uusista löydöistä, ei olekaan "Heureka!", vaan "tuo on hassua ..."

 
7.5 Hz kaikkialla ja kaiken alla

Sattumaa tai ei, mutta Schumannin ensimmäiseen resonanssitaajuuteen 7.5 Hz törmää yllättävissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi rakentamisessa pitää huomioida asioita, joita voisi kutsua oman alansa esoteeriseksi tiedoksi. Yksi tällainen tieto liittyy värähtelyyn, joka korostuu moderniin rakentamiseen liittyvän keventämisen yhteydessä. Kun esimerkiksi suunnitellaan kevytpalkkien päällä kelluvia parvekkeita, sen luonnollisen värähtelyn taajuuden pitää olla yli tietyn arvon. Insinöörit tuskin ovat pohtineet tuossa yhteydessä Schumannin resonanssia, mutta kokemus on osoittanut rajataajuuden olevan 7.5 Hz. Se ei ainoastaan eliminoi tarpeetonta värähtelyä, vaan mahdollistaa myös mahdollisimman kustannustehokkaan rakentamisen.

Esoteerinen rakennustieto

Toinen insinöörien kokeellisesti tekemä keksintö on, että mineraalien etsinnässä syvältä maan pinnan alta ilmasta käsin sähkömagneettisella mittauksella antaa ylivoimaisesti parhaan tuloksen 7.5 Hz:n taajuudella.

Syväluotaus

Nämä esimerkit eivät kuitenkaan ole suoraan tämän artikkelisarjan sisältöä ja ruotsiksi voisi sanoa: bara normal. Sen sijaan Ludvigin tutkimusryhmän havainto vuodelta 1974 (1) osoitti, että Schumannin resonanssi on edellytys biotrooppiselle ärsykkeelle (parasiitit ja symbiontit) elävissä organismeissa. Tsuvayev (2) osoitti vuonna 1978, että sienet ja vesikasvit lakkaavat kehittymästä, jos ne eristetään ympäröivästä magneettikentästä. On myös varsin merkillistä, että ihmiskehon akustinen resonanssitaajuus on 7.5 Hz ja keho on erityisen herkkä tälle akustiselle taajuudelle. Tarpeeksi voimakkaana se voi saada aikaan muutoksia kehon toiminnassa.

Omne vivum ex vivo via crebritudo

Schumannin kenttään liittyy myös piirteitä, jotka tuovat mieleen lähinnä paranormaalit ilmiöt. Nobelin palkinnon voittaja Luc Montagnier tutkimusryhmineen teki kymmenisen vuotta sitten hämmästyttävän havainnon. He asettivat kaksi koeputkea sähkömagneettisen kentän piiriin. Toisessa oli DNA-materiaalia vedessä ja toisessa täysin puhdasta vettä. 18 tunnin jälkeen puhtaasta koeputkesta saattoi mitata saman sähkömagneettisen signaalin kuin DNA-materiaa sisältäneestä tuubista. Kun sitten puhtaaseen veteen lisättiin nukleotidejä, alukkeita ja polymeraasia, niistä muodostui 98%:sti identtinen DNA alkuperäiseen nähden. Sama toistui jokaisessa kokeessa. Montagnierin tutkimusraportti selittää ilmiön ionisyklotroniresonanssilla, joka viittaa suoraan Schumannin ensimmäiseen resonanssitaajuuteen. Koe ei onnistunut alle 7Hz:n taajuudella. (3)

Samoihin aikoihin venäläinen Peter Gariaev julkaisi tutkijakollegoineen raportin, jossa tuotiin esiin käsite ”DNA-kummitusefekti”. Siinä todettiin DNA-näytteen jättävän ilmaan hologrammimuistijäljen, joka kestää jopa kuukauden. Kun sen puhalsi pois typpikaasulla, se palasi aina muutaman minuutin päästä takaisin. Raportti osoittaa, ettei muistiefekti johdukaan vedestä ja Gariaev spekuloi sen olevan DNA:n erityispiirre. (4)

Kiinalaisamerikkalainen pariskunta, biofysiikan tohtori Huping Hu ja lääketieteen tohtori Maoxin Wu ovat tehneet yhdessä tietoisuustutkimusta ja kehittäneet ns. spin-välitteisen tietoisuusteorian. Heidän tekemänsä kokeet ovat yksinkertaisuudessaan lähinnä paranormaaleja, paitsi, että ne ovat selitettävissä modernilla fysiikalla ja samalla ne selittävät monia paranormaaleja ilmiöitä. (5) Kaiken lisäksi niiden pohjalta pystytään rakentamaan täysin uutta teknologiaa, jota voi kutsua henkiseksi teknologiaksi. Joissain yhteyksissä sitä kutsutaan nimellä AT, alien technology. Toistaiseksi kukaan ei ole ainakaan julkisesti toistanut kokeita, eikä toisaalta kukaan ole kokeellisesti kumonnutkaan niitä. Ehkei maailma vielä ole tähän valmis? Tutkimuksessa on myös piirteitä, joiden takia sitä ei pidä, kuten TV:ssä usein sanotaan, kokeilla kotona.

Kokeissa onnistuttiin siirtämään erilaisten aineiden vaikutus välimatkasta riippumatta ja viiveettä äärimmillään 10000 km:n päähän, mutta kohde olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka toisissa galakseissa. Vielä uskomattomampi oli toinen koe, jossa veden lämpötilaa, PH-arvoa ja jopa painoa pystyttiin muuttamaan kaukaa vaikuttamatta suoraan tähän vesinäytteeseen. Kokeissa tarkoituksena oli osoittaa kvanttikietoutuminen makrotasolla ja se saatiin aikaiseksi syöttämällä magneettikelalla magneettipulsseja taajuusalueella 5 Hz-10 kHz eli keskimäärin 7.5 Hz:n alueella. Kyse on siis Schumannin resonanssista.

Matalataajuiset magneettipulssit eivät kuitenkaan olleet ainoa toimiva ratkaisu, vaan kvanttikietoutuminen saatiin aikaiseksi myös laserilla ja jopa mikroaaltouunilla. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen, miten tämä kaikki liittyy Schumannin resonanssiin? Schumannin kentässä on pohjimmiltaan kyse makroskooppisesta kvanttikietoutumisesta, jossa kaikki maan pinnalla elävät jakavat saman informaation, minkä Schumannin resonanssi aktivoi. Toisin päin ajateltuna se on kvanttikenttä, jonka jokaisessa pisteessä on kaikki sen sisältämä informaatio. Yhteys ei suinkaan rajoitu maapallolle, mutta maan pallopinnan kattava kenttä on alituisessa yhteydessä. Avaruuteen linkki pitäisi luoda joko viemällä se toiseen päähän tai avaamalla linkki identtisesti koodatulla magneettikentällä. Tällöin kyseessä on tähtiportti, johon palaamme myöhemmin.

Hu&Wu:n kokeet tekevät paranormaalista normaalia. Telepatia ja telekineesi eivät enää olekaan selittämättömiä. Ja jos olet naureskellut homeopatialle, kannattaisi harkita kantaansa uudelleen. Vedessä ei nimittäin tarvitse olla yhtään vaikuttavaa molekyyliä tai atomia ja silti siinä voi olla täysin vaikuttava informaatio noista molekyyleistä.

5G vai 0G?

5G herättää syystäkin suurta huolta, sillä sen terveysvaikutuksia ei tiedetä jatkuvassa ja massiivisessa kuormituksessa. Kaikesta hypetyksestä huolimatta ei ole suinkaan selvää, että koko hanke tulee teknisesti koskaan onnistumaan. Ensinnäkin taajuuden kasvaessa aallonpituus lyhenee ja aallon läpäisevyys heikkenee. Ne eivät etene seinien, puiden lehdistöjen tai sateen läpi. Tähän ongelmaan on kehitetty miniatyyriantenneja, joita tarvitaan tuhkatiheään. Se saattaa vielä toimia taajamissa, mutta Suomen kaltaisessa maassa koko maan kattavuus on pelkkää haaveilua. Kolmas ja ehkä suurin ongelma on interferenssi, joka sotkee liikennettä: mitä enemmän ja tehokkaampaa liikennettä, sitä suurempi interferenssi signaalien kohdatessa. Tähänkin on kehitetty ratkaisu älykkäästä liikenteenohjauksesta, mutta sen lopullinen toimivuus selviää vasta todellisessa kuormitustilanteessa. Ei tarvitse olla suuri meedio ennustaakseen, että äärimmäisen monimutkainen, kaiken hallitsemiseen pyrkivä ratkaisu ei voi olla kovin vakaa. Ehkä käyttäjien into koko tekniikkaan romahtaa, kun näennäisestä nopeudesta huolimatta saakin vain pätkivän palvelun.

Onnistui 5G-tekniikka tai ei ja vaikkei se lopulta olisikaan koko väestöllä, eläimillä ja kasvikunnalla kerralla tehtävässä kokeessa elämälle haitallinen, niin se on silti äärimmäisen kömpelö ja näköalattomuuteen perustuva ratkaisu. Miksi kasvattaa koko ajan taajuutta ja signaalien energiaa, kun sen rajat ovat kuitenkin edessä? 6G olisi jo lähi-infrapuna-alueella, eikä ole hirveän vaikea kuvitella, millaisiin vaikeuksiin sellainen johtaisi.

Mitä jos käännettäisiin ajatus täysin ympäri ja alettaisiin reilusti alentaa taajuutta ja pidentää aallonpituutta. Schumannin taajuudella 7.5 Hz signaali voisi olla kaikkialla yhtä aikaa, eikä eri pisteiden välillä itse asiassa liikkuisi mitään dataa. Se ei kuormittaisi mitään. Ja jos laitteet perustuisivat kvanttikietoutumiseen, kahden välisen yhteyden luomiseen ei tarvittaisi kuin hyvin yksinkertainen prosessori ja rautakaupasta saatavilla olevia komponentteja. Sellaisten laitteiden välillä ei liikkuisi mitään signaalia, joten niitä ei voisi salakuunnella. Ehkä siksi emme tule sellaista tekniikkaa näkemäänkään. Toisaalta sellaisella laitteella voisi kommunikoida kaukaisimpienkin tähtisisartemme kanssa reaaliajassa. Ja tietyin järjestelyin itsemmekin kanssa menneisyydessä tai potentiaalisessa tulevaisuudessa.

Aikaisemmin mainittu poikkitieteellisen biologisen psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger teki ryhmineen useita mielenkiintoisia tutkimuksia, joita ei ilmeisestikään katsottu hyvällä. Tähän sain sattumalta henkilökohtaisen näkökulman. Vuonna 2013 tutustuin amerikkalaiseen virallistettuun kaukonäkökouluttajaan, jonka kanssa löysimme paljon yhteistä. Kävimme aktiivista sähköpostikeskustelua, kunnes erehdyin mainitsemaan Persingerin nimen. Kirjeenvaihtomme loppui siihen kuin veitsellä leikaten. Samana vuonna Persinger julkaisi tässä esittelemäni tutkimukset. Pari vuotta sitten tapaus tuli mieleeni ja siinä yhteydessä tarkistin Wikipediasta, mitä Persingerille kuului. Vasta siinä vaiheessa aloin pohtia aikaisempaa kokemustani tarkemminkin. Persinger savustettiin epämääräisin perustein yliopistovirastaan vuonna 2016 ja hän kuoli suhteellisen nuorena vuonna 2018.

Persinger teki ryhmineen tietoisuustutkimusta, mutta siinä ohella tuli ilmi paljon muutakin. Tutkimukset pohtivat ajatusta, että tietoisuus on fotonikenttä ja tutkimustulokset antavat merkityksen vanhalle metafyysiselle ja esoteeriselle ajatukselle Universumista tietoisuutena. Meitä kiinnostaa tässä yhteydessä ennen kaikkea tutkimuksen havainto, että kahden yhdenmukaisen magneettikentän yhdistämät, kaukana toisistaan sijaitsevat paikat jakavat yhteisen aika-avaruuden. Kyse on tähtiportista kahden kaukana toisistaan olevien pisteiden välillä. Persinger päätyi jopa laskemaan ajan, joka kuluisi tähtiportissa Universumin ääripäiden välillä. Ottamatta kantaa laskennan todenperäisyyteen, sen antama tulos kuitenkin säväyttää. Matkaan menisi hänen mukaansa 7-8 minuuttia!

Ensimmäisessä tutkimuksessa tähtiportin (Persinger ei kutsu sitä sillä nimellä) toiminta todennetaan fotoneilla ja sekä toisessa että kolmannessa kokeessa yhdistämällä kaukana toisistaan olevat ihmisaivot, ensin 300 km:n päästä ja sitten 6000 km:n päästä. Tutkimukset tuovat konkretiaa väitteeseen, että Schumannin kenttä yhdistää ihmisaivoja globaalisti.

Sensaatiomaista on se, että kolmessa tutkimusraportissa kuvataan tähtiportin toteutus hyvinkin yksityiskohtaisesti. (6, 7, 8)

Tähtiportteja tai portaaleja, joita NASA kutsuu x-pisteiksi, esiintyy avaruudessa maapallonkin läheisyydessä. Vaikka ne ovat epävakaita ja lyhytaikaisia, ne toden totta yhdistävät kaukaiset pisteet toisiinsa. Mielenkiintoisinta näissä on, että ne pystyvät siirtämään myös materiaa.

Tähtiportti

Heliobiologiaa ja astropsykologiaa

Geomagneettisen kentän vaikutusta ihmiseen ei ole juurikaan tutkittu ja vasta äskettäin saatiin ensimmäiset viitteet siitä, että ihminen voi aistia sen. Eläintenhän tiedetään suunnistavan sen perusteella, mutta ihmiseltä ei ole löydetty tarvittavaa magneettista aistia. Wang kollegoineen (9) havaitsi vasteen EEG:ssä 8-13 Hz:n alueella, mikä tarkoittaa 7.5 Hz:n oskillonia eli samaa yhteyttä, kuin kaikessa muussakin. Se ei silti tarkoita sitä, että aivot olisivat magneettikentän aistin takana.

Sen sijaan avaruussään tiedetään vaikuttavan ihmisten käyttäytymiseen ja terveyteen, mutta se on monimutkainen kokonaisuus. Auringon aktiivisuus on geomagneettisten myrskyjen ja alimyrskyprosessin takana, mutta auringon aktiivisuuskin ilmenee monella tapaa: auringonpurkauksina, koronan massapurkauksina, korkeanopeuksisina virtauksina, auringon hitaan ja nopean aurinkotuulen kohtaamisvyöhykkeinä ja muina häiriöinä. Aurinko vaikuttaa jopa galaktisen kosmisen säteilyn sisäänvirtaukseen. Auringon aktiivisuuden eri muodot vaihtelevat auringonpilkkujakson sisällä osan saavuttaessa maksimin sen huipulla ja osa laskevalla jaksolla. Geomagneettiset myrskyt ovat huipussaan useimmiten jakson laskuvaiheen alkupuolella. Vastaavasti kosmisen säteilyn määrä saavuttaa huippunsa aurinkopilkkujakson pohjalla ja näiden määrissä on valtavia eroja eri jaksojen välillä. (10)

Elchin S. Babaye on yksi uranuurtajista geomagneettisten myrskyjen vaikutusten tutkimisessa, mitä tulee niiden vaikutukseen ihmisiin. Vuonna 2007 julkaistussa tutkimusraportissa hän toteaa, että geomagneettisen aktiviteetin häiriöt vahvistavat ihmisten negatiivisia tunteita, mutta eivät vaikuta ihmisten perusluonteeseen. Reaktiivinen ahdistuneisuus ja rauhattomuus lisääntyvät, mutta ihmiselle luonteenomainen ahdistus ei muutu merkittävästi sen seurauksena. QEEG-analyysissä myrskyt näkyvät 4-13 Hz:n alueella eli ensimmäisen oskillonin modulaatioiden alueella. Vaikutukset esiintyivät oikeassa aivopuoliskossa. Fyysisesti vaikutukset näkyvät sydämen toiminnassa. Verenpaine nousee ja sydänkohtaukset lisääntyvät, kun taas kosmisen säteilyn huiput vaikuttavat ainoastaan sydänkohtausten määrää lisäävästi. (11)

Bryce P. Mulligan kollegoineen tarkensi tutkimuksessaan (12) geomagneettisten myrskyjen vaikuttavan nimenomaan oikeaan etulohkoon aivoissa, eivätkä pystyneet sitä selittämään. Sillä, että vaikutus kohdistuu juuri oikeaan lohkoon ja varsinkin sen etuosaan, on merkittävä vaikutus ihmisen käytökseen yksilönä ja joukoissa. Oikean aivolohkon etuosan merkitys kontekstuaalisen informaation käsittelyssä tekee siitä ratkaisevan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sen lisäksi etuosan häiriöt aiheuttavat takaosan inhibition laskua ja siitä seuraa tahdosta riippumatonta kiihtymistä, kuten Babayen tutkimus (11) osoitti. Yhdessä sosiaalisen käyttäytymisen häiriöiden kanssa vaikutukset ihmiskuntaan voivat olla dramaattisiakin, kuten myöhemmin tulemme näkemään. Oman elementtinsä antaa vielä se seikka, että etuosan häiriöt sotkevat omaelämänkerrallista muistia, ja sotkevat toiveita sekä unelmia todellisuuteen.

Oikean aivopuoliskon etulohkolla on toinenkin, varsin mystinen rooli. Persinger julkaisi mystisistä ja uskonnollisista kokemuksista tieteellisen tutkielmakoosteen (13) ja kutsui ilmiötä nimellä ”aistittu läsnäolo”. Siinä hän kuvaa aistimuksia erilaisista entiteeteistä, hyvistä ja pahoista, sekä kehosta irtautumisia ja aika-avaruuden vääristymisiä selittäen ne aivolohkojen minäkäsitysten yhdistymisellä. Persinger on ainakin tuossa vaiheessa ollut hyvinkin skeptinen mystisten kokemusten suhteen ja teksti huokuu ajalle tyypillistä ontologista reduktionismia.

Vuonna 2002 Persinger julkaisi raportin (14) kokeesta, jossa heikko, kompleksi ja värähtelevä magneettikenttä kohdistettiin aivojen eri kohtiin. Oikeaan temporoparietaaliseen alueeseen kohdistettuna se aiheutti aistittuja läsnäoloja, pelkoja ja outoja hajuaistimuksia. Johtopäätelmänä Persinger teki arvion, että kokemukset jumal- tai henkiolennoista olisivat aivojen tuottama illuusio.

Booth kollegoineen (15) yhdisti Persingerin havainnot aistitusta läsnäolosta myös geomagneettisiin häiriöihin ja teki saman johtopäätöksen, että aistitut läsnäolot ovat vain oikean aivopuoliskon aiheuttamia harhoja. Persinger saattoi ehkä muuttaa käsitystään kymmenen vuotta myöhemmin, kun hän onnistui luomaan samalla menetelmällä tähtiportin kaltaisen yhteyden, joka aktivoi aivoja juuri samalla temporoparietaalisella alueella. Illuusion sijaan saattaa sittenkin olla kyseessä yhteys fyysisen 3D-maailman ulkopuolelle.

Noetiikka ja kehosta irtautuminen

Noetiikka on metafyysinen filosofia, joka käsittelee mielen ja älyn tutkimusta. Sanana noetic tarkoittaa järkevää, älyllistä ja älykästä, mikä saattaa ärsyttää perinteisen tieteennäkemyksen omaavia. Onhan noetiikan kohteena mm. paranormaalit ilmiöt ja vaihtoehtoiset terveydenhoitokeinot. Laajemmalti katsoen kyseessä on toinen nimi henkisille tieteille, joissa materiaalisen rinnalle tuodaan ei-materiaaliset ja ei suoraan mitattavissa olevat ilmiöt.

Persingerin ja Boothin näkemykset henkisten kokemusten illuusiomaisesta luonteesta temporoparietaalisen oikean aivolohkon tuottamana eivät suinkaan ole ainutkertaisia. Reduktionistisen tieteennäkemyksen mukaan kyseessä on nimenomaan temporoparietaalinen häiriö (16, 17). Tieteen vaikeudesta käsitellä henkimaailman asioita kuvaa hyvin psykiatri Raymond Moodyn jo vuonna 1975 kirjoittama klassikkoteos ”Life after life” (18). Vaikka kirja rakentuukin tieteellisen tarkastelun varaan, sen saama vastaanotto tiedeyhteisössä oli suorastaan tyrmistynyt. Esimerkiksi psykologi James Alcock (19) käytti argumenttina sitä, että Moody on sivuuttanut tieteellisen kirjallisuuden teoriat hallusinatorisista kokemuksista. Kyseessä oli haastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimus ihmisten kokemuksista, jonka olisi pitänyt tieteellisen objektiivisuuden nimissä synnyttää jatkotutkimuksia.

Kardiologi Michael B. Sabomia pyydettiin lääketieteelliseksi asiantuntijaksi tilaisuuteen, jossa kuolleista palannut ihminen kertoi kokemuksistaan. Vaikka hän toimikin kardiologina sairaalan ensiapuosastolla ja näki kuolleista elvytyksiä säännöllisesti, hän ei ollut koskaan kuullut kertomuksista tuonpuoleisesta. Se sai hänet kuitenkin uteliaaksi ja vähitellen häpeänpelon hälventämisen jälkeen potilaat alkoivat kertoa yksi toisensa jälkeen. Lopulta Sabom päätti tehdä aiheesta kliinisen tutkimuksen ja kirjasi potilaiden yksityiskohtaisia kuvauksia mm. kehosta irtautumisesta. (20) Monet kertomukset sisälsivät asioita, joita edes täysin hereillä oleva ihminen ei olisi kyennyt havaitsemaan, saati sitten kliinisesti kuollut. Edes hoitohenkilökunta ei ollut havainnut kaikkea, joihin jälkitutkimukset antoivat selityksen. Tutkimustulokset yhdistettyinä Sabomin systemaattiseen tutkimusmenetelmään lienee aiheuttanut skeptikoissa kognitiivista dissonanssia, sillä tuloksia on yritetty kumota Sabomin puolueellisuudella, todisteiden peukaloinnilla ja valemuistojen istuttamisella potilaiden mieliin.

Psykologian emeritus professori Kenneth Ring teki tutkimuksen (21) varsin erikoisesta ryhmästä kehosta irtautuneita ja kuolleista palanneita. Nämä tapaukset olivat olleet sokeita syntymästään saakka ja kuten eräs tapaus kuvasi tilaansa, hän ei ymmärtänyt valoa edes käsitteenä. Silti hän näki kaiken selvästi kehostaan irtautuessaan, kuten selvä enemmistö tapauksista. Ihmisaivoilta menisi aikaa oppia näkeminen, jos näköelimet alkaisivat yhtäkkiä toimia. Kehostaan irtautuneilla tämä oli välittömästi luonnollista.

Mikään edellä mainituista kolmesta tutkimuksesta ei viittaa häiriöön aivoissa tai illuusioon. Temporoparietaalisen oikean aivolohkon merkitystä ne eivät suinkaan kumoa, mutta merkitys on luultavasti toinen kuin reduktiivinen tiede olettaa. Aistitut läsnäolot ja muut mystiset ilmiöt saattavat hyvinkin johtua yhteydestä extradimensionaaliseen maailmaan, jonka siihen soveltuva magneettikenttä avaa. Asiaa olisi syytä tutkia, mutta se vaatisi ennakkoluulottomat lähtökohdat tutkimukselle.

Viitteet

1. Ludwig, W. 1974, Electric and Magnetic Field Strengths in the Open and in Shielded Rooms in the ULF-to LF-zone, in ELF and VLF Electromagnetic Field Effects, ed. M. A. Persinger, 35-80.
2. Merkulov, O. P. 1978, The Wonders of Magnetism, Technika, Kiev (ukrainaksi; 1986, unkariksi)
3. L. Montagnier, J. Aissa, E. Del Giudice, C. Lavalee, A. Tedeschi, and G. Vitiello, “DNA Waves and
Water,” (2010) http://arxiv.org/pdf/1012.5166
4. Gariaev, PP, et al. (2011) ”Principles of Linguistic-Wave Genetics”. DNA Decipher Journal, 2011; 1(1): 11-2
5. Hu H P, Wu M X. (2010) ”Experimental Support of Spin-mediated Consciousness Theory from Various Sources”. Journal of Consciousness Exploration & Research, 2010; 1(8): 918-928
6. Persinger M et al. (2013) ”Demonstration of Entanglement of Pure Photon Emissions at Two Locations That Share Specific Congurations of Magnetic Fields: Implications for Translocation of Consciousness”. Journal of Consciousness Expolaration & Research.  http: // jcer. com/ index. php/ jcj/article/ view/ 278
7. Persinger M et al. (2013) ”Experimental Demonstration of Potential Entanglement of Brain Activity over 300 Km for Pairs of Subjects Sharing the Same Circular Rotating, Angular Accelerating Magnetic Fields: Verification by s_LORETA, QEEG Measurements”. Journal of Consciousness Expolaration& Research.  http: // jcer. com/ index. php/ jcj/ article/ view/ 279
8. Rouleau N et al, (2015) “Experimental Evidence of Superposition and Superimposition of Cerebral Activity Within Pairs of Human Brains Separated by 6,000 Km: Central Role of the Parahippocampal Regions”. NeuroQuantology 2015;4: 397-407 doi: 10.14704/nq.2015.13.4.891
9. Wang C X et al. (2019) ”Transduction of the Geomagnetic Field as Evidenced from Alpha-band Activity in the Human Brain”. eNeuro 18 March 2019, ENEURO.0483-18.2019; DOI: https://doi.org/10.1523/ENEURO.0483-18.2019
10. Hynönen R (2013) “Geomagnetic activity and its sources during modern solar maximum”. Master’s thesis s.87, Theoretical physics, University of Helsinki
11. Babayev E S, Allahverdiyeva A A  (2007) “Solar and Geomagnetic Activities and Related Effects on the Human physiological and Cardio-Health State: Some Results of Azerbaijani and Collaborative Studies”. Advances in Space Research 40, 1941-1951.
12. Mulligan B P, Hunter M D, Persinger M A (2010) ” Effects of geomagnetic activity and atmospheric power variations on quantitative measures of brain activity: Replication of the Azerbaijani studies”. Advances in Space Research 45, 940–948.
13. Persinger, M A (1993) “Vectorial Cerebral Hemisphericity as Differential Sources for the Sensed Presence, Mystical Experiences and Religious Conversions”. Perceptual and Motor Skills, 76, 915-930. http://dx.doi.org/10.2466/pms.1993.76.3.915
14. Persinger, M. A., & Healey, F. (2002). “Experimental facilitation of the sensed presence: Possible intercalation between the hemispheres induced by complex magnetic fields.” The Journal of Nervous and Mental Diseases, 190, 533-541.
15. Booth JN, Koren SA, Persinger MA (2005) ”Increased feelings of the sensed presence and increased geomagnetic activity at the time of the experience during exposures to transcerebral weak complex magnetic fields.” Int J Neurosci. Jul;115(7):1053-79.
16. Blanke, O; Arzy, S (2005). "The Out-of-Body Experience: Disturbed Self-Processing at the Temporo-Parietal Junction". The Neuroscientist. 11 (1): 16–24. doi:10.1177/1073858404270885. PMID 15632275
17. Blanke, Olaf; Mohr, Christine; Michel, Christoph M.; Pascual-Leone, Alvaro; Brugger, Peter; Seeck, Margitta; Landis, Theodor; Thut, Gregor (January 2005). "Linking Out-of-Body Experience and Self Processing to Mental Own-Body Imagery at the Temporoparietal Junction". Journal of Neuroscience. 25 (3): 550–557. doi:10.1523/jneurosci.2612-04.2005. PMID 15659590
18. Moody, R. A. (1975). Life after life: The investigation of a phenomenon--survival of bodily death. Atlanta: Mockingbird Books
19. James Alcock. (1981). Psychology and Near-Death Experiences. In Kendrick Frazier. Paranormal Borderlands of Science. Prometheus Books. pp. 153–169. ISBN 0-87975-148-7
20. Sabom, M. (1982) Recollections of Death: a Medical Investigation, Harper & Row, New York
21. https://www.near-death.com/science/evidence/people-born-blind-can-see-during-nde.html