Vuosi sitten päiviteltiin koronan kummallisuuksia, jotka
eivät vastanneet ollenkaan tunnettuja tieteellisiä faktoja virustartunnoista.
Sittemmin kummalliseksi on osoittautunut lähinnä viranomaisten toiminta, mikä
myös selittää taudin kummallisuudet. En lähde sitä edes erittelemään, sillä se
on laajalti tiedossa ja monessa yhteydessä esiin tuotua. Sen sijaan esitän
tyhmiä kysymyksiä. Kaikki numerot on poimittu THL:n tilastoista.
Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista näytteistä
Olen FB-sivuillani päivitellyt sitä, ettei media julkaise
selkeästi positiivisten testitulosten osuutta testien määrästä, joka kertoisi viruksen
todellisesta levinneisyydestä (jos unohdetaan PCR-testien ongelma). Sen sijaan
puhutaan ainoastaan positiivisten tulosten absoluuttisesta määrästä, jota kutsutaan
virheellisesti tartuntojen määräksi ja poliitikot sekä poliittiset viranomaiset
uhkailevat rajoituksilla sen perusteella.
THL tietää tasan ja tarkkaan vain suhteellisen luvun merkitsevän
jotain, ja julkaisevat sen joka viikko ns. hybridistrategian seurantaraportissa.
Siellä siitä käytetään jopa nimitystä ”Positiivisten COVID-19-tapausten osuus
testatuista” tartuntojen sijaan. 16.9.2020 päivätyssä raportissa todetaan sen
yhteydessä, että ”Tilanteen kehittymistä pitää seurata ja arvioida tiiviisti ja
mahdollista epidemian uutta aktivoitumista”. 16.12.2020 -raportista selviää,
että 2% on sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa käytetyn
luokittelun mukaisesti yksi leviämisvaiheen mittareista. Siinä ei tosin ole
mitään järkeä, koska leviämisessä lähtökohtaisesti tuon mittarin antama luku
kasvaa. Jos se pysyy pitkään muuttumattomana, taustalla on jotain kummallista.
Tähän liittyykin ensimmäinen tyhmä kysymykseni, mutta sitä ennen hauska
havainto tuosta mittarista. Kyseisissä raporteissa lukee 30.12.2020, että ”positiivisten
näytteiden osuus on hieman laskenut edellisiltä viikoilta”. Lopullisten lukujen
päivityttyä sen todellinen arvo oli 2.27% ja se oli noussut yllättävän
paljonkin edellisen viikon todellisesta luvusta 1.70%. Joka tapauksessa neljä
viikkoa tämän jälkeen raportissa lukee, että suhdeluku on noussut ja neljän
viikon nousuputken jälkeen sen arvo oli 2.36%. Nousua kuukaudessa siis 0,09%.
Seuraavalla viikolla 3.2.2021 -raportissa todetaankin, että ”Valtakunnallisesti
osuus on pysynyt vakaana viimeisten viikkojen ajan”.
Positiivisten testitulosten kasvu alkoi elo-syyskuun vaihteesta
ja saavutti ensimmäisen huippunsa (2.63%) 25.11.2020. Tämä on aivan normaali
kehitys syksyisten flunssakausien kanssa ja lukuna 2.63% on varsin vaatimaton
verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa sama luku on vaihdellut välillä 6-10%.
Marraskuun lopun jälkeen se pyöri 2.5%:n molemmin puolin ja vaikka maaliskuun
puolella on nähnty aavistuksen yli 3%:n lukuja, nekin laskevat jonkin verran johtuen
tuloksia pidemmällä viiveellä saatavista lopullisista testimääristä.
Mutta se tyhmä kysymykseni.
Joulukuun puolivälissä syyskauden epidemia näytti nopean
taantumisen merkkejä. Testipositiivisten lasku alkoi 25.11 ja oli kuukautta
myöhemmin enää 1.70%. Sairaalahoidot tehohoito mukaan lukien aloittivat laskun
viiveellä kolme viikkoa myöhemmin. Vaimeneminen oli selviö ja luonnollista.
Sitten tapahtui kummia. Miten on mahdollista, että testipositiivisten määrä
kääntyi taas nousuun, vaikka sairaalatarve jatkoi laskuaan aina helmikuun
puoliväliin saakka? Samoin kuolemantapaukset, joiden kasvu seuraa sairaalapaikkojen
kasvua parin viikon viiveellä, lähtivät jyrkkään ja trendinä kestävään laskuun
23.12; samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset lähtivät nousuun. Onko
tämä kaikki kummallista?
Vuodepaikat
25.11.2020 mahtoi olla poliittisesti mielenkiintoinen päivä,
tai ehkä sitä edeltänyt viikko. Samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset
saavuttivat huippunsa ja media syötti sanomaansa, sairaalapaikat ponnahtivat
samaan aikaan viikossa 45% ylöspäin ja seuraavalla viikolla vielä 27% lisää.
Näytti pahalta! Sitten alettiin yhtäkkiä raportoida erikseen perusterveydenhuollon
ja erikoissairaalahoidon luvut. Hybridistrategiaraportti 9.12.2020 kertoi, että
” Sairaanhoitopiirien raportoima tieto terveyskeskussairaaloiden
akuuttiosastoilla olevista potilasta on ollut osin puutteellista”. Tyhmä
kysymykseni on, että voisikohan olla niin, että perusterveydenhuollon potilaita
ei aikaisemmin edes yritetty kirjata ja että kevään lukujen kanssa vertailtaessa
pitäisi käyttää ainoastaan erikoissairaanhoidon lukuja? Ainakin vertailu kevään
lukuihin viittaa siihen, samoin kuin tehohoidon tarpeen kasvu verrattuna erityissairaanhoidon
määrään. 25.11 ja 2.12 ovat kummallisia poikkeamia, jotka katoavat
perusterveydenhuollon raportoinnin myötä.
Ei estä tartuntoja
Kaikkien rokotteiden valmistajat ilmoittavat, etteivät ne
estä tartuntojen saamista tai tartuttamista. Tohtori Geert Vanden Bossche,
todellinen rokoteasiantuntija, sanoo koronarokotteiden altistavan rokotetut
virusmuunnoksille, johon rokotteen spesifiset vasta-aineet eivät tehoakaan,
eivätkä luonnolliset laajaspektriset vasta-aineet pärjää kilpailussa näille
spesifisille vasta-aineille. Vielä ainakaan Suomen tilastoissa ei positiivisten
testitulosten kasvua ole näkyvissä, ellei sitten maaliskuun pientä nousua
lasketa. Sellaista positiivisten testitulosten kasvua ei ole näkynyt, joka
selittäisi edes vähäistä sairaalahoidon tarpeen viimeaikaista kasvua.
Kolmas tyhmä kysymykseni onkin, että onko olemassa tilastoa
siitä, kuinka moni sairaalakoronapotilas on saanut koronarokotteen? Umpityhmä
kysymys olisi, voisivatko rokotteet nostaa vuodepaikkojen täyttöastetta? Onhan
Fimean koronan haittavaikutusilmoituksissa neljättä sataa vakavaa ilmoitusta,
jotka tyypillisesti vaativat sairaalahoitoa. Jos lopuksi saisi esittää vielä yhden
tyhmän kysymyksen: mikä olisi taudin tilanne Suomessa, jos PCR-testien
syklimäärä laskettaisiin laitteen ohjekirjan mukaiseksi ja koronapotilaiksi
sairaalassa rekisteröitäisiin ainoastaan vakavia (muutenhan eivät olisi sairaalassa)
keuhko-oireita kärsivät testipositiiviset. Ja jos negatiivisesta tuloksesta
huolimatta olisi silti syytä epäillä tautia, niin miksei yksinkertaisesti
testattaisi toistamiseen? Ilman perusteellista ja täysi avointa dataa kukaan ei
voi todistaa, että koronaepidemiaa on edes olemassa, eikä toisaalta kukaan
pysty myöskään todistamaan, ettei sitä olisi olemassa. Kyse olisi siis uskonnosta.
Ja lopuksi muista maista. En ole tutkinut niitä sen
tarkemmin ja jokaisessa tuntuu olevan omat kuvionsa. En siis osaa esittää
niistä tyhmiä kysymyksiä, jos joku haluaa vedota niihin vaarallisina esimerkkeinä.