Savua ja peilejä

 

Vuosi sitten päiviteltiin koronan kummallisuuksia, jotka eivät vastanneet ollenkaan tunnettuja tieteellisiä faktoja virustartunnoista. Sittemmin kummalliseksi on osoittautunut lähinnä viranomaisten toiminta, mikä myös selittää taudin kummallisuudet. En lähde sitä edes erittelemään, sillä se on laajalti tiedossa ja monessa yhteydessä esiin tuotua. Sen sijaan esitän tyhmiä kysymyksiä. Kaikki numerot on poimittu THL:n tilastoista.

Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista näytteistä

Olen FB-sivuillani päivitellyt sitä, ettei media julkaise selkeästi positiivisten testitulosten osuutta testien määrästä, joka kertoisi viruksen todellisesta levinneisyydestä (jos unohdetaan PCR-testien ongelma). Sen sijaan puhutaan ainoastaan positiivisten tulosten absoluuttisesta määrästä, jota kutsutaan virheellisesti tartuntojen määräksi ja poliitikot sekä poliittiset viranomaiset uhkailevat rajoituksilla sen perusteella.

 

THL tietää tasan ja tarkkaan vain suhteellisen luvun merkitsevän jotain, ja julkaisevat sen joka viikko ns. hybridistrategian seurantaraportissa. Siellä siitä käytetään jopa nimitystä ”Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista” tartuntojen sijaan. 16.9.2020 päivätyssä raportissa todetaan sen yhteydessä, että ”Tilanteen kehittymistä pitää seurata ja arvioida tiiviisti ja mahdollista epidemian uutta aktivoitumista”. 16.12.2020 -raportista selviää, että 2% on sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa käytetyn luokittelun mukaisesti yksi leviämisvaiheen mittareista. Siinä ei tosin ole mitään järkeä, koska leviämisessä lähtökohtaisesti tuon mittarin antama luku kasvaa. Jos se pysyy pitkään muuttumattomana, taustalla on jotain kummallista. Tähän liittyykin ensimmäinen tyhmä kysymykseni, mutta sitä ennen hauska havainto tuosta mittarista. Kyseisissä raporteissa lukee 30.12.2020, että ”positiivisten näytteiden osuus on hieman laskenut edellisiltä viikoilta”. Lopullisten lukujen päivityttyä sen todellinen arvo oli 2.27% ja se oli noussut yllättävän paljonkin edellisen viikon todellisesta luvusta 1.70%. Joka tapauksessa neljä viikkoa tämän jälkeen raportissa lukee, että suhdeluku on noussut ja neljän viikon nousuputken jälkeen sen arvo oli 2.36%. Nousua kuukaudessa siis 0,09%. Seuraavalla viikolla 3.2.2021 -raportissa todetaankin, että ”Valtakunnallisesti osuus on pysynyt vakaana viimeisten viikkojen ajan”.

 

Positiivisten testitulosten kasvu alkoi elo-syyskuun vaihteesta ja saavutti ensimmäisen huippunsa (2.63%) 25.11.2020. Tämä on aivan normaali kehitys syksyisten flunssakausien kanssa ja lukuna 2.63% on varsin vaatimaton verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa sama luku on vaihdellut välillä 6-10%. Marraskuun lopun jälkeen se pyöri 2.5%:n molemmin puolin ja vaikka maaliskuun puolella on nähnty aavistuksen yli 3%:n lukuja, nekin laskevat jonkin verran johtuen tuloksia pidemmällä viiveellä saatavista lopullisista testimääristä.

Mutta se tyhmä kysymykseni.

Joulukuun puolivälissä syyskauden epidemia näytti nopean taantumisen merkkejä. Testipositiivisten lasku alkoi 25.11 ja oli kuukautta myöhemmin enää 1.70%. Sairaalahoidot tehohoito mukaan lukien aloittivat laskun viiveellä kolme viikkoa myöhemmin. Vaimeneminen oli selviö ja luonnollista. Sitten tapahtui kummia. Miten on mahdollista, että testipositiivisten määrä kääntyi taas nousuun, vaikka sairaalatarve jatkoi laskuaan aina helmikuun puoliväliin saakka? Samoin kuolemantapaukset, joiden kasvu seuraa sairaalapaikkojen kasvua parin viikon viiveellä, lähtivät jyrkkään ja trendinä kestävään laskuun 23.12; samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset lähtivät nousuun. Onko tämä kaikki kummallista?

Vuodepaikat

25.11.2020 mahtoi olla poliittisesti mielenkiintoinen päivä, tai ehkä sitä edeltänyt viikko. Samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset saavuttivat huippunsa ja media syötti sanomaansa, sairaalapaikat ponnahtivat samaan aikaan viikossa 45% ylöspäin ja seuraavalla viikolla vielä 27% lisää. Näytti pahalta! Sitten alettiin yhtäkkiä raportoida erikseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaalahoidon luvut. Hybridistrategiaraportti 9.12.2020 kertoi, että ” Sairaanhoitopiirien raportoima tieto terveyskeskussairaaloiden akuuttiosastoilla olevista potilasta on ollut osin puutteellista”. Tyhmä kysymykseni on, että voisikohan olla niin, että perusterveydenhuollon potilaita ei aikaisemmin edes yritetty kirjata ja että kevään lukujen kanssa vertailtaessa pitäisi käyttää ainoastaan erikoissairaanhoidon lukuja? Ainakin vertailu kevään lukuihin viittaa siihen, samoin kuin tehohoidon tarpeen kasvu verrattuna erityissairaanhoidon määrään. 25.11 ja 2.12 ovat kummallisia poikkeamia, jotka katoavat perusterveydenhuollon raportoinnin myötä.

Ei estä tartuntoja

Kaikkien rokotteiden valmistajat ilmoittavat, etteivät ne estä tartuntojen saamista tai tartuttamista. Tohtori Geert Vanden Bossche, todellinen rokoteasiantuntija, sanoo koronarokotteiden altistavan rokotetut virusmuunnoksille, johon rokotteen spesifiset vasta-aineet eivät tehoakaan, eivätkä luonnolliset laajaspektriset vasta-aineet pärjää kilpailussa näille spesifisille vasta-aineille. Vielä ainakaan Suomen tilastoissa ei positiivisten testitulosten kasvua ole näkyvissä, ellei sitten maaliskuun pientä nousua lasketa. Sellaista positiivisten testitulosten kasvua ei ole näkynyt, joka selittäisi edes vähäistä sairaalahoidon tarpeen viimeaikaista kasvua.

 

Kolmas tyhmä kysymykseni onkin, että onko olemassa tilastoa siitä, kuinka moni sairaalakoronapotilas on saanut koronarokotteen? Umpityhmä kysymys olisi, voisivatko rokotteet nostaa vuodepaikkojen täyttöastetta? Onhan Fimean koronan haittavaikutusilmoituksissa neljättä sataa vakavaa ilmoitusta, jotka tyypillisesti vaativat sairaalahoitoa. Jos lopuksi saisi esittää vielä yhden tyhmän kysymyksen: mikä olisi taudin tilanne Suomessa, jos PCR-testien syklimäärä laskettaisiin laitteen ohjekirjan mukaiseksi ja koronapotilaiksi sairaalassa rekisteröitäisiin ainoastaan vakavia (muutenhan eivät olisi sairaalassa) keuhko-oireita kärsivät testipositiiviset. Ja jos negatiivisesta tuloksesta huolimatta olisi silti syytä epäillä tautia, niin miksei yksinkertaisesti testattaisi toistamiseen? Ilman perusteellista ja täysi avointa dataa kukaan ei voi todistaa, että koronaepidemiaa on edes olemassa, eikä toisaalta kukaan pysty myöskään todistamaan, ettei sitä olisi olemassa. Kyse olisi siis uskonnosta.

Ja lopuksi muista maista. En ole tutkinut niitä sen tarkemmin ja jokaisessa tuntuu olevan omat kuvionsa. En siis osaa esittää niistä tyhmiä kysymyksiä, jos joku haluaa vedota niihin vaarallisina esimerkkeinä.