28.9.21 THL ilmoitti muuttavansa koronaviruksesta kertovaa
verkkosivuaan. Jatkossa seurannan painopiste siirtyy viruksen tapausmääristä
rokotuskattavuuteen ja vakavien tautitapausten määrän seurantaan. Testien
tuijottamisen lopettamista ovat tautitilanteen vaarallisuuteen kriittisesti
suhtautuvat esittäneet jo pitkään, itse ainakin 11.4.20.
Syksyllä testausmanian paisuttua älyttömyyksiin ehdotin
seurattavaksi absoluuttisten positiivisten lukujen sijaan niiden osuutta
testien kokonaismäärästä, enkä siinä suinkaan ollut ainoa. Itse asiassa ajatus
on niin itsestään selvä, että kuka tahansa sen tajuaa. Myös THL raportoi sitä
sisäisesti, muttei tuonut sitä julkisesti tai näkyvästi missään esiin. Se
herättää väistämättä kysymyksiä.
Nyt, kun tuo positiivisten osuus testeistä on
huippulukemissa, on varsin erikoinen hetki luopua testien seuraamisesta ja
nimenomaan tuon suhteellisen luvun.
Meitä koronakriittisiä ei kaiken tämän jälkeen voi syyttää
vainoharhaisuudesta. Koko kriisin kokonaiskuva on sen verran erikoinen ja se
ilmenee hyvin seuraavassa kuvassa:
Keväällä -20 oli akuutti taudin vaihe ja testipositiivisten
osuus oli varsin korkea. Siinä vaiheessa tehtyjen testien suhteelliset luvut
eivät ole vertailukelpoisia myöhempien vaiheitten kanssa, koska niitä tehtiin
ainoastaan selkeästi oireellisille. Näin jälkikäteen katsottuna tauti ei
sittenkään ollut lukujen valossa kovinkaan poikkeuksellinen. Ylikuolleisuutta
ei juurikaan esiintynyt ja koronakuolleisuus kohdistui lähes täysin hyvin
iäkkäisiin yhdistettynä monisairaisiin. Epidemia oli myös nopeasti ohi, sillä
jo huhtikuun lopussa positiivisten testitulosten osuus oli alempi kuin nyt
elokuun jälkeen. Kesällä -20 tautia ei esiintynyt käytännössä ollenkaan, mikä
on normaalia myös kaikkien influenssien kanssa. Myös keväällä synnytetty
paniikki helpotti.
Plandemia iskee
Varsin hämärä liike tapahtui heinäkuun vaihteessa kesällä
-20. Tuolloin testien määrää alettiin nopeasti kasvattaa, vaikka tautia ei
näkynyt missään. Tehohoidossa ei ollut yhtään, sairaalassa parikymmentä ja
positiivisten osuus testatuista alle 0.5 %, ja kaiken lisäksi kaksi viimeistä
olivat laskusuunnassa.
Testien määrää nostettiin niin paljon, ettei siinä ollut
mitään tolkkua. Kun kesäkuussa testejä tehtiin alle 15000 viikossa, heinäkuun
lopussa niitä tehtiin jo yli 30000. Positiivisten osuus testatuista vain laski
ja oli enää 0.20% heinäkuun lopussa. Sairaalassa oli enää 4 koko maassa, eikä
teholla ketään! Miksi ihmeessä piti testausta vain lisätä ja nyt suorastaan
vimmaisesti? Elokuun lopussa testimäärät olivat jo yli 100000 viikossa. Enempään
eivät rahkeet riittäneet. Nyt teholle oli saatu yksi ja sanon näin, koska
koronapotilaaksi saatettiin merkitä negatiivisellakin testituloksella, jos oli
sopivat oireet tai oli antanut positiivisen testituloksen muutaman viikon
sisällä ennen sairaalaan joutumista. Sairaalassa ei elokuun lopussa ollut kuin
9.
Syyskuussa positiivisten osuus alkoi hitaasti nousta, mutta
sairaalaan ei edelleenkään kovin moni päätynyt. Syyskuun lopussa
erikoissairaanhoidossa oli 15 ja teholla 4. Nämä luvut viittaavat siihen, että
tauti oli käynyt vaarattomaksi. Tartuntojen määrän kasvu syksyllä kuuluu
luonnolliseen virusten kausiluonteisuuteen.
Lokakuun alussa positiivisten osuus saavutti huippunsa,
viikon keskiarvo peräti 1,76 %. Naurettavaa! Sairaalaan merkittiin lokakuun
lopussa koronapotilaiksi 48 ja teholle 10. Luvut olivat koko valtakunnan
kokonaismäärinä todella alhaisia, mutta kasvu hieman yllättävää, kun korkeilla
testimäärilläkään ei oikein löytynyt positiivisia. Toisaalta influenssat olivat
mystisesti kadonneet kokonaan.
Marraskuussa syksyn pahimpaan influenssa-aikaan
positiivisten osuus kasvoi taas vähän ja oli korkeimmillaan vaatimattomat 2.55%
viikon keskiarvolla. Erikoissairaanhoitopotilaiden määrä kasvoi vähän yli sadan
ja teho-osastopaikkojen määrä vähän yli 20:n. Nämä olivat aivan tavanomaisia
influenssalukuja ja kuten sanottua, influenssaa ei enää ollut.
Joulukuussa erikoissairaanhoidon tarve kääntyi lopulta
laskuun ja painui joulukuun lopulla alle sadan. Tehohoidon tarve ei muuttunut,
eikä myöskään testipositiivisten osuus. Tartunnoiksi kutsuttujen
testipositiivisten määrä saatiin kyllä kasvamaan, koska testimääriä nostettiin
30%.
Piikitykset alkoivat joulukuun lopussa.
Tammikuussa ihmiset taisivat olla terveitä, koska
erikoissairaalapaikkojen tarve laski alimmillaan 60:een, eikä tehohoidon tarve
muuttunut. Positiivisten osuus pysyi alle 2.5 %:n, joten ”tartuntojen” määrä
tilastoissa kääntyi laskuun. Tämä saattoi olla punainen vaate, sillä se saattoi
vähentää halua ottaa koronapiikki. Pieni ihme on, että positiivisten osuus
pysyi alhaisena, vaikka PCR-testin syklimääriä nostettiin pilviin tulosten
takaamiseksi. Lopulta testimääriä alettiin nostaa tammikuun lopulta.
Helmikuussa absoluuttiset ”tartuntaluvut” saatiin jälleen
nousuun ja maaliskuun alussa, samoihin aikoihin kuin tauti alkoi yltyä vuotta
aiemmin, päästiin positiivisten osuudessakin yli 3 %:n. Kun samaan aikaan
testimäärät nousivat ennätyslukemiin, niin ”tartuntojakin” saatiin
ennätysmäärät ja kunnallisvaalit lykättyä. Lähellekään THL:n kauhuskenaarioita
ei silti päästy. Viikon testiennätykseksi jäi maaliskuun puolesta välistä
153000 ja positiivisten osuudeksi 3.40%. Tässä vaiheessa ykköspiikin ottaneiden
osuus yli 11 vuotiaista (siinä vaiheessa ei vielä puhutti lasten piikittämisestä
koronaa vastaan) lähenteli jo 15 prosenttia ja kakkospiikkikin oli hyvässä
vauhdissa. Oli siis syytä laskea jalkaa kaasulta, jotta piikistä näyttäisi
olevan jotain hyötyäkin. Isoa osaa näytteli myös kevään tulo, joka karkottaa
virukset.
Mites tässä näin kävi?
Kevät parantaa. 2020 tauti oli vielä uusi ja siksi ankara.
Toisaalta testimäärät olivat pieniä ja tarkoin kohdennettuja, ja siksi
positiivisten testitulosten osuus niin suuri. Vasta huhtikuun lopussa tehtiin
yli 20000 testiä viikossa. Toukokuussa tauti oli jo ohi. Kaikki hyvin?
Se mitä seuraavassa esitän, saa rauhallisen mieleni kuplimaan.
Ei siksi, etten ymmärtäisi seminaarimatkojen, luentopalkkioiden,
kansainvälisten pestien, tutkimusrahoitusten ja parhaimmillaan patenttien omistusten
merkitystä, mutta miksi koulutetut, fiksut ihmiset, kaiken tämän kohteina,
ostavat kyseenalaistamatta mitään koko jutun. Eikö edes suomalainen
maalaisjärki suojele tältä kaikelta? Näköjään ei.
Mitä tapahtui kesäkuun puolivälin jälkeen, on ilmiselvää. Se
hyökkää silmille seuraavista kuvista.
Mitä media kertoo tilanteesta ja mitä THL:n ja HUS:n
viranomaisesti satunnaisesti erehtyvät sanomaan? Tämä on muka piikittämättömien
tauti! Millä perusteella se selittää edelliset kuvat? Haluan painottaa sitä,
että 2020 kaikki olivat piikittämättömiä ja suurin osa ilma maskiakin.
Delta-variantti? Se on osoitettu jo lieväksi oireiltaan.
Pääasialliset oireet (piikittömillä) nuha, joskus päänsärky ja harvemmin
kurkkukipu. Tartunnat saattavat kasvaa sen takia, mutta eivät sairaalaan
päätymiset (piikittömillä). Kaiken lisäksi maailmalla raportoidaan virallisia
tutkimuksia piikitettyjen loistamisesta tartuntojen ja sairaalapaikkojen
tilastoissa. Ne kertovat absoluuttisia lukuja, toisin kuin Suomessa.
Miksi piikitetyt olisivat vaarassa? Siitä varoitettiin jo
hyvissä ajoin ennen hätäpiikitysten alkua. Kyse on ns. ADE-ilmiöstä, jonka
mainitsi koronapiikkien huolena jopa Duodecumin julkaisu jo keväällä 2020. Itse
kirjoitin siitä tällä blogillani 9.12.20.
Ns. ”valeuutiset” julkaisevat tutkimusdataa ja maailman
huippuasiantuntijoiden lausuntoja, jotka sitten lukiosta pudonneet,
puolueettomat faktantarkastajat sensuroivat pois. Kukaan ei saa Sanoma Oy:n tai
YLE:n uutisia lukemalla tietää, kuinka monta ihmistä kuolee tai vammautuu loppuiäkseen
koronapiikkien takia, vaikka tiedot löytyvät FIMEAn raportista. Eikä se katso
ikää, toisin kuin itse tauti, jolta piikkien pitäisi suojata. Kukaan ei edes
tiedä, miten korkea määrä vakavia haittoja todellisuudessa on, koska
raportoinnista on tehty kohtuuttoman hankalaa ja suuri osa jää siksi
raportoimatta. Siitä huolimatta määrä on niin suuri, että sen pitäisi johtaa
toimenpiteisiin. FIMEAn lausunto sanoo kuitenkin, että ”rokotteen hyödyistä ja
haitoista voidaan tehdä päätelmiä vasta, kun kaikki käytettävissä olevat tiedot
ovat läpikäyneet tieteellisen arvioinnin, joka on osa rokotteen jatkuvaa
turvallisuusseurantaa. Jos turvallisuusongelma varmistuu tieteellisessä
arvioinnissa, ryhdytään toimenpiteisiin esimerkiksi tuotetietojen ja
rokotusohjeiden päivittämiseksi”. Se on valitettavasti siinä vaiheessa jo liian
myöhäistä ja itse asiassa on jo nyt.
Kun meitä piikeistä kieltäytyneitä syytetään tartuntojen ja
erikoissairaanhoidon paikkojen varaamisesta, niin kysynkin, montako meitä on?
27.9 meitä oli jäljellä enää n. 740000 (Poislukien 0-11 vuotiaat, viimeisin
väestönlaskenta). Jos me täyttäisimme sairaalapaikat, niin ilman koko
piikkikampanjaa, jolloin kaikki olisivat piikittömiä, erityissairaanhoidossa
olisi nyt syyskuussa 433 ja teholla 138 henkeä, kun vuosi sitten samaan aikaan,
samassa tilanteessa oli 19 ja 2 henkeä. Ihanko aikuisten oikeasti?! Ei ole
ihme, etten usko alkuunkaan valtamedian kategorisia uutisia, että piikittämättömät
edustavat enemmistöä sairaalapaikoista ja että kyseessä olisi piikittämättömien
epidemia. Mitään selviä lukuja ei esitetä missään, toisin kuin esim. Israelissa.
Hesari kehtasi jopa uutisoida, että yli 1000 piikittämätöntä on ollut
teho-osastolla. Niin, jos lasketaan koko aika taudin asti alkaen, mutta sen
käyttäminen mihinkään vertailuun on suoranaista valehtelua.
Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että elokuun alussa
laskettiin PCR-testin syklejä ja sillä saatiin positiivisten testitulosten
lukema laskuun. Silti se on jälleen kääntynyt nousuun ja nyt ainoa jäljelle
jäänyt temppu on, että lakataan raportoimasta tuota lukua. Tämän jälkeen kaikki
on jälleen influenssaa, jota viime talvena ei tilastojen mukaan esiintynyt lainkaan.
Selittäkää tämä tai lakatkaa syyllistämästä meitä.
Omalta osaltani koronan pohtiminen loppuu tähän.