Tuesday, December 14, 2021

Ensimmäinen FB-sensurointini


Kauan kesti, että FB alkoi sensuroida juttujani. Pari Myytinkertojien Tyhmyyden Rovio -jaksoa, joissa olen ollut mukana, on mennyt sensuuriin ja kuinka huvittavaa, niiden sisältö pohti koronaa tieteelliseltä kannalta, ja pätisivät yhä tänä päivänä. Tämä minulta sensuroitu FB-postaus esitti THL:n omaa virallista dataa, joten ei kai siihenkään voi luottaa.

Tässä sitten tuo postaus sellaisenaan. Lisää juttuja tulee. Tuollainenhan vain inspiroi minua.



THL esitteli jälleen Hesarissa laskuharjoituksiaan. Kutsuvat niitä matemaattisiksi mallinnuksiksi. Sallikaa minun hymähtää. Taustalla voi olla Excelissä kaava, mutta lopputulos on täysin oletusten varassa. Se ei ole tiedettä ja vielä vähemmän matematiikkaa.

Aikaisemminkin nämä mallit ovat tehneet THL:n naurunalaiseksi, kun todellisuudessa ennusteet ovatkin olleet 1000% toteutuneesta. Nyt THL väittää, että tauti selätetään, jos 100000 piikitöntä ottaa molemmat piikit ja piikittömät eristetään yhteiskunnasta. Todellisuudessa tartunnat ovat lisääntyneet (kts. kuva1) samassa tahdissa toisen piikin kanssa. Vastaavasti mitä pienemmäksi piikittömien joukko käy, sitä enemmän koronaporukkaa on sairaalassa (kts. kuva 2). Täytyy olla joko tylppä tikka tai kovassa uskossa, että pystyy päättelemään piikkien lisäämisen parantavan tilannetta. Maailmalta on jo paljon näyttöä siitä, että Suomea korkeammilla piikitysluvuilla rikotaan vain tartuntaennätyksiä.

Koronapassi ei ole tuonut helpotusta tilanteeseen, vaan ennätykset ovat paukkuneet sen käyttöönoton jälkeen. Itse asiassa passi tulee osoittamaan, että juuri piikittömät pitää päästää pyörittämään tätä yhteiskuntaa ja alkaa suojella piikitettyjä toisiltaan. Sattumoisin ihan samaa propagandaa piikittömien vaarallisuudesta levitetään muuallakin:


https://off-guardian.org/2021/12/06/coronavirus-fact-check-13-icus-are-filled-with-the-unvaccinated/


Meillä ei olisi enää mitään koronaa, jos ensimmäistäkään piikkiä ei olisi annettu. Tämän osoittavat maat, kuten esimerkiksi Intia (delta-variantin kotimaa), joissa tauti on kadonnut matalilla piikitysmäärillä. Viimeistään omicron muuttaisi taudin lasten nuhataudiksi.







 

Wednesday, November 10, 2021

Sanojen valta


 

On meillä uusi uljas maailma… Luin tänään Iltalehdestä, miten kouluissa opettajat ja oppilaat uupuvat. Opettajilla ei ole aikaa opettaa, kun aika menee toissijaiseen työhön. Eikä ole ihme, että oppilaat turhautuvat, kun heitä ei opeteta. Kaikki olisi hyvin, jos kyse olisi päivähoitopaikasta, mutta samaan aikaan tulostavoitteet kasvavat molemmilla osapuolilla. Ei ole ihme, että kaikki uupuvat ja 60% opettajista on ainakin miettinyt alan vaihtoa. Oppilailla ei ole edes sitä vaihtoehtoa.



Ja mikä onkaan syynä tähän kaikkeen? Syylliset yrittävät kyllä piiloutua sen meksikolaisen oluen taakse, mutta todellisuudessa kyse on uudistuksista. Se on jännä sana, jossa on sisään rakennettuna paljon toiveita ja odotuksia; vähän niin kuin siinä vanhassa pesuainemainoksessa, jossa aineen sanottiin räjäyttävän lian pois. Jos ei ole paljon järkeä päässä, saattaa samaa yrittää dynamiitilla ja lähteehän se lika, mutta kovin puhdasta ei tule. Nyt on vähän sama tilanne uudistusten kanssa. Osaamattomat uudistajat ovat kuin vanha ja nykyään sopimaton kuvaus pienimmästä haitasta: mieluummin laiska kuin tyhmä ja ahkera. Ainakin koulumaailmassa on tuloksista päätellen käytetty siivouksessa dynamiittia, kun on putsattu tutkitusti maailman parhaat oppimistulokset saavuttanutta järjestelmää vanhoista pölyistään. Onnistuneen ja hienon ohjelman tunnistaa siitä, että poliitikot ja byrokraatit ovat kilpaa kehumassa sitä omilla kasvoillaan, mutta turhan usein niistä tulee OHO-ilmiöitä ja niiden taustalla häslänneet poliitikot tekevät bernerit. Ketkä loivat tämänkin uudistuksen?


Eivätkä uudistukset suinkaan rajoitu koulumaailmaan. Vieläkin isompi muutos on meneillään sote- ja maakuntauudistuksessa, joissa toteutetaan lukiouudistuksen kaltaista ”moduuli”-ajattelua. Kun taustalla vaikuttavat vielä lobbareina aiemmat ahkerat ja vaikutusvaltaiset poliitikot, sekä vallan voimaannuttavat byrokraatit, niin ainakaan omat odotusarvoni eivät ole korkealla. Ja kun tietää, miten raha- ja valtataloudessa kylvämisen ja sadonkorjuun metafora toimii, kysymys ei ole edes odotusarvon korkeudesta.



Uudistus onkin mielenkiintoinen sana. 70-luvulla uudistettiin 100-vuotta vanhoja, kauniita kivitaloja purkamalla ne uusien ja uljaiden modernien arkkitehtonisten mallien tieltä. Nykyään uutta käyttöesinettä ostaessaan tietää sen olevan vanha jo maksaessaan tuotetta ja pian varmaan käyttöesineisiin liitetään jatkuva tilaus niin, että uusi toimitetaan automaattisesti, vaikka vuoden välein – automaattiveloituksella luonnollisesti. Ennen vanhaan oli sanonta, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa, mutta sekään ei enää päde. Tuotteiden hinta määräytyy merkin eli ”hype”-arvon perusteella, eikä niiden tarvitse kestää aikaa tai kulutusta: jatkuva tai pitkään kestävä käyttö olisi vain noloa. Nykypäivän köyhät sen sijaan etsivät kirppiksiltä aitoja ja vanhoja ”Uittonin pusseja”, koska hyvälaatuiset sellaiset ovat koeponnistettuja ja kestävät hamaan ikuisuuteen. Mallitkaan eivät vanhene, sillä todella tyylitietoiset arvostavat klassikkoja, oli sitten kyseessä pussi tai nelipyöräinen. Klassikkomallitkin ovat kestäneet esteettisesti ajan kulutusta aivan kuten ne kivitalot, joita aikanaan intohimoisesti purettiin.




Uusi maailma onkin kuvaava ilmaisu. Oikeastaan kaikkea ajallisesti edessämme manifestoituvaa maailmaa ohjaavat samat arkkityypit, sanat. Alussa oli sana jne.. Meille on esimerkiksi vapaa-aika todella tärkeä, mutta missä vaiheessa me lakkasimme omistamasta oman aikamme? Emmekö todellisuudessa myy aikaamme omasta valinnastamme? Jos se ei ole oma valinta ja sen oivaltaa, alkaa olla totuuden ja valintojen äärellä. Vain pakkolaitoksissa ei ole vapaa-aikaa, mutta sielläkin voi halutessaan olla mentaalisesti vapaa.



Toinen hauska esimerkki sanoista on yrittäjä. Se ilmentää nykymaailmassa riskiä ja todennäköistä epäonnistumista, joista jälkimmäinen on seurausta yhteiskuntiemme mielentilasta. Kun on henkisesti totuttu lapsen asemaan, jossa joku muu aina huolehtii, kaikki menee erinomaisesti vakauden tilassa. Sitä ei kannata järkyttää riskeillä, kuten yrittäjäksi ryhtymällä.

Lääketiede sanoo sanana selvästi, että kyse on lääkkeiden tutkimisesta. Nykyinen lääkäri-sana pitäisi jakaa kahteen ryhmään: lääkerit ja parantajat. Valitettavasti parantaja-sanaan on lyöty huuhaa-leima, joten sekin pitäisi uudistaa – ei uudistaa, vaan kehittää parempi tilalle. Onneksi on vielä olemassa pilaamaton sana eli terveydenhuolto, jossa terveydestä huolehditaan, jotta ihmiset eivät sairastuisi turhaan. Sinne tarvitaan vain enemmän ravinnon, liikunnan, unen ja stressittömän elämän – siihen löytyy oikea sanakin, siis terveellisen elämän opastajia. Kaikesta huolimatta sairastuneet pitää sitten pyrkiä parantamaan.



Tiedekään ei tarkoita tietämistä, vaikka nykymaailman hybriksessä monet sen harjoittajat niin kuvittelevat. Tiede on ensisijaisesti tutkimista, kuten johtaminen on johtamista, vaikka monet johtajat kuvittelevat sen olevan paremmuutta. Toimitusjohtajat pitävätkin kärkeä niiden ammattien joukossa, joihin hakeutuu eniten psykopaatteja.

https://www.forbes.com/sites/jackmccullough/2019/12/09/the-psychopathic-ceo/

Johtaminen sanana tarkoittaa edessä olemista ja esimerkin näyttämistä, eikä johtajan arvonimeä pidä antaa niille, jotka tuon artikkelin mukaan luovat kaaosta muille näyttääkseen itse hyvältä. Heihin pätee paremmin kieliuudistuksen mukainen nimitys ”esihenkilö”, joka viittaa lähinnä johonkin esiyhteiskunnalliseen aikaan, jolloin laumajohtajuus ansaittiin voimalla ja väkivallalla. Kieliuudistus itsessään kertoo jo nimenä, mihin se taas johtaa.


Uudistus oli hyvä asia niin kauan, kun ihmiskunta oli menossa kehityksessään ylöspäin. Lakipisteen ohituksen kohdalla etumerkki muuttui. Kaikki on kuitenkin aaltoliikettä ja jossain vaiheessa ihmiskunta alkaa jälleen kehittyä taantumisen sijaan. Sitä ei meille tarjoile esihenkilöt eri organisaatioissa, vaan se on lunastettava omilla valinnoilla. Kaiken voi aloittaa valitsemillaan sanoilla. Oman tien valitseminen saattaa tehdä aluksi kipeää, mutta ei tarvitse olla rikas saadakseen rikkaan elämän, päinvastoin. Omalla esimerkillään voi johtaa muita, jos muut haluavat seurata. Tuskin kukaan aidosti itsenäinen ihminen kuitenkaan haluaa johtaa muita ja silti heidän joukostaan löytyy parhaimmat johtajat. Siihen pätee vanha, turhaan kulutettu sanonta, etteivät he valitse johtamista, vaan johtaminen heidät. Kansan on vaikea valita parasta johtajaa, koska sellainen tulee tuntemattomuudesta ja haluaa siirtää vallan eteenpäin heti, kun oma annettava loppuu. Sellaisia johtajia Suomi ja koko maailma tarvitsee joka saralla. Ja sanotaankin, että kansat saavat sellaiset johtajat, kuin ansaitsevat. Siinä piilee totuuden siemen.


Friday, October 1, 2021

Se oli sitten tässä


 

28.9.21 THL ilmoitti muuttavansa koronaviruksesta kertovaa verkkosivuaan. Jatkossa seurannan painopiste siirtyy viruksen tapausmääristä rokotuskattavuuteen ja vakavien tautitapausten määrän seurantaan. Testien tuijottamisen lopettamista ovat tautitilanteen vaarallisuuteen kriittisesti suhtautuvat esittäneet jo pitkään, itse ainakin 11.4.20.

FB 11.4.2020

Syksyllä testausmanian paisuttua älyttömyyksiin ehdotin seurattavaksi absoluuttisten positiivisten lukujen sijaan niiden osuutta testien kokonaismäärästä, enkä siinä suinkaan ollut ainoa. Itse asiassa ajatus on niin itsestään selvä, että kuka tahansa sen tajuaa. Myös THL raportoi sitä sisäisesti, muttei tuonut sitä julkisesti tai näkyvästi missään esiin. Se herättää väistämättä kysymyksiä.

Nyt, kun tuo positiivisten osuus testeistä on huippulukemissa, on varsin erikoinen hetki luopua testien seuraamisesta ja nimenomaan tuon suhteellisen luvun.

Meitä koronakriittisiä ei kaiken tämän jälkeen voi syyttää vainoharhaisuudesta. Koko kriisin kokonaiskuva on sen verran erikoinen ja se ilmenee hyvin seuraavassa kuvassa:


Keväällä -20 oli akuutti taudin vaihe ja testipositiivisten osuus oli varsin korkea. Siinä vaiheessa tehtyjen testien suhteelliset luvut eivät ole vertailukelpoisia myöhempien vaiheitten kanssa, koska niitä tehtiin ainoastaan selkeästi oireellisille. Näin jälkikäteen katsottuna tauti ei sittenkään ollut lukujen valossa kovinkaan poikkeuksellinen. Ylikuolleisuutta ei juurikaan esiintynyt ja koronakuolleisuus kohdistui lähes täysin hyvin iäkkäisiin yhdistettynä monisairaisiin. Epidemia oli myös nopeasti ohi, sillä jo huhtikuun lopussa positiivisten testitulosten osuus oli alempi kuin nyt elokuun jälkeen. Kesällä -20 tautia ei esiintynyt käytännössä ollenkaan, mikä on normaalia myös kaikkien influenssien kanssa. Myös keväällä synnytetty paniikki helpotti.


Plandemia iskee

 

Varsin hämärä liike tapahtui heinäkuun vaihteessa kesällä -20. Tuolloin testien määrää alettiin nopeasti kasvattaa, vaikka tautia ei näkynyt missään. Tehohoidossa ei ollut yhtään, sairaalassa parikymmentä ja positiivisten osuus testatuista alle 0.5 %, ja kaiken lisäksi kaksi viimeistä olivat laskusuunnassa.

Testien määrää nostettiin niin paljon, ettei siinä ollut mitään tolkkua. Kun kesäkuussa testejä tehtiin alle 15000 viikossa, heinäkuun lopussa niitä tehtiin jo yli 30000. Positiivisten osuus testatuista vain laski ja oli enää 0.20% heinäkuun lopussa. Sairaalassa oli enää 4 koko maassa, eikä teholla ketään! Miksi ihmeessä piti testausta vain lisätä ja nyt suorastaan vimmaisesti? Elokuun lopussa testimäärät olivat jo yli 100000 viikossa. Enempään eivät rahkeet riittäneet. Nyt teholle oli saatu yksi ja sanon näin, koska koronapotilaaksi saatettiin merkitä negatiivisellakin testituloksella, jos oli sopivat oireet tai oli antanut positiivisen testituloksen muutaman viikon sisällä ennen sairaalaan joutumista. Sairaalassa ei elokuun lopussa ollut kuin 9.

 

Syyskuussa positiivisten osuus alkoi hitaasti nousta, mutta sairaalaan ei edelleenkään kovin moni päätynyt. Syyskuun lopussa erikoissairaanhoidossa oli 15 ja teholla 4. Nämä luvut viittaavat siihen, että tauti oli käynyt vaarattomaksi. Tartuntojen määrän kasvu syksyllä kuuluu luonnolliseen virusten kausiluonteisuuteen.

Lokakuun alussa positiivisten osuus saavutti huippunsa, viikon keskiarvo peräti 1,76 %. Naurettavaa! Sairaalaan merkittiin lokakuun lopussa koronapotilaiksi 48 ja teholle 10. Luvut olivat koko valtakunnan kokonaismäärinä todella alhaisia, mutta kasvu hieman yllättävää, kun korkeilla testimäärilläkään ei oikein löytynyt positiivisia. Toisaalta influenssat olivat mystisesti kadonneet kokonaan.

Marraskuussa syksyn pahimpaan influenssa-aikaan positiivisten osuus kasvoi taas vähän ja oli korkeimmillaan vaatimattomat 2.55% viikon keskiarvolla. Erikoissairaanhoitopotilaiden määrä kasvoi vähän yli sadan ja teho-osastopaikkojen määrä vähän yli 20:n. Nämä olivat aivan tavanomaisia influenssalukuja ja kuten sanottua, influenssaa ei enää ollut.

Joulukuussa erikoissairaanhoidon tarve kääntyi lopulta laskuun ja painui joulukuun lopulla alle sadan. Tehohoidon tarve ei muuttunut, eikä myöskään testipositiivisten osuus. Tartunnoiksi kutsuttujen testipositiivisten määrä saatiin kyllä kasvamaan, koska testimääriä nostettiin 30%.

Piikitykset alkoivat joulukuun lopussa.

Tammikuussa ihmiset taisivat olla terveitä, koska erikoissairaalapaikkojen tarve laski alimmillaan 60:een, eikä tehohoidon tarve muuttunut. Positiivisten osuus pysyi alle 2.5 %:n, joten ”tartuntojen” määrä tilastoissa kääntyi laskuun. Tämä saattoi olla punainen vaate, sillä se saattoi vähentää halua ottaa koronapiikki. Pieni ihme on, että positiivisten osuus pysyi alhaisena, vaikka PCR-testin syklimääriä nostettiin pilviin tulosten takaamiseksi. Lopulta testimääriä alettiin nostaa tammikuun lopulta.

Helmikuussa absoluuttiset ”tartuntaluvut” saatiin jälleen nousuun ja maaliskuun alussa, samoihin aikoihin kuin tauti alkoi yltyä vuotta aiemmin, päästiin positiivisten osuudessakin yli 3 %:n. Kun samaan aikaan testimäärät nousivat ennätyslukemiin, niin ”tartuntojakin” saatiin ennätysmäärät ja kunnallisvaalit lykättyä. Lähellekään THL:n kauhuskenaarioita ei silti päästy. Viikon testiennätykseksi jäi maaliskuun puolesta välistä 153000 ja positiivisten osuudeksi 3.40%. Tässä vaiheessa ykköspiikin ottaneiden osuus yli 11 vuotiaista (siinä vaiheessa ei vielä puhutti lasten piikittämisestä koronaa vastaan) lähenteli jo 15 prosenttia ja kakkospiikkikin oli hyvässä vauhdissa. Oli siis syytä laskea jalkaa kaasulta, jotta piikistä näyttäisi olevan jotain hyötyäkin. Isoa osaa näytteli myös kevään tulo, joka karkottaa virukset.

 

 

 

Mites tässä näin kävi?




Kevät parantaa. 2020 tauti oli vielä uusi ja siksi ankara. Toisaalta testimäärät olivat pieniä ja tarkoin kohdennettuja, ja siksi positiivisten testitulosten osuus niin suuri. Vasta huhtikuun lopussa tehtiin yli 20000 testiä viikossa. Toukokuussa tauti oli jo ohi. Kaikki hyvin?

Se mitä seuraavassa esitän, saa rauhallisen mieleni kuplimaan. Ei siksi, etten ymmärtäisi seminaarimatkojen, luentopalkkioiden, kansainvälisten pestien, tutkimusrahoitusten ja parhaimmillaan patenttien omistusten merkitystä, mutta miksi koulutetut, fiksut ihmiset, kaiken tämän kohteina, ostavat kyseenalaistamatta mitään koko jutun. Eikö edes suomalainen maalaisjärki suojele tältä kaikelta? Näköjään ei.

Mitä tapahtui kesäkuun puolivälin jälkeen, on ilmiselvää. Se hyökkää silmille seuraavista kuvista.





Mitä media kertoo tilanteesta ja mitä THL:n ja HUS:n viranomaisesti satunnaisesti erehtyvät sanomaan? Tämä on muka piikittämättömien tauti! Millä perusteella se selittää edelliset kuvat? Haluan painottaa sitä, että 2020 kaikki olivat piikittämättömiä ja suurin osa ilma maskiakin.

Delta-variantti? Se on osoitettu jo lieväksi oireiltaan. Pääasialliset oireet (piikittömillä) nuha, joskus päänsärky ja harvemmin kurkkukipu. Tartunnat saattavat kasvaa sen takia, mutta eivät sairaalaan päätymiset (piikittömillä). Kaiken lisäksi maailmalla raportoidaan virallisia tutkimuksia piikitettyjen loistamisesta tartuntojen ja sairaalapaikkojen tilastoissa. Ne kertovat absoluuttisia lukuja, toisin kuin Suomessa.

Miksi piikitetyt olisivat vaarassa? Siitä varoitettiin jo hyvissä ajoin ennen hätäpiikitysten alkua. Kyse on ns. ADE-ilmiöstä, jonka mainitsi koronapiikkien huolena jopa Duodecumin julkaisu jo keväällä 2020. Itse kirjoitin siitä tällä blogillani 9.12.20.

Ns. ”valeuutiset” julkaisevat tutkimusdataa ja maailman huippuasiantuntijoiden lausuntoja, jotka sitten lukiosta pudonneet, puolueettomat faktantarkastajat sensuroivat pois. Kukaan ei saa Sanoma Oy:n tai YLE:n uutisia lukemalla tietää, kuinka monta ihmistä kuolee tai vammautuu loppuiäkseen koronapiikkien takia, vaikka tiedot löytyvät FIMEAn raportista. Eikä se katso ikää, toisin kuin itse tauti, jolta piikkien pitäisi suojata. Kukaan ei edes tiedä, miten korkea määrä vakavia haittoja todellisuudessa on, koska raportoinnista on tehty kohtuuttoman hankalaa ja suuri osa jää siksi raportoimatta. Siitä huolimatta määrä on niin suuri, että sen pitäisi johtaa toimenpiteisiin. FIMEAn lausunto sanoo kuitenkin, että ”rokotteen hyödyistä ja haitoista voidaan tehdä päätelmiä vasta, kun kaikki käytettävissä olevat tiedot ovat läpikäyneet tieteellisen arvioinnin, joka on osa rokotteen jatkuvaa turvallisuusseurantaa. Jos turvallisuusongelma varmistuu tieteellisessä arvioinnissa, ryhdytään toimenpiteisiin esimerkiksi tuotetietojen ja rokotusohjeiden päivittämiseksi”. Se on valitettavasti siinä vaiheessa jo liian myöhäistä ja itse asiassa on jo nyt.

Kun meitä piikeistä kieltäytyneitä syytetään tartuntojen ja erikoissairaanhoidon paikkojen varaamisesta, niin kysynkin, montako meitä on? 27.9 meitä oli jäljellä enää n. 740000 (Poislukien 0-11 vuotiaat, viimeisin väestönlaskenta). Jos me täyttäisimme sairaalapaikat, niin ilman koko piikkikampanjaa, jolloin kaikki olisivat piikittömiä, erityissairaanhoidossa olisi nyt syyskuussa 433 ja teholla 138 henkeä, kun vuosi sitten samaan aikaan, samassa tilanteessa oli 19 ja 2 henkeä. Ihanko aikuisten oikeasti?! Ei ole ihme, etten usko alkuunkaan valtamedian kategorisia uutisia, että piikittämättömät edustavat enemmistöä sairaalapaikoista ja että kyseessä olisi piikittämättömien epidemia. Mitään selviä lukuja ei esitetä missään, toisin kuin esim. Israelissa. Hesari kehtasi jopa uutisoida, että yli 1000 piikittämätöntä on ollut teho-osastolla. Niin, jos lasketaan koko aika taudin asti alkaen, mutta sen käyttäminen mihinkään vertailuun on suoranaista valehtelua.




Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että elokuun alussa laskettiin PCR-testin syklejä ja sillä saatiin positiivisten testitulosten lukema laskuun. Silti se on jälleen kääntynyt nousuun ja nyt ainoa jäljelle jäänyt temppu on, että lakataan raportoimasta tuota lukua. Tämän jälkeen kaikki on jälleen influenssaa, jota viime talvena ei tilastojen mukaan esiintynyt lainkaan.

Selittäkää tämä tai lakatkaa syyllistämästä meitä.

Omalta osaltani koronan pohtiminen loppuu tähän. 





Friday, March 19, 2021

Savua ja peilejä

 

Vuosi sitten päiviteltiin koronan kummallisuuksia, jotka eivät vastanneet ollenkaan tunnettuja tieteellisiä faktoja virustartunnoista. Sittemmin kummalliseksi on osoittautunut lähinnä viranomaisten toiminta, mikä myös selittää taudin kummallisuudet. En lähde sitä edes erittelemään, sillä se on laajalti tiedossa ja monessa yhteydessä esiin tuotua. Sen sijaan esitän tyhmiä kysymyksiä. Kaikki numerot on poimittu THL:n tilastoista.



Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista näytteistä


Olen FB-sivuillani päivitellyt sitä, ettei media julkaise selkeästi positiivisten testitulosten osuutta testien määrästä, joka kertoisi viruksen todellisesta levinneisyydestä (jos unohdetaan PCR-testien ongelma). Sen sijaan puhutaan ainoastaan positiivisten tulosten absoluuttisesta määrästä, jota kutsutaan virheellisesti tartuntojen määräksi ja poliitikot sekä poliittiset viranomaiset uhkailevat rajoituksilla sen perusteella.

 

THL tietää tasan ja tarkkaan vain suhteellisen luvun merkitsevän jotain, ja julkaisevat sen joka viikko ns. hybridistrategian seurantaraportissa. Siellä siitä käytetään jopa nimitystä ”Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista” tartuntojen sijaan. 16.9.2020 päivätyssä raportissa todetaan sen yhteydessä, että ”Tilanteen kehittymistä pitää seurata ja arvioida tiiviisti ja mahdollista epidemian uutta aktivoitumista”. 16.12.2020 -raportista selviää, että 2% on sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa käytetyn luokittelun mukaisesti yksi leviämisvaiheen mittareista. Siinä ei tosin ole mitään järkeä, koska leviämisessä lähtökohtaisesti tuon mittarin antama luku kasvaa. Jos se pysyy pitkään muuttumattomana, taustalla on jotain kummallista. Tähän liittyykin ensimmäinen tyhmä kysymykseni, mutta sitä ennen hauska havainto tuosta mittarista. Kyseisissä raporteissa lukee 30.12.2020, että ”positiivisten näytteiden osuus on hieman laskenut edellisiltä viikoilta”. Lopullisten lukujen päivityttyä sen todellinen arvo oli 2.27% ja se oli noussut yllättävän paljonkin edellisen viikon todellisesta luvusta 1.70%. Joka tapauksessa neljä viikkoa tämän jälkeen raportissa lukee, että suhdeluku on noussut ja neljän viikon nousuputken jälkeen sen arvo oli 2.36%. Nousua kuukaudessa siis 0,09%. Seuraavalla viikolla 3.2.2021 -raportissa todetaankin, että ”Valtakunnallisesti osuus on pysynyt vakaana viimeisten viikkojen ajan”.

 

Positiivisten testitulosten kasvu alkoi elo-syyskuun vaihteesta ja saavutti ensimmäisen huippunsa (2.63%) 25.11.2020. Tämä on aivan normaali kehitys syksyisten flunssakausien kanssa ja lukuna 2.63% on varsin vaatimaton verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa sama luku on vaihdellut välillä 6-10%. Marraskuun lopun jälkeen se pyöri 2.5%:n molemmin puolin ja vaikka maaliskuun puolella on nähnty aavistuksen yli 3%:n lukuja, nekin laskevat jonkin verran johtuen tuloksia pidemmällä viiveellä saatavista lopullisista testimääristä.

Mutta se tyhmä kysymykseni.



Joulukuun puolivälissä syyskauden epidemia näytti nopean taantumisen merkkejä. Testipositiivisten lasku alkoi 25.11 ja oli kuukautta myöhemmin enää 1.70%. Sairaalahoidot tehohoito mukaan lukien aloittivat laskun viiveellä kolme viikkoa myöhemmin. Vaimeneminen oli selviö ja luonnollista. Sitten tapahtui kummia. Miten on mahdollista, että testipositiivisten määrä kääntyi taas nousuun, vaikka sairaalatarve jatkoi laskuaan aina helmikuun puoliväliin saakka? Samoin kuolemantapaukset, joiden kasvu seuraa sairaalapaikkojen kasvua parin viikon viiveellä, lähtivät jyrkkään ja trendinä kestävään laskuun 23.12; samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset lähtivät nousuun. Onko tämä kaikki kummallista?



Vuodepaikat

25.11.2020 mahtoi olla poliittisesti mielenkiintoinen päivä, tai ehkä sitä edeltänyt viikko. Samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset saavuttivat huippunsa ja media syötti sanomaansa, sairaalapaikat ponnahtivat samaan aikaan viikossa 45% ylöspäin ja seuraavalla viikolla vielä 27% lisää. Näytti pahalta! Sitten alettiin yhtäkkiä raportoida erikseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaalahoidon luvut. Hybridistrategiaraportti 9.12.2020 kertoi, että ” Sairaanhoitopiirien raportoima tieto terveyskeskussairaaloiden akuuttiosastoilla olevista potilasta on ollut osin puutteellista”. Tyhmä kysymykseni on, että voisikohan olla niin, että perusterveydenhuollon potilaita ei aikaisemmin edes yritetty kirjata ja että kevään lukujen kanssa vertailtaessa pitäisi käyttää ainoastaan erikoissairaanhoidon lukuja? Ainakin vertailu kevään lukuihin viittaa siihen, samoin kuin tehohoidon tarpeen kasvu verrattuna erityissairaanhoidon määrään. 25.11 ja 2.12 ovat kummallisia poikkeamia, jotka katoavat perusterveydenhuollon raportoinnin myötä.



Ei estä tartuntoja


Kaikkien rokotteiden valmistajat ilmoittavat, etteivät ne estä tartuntojen saamista tai tartuttamista. Tohtori Geert Vanden Bossche, todellinen rokoteasiantuntija, sanoo koronarokotteiden altistavan rokotetut virusmuunnoksille, johon rokotteen spesifiset vasta-aineet eivät tehoakaan, eivätkä luonnolliset laajaspektriset vasta-aineet pärjää kilpailussa näille spesifisille vasta-aineille. Vielä ainakaan Suomen tilastoissa ei positiivisten testitulosten kasvua ole näkyvissä, ellei sitten maaliskuun pientä nousua lasketa. Sellaista positiivisten testitulosten kasvua ei ole näkynyt, joka selittäisi edes vähäistä sairaalahoidon tarpeen viimeaikaista kasvua.

 

Kolmas tyhmä kysymykseni onkin, että onko olemassa tilastoa siitä, kuinka moni sairaalakoronapotilas on saanut koronarokotteen? Umpityhmä kysymys olisi, voisivatko rokotteet nostaa vuodepaikkojen täyttöastetta? Onhan Fimean koronan haittavaikutusilmoituksissa neljättä sataa vakavaa ilmoitusta, jotka tyypillisesti vaativat sairaalahoitoa. Jos lopuksi saisi esittää vielä yhden tyhmän kysymyksen: mikä olisi taudin tilanne Suomessa, jos PCR-testien syklimäärä laskettaisiin laitteen ohjekirjan mukaiseksi ja koronapotilaiksi sairaalassa rekisteröitäisiin ainoastaan vakavia (muutenhan eivät olisi sairaalassa) keuhko-oireita kärsivät testipositiiviset. Ja jos negatiivisesta tuloksesta huolimatta olisi silti syytä epäillä tautia, niin miksei yksinkertaisesti testattaisi toistamiseen? Ilman perusteellista ja täysi avointa dataa kukaan ei voi todistaa, että koronaepidemiaa on edes olemassa, eikä toisaalta kukaan pysty myöskään todistamaan, ettei sitä olisi olemassa. Kyse olisi siis uskonnosta.



Ja lopuksi muista maista. En ole tutkinut niitä sen tarkemmin ja jokaisessa tuntuu olevan omat kuvionsa. En siis osaa esittää niistä tyhmiä kysymyksiä, jos joku haluaa vedota niihin vaarallisina esimerkkeinä.