Saturday, March 12, 2016

 

40 YARDS TO DAYLIGHT!


 

40-jaardin testi amerikkalaisessa jalkapallossa on sama kuin penkkipunnerrus jokamiesurheilussa: molemmat ovat yksinkertaisia testejä, joilla yritetään selvittää moniulotteisia ominaisuuksia ja siten tulokset ovat aina kiistanalaisia. Tämä artikkeli ei pyri ainoastaan vastaamaan kysymykseen, ketkä ovat juosseet nopeimmat ajat, vaan myös ketkä olisivat nopeimmat, jos kaikkien aikojen nopeimmat NFL-pelaajat siirrettäisiin saman ikäisinä, samaan aikaan, samalle radalle ja samoissa olosuhteissa. Ja millaisiin suorituksiin pystyisivät kaikkien aikojen parhaat yleisurheilun pikajuoksutähdet 40 jaardilla ja vastaavasti nopeimmat NFL-tähdet yleisurheilun pikamatkoilla? Moniulotteisiin tai monen muuttujan kysymyksiin vastaamisen tekee mahdolliseksi asian tarkastelu usealta eri kantilta, käyttämällä erilaisia analyysimenetelmiä luovasti ja kyseenalaistamalla vanhat totuudet. Lukukokemuksen helpottamiseksi kaikki tekniset analyysit on sijoitettu erillisiksi liitteiksi artikkelin loppuun. Asiantuntijoille ja intohimoisille penkkiurheilijoille niissä on paljon hyvinkin mielenkiintoista materiaalia.
Tämä artikkeli ei ota kantaa siihen, kuinka hyviä pelaajia nämä urheilijat ovat tai ovat olleet. Joistakin huippunopeista pelaajista on tullut legendoja ja jotkut ovat jopa muuttaneet koko pelin luonnetta. Toisten ura taas on jäänyt lyhyeksi tai he ovat keskivertopelaajina painuneet unohduksiin. On myös legendaarisia pelaajia, jotka eivät ole aivan mahtuneet tämän listan kärkeen, mutta ovat silti nopeudellaan dominoineet pelikentällä.
40-jaardin testi sai alkunsa Dallas Cowboysin leirissä 1960-luvulla. Sitä ennen testinä oli tyypillisesti ollut 50 jaardia, mutta Dallasissa haluttiin testata nopeutta huomioiden eri pelipaikat. Silloin syntyi ns. 40/20/10-testi. Näistä 40 jaardia koski kaikkia pelipaikkoja ja oli siis universaali nopeustesti.
Alkuaikoina testi suoritettiin käsiajanotolla, minkä takia siihen liittyi useita satunnaistekijöitä. Ensinnäkin ajanottajan reagointinopeus vaikuttaa siihen, miten nopeasti kello pannaan käyntiin. Juoksijan kannalta otollista olisi käyttää ikääntyneitä ja työhönsä välinpitämättömästi suhtautuvia ajanottajia. Jos juoksijoita on paljon, ajanottajan valppaus vaihtelee helposti ja on usein parhaimmillaan huippujen kohdalla. Tällöin hyvät juoksijat kärsivät ajanottajan nopeammista reaktioajoista.
Toinen satunnaistekijä sisältyy maaliintuloon. Ajanottaja seuraa juoksijaa koko matkan ja hän saattaa ennakoida maaliintulon. Tarkoituksena on katkaista aika juuri maalilinjalla, mutta pyrkiessään tähän ajanottaja myöhästyy aina hiukan. Lisäksi ajan katkaisuun saattaa vaikuttaa psykologia: mitä enemmän ajanottaja toivoo juoksijalta ennätystä, sitä aikaisemmin hän katkaisee ajan.
Voidaankin sanoa, että esimerkiksi NFL Combinessa, jossa vain kellon pysäytys on automaattinen, tunnetut huiput kärsivät tuntemattomiin nähden. Ajanottaja saattaa tarkkaavaisena reagoida jopa 0.1 sekuntia nopeammin kuin huolettomasti toimiessaan.
Miten sitten erilaisilla ajanotoilla otettuja ennätysaikoja voidaan verrata? Hyvänä lähtökohtana voidaan pitää tieteellistä tutkimusta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20072055, jossa verrattiin nimenomaan 40 jaardin matkalla täysin manuaalista ja täysin elektronista mittausta, joista jälkimmäisessä lähtö mitattiin 3-pisteasennosta kosketusmatolla. Keskimääräinen aikaero oli 0.31 sekuntia eli käsiajat olivat sen verran nopeampia. Toisena lähtökohtana voidaan pitää tieteellisiä tutkimuksia visuaalisista reaktioajoista. Yleisen konsensuksen mukaan keskimääräinen visuaalinen reaktioaika normaali-ihmisellä on 0.22 sekuntia. Näin ollen manuaalinen startti parantaa aikaa 0.22 s ja manuaalinen pysäytys 0.09 s.
Amatööritasolla testituloksia saattaa vääristää paljon krouvimmatkin virheet. Matka saatetaan esimerkiksi mitata summittain tai metrijärjestelmässä toimittaessa pyöristää tasalukuun. Oikea mitta on 36.58 m. Esimerkiksi 58:n sentin lyhennys matkaan parantaa aikaa vähintään 0.07 s. Lähtöviivaa pitää myös valvoa, sillä kaikki testattavat eivät välttämättä pelaa reilua peliä. Olen jopa kuullut joidenkin urheilijoiden luulleen, että lähdössä takimmaisen jalan pitää olla lähtöviivalla. Jokainen metri tarkoittaa kovatasoisella urheilijalla 0.1 s ja hitaammilla enemmänkin.
Myös alustalla ja jalkineilla on iso vaikutus. Hitaimmat tulokset syntyvät luonnollisesti ruohokentällä ja vastaavasti nopeimmat yleisurheiluradalla piikkareissa juostuna. Yleisurheilun pikajuoksun huippuajat juostaan Mondo Super X –radoilla piikkareilla, joiden erikoispiikit painautuvat radan pintaan tekemättä reikää. NFL combinessa ratana on urheilukentäksi nopea Fieldturf –keinonurmi ja siihen sopivat jalkineet, joissa ei saa olla piikkejä. Alustojen erot on ehdottomasti otettava huomioon vertailuissa. Liitteessä 1 oleva analyysi osoittaa Fieldturf-radan siihen soveltuvilla kengillä olevan n. 7% hitaampi kuin Mondo Super X erikoispiikkareilla.

NFL Combine 40 yards


Vuoteen 2004 asti NFL-testit tehtiin käsiajalla ja niiden aikojen kärkeä pitää nimissään Bo Jackson ajalla 4.12. Vuonna 2005 siirryttiin sähköiseen ajanottoon, mutta kyseessä on kuitenkin vain puoliautomaattinen systeemi. Tähän saattaa hyvinkin olla syynä se, että täysautomaattinen ajanotto olisi heikentänyt tuloksia liian paljon.  Nykyinen puoliautomaattinen systeemi poistaa ainoastaan ajan pysäytyksen epävarmuuden ja tilastojen mukaan sen vaikutus on 0.09 s. Tällä systeemillä Bo Jacksonin aika olisi ollut 4.21, kun se täysautomaattisella ajanotolla olisi ollut 4.43. Mitään varmuutta Jacksonin ajan paikkaansapitävyydestä ei kuitenkaan ole, sillä käsiajat ovat hyvin epäluotettavia. Jacksonin aika on kuitenkin linjassa sen kanssa, että nykysysteemin nopein epävirallinen (useita urheilijoita) noteeraus on 4.21.
Videoanalyysin (Liite 5) ja julkistettujen 10 jaardin aikojen perusteella voi laskea NFL Combinen aikaviiveet lähdössä. NFL Combinessa tuo viive on huippujen kohdalla keskimäärin vain 0.12 s, kun se edellä mainitun mukaan normaalisti on 0.22 s.
Tekemäni videoanalyysi osoittaa, etteivät niin puoliautomaattiset ajat kuin viralliset korjatutkaan ajat anna oikeaa kuvaa suorituksista. Vuoden 2004 jälkeen tehtyjen tulosten kärki meneekin analyyseissäni melko lailla uusiksi.

Väliajat


NFL Combinessa otetaan myös väliajat 10 ja 20 jaardin kohdalla.
10 jaardin aika otettuna puolimanuaalisesti on äärettömän epätarkka. Ilmoitetut ajat nopeimmilla juoksijoilla vaihtelevat välillä 1.40 – 1.52. Todelliset videoanalyysillä tehdyt arviot vaihtelevat välillä 1.54 – 1.67. Tämän väliajan vertaaminen videoanalyysin arvioihin selittää käytännössä kokonaan virheelliset tulokset. Nopeimpien kahdeksan urheilijan kohdalla ajanottajan reaktioajat ovat vaihdelleet välillä 0.07 – 0.18 s eli tästä on syntynyt pahimmillaan 0.11 sekunnin virhe kahta urheilijaa keskenään verrattaessa.
Liitteessä 6 videoanalyysin väliaikoja NFL Combinesta.

Vertailu yleisurheilun pikajuoksuihin



Nopeimmat 60 m ajat 100 metrin juoksuista ilman reaktioaikaa:
 
 
 
Ben Johnsonin tulos hylättiin dopingin takia ja juoksun ajat ovat tässä vain vertailun vuoksi. Hänen juoksunsa on näistä ainoa, joka on juostu ennen Super Mondo X –alustaa, joka tuli käyttöön 1991. Hänen aikansa olisi luultavasti ollut nopein samalla alustalla kuin muiden.
Usain Boltin nopeimmista juoksuista on tehty tilastollinen analyysi:
Analyysin nopeus- ja matkafunktion avulla yhdistettynä juoksun kymmenen metrin välein mitattuihin väliaikoihin voidaan laskea hyvinkin tarkkaan Boltin ajat 10/20/30 ja 40 jaardin kohdalla. Näitä aikoja ei voi suoraan verrata NFL-aikoihin.
- Lähdössä Boltin aika lähtee siitä, kun jalka painaa lähtötelinettä. Tästä kuluu vielä aikaa siihen, että kädet irtoavat maasta. NFL-testissä aika alkaa siitä, kun käsi irtoaa viivalta.
- Bolt lähtee telineistä, NFL-testit 3-pisteasennosta.
- Fieldturf-rata siihen soveltuvilla kengillä on n. 7% hitaampi kuin Mondo Super X erikoispiikkareilla.
 
 

Nopeimmat miehet NFL:n historiassa

17.- 21.

Chris Johnson (RB) pitää yhä virallista kärkeä NFL Combinen uudessa ajanottojärjestelmässä (2005-2016) ajallaan 4.24 vuodelta 2008. Tuo aika näyttäisi kuitenkin olevan virheellinen ja virhe tulee esiin 10 jaardin väliajassa. 1.40 on kaikkien aikojen kovin, mutta videolla lähtö ei näytä poikkeuksellisen räjähtävältä. Videoanalyysi antaa ajaksi 1.58 eli ajankäynnistäjän viive on 0.18 s eli kärkiryhmässä hitain. Videoanalyysin mukaan täysautomaattinen aika hänellä olisi ollut 4.45.
Noin kolmen sadasosan virhemarginaalin sisällä samaan aikaan olisivat päätyneet myös Trindon Holliday (WR)(2010) ja Marquis Goodwin (WR) (2013). Trindon Hollidayn tulos on yllättävän huono hänen yleisurheilun pikajuoksutuloksiinsa nähden (60m 6.54, 100m 10.00). Hänen juoksutekniikkansa Cobinesta kuvatulla videolla kielii ongelmista, joita NCAA:n 2009 sisähallikisojen 60 metrin finaalissa ei ilmene. Tosin siinäkin juoksussa hänen käsitekniikkansa on muita selvästi huonompi.
4.45 täysautomaattisella ajalla ei ole mitenkään huono, sillä se vastaa 60 metrillä aikaa 6.62. Sillä olisi vuoden 2014 MM-sisähallikisoissa päässyt semifinaaleihin ja niissä sijoittunut sijoille 14-17.
Videoanalyysin perusteella hieman edellisiä nopeampi  ajalla 4.42 oli Onterio McCalebb vuoden 2013 NFL Combinesta. Hänen kiihdytyksensä oli tämän ryhmän selvästi nopein ja videoanalyysissä neljän nopeimman kiihdyttäjän joukossa kaikista analysoiduista aina 20 jaardiin saakka. Toinen puolisko sen sijaan oli hitaimmasta päästä, eikä Colebb olisi mahtunut tälle listalle 60 metrin matkalla.
C.J. Spillerin aika NFL Combinessa vuodelta 2010 kärsi ajanottajan nopeasta reaktioajasta ajan käynnistyksessä. Videonalyysin perusteella täysautomaattinen aika oli n. 4.47. Spillerillä on kuitenkin virallinen 60 metrin tulos 6.58 yliopistovuosinaan Clemsonissa.

16. Bo Jackson (RB) 1987-1990, 38 NFL Games Played

Lienee hieman yllättävää, että kaikkien aikojen nopeimman 40 jaardin noteerauksen (4.12) tehnyt urheilija on vasta 17. tuon lajin parhaiden listalla. Tuo aika on kuitenkin käsiaika, jollainen on keskimäärin 0.31s täysautomaattista nopeampi. Lisäksi Jacksonilta löytyy yleisurheilun puolelta vertailukelpoinen, virallinen tulos. Auburnin kaikkien aikojen nopeimpien listalla, 55 metrin matkalla Jackson on sijalla 9 ajalla 6.18. Tuo aika vastaa 60 metrin matkalla aikaa 6.59 ja täysautomaattisella 40 jaardilla aikaa 4.42.
Tässä yhteydessä lukija saattaa miettiä, miten Jacksonin nopeuteen aikanaan usein verrattu Deion Sanders olisi pärjännyt. Sanders kellotti 40 jaardilla käsiajan 4.21. Ainoa virallinen yleisurheilutulos on yliopistossa juostu 100m aikaan 10.21. Ajat ovat jalkapalloilijalle kovia, mutta eivät aivan terävintä kärkeä.
Wikipedian tieto 50 metrin ajasta 5.49 ei pidä paikkaansa. Se olisi ollut ME ja oikea aika on 5.78.
Bo Jacksonin ajat on tehty 80-luvun hitaammilla radoilla, mikä tekee niistä nykypäivään siirrettynä hieman nopeammat.
 

15. James Trapp (CB) 1993-2003, 149 NFL Games Played

Trapp oli kansainvälisen luokan yleisurheilija. Hänen ennätyksensä vuodelta 1992 100 metrillä on 10.03 (+2,4), 10.14 (+2.0) ja 200 metrillä 20.17 (+1.0). Vuonna 1993 hän voitti MM-kultaa sisähallissa 200 metrillä.
Trapp on Clemsonin historian kolmanneksi nopein 55 metrillä ajallaan 6.16 vuodelta 1992. Tämä vastaa 60 metrillä aikaa 6.57. Trapp osallistui myös kolmena peräkkäisenä vuotena NCAA:n mestaruuskisoihin. 1990 hän oli 6. ajalla 6.26, 1991 5. ajalla 6.21 ja 1992 4. ajalla 6.22.
Trapp voitti NFL:n nopein mies –kilpailun (60 jaardia) vuonna 1995 ja teki ennätyksensä 1996 6.15 sijoittuen toiseksi. 6.15 60 jaardilla vastaa aikaa 6.16 55 metrillä, mikä sattuu olemaan hänen ennätyksensä sillä matkalla.
Aika 6.15 60 jaardilla ja 6.16 55 metrillä ennustavat aikaa 4.40 täysautomaattiselle 40 jaardin ajalle.
 

14. Willie Gault (WR) 1983-1993, 170 NFL Games Played

Willie Gault oli kansainvälisesti tunnettu pika-aituri ja maailmanmestari 4x100 metrin viestijoukkueessa USA:n joukkueessa vuoden 1983 Helsingin kisoissa. Hän oli tuolloin kuitenkin vain yliopisto-opiskelija, joka lopetti yleisurheilun 1983 NFL draftin jälkeen. Siellä hänet valitsi Chicago Bears ensimmäisellä kierroksella.
Gaultilta ei löydy yhtään 40 jaardin tulosta, mutta hänellä on ainakin yksi virallinen noteeraus 60 jaardilla vuodelta 1983 (6.18), NFL:n nopein mies kilpailun (60y) hopeatila vuodelta -86 ajalla 6.195 ja niukka välierätappio henkilökohtaisella ennätysajalla 6.159 vuodelta -87. Se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.40.
Erikoiseksi Willie Gaultin tekee se, että hän on sekä 45-49 –ikäluokassa että 50-vuotiaissa sekä 100 metrin että 200 metrin maailmanennätyksen haltija. 50-vuotiaana hän on juossut 100m aikaan 10.88.
Gaultin nostaa Trappin edelle se, että hänen aikansa on tehty hitaammilla alustoilla.
Tässä yhteydessä herää varmaan myös kysymys, miten 110 metrin aitajuoksun entinen ME-mies, lyhyehkön NFL-uran tehnyt Renaldo Nehemiah olisi pärjännyt esimerkiksi Willie Gaultille. The Superstars -sarjassa vuonna 1986 Gault kohtasi Nehemiahin 100 jaardin juoksussa ja voitti sen ylivoimaisesti johtaen jo 40 jaardin kohdalla. Siksi Nehemiah ei ole tällä listalla.
 

13.  Keith Marshall (RB)

Keith Marshall oli high schoolissa konferenssinsa mestari yleisurheilun pikamatkoilla. Hänen Wikipediassa mainitut ennätyksensä 100 m 10.20 ja 200 m 21.30 17-vuotiaana vuodelta 2011 ovat maailman huippuluokkaa, mutta noista juoksuista ei ole tuulilukemia. Pari viikkoa myöhemmin (Durham NCHSAA 4A Mideast Regional Ch.) juostu 100 m aikaan 10.52 +1.7 m/s tuuleen kuvannee todellista tasoa, mikä on linjassa monien muiden lajihuippujen kanssa high school –ikäisenä.
Videoanalyysin perusteella Marshallin täysautomaattinen 40 jaardin aika oli 2016 NFL Combinessa 4.39.
 

12. Alexander Wright (WR) 1990-1996, 87 NFL Games Played

Alexander Wright oli Auburnin yliopistossa jalkapallon ohella pikajuoksija. 55 metrin matkalla hän on tilastoissa samalla ajalla (6.18) Bo Jacksonin kanssa. Hänen 200 metrin ennätyksensä on21.17.
Alexander Wright voitti NFL:n nopein mies kilpailun kahdesti, vuosina 1992-93. Vuoden 1992 kisassa syntyi hänen 60 jaardin ennätyksensä, 6.14. Se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.39.
40 jaardin käsiaikatilastoissa Wright on kolmantena ajalla 4.14.
 

11. Terrell Sinkfield (WR)

Terrence Sinkfield on tunnettu 2013 University of Minnesota’s Pro Day –tapahtumassa juoksemastaan 40 jaardin testistä. Toisessa yrityksessä syntynyt aika 4.19 ei jäänyt varmaan keneltäkään huomaamatta. Onneksi tuosta juoksusta on olemassa video, sillä mitään muita tuloksia Sinkfieldiltä ei ole saatavissa. Kuten kaikki täysautomaattiset ajat, niin tämänkin juoksun aika on epävirallista paljon heikompi. Tälle listalle Sinkfield pääsee ajalla 4.38.
 

10. Dri Archer (RB) 20 NFL Games Played

Dri Archer on NFL Combinen uuden ajanottojärjestelmän tilastoissa toisena ajallaan 4.26. Videoanalyysin mukaan tuon ajan täysautomaattinen versio olisi ollut 4.37.
Yleisurheilusta Archerilla on 17-vuotiaana high schoolissa tehdyt tulokset 100 m 10.49 ja 200 m 21.46.
 

9. Eddie Kennison (WR) 1996-2008, 179 NFL Games Played

Eddie Kennisonin nopein epävirallinen 40 jaardin tulos on 4.28 LSU Pro Day –tapahtumassa 1996. Hän oli yliopistossa kuusinkertainen All-American sprintteri, mutta keskittyi siinä viestijuoksuun. Kennisonin nopeudesta ei olisi näyttöä ilman NFL:n nopein mies kilpailua (60 jaardia), jonka hän voitti vuonna 1997 ajalla 6.12. Tuo aika vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.37.

8.  James Jett (WR) 1993-2002, 140 NFL Games Played

James Jett oli yliopistossa myös yleisurheilija ja edusti vuonna 1992 Yhdysvaltoja Barcelonan olympialaisissa 4x100 metrin viestissä alku- ja välierissä. Hänen ennätyksensä sallituissa tuulissa olivat 100m 10.16 ja 200m 20.33. Parhaimmillaan hän oli ehkä kuitenkin 55 metrin matkalla, jolla hänen ennätyksekseen jäi yliopistossa 1990 juostu 6.12.
Jett voitti NFL:n nopein mies –kilpailun 1996 ajalla 6.10 (60y), joka olisi 6.11 55 metrillä. 40 jaardin täysautomaattisella ajalla se vastaa aikaa 4.35.
 

7. Jacoby Ford (WR) 2010-2013, 38 NFL Games Played

Jacoby Ford oli yliopistossa erittäin lahjakas pikajuoksija. Hänen ennätyksensä 100 metrillä oli 10.01 (+0.9), mutta vieläkin kovempi olivat NCAA:n sisähallikisojen 60 metrin välierissä syntynyt 6.51 ja finaalin voiton tuottanut aika 6.52. Nämä vastaavat 40 jaardin täysautomaattisella ajalla aikaa 4.35.
NCAA Final 60 m 2009
NCAA Finaali sisähalli 60 m 2009 Jacoby Ford 1., Trindon Holliday 2.
Jacoby Ford juoksi  NFL Combinessa 40 jaardilla virallisen ajan 4.28, jolla hän on uuden ajanoton jaetulla neljännellä sijalla. Videoanalyysi paljastaa kuitenkin, että hänen kiihdytyksensä on kaikista analysoiduista nopein. Julkistetun 10 jaardin ajan ja videoanalyysin mukaisen vastaavan ajan ero kertoo, että hänen kohdallaan ajanottaja on reagoinut poikkeuksellisen nopeasti, mikä on näin heikentänyt hänen aikaansa muihin nähden. Videoanalyysin mukaan Ford on ollut Combinen nopein vuodesta 2005 alkaen ja hänen aikansa oli 4.33-4.35.
 

6. Darrell Green (CB) 1983-2002, 295 NFL Games Played

Tämä lista ei pyri laittamaan nopeimpia pelaajia järjestykseen heidän pelillisten tai urheilullisten saavutustensa perusteella, jolloin Green olisi paljon korkeammalla. Darrel Green oli supermies. 20 vuotta tavallisessa siviiliammatissa on pitkä aika, mutta sama aika NFL:ssä on mahdotonta – paitsi Darrell Greenille. Hän oli jo nuorena huipppunopea ja juoksi 100 metrillä 10.08 (+0,1) vuonna 1983. Tuota aikaa tarkastellessa pitää huomioida sen aikaiset radan pinnoitteet verrattuna Super Mondo X –pinnoitteeseen ja siihen optimoituihin piikkareihin. Siitä kertonee paljon se, että Carl Lewis voitti ylivoimaisesti MM-kisoissa 1983 ajalla 10.06 ja Greenin ajalla olisi saavutettu selkeä hopea myös vuoden 1984 olympialaisissa.
Supermiehen Greenistä tekee myös se, että hän voitti NFL:n nopein mies kilpailun peräti neljä kertaa (1986, 1988, 1989 ja 1991) – joka kerta, kun hän osallistui. Hän voitti näissä kisoissa kolme tällä listalla edellään olevaa urheilijaa (kaksi muuta ei osallistunut).
Supermiehenä hän oli yhä 40-vuotiaana Chicago Bearsin nopein pelaaja 40-jaardin ajallaan 4.2 ja 50-vuotiaana eläkeläisenäkin noteerasi ajan 4.43 (epävirallisia käsiaikoja).
Mutta miksi hän on tällä listalla vasta kuudes? Darrell Greenin vahvuus oli nopeuskestävyys, mikä näkyy hänen pikajuoksuennätyksissään. 200m aikaan 20.48 (+0.3) on huippuluokan tulos ja etenkin vuonna 1983 se oli maailmanluokan tulos. Esimerkiksi Helsingin MM-kisoissa 1983 sillä olisi voitettu pronssia. Greenin 400 metrin ennätys on myös kova ja siihen erikoistumattomalle luunkova, 45.9. Kaiken lisäksi Green on vain 175 cm pitkä, kun 400 metrin juoksijat ovat tyypillisesti 180-195 cm pituisia. Esimerkiksi Usain Boltin ennätys on 45.28 nykyaikaisella radalla ja hän on 195 cm pitkä.
Tämä lista panee järjestykseen urheilijat 40 jaardin matkalla. Greenin oman lausunnon mukaan hänen nopein noteerauksensa oli 4.15. Kuten olemme huomanneet, edes viralliset tulokset eivät ole luotettavia. Greeniltä löytyy kuitenkin virallinen noteeraus yleisurheilun puolelta 50 metrin matkalla yliopistovuosiltaan. 5.76 ennustaa aikaa 6.19 55 metrillä ja vastaa täysautomaattista 40 jaardin aikaa 4.43. Sillä hän olisi tällä listalla Bo Jacksonin perässä sijalla 17. Samoin 1982 NCAA D2 100 m finaalin video paljastaa, että Green on 40 jaardin kohdalla vasta kolmas tai neljäs. Silti hän voitti tuon juoksun.
1982 NCAA D2 100 m Finaali. Darrell Green radalla 5 (neljäs oikealta).
 
Darrell Green kehittyi kuitenkin lähtönopeudessa yliopistovuosien jälkeen. Hänen nopein lyhyen matkan aikansa, 6.097 60 jaardilla, syntyi vuonna 1986 NFL:n nopein mies kilpailussa. Se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.35. Aika on kuitenkin tehty nykypinnoitteita hitaammalla radalla, minkä takia Green on tällä listalla Fordin edellä.
Dallas Cowboys at Washington Redskins - September 5th 1983
 
Yksi legendaarisimmista nopeuden osoituksista NFL:n historiassa tapahtui Redskins – Cowboys –ottelussa, jossa nopeudestaan kuuluisa Cowboysin running back Tony Dorsett pääsi vapaaksi vasemmalla laidalla ja näytti kiitävän vapaasti touchdowniin. Yhtäkkiä kuvan ulkopuolelta ilmestyi Green, joka juoksi omia puolustajiaan ohittaen kaukaa takaa Dorsettin kiinni.

5. Phillip Epps (WR) 1982-1989, 95 NFL Games Played

Phillip Epps oli myös maailmanluokan sprintteri. Vuonna 1982 syntynyt aika 20.19 (+1.9) 200 metrillä oli vuoden toiseksi nopein tuona vuonna. Hänen ennätyksensä 55 metrillä, 6.08, syntyi vuonna 1983. Tuo vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.32. Täytyy myös muistaa, että se on tehty hitaammalla radalla kuin nykyiset ajat.
Vuoden 1986 NFL:n nopein mies kilpailussa Epps kohtasi Greenin alkuerissä ja hävisi maalikamerakuvassa. Molempien aika 60 jaardilla oli 6.097, joka jäi Greenin henkilökohtaiseksi ennätykseksi. Epps oli jo ohittanut parhaat vuotensa. Vuonna 1987 vastaavissa kisoissa Epps juoksi välierissä ajan 6.149 lyöden Willie Gaultin. Finaalissa hän jäi toiseksi ajalla 6.186.

4. Raghib Ismail  (WR) 1993-2002, 126 NFL Games Played

 
Raghib "Rocket" Ismail oli kiihdytyksen erikoismies. Hänen ennätyksensä 55 metrin matkalla on 6.07 vuodelta 1991 (Central collegiate Conference track and field championships at Purdue). Se vastaa 40 jaardin aikaa 4.31 täysautomaattisena.
Tuota aikaa epäiltiin aikanaan laajasti. Vuonna 1991 hän sijoittui NCAA:n hallikisojen finaalissa hopealle ajalla 6.19. Kuukautta Purduessa tekemänsä ennätysajan jälkeen hän juoksi IC4A-sisähallikisoissa toiseksi ajalla 6.16 vain kolme sadasosaa matkan ME-miehen Lee McCrean perässä. Tuota rataa pidettiin erityisen hitaana, mutta toisaalta McCreakin oli jo ohittanut parhaat päivänsä.

3. Ron Brown (WR) 1984-1991, 100 NFL Games Played

Ron Brown on NFL-pelaajista kansainvälisesti ehkä tunnetuin pikajuoksijana, joka vuonna 1984 Los Angelesin olympialaisissa juoksi Yhdysvaltain 4x100 metrin viestijoukkueessa kultaa finaalin toisella osuudella. 100 metrin finaalissa hän oli neljäs ajalla 10.26.
Hänen ennätyksensä sadalla metrillä sallituissa olosuhteissa on 10.06, mutta 40 jaardin nopeutta arvioitaessa 55 metrin noteeraus 6.07 hallista vuodelta 1984 on paras. 40 jaardin aikaa häneltä ei löydy, mutta tuo 55 metrin aika vastaa 40 jaardin aikaa 4.31 täysautomaattisella ajanotolla.
Kuin vahvistettuna tuolle ajalle Brown juoksi vuonna 1984 60 jaardia aikaan 6.06 Dallas Times-Herald Invitational Track Meet Saturday night -tapahtumassa. Se vastaa täsmälleen aikaa 6.07 55 metrillä. Tuo 60 jaardin juoksu oli sikäli merkityksellinen, että siinä Brown voitti samana vuonna ylivoimaisesti 100 metrin olympiakultaa voittaneen Carl Lewisin.
Ron Brown voitti NFL:n nopein mies kilpailun vuosina 1987 ja 1990. Vuoden 1987 kisassa hän teki kilpailun koko historian nopeimman ajan 6.095.
Los Angelesin 100 metrin finaalin tilanne n. 40 jaardin kohdalla on kuvaava. Ron Brown juoksee rataa yksi ja johtaa ylivoimaisesti. Kaukana perässä tulevat mm. Carl Lewis (rata 7) ja Ben Johnson (rata 4). Johto säilyy aina 80 metriin saakka.
Los Angelesin 100 m olympiafinaali 1984
 

2. Sam Graddy (WR) 1987-1992, 43 NFL Games Played

Sam Graddy juoksi samassa 4x100m olympiakultaa voittaneessa joukkueessa kuin Ron Brown, joka ojensi hänelle viestikapulan toista osuutta varten. Graddy juoksi myös 100 metrin finaalissa sijoittuen hienosti hopealle ajalla 10.19 (rata 5). Hän pysyi Brownin vauhdissa ensiaskeleet, mutta jäi sitten kamppailemaan toisesta tilasta Iso-Britannian Michael McFarlanen (rata 2) kanssa. Mutta kun tällä listalla kysymys on 40 jaardin ennätyksestä ja Ron Brown edellisessä kuvassa oli selvästi nopein tuolla matkalla, niin herää luonnollisesti kysymys, miksi Graddy on tällä listalla toisena. Selityksenä on hänen ikänsä.
Sam Graddy oli vasta 20-vuotias juostessaan jo Olympialaisten finaalissa. Samana vuonna NCAA:n 55 metrin finaalissa hän sijoittui hopealle ajalla 6.15. Vuonna 1985 hän jo voitti NCAA:n mestaruuden ajalla 6.12. Viimeisenä yliopistovuotenaan Graddy juoksi ennätykseksensä käsittämättömän kovalla ajalla 6.03, mutta sijoittui siinä kuitenkin vasta hopealle. Edelle kiri 55 metrin yhä voimassa olevalla ME-tuloksella Lee McRea, joka voitti vuonna 1987 60 metrillä sisäratojen maailmanmestaruuden.
Graddyn ennätykseksi sadalla metrillä sallituissa oloissa jäi olympialaisia edeltäneenä keväänä tehty 10.09 (+1.4), joka noiden aikojen radoilla oli äärettömän kova. Vieläkin kovempi oli 1985 syntynyt, vastatuuleen juostu 200 metrin aika 20.30 (-1.3). Hän voitti myös NCAA:n 100 metrin mestaruuden.
Sam Graddyn nimi tämän listan toisena lienee yllätys, sillä hänet harvoin noterataan korkealle NFL:n nopeimpien joukossa. 55 metrin aika 6.03 on kuitenkin poikkeuksellisen kova ja se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.27!!! Tuo aika on merkittävä sikälikin, että se olisi käsiajanotolla (keskimääräiset reaktioajat) ollut alle 4 sekuntia (3.96). NFL Combinessa keskimääräisellä kellon käynnistäjällä ajaksi olisi tullut 4.15.

1. Bob Hayes (WR) 1965-1975, 132 NFL Games Played

Robert Lee "Bullet Bob" Hayes ei liene yllätysnimi tämän listan kärkeen, mutta todellinen yllätys on siinä ylivoimassa, jolla hän tätä kärkeä hallitsee.
Hayesiä pidetään varsinkin Yhdysvaltojen ulkopuolella yleisurheilijana, joka siirtyi NFL:ään vanhoina päivinään jäähdyttelemään. Todellisuudessa hän oli high schoolissa jalkapalloilija, ylliopistossa yleisurheilija ja teki uransa NFL:ssä suoraan yliopistosta. Jalkapallossa hän voitti kaiken mahdollisen ja tuli valituksi Hall of Fameen. Bob Hayes muutti koko pelin luonnetta ja hänen takiaan luotiin nykyään pääsääntöisesti käytetty aluepuolustus.
Myös pikajuoksijana Hayes edelsi lajinsa muutosta. Lihaksikkaana juoksina (5 ft 11 in/180 cm, 190 lb/86 kg) hän poikkesi ruumiinrakenteeltaan aikansa juoksijoista. Voimajuoksijana hän oli erityisen hyvä kiihdyttämään, mutta säilytti yllättävän hyvin myös maksiminopeutensa. Vuonna 1963 (21-v) Hayes juoksi 200m aikaan 20.4, mikä lähenteli ME-tulosta (ME 20.3 oli syntynyt samana vuonna). Valitettavasti Hayesin juoksusta ei ole tuulilukemia.
Olympiakulta Tokiossa 1964 100 metrillä ja toinen 4x100 m viestissä tekivät Hayesistä maailmankuulun. Lisäksi voitto 100 metrillä tuli kahden metrin marginaalilla ja poikkeuksellisesti Hayes johti kisaa ylivoimaisesti koko matkan jo muutaman askeleen jälkeen. Tulevien sukupolvien onneksi kisoissa otettiin voittajalle sähköaika eli tulosta voidaan verrata nykyaikoihin. Sen perusteella käsiajaksi olisi pitänyt julistaa maailman kaikkien aikojen ensimmäinen kymmenen sekunnin alitus sallituissa olosuhteissa, mutta jostain syystä päädyttiin muuttamaan sähköaika 10.06 ajaksi 10.0, vaikka käsiaika olisi normaalisti ollut 9.85-9.90.
Hayesin ajan 10.06 kovuus ilmenee jo siitä, että sillä olisi voitettu kultaa kaikissa olympialaisissa aina vuoteen 1984 asti, jossa olisi tullut hopeaa (Meksikon korkean ilmanalan poikkeusta lukuunottamatta). Tämän lisäksi Tokion kisat juostiin vielä hiilimurskalla ja kaiken lisäksi Hayesin rata yksi oli kulunut edellisen päivän 20 kilometrin kävelyssä. Eikä siinä kaikki. Hayes juoksi kaiken lisäksi lainapiikkareilla unohdettuaan omansa majapaikkaan.
Radan vaikutusta on vaikea arvioida riittävän tarkasti, mutta mielikuvan asiasta antaa seuraava esimerkki. Nuori Bob Hayes tulee vuoden 1984 olympialaisten finaaliin ja häntä varten on vedetty radan viereen hiilimurskarata, joka on kulunut muussa käytössä uralle. Muut juoksevat Mondo-radalla. 40-metrin kohdalla ainoa Hayesin kannoilla pysyvä juoksija on Ron Brown, joka hänkin on puoli askelta jäljessä. Tämän jälkeen yleisö näkee vain Hayesin, kunnes lopussa Carl Lewis ohittaa hänet niukasti. Sekin johtuu luultavasti siitä, että Hayes tuudittautuu jo selvään voittoon ja Lewis pääsee yllättämään takaa loppuvauhdillaan. Sam Graddy saavuttaa myös lopussa hiukan, mutta jää puolentoista metrin päähän.
Olympialaisten finaalien keskiaika noudattaa hyvin lineaarisesti laskevaa trendiä (Liite 2). Yksittäisiä vaihteluita toki on olosuhteista riippuen. Maalikuvan ja Hayesin sähköajan perusteella Tokion olympialaisten finaalin keskiarvo oli n. 10.40. Vuoden 1984 keskiarvo oli 10.24 ja vuoden 2012 tähän mennessä alin, 9.83. Kehitykseen ovat vaikuttaneet radat, piikkarit ja tietämys niin juoksuun valmistautumisesta kuin itse harjoittelustakin. Myös ravinto, sallitut lisäaineet ja luultavasti dopinkin on vaikuttanut kehitykseen.  Mutta mikä olisi ollut Hayesin taso nykyaikana? Tokion 1964 ja Lontoon 2012 kisojen finaalien keskiarvojen ero on 0.57 s. Ei olisi mikään ihme, jos Hayes nykyaikaan siirrettynä olisi juossut 9.5 (10.06 – 0.57) -alkavan ajan haastaen siten Usain Boltin parhaimmillaan.
Mutta miten olisi Bob Hayesilta sujunut 40 jaardia? Yhtään käsiajanotollakaan otettua aikaa ei ole saatavilla. Yllättäin Hayesiltä löytyy kuitenkin sähköaika vuodelta 1964 60 jaardilla, helmikuun 22., National AAU Indoor Track and Field championships at Madison Square Garden . New Yorkissa sisähallissa juostu aika 5.99 on yhä rikkomatta, vaikka sen aikaiset sisäradat olivat puualustaisia. Tuo aika vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.24 (Fieldturf, oma lähtö) tai 60 metrin aikaa 6.40 nykyaikaisella radalla. Maurice Greenen ME on 6.39.
Mutta entä jos Hayes olisi juossut tuon matkan nykyaikaisissa olosuhteissa? Hayesin ajan ratojen nopeutta verrattuna vuosiin 1986-1991, jolloin Sam Graddy, Ismail Raghib, James Jett ja James Trapp juoksivat NCAA:n finaalissa (55m), voi verrata NCAA:n aina vuodesta 1965 tilastoiduilla tuloksilla. Sähköajanottoa vastaaviksi muutetut ajat ovat tuolla välillä nopeutuneet keskimäärin 0,2 s. (Liite 3) Hayesin aika olisi siis voinut olla 80/90-lukujen taitteessa 5.79 tai hieman konservatiivisemmin laskettuna tuolle juoksulle ilmoitetusta käsiajasta (5.9) 5.83 (5.9+0.13-0.2). Vertailuna tuolle ajalle toimii hyvin Usain Boltin 100 metrin ME-juoksussa (9.58) väliaika 60 jaardin kohdalla, 5.91 (laskettuna 10 metrin väliajoista).
60 jaardin aika 5.79-5.83 olisi käsittämätön. Se vastaisi 40 jaardin täysautomaattista NFL-aikaa 4.05-4.10, alle neljän sekunnin Combine-aikaa, käsiaikaa 3.75 tai 60 metrin aikaa 6.25 nykyradoilla!!!
Noita aikoja on vaikea uskoa, mutta on vielä yksi lähde, josta voi hakea tukea tälle väitteelle. Tokion olympialaisissa Hayes repi valtavan kaulan kaikkiin muihin jo alkumetreillä ja ero oli suurimmillaan hieman yli 40 metrin kohdalla. 40 jaardin kohdalla ero muihin oli juoksijasta riippuen 2-5 m, mikä on käsittämätöntä ottaen huomioon, että vierellä olivat maailman nopeimmat miehet. Esimerkiksi rakettimaisena lähtijänä tunnettu Ben Johnson sittemmin hylätyssä ME-juoksussaan 9.79 ja Usain Bolt voimassa olevaan ME:een 9.58 päätyneessä juoksussaan johtivat 40 jaardin kohdalla muuta joukkoa puolisen metriä.
Tokion 100 m olympiafinaali 1964
                     100 metrin finaali Soeul 1988                                        100 metrin finaali Berliini 2009
Liitteenä (Liite 4) olevan analyysin perusteella Hayesin 40 jaardin täysautomaattinen aika omalla lähdöllä olisi ollut 4.18-4.19 eli täsmälleen sama kuin maailman nopein 100 metrin juoksun väliaikana tehty 40 jaardia ilman reaktioaikaa. Nuo olivat Usain Boltin 2008 ja 2009 juoksujen väliajat. Hayes juoksi yhtä nopeasti 20 km kävelijöiden kuluttamalla hiilimurskaradalla lainapiikkareissa. Super Mondo X –radalla se olisi helposti ollut 4.10 ja siten tukee täysin aikaisempia uskomattomia lukuja.
 
40 y comb: korjaamaton aika, jossa ajanottajan viive on 0,12 s.  Fieldturf.
40 y hand: perinteinen käsiaika, Fieldturf
40 y auto: täysautomaattinen Fieldturf
40 y track: täysautomaattinen Super Mondo erikoispiikkarilla
60 m track: täysautomaattinen Super Mondo erikoispiikkareilla
60 m race: sama keskimääräisellä reaktioajalla
100 m race: Arvio 60 metrin ajan perusteella. Tässä enemmän hajontaa.
 

LIITTEET

Liite 1


 

NFL Combinen nopein Jacoby Ford juoksi 60 m hallissa aikaan 6.51. Boltin ulkoratojen 60 metrin aika halliin muutettuna on n. 6.35. Tämä perustuu Maurice Greenen kahteen 6.39 aikaan hallissa ja samoina vuosina ulkoradoilla juostujen aikojen 60 metrin keskiarvoon. Hallissa aika oli n. 4/100 heikompi. Boltin aika ulkoradoilla ennätysjuoksuissa oli 6.32 ja 6.31.
Jacoby Fordin nopeus 60 metrillä suhteutettuna Boltiiin on 6.51/6.35 = 1,0252. Näin ollen Ford olisi juossut 30-40 jaardin välin ulkoradalla aikaan 1.0252*0.8 = 0.82. Fieldturf –aika oli 0.88 eli 0.82/0.88 = 0.93. Ero on siis 1-0.93 = 0.07 = 7%.
Tämä on tietenkin vain karkea arvio.

Liite 2


Käsiajat on muutettu sähköisiksi lisäämällä 0.175 s
 
 
Liite 3
Käsiajat on korjattu sähköisiksi lisäämällä aikoihin 0.13 s. Tämä perustuu arvioon erosta vuosien 1970-75 ja 1976 alkaneen sähköisen aikakauden välillä nimenomaan NCAA:n finaaleissa.

Liite 4

Juoksussa toiseksi sijoittunut Kuuban Enrique Figuerola oli Maurice Greene -tyyppinen erinomainen kiihdyttäjä, joka pystyi kuitenkin pitämään lopussakin hyvää vauhtia aivan kuten Bob Hayeskin. Kolmanneksi tullut Kanadan Harry Jerome taas jäi Carl Lewisin tapaan alkukiihdytyksessä, mutta tuntui lentävän muihin nähden loppumatkalla. Maalikuvan ja Hayesin sähköajan perusteella Figueroan aika oli 10.25 ja Jeromen 10.28-10.29.
 
Bob Hayes johti n. kahdella metrillä (=0.19 s) Figuerolaa (2.) ja runsaalla kolmella metrillä Jeromea (0.3 s) 40 jaardin kohdalla.
Näin ollen Hayesin aika ilman reaktioaikaa oli Figuerolan perusteella 4.18 ja Jeromen perusteella 4.19. Tietenkin kyse on arvioista, mutta suuruusluokka lienee oikein.
 

Liite 5

 Videoanalyysissä kuvattiin kameralla Youtube stream, jota sitten editoitiin Windows Live Movie Editorilla. Lähdössä videon alku asetettiin hetkeen juuri ennen käden irtoamista viivalta. Kuvataajuus ei aivan riitä kuvien tarkasteluun 1/100 tarkkuudella, mutta maaliintulosta sai melko tarkan kuvan tarkastelemalla etäisyyttä maaliin viimeisessä kuvassa ennen ja ensimmäisessä kuvassa jälkeen maaliintulon. Arvioni mukaan virhe on enimmillään 3/100, mutta yleensä vähemmän.

Liite 6

 
 
 
 
 
 
 
 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


No comments:

Post a Comment