40
YARDS TO DAYLIGHT!
40-jaardin
testi amerikkalaisessa jalkapallossa on sama kuin penkkipunnerrus
jokamiesurheilussa: molemmat ovat yksinkertaisia testejä, joilla yritetään
selvittää moniulotteisia ominaisuuksia ja siten tulokset ovat aina
kiistanalaisia. Tämä artikkeli ei pyri ainoastaan vastaamaan kysymykseen, ketkä
ovat juosseet nopeimmat ajat, vaan myös ketkä olisivat nopeimmat, jos kaikkien
aikojen nopeimmat NFL-pelaajat siirrettäisiin saman ikäisinä, samaan aikaan,
samalle radalle ja samoissa olosuhteissa. Ja millaisiin suorituksiin
pystyisivät kaikkien aikojen parhaat yleisurheilun pikajuoksutähdet 40
jaardilla ja vastaavasti nopeimmat NFL-tähdet yleisurheilun pikamatkoilla?
Moniulotteisiin tai monen muuttujan kysymyksiin vastaamisen tekee mahdolliseksi
asian tarkastelu usealta eri kantilta, käyttämällä erilaisia analyysimenetelmiä
luovasti ja kyseenalaistamalla vanhat totuudet. Lukukokemuksen helpottamiseksi
kaikki tekniset analyysit on sijoitettu erillisiksi liitteiksi artikkelin
loppuun. Asiantuntijoille ja intohimoisille penkkiurheilijoille niissä on
paljon hyvinkin mielenkiintoista materiaalia.
Tämä
artikkeli ei ota kantaa siihen, kuinka hyviä pelaajia nämä urheilijat ovat tai
ovat olleet. Joistakin huippunopeista pelaajista on tullut legendoja ja jotkut
ovat jopa muuttaneet koko pelin luonnetta. Toisten ura taas on jäänyt lyhyeksi
tai he ovat keskivertopelaajina painuneet unohduksiin. On myös legendaarisia
pelaajia, jotka eivät ole aivan mahtuneet tämän listan kärkeen, mutta ovat
silti nopeudellaan dominoineet pelikentällä.
40-jaardin testi sai alkunsa Dallas Cowboysin leirissä 1960-luvulla. Sitä
ennen testinä oli tyypillisesti ollut 50 jaardia, mutta Dallasissa haluttiin
testata nopeutta huomioiden eri pelipaikat. Silloin syntyi ns. 40/20/10-testi.
Näistä 40 jaardia koski kaikkia pelipaikkoja ja oli siis universaali
nopeustesti.
Alkuaikoina testi suoritettiin käsiajanotolla, minkä takia siihen liittyi
useita satunnaistekijöitä. Ensinnäkin ajanottajan reagointinopeus vaikuttaa
siihen, miten nopeasti kello pannaan käyntiin. Juoksijan kannalta otollista
olisi käyttää ikääntyneitä ja työhönsä välinpitämättömästi suhtautuvia
ajanottajia. Jos juoksijoita on paljon, ajanottajan valppaus vaihtelee helposti
ja on usein parhaimmillaan huippujen kohdalla. Tällöin hyvät juoksijat kärsivät
ajanottajan nopeammista reaktioajoista.
Toinen satunnaistekijä sisältyy maaliintuloon. Ajanottaja seuraa juoksijaa
koko matkan ja hän saattaa ennakoida maaliintulon. Tarkoituksena on katkaista
aika juuri maalilinjalla, mutta pyrkiessään tähän ajanottaja myöhästyy aina
hiukan. Lisäksi ajan katkaisuun saattaa vaikuttaa psykologia: mitä enemmän
ajanottaja toivoo juoksijalta ennätystä, sitä aikaisemmin hän katkaisee ajan.
Voidaankin sanoa, että esimerkiksi NFL Combinessa, jossa vain kellon
pysäytys on automaattinen, tunnetut huiput kärsivät tuntemattomiin nähden.
Ajanottaja saattaa tarkkaavaisena reagoida jopa 0.1 sekuntia nopeammin kuin
huolettomasti toimiessaan.
Miten sitten erilaisilla ajanotoilla otettuja ennätysaikoja voidaan
verrata? Hyvänä lähtökohtana voidaan pitää tieteellistä tutkimusta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20072055, jossa
verrattiin nimenomaan 40 jaardin matkalla täysin manuaalista ja täysin
elektronista mittausta, joista jälkimmäisessä lähtö mitattiin 3-pisteasennosta
kosketusmatolla. Keskimääräinen aikaero oli 0.31 sekuntia eli käsiajat olivat sen
verran nopeampia. Toisena lähtökohtana voidaan pitää tieteellisiä tutkimuksia
visuaalisista reaktioajoista. Yleisen konsensuksen mukaan keskimääräinen
visuaalinen reaktioaika normaali-ihmisellä on 0.22 sekuntia. Näin ollen
manuaalinen startti parantaa aikaa 0.22 s ja manuaalinen pysäytys 0.09 s.
Amatööritasolla testituloksia saattaa vääristää paljon krouvimmatkin
virheet. Matka saatetaan esimerkiksi mitata summittain tai metrijärjestelmässä
toimittaessa pyöristää tasalukuun. Oikea mitta on 36.58 m. Esimerkiksi 58:n
sentin lyhennys matkaan parantaa aikaa vähintään 0.07 s. Lähtöviivaa pitää myös
valvoa, sillä kaikki testattavat eivät välttämättä pelaa reilua peliä. Olen
jopa kuullut joidenkin urheilijoiden luulleen, että lähdössä takimmaisen jalan
pitää olla lähtöviivalla. Jokainen metri tarkoittaa kovatasoisella urheilijalla
0.1 s ja hitaammilla enemmänkin.
Myös alustalla ja jalkineilla on iso vaikutus. Hitaimmat tulokset syntyvät
luonnollisesti ruohokentällä ja vastaavasti nopeimmat yleisurheiluradalla
piikkareissa juostuna. Yleisurheilun pikajuoksun huippuajat juostaan Mondo
Super X –radoilla piikkareilla, joiden erikoispiikit painautuvat radan pintaan
tekemättä reikää. NFL combinessa ratana on urheilukentäksi nopea Fieldturf
–keinonurmi ja siihen sopivat jalkineet, joissa ei saa olla piikkejä. Alustojen
erot on ehdottomasti otettava huomioon vertailuissa. Liitteessä 1 oleva
analyysi osoittaa Fieldturf-radan siihen soveltuvilla kengillä olevan n. 7%
hitaampi kuin Mondo Super X erikoispiikkareilla.
NFL Combine 40 yards
Vuoteen 2004 asti
NFL-testit tehtiin käsiajalla ja niiden aikojen kärkeä pitää nimissään Bo
Jackson ajalla 4.12. Vuonna 2005 siirryttiin sähköiseen ajanottoon, mutta
kyseessä on kuitenkin vain puoliautomaattinen systeemi. Tähän saattaa hyvinkin
olla syynä se, että täysautomaattinen ajanotto olisi heikentänyt tuloksia liian
paljon. Nykyinen puoliautomaattinen
systeemi poistaa ainoastaan ajan pysäytyksen epävarmuuden ja tilastojen mukaan
sen vaikutus on 0.09 s. Tällä systeemillä Bo Jacksonin aika olisi ollut 4.21,
kun se täysautomaattisella ajanotolla olisi ollut 4.43. Mitään varmuutta
Jacksonin ajan paikkaansapitävyydestä ei kuitenkaan ole, sillä käsiajat ovat
hyvin epäluotettavia. Jacksonin aika on kuitenkin linjassa sen kanssa, että
nykysysteemin nopein epävirallinen (useita urheilijoita) noteeraus on 4.21.
Videoanalyysin (Liite 5)
ja julkistettujen 10 jaardin aikojen perusteella voi laskea NFL Combinen
aikaviiveet lähdössä. NFL Combinessa tuo viive on huippujen kohdalla
keskimäärin vain 0.12 s, kun se edellä mainitun mukaan normaalisti on 0.22 s.
Tekemäni videoanalyysi
osoittaa, etteivät niin puoliautomaattiset ajat kuin viralliset korjatutkaan
ajat anna oikeaa kuvaa suorituksista. Vuoden 2004 jälkeen tehtyjen tulosten
kärki meneekin analyyseissäni melko lailla uusiksi.
Väliajat
NFL Combinessa otetaan
myös väliajat 10 ja 20 jaardin kohdalla.
10 jaardin aika otettuna
puolimanuaalisesti on äärettömän epätarkka. Ilmoitetut ajat nopeimmilla
juoksijoilla vaihtelevat välillä 1.40 – 1.52. Todelliset videoanalyysillä tehdyt
arviot vaihtelevat välillä 1.54 – 1.67. Tämän väliajan vertaaminen
videoanalyysin arvioihin selittää käytännössä kokonaan virheelliset tulokset. Nopeimpien
kahdeksan urheilijan kohdalla ajanottajan reaktioajat ovat vaihdelleet välillä
0.07 – 0.18 s eli tästä on syntynyt pahimmillaan 0.11 sekunnin virhe kahta
urheilijaa keskenään verrattaessa.
Liitteessä 6 videoanalyysin
väliaikoja NFL Combinesta.
Vertailu yleisurheilun pikajuoksuihin
Nopeimmat 60 m ajat 100
metrin juoksuista ilman reaktioaikaa:
Ben Johnsonin tulos
hylättiin dopingin takia ja juoksun ajat ovat tässä vain vertailun vuoksi.
Hänen juoksunsa on näistä ainoa, joka on juostu ennen Super Mondo X –alustaa,
joka tuli käyttöön 1991. Hänen aikansa olisi luultavasti ollut nopein samalla
alustalla kuin muiden.
Usain Boltin nopeimmista
juoksuista on tehty tilastollinen analyysi:
Analyysin nopeus- ja
matkafunktion avulla yhdistettynä juoksun kymmenen metrin välein mitattuihin
väliaikoihin voidaan laskea hyvinkin tarkkaan Boltin ajat 10/20/30 ja 40 jaardin
kohdalla. Näitä aikoja ei voi suoraan
verrata NFL-aikoihin.
- Lähdössä Boltin aika
lähtee siitä, kun jalka painaa lähtötelinettä. Tästä kuluu vielä aikaa siihen,
että kädet irtoavat maasta. NFL-testissä aika alkaa siitä, kun käsi irtoaa
viivalta.
- Bolt lähtee telineistä,
NFL-testit 3-pisteasennosta.
- Fieldturf-rata siihen
soveltuvilla kengillä on n. 7% hitaampi kuin Mondo Super X erikoispiikkareilla.
Nopeimmat miehet NFL:n historiassa
17.- 21.
Chris Johnson (RB) pitää yhä virallista kärkeä NFL Combinen
uudessa ajanottojärjestelmässä (2005-2016) ajallaan 4.24 vuodelta 2008. Tuo
aika näyttäisi kuitenkin olevan virheellinen ja virhe tulee esiin 10 jaardin
väliajassa. 1.40 on kaikkien aikojen kovin, mutta videolla lähtö ei näytä
poikkeuksellisen räjähtävältä. Videoanalyysi antaa ajaksi 1.58 eli
ajankäynnistäjän viive on 0.18 s eli kärkiryhmässä hitain. Videoanalyysin
mukaan täysautomaattinen aika hänellä olisi ollut 4.45.
Noin kolmen sadasosan
virhemarginaalin sisällä samaan aikaan olisivat päätyneet myös Trindon Holliday (WR)(2010)
ja Marquis Goodwin (WR) (2013). Trindon
Hollidayn tulos on yllättävän huono hänen yleisurheilun pikajuoksutuloksiinsa
nähden (60m 6.54, 100m 10.00). Hänen juoksutekniikkansa Cobinesta kuvatulla
videolla kielii ongelmista, joita NCAA:n 2009 sisähallikisojen 60 metrin
finaalissa ei ilmene. Tosin siinäkin juoksussa hänen käsitekniikkansa on muita
selvästi huonompi.
4.45 täysautomaattisella
ajalla ei ole mitenkään huono, sillä se vastaa 60 metrillä aikaa 6.62. Sillä
olisi vuoden 2014 MM-sisähallikisoissa päässyt semifinaaleihin ja niissä
sijoittunut sijoille 14-17.
Videoanalyysin
perusteella hieman edellisiä nopeampi
ajalla 4.42 oli Onterio
McCalebb vuoden 2013 NFL Combinesta. Hänen kiihdytyksensä oli tämän
ryhmän selvästi nopein ja videoanalyysissä neljän nopeimman kiihdyttäjän
joukossa kaikista analysoiduista aina 20 jaardiin saakka. Toinen puolisko sen
sijaan oli hitaimmasta päästä, eikä Colebb olisi mahtunut tälle listalle 60
metrin matkalla.
C.J. Spillerin aika NFL
Combinessa vuodelta 2010 kärsi ajanottajan nopeasta reaktioajasta ajan
käynnistyksessä. Videonalyysin perusteella täysautomaattinen aika oli n. 4.47.
Spillerillä on kuitenkin virallinen 60 metrin tulos 6.58 yliopistovuosinaan Clemsonissa.
16. Bo Jackson (RB) 1987-1990, 38 NFL Games Played
Lienee hieman yllättävää,
että kaikkien aikojen nopeimman 40 jaardin noteerauksen (4.12) tehnyt urheilija
on vasta 17. tuon lajin parhaiden listalla. Tuo aika on kuitenkin käsiaika,
jollainen on keskimäärin 0.31s täysautomaattista nopeampi. Lisäksi Jacksonilta
löytyy yleisurheilun puolelta vertailukelpoinen, virallinen tulos. Auburnin
kaikkien aikojen nopeimpien listalla, 55 metrin matkalla Jackson on sijalla 9
ajalla 6.18. Tuo aika vastaa 60 metrin matkalla aikaa 6.59 ja
täysautomaattisella 40 jaardilla aikaa 4.42.
Tässä yhteydessä lukija
saattaa miettiä, miten Jacksonin nopeuteen aikanaan usein verrattu Deion
Sanders olisi pärjännyt. Sanders kellotti 40 jaardilla käsiajan 4.21. Ainoa
virallinen yleisurheilutulos on yliopistossa juostu 100m aikaan 10.21. Ajat
ovat jalkapalloilijalle kovia, mutta eivät aivan terävintä kärkeä.
Wikipedian tieto 50
metrin ajasta 5.49 ei pidä paikkaansa. Se olisi ollut ME ja oikea aika on 5.78.
Bo Jacksonin ajat on
tehty 80-luvun hitaammilla radoilla, mikä tekee niistä nykypäivään siirrettynä
hieman nopeammat.
15. James Trapp (CB) 1993-2003, 149 NFL Games Played
Trapp oli kansainvälisen
luokan yleisurheilija. Hänen ennätyksensä vuodelta 1992 100 metrillä on 10.03
(+2,4), 10.14 (+2.0) ja 200 metrillä 20.17 (+1.0). Vuonna 1993 hän voitti
MM-kultaa sisähallissa 200 metrillä.
Trapp on Clemsonin
historian kolmanneksi nopein 55 metrillä ajallaan 6.16 vuodelta 1992. Tämä
vastaa 60 metrillä aikaa 6.57. Trapp osallistui myös kolmena peräkkäisenä
vuotena NCAA:n mestaruuskisoihin. 1990 hän oli 6. ajalla 6.26, 1991 5. ajalla
6.21 ja 1992 4. ajalla 6.22.
Trapp voitti NFL:n nopein
mies –kilpailun (60 jaardia) vuonna 1995 ja teki ennätyksensä 1996 6.15
sijoittuen toiseksi. 6.15 60 jaardilla vastaa aikaa 6.16 55 metrillä, mikä sattuu
olemaan hänen ennätyksensä sillä matkalla.
Aika 6.15 60 jaardilla ja
6.16 55 metrillä ennustavat aikaa 4.40 täysautomaattiselle 40 jaardin ajalle.
14. Willie Gault (WR) 1983-1993, 170 NFL Games Played
Willie Gault oli
kansainvälisesti tunnettu pika-aituri ja maailmanmestari 4x100 metrin
viestijoukkueessa USA:n joukkueessa vuoden 1983 Helsingin kisoissa. Hän oli
tuolloin kuitenkin vain yliopisto-opiskelija, joka lopetti yleisurheilun 1983
NFL draftin jälkeen. Siellä hänet valitsi Chicago Bears ensimmäisellä
kierroksella.
Gaultilta ei löydy yhtään
40 jaardin tulosta, mutta hänellä on ainakin yksi virallinen noteeraus 60
jaardilla vuodelta 1983 (6.18), NFL:n nopein mies kilpailun (60y) hopeatila
vuodelta -86 ajalla 6.195 ja niukka välierätappio henkilökohtaisella
ennätysajalla 6.159 vuodelta -87. Se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa
4.40.
Erikoiseksi Willie
Gaultin tekee se, että hän on sekä 45-49 –ikäluokassa että 50-vuotiaissa sekä
100 metrin että 200 metrin maailmanennätyksen haltija. 50-vuotiaana hän on juossut
100m aikaan 10.88.
Gaultin nostaa Trappin
edelle se, että hänen aikansa on tehty hitaammilla alustoilla.
Tässä yhteydessä herää
varmaan myös kysymys, miten 110 metrin aitajuoksun entinen ME-mies, lyhyehkön
NFL-uran tehnyt Renaldo Nehemiah olisi pärjännyt esimerkiksi Willie Gaultille.
The Superstars -sarjassa vuonna 1986 Gault kohtasi Nehemiahin 100 jaardin
juoksussa ja voitti sen ylivoimaisesti johtaen jo 40 jaardin kohdalla. Siksi
Nehemiah ei ole tällä listalla.
13.
Keith Marshall (RB)
Keith Marshall oli high
schoolissa konferenssinsa mestari yleisurheilun pikamatkoilla. Hänen
Wikipediassa mainitut ennätyksensä 100 m 10.20 ja 200 m 21.30 17-vuotiaana
vuodelta 2011 ovat maailman huippuluokkaa, mutta noista juoksuista ei ole
tuulilukemia. Pari viikkoa myöhemmin (Durham NCHSAA 4A Mideast Regional Ch.)
juostu 100 m aikaan 10.52 +1.7 m/s tuuleen kuvannee todellista tasoa, mikä on
linjassa monien muiden lajihuippujen kanssa high school –ikäisenä.
Videoanalyysin
perusteella Marshallin täysautomaattinen 40 jaardin aika oli 2016 NFL Combinessa
4.39.
12. Alexander Wright (WR) 1990-1996, 87 NFL Games Played
Alexander Wright oli Auburnin
yliopistossa jalkapallon ohella pikajuoksija. 55 metrin matkalla hän on
tilastoissa samalla ajalla (6.18) Bo Jacksonin kanssa. Hänen 200 metrin
ennätyksensä on21.17.
Alexander Wright voitti
NFL:n nopein mies kilpailun kahdesti, vuosina 1992-93. Vuoden 1992 kisassa
syntyi hänen 60 jaardin ennätyksensä, 6.14. Se vastaa 40 jaardin
täysautomaattista aikaa 4.39.
40 jaardin
käsiaikatilastoissa Wright on kolmantena ajalla 4.14.
11. Terrell Sinkfield (WR)
Terrence Sinkfield on
tunnettu 2013 University of Minnesota’s Pro Day –tapahtumassa juoksemastaan 40
jaardin testistä. Toisessa yrityksessä syntynyt aika 4.19 ei jäänyt varmaan
keneltäkään huomaamatta. Onneksi tuosta juoksusta on olemassa video, sillä
mitään muita tuloksia Sinkfieldiltä ei ole saatavissa. Kuten kaikki
täysautomaattiset ajat, niin tämänkin juoksun aika on epävirallista paljon
heikompi. Tälle listalle Sinkfield pääsee ajalla 4.38.
10. Dri Archer (RB) 20 NFL Games Played
Dri Archer on NFL
Combinen uuden ajanottojärjestelmän tilastoissa toisena ajallaan 4.26.
Videoanalyysin mukaan tuon ajan täysautomaattinen versio olisi ollut 4.37.
Yleisurheilusta
Archerilla on 17-vuotiaana high schoolissa tehdyt tulokset 100 m 10.49 ja 200 m
21.46.
9. Eddie Kennison (WR) 1996-2008, 179 NFL Games Played
Eddie Kennisonin nopein epävirallinen
40 jaardin tulos on 4.28 LSU Pro Day –tapahtumassa 1996. Hän oli yliopistossa
kuusinkertainen All-American sprintteri, mutta keskittyi siinä viestijuoksuun.
Kennisonin nopeudesta ei olisi näyttöä ilman NFL:n nopein mies kilpailua (60
jaardia), jonka hän voitti vuonna 1997 ajalla 6.12. Tuo aika vastaa 40 jaardin
täysautomaattista aikaa 4.37.
8. James Jett (WR) 1993-2002, 140 NFL Games
Played
James Jett oli
yliopistossa myös yleisurheilija ja edusti vuonna 1992 Yhdysvaltoja Barcelonan
olympialaisissa 4x100 metrin viestissä alku- ja välierissä. Hänen ennätyksensä
sallituissa tuulissa olivat 100m 10.16 ja 200m 20.33. Parhaimmillaan hän oli
ehkä kuitenkin 55 metrin matkalla, jolla hänen ennätyksekseen jäi yliopistossa
1990 juostu 6.12.
Jett voitti NFL:n nopein
mies –kilpailun 1996 ajalla 6.10 (60y), joka olisi 6.11 55 metrillä. 40 jaardin
täysautomaattisella ajalla se vastaa aikaa 4.35.
7. Jacoby Ford (WR) 2010-2013, 38 NFL Games Played
Jacoby Ford oli yliopistossa
erittäin lahjakas pikajuoksija. Hänen ennätyksensä 100 metrillä oli 10.01
(+0.9), mutta vieläkin kovempi olivat NCAA:n sisähallikisojen 60 metrin välierissä
syntynyt 6.51 ja finaalin voiton tuottanut aika 6.52. Nämä vastaavat 40 jaardin
täysautomaattisella ajalla aikaa 4.35.
NCAA Finaali sisähalli 60 m 2009 Jacoby Ford 1., Trindon Holliday 2.
Jacoby Ford juoksi NFL Combinessa 40 jaardilla virallisen ajan
4.28, jolla hän on uuden ajanoton jaetulla neljännellä sijalla. Videoanalyysi
paljastaa kuitenkin, että hänen kiihdytyksensä on kaikista analysoiduista
nopein. Julkistetun 10 jaardin ajan ja videoanalyysin mukaisen vastaavan ajan
ero kertoo, että hänen kohdallaan ajanottaja on reagoinut poikkeuksellisen
nopeasti, mikä on näin heikentänyt hänen aikaansa muihin nähden. Videoanalyysin
mukaan Ford on ollut Combinen nopein vuodesta 2005 alkaen ja hänen aikansa oli
4.33-4.35.
6. Darrell Green (CB) 1983-2002, 295 NFL Games Played
Tämä lista ei pyri
laittamaan nopeimpia pelaajia järjestykseen heidän pelillisten tai urheilullisten
saavutustensa perusteella, jolloin Green olisi paljon korkeammalla. Darrel
Green oli supermies. 20 vuotta tavallisessa siviiliammatissa on pitkä aika,
mutta sama aika NFL:ssä on mahdotonta – paitsi Darrell Greenille. Hän oli jo
nuorena huipppunopea ja juoksi 100 metrillä 10.08 (+0,1) vuonna 1983. Tuota
aikaa tarkastellessa pitää huomioida sen aikaiset radan pinnoitteet verrattuna
Super Mondo X –pinnoitteeseen ja siihen optimoituihin piikkareihin. Siitä
kertonee paljon se, että Carl Lewis voitti ylivoimaisesti MM-kisoissa 1983
ajalla 10.06 ja Greenin ajalla olisi saavutettu selkeä hopea myös vuoden 1984
olympialaisissa.
Supermiehen Greenistä
tekee myös se, että hän voitti NFL:n nopein mies kilpailun peräti neljä kertaa
(1986, 1988, 1989 ja 1991) – joka kerta, kun hän osallistui. Hän voitti näissä
kisoissa kolme tällä listalla edellään olevaa urheilijaa (kaksi muuta ei
osallistunut).
Supermiehenä hän oli yhä
40-vuotiaana Chicago Bearsin nopein pelaaja 40-jaardin ajallaan 4.2 ja
50-vuotiaana eläkeläisenäkin noteerasi ajan 4.43 (epävirallisia käsiaikoja).
Mutta miksi hän on tällä
listalla vasta kuudes? Darrell Greenin vahvuus oli nopeuskestävyys, mikä näkyy
hänen pikajuoksuennätyksissään. 200m aikaan 20.48 (+0.3) on huippuluokan tulos
ja etenkin vuonna 1983 se oli maailmanluokan tulos. Esimerkiksi Helsingin
MM-kisoissa 1983 sillä olisi voitettu pronssia. Greenin 400 metrin ennätys on
myös kova ja siihen erikoistumattomalle luunkova, 45.9. Kaiken lisäksi Green on
vain 175 cm pitkä, kun 400 metrin juoksijat ovat tyypillisesti 180-195 cm
pituisia. Esimerkiksi Usain Boltin ennätys on 45.28 nykyaikaisella radalla ja
hän on 195 cm pitkä.
Tämä lista panee
järjestykseen urheilijat 40 jaardin matkalla. Greenin oman lausunnon mukaan
hänen nopein noteerauksensa oli 4.15. Kuten olemme huomanneet, edes viralliset
tulokset eivät ole luotettavia. Greeniltä löytyy kuitenkin virallinen noteeraus
yleisurheilun puolelta 50 metrin matkalla yliopistovuosiltaan. 5.76 ennustaa
aikaa 6.19 55 metrillä ja vastaa täysautomaattista 40 jaardin aikaa 4.43. Sillä
hän olisi tällä listalla Bo Jacksonin perässä sijalla 17. Samoin 1982 NCAA
D2 100 m finaalin video paljastaa, että Green on 40 jaardin kohdalla vasta
kolmas tai neljäs. Silti hän voitti tuon juoksun.
1982 NCAA D2 100 m Finaali. Darrell Green radalla 5 (neljäs oikealta).
Darrell Green kehittyi
kuitenkin lähtönopeudessa yliopistovuosien jälkeen. Hänen nopein lyhyen matkan
aikansa, 6.097 60 jaardilla, syntyi vuonna 1986 NFL:n nopein mies kilpailussa.
Se vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.35. Aika on kuitenkin tehty nykypinnoitteita hitaammalla radalla,
minkä takia Green on tällä listalla Fordin edellä.
Dallas
Cowboys at Washington Redskins - September 5th 1983
Yksi legendaarisimmista
nopeuden osoituksista NFL:n historiassa tapahtui Redskins – Cowboys –ottelussa,
jossa nopeudestaan kuuluisa Cowboysin running back Tony Dorsett pääsi vapaaksi
vasemmalla laidalla ja näytti kiitävän vapaasti touchdowniin. Yhtäkkiä kuvan
ulkopuolelta ilmestyi Green, joka juoksi omia puolustajiaan ohittaen kaukaa
takaa Dorsettin kiinni.
5. Phillip Epps (WR) 1982-1989, 95 NFL Games Played
Phillip Epps oli myös
maailmanluokan sprintteri. Vuonna 1982 syntynyt aika 20.19 (+1.9) 200 metrillä
oli vuoden toiseksi nopein tuona vuonna. Hänen ennätyksensä 55 metrillä, 6.08,
syntyi vuonna 1983. Tuo vastaa 40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.32. Täytyy myös muistaa, että se on
tehty hitaammalla radalla kuin nykyiset ajat.
Vuoden 1986 NFL:n nopein
mies kilpailussa Epps kohtasi Greenin alkuerissä ja hävisi maalikamerakuvassa.
Molempien aika 60 jaardilla oli 6.097, joka jäi Greenin henkilökohtaiseksi
ennätykseksi. Epps oli jo ohittanut parhaat vuotensa. Vuonna 1987 vastaavissa
kisoissa Epps juoksi välierissä ajan 6.149 lyöden Willie Gaultin. Finaalissa
hän jäi toiseksi ajalla 6.186.
4. Raghib Ismail (WR) 1993-2002, 126
NFL Games Played
Raghib "Rocket"
Ismail oli kiihdytyksen erikoismies. Hänen ennätyksensä 55 metrin matkalla on
6.07 vuodelta 1991 (Central collegiate Conference track and field championships
at Purdue). Se vastaa 40 jaardin
aikaa 4.31 täysautomaattisena.
Tuota aikaa epäiltiin
aikanaan laajasti. Vuonna 1991 hän sijoittui NCAA:n hallikisojen finaalissa
hopealle ajalla 6.19. Kuukautta Purduessa tekemänsä ennätysajan jälkeen hän
juoksi IC4A-sisähallikisoissa toiseksi ajalla 6.16 vain kolme sadasosaa matkan
ME-miehen Lee McCrean perässä. Tuota rataa pidettiin erityisen hitaana, mutta
toisaalta McCreakin oli jo ohittanut parhaat päivänsä.
3. Ron Brown (WR) 1984-1991, 100 NFL Games Played
Ron Brown on NFL-pelaajista
kansainvälisesti ehkä tunnetuin pikajuoksijana, joka vuonna 1984 Los Angelesin
olympialaisissa juoksi Yhdysvaltain 4x100 metrin viestijoukkueessa kultaa
finaalin toisella osuudella. 100 metrin finaalissa hän oli neljäs ajalla 10.26.
Hänen ennätyksensä
sadalla metrillä sallituissa olosuhteissa on 10.06, mutta 40 jaardin nopeutta
arvioitaessa 55 metrin noteeraus 6.07 hallista vuodelta 1984 on paras. 40
jaardin aikaa häneltä ei löydy, mutta tuo 55 metrin aika vastaa 40 jaardin aikaa
4.31 täysautomaattisella ajanotolla.
Kuin vahvistettuna tuolle
ajalle Brown juoksi vuonna 1984 60 jaardia aikaan 6.06 Dallas Times-Herald
Invitational Track Meet Saturday night -tapahtumassa. Se vastaa täsmälleen
aikaa 6.07 55 metrillä. Tuo 60 jaardin juoksu oli sikäli merkityksellinen, että
siinä Brown voitti samana vuonna ylivoimaisesti 100 metrin olympiakultaa
voittaneen Carl Lewisin.
Ron Brown voitti NFL:n
nopein mies kilpailun vuosina 1987 ja 1990. Vuoden 1987 kisassa hän teki
kilpailun koko historian nopeimman ajan 6.095.
Los Angelesin 100 metrin
finaalin tilanne n. 40 jaardin kohdalla on kuvaava. Ron Brown juoksee rataa
yksi ja johtaa ylivoimaisesti. Kaukana perässä tulevat mm. Carl Lewis (rata 7)
ja Ben Johnson (rata 4). Johto säilyy aina 80 metriin saakka.
Los Angelesin 100 m olympiafinaali 1984
2. Sam Graddy (WR) 1987-1992, 43 NFL Games Played
Sam Graddy juoksi samassa
4x100m olympiakultaa voittaneessa joukkueessa kuin Ron Brown, joka ojensi
hänelle viestikapulan toista osuutta varten. Graddy juoksi myös 100 metrin
finaalissa sijoittuen hienosti hopealle ajalla 10.19 (rata 5). Hän pysyi
Brownin vauhdissa ensiaskeleet, mutta jäi sitten kamppailemaan toisesta tilasta
Iso-Britannian Michael McFarlanen (rata 2) kanssa. Mutta kun tällä listalla
kysymys on 40 jaardin ennätyksestä ja Ron Brown edellisessä kuvassa oli
selvästi nopein tuolla matkalla, niin herää luonnollisesti kysymys, miksi
Graddy on tällä listalla toisena. Selityksenä on hänen ikänsä.
Sam Graddy oli vasta
20-vuotias juostessaan jo Olympialaisten finaalissa. Samana vuonna NCAA:n 55
metrin finaalissa hän sijoittui hopealle ajalla 6.15. Vuonna 1985 hän jo voitti
NCAA:n mestaruuden ajalla 6.12. Viimeisenä yliopistovuotenaan Graddy juoksi ennätykseksensä
käsittämättömän kovalla ajalla 6.03, mutta sijoittui siinä kuitenkin vasta
hopealle. Edelle kiri 55 metrin yhä voimassa olevalla ME-tuloksella Lee McRea,
joka voitti vuonna 1987 60 metrillä sisäratojen maailmanmestaruuden.
Graddyn ennätykseksi
sadalla metrillä sallituissa oloissa jäi olympialaisia edeltäneenä keväänä
tehty 10.09 (+1.4), joka noiden aikojen radoilla oli äärettömän kova. Vieläkin
kovempi oli 1985 syntynyt, vastatuuleen juostu 200 metrin aika 20.30 (-1.3).
Hän voitti myös NCAA:n 100 metrin mestaruuden.
Sam Graddyn nimi tämän
listan toisena lienee yllätys, sillä hänet harvoin noterataan korkealle NFL:n nopeimpien
joukossa. 55 metrin aika 6.03 on kuitenkin poikkeuksellisen kova ja se vastaa
40 jaardin täysautomaattista aikaa 4.27!!!
Tuo aika on merkittävä sikälikin, että se olisi käsiajanotolla (keskimääräiset
reaktioajat) ollut alle 4 sekuntia (3.96). NFL Combinessa keskimääräisellä
kellon käynnistäjällä ajaksi olisi tullut 4.15.
1. Bob Hayes (WR) 1965-1975, 132 NFL
Games Played
Robert Lee "Bullet
Bob" Hayes ei liene yllätysnimi tämän listan kärkeen, mutta todellinen
yllätys on siinä ylivoimassa, jolla hän tätä kärkeä hallitsee.
Hayesiä pidetään
varsinkin Yhdysvaltojen ulkopuolella yleisurheilijana, joka siirtyi NFL:ään
vanhoina päivinään jäähdyttelemään. Todellisuudessa hän oli high schoolissa
jalkapalloilija, ylliopistossa yleisurheilija ja teki uransa NFL:ssä suoraan
yliopistosta. Jalkapallossa hän voitti kaiken mahdollisen ja tuli valituksi
Hall of Fameen. Bob Hayes muutti koko pelin luonnetta ja hänen takiaan luotiin
nykyään pääsääntöisesti käytetty aluepuolustus.
Myös pikajuoksijana Hayes
edelsi lajinsa muutosta. Lihaksikkaana juoksina (5 ft 11 in/180 cm, 190 lb/86
kg) hän poikkesi ruumiinrakenteeltaan aikansa juoksijoista. Voimajuoksijana hän
oli erityisen hyvä kiihdyttämään, mutta säilytti yllättävän hyvin myös
maksiminopeutensa. Vuonna 1963 (21-v) Hayes juoksi 200m aikaan 20.4, mikä
lähenteli ME-tulosta (ME 20.3 oli syntynyt samana vuonna). Valitettavasti
Hayesin juoksusta ei ole tuulilukemia.
Olympiakulta Tokiossa
1964 100 metrillä ja toinen 4x100 m viestissä tekivät Hayesistä maailmankuulun.
Lisäksi voitto 100 metrillä tuli kahden metrin marginaalilla ja
poikkeuksellisesti Hayes johti kisaa ylivoimaisesti koko matkan jo muutaman
askeleen jälkeen. Tulevien sukupolvien onneksi kisoissa otettiin voittajalle
sähköaika eli tulosta voidaan verrata nykyaikoihin. Sen perusteella käsiajaksi
olisi pitänyt julistaa maailman kaikkien aikojen ensimmäinen kymmenen sekunnin
alitus sallituissa olosuhteissa, mutta jostain syystä päädyttiin muuttamaan
sähköaika 10.06 ajaksi 10.0, vaikka käsiaika olisi normaalisti ollut 9.85-9.90.
Hayesin ajan 10.06 kovuus
ilmenee jo siitä, että sillä olisi voitettu kultaa kaikissa olympialaisissa
aina vuoteen 1984 asti, jossa olisi tullut hopeaa (Meksikon korkean ilmanalan
poikkeusta lukuunottamatta). Tämän lisäksi Tokion kisat juostiin vielä hiilimurskalla
ja kaiken lisäksi Hayesin rata yksi oli kulunut edellisen päivän 20 kilometrin
kävelyssä. Eikä siinä kaikki. Hayes juoksi kaiken lisäksi lainapiikkareilla unohdettuaan
omansa majapaikkaan.
Radan vaikutusta on
vaikea arvioida riittävän tarkasti, mutta mielikuvan asiasta antaa seuraava
esimerkki. Nuori Bob Hayes tulee vuoden 1984 olympialaisten finaaliin ja häntä
varten on vedetty radan viereen hiilimurskarata, joka on kulunut muussa
käytössä uralle. Muut juoksevat Mondo-radalla. 40-metrin kohdalla ainoa Hayesin
kannoilla pysyvä juoksija on Ron Brown, joka hänkin on puoli askelta jäljessä. Tämän
jälkeen yleisö näkee vain Hayesin, kunnes lopussa Carl Lewis ohittaa hänet
niukasti. Sekin johtuu luultavasti siitä, että Hayes tuudittautuu jo selvään voittoon
ja Lewis pääsee yllättämään takaa loppuvauhdillaan. Sam Graddy saavuttaa myös
lopussa hiukan, mutta jää puolentoista metrin päähän.
Olympialaisten finaalien
keskiaika noudattaa hyvin lineaarisesti laskevaa trendiä (Liite 2). Yksittäisiä
vaihteluita toki on olosuhteista riippuen. Maalikuvan ja Hayesin sähköajan
perusteella Tokion olympialaisten finaalin keskiarvo oli n. 10.40. Vuoden 1984
keskiarvo oli 10.24 ja vuoden 2012 tähän mennessä alin, 9.83. Kehitykseen ovat
vaikuttaneet radat, piikkarit ja tietämys niin juoksuun valmistautumisesta kuin
itse harjoittelustakin. Myös ravinto, sallitut lisäaineet ja luultavasti
dopinkin on vaikuttanut kehitykseen.
Mutta mikä olisi ollut Hayesin taso nykyaikana? Tokion 1964 ja Lontoon
2012 kisojen finaalien keskiarvojen ero on 0.57 s. Ei olisi mikään ihme, jos
Hayes nykyaikaan siirrettynä olisi juossut 9.5 (10.06 – 0.57) -alkavan ajan
haastaen siten Usain Boltin parhaimmillaan.
Mutta miten olisi Bob
Hayesilta sujunut 40 jaardia? Yhtään käsiajanotollakaan otettua aikaa ei ole saatavilla.
Yllättäin Hayesiltä löytyy kuitenkin sähköaika vuodelta 1964 60 jaardilla, helmikuun
22., National AAU Indoor Track and Field championships at Madison Square Garden
. New Yorkissa sisähallissa juostu aika 5.99 on yhä rikkomatta, vaikka sen
aikaiset sisäradat olivat puualustaisia. Tuo aika vastaa 40 jaardin
täysautomaattista aikaa 4.24 (Fieldturf, oma lähtö) tai 60 metrin aikaa 6.40
nykyaikaisella radalla. Maurice Greenen ME on 6.39.
Mutta entä jos Hayes
olisi juossut tuon matkan nykyaikaisissa olosuhteissa? Hayesin ajan ratojen nopeutta
verrattuna vuosiin 1986-1991, jolloin Sam Graddy, Ismail Raghib, James Jett ja
James Trapp juoksivat NCAA:n finaalissa (55m), voi verrata NCAA:n aina vuodesta
1965 tilastoiduilla tuloksilla. Sähköajanottoa vastaaviksi muutetut ajat ovat
tuolla välillä nopeutuneet keskimäärin 0,2 s. (Liite 3) Hayesin aika olisi siis
voinut olla 80/90-lukujen taitteessa 5.79 tai hieman konservatiivisemmin
laskettuna tuolle juoksulle ilmoitetusta käsiajasta (5.9) 5.83 (5.9+0.13-0.2).
Vertailuna tuolle ajalle toimii hyvin Usain Boltin 100 metrin ME-juoksussa
(9.58) väliaika 60 jaardin kohdalla, 5.91 (laskettuna 10 metrin väliajoista).
60 jaardin aika 5.79-5.83
olisi käsittämätön. Se vastaisi 40 jaardin täysautomaattista NFL-aikaa
4.05-4.10, alle neljän sekunnin Combine-aikaa, käsiaikaa 3.75 tai 60 metrin
aikaa 6.25 nykyradoilla!!!
Noita aikoja on vaikea
uskoa, mutta on vielä yksi lähde, josta voi hakea tukea tälle väitteelle.
Tokion olympialaisissa Hayes repi valtavan kaulan kaikkiin muihin jo
alkumetreillä ja ero oli suurimmillaan hieman yli 40 metrin kohdalla. 40
jaardin kohdalla ero muihin oli juoksijasta riippuen 2-5 m, mikä on käsittämätöntä
ottaen huomioon, että vierellä olivat maailman nopeimmat miehet. Esimerkiksi
rakettimaisena lähtijänä tunnettu Ben Johnson sittemmin hylätyssä
ME-juoksussaan 9.79 ja Usain Bolt voimassa olevaan ME:een 9.58 päätyneessä
juoksussaan johtivat 40 jaardin kohdalla muuta joukkoa puolisen metriä.
Tokion 100 m olympiafinaali 1964
100 metrin finaali Soeul
1988 100
metrin finaali Berliini 2009
Liitteenä (Liite 4)
olevan analyysin perusteella Hayesin 40 jaardin täysautomaattinen aika omalla
lähdöllä olisi ollut 4.18-4.19 eli täsmälleen sama kuin maailman nopein 100
metrin juoksun väliaikana tehty 40 jaardia ilman reaktioaikaa. Nuo olivat Usain
Boltin 2008 ja 2009 juoksujen väliajat. Hayes juoksi yhtä nopeasti 20 km
kävelijöiden kuluttamalla hiilimurskaradalla lainapiikkareissa. Super Mondo X
–radalla se olisi helposti ollut 4.10 ja siten tukee täysin aikaisempia
uskomattomia lukuja.
40 y comb: korjaamaton
aika, jossa ajanottajan viive on 0,12 s.
Fieldturf.
40 y hand: perinteinen
käsiaika, Fieldturf
40 y auto:
täysautomaattinen Fieldturf
40 y track:
täysautomaattinen Super Mondo erikoispiikkarilla
60 m track:
täysautomaattinen Super Mondo erikoispiikkareilla
60 m race: sama
keskimääräisellä reaktioajalla
100 m race: Arvio 60 metrin ajan perusteella. Tässä enemmän
hajontaa.
LIITTEET
Liite 1
NFL Combinen nopein
Jacoby Ford juoksi 60 m hallissa aikaan 6.51. Boltin ulkoratojen 60 metrin aika
halliin muutettuna on n. 6.35. Tämä perustuu Maurice Greenen kahteen 6.39
aikaan hallissa ja samoina vuosina ulkoradoilla juostujen aikojen 60 metrin
keskiarvoon. Hallissa aika oli n. 4/100 heikompi. Boltin aika ulkoradoilla
ennätysjuoksuissa oli 6.32 ja 6.31.
Jacoby Fordin nopeus 60
metrillä suhteutettuna Boltiiin on 6.51/6.35 = 1,0252. Näin ollen Ford olisi
juossut 30-40 jaardin välin ulkoradalla aikaan 1.0252*0.8 = 0.82. Fieldturf
–aika oli 0.88 eli 0.82/0.88 = 0.93. Ero on siis 1-0.93 = 0.07 = 7%.
Tämä on tietenkin vain
karkea arvio.
Liite 2
Käsiajat on muutettu sähköisiksi lisäämällä 0.175 s
Käsiajat on korjattu
sähköisiksi lisäämällä aikoihin 0.13 s. Tämä perustuu arvioon erosta vuosien
1970-75 ja 1976 alkaneen sähköisen aikakauden välillä nimenomaan NCAA:n
finaaleissa.
Liite 4
Juoksussa toiseksi
sijoittunut Kuuban Enrique Figuerola oli Maurice Greene -tyyppinen erinomainen
kiihdyttäjä, joka pystyi kuitenkin pitämään lopussakin hyvää vauhtia aivan
kuten Bob Hayeskin. Kolmanneksi tullut Kanadan Harry Jerome taas jäi Carl
Lewisin tapaan alkukiihdytyksessä, mutta tuntui lentävän muihin nähden
loppumatkalla. Maalikuvan ja Hayesin sähköajan perusteella Figueroan aika oli
10.25 ja Jeromen 10.28-10.29.
Bob Hayes johti n.
kahdella metrillä (=0.19 s) Figuerolaa (2.) ja runsaalla kolmella metrillä
Jeromea (0.3 s) 40 jaardin kohdalla.
Näin ollen Hayesin aika
ilman reaktioaikaa oli Figuerolan perusteella 4.18 ja Jeromen perusteella 4.19.
Tietenkin kyse on arvioista, mutta suuruusluokka lienee oikein.
No comments:
Post a Comment