Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa2: Kollektiivinen tietoisuus

Kollektiivinen tietoisuus

Väärinymmärretty Schumannin resonanssi

Internet vilisee kirjoituksia siitä, että Schumannin resonanssitaajuus on rajussa nousussa ja että tämä tarkoittaa maapallon magneettikentän värähtelytaajuutta. Tämän sanotaan myös liittyvän maapallon tietoisuuden nousuun ja ns. uusi maapallo -ilmiöön. Schumannin resonanssitaajuus ei kuitenkaan ole nousussa, eikä Schumannin resonanssitaajuus ole sama kuin maan magneettikentän värähtelytaajuus.

Schumannin resonanssitaajuus tarkoittaa globaalia sähkömagneettista resonanssia, joka muodostuu maan pinnan ja ionosfäärin välille salamoinnin seurauksena. Tämän taajuus määrittyy maapallon ympärysmitasta ja valonnopeudesta, joskin sähkövastuksesta johtuen syntyy pieni ero teoreettiseen laskelmaan. Schumannin resonanssitaajuus on keskimäärin 7.83Hz ja vaihtelee välillä ±0,5 Hz johtuen auringon UV-säteilyn vaihtelun aiheuttamasta ionosfäärin ionisaation vaihtelusta.

Harha Schumannin resonanssin noususta johtuu siitä, että näitä on monia. Se taas johtuu luonnon värähtelylaista, jonka mukaan perusvärähtelystä syntyy automaattisesti, superpositiossa loputon sarja ylätaajuuksia, joiden intensiteetti heikkenee ylöspäin mentäessä. Perusvärähtelystä syntyvä ensimmäinen oktaavi on: 7.8, 14, 20, 26, 33, 39 and 45 Hz. Puhutaankin monikossa resonansseista.

Schumannin resonanssi aivoissa

Schumannin resonanssitaajuuksista huomaa välittömästi, että ne vastaavat ihmisaivojen aaltojen valveillaoloa vastaavia taajuuksia. Ihmisaivot näyttäisivät olevan yhteydessä maapalloon, mutta ajatuksena se voi kuulostaa rationaalisille ihmisille liian paksulta. Ajatus maapallon tietoisuudesta on heille suorastaan naurettava ajatus. Vaikka seuraava kuvaus ei olekaan viimeinen totuus, se toimii hyvin esimerkkinä siitä, että hulluiltakin kuulostavilla asioilla voi olla lopulta järkeenkäyvä selitys.

EEG-mittauksilla kartoitetut aivokäyrät ovat epämääräisiä, eikä niiden perusteella ole ollut helppoa tehdä vertailuja täsmällisiin Schumannin resonansseihin. Tähän on kuitenkin tuonut muutoksen uunituore tutkimus.

* * *

Aivosähkökäyrä on hyvä esimerkki siitä, miten vanha tietämys voi olla taakka kehitykselle. Kun Hans Berger vuonna 1929 ilmoitti pystyvänsä mittaamaan aivojen sähköistä aktiivisuutta pintaelektrodeilla ja galvanometrillä, kukaan ei uskonut häntä. Kun laitteen toiminta saatiin varmistettua, sen antama informaatio ei ollut mitenkään ymmärrettävää. Ainoa tapa tarkastella tuloksia oli mittaustulosten tulostaminen ja niiden visuaalinen tarkastelu. Toinen ongelma oli tulostimien hitaus, joka mahdollisti enintään 30-50 Hz:n lukemat. Mittalaite itsessään ei pystynyt mittaamaan alle 5 mikrovoltin jännitteitä, eikä vähänkään korkeammista taajuuksista kuin todella pieniä amplitudeja. Todellisuus vääristyi siis hyvin paljon.

Samoihin aikoihin kehittyi signaalien harmoniseen analysointiin matemaattinen menetelmä, Fourier muunnos, jonka avulla data saatiin jäsenneltyä taajuuksittain. Laskenta ilman tietokoneita oli kuitenkin valtavan työlästä ja kuin pienenä ihmeenä, saksalainen tutkija onnistui tekemään ensimmäisen analyysin aivojen EEG-käyristä. Tuloksena oli rajoitettu määrä taajuuksia. 30-luvun puolivälissä kehitettiin EEG-mittarin jälkianalyysiin vielä valomekaaninen analysaattori, jolla käytännön syistä voitiin keskittyä vain muutamiin taajuuksiin. Tällä tavalla syntyi nykyinen malli aivojen taajuuskaistoista delta, theta, alfa, beta ja gamma. Aaltojen muodot olivat vaihe-erojen takia vieläkin suurempi haaste, sillä kaksi täsmälleen samanlaista aaltoa voivat muodostaa loputtoman määrän erilaisia summautuneita aaltoja vaihe-eroista riippuen. Käytännössä valtaosa aivojen sähkömagneettisesta informaatiosta katoaa paketoimalla taajuudet kaistoihin. Edes tietokoneiden kehitys ja Fourier-muunnosten tekemiseen kehitetty FFT-algoritmi eivät ole tuoneet apua, vaan yhä tänä päivänä tieteelliset tutkimukset noudattavat samaa kaavaa, joka luotiin 1930-luvulla silloisten teknisten rajoitusten takia. Aivokäyrien spektritiheys ja vaihe-erojen monimutkaiset rakenteet ovat yhä piilossa.

Fourierin muunnos pystyy erottelemaan esimerkiksi pianokappaleen nuotit, mutta aivosignaalien rakenne on sille aivan liian monimutkainen. Luca Perotti ryhmineen julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen (1), joka julkaistiin artikkelina Nature-julkaisussa tammikuussa 2019. Tutkimuksessa käytettiin Padé-approksimaatioteoriaa ja sille pohjautuvaa menetelmää, nimeltään diskreetti Padé-muunnos viitaten vanhanaikaiseen diskreettiin Fourier-muunnokseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 95% aivotaajuuksista on kohinaa, mutta muutama vakaa taajuus (oskillonit) harmonisine superpositioineen (ylätaajuudet) kattavat 99% signaalin amplitudista. Tämä tarkoittaa, että informaatio on kokonaan muutamassa oskillonissa. Padé-muunnoksen tarkkuudesta kertoo hyvin se, että sitä käytettiin vastikään heikkojen gravitaatioaaltojen havaitsemiseen resonanssi-interferometrissä. Kohinakin on biologisesti tärkeä, kuten tulemme myöhemmin huomaamaan.

* * *

Luca Perottin ryhmän vuonna 2018 julkaisema tutkimus (1) saattaa hyvinkin mullistaa koko aivotutkimuksen ja liittää aivotoiminnan hämmästyttävällä tavalla Schumannin resonansseihin. Aivokäyrät koostuvat ehkä vain kahdessa ”kantoaallosta”, oskillonista, joista alempi on 7.5±0,5 Hz. Tämä on täsmälleen sama taajuus, kuin mitä Schumannin resonanssi 7.83 Hz olisi maapallon ympärysmitan ja valonnopeuden perusteella ilman sähköistä vastusta. Aivan kuten Schumannin sähkömagneettisessa kentässä, oskillonissa on kyse seisovasta aallosta. Tähän oskilloniin on frekvenssimoduloituneena, kuten ääni radioaalloissa, itse informaatio ja harmonisen sarjan värähtelyt. Kokonaisaalto värähtelee pääasiassa aivan matalimmista värähtelyistä n. 20 hertsiin saakka. Seuraavan oskillonin perusvärähtelytaajuus on 34 Hz ja sen kokonaisvärähtely kattaa selvästi yli 20 hertsistä aina vähän yli 40 hertsin taajuuksiin. Tutkimuksessa ei määritelty ylemmän gamma-alueen oskillonia, mutta sellainen tai sellaisia saattaa siltä alueelta löytyä. Yhdessä oskillonit kattavat aivojen koko värähtelyalueen menemättä kuitenkaan keskenään päällekkäin.

Aikaisempien Fourier-muunnokseen perustuvissa analyyseissä tietoista ajattelua vastaavat taajuuskaistat ovat ylemmät beta-aallot ja alemmat gamma-aallot. Toinen oskilloneista, 34 Hz:n perustaajuudella värähtelevä aalto, vastaa tätä erinomaisesti ja mitä todennäköisimmin edustaa juuri tietoista ajattelua.

Luca Perottin ryhmän tutkimuksessa (1) ei siis yritetty määritellä aaltoa ylemmille gamma-taajuuksille ja perinteisestikin ne on jätetty tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tähän lienee syynä niiden pieni amplitudi ja häiriöiden aiheuttama kontaminaatio, joka tekee niiden tutkimisen perinteisellä tekniikalla melkein mahdottomaksi. Taajuusalueen on oletettu liittyvän korkeampaan kognitioon ja muistikäsittelyyn, mutta myös psykiatrisiin häiriöihin kuten skitsofrenia, hallusinaatiot, alzheimer ja epilepsia. Perottin tutkimus tekee kuitenkin havainnon, että mitä ylemmäksi taajuuksissa mennään, sitä lyhyemmiksi ja harvinaisemmiksi spektriaallot käyvät. Ylemmällä gamma-alueella on suuri määrä epäsäännöllisiä taajuuksia, jotka esiintyvät hetkestä toiseen hajanaisilla arvoilla. Ne eivät siis muodosta jatkuvia kuvioita, vaan koostuvat hetkellisistä aalloista. Muinaiset buddhalaiset tekstit kuvaavat tätä varsin osuvasti. Ne kuvailevat tietoisuuden erillisiksi, kytkeytymättömiksi ja väliaikaisiksi hetkiksi, jotka tuhoutuvat yhtä nopeasti kuin saavat alkunsa. Jotkut buddhalaiset kirjoitukset määrittelevät jopa frekvenssin kuten esimerkiksi Sarvaastivaadins: 6,480,000 hetkeä vuorokaudessa. Tämä tekee 13,3 ms per hetki eli 75 Hz. Kiinalaisen buddhismin mukaan tapahtuu yksi ajatus per 20 ms, mikä tekee 50 Hz.

Tietoisuuden käsite on aivoja moniulotteisempi asia, mutta gammasynkronia 50-100 Hz edustaa varmasti aivojen luovaa aluetta. Luontoa matkivassa, äärimmäisen tehokkaassa optimointialgoritmissa hyödynnetään kaaosta ja tahallisia virheitä parhaan ratkaisun etsimisessä. Sumeassa logiikassa on vähän samoja piirteitä. Ehkä nuo väliaikaiset ja epäsäännölliset aallot generoivat ideoita muuten suoraviivaisesti toimivalle ajattelulle. Jos toinen (34 Hz) oskilloni edustaa aivojen rationaalista ajattelua ja ylemmät gamma-aallot luovuutta, niin mikä rooli on 7,5 Hz:n oskillonilla? Perinteisessä aivotutkimuksessa tuo sijoittuu unen rajamaille, mutta kyseessä näyttäisi olevan paljon enemmän. Pikemminkin tuo aalto saattaa antaa aihetta unienkin merkityksen uudelleenarviointiin.

Nimensä maa-ionosfäärin resonanssille antanut WO Schumann ja hänen seuraajansa H. L. Koenig havaitsivat jo vuonna 1954 maa-ionosfäärin resonanssin ja ihmisaivojen aktiviteetin hämmästyttävän samankaltaisuuden spektritiheydessä ja -kuvioissa, minkä lisäksi ne ovat samassa mittaluokassa niin sähkö- kuin magneettikentänkin osalta (2). Koenig jatkoi aiheesta vielä vuosina 1960 ja 1981 (3, 4). Vuonna 2006 Pobachenko kollegoineen havaitsi, että aivojen pitkittäisen akselin spektritiheydessä oli terävä huippu 10.25 Hz:n kohdalla, kun taas vasen-oikea -akselilla huippu oli 1.95 Hz:n kohdalla tahtieron ollessa 7.5-8 Hz. (5)

Poikkitieteellisen biologisen psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger julkaisi vuonna 2014 mielenkiintoisen tutkimusartikkelin Maan ja aivojen vuorovaikutuksesta (6). Valitettavasti aivojen oskilloneista ei silloin vielä ollut tietoa, joten hän joutui turvautumaan vanhaan tietämykseen, mutta onnistui silti tuomaan esiin mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin hän havaitsi matemaattisesti, että Schumannin resonanssien muutosten synnyttämät äärettömän pienet magneettisen energian muutosten kvantit vaikuttaessaan koko isojen aivojen alueella synnyttävät muutoksia aivojen kokemuksissa ja muistissa. Persinger spekuloi myös salamoinnin tiheydellä, sillä globaalisti salamoi keskimäärin 40-100 kertaa sekunnissa ja 40-100 hertsin välinen alue aivoissa on korkeamman kognition alue. Hän löysi myös yhteyden salamoiden synnyttämien sähkömagneettisten aaltojen leviämisen ja kierron ympäri maapalloa, ja aivokuoren ”virkistystaajuuden” välillä, joka määrittelee valveillaolon ja unen tilat. Ehkä hämmästyttävin havainto artikkelissa oli aivokuoren ja maa-ionisfäärin sähkömagneettinen samankaltaisuus. Jopa galaksien välinen magneettikenttä on kertoimiltaan ja suuruusluokaltaan hämmästyttävän samanlainen.

Paul L. Nunez totesi vuonna 1989 ilmestyneessä artikkelissaan ”Towards a Physics of Neocortex” (7), että kun toimintapotentiaalit etenevät 4.5 m/s bulkkinopeudella, ympärysmitaltaan 60 cm kallossa, seisova aalto tai resonanssi on 7.5 Hz. Vastaavasti bulkkinopeudella aivojen pituuden matkaan kuluu n. 20-25 ms, joka vastaa taajuutta 40-45 Hz. Kuten Persinger, Nunezin mukaan 40 Hz:n toisto liittyy valveillaolon ja unen tiloihin.

Laatikon ulkopuolelta

Edellä mainittu Persingerin tutkimusraportti luo rohkeasti kuvan ihmisaivojen ja maan ionosfäärin samankaltaisuudesta. Yhtä rohkea väite on, että maan ydin vastaa ihmisen sydäntä.

Kuten edellä on käynyt ilmi, Schumannin resonanssit eivät tarkoita maan magneettikenttää, vaan syntyvät salamoinnin seurauksena. Maan magneettikenttä sen sijaan syntyy maan ytimessä, kuun kokoisen ja auringon pintalämpötilan kuumuudella hehkuvan rautapallon ansiosta. Uusi tutkimus maan ytimen kiderakenteesta huomioi myös ytimen dynaamiset ominaisuudet. Siinä ytimen pallonpuoliskot ovatkin hyvin erilaiset. Läntinen puolisko on kiinteytynyttä, kristallisoitunutta rautaa ja itäinen puolisko sulaa rautaa. Läntinen puolisko on kuvioitunut ja itäinen puolisko elastisesti isotrooppinen eli tasalaatuinen. Materian virta kulkee kohti itää, jossa se sulaa. Kristallirakenteen faasimuoto on kuutio ja on dominoiva koko ytimessä, mutta kuusitahoisella faasilla on huomattava osa läntisellä puoliskolla. Maan vaikutuksesta ihmisten tietoisuuteen tulee mieleen ajatus. Metafyysisesti ajatellen nuo kaksi puoliskoa vastaavat ihmisaivoja: läntinen kristallisoitunut puolisko on looginen vasen aivopuolisko ja sula itäinen luova ja intuitiivinen oikea aivopuolisko. Tuo virtaus kohti itää vastaa feminiinisyyden vahvistumista maailmassa. Ajatus voi nykyihmisestä kuulostaa mielikuvitukselliselta, mutta niin on näihin päiviin saakka kuulostanut myös Pythagoraan väite, että maan elementti on kuutio. Väite on vähintäänkin kummallinen, sillä täytyihän Pythagoraan tietää maan palloksi, vaikka keskiajalla ja nykyäänkin jotkut kuvittelivat sen litteäksi – mutta kuutio? Nyt tiedämme kristalloituneen ytimen faasimuodon kuutioksi, muttemme tiedä, mitä se merkitsee.

Sarjan ensimmäisessä ohessa esiteltiin eri tunteiden synnyttämät tehon spektritiheydet sydämessä. Global Coherence Initiative on yhteisö, joka pyrkii lisäämään rauhaa ja harmoniaa kohottamalla globaalia tietoisuutta. Heillä on maan magneettikenttää mittaava sensori mm. Boulder Creekissä, Kaliforniassa. Oheinen maan geomagneettisen kentän tehon spektritiheys muistuttaa suuresti ihmisten ja eläinten vastaavaa sydämessä ja menee päällekkäin ihmisen autonomisen ja kardiovaskulaarisen systeemin taajuuksien kanssa. Yksi huipuista on sydänkoherentin 0.1 Hz:n kohdalla. Tehon spektritiheyden profiili on tavallaan sormenjälki vallitsevista tunteista. Ihmisellä tätä profiilia vastaisi suurin piirtein rentoutumisen ja kiitollisuuden yhdistelmä, joskin sydänkoherenssissa tilassa koko spektrin edustama teho olisi keskittynyt 0.1 Hz:n piikkiin.

Schumann – connecting life

Tieteellisestä materiaalista löytyy yllättävän paljon tutkimuksia auringon, geomagneettisen ja kosmisen  säteilyn aktiivisuuden vaikutuksesta ihmiseen ja elolliseen maailmaan ylipäätänsä. Tätä poikkitieteellistä biologian haaraa kutsutaan helio- tai astrobiologiaksi. Mutta kun samat tutkimukset käsittelevät myös vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen, kyseessä on myös helio- tai astropsykologia. Tutkimuksissa selvitetään myös atmosfäärisen sähkötehon vaikutusta ihmisaivoihin ja vaikka se onkin Schumannin resonanssien taustalla, itse Schumannin resonanssien roolia aivoissa ei ole juurikaan pystytty selittämään. Pobachenk kollegoineen onnistui kuitenkin vuonna 2006 (5) todentamaan reaaliaikaisen koherenssin Schumannin ja aivojen aktiivisuuden spektrin välillä 6-16 Hz:n alueella. Saroka kollegoineen lisäsi tähän mielenkiintoisen uuden mausteen todentamalla Schumannin resonanssien globaalin vaikutuksen tutkimuksessa (9), jossa paikallisen vaikutuksen lisäksi mitattiin Italiassa mitatun Schumannin resonanssin ja Kanadassa olleiden koehenkilöiden aivojen spektritiheyden korrelaatiota.

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, Schumannin resonanssin aallonpituus on sama kuin maan ympärysmitta. Magneettikentän aalto alkaa siitä, mihin se loppuu, eikä se näin ollen etene. Kyseessä on ns. seisova aalto. Usein seisova aalto selitetään virheellisesti kuvaamalla sitä toisesta päästä seinään kiinnitettyyn naruun, jota heilutetaan toisesta päästä. Tällöinhän aallot kulkevat narussa edestakaisin, mutta todellisuudessa se ei ole seisova aalto. Seisovan aallon metafyysinen elementti on siinä, ettei sellaisessa informaatio kulje, vaan on jokaisessa pisteessä koko ajan. Toisin sanoen jokainen piste on välittömässä, ajasta ja etäisyydestä riippumattomassa yhteydessä toisiinsa. Paras vertauskuva seisovalle aallolle onkin keppi, jota tökätään toisesta päästä. Tällöin impulssi vaikuttaa kepin kaikissa pisteissä samaan aikaan ja voidaankin filosofisesti pohtia, mitä tapahtuisi, jos keppi ulottuisi valovuoden päähän avaruuteen. Tuntuisiko impulssi toisessa päässä vasta vuoden kuluttua? Seisovan aallon tapauksessa informaatio olisi yhtä aikaa myös toisessa päässä.

Aikaisemmin mainitut aivojen oskillonit ovat seisovia aaltoja ja niistä ensimmäinen eli 7,5 Hz:n oskillonin aallonpituus on 40000 km eli maapallon ympärysmitta. Sarokan tutkimus (9) osoitti, että ihmiset ympäri maapalloa etäisyydestä riippumatta ovat yhteydessä koko Schumannin 7,5 Hz:n kenttään. Jokaisen ihmisen, eikä vain ihmisen vaan myös eläimen, aivot jakavat saman maapalloa ympäröivän kentän. Väistämättä vaikuttaa siltä, että Schumannin kentässä on se kuuluisa kollektiivinen tietoisuus. Jokainen elävä olento vaikuttaa kenttään ja ottaa siitä vaikutteita. Kyse ei ole pelkästään ajatuksista tai tunteista, vaan kentässä siirtyvä informaatio manifestoituu myös fyysisesti.

Yksi erinomainen esimerkki ovat nyt jo lukuisat joukkorukous- ja -meditaatiokokeet, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia ihmisten käyttäytymisessä tai jopa fyysisiä muutoksia. Aiheena tieteellisille tutkimuksille se on varsinainen miinakenttä. Intialainen tutkija Chittaranjan Andrade puki sen hyvin sanoiksi tutkimuksensa (10) tiivistelmässä: ”We believe that the research has led nowhere, and that future research, if any, will forever be constrained by the scientific limitations that we outline.” Skeptisellä tutkijalla on omat olettamuksensa, kuten esimerkiksi oletus rukoilun mekanismista, että tutkittavana on Jumalan puuttuminen peliin. Samaan hengenvetoon voi kysyä, onko paraneminen paras ratkaisu sairastuneelle, vai onko sairastumisella jokin suurempikin tarkoitus. Onko ulkopuolinen puuttuminen edes perusteltua? Tätä skeptisen tutkijan voi olla vaikea ymmärtää. Jopa lääketieteestä tuttu käsite ”kaksoissokkotutkimus” saa uuden merkityksen henkimaailman asioiden kanssa. Nimittäin uskolla asiaan ja avoin ilmapiiri ovat ratkaisevia kokeiden lopputulokselle, eikä siinä ole kyse objektiivisuuden puutteesta. Esimerkiksi kaukonäössä parhaat tulokset saavutetaan, kun se suoritetaan jo ennen kuin koko tehtävää tai sen antajaa on määritelty – siis täysin sokkona. Andrade toteaakin lyhennelmässään osuvasti myös uskonasioista, että kyseessä on myös uskonnollinen miinakenttä.

Ehkä vaikuttavimmat tulokset joukkorukouksilla ja -meditaatioilla on saavutettu kollektiivisissa asioissa, kuten esimerkiksi rikostilastoissa. On olemassa ilmiö nimeltään Maharishi-efekti, jonka mukaan

eli neliöjuuri yhdestä prosentista populaatiota yhtä aikaa meditoimalla samaa tavoitetta alkaa saada aikaan koherenssia kollektiivisessa tietoudessa eli konkreettisia muutoksia. Suomen osalta tuon mukaan riittää 235 henkilöä. Ilmiötä tukeva artikkeli EurkAlert-julkaisussa:

Ryhmämeditointi

Julkaisun takana oleva järjestö, American Association for the Advancement of Science on vuonna 1848 perustettu yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon tieteellinen seura, joka tunnetaan erityisesti Science-lehden julkaisijana.

Tunteelliset kasvit

Kollektiivinen kenttä ei rajoitu ainoastaan ihmisiin ja eläimiin, vaan siihen kytkeytyy myös kasvikunta, kuten seuraava tutkimus osoittaa ja paljon muutakin, kuten myöhemmissä artikkeleissa tulemme huomaamaan.

Stanford Research Institute (SRI) teki 70-luvun puolivälissä tutkimuksen otsikolla ”Organic Biofield Sensor”. Tutkimuksen tilaaja oli nimetön yksityinen taho, mutta kun SRI työskenteli tiedustelupalveluille ja armeijan eri haaroille, tilaajaa ei ole vaikea arvata. Tuloksenkin julistaminen epäonnistuneeksi asettuu uuteen valoon, kun lukee tutkimuksen tarkemmin.

Orgaaninen Biosensori

Myytinmurtajat-ohjelma teki aiheesta omia kokeitaan, jotka myös asettuvat kriittisellä tarkastelulla uuteen valoon.

Myytti murrettu?    (kohdasta ”Myytti murrettu?”)

Tutkimus osoittaa, että kasvit reagoivat ihmisen sähkömagneettisen kentän sisältämään informaatioon. 

Loppusanat:

Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Tellus ja sillä asuva kaikki elollinen ihmisistä kasveihin on yksi kokonainen, sähkömagneettisesti kommunikoiva kollektiivi. Jos tiedostamme sen, ettei tietoisuus perustukaan neuroneihin ja aivoihin, ajatus ei kuulostakaan enää niin kummalliselta. Sydänkoherenssista kertova osa 1 osoitti jo sen, että sydänkin on informaatiota prosessoiva ja muistava elin. Samoin uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa ihmisen mieleen.

Jatko-osissa tulemme huomaamaan, ettei kollektiivinen tietoisuus suinkaan rajoitu ainoastaan maan piiriin ja että kaikkea yhdistävä kenttä siirtää muutakin kuin vain ajatuksia ja tunteita.

Viitteet

1. Luca Perotti, Justin DeVito, Daniel Bessis, Yuri Dabaghian, Discrete structure of the brain rhythms.arXiv:1806.06412 [q-bio.QM], 2018

2. Schumann WO, Koenig H. Uber die Beobachtung von “atmospherics” beigeringsten Frequenzen. Naturwissenschaften 1954; 8:183–184. 

3. Konig HL, Ankermuller F. Uber den Einfluss besonders niederfrequenter eletrischer Vorgangeinder Atmosphare auf den Menschen. Naturwissenschaften 1960; 21:486–490.

4. H. L. Koenig, A. P. Krueger, S. Lang, W. Sonnig, Biologic Effects of Environmental         Electromagnetism. Spring-Verlag, NewYork, 1981

5. Pobachenko SV, Kolesnik AG, Borodin AS, Kalyuzhin VV. The contingency of parameters of human encephalograms and Schumann Resonance electromagnetic fields revealed in monitoring studies. Biophysics 2006 51:480–483.

6. Persinger, Michael. (2014). Schumann Resonance Frequencies Found within Quantitative Electroencephalographic Activity: Implications for Earth-Brain Interactions. International Letters of Chemistry, Physics and Astronomy. 30. 24-32.

7. Nunez P.L. (1989) Towards a Physics of Neocortex. In: Marmarelis V.Z. (eds) Advanced Methods of Physiological System Modeling. Springer, Boston, MA

8. Saroka KS, Caswell JC, Lapointe A, Persinger MA. Greater electroencephalographic coherence between left and right temporal lobe structures during increased geomagnetic activity. Neurosci Lett 2013; 560:126–130.

9. Saroka, K. S., Vares, D. E., & Persinger, M. A. (2016). Similar Spectral Power Densities Within the Schumann Resonance and a Large Population of Quantitative Electroencephalographic Profiles: Supportive Evidence for Koenig and Pobachenko. PloS one, 11(1), e0146595. doi:10.1371/journal.pone.0146595

10. Andrade, C., & Radhakrishnan, R. (2009). Prayer and healing: A medical and scientific perspective on randomized controlled trials. Indian journal of psychiatry, 51(4), 247–253. doi:10.4103/0019-5545.58288

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa1: Sydänkoherenssi

Sydänkoherenssi

Olemme eläneet aivokeskeistä aikakautta, jossa kaiken ihmisyyden on oletettu sijaitsevan aivokopan sisällä. Jopa tietoisuuden on kuviteltu olevan osa aivoja ja se käsitys elää tiedeyhteisössä syvällä, vaikka kvanttimekaniikka on osoittanut asian paljon moniulotteisemmaksi. Silti kielen tasolla sydän elää kaikissa kulttuureissa tunteiden, intuition ja syvällisen ymmärryksen lähteenä. Puhutaan sydänviisaudesta, sydämen totuudesta, sydämensä antamisesta jollekin asialle, sydämestään puhumisesta. Englannin kielellä sydän on vieläkin laajemmassa kielellisessä käytössä ja englanniksi viitataan jopa suolistoon (gut feeling), kun puhutaan aavistuksesta tai näppituntumasta. Jostain syystä vasta tällä vuosituhannella on alettu vakavasti tutkia sydämen yhteispeliä aivojen kanssa ja vasta aivan viime vuosina on havaittu mahalla ja suolistolla olevan erittäin tärkeä rooli mielen osana. Tässä artikkelissa paneudutaan kuitenkin aivojen lisäksi ainoastaan sydämen rooliin.

Useimmat ovat varmasti joskus kokeneet tilan, jossa mieli, sydän ja keho ovat yhdistyneenä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällaista tilaa kutsutaan, englanninkielestä lainaten, flow- tai zone-tilaksi. Tuollaisina hetkinä voi kokea yhdistyneensä samaan aikaan omaan syvimpään minäänsä, kaikkiin muihin läsnäolijoihin ja jopa maapalloomme. Vaikka sellainen kokemus todistetusti saakin ihmisen ylittämään itsensä, edellä mainittu kuvaus on monille huuhaata. Mutta kuten tulemme pian huomaamaan, noille intuitiivisille kuvauksille on sittenkin olemassa tieteelliset todisteet. Tavallaan ne kertovat omaa kieltään siitä tiedonlähteestä, jota ne kuvaavatkin. Kansanviisaudessa sydänviisaus on yhdistetty ihmisen sisäiseen ääneen. Seuraavassa esiin tulevat tutkimukset osoittavat sydänkoherenssin tärkeyden intuitiivisessa sisäisessä ohjauksessa.

Rollin McCraty, Ph.D, on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta sydänkentän parissa. Hänen yhteenvetoartikkelinsa (1, 2, 3) ovat varsinainen aarreaitta.

Mitä tarkoittaa koherentti sydän?

Sydänkoherenssi saattaa luoda mielikuvan ainoastaan psykologisesta tai henkimaailman ilmiöstä, mutta käsitteellä on myös hyvin fyysinen tausta, joka kytkee materiaalisen ja henkimaailman toisiinsa. Perinteisesti sydäntä käsitellään biologisena pumppuna, jonka tehtävänä on kierrättää happea ja ravinteita sisältävää verta kehon kaikkiin osiin. Se toki pitää paikkansa, mutta sydän on paljon muutakin.

Sydän on sähkömagneettisesti ylivoimaisesti kehon voimakkain generaattori. Sydän kietoo ympäristönsä biomagneettiseen kenttään, joka on 100 kertaa vahvempi kuin aivojen alfa-aallot ja 10000 kertaa vahvempi kuin kortikaalinen aktiviteetti. Sydämen synnyttämä magneettikenttä ei kata ainoastaan kehoa, vaan ulottuu suhteessa kauaksi kehon ulkopuolelle joka suuntaan.

Sydämen toimintaa mitataan normaalisti syketiheydellä, mutta tuohon taajuuteen liittyy toinenkin ulottuvuus. Puhutaan syketiheyden vaihtelevuudesta, joka on sydänkoherenssin mittari. Sydänkoherenssilla taas tarkoitetaan psykofysiologista koherenssia, johon liittyy hyvin säännönmukainen, siniaaltomainen sydämen rytmikuvio. Se ei ole riippuvainen syketaajuudesta sinänsä, vaan sekä korkea että matala sykenopeus voivat olla niin koherentteja kuin epäkoherenttejakin.

Teknisesti ottaen sydänkoherenssi ilmenee sydämen tehospektrissä kapeana spektritiheyden piikkinä 0.1 Hz:n kohdalla ja hyvin matalana tasona sitä alemmilla ja korkeammilla taajuuksilla. Teho on tuossa piikissä 5-kertainen verrattuna ei-koherentin sydämen minkään taajuuden tehoon. Koherenssin suhdeluku saadaan kaavasta: Koherenssin suhdeluku = (Huipputeho / (Kokonaisteho − Huipputeho)).

Tehon spektritiheyden erittäin matalat taajuudet (0,0033-0,04 Hz) liittyvät pääasiassa sympaattisen hermoston aktiivisuuteen ja vastaavasti korkeammat taajuudet (0,15-0,4 Hz) parasympaattiseen. Noiden välissä oleva alue (0,04-0,15 Hz) heijastaa aktiviteettia takaisinkytkentälinkeissä sydämen ja aivojen välillä, joka kontrolloi lyhytaikaisia verenpaineen muutoksia ja muita säätelyprosesseja. Fysiologiset tekijät tämän alueen taustalla ovat komplekseja.

Tunteilla on suora vaikutus sydänkoherenssiin. Viha, turhautuneisuus, ahdistus ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet nostavat syketaajuutta, mutta se, mikä ei fyysisesti näy, on sydänrytmin muuttuminen epäsäännölliseksi. Koherenssia mittaavan spektritiheyden tehohuippu on hyvin matalilla taajuuksilla, mikä liittyy sympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Kyse on äärimmäisen epäkoherentista sydämestä.

Mentaalinen keskittyminen taas vähentää sykkeen vaihtelua, mutta tuloksena ei silti ole koherentti sydän. Spektritiheydessä näkyy kolme huippua. Varsin yllättävän tuloksen antaa meditoimalla tai muuten rentouttamalla saavutettu sydämen syketiheyden lasku. Spektritiheydessä kuvaan tulee matalataajuisten tehopiikkien lisäksi korkeampitaajuinen tehopiikki, joka heijastaa lisääntynyttä parasympaattista toimintaa. Tuloksena ei kuitenkaan ole koherentti sydän.

Sen sijaan kestävät positiiviset tunteet, kuten rakkaus, arvostus ja myötätunto, synnyttävät sydänkoherenssia. Tehon spektritiheydessä vaikutus on dramaattinen. Käyrällä näkyy ainoastaan yksi piikki, tyypillisesti 0.1 Hz:n kohdalla ja kaikki muu on lähes nollaa. Piikin korkeus on myös silmiinpistävän korkea kaikkiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Tämä viittaa systeemin laajuiseen resonanssiin ja lisääntyneeseen synkroniaan sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välillä. Tähän liittyy myös sydämen rytmikuvion ja sekä hengityksen että verenpaineen rytmien kytkeytyminen toisiinsa. Koherenssimoodiin liittyy myös lisääntynyt parasympaattinen aktiviteetti liittyen rentoutumisvasteen avainelementtiin, mutta se on silti fysiologisesti erilainen kuin rentoutuminen, koska systeemi värähtelee resonanssitaajuudellaan, ja siinä vallitsee lisääntynyt harmonia ja synkronia niin hermojärjestelmässä kuin sydämen ja aivojen välisessä dynamiikassakin. (4, 5)

Edellä mainittu koherenssia ilmaiseva spektritiheyden tehohuippu on sama myös useimmilla eläimillä, ja kokeissa eläinten magneettinen sydän on osoittautunut käyttäytyvän aivan kuten ihmistenkin.

Sydänvälitteinen informaatio

Fysiologisissa systeemeissä signaalit ja viestit on koodattu kuviokielenä. Käytännössä se tarkoittaa biologisesti relevantin informaation koodaamista aikajaksoihin pulssien ja impulssien väleissä. Sydämen osalta näin tapahtuu sydämen erittämien hormonien pulsseissa, hermoimpulssien, sydänlyöntien välisen paineen ja sähkömagneettisten aaltojen osalta. Neurokardiologia on vahvistanut, että sydän on sensorinen elin ja toimii monimutkaisen informaation koodaus- ja prosessointikeskuksena. Se pystyy oppimaan, muistamaan ja tekemään itsenäisiä funktionaalisia päätöksiä ilman aivokuoren osallisuutta.

Sydämen tuottamien sähkömagneettisten pulssien sarjojen aikavälit vaihtelevat monimutkaisella tavalla. Nämä värähtelevät sähkömagneettisen energian aallot luovat toisiinsa lomittuvia kenttiä ja synnyttävät interferenssikuvioita ollessaan vuorovaikutuksessa magneettisesti polaroituvien kudosten ja aineiden kanssa.

Syketiheyden vaihtelevuuden ja ECG- tai MCG-spektrien taajuuskuvioiden välillä on korrelaatio, mikä viittaa psykofysiologisen informaation koodaamiseen sydämen tuottamaan sähkömagneettiseen kenttään. Näin ollen informaatio henkilön tunnetilasta on koodattuna sydämen magneettiseen kenttään, joka välittyy läpi kehon ja sen ulkopuolelle. Kun sydän on koherentimpi, sen säteilemä sähkömagneettinen kenttä on organisoidumpi. Kehon jokainen solu aistii eri teitä sydämen rytmisen aktiviteetin, mikä tukee sydämen roolia kehon globaalina synkronointisignaalina. (6)

Karl Pribram on ehdottanut, että sydämen matalan taajuuden värähtelyt hermoston, hormonien ja sähköisissä kuvioissa ovat tunneinformaatiota, jotka sitten ilmenevät korkeampina värähtelyinä EEG:ssä ja heijastavat niiden tietoista vastaanottamista ja luokittelua. (7)

Kuten edellä on käynyt ilmi, toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, tunteet eivät olekaan aivojen tuotosta. Sen sijaan ne ovat sydämen ja aivojen yhteistyön tulosta, jossa sydän aistii ja generoi niitä, kun taas aivot tulkitsevat ne tietoiselle tasolle. Song tutkijakollegoineen osoittivat, että sydänfokusoitunut tarkkaavaisuus liittyy lisääntyneeseen sydän-aivot -synkroniaan, mikä vahvistaa ajatusta energeettisestä sydän-aivot -kommunikaatiosta. (8)

McCraty kollegoineen havaitsi mittauksissaan, että aivojen alfa-aktiviteetti (8-12 Hz) on luonnollisella tavalla synkronoitunut sydänsyklin kanssa. Kun koehenkilöt keskittyivät positiivisiin tunteisiin, heidän sydämiensä koherenssi lisääntyi ja samalla myös heidän siihen synkronoituneen alfa-rytminsä. Tämä voi osoittautua tärkeäksi tiedoksi, sillä tässä puhutaan tulevissa artikkeleissa esiin tulevaan ja Schumannin resonanssin kanssa resonoivan ensimmäisen oskillonin taajuudesta.

Kaikki nämä yhdessä viittaavat siihen, että meidän tietoisen käsityskykymme alapuolella toimii hyvin vaikutuskykyinen sähkömagneettinen tai ”energinen” kommunikaatiojärjestelmä.

Intuitiivisuus

Sydänkeskeisessä ja koherentissa tilassa olemme tiiviimmin kytkeytyneinä ja lähemmin linjautuneina intuitiivisen älykkyytemme syvimmän lähteen kanssa. Tutkimuksissa tällainen lähde ilmaisee itsensä, muttemme vielä tieteen näkökulmasta pysty sitä selittämään.

Voimme havaita intuitiivisen informaation lisääntyneen virtauksen, joka kommunikoituu tunteiden energeettisen systeemin välityksellä mieleen ja aivoihin luoden yhteyden ”sisäiseen ääneen”. Tässä mielessä sydänkoherenssi mahdollistaa helpomman pääsyn normaalisti käyttämättömiin potentiaalisiin mielen ja tunteiden kykyihin, tasapainoon ja ohjattavuuteen. Sydänkoherenssin tarjoama intuitiivinen tietoisuus johtaa muutoksiin käsityksissä ja maailmankuvissa, mikä mahdollistaa paremmin informoitujen ja älykkäämpien päätösten tekemisen.

Kysymys intuitiivisuuden kehittymisestä ei ole ainoastaan filosofinen. On olemassa kiistattomia todisteita siitä, että sydämen energiakenttä on kytkeytyneenä informaatiokenttään, jolla ei ole rajoja klassisen aika-avaruuden mielessä. Toisaalta tämä ei edellä käsiteltyjen asioiden valossa enää olekaan niin yllättävää. Todisteet sydämen osalta tulevat perinpohjaisesta kokeellisesta tutkimuksesta koskien monien anekdoottien kuvailemista kokemuksista saada informaatiota tulevista tapahtumista, jotka eivät siis ole vielä toteutuneet. (9, 10)

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että niin sydän kuin aivotkin saavat etukäteistietoa tulevasta tapahtumasta. Yllättävintä tuloksissa lienee se, että sydän saa tiedon ensimmäisenä ja lähettää aivoihin signaalin, joka moduloi otsalohkon aivokuorta. Kokeessa havaittiin myös, että kun koehenkilöt olivat positiivisen ajattelun synnyttämässä koherentissa tilassa, he olivat huomattavasti herkempiä informaatiolle tulevaisuudesta.

Sydänkoherenssin aikaansaaminen

Sydänkoherenssi on varsin luonnollinen tila, joka voi tapahtua spontaanisti unessa tai syvän rentoutumisen aikana, mutta pysyvänä tilana keskellä päivittäisiä aktiviteettejä se on harvinainen. Hengitysharjoituksilla pystyy aktivoimaan koherenssin tilan lyhyiksi ajoiksi, mutta tietoisesti hengityksen kontrolloiminen pidempiä aikoja on haastavaa. Sen sijaan positiivisten tunteiden kautta koherenssin tila on yleisesti ottaen helpompaa, koska ne aktivoivat systeemiä sen resonantilla taajuudella ja mahdollistavat koherentin moodin ilmaantumisen luonnollisesti. Näin positiivisen tunteen ylläpitäminen pidempään helpottuu ja jatkuvana harjoituksena se mahdollistaa hermoarkkitehtuurin uudelleenkuvioinnin, jossa koherenssista tulee uusi, vakaa referenssi tai normi. Tunteiden ja stressivasteen itsesäätely muuttuu asteittain tutummaksi ja lopulta automaattiseksi. Positiivisen mallin omaksumisessa sydän on prosessin aloituskohta psykofysiologiseen verkostoon, joka yhdistää fysiologisen, mentaalisen ja tunnesysteemit.

Buddhistimunkkien keskuudessa tehty tutkimus vahvistaa positiivisten tilojen ja koherenssin välisen yhteyden. Meditoidessaan myötätuntoista rakkautta munkit tuottivat lisääntynyttä koherenssia. Toisessa tutkimuksessa kokeneemmat Zen-munkit synnyttivät korkean koherenssin sydänrytmejä, kun taas noviisit eivät. Koherentteja tiloja voi synnyttää myös hengitysharjoitteilla. (11)

Kuten aiemmin tuli ilmi, meditointi ja rentoutumisharjoitukset eivät sinänsä johda koherenssiin, jos ne kohdistuvat mieleen. Sen sijaan keskittymällä hengityksessä 10 sekunnin rytmiin koherenssi syntyy kuin itsessään (0.1 Hz taajuus). Sama tulos saavutetaan toistamalla rytmisesti ruusukkorukouksia tai joogamantroja, muttei satunnaisella toistamisella tai hengityksellä. Esimerkiksi Ave Maria on rakennettu juuri 10 sekunnin rytmille. Tutkimuksessa todetaan, että rukousten ja mantrojen rakenne on tarkoituksella suunniteltu luomaan koherenssia aktivoivaa hengitysrytmiä sellaisten ihmisten toimesta, joilla on ollut intuitiivinen ymmärrys tämän sisäisen rytmin hyödyistä. (12)

Sydänkoherenssi ihmisten välillä

Levenson kollegoineen havaitsivat, että empaattisesti toisiinsa suhtautuvien puolisoiden fysiologiat alkoivat jäljitellä toisiaan. Mm. syketiheydet alkoivat seurata toisiaan ylös- ja alaspäin. (13) Naimisissa olevien parien psykofysiologia vuorovaikutuksessa ennusti avioeron todennäköisyyttä. (14)

McCraty kollegoineen mittasivat sykkeiden kytkeytymistä erilaisissa tilanteissa. Pitkän, vakaan ja rakastavan suhteen pariskunnat kytkeytyivät toistensa sykkeisiin jopa yön aikana ja hämmästyttävintä siinä oli synkronian korkea aste. McCratyn ryhmä löysi sykkeiden synkronian myös läheisten työkavereiden välillä sekä pojan ja hänen koiransa välillä. (1)

Russek kollegoineen osoitti kokeissaan, että kahden lähekkäin mutta erillään istuvan ihmisen välille voi syntyä magneettinen yhteys, jossa toisen sydänsignaali näkyy toisen aivojen EEG-tallenteessa. Tehon spektrianalyysi osoitti, että kyseessä on alfa-aaltosynkronisaatio, joka ajoittuu täsmällisesti toisen ECG:n R-aallon kanssa. Alfa-rytmin synkronoituminen ei sinänsä ole yllätyksellistä, vaan se, miten heikko sähkömagneettinen kenttä sai sen aikaan. Merkittävää havainnossa oli, että magneettinen yhteys voi syntyä keskusteluetäisyydellä. Tätä kutsutaan nimellä kardiosähkömagneettinen kommunikaatio. (15, 16)

Rationaalistieteellisen ajattelun mukaan edellä mainittu alfa-synkronoituminen on mahdotonta, sillä signaalin amplitudit saattavat olla ainoastaan sadasosa satunnaisista kohinakomponenteista. Tämä onkin hyvä esimerkki rationaalisen ”maalaisjärjen” heikkoudesta. Edellä mainitulle ilmiölle on nimittäin olemassa tieteellinen selitys.

Heikkojen säännöllisten signaalien havaitsemista biologisissa systeemeissä vahvistaa ilmiö nimeltään stokastinen resonanssi. Epälineaarinen stokastinen resonanssimalli ennustaa, että tietyissä olosuhteissa hyvin heikotkin koherentit sähkömagneettiset signaalit ovat biologisen systeemin havaittavissa ja niillä voi olla merkittäviä biologisia vaikutuksia. (17) Tämä osoittaa, että rationaalisesti ajatellen häiriötä aiheuttava kohina onkin biologisesti elintärkeä asia. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan, mitä koherentimmaksi signaali tulee, sitä suuremmaksi käy sen kyky kytkeä itseensä ympäröivää kohinaa ja siten tuottaa amplitudiltaan merkittäviä vaikutuksia.

Edellä mainittu tutkimus tukee myös kaikissa, mm. McCratyn tutkimusryhmien kokeissa, esiin tulevaa havaintoa, että ihmisten välinen magneettinen yhteys paranee sydänkoherenssin kehittymisen myötä. Fysiologisen koherenssin aikana sisäiset systeemit ovat vakaampia, toimivat tehokkaammin ja säteilevät rakenteeltaan koherentimpia sähkömagneettisia kenttiä. Tällöin ihminen on herkempi ottamaan vastaan muiden generoimien kenttien informaatiota, mutta samalla ihmisen oma koherentti kenttä välittää ympäristöönsä sen olemassaolon edellytyksenä olevia positiivisia tunteita, empatiaa, rauhaa, rakkautta…

Sydänkoherentti ihminen ymmärtää muista ihmisistä myös syvemmän merkityksen sanojen takana ja jopa silloin, kun toinen ei osaa ilmaista itseään kunnolla sanoilla. Tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä intuitiivinen kuuntelu ja se on suora, psykofysiologinen seuraus aidosta empatiasta.

Rationaalinen ajatus empaattisesta ja muiden tunteille herkästä ihmisestä saattaa kategorisoida tämän heikoksi ja haavoittuvaksi; että kanssaihmisten negatiiviset, epäkoherentit tunteet satuttavat niitä herkästi aistivaa. Totuus ei voisi enempää toinen. Fysiologinen koherenssimoodi on stabiili ja vaikuttaa siltä, että nimenomaan lisääntynyt sisäinen stabiliteetti ja koherenssi mahdollistavat lisääntyneen herkkyyden. Kaiken lisäksi koherentti magneettinen kenttä stabiloi myös ympäröiviä epäkoherentteja kenttiä, toisin sanoen sydänkoherentilla ihmisellä on rauhoittava vaikutus ympäröiviin negatiivisiin tunteisiin.

Oman henkilökohtaisen koherenssin lisääminen ei ainoastaan lisää omaa terveyttä ja onnellisuutta, vaan se on myös syöte globaaliin kenttään ja heijastuu siellä eteenpäin. Kun yhä useampi ihminen lisää koherenttia energiaa globaaliin kenttään, se auttaa vahvistamaan ja stabiloimaan keskenään hyödyllisiä takaisinkytkentöjä ihmisten keskuudessa ja itse asiassa maapallon itsensä kanssa, kuten on aiemmin tässä artikkelissa jo vihjattu ja mikä saa hieman myöhemmin jopa ”lihaa luidensa ympärille”. Mikään edellä mainitusta ei tule monelle suinkaan uutena asiana, mutta kaiken edeltävän tieteellisen tarkastelun perusteella se ei enää olekaan vain hörhöjen ja foliohattujen hapatusta.

Timanttinen kollektiivi

Katastrofin kohtaama yhteisö hitsautuu useimmiten yhteen. Toisilleen vieraista ihmisistä tulee läheisiä ja itsekeskeinen ajattelu antaa tilaa myötätunnolle ja muista välittämiselle. Ongelmien väistyessä ja ajan kuluessa ihmisillä on kuitenkin taipumus palata asteittain vanhaan moodiin. Yhteisöt eivät kuitenkaan tarvitse katastrofia parantaakseen yhteistyötä ja harmoniaa ja esimerkiksi joukkueurheilussa se on suorastaan edellytys voittamiselle. Siihen nähden yrityselämän ja yhteiskunnankin pelolla johtaminen on suoranainen irvikuva menestyksen reseptistä.

Menestyvät yhteisöt erottuvat muista usein selittämättömällä tavalla, jossa jokainen yksilö tuntuu ylittävän itsensä. Kyseessä voi olla yksittäinen suoritus, jossa ihmeellinen flow-tila valtaa koko yhteisön tai se voi olla jatkuvaakin onnistumista ilman muita parempia ulkoisia edellytyksiä. Tällaisia yhteisöjä löytyy kaikilta elämän saroilta, mutta ehkä parhaiten kuvaava on yhteen hioutunut urheilujoukkue. Sellaisen sanotaan omaavan poikkeuksellisen joukkuehengen ja pelaajien kuvataan hioutuneen yhteen, mutta alitajunnassaan jokainen sellaisen joukkueen jäsen aistii pinnan alla kouriintuntuvan energian ja kommunikoinnin tällä näkymättömällä energiatasolla. Alati kasvava tutkimusaineisto viittaa siihen, että pelaajien välille ryhmän sisällä syntyy energiakenttiä, joiden välityksellä informaatio liikkuu kaikkien jäsenten kesken viiveettä. Syntyy siis todellakin ryhmäkenttä. Sydänkoherenssista tiedetään, että on mahdollista nähdä vähintään 6-8 sekuntia ajassa eteenpäin. Vaikkei se olisikaan tietoista, useimmissa lajeissa tuo on pitkä aika ja aavistus saa aivan uuden ulottuvuuden. Kaikki pelaajat tuntuvat ylittävän itsensä hymyssä suin, eivätkä epäonnistumiset tai takaiskut tunnu mitenkään järkyttävän kenenkään mielialaa. Pelaajat näyttävät lukevan toistensa ajatukset ja vaikkeivat he sitä ehkä tietoisesti ymmärräkään, näin tosiaan tapahtuu. Siihen perustuu myös sen ryhmäkoherenssi, sillä mikään pinnan alla kytevä ongelma ei jää selvittämättä hyvissä ajoin. Monessa ulkoisesti hyvähenkisessä mutta heikommin menestyvässä ryhmässä sanomattomat tunteet välittyvät kuitenkin tiedostamatta aiheuttaen kommunikaatiokatkoksia ja energian vuotamista kokonaisuudesta.

Perinteisesti menestystä on koetettu luoda karismaattisen valmentajan tai johtajan avulla ja ratkoa ongelmia psykologin avulla. Kollektiivinen koherenssi ei kuitenkaan synny kaikkia yhdessä ylhäältä päin muuttamalla. Tämä pätee niin pieniin kuin suuriinkin yhteisöihin ja viime kädessä koko ihmiskuntaan – tarkkaan ottaen myös eläimiin ja kasvikuntaan. Kollektiivinen koherenssi syntyy yksilötasolta, jossa jokainen muuttaa itseään. Viisas valmentaja, johtaja tai psykologi voi sitä edistää, mutta ketään ei voi muuttaa tietoisesti ulkoapäin. Jokainen sydänkoherentti ryhmän jäsen levittää omaa kenttäänsä ja helpottaa muiden kasvua. Hyvä valmentaja tai johtaja on itse sellainen ja valitsee ryhmäänsä muita samanlaisia. Suuret tähdet taas ovat riskejä, mutta jotkut nousevat siihen asemaan koherentissa ryhmässä muiden tuella.

Bradley ja Pribram tekivät tutkimuksen, jossa he kartoittivat kaikki mahdolliset suhteet ryhmän jäsenten väleillä. He löysivät suoran suhteen molemminpuolisten positiivisten tunteiden määrän ja rakenteen, sekä vastaavasti kontrolli/valtasuhteiden määrän ryhmän sisällä, jotka ennustivat ryhmän stabiliteettia ja menestystä kaksi vuotta myöhemmin. (18) Paras malli kuvaamaan tuota dataa oli kenttäkonsepti, jossa informaatio ryhmästä kokonaisuutena oli jaettu kaikille jäsenille niin, että informaatio ryhmän globaalista ”organisaatiosta” voitiin saada jokaisesta kentän solmukohdasta (jäsenestä). Bradley kutsui tätä kollektiivista tietoisuutta osuvasti sosiaaliseksi hologrammiksi. (19)

Korkeasti koherenttien ryhmien sisäistä bioenergistä kommunikaatiosysteemiä tukee Morrisin tutkimus. Siinä tutkittiin, miten korkean koherenssin saavuttamiseen koulutetut ihmiset edesauttoivat pelkällä läsnäolollaan koherenssia muissa ihmisissä lähietäisyydellä. Lisäksi todisteet sydänrytmin synkroniasta ryhmän jäsenten välillä tukee ryhmäkoherenssiteoriaa, sillä korkeampi koherenssitaso korreloi jäsenten välisen synkronian kanssa. Lisäksi kokeessa oli tilastollinen suhde tämän synkronian ja jäsenten välisen läheisyyden ”mittausten” kanssa, mikä tukee mahdollisuutta sydän-sydän -biokommunikaatiosta. (20)

Sosiaalinen koherenssi edellyttää sen jäseniltä sopeutuneisuutta ja tunteiden samansuuntaisuutta, ja että ryhmän energia on kokonaisuutena organisoitunut ja koko ryhmän kokonaisuutena säätelemää. Koherentissa ryhmässä jokaisella jäsenellä on täysi vapaus tehdä osansa ja kukoistaa samalla, kun he ylläpitävät koheesiota ja resonanssia ryhmän tarkoituksen ja tavoitteiden osalta. Vastaavasti eripuraiset suhteet ja epäkoherentti sosiaalinen organisaatio eivät ainoastaan johda epäonnistumiseen, vaan seurauksena ovat psykososiaalinen toimintahäiriö ja epävakaus. Aivan kuten henkilökohtainen epäkoherenssi johtaa patologisiin häiriöihin yksilössä, ryhmän epäkoherenssi johtaa vakaviin sosiaalisiin häiriöihin, kuten väkivaltaan, hyväksikäyttöön, terrorismiin jne. Kuten tulemme myöhemmissä artikkeleissa näkemään, historia on kertomus sosiaalisista häiriöistä, joiden taustalla on kosmisten häiriöiden voimistama, kollektiivisen kentän välityksellä leviävä sosiaalinen epäkoherenssi.

Sydänkoherenssi ja parantaminen

Yhä useammat tutkimukset ovat havainneet korrelaation positiivisten tunteiden ja parantuneen terveyden sekä pitkäikäisyyden välillä. McCraty ryhmineen on havainnut useissa tutkimuksissaan yhteyden sydänkoherenssin ja useiden lyhyt- ja pitkäaikaisten terveysvaikutusten välillä. He ovat havainneet yhteyden myös monien positiivisten psykologisten vaikutusten kanssa. Lukuisat tutkimukset eri populaatioissa, kulttuureissa, ikäryhmissä ja yhteiskuntaluokissa ovat osoittaneet, että läheiset ja merkitykselliset ihmissuhteet edistävät terveyttä ja hyvinvointia hyvin laajalla spektrillä.

Sydänkoherenssi selittää myös monia ”energiahoitoja”, joita koskevat ja hyviä tuloksia antaneet tutkimukset ovat jääneet huomiotta juuri tieteellisten selitysten puutteen takia. Ehkä vaikuttavin McCartyn raportoima vaikutus on kokeessa, jossa sydämen magneettikentälle altistetut fibroplastisolut kasvoivat 20% nopeammin kuin kontrollinäyte. Dramaattisen siitä tekee jatko-osa, jossa fibroplasti- ja fibrosarkoomasolut altistettiin samalle koherentille ECG-signaalille. Terveiden solujen kasvu lisääntyi 20%, kun taas syöpäsolujen kasvu hidastui saman verran. (1, 2, 21)

Hän on käyttänyt menestyksellä myös tomograafisia kuvia hoitamiseen. (22)

Randollin terapeuttinen tavoite on stabiloida organismin perusautonominen rytmi, aktiviteetin normaali kuvio solutasolla, mikä edistää parantumista ja hän uskoo, että sydämen tuottama kenttä on avain tässä prosessissa.

McCraty sanoo, että he ovat jo pitkään epäilleet sydämen sähkömagneettisen kentän toimivan kantoaaltona informaatiolle, joka voi vaikuttaa solujen toimintaan kehossamme ja muihin biologisiin systeemeihin sen läheisyydessä. He onnistuivat osoittamaan, että ihmiset pystyvät aiheuttamaan muutoksia veden rakenteessa, solujen kasvunopeudessa ja DNA:n konformationaalisessa tilassa. He havaitsivat, että näiden vaikutusten tuottaminen luotettavasti vaatii sekä korkean sydänkoherenssin että aikomuksen tuottaa kyseinen vaikutus. (23, 53)

Viitteet

1. McCraty, R. (2004). “The energetic heart: bioelectromagnetic communication within and between people,” in Bioelectromagnetic Medicine, eds P. J. Rosch and M. S. Markov (NewYork: Marcel Dekker),541–562.
2. McCraty, Rollin. (2011). “Coherence: Bridging personal, social and global health.” Activitas Nervosa Superior Rediviva. 53. 85-102.
3. McCraty, R., & Zayas, M. A. (2014). Cardiac coherence, self-regulation, autonomic stability, and psychosocial well-being. Frontiers in psychology, 5, 1090. doi:10.3389/fpsyg.2014.01090
4. McCraty R, Atkinson M, Tomasino D, Bradley RT. (2009) “The coherent heart: heart-brain interactions, psychophysiological coherence, and the emergence of system-wide order.# Integ Rev. 5(2):10-115.
5. Tiller WA, McCraty R, Atkinson M. (1996) “Cardiac coherence: a new, noninvasive measure of autonomic nervous system order.” Altern Ther Health Med. 2(1):52-65.
6. McCraty R, Atkinson M, Tomasino D, Tiller WA (1998a) “The electricity of touch: Detection and measurement of cardiac energy exchange between people. In: Brain and Values: Is a Biological Science of Values Possible.” Pribram KH (ed). Lawrence Erlbaum Associates, Publishers.: Mahwah, NJ. pp 359–379.
7. Pribram K, Melges F. (1969) “Psychophysiological basis of emotion.” In: Vinken P, Bruyn G, eds. Handbook of Clinical Neurology, Vol. 3. Amsterdam: North-Holland Publishing Company, 316-341.
8. Song L, Schwartz G, Russek L. (1998). “Heart-focused attention and heart-brain synchronization: Energetic and physiological mechanisms.” Altern Ther Health Med; 4:44-62.
9. McCraty R, Atkinson M, Bradley RT (2004a) Electrophysiological evidence of intuition: Part 1. The surprising role of the heart. Journal of Alternative and Complementary Medicine 10: 133–143. 82
10. McCraty R, Atkinson M, Bradley RT (2004b) Electrophysiological evidence of intuition: Part 2. A system-wide process? Journal of Alternative and Complementary Medicine 10: 325–336.
11. Lehrer, P. M., & Gevirtz, R. (2014). Heart rate variability biofeedback: how and why does it work?. Frontiers in psychology, 5, 756. doi:10.3389/fpsyg.2014.00756
12. Metzkier Kurtus, Eleanor. (2019). Heart rhythm coherence and affective state of the prayer agent as differentiated by personal or intercessory prayer.
13. Levenson RW, Ruef AM. (1997) “Physiological aspects of emotional knowledge and rapport.” In: Ickes W, ed. Empathic Accuracy. New York: Guilford Press.
14. Levenson R, Gottman J. (1985) “Physiological and affective predictors of change in relationship satisfaction.” J Pers Soc Psychol 49:85-94.
15. Russek L, Schwartz G. (1994) “Interpersonal heart-brain registration and the perception of parental love: A 42 year follow-up of the Harvard Mastery of Stress Study.” Subtle Energies 5:195-208.
16. Russek L, Schwartz G. (1996) “Energy Cardiology: A dynamical energy systems approach for integrating conventional and alternative medicine.” Advances 12:4-24.
17. Wiesenfeld K, Moss F. (1995) “Stochastic resonance and the benefits of noise: From ice ages to crayfish and SQUIDs.” Nature 373:33-36.
18. Bradley RT, Pribram KH (1998) “Communication and stability in social collectives.” Journal of Social and Evolutionary Systems 21: 29–80.
19. Bradley RT (1987) “Charisma and Social Structure: A Study of Love and Power, Wholeness and Transformation.” Paragon House: New York.
20. Morris SM (2010) “Facilitating collective coherence: Group Effects on Heart Rate Variability Coherence and Heart Rhythm Synchronization.” Alternative Therapies in Health and Medicine 16(4): 62–72.
21. Randoll U. (1992) “The role of complex biophysical-chemical therapies for cancer.” Bioelectrochem Bioenerg 27:341346.
22. Randoll U, Dehmlow R, Regling G, Olbrich K. (1994) “Ultrastructure tomographical observations of life processes as dependent on weak electromagnetic fields.” Dtch Zschr Onkol 26:12-14.
23. Rein G, McCraty R. (1994) “Structural changes in water and DNA associated with new physiologically measurable states.” J Sci Explor 8:438-439.
24. Rein G, McCraty R. (1993) “Modulation of DNA by coherent heart frequencies.” Proceedings of the Third Annual Conference of the International Society for the Study of Subtle Energy and Energy Medicine, Monterey, CA, June 25-29, 1993:58-62.