Kollektiivinen tietoisuus
Väärinymmärretty Schumannin resonanssi
Internet vilisee kirjoituksia siitä, että
Schumannin resonanssitaajuus on rajussa nousussa ja että tämä tarkoittaa
maapallon magneettikentän värähtelytaajuutta. Tämän sanotaan myös liittyvän
maapallon tietoisuuden nousuun ja ns. uusi maapallo -ilmiöön. Schumannin
resonanssitaajuus ei kuitenkaan ole nousussa, eikä Schumannin resonanssitaajuus
ole sama kuin maan magneettikentän värähtelytaajuus.
Schumannin resonanssitaajuus tarkoittaa
globaalia sähkömagneettista resonanssia, joka muodostuu maan pinnan ja
ionosfäärin välille salamoinnin seurauksena. Tämän taajuus määrittyy maapallon
ympärysmitasta ja valonnopeudesta, joskin sähkövastuksesta johtuen syntyy pieni
ero teoreettiseen laskelmaan. Schumannin resonanssitaajuus on keskimäärin
7.83Hz ja vaihtelee välillä ±0,5 Hz johtuen auringon UV-säteilyn vaihtelun
aiheuttamasta ionosfäärin ionisaation vaihtelusta.
Harha Schumannin resonanssin noususta johtuu
siitä, että näitä on monia. Se taas johtuu luonnon värähtelylaista, jonka
mukaan perusvärähtelystä syntyy automaattisesti, superpositiossa loputon sarja
ylätaajuuksia, joiden intensiteetti heikkenee ylöspäin mentäessä.
Perusvärähtelystä syntyvä ensimmäinen oktaavi on: 7.8, 14, 20, 26, 33, 39 and
45 Hz. Puhutaankin monikossa resonansseista.
Schumannin resonanssi aivoissa
Schumannin resonanssitaajuuksista huomaa
välittömästi, että ne vastaavat ihmisaivojen aaltojen valveillaoloa vastaavia
taajuuksia. Ihmisaivot näyttäisivät olevan yhteydessä maapalloon, mutta ajatuksena se
voi kuulostaa rationaalisille ihmisille liian paksulta. Ajatus maapallon
tietoisuudesta on heille suorastaan naurettava ajatus. Vaikka seuraava kuvaus
ei olekaan viimeinen totuus, se toimii hyvin esimerkkinä siitä, että
hulluiltakin kuulostavilla asioilla voi olla lopulta järkeenkäyvä selitys.
EEG-mittauksilla kartoitetut aivokäyrät ovat
epämääräisiä, eikä niiden perusteella ole ollut helppoa tehdä vertailuja
täsmällisiin Schumannin resonansseihin. Tähän on kuitenkin tuonut muutoksen
uunituore tutkimus.
* * *
Aivosähkökäyrä on hyvä esimerkki siitä, miten vanha tietämys voi olla
taakka kehitykselle. Kun Hans Berger vuonna 1929 ilmoitti pystyvänsä mittaamaan
aivojen sähköistä aktiivisuutta pintaelektrodeilla ja galvanometrillä, kukaan
ei uskonut häntä. Kun laitteen toiminta saatiin varmistettua, sen antama
informaatio ei ollut mitenkään ymmärrettävää. Ainoa tapa tarkastella tuloksia
oli mittaustulosten tulostaminen ja niiden visuaalinen tarkastelu. Toinen
ongelma oli tulostimien hitaus, joka mahdollisti enintään 30-50 Hz:n lukemat.
Mittalaite itsessään ei pystynyt mittaamaan alle 5 mikrovoltin jännitteitä,
eikä vähänkään korkeammista taajuuksista kuin todella pieniä amplitudeja.
Todellisuus vääristyi siis hyvin paljon.
Samoihin aikoihin kehittyi signaalien harmoniseen analysointiin
matemaattinen menetelmä, Fourier muunnos, jonka avulla data saatiin jäsenneltyä
taajuuksittain. Laskenta ilman tietokoneita oli kuitenkin valtavan työlästä ja
kuin pienenä ihmeenä, saksalainen tutkija onnistui tekemään ensimmäisen
analyysin aivojen EEG-käyristä. Tuloksena oli rajoitettu määrä taajuuksia.
30-luvun puolivälissä kehitettiin EEG-mittarin jälkianalyysiin vielä
valomekaaninen analysaattori, jolla käytännön syistä voitiin keskittyä vain
muutamiin taajuuksiin. Tällä tavalla syntyi nykyinen malli aivojen
taajuuskaistoista delta, theta, alfa, beta ja gamma. Aaltojen muodot olivat
vaihe-erojen takia vieläkin suurempi haaste, sillä kaksi täsmälleen samanlaista
aaltoa voivat muodostaa loputtoman määrän erilaisia summautuneita aaltoja
vaihe-eroista riippuen. Käytännössä valtaosa aivojen sähkömagneettisesta
informaatiosta katoaa paketoimalla taajuudet kaistoihin. Edes tietokoneiden kehitys
ja Fourier-muunnosten tekemiseen kehitetty FFT-algoritmi eivät ole tuoneet
apua, vaan yhä tänä päivänä tieteelliset tutkimukset noudattavat samaa kaavaa,
joka luotiin 1930-luvulla silloisten teknisten rajoitusten takia. Aivokäyrien
spektritiheys ja vaihe-erojen monimutkaiset rakenteet ovat yhä piilossa.
Fourierin muunnos pystyy erottelemaan esimerkiksi pianokappaleen nuotit,
mutta aivosignaalien rakenne on sille aivan liian monimutkainen. Luca Perotti
ryhmineen julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen (1), joka julkaistiin artikkelina
Nature-julkaisussa tammikuussa 2019. Tutkimuksessa käytettiin
Padé-approksimaatioteoriaa ja sille pohjautuvaa menetelmää, nimeltään
diskreetti Padé-muunnos viitaten vanhanaikaiseen diskreettiin
Fourier-muunnokseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 95% aivotaajuuksista on
kohinaa, mutta muutama vakaa taajuus (oskillonit) harmonisine superpositioineen
(ylätaajuudet) kattavat 99% signaalin amplitudista. Tämä tarkoittaa, että
informaatio on kokonaan muutamassa oskillonissa. Padé-muunnoksen tarkkuudesta
kertoo hyvin se, että sitä käytettiin vastikään heikkojen gravitaatioaaltojen
havaitsemiseen resonanssi-interferometrissä. Kohinakin on biologisesti tärkeä, kuten tulemme myöhemmin huomaamaan.
* * *
Luca Perottin ryhmän vuonna 2018 julkaisema tutkimus (1) saattaa hyvinkin mullistaa koko aivotutkimuksen ja liittää
aivotoiminnan hämmästyttävällä tavalla Schumannin resonansseihin. Aivokäyrät
koostuvat ehkä vain kahdessa ”kantoaallosta”, oskillonista, joista alempi on
7.5±0,5 Hz. Tämä on täsmälleen sama taajuus, kuin mitä Schumannin resonanssi
7.83 Hz olisi maapallon ympärysmitan ja valonnopeuden perusteella ilman
sähköistä vastusta. Aivan kuten Schumannin sähkömagneettisessa kentässä,
oskillonissa on kyse seisovasta aallosta. Tähän oskilloniin on
frekvenssimoduloituneena, kuten ääni radioaalloissa, itse informaatio ja harmonisen
sarjan värähtelyt. Kokonaisaalto värähtelee pääasiassa aivan matalimmista
värähtelyistä n. 20 hertsiin saakka. Seuraavan oskillonin perusvärähtelytaajuus
on 34 Hz ja sen kokonaisvärähtely kattaa selvästi yli 20 hertsistä aina vähän
yli 40 hertsin taajuuksiin. Tutkimuksessa ei määritelty ylemmän gamma-alueen oskillonia,
mutta sellainen tai sellaisia saattaa siltä alueelta löytyä. Yhdessä oskillonit
kattavat aivojen koko värähtelyalueen menemättä kuitenkaan keskenään päällekkäin.
Aikaisempien Fourier-muunnokseen perustuvissa
analyyseissä tietoista ajattelua vastaavat taajuuskaistat ovat ylemmät
beta-aallot ja alemmat gamma-aallot. Toinen oskilloneista, 34 Hz:n
perustaajuudella värähtelevä aalto, vastaa tätä erinomaisesti ja mitä todennäköisimmin
edustaa juuri tietoista ajattelua.
Luca Perottin ryhmän tutkimuksessa (1) ei siis
yritetty määritellä aaltoa ylemmille gamma-taajuuksille ja perinteisestikin ne
on jätetty tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tähän lienee syynä niiden pieni
amplitudi ja häiriöiden aiheuttama kontaminaatio, joka tekee niiden tutkimisen
perinteisellä tekniikalla melkein mahdottomaksi. Taajuusalueen on oletettu
liittyvän korkeampaan kognitioon ja muistikäsittelyyn, mutta myös psykiatrisiin
häiriöihin kuten skitsofrenia, hallusinaatiot, alzheimer ja epilepsia. Perottin
tutkimus tekee kuitenkin havainnon, että mitä ylemmäksi taajuuksissa mennään,
sitä lyhyemmiksi ja harvinaisemmiksi spektriaallot käyvät. Ylemmällä
gamma-alueella on suuri määrä epäsäännöllisiä taajuuksia, jotka esiintyvät
hetkestä toiseen hajanaisilla arvoilla. Ne eivät siis muodosta jatkuvia
kuvioita, vaan koostuvat hetkellisistä aalloista. Muinaiset buddhalaiset
tekstit kuvaavat tätä varsin osuvasti. Ne kuvailevat tietoisuuden erillisiksi,
kytkeytymättömiksi ja väliaikaisiksi hetkiksi, jotka tuhoutuvat yhtä nopeasti
kuin saavat alkunsa. Jotkut buddhalaiset kirjoitukset määrittelevät jopa
frekvenssin kuten esimerkiksi Sarvaastivaadins: 6,480,000 hetkeä vuorokaudessa.
Tämä tekee 13,3 ms per hetki eli 75 Hz. Kiinalaisen buddhismin mukaan tapahtuu
yksi ajatus per 20 ms, mikä tekee 50 Hz.
Nimensä
maa-ionosfäärin resonanssille antanut WO Schumann ja hänen seuraajansa H. L.
Koenig havaitsivat jo vuonna 1954 maa-ionosfäärin resonanssin ja ihmisaivojen
aktiviteetin hämmästyttävän samankaltaisuuden spektritiheydessä ja -kuvioissa,
minkä lisäksi ne ovat samassa mittaluokassa niin sähkö- kuin magneettikentänkin
osalta (2). Koenig jatkoi aiheesta vielä vuosina 1960 ja 1981 (3, 4). Vuonna
2006 Pobachenko kollegoineen havaitsi, että aivojen pitkittäisen akselin
spektritiheydessä oli terävä huippu 10.25 Hz:n kohdalla, kun taas vasen-oikea
-akselilla huippu oli 1.95 Hz:n kohdalla tahtieron ollessa 7.5-8 Hz. (5)
Poikkitieteellisen
biologisen psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger
julkaisi vuonna 2014 mielenkiintoisen tutkimusartikkelin Maan ja aivojen
vuorovaikutuksesta (6). Valitettavasti aivojen oskilloneista ei silloin vielä
ollut tietoa, joten hän joutui turvautumaan vanhaan tietämykseen, mutta
onnistui silti tuomaan esiin mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin hän
havaitsi matemaattisesti, että Schumannin resonanssien muutosten synnyttämät
äärettömän pienet magneettisen energian muutosten kvantit vaikuttaessaan koko
isojen aivojen alueella synnyttävät muutoksia aivojen kokemuksissa ja
muistissa. Persinger spekuloi myös salamoinnin tiheydellä, sillä globaalisti
salamoi keskimäärin 40-100 kertaa sekunnissa ja 40-100 hertsin välinen alue
aivoissa on korkeamman kognition alue. Hän löysi myös yhteyden salamoiden
synnyttämien sähkömagneettisten aaltojen leviämisen ja kierron ympäri
maapalloa, ja aivokuoren ”virkistystaajuuden” välillä, joka määrittelee
valveillaolon ja unen tilat. Ehkä hämmästyttävin havainto artikkelissa oli
aivokuoren ja maa-ionisfäärin sähkömagneettinen samankaltaisuus. Jopa galaksien
välinen magneettikenttä on kertoimiltaan ja suuruusluokaltaan hämmästyttävän
samanlainen.
Paul
L. Nunez totesi vuonna 1989 ilmestyneessä artikkelissaan ”Towards a Physics of
Neocortex” (7), että kun toimintapotentiaalit etenevät 4.5 m/s
bulkkinopeudella, ympärysmitaltaan 60 cm kallossa, seisova aalto tai resonanssi
on 7.5 Hz. Vastaavasti bulkkinopeudella aivojen pituuden matkaan kuluu n. 20-25
ms, joka vastaa taajuutta 40-45 Hz. Kuten Persinger, Nunezin mukaan 40 Hz:n
toisto liittyy valveillaolon ja unen tiloihin.
Laatikon ulkopuolelta
Edellä mainittu Persingerin tutkimusraportti luo rohkeasti
kuvan ihmisaivojen ja maan ionosfäärin samankaltaisuudesta. Yhtä rohkea väite
on, että maan ydin vastaa ihmisen sydäntä.
Kuten edellä on käynyt ilmi, Schumannin resonanssit eivät
tarkoita maan magneettikenttää, vaan syntyvät salamoinnin seurauksena. Maan
magneettikenttä sen sijaan syntyy maan ytimessä, kuun kokoisen ja auringon
pintalämpötilan kuumuudella hehkuvan rautapallon ansiosta. Uusi tutkimus maan
ytimen kiderakenteesta huomioi myös ytimen dynaamiset ominaisuudet. Siinä
ytimen pallonpuoliskot ovatkin hyvin erilaiset. Läntinen puolisko on
kiinteytynyttä, kristallisoitunutta rautaa ja itäinen puolisko sulaa rautaa.
Läntinen puolisko on kuvioitunut ja itäinen puolisko elastisesti isotrooppinen
eli tasalaatuinen. Materian virta kulkee kohti itää, jossa se sulaa. Kristallirakenteen
faasimuoto on kuutio ja on dominoiva koko ytimessä, mutta kuusitahoisella
faasilla on huomattava osa läntisellä puoliskolla. Maan vaikutuksesta ihmisten
tietoisuuteen tulee mieleen ajatus. Metafyysisesti ajatellen nuo kaksi
puoliskoa vastaavat ihmisaivoja: läntinen kristallisoitunut puolisko on
looginen vasen aivopuolisko ja sula itäinen luova ja intuitiivinen oikea
aivopuolisko. Tuo virtaus kohti itää vastaa feminiinisyyden vahvistumista
maailmassa. Ajatus voi nykyihmisestä kuulostaa mielikuvitukselliselta, mutta
niin on näihin päiviin saakka kuulostanut myös Pythagoraan väite, että maan
elementti on kuutio. Väite on vähintäänkin kummallinen, sillä täytyihän
Pythagoraan tietää maan palloksi, vaikka keskiajalla ja nykyäänkin jotkut
kuvittelivat sen litteäksi – mutta kuutio? Nyt tiedämme kristalloituneen ytimen
faasimuodon kuutioksi, muttemme tiedä, mitä se merkitsee.
Sarjan ensimmäisessä ohessa esiteltiin eri tunteiden synnyttämät
tehon spektritiheydet sydämessä. Global Coherence Initiative on yhteisö, joka pyrkii
lisäämään rauhaa ja harmoniaa kohottamalla globaalia tietoisuutta. Heillä on
maan magneettikenttää mittaava sensori mm. Boulder Creekissä, Kaliforniassa.
Oheinen maan geomagneettisen kentän tehon spektritiheys muistuttaa suuresti
ihmisten ja eläinten vastaavaa sydämessä ja menee päällekkäin ihmisen
autonomisen ja kardiovaskulaarisen systeemin taajuuksien kanssa. Yksi huipuista
on sydänkoherentin 0.1 Hz:n kohdalla. Tehon spektritiheyden profiili on
tavallaan sormenjälki vallitsevista tunteista. Ihmisellä tätä profiilia
vastaisi suurin piirtein rentoutumisen ja kiitollisuuden yhdistelmä, joskin
sydänkoherenssissa tilassa koko spektrin edustama teho olisi keskittynyt 0.1
Hz:n piikkiin.
Schumann – connecting life
Tieteellisestä materiaalista löytyy yllättävän paljon
tutkimuksia auringon, geomagneettisen ja kosmisen säteilyn aktiivisuuden vaikutuksesta ihmiseen
ja elolliseen maailmaan ylipäätänsä. Tätä poikkitieteellistä biologian haaraa
kutsutaan helio- tai astrobiologiaksi. Mutta kun samat tutkimukset käsittelevät
myös vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen, kyseessä on myös helio- tai
astropsykologia. Tutkimuksissa selvitetään myös atmosfäärisen sähkötehon
vaikutusta ihmisaivoihin ja vaikka se onkin Schumannin resonanssien taustalla,
itse Schumannin resonanssien roolia aivoissa ei ole juurikaan pystytty
selittämään. Pobachenk kollegoineen onnistui kuitenkin vuonna 2006 (5)
todentamaan reaaliaikaisen koherenssin Schumannin ja aivojen aktiivisuuden
spektrin välillä 6-16 Hz:n alueella. Saroka kollegoineen lisäsi tähän
mielenkiintoisen uuden mausteen todentamalla Schumannin resonanssien globaalin
vaikutuksen tutkimuksessa (9), jossa paikallisen vaikutuksen lisäksi mitattiin
Italiassa mitatun Schumannin resonanssin ja Kanadassa olleiden koehenkilöiden
aivojen spektritiheyden korrelaatiota.
Kuten aiemmin on käynyt ilmi, Schumannin resonanssin
aallonpituus on sama kuin maan ympärysmitta. Magneettikentän aalto alkaa siitä,
mihin se loppuu, eikä se näin ollen etene. Kyseessä on ns. seisova aalto. Usein
seisova aalto selitetään virheellisesti kuvaamalla sitä toisesta päästä seinään
kiinnitettyyn naruun, jota heilutetaan toisesta päästä. Tällöinhän aallot
kulkevat narussa edestakaisin, mutta todellisuudessa se ei ole seisova aalto. Seisovan
aallon metafyysinen elementti on siinä, ettei sellaisessa informaatio kulje,
vaan on jokaisessa pisteessä koko ajan. Toisin sanoen jokainen piste on
välittömässä, ajasta ja etäisyydestä riippumattomassa yhteydessä toisiinsa. Paras
vertauskuva seisovalle aallolle onkin keppi, jota tökätään toisesta päästä.
Tällöin impulssi vaikuttaa kepin kaikissa pisteissä samaan aikaan ja voidaankin
filosofisesti pohtia, mitä tapahtuisi, jos keppi ulottuisi valovuoden päähän
avaruuteen. Tuntuisiko impulssi toisessa päässä vasta vuoden kuluttua? Seisovan
aallon tapauksessa informaatio olisi yhtä aikaa myös toisessa päässä.
Aikaisemmin mainitut aivojen oskillonit ovat seisovia
aaltoja ja niistä ensimmäinen eli 7,5 Hz:n oskillonin aallonpituus on 40000 km
eli maapallon ympärysmitta. Sarokan tutkimus (9) osoitti, että ihmiset ympäri
maapalloa etäisyydestä riippumatta ovat yhteydessä koko Schumannin 7,5 Hz:n
kenttään. Jokaisen ihmisen, eikä vain ihmisen vaan myös eläimen, aivot jakavat
saman maapalloa ympäröivän kentän. Väistämättä vaikuttaa siltä, että Schumannin
kentässä on se kuuluisa kollektiivinen tietoisuus. Jokainen elävä olento
vaikuttaa kenttään ja ottaa siitä vaikutteita. Kyse ei ole pelkästään
ajatuksista tai tunteista, vaan kentässä siirtyvä informaatio manifestoituu
myös fyysisesti.
Yksi erinomainen esimerkki ovat nyt jo lukuisat
joukkorukous- ja -meditaatiokokeet, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia
ihmisten käyttäytymisessä tai jopa fyysisiä muutoksia. Aiheena tieteellisille
tutkimuksille se on varsinainen miinakenttä. Intialainen tutkija Chittaranjan
Andrade puki sen hyvin sanoiksi tutkimuksensa (10) tiivistelmässä: ”We believe
that the research has led nowhere, and that future research, if any, will forever be constrained by the
scientific limitations that we outline.” Skeptisellä tutkijalla on omat
olettamuksensa, kuten esimerkiksi oletus rukoilun mekanismista, että
tutkittavana on Jumalan puuttuminen peliin. Samaan hengenvetoon voi kysyä, onko
paraneminen paras ratkaisu sairastuneelle, vai onko sairastumisella jokin
suurempikin tarkoitus. Onko ulkopuolinen puuttuminen edes perusteltua? Tätä
skeptisen tutkijan voi olla vaikea ymmärtää. Jopa lääketieteestä tuttu käsite
”kaksoissokkotutkimus” saa uuden merkityksen henkimaailman asioiden kanssa.
Nimittäin uskolla asiaan ja avoin ilmapiiri ovat ratkaisevia kokeiden
lopputulokselle, eikä siinä ole kyse objektiivisuuden puutteesta. Esimerkiksi
kaukonäössä parhaat tulokset saavutetaan, kun se suoritetaan jo ennen kuin koko
tehtävää tai sen antajaa on määritelty – siis täysin sokkona. Andrade toteaakin
lyhennelmässään osuvasti myös uskonasioista, että kyseessä on myös
uskonnollinen miinakenttä.
eli neliöjuuri yhdestä prosentista populaatiota yhtä aikaa meditoimalla samaa tavoitetta alkaa saada aikaan koherenssia kollektiivisessa tietoudessa eli konkreettisia muutoksia. Suomen osalta tuon mukaan riittää 235 henkilöä. Ilmiötä tukeva artikkeli EurkAlert-julkaisussa:
Julkaisun takana oleva järjestö, American Association for the
Advancement of Science on vuonna 1848 perustettu yhdysvaltalainen voittoa
tavoittelematon tieteellinen seura, joka tunnetaan erityisesti Science-lehden
julkaisijana.
Tunteelliset kasvit
Kollektiivinen kenttä ei rajoitu ainoastaan ihmisiin ja
eläimiin, vaan siihen kytkeytyy myös kasvikunta, kuten seuraava tutkimus
osoittaa ja paljon muutakin, kuten myöhemmissä artikkeleissa tulemme
huomaamaan.
Stanford Research Institute (SRI) teki 70-luvun puolivälissä
tutkimuksen otsikolla ”Organic Biofield Sensor”. Tutkimuksen tilaaja oli
nimetön yksityinen taho, mutta kun SRI työskenteli tiedustelupalveluille ja
armeijan eri haaroille, tilaajaa ei ole vaikea arvata. Tuloksenkin julistaminen
epäonnistuneeksi asettuu uuteen valoon, kun lukee tutkimuksen tarkemmin.
Myytinmurtajat-ohjelma teki aiheesta omia kokeitaan, jotka
myös asettuvat kriittisellä tarkastelulla uuteen valoon.
Myytti murrettu? (kohdasta ”Myytti murrettu?”)
Tutkimus osoittaa, että kasvit reagoivat ihmisen
sähkömagneettisen kentän sisältämään informaatioon.
Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Tellus ja sillä asuva kaikki elollinen ihmisistä kasveihin on yksi kokonainen, sähkömagneettisesti kommunikoiva kollektiivi. Jos tiedostamme sen, ettei tietoisuus perustukaan neuroneihin ja aivoihin, ajatus ei kuulostakaan enää niin kummalliselta. Sydänkoherenssista kertova osa 1 osoitti jo sen, että sydänkin on informaatiota prosessoiva ja muistava elin. Samoin uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa ihmisen mieleen.
Jatko-osissa tulemme huomaamaan, ettei kollektiivinen tietoisuus suinkaan rajoitu ainoastaan maan piiriin ja että kaikkea yhdistävä kenttä siirtää muutakin kuin vain ajatuksia ja tunteita.
Loppusanat:
Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Tellus ja sillä asuva kaikki elollinen ihmisistä kasveihin on yksi kokonainen, sähkömagneettisesti kommunikoiva kollektiivi. Jos tiedostamme sen, ettei tietoisuus perustukaan neuroneihin ja aivoihin, ajatus ei kuulostakaan enää niin kummalliselta. Sydänkoherenssista kertova osa 1 osoitti jo sen, että sydänkin on informaatiota prosessoiva ja muistava elin. Samoin uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa ihmisen mieleen.
Jatko-osissa tulemme huomaamaan, ettei kollektiivinen tietoisuus suinkaan rajoitu ainoastaan maan piiriin ja että kaikkea yhdistävä kenttä siirtää muutakin kuin vain ajatuksia ja tunteita.
Viitteet
1. Luca Perotti, Justin DeVito, Daniel Bessis, Yuri Dabaghian, Discrete structure of the brain rhythms.arXiv:1806.06412 [q-bio.QM], 2018
2. Schumann WO, Koenig H. Uber die Beobachtung von “atmospherics” beigeringsten Frequenzen. Naturwissenschaften 1954; 8:183–184.
3. Konig HL, Ankermuller F. Uber den Einfluss besonders niederfrequenter eletrischer Vorgangeinder Atmosphare auf den Menschen. Naturwissenschaften 1960; 21:486–490.
4. H. L. Koenig, A. P. Krueger, S. Lang, W. Sonnig, Biologic Effects of Environmental Electromagnetism. Spring-Verlag, NewYork, 1981
5. Pobachenko SV, Kolesnik AG, Borodin AS, Kalyuzhin VV. The contingency of parameters of human encephalograms and Schumann Resonance electromagnetic fields revealed in monitoring studies. Biophysics 2006 51:480–483.
6. Persinger, Michael. (2014). Schumann Resonance Frequencies Found within Quantitative Electroencephalographic Activity: Implications for Earth-Brain Interactions. International Letters of Chemistry, Physics and Astronomy. 30. 24-32.
7. Nunez P.L. (1989) Towards a Physics of Neocortex. In: Marmarelis V.Z. (eds) Advanced Methods of Physiological System Modeling. Springer, Boston, MA
8. Saroka KS, Caswell JC, Lapointe A, Persinger MA. Greater electroencephalographic coherence between left and right temporal lobe structures during increased geomagnetic activity. Neurosci Lett 2013; 560:126–130.
9. Saroka, K. S., Vares, D. E., & Persinger, M. A. (2016). Similar Spectral Power Densities Within the Schumann Resonance and a Large Population of Quantitative Electroencephalographic Profiles: Supportive Evidence for Koenig and Pobachenko. PloS one, 11(1), e0146595. doi:10.1371/journal.pone.0146595
10. Andrade, C., & Radhakrishnan, R. (2009). Prayer and healing: A medical and scientific perspective on randomized controlled trials. Indian journal of psychiatry, 51(4), 247–253. doi:10.4103/0019-5545.58288