Enigma

 

The Economist -lehti on mysteeri ja samalla kriittisesti ajattelevalle varsin paljastava. Aiemman päätoimittajansa, Bill Emmotin, mukaan lehden filosofia on aina ollut liberaali, ei konservatiivinen, ja että siksi lehti vastustaa Britanniankin monarkiaa ja kannattaa demokratiaa ja vastustaa etuoikeuksia. Linjaus kuulostaa suorastaan vasemmistolaiselta, eikä demokratian edistämisessä olekaan mitään vikaa, mutta lehden omistus suhteessa sen ajamiin asioihin herättää paljon kysymyksiä. Valistuneelle historian tutkijalle se ei ole mikään yllätys, sillä vallankumousten taustalla ovat aina olleet oligarkit. The Economist -lehden suurin omistaja on italialainen Agnelli-perhe, jonka omistuksiin myös Ferrari kuuluu. Viidenneksen The Economist -lehdestä omistaa Rothhildin perhe ja Sir Evelyn Robert de Rothschild oli the Economistin hallituksen puheenjohtaja lähes 20 vuotta.

Yksi kuuluisimpia The Economistin kansia on yksi vuodelta 1988. Siinä ennustettiin maailmanvaluuttaa tapahtuvaksi 30 vuoden päästä. Maailmanvaluutta kulkee käsi kädessä New World Order -ajatuksen kanssa, sillä kuka tahansa hallitsee maailman rahaa, hallitsee koko maailmaa armeijoista ja laeista riippumatta. Jostain syystä 2018 ei toteutunutkaan, mutta juuri tällä hetkellä maailman varantovaluutta, Yhdysvaltain dollari, on kuolinkouristuksissaan.

Maailmaa ohjailevien voimien rajoitteena on Universumin laki vapaasta tahdosta, mutta nämä voimat ovat löytäneet keinot sen kiertämiseksi. Jos ihmiskunnalle kerrotaan asioiden oikea tila ja jos ihmiskunta ei esitä vastalauseita, esitettyjä asioita voidaan pitää hyväksyttyinä. Meille esitetään suunnitelmia maailman muokkaamiseksi moneltakin taholta. Hollywood-elokuvat ovat jo pitkään kertoneet, mitä kaikkea maailman menossa on taustalla. The Economist -lehden ja vastaavien julkaisujen artikkelit ovat kertoneet kaiken moneen kertaan. Ihmiskunta on kaikesta tästä yhtä mieltä, että kaikki on vain salaliittoteoriaa ja että suunta kaikessa on lopulta ihan oikea.

Marras-joulukuussa 2019 ilmestyi the Economist -lehti, jonka kannessa oli ennuste vuodelle 2020. Kansi näyttää varsin kryptiseltä, mutta siinä lukee täysin selvästi rivejä seuraten:

Trump Brexit AI Tokyo Mars Climate XI Recession Modi EXPO SDGS Bond Beethoven Visions Biodiversity Rat NPT War REN Raphael Nightingale Russia

Ulospäin viesti voi vaikuttaa nopeasti ajatellen viattomalta trendien nimeämiseltä 2019 lopun näkökulmasta. Tarkempi tarkastelu puhuu toista. 2019-näkökulmasta, miten esimerkiksi Nightingale-nimi on voinut olla ajatuksissa, kun se viittaa koronatapausten hoitoon tarkoitettuihin sairaaloihin:

https://en.wikipedia.org/wiki/NHS_Nightingale_Hospitals

 

Toinen kysymys on, miksi maailmanpolitiikan sanaston keskellä on esimerkiksi Beethoven. Mitä tekemistä sillä on minkään tämän kanssa?

Kuvan viesti on kätketty. Vasen aivopuolisko yrittää sitä tulkita, mutta vain oikea aivopuolisko voi sen käsittää. Viestissä on varmasti monia elementtejä, joita järki ei ymmärrä, mutta alitajuisesti otamme ne vastaan. Esimerkiksi tekstissä lukee selvästi Win 2020 Trump. Siinä lukee paljon muutakin, kun asettelee kirjaimet toiseen järjestykseen. Järjellä sitä joutuisi pohtimaan pitkäänkin, mutta alitajuisesti otamme vastaan viestejä enemmän kuin osaamme kuvitella. Väistämättä tulee mieleeni QAnonin kryptiset viestit. Mistä voisimme tietää, ettei meitä viedä kuin halpaa makkaraa? Järjellä ei voi tietää. Kuunnelkaa sydäntänne. Siinä en voi auttaa tai antaa suuntaviivoja. Maailma on sekaisin ja meidän on yhdessä löydettävä taajuus, jolle kytkeytyä ollaksemme yhtä.

Häntä heiluttaa koiraa

 

Julkinen maskikeskustelu on nyt viimein tuonut esiin maskien kornit piirteet ja niiden ympärillä pyörivän poliittisen pelin. Siinä samalla on käynyt ilmiselväksi, että THL on laitoksena valitettavasti poliittinen elin, vaikka sen palveluksessa on pääsääntöisesti vakavasti otettavaa tieteellistä työtä tekeviä ammattilaisia. Nyt maskit näyttävät paljastavan, ettei THL:n asiantuntijoita talon sisällä sittenkään kuunnella, minkä täytyy olla äärimmäisen turhauttavaa oikeille ammattilaisille.

Tätä kirjoittaessani velloo valtoimenaan pääministeri Sanna Marinin ja THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan välinen julkinen väittely. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, onko THL:n pääjohtajalla oikeus (yksin) päättää maskisuositusten antamisesta. Yksin-sana on tässä suluissa, koska se on koko kiistan ytimessä. Mutta palataan siihen vasta hieman myöhemmin.

Päällimmäinen kysymys on, onko THL oikea elin antamaan julkisia suosituksia tiedotteiden kautta suoraan kansalle? Voisihan sitä luulla, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on siihen paras taho, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Maskikysymys on äärimmäisen paljon laajempi kuin vain lääketieteellinen kysymys. Kysymys on pitkälti ihmisoikeuksista, koska jo pelkästään suositukset johtavat perustuslain vastaisiin toimiin alemmalla tasolla. Onko esimerkiksi tilaisuuden järjestäjillä oikeus syrjiä maskittomia ihmisiä kieltämällä heidän osallistumisensa? Kysymys maskeista liikkuu myös lääketieteellisesti heikoilla jäillä ja nykyisessä politisoituneessa keskustelussa unohtuu täysin objektiivinen, myös kansainvälisiin tutkimuksiin tukeutuva tieteellinen tarkastelu.

Iltasanomat uutisoi THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan kertoneen, että ”THL halusi keväällä tiedottaa maskien käytöstä, mutta STM torppasi aikeet”. Median luoma mielikuva on laajemminkin se, että Suomen sosiaali- ja terveysministeriö yrittää vaientaa THL:n. Ehkä tässä tahallaankin unohtuu, että THL on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alainen tutkimus- ja kehittämislaitos. Lainsäädännön mukaan THL:n toimialaan kuuluvat väestön terveys ja hyvinvointi. THL:n tehtäviä ovat väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Sen vastuualueeseen ei kuulu perustuslain kysymysten pohtiminen, kansan luottamuksen ja yhteiskuntarauhan vaaliminen, kansantalouden kysymykset ja koronatapauksessa jopa ulkopoliittiset vaikutukset. Tämän takia THL ei missään nimessä saa tulla ulos omine tiedotteineen asiassa, joka hyvin tunnetaan tulenaraksi ja moniulotteiseksi.

Palataan sitten vielä itse THL:n pääjohtajaan. 14.10.20 pääministeri Marinin ja THL:n pääjohtaja Tervahaudan välille syntyneessä Twitter-kiistassa (mitä se kertoo asetelman korniudesta?) kysymyksenä oli, riittävätkö Tervahaudan valtuudet maskisuosituksesta päättämiseen THL:ssä. Varsin paljastava kysymyksenasettelu… Tervahauta kuittasi Marinille, että laissa lukee: ”Pääjohtaja ratkaisee laitoksessa päätettävät asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi.” Nyt tulemme asian ytimeen.

Tervahauta päättää pääjohtajana laitoksessa päätettävät asiat, ei koko valtakuntaa koskevasta toimintatavasta. THL:n pääjohtajan valitsee Suomen ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin, Valtioneuvosto, jonka johdossa on pääministeri Marin. Kansanedustajien ja etenkin opposition tehtävänä on haastaa pääministeriä julkisesti, mutta äärimmäisen harvoin niin on tehnyt jonkun ministeriön virkamies ja vielä harvemmin ministeriön alaisen elimen johtaja. Se on aivan sama kuin vaikka ison pörssiyrityksen johtoryhmän jäsen twiittaisi hallituksen puheenjohtajaa vastaan. Niin ei tekisi edes hallituksen jäsen, mutta tavallinen työntekijä kyllä voisi asiallisuuden rajoissa. Ristiriidoista voi aina keskustella kahden kesken päättäjien välillä, mutta koko maata johtavan poliitikon uskottavuutta ei viranhaltija voi nakertaa oman egonsa tai turhautumisensa takia.

Väistämättä herää kysymys, eikä niin pienikään, että jos THL ja sen pääjohtaja eivät toimi käytännössä STM:n ja Valtioneuvoston alaisuudessa, niin kuka heitä johtaa? Kun on yleisesti tiedossa lääketeollisuuden ja terveydenhuoltoalan yritysten lobbaus vailla rajoja, niin Suomen asiasta huolehtivien kulmakarvojen olisi syytä kohota.

THL:n pääjohtaja Tervahaudan laista lainaamansa kohta, ”joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi”, nostaa esiin mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden, nimittäin THL:n tieteellisen uskottavuuden. Kevään tapahtumissa kävi ilmi huolestuttava seikka. Esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi (16.4.2020), että

”Pääjohtaja Markku Tervahauta suositteli Helsingin Sanomien (HS) haastattelussa tiistaina kankaisen kasvomaskin käyttöä kaikille suomalaisille julkisilla paikoilla. Ulostulo tulkittiin laajasti THL:n linjanmuutoksena, jota sanaa käytti jutussaan myös HS. Myöhemmin Tervahauta kuitenkin tarkensi julkisuudessa, että kyse oli hänen henkilökohtaisesta kannastaan ja asiasta on eriäviä näkemyksiä myös THL:n sisällä.”

Markku Tervahauta otti siis eri linjan kuin johtamansa laitos, mutta mikä on hänen tieteellinen pätevyytensä siihen? Lääkärit ovat tavallisen kansan silmissä, mitä lääketieteeseen tulee, kaikkitietäviä. Uskovathan ihmiset usein henkensäkin heidän käsiinsä. Enkä nyt suinkaan vähättele lääkärien ammattitaitoa ja hoitotyötä tekevillä lääkäreillä on paljon muutakin osaamista, kuin vain meidän taviksienkin saatavilla olevat lääketieteelliset julkaisut. Jos kuka tahansa tiedemies on väitellyt tohtoriksi, hänet nähdään ylivertaisena, vaikka väitöskirjan tekeminen on oikeasti ainoastaan näyttö tieteelliseen työskentelyyn kykenemisestä. Jos sitten on vielä professori, onkin jo Jumalasta seuraava.

Lääketieteen tohtori Markku Tervahaudan väitöskirjan otsikko vuodelta 1996 on ”Risk factors for coronary heart disease among elderly men in East and West Finland”. Otsikon sana “coronary” ei viittaa ollenkaan koronaviruksiin, vaan tarkoittaa sepelvaltimoa. Väitöskirja ei ole saatavilla, mutta siihen liittyvä tutkimus on luettavissa täältä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0735109795003959

Tutkimuksessa seurattiin joukkoa ihmisiä ja seurannan tuloksista tehtiin tilastollinen analyysi. Toisin kuin tavallinen ihminen saattaisi kuvitella, väitöskirjoissa harvoin esitellään suuria innovaatioita tai käänteentekeviä löytöjä. Ne ovat pikemminkin opinnäytteitä tutkimustyöskentelystä. Vielä vähemmän ne ovat alansa laaja-alaisen ymmärryksen osoituksia.

Linkedin kertoo Tervahaudan käytännön kliinisen terveydenhuollon työkokemuksesta terveyskeskuksen ylilääkärinä toimiminen Sisä-Savossa 1993-98. Samaan aikaan sisältyy koulutus Kuopion Yliopistossa aiheena ’Specialist – Healt/Health Care Administration/Management’. Ei siinä mitään, kyllä terveydenhuollon johtamisen ammattilaisiakin tarvitaan. Sille tielle Tervahauta myös suuntasi. Hän toimi vuoden 1998 jälkeen erilaisissa terveydenhuollon hallinnollisissa johtotehtävissä ja välillä vuosina 2005-9 jopa Leppävirran kunnanjohtajana. 

Kaikella tällä haluan vain sanoa, ettei THL:n pääjohtajalla voi olla ylivertaista osaamista asiantuntijoihinsa nähden. Eikä esimerkiksi virologian asiantuntijoilla voi olla kaikenkattavaa osaamista edes omasta alastaan ja jos suosituksia esitetään, ne pitää esittää koulutetulle kansalle tieteellisin perustein eikä vain auktoriteettina. Keskustelua pitää käydä myös tieteellisesti poliittisen sijaan/lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi, päätökset tekevät Suomen Valtioneuvosto ja Eduskunta. Viime kädessä kansa tottelee tai sitten ei. Senkin päättäjät joutuvat ottamaan huomioon päätöksiä tehdessään ja kansan yhtenäisyydestä huolehtiessaan.

Lääkäreille haluaisin esittää kysymyksen, että miksei Suomessa vielä löydy koronatoimia julkisesti vastustavia lääkäreitä, kun maailmalla lääkäreitä on jo alkanut järjestäytyä yhteisrintamaan? Toki pelko omasta työpaikasta on todellinen, mutta edes joku? Vain lääkärien laaja rintama voi torjua perusteettoman pelon ja sitä kautta pelastaa kansamme yhtenäisyyden ja samalla koko Suomen.

 

Tarvitsemmeko sittenkään taikasulkaa?

 

Professori Martin Scheinin kirjoitti lakiehdotuksen maskipakosta ja jakoi sen Twitterissä: ”Ei pykälän kirjoittaminen niin vaikeaa ole” (HS 5.8.20). Otsikko nostaa karvat pystyyn. Näinkö helposti meidän ihmisoikeuksiamme voidaan rajoittaa? Ja esittäjä on vielä perusoikeuksien puolustajana tunnettu kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori. Ihmisoikeuksien!

Maskien hyödyt tai haitat eivät ole tämän artikkelin aiheena, vaan se, kuinka vähäisin perustein ollaan vapauttamme rajoittamassa ja miten helposti se karkaa käsistä. Scheinin tuo sen konkreettisesti esiin omilla mielipiteillään. ”Toisten ihmisoikeuksien suojaaminen, kuten oikeus elämään, on sellainen oikeushyvä, jonka takia voidaan täsmällisesti, tarkkarajaisesti ja tilapäisesti rajoittaa muita perusoikeuksia.” Siinäkö tilanteessa nyt ollaan? Tämä artikkeli osoittaa selkein THL:n tilastoimin faktoin, ettei olla sinne päinkään. Hän sanoo myös, että ”lainsäädännöllä voitaisiin vauhdittaa kulttuurista muutosta, jossa maskit kaivettaisiin esille silloinkin, kun tavallista voimakkaampi influenssaepidemia jyllää väestön keskuudessa”. Lähes jokainen influenssa on tartuttanut ja vienyt hautaan enemmän ihmisiä kuin Covid-19. Tuleeko siis maskeista jokavuotinen pakko syksystä kevääseen? Ja jos maskipakko onnistutaan ajamaan läpi, niin miten sitten rokote? Me emme voi tietää, mitä kaikkea kuvitelluilla uhilla ihmiset voidaan pakottaa tekemään.

Pelko on suurempi voima, kuin osaamme kuvitella. Arkipsykologiakin kertoo, että pelko lamauttaa, mutta sillä on kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Nyt koronavirukseen on assosioitu pelon tunne, jota maskit vahvistavat. Kun korona mainitaan jossain, se synnyttää pelon tunteen, joka aktivoi hypotalamuksen ja sulkee pois kyvyn ajatella järjellä. Kyse ei ole älystä tai koulutuksesta, vaan se koskee jokaista pelon valtaan joutuvaa. Kun pelko leviää yhteiskunnassa, meistä tulee helposti ohjailtavissa oleva lammaslauma.

Tänä päivänä kuulee jatkuvasti kommentteja valeuutisista ja tieteen vastaisuudesta. Olen täysin samaa mieltä. Tämä artikkeli on kirjoitettu tieteellisen tarkastelun pohjalta, vaikken olekaan väitellyt tiedemies. Toivonkin ns. asiantuntijoilta tieteeseen perustuvia vastineita, jotta syntyisi asiapohjaista keskustelua luulojen ja politikoinnin sijaan.

Numerot eivät valehtele

Maailmalta kuuluu uutisia, miten covid-tilastoja vääristellään. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus spekuloida muiden maiden tilanteilla, vaan pureutua kotimaamme tilanteeseen ja meidän tilastoihimme, joihin voi lähtökohtaisesti luottaa. Meilläkään tartuntatilastot eivät kerro todellisuudesta juurikaan, koska ne riippuvat testien määrästä ja niiden luotettavuudesta. Sairaalassa hoidossa olevien määrä sen sijaan on varsin luotettava indikaattori, koska Suomessa ei sairaaloita täytetä väkisin.

Tehohoidon osuus sairaalahoidosta indikoi taudin vakavuutta, mutta alkupään lukuja nosti varmasti yleinen tietämättömyys parhaista hoidoista. Esimerkiksi alkuvaiheessa kohistiin hengityskoneiden tarpeesta ja niiden riittämättömyydestä, mutta sittemmin vakavien oireiden hoidossa paras vertailukohde onkin vuoristotauti ja hoidossa hapetus auttaa, kun taas hengityskone suorastaan tappaa. Myös lääkkeitä vakavien oireiden hoitoon on löydetty ja koko kehittymismekanismi on alkanut valjeta. Keväällä myös epäonnistuttiin vanhusten suojaamisessa vanhusten hoitolaitoksissa.

On varsin kummallista, että covidissa on alettu seurata pelkästään tartuntalukuja ja niitäkin absoluuttisina. Lukujen nousu on testimäärien ja niiden määrän rajusti kasvaessa korostetusti myös testivirheiden luoma harha. Pelkästään suhteuttamalla positiiviset tulokset testimääriin niiden taso näyttää varsin vaatimattomalta. Jos vielä sen rinnalla katsoo kuolinlukuja, niin voi hyvällä syyllä kysyä mahdollisista tartunnoista huolimatta, että onko tauti enää vaarallinenkaan?

Tai valehtelevat sittenkin

Tässä yhteydessä on pakko ottaa esiin myös testivirheet. Ensiksi on todettava, että testilaitteet ovat varsin luotettavia, mutta olisi jopa teknisesti mahdotonta tehdä täysin virheettömiä laitteita ja kenttäolosuhteissa ja/tai suurilla testimäärillä virheiden määrät kasvavat. Tyypillisiä testivirheitä ovat:

1.      Kontaminaatio saattaa siirtyä laitteiden, kemikaalien, aineiden ja ihmisten mukana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maaliskuun alussa CDC:n (paikallinen THL) laboratorio joutui vetämään tuloksia takaisin kontaminoituneiden reagenttien takia. Tämä tapahtui korkeatasoisessa laboratoriossa, joten se mahdollista missä tahansa.

2.      Ristiinreagointi muun geneettisen materiaalin kanssa, jonka mittasuhteet paisuvat valtavassa DNA-monistusprosessissa, johon käytetty RT-PCR -metodi perustuu. Näin tapahtui yllättäen norovirus-näytteissä suolitulehduspotilailla näytteiden poikkeuksellisen korkeiden ihmis-DNA -määrien takia.

3.      Näytteenoton vanutupon kontaminaatio. Ei suinkaan harvinaista: Jan Schröder, Vincent Corbin, Anthony T Papenfuss: HYSYS: have you swapped your samples?, Bioinformatics, Volume 33, Issue 4, 15 February 2017, Pages 596–598, https://doi.org/10.1093/bioinformatics/btw685

4.      Kontaminaatio vanutupon näytteen uuttamisessa. Prosessissa käytettyjen nesteiden välillä saattaa tapahtua ristiinkontaminaatiota aerosolien välityksellä.

5.      PCR-tekniikassa viruksen DNA:ta, niin kutsuttua amplikonia, monistetaan miljoonia kertoja ja saattaa aiheuttaa kontaminaatiota seuraavissa PCR-reaktioissa. Jos laboratorio kontaminoituu amplikonista, väärien positiivisten määrät saattavat karata käsistä.

Andrew N Cohen, Bruce Kessel, Michael G Milgroom: Diagnosing COVID-19 infection: the danger of over-reliance on positive test results, medRxiv 2020.04.26.20080911; doi: https://doi.org/10.1101/2020.04.26.20080911

 

Raportti sanoo tämän hyvin selvästi:

Raportin mukaan rajattoman PCR-testauksen vapauttaminen kliinisestä kontekstista johtaa väistämättä vakaviin ongelmiin. PCR-pohjaiset testit ovat täysin epäluotettavia todellisissa olosuhteissa. Kyse ei ole testitulosten laadun surkeudesta, vaan kuten oheinen raportti painottaa, irrallaan kliinisestä kontekstista.

Kyseisessä raportissa oletetaan esimerkkigraafissa Covid-19 -testien positiivisten tulosten virheprosentiksi 0.3%. Se on alin todennettu virhe-% PCR testeille RNA-viruksille. Suomen nykyiset positiiviset tulokset suhteessa testimääriin kertoo, että luku on Suomessa ainakin suuruusluokaltaan oikea.

Väännän tämä rautalangasta, jotta jokainen sen ymmärtäisi.

Jos oikeita tartuntoja olisi 1 jokaista 3000-4000 ihmistä kohden ja otettaisiin 10000 näytettä, näistä löytyisi keskimäärin 3 tartuntaa (10000/3000 tai 10000/4000). Testien virheprosentti on 0.3% eli virheellisiä positiivisia löytyisi 30 (0.003 x 10000). Nyt meillä on 33 positiivista tulosta, joista 3 on oikeita. Positiivisen tuloksen saaneella on todennetusta tartunnasta huolimatta ainoastaan 9%:n todennäköisyys (3/33), että hän on oikeasti sairastunut.

Keväällä Suomessa testattiin rajallisten testiresurssien takia vain selviä oireita osoittaneet ja kuten aiempi kuva osoittaa, tartuntoja testatuista oli yli 7%. Tällöin testitulokset olivat pääasiassa oikeita.

Kesällä aitoja tartuntoja ei ollut juuri ollenkaan, joten tartunnoissa korostuivat lähes täysin väärät positiiviset. Kesän positiivisten testitulosten osuus oli luokkaa 0.2%, joka paljastaa myös Suomen testien luotettavuusluvun, joka siis on erinomainen. Vaikka testimäärien noston voisi kuvitella heikentävän laatua, näin ei syksyllä näyttänyt tapahtuneen. Kun elokuun alussa syystä tai toisesta testien määrää nostettiin rajusti, alkoi vääriä positiivisia ilmestyä samassa suhteessa. Lukujen valossa koko maassa oli arviolta vain hieman yli 1000 oikeaa tartuntaa, joista suurin osa vähäoireisia tai oireettomia. Testeissä tuli 758 positiivista, joista vain reilu 70 oli oikeita tuloksia ja 90% vääriä, kun testejä tehtiin 341842.

Syyskuussa tilanne muuttui huonompaan ja alkoi ns. ”toinen aalto”, jos sitä sellaiseksi näillä luvuilla voi edes kutsua. Kun elokuussa positiivisia tuloksia oli vain 0.23% testeistä, syyskuussa se nousi korkeimmillaan 0.89%:iin. Toki luku on pieni kevääseen nähden, jolloin testimäärien noustessa yli tuhannen päivässä, niistä pahimmillaan positiivisia oli yli 7%.

Syyskuun luvut osoittavat, että Suomessa aidon tartunnan oli saanut n. 22000 ihmistä. Luku voi kuulostaa pahalta, mutta influenssoihin verrattuna se on varsin vaatimaton. Suurin osa on edelleen vähäoireisia tai jopa oireettomia, minkä myös sairaalaluvut osoittavat. Kuukauden nousun jälkeen nyt sairaalassa on vain n. 9% kevään huipusta. Tehohoidon osuus on pysynyt alle 20%:ssa, kun se keväällä oli pahimmillaan 40%.

"Epidemian" kehittyminen

Tautiaallon nousu kestää hyvinkin tarkkaan kuukauden. Keväällä se alkoi 3. maaliskuuta. Positiivisten osuus testeissä saavutti huippunsa 3. huhtikuuta alkaen nopeasti laskea. Positiivisten tulosten seitsemän päivän keskiarvo saavutti huippunsa 7. huhtikuuta ja alkoi laskea samassa tahdissa positiivisten tulosten osuuden kanssa. Sairaalassa olevien määrä nousi huippuunsa 9. huhtikuussa ja alkoi siitä edellisiä paljon hitaamman laskun.

Nyt syksyllä positiivisten tulosten osuuden kasvu lakkasi 25. syyskuuta. Positiivisten tulosten kasvu loppui 26. syyskuuta ja sairaalapaikat 23. syyskuuta. Tässä valossa olemme tulossa ”toisen aallon” laskuvaiheeseen.

Elefantti sisällämme

Ihmisen torjuntamekanismit viruksia vastaan ovat yllättävän tehokkaat. Suurimmalla osalla kehon synnynnäinen immuunijärjestelmä torjuu viruksen niin, ettei koko tartuntaa tapahdukaan, kuten tapahtumat Princess Diamond -risteilyaluksella osoitti. Ja vaikka saisikin tartunnan, suurimmalla osalla -adaptiivisen immuunijärjestelmän limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitelevat tartunnat ilman juuri mitään oireita. Lisäksi aikaisemmat virustartunnat kehittävät ristiinimmuniteettia. Kaiken tämän jälkeen vain pienelle osalle kehittyy B-solujen humoraalisia vasta-aineita IgM ja IgG. Tämän taudin yhteydessä onkin alettu ymmärtää, että laumasuojaan tarvitaan väestössä ainoastaan 10-20%:lla vasta-aineita. Tämä on täysin ristiriidassa sen pelottelun kanssa, että niitä pitäisi olla jopa 60%. Niin ei käy koskaan ja siksi sellaisen viestin takana on rokoteagenda. Jos väestö on tervettä ja ravinto laadukasta, laumasuoja syntyy alemmillakin tartuntamäärillä. On myös valitettavaa, ettei kansalaisia ohjeisteta tutkitusti toimivien lisäravinteiden hyödyistä, kuten esimerkiksi D-vitamiini ja C-vitamiini + sinkki.

Ricardo Aguas, Rodrigo M. Corder, Jessica G. King, Guilherme Goncalves, Marcelo U. Ferreira, M. Gabriela M. Gomes: Herd immunity thresholds for SARS-CoV-2 estimated from unfolding epidemics

medRxiv 2020.07.23.20160762; doi: https://doi.org/10.1101/2020.07.23.20160762