On monta syytä, miksi lapsenlapsemme tulevat esittämään otsikon mukaisen kysymyksen,
mutta yksi aihe tulee olemaan ylitse muiden ja se on vesipula. Meillä Suomessa
ajatellaan, ettei se koske meitä, mutta asiat voivat muuttua nopeasti.
Kaivosteollisuus, kuten Talvivaara on osoittanut, tuhoaa maat ja vesistöt vain
muutaman dollarin tähden jättäen tuotoista ainoastaan tähteet Suomeen ja
jätteistä kaiken pitkäaikaisine haittoineen. Jos pohjavesiä ei pilata
päästöillä, ne voidaan helposti pumpata tyhjiksi. Järviemmekin vesimäärät ovat
rajalliset ja kestokyky hyvin rajallinen.
Kansallisia vesivarantoja ollaan jo kaupallistamassa ja TTIP poistaisi
lopullisesti todellisen päätäntävaltamme omista luonnonresursseistamme.
Joillekin saatan kuulostaa liioittelijalta ja jopa vainoharhaiselta, mutta
ennen sitä tuomiota suosittelen tutustumaan tilanteeseen maailmalla. Kuten kriittisestä
ja alati pahenevasta vesipulasta kärsivässä Kaliforniassa nykyään sanotaan: ”whiskey
is for drinking and water is for fighting”...
Aloitetaan Saudi-Arabiasta. Monille saattaa tulla yllätyksenä, että Saudi-Arabia
oli vuosina 1986-1994 maailman mittakaavassa merkittävä vehnän viejä. Miten se
on mahdollista rutikuivassa hiekkadyynien maassa? Saudi-Arabiassa arvostetaan
vettä enemmän kuin öljyä ja sitä pumpattiin 600 metrin syvyydestä, millä
hiekkadyynit muutettiin vihreiksi.
Aliens were
here? Tämä oli aikaisemmin näkymä Saudi-Arabiassa.
Pohjavesivarannot olivat syntyneet kauan sitten, kun alue oli vielä subtrooppista
vyöhykettä. Uudelleentäyttymistä saadaan odotella tuhansia, ehkä kymmeniä
tuhansia vuosia. Vuonna 1995 vehnän vienti loppui lähes kokonaan ja 2008 tuonti
kasvoi äkillisesti 1600% ja on sen jälkeen ollut suurempi kuin vienti
oli parhaimmillaan. Nyt vesi alkaa loppua, eikä tänä vuonna vehnää enää kylvetty.
Vielä vuonna 2010 Saudi-Arabian ihmeellä ylpeiltiin:
Nykyään saudit viljelevät vehnää Arizonassa ja Kaliforniassa, joissa sama
ongelma on jo käsillä. Seuraavana on vuorossa Sudan:
Ongelma on maailmanlaajuinen, sillä 21/37 maailman suurimmasta
pohjavesiesiintymästä on supistunut vuoden 2003 jälkeen. Syitä ovat valtavan
väestömäärän aiheuttama kulutus (Intia, Kiina), maatalous kuivilla alueilla
(kuten Saudi-Arabia) ja kaivosteollisuus
(Australia).
Aivan oma ongelmansa on liuskekiviöljy ja siihen käytettävä
vesisärötystekniikka.
Ongelmana ei ole ainoastaan veden kulutus, vaan myös särötyksestä syntyvän
jäteveden pohjavedelle aiheuttamat riskit. Asiantuntijat kiistelevät siitä,
onko pohjavesikerroksen alle pumpattava jätevesi haitallista pohjavedelle,
mutta öljy-yhtiöt pumppaavat epäselvyydestä piittaamatta, koska se ei ole
erikseen kiellettyäkään. Entä jos se osoittautuukin fataaliksi
virheeksi? Ja kuten bisnesmaailmassa on tavallista, aina ei muille koituvat
haitat paljon paina:
Liuskekiviöljyn aiheuttamat pohjavesiongelmat tekee erityisen hämmentäväksi
se, että Yhdysvaltain lounaisosissa on krooninen ja jatkuvasti paheneva
vesipula. Yhdysvaltain suurin vesivarasto, Hoover-padon muodostama Mead-järvi
ei enää olekaan suurin, vaan sen veden pinta laski heinäkuussa 2016 alemmalle
tasolle kuin ennen padon rakentamista 1930-luvulla.
Mead-järven veden
pinnan korkeus meren pinnasta mitattuna.
Lukuina nuo eivät ehkä kuulosta pahoilta, mutta todellisuus on toinen.
Siitä kertoo oheinen video.
Saattaa hyvin olla, että Kaliforniassa, Nevadassa ja Arizonassa kysytään
ensimmäiseksi, että ”what the hell were they thinking?”.