Tämä blogi sisältää kirjojani sivuavia aiheita. Aihealue on hyvinkin laaja ja artikkelien on tarkoitus tuoda esiin uutta, mielenkiintoista ja joskus kiistanalaistakin informaatiota.

My blog in English: http://spreadingmyfinns.blogspot.fi/

Tuesday, December 14, 2021

Ensimmäinen FB-sensurointini


Kauan kesti, että FB alkoi sensuroida juttujani. Pari Myytinkertojien Tyhmyyden Rovio -jaksoa, joissa olen ollut mukana, on mennyt sensuuriin ja kuinka huvittavaa, niiden sisältö pohti koronaa tieteelliseltä kannalta, ja pätisivät yhä tänä päivänä. Tämä minulta sensuroitu FB-postaus esitti THL:n omaa virallista dataa, joten ei kai siihenkään voi luottaa.

Tässä sitten tuo postaus sellaisenaan. Lisää juttuja tulee. Tuollainenhan vain inspiroi minua.



THL esitteli jälleen Hesarissa laskuharjoituksiaan. Kutsuvat niitä matemaattisiksi mallinnuksiksi. Sallikaa minun hymähtää. Taustalla voi olla Excelissä kaava, mutta lopputulos on täysin oletusten varassa. Se ei ole tiedettä ja vielä vähemmän matematiikkaa.

Aikaisemminkin nämä mallit ovat tehneet THL:n naurunalaiseksi, kun todellisuudessa ennusteet ovatkin olleet 1000% toteutuneesta. Nyt THL väittää, että tauti selätetään, jos 100000 piikitöntä ottaa molemmat piikit ja piikittömät eristetään yhteiskunnasta. Todellisuudessa tartunnat ovat lisääntyneet (kts. kuva1) samassa tahdissa toisen piikin kanssa. Vastaavasti mitä pienemmäksi piikittömien joukko käy, sitä enemmän koronaporukkaa on sairaalassa (kts. kuva 2). Täytyy olla joko tylppä tikka tai kovassa uskossa, että pystyy päättelemään piikkien lisäämisen parantavan tilannetta. Maailmalta on jo paljon näyttöä siitä, että Suomea korkeammilla piikitysluvuilla rikotaan vain tartuntaennätyksiä.

Koronapassi ei ole tuonut helpotusta tilanteeseen, vaan ennätykset ovat paukkuneet sen käyttöönoton jälkeen. Itse asiassa passi tulee osoittamaan, että juuri piikittömät pitää päästää pyörittämään tätä yhteiskuntaa ja alkaa suojella piikitettyjä toisiltaan. Sattumoisin ihan samaa propagandaa piikittömien vaarallisuudesta levitetään muuallakin:


https://off-guardian.org/2021/12/06/coronavirus-fact-check-13-icus-are-filled-with-the-unvaccinated/


Meillä ei olisi enää mitään koronaa, jos ensimmäistäkään piikkiä ei olisi annettu. Tämän osoittavat maat, kuten esimerkiksi Intia (delta-variantin kotimaa), joissa tauti on kadonnut matalilla piikitysmäärillä. Viimeistään omicron muuttaisi taudin lasten nuhataudiksi.







 

Wednesday, November 10, 2021

Sanojen valta


 

On meillä uusi uljas maailma… Luin tänään Iltalehdestä, miten kouluissa opettajat ja oppilaat uupuvat. Opettajilla ei ole aikaa opettaa, kun aika menee toissijaiseen työhön. Eikä ole ihme, että oppilaat turhautuvat, kun heitä ei opeteta. Kaikki olisi hyvin, jos kyse olisi päivähoitopaikasta, mutta samaan aikaan tulostavoitteet kasvavat molemmilla osapuolilla. Ei ole ihme, että kaikki uupuvat ja 60% opettajista on ainakin miettinyt alan vaihtoa. Oppilailla ei ole edes sitä vaihtoehtoa.



Ja mikä onkaan syynä tähän kaikkeen? Syylliset yrittävät kyllä piiloutua sen meksikolaisen oluen taakse, mutta todellisuudessa kyse on uudistuksista. Se on jännä sana, jossa on sisään rakennettuna paljon toiveita ja odotuksia; vähän niin kuin siinä vanhassa pesuainemainoksessa, jossa aineen sanottiin räjäyttävän lian pois. Jos ei ole paljon järkeä päässä, saattaa samaa yrittää dynamiitilla ja lähteehän se lika, mutta kovin puhdasta ei tule. Nyt on vähän sama tilanne uudistusten kanssa. Osaamattomat uudistajat ovat kuin vanha ja nykyään sopimaton kuvaus pienimmästä haitasta: mieluummin laiska kuin tyhmä ja ahkera. Ainakin koulumaailmassa on tuloksista päätellen käytetty siivouksessa dynamiittia, kun on putsattu tutkitusti maailman parhaat oppimistulokset saavuttanutta järjestelmää vanhoista pölyistään. Onnistuneen ja hienon ohjelman tunnistaa siitä, että poliitikot ja byrokraatit ovat kilpaa kehumassa sitä omilla kasvoillaan, mutta turhan usein niistä tulee OHO-ilmiöitä ja niiden taustalla häslänneet poliitikot tekevät bernerit. Ketkä loivat tämänkin uudistuksen?


Eivätkä uudistukset suinkaan rajoitu koulumaailmaan. Vieläkin isompi muutos on meneillään sote- ja maakuntauudistuksessa, joissa toteutetaan lukiouudistuksen kaltaista ”moduuli”-ajattelua. Kun taustalla vaikuttavat vielä lobbareina aiemmat ahkerat ja vaikutusvaltaiset poliitikot, sekä vallan voimaannuttavat byrokraatit, niin ainakaan omat odotusarvoni eivät ole korkealla. Ja kun tietää, miten raha- ja valtataloudessa kylvämisen ja sadonkorjuun metafora toimii, kysymys ei ole edes odotusarvon korkeudesta.



Uudistus onkin mielenkiintoinen sana. 70-luvulla uudistettiin 100-vuotta vanhoja, kauniita kivitaloja purkamalla ne uusien ja uljaiden modernien arkkitehtonisten mallien tieltä. Nykyään uutta käyttöesinettä ostaessaan tietää sen olevan vanha jo maksaessaan tuotetta ja pian varmaan käyttöesineisiin liitetään jatkuva tilaus niin, että uusi toimitetaan automaattisesti, vaikka vuoden välein – automaattiveloituksella luonnollisesti. Ennen vanhaan oli sanonta, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa, mutta sekään ei enää päde. Tuotteiden hinta määräytyy merkin eli ”hype”-arvon perusteella, eikä niiden tarvitse kestää aikaa tai kulutusta: jatkuva tai pitkään kestävä käyttö olisi vain noloa. Nykypäivän köyhät sen sijaan etsivät kirppiksiltä aitoja ja vanhoja ”Uittonin pusseja”, koska hyvälaatuiset sellaiset ovat koeponnistettuja ja kestävät hamaan ikuisuuteen. Mallitkaan eivät vanhene, sillä todella tyylitietoiset arvostavat klassikkoja, oli sitten kyseessä pussi tai nelipyöräinen. Klassikkomallitkin ovat kestäneet esteettisesti ajan kulutusta aivan kuten ne kivitalot, joita aikanaan intohimoisesti purettiin.




Uusi maailma onkin kuvaava ilmaisu. Oikeastaan kaikkea ajallisesti edessämme manifestoituvaa maailmaa ohjaavat samat arkkityypit, sanat. Alussa oli sana jne.. Meille on esimerkiksi vapaa-aika todella tärkeä, mutta missä vaiheessa me lakkasimme omistamasta oman aikamme? Emmekö todellisuudessa myy aikaamme omasta valinnastamme? Jos se ei ole oma valinta ja sen oivaltaa, alkaa olla totuuden ja valintojen äärellä. Vain pakkolaitoksissa ei ole vapaa-aikaa, mutta sielläkin voi halutessaan olla mentaalisesti vapaa.



Toinen hauska esimerkki sanoista on yrittäjä. Se ilmentää nykymaailmassa riskiä ja todennäköistä epäonnistumista, joista jälkimmäinen on seurausta yhteiskuntiemme mielentilasta. Kun on henkisesti totuttu lapsen asemaan, jossa joku muu aina huolehtii, kaikki menee erinomaisesti vakauden tilassa. Sitä ei kannata järkyttää riskeillä, kuten yrittäjäksi ryhtymällä.

Lääketiede sanoo sanana selvästi, että kyse on lääkkeiden tutkimisesta. Nykyinen lääkäri-sana pitäisi jakaa kahteen ryhmään: lääkerit ja parantajat. Valitettavasti parantaja-sanaan on lyöty huuhaa-leima, joten sekin pitäisi uudistaa – ei uudistaa, vaan kehittää parempi tilalle. Onneksi on vielä olemassa pilaamaton sana eli terveydenhuolto, jossa terveydestä huolehditaan, jotta ihmiset eivät sairastuisi turhaan. Sinne tarvitaan vain enemmän ravinnon, liikunnan, unen ja stressittömän elämän – siihen löytyy oikea sanakin, siis terveellisen elämän opastajia. Kaikesta huolimatta sairastuneet pitää sitten pyrkiä parantamaan.



Tiedekään ei tarkoita tietämistä, vaikka nykymaailman hybriksessä monet sen harjoittajat niin kuvittelevat. Tiede on ensisijaisesti tutkimista, kuten johtaminen on johtamista, vaikka monet johtajat kuvittelevat sen olevan paremmuutta. Toimitusjohtajat pitävätkin kärkeä niiden ammattien joukossa, joihin hakeutuu eniten psykopaatteja.

https://www.forbes.com/sites/jackmccullough/2019/12/09/the-psychopathic-ceo/

Johtaminen sanana tarkoittaa edessä olemista ja esimerkin näyttämistä, eikä johtajan arvonimeä pidä antaa niille, jotka tuon artikkelin mukaan luovat kaaosta muille näyttääkseen itse hyvältä. Heihin pätee paremmin kieliuudistuksen mukainen nimitys ”esihenkilö”, joka viittaa lähinnä johonkin esiyhteiskunnalliseen aikaan, jolloin laumajohtajuus ansaittiin voimalla ja väkivallalla. Kieliuudistus itsessään kertoo jo nimenä, mihin se taas johtaa.


Uudistus oli hyvä asia niin kauan, kun ihmiskunta oli menossa kehityksessään ylöspäin. Lakipisteen ohituksen kohdalla etumerkki muuttui. Kaikki on kuitenkin aaltoliikettä ja jossain vaiheessa ihmiskunta alkaa jälleen kehittyä taantumisen sijaan. Sitä ei meille tarjoile esihenkilöt eri organisaatioissa, vaan se on lunastettava omilla valinnoilla. Kaiken voi aloittaa valitsemillaan sanoilla. Oman tien valitseminen saattaa tehdä aluksi kipeää, mutta ei tarvitse olla rikas saadakseen rikkaan elämän, päinvastoin. Omalla esimerkillään voi johtaa muita, jos muut haluavat seurata. Tuskin kukaan aidosti itsenäinen ihminen kuitenkaan haluaa johtaa muita ja silti heidän joukostaan löytyy parhaimmat johtajat. Siihen pätee vanha, turhaan kulutettu sanonta, etteivät he valitse johtamista, vaan johtaminen heidät. Kansan on vaikea valita parasta johtajaa, koska sellainen tulee tuntemattomuudesta ja haluaa siirtää vallan eteenpäin heti, kun oma annettava loppuu. Sellaisia johtajia Suomi ja koko maailma tarvitsee joka saralla. Ja sanotaankin, että kansat saavat sellaiset johtajat, kuin ansaitsevat. Siinä piilee totuuden siemen.


Friday, October 1, 2021

Se oli sitten tässä


 

28.9.21 THL ilmoitti muuttavansa koronaviruksesta kertovaa verkkosivuaan. Jatkossa seurannan painopiste siirtyy viruksen tapausmääristä rokotuskattavuuteen ja vakavien tautitapausten määrän seurantaan. Testien tuijottamisen lopettamista ovat tautitilanteen vaarallisuuteen kriittisesti suhtautuvat esittäneet jo pitkään, itse ainakin 11.4.20.

FB 11.4.2020

Syksyllä testausmanian paisuttua älyttömyyksiin ehdotin seurattavaksi absoluuttisten positiivisten lukujen sijaan niiden osuutta testien kokonaismäärästä, enkä siinä suinkaan ollut ainoa. Itse asiassa ajatus on niin itsestään selvä, että kuka tahansa sen tajuaa. Myös THL raportoi sitä sisäisesti, muttei tuonut sitä julkisesti tai näkyvästi missään esiin. Se herättää väistämättä kysymyksiä.

Nyt, kun tuo positiivisten osuus testeistä on huippulukemissa, on varsin erikoinen hetki luopua testien seuraamisesta ja nimenomaan tuon suhteellisen luvun.

Meitä koronakriittisiä ei kaiken tämän jälkeen voi syyttää vainoharhaisuudesta. Koko kriisin kokonaiskuva on sen verran erikoinen ja se ilmenee hyvin seuraavassa kuvassa:


Keväällä -20 oli akuutti taudin vaihe ja testipositiivisten osuus oli varsin korkea. Siinä vaiheessa tehtyjen testien suhteelliset luvut eivät ole vertailukelpoisia myöhempien vaiheitten kanssa, koska niitä tehtiin ainoastaan selkeästi oireellisille. Näin jälkikäteen katsottuna tauti ei sittenkään ollut lukujen valossa kovinkaan poikkeuksellinen. Ylikuolleisuutta ei juurikaan esiintynyt ja koronakuolleisuus kohdistui lähes täysin hyvin iäkkäisiin yhdistettynä monisairaisiin. Epidemia oli myös nopeasti ohi, sillä jo huhtikuun lopussa positiivisten testitulosten osuus oli alempi kuin nyt elokuun jälkeen. Kesällä -20 tautia ei esiintynyt käytännössä ollenkaan, mikä on normaalia myös kaikkien influenssien kanssa. Myös keväällä synnytetty paniikki helpotti.


Plandemia iskee

 

Varsin hämärä liike tapahtui heinäkuun vaihteessa kesällä -20. Tuolloin testien määrää alettiin nopeasti kasvattaa, vaikka tautia ei näkynyt missään. Tehohoidossa ei ollut yhtään, sairaalassa parikymmentä ja positiivisten osuus testatuista alle 0.5 %, ja kaiken lisäksi kaksi viimeistä olivat laskusuunnassa.

Testien määrää nostettiin niin paljon, ettei siinä ollut mitään tolkkua. Kun kesäkuussa testejä tehtiin alle 15000 viikossa, heinäkuun lopussa niitä tehtiin jo yli 30000. Positiivisten osuus testatuista vain laski ja oli enää 0.20% heinäkuun lopussa. Sairaalassa oli enää 4 koko maassa, eikä teholla ketään! Miksi ihmeessä piti testausta vain lisätä ja nyt suorastaan vimmaisesti? Elokuun lopussa testimäärät olivat jo yli 100000 viikossa. Enempään eivät rahkeet riittäneet. Nyt teholle oli saatu yksi ja sanon näin, koska koronapotilaaksi saatettiin merkitä negatiivisellakin testituloksella, jos oli sopivat oireet tai oli antanut positiivisen testituloksen muutaman viikon sisällä ennen sairaalaan joutumista. Sairaalassa ei elokuun lopussa ollut kuin 9.

 

Syyskuussa positiivisten osuus alkoi hitaasti nousta, mutta sairaalaan ei edelleenkään kovin moni päätynyt. Syyskuun lopussa erikoissairaanhoidossa oli 15 ja teholla 4. Nämä luvut viittaavat siihen, että tauti oli käynyt vaarattomaksi. Tartuntojen määrän kasvu syksyllä kuuluu luonnolliseen virusten kausiluonteisuuteen.

Lokakuun alussa positiivisten osuus saavutti huippunsa, viikon keskiarvo peräti 1,76 %. Naurettavaa! Sairaalaan merkittiin lokakuun lopussa koronapotilaiksi 48 ja teholle 10. Luvut olivat koko valtakunnan kokonaismäärinä todella alhaisia, mutta kasvu hieman yllättävää, kun korkeilla testimäärilläkään ei oikein löytynyt positiivisia. Toisaalta influenssat olivat mystisesti kadonneet kokonaan.

Marraskuussa syksyn pahimpaan influenssa-aikaan positiivisten osuus kasvoi taas vähän ja oli korkeimmillaan vaatimattomat 2.55% viikon keskiarvolla. Erikoissairaanhoitopotilaiden määrä kasvoi vähän yli sadan ja teho-osastopaikkojen määrä vähän yli 20:n. Nämä olivat aivan tavanomaisia influenssalukuja ja kuten sanottua, influenssaa ei enää ollut.

Joulukuussa erikoissairaanhoidon tarve kääntyi lopulta laskuun ja painui joulukuun lopulla alle sadan. Tehohoidon tarve ei muuttunut, eikä myöskään testipositiivisten osuus. Tartunnoiksi kutsuttujen testipositiivisten määrä saatiin kyllä kasvamaan, koska testimääriä nostettiin 30%.

Piikitykset alkoivat joulukuun lopussa.

Tammikuussa ihmiset taisivat olla terveitä, koska erikoissairaalapaikkojen tarve laski alimmillaan 60:een, eikä tehohoidon tarve muuttunut. Positiivisten osuus pysyi alle 2.5 %:n, joten ”tartuntojen” määrä tilastoissa kääntyi laskuun. Tämä saattoi olla punainen vaate, sillä se saattoi vähentää halua ottaa koronapiikki. Pieni ihme on, että positiivisten osuus pysyi alhaisena, vaikka PCR-testin syklimääriä nostettiin pilviin tulosten takaamiseksi. Lopulta testimääriä alettiin nostaa tammikuun lopulta.

Helmikuussa absoluuttiset ”tartuntaluvut” saatiin jälleen nousuun ja maaliskuun alussa, samoihin aikoihin kuin tauti alkoi yltyä vuotta aiemmin, päästiin positiivisten osuudessakin yli 3 %:n. Kun samaan aikaan testimäärät nousivat ennätyslukemiin, niin ”tartuntojakin” saatiin ennätysmäärät ja kunnallisvaalit lykättyä. Lähellekään THL:n kauhuskenaarioita ei silti päästy. Viikon testiennätykseksi jäi maaliskuun puolesta välistä 153000 ja positiivisten osuudeksi 3.40%. Tässä vaiheessa ykköspiikin ottaneiden osuus yli 11 vuotiaista (siinä vaiheessa ei vielä puhutti lasten piikittämisestä koronaa vastaan) lähenteli jo 15 prosenttia ja kakkospiikkikin oli hyvässä vauhdissa. Oli siis syytä laskea jalkaa kaasulta, jotta piikistä näyttäisi olevan jotain hyötyäkin. Isoa osaa näytteli myös kevään tulo, joka karkottaa virukset.

 

 

 

Mites tässä näin kävi?




Kevät parantaa. 2020 tauti oli vielä uusi ja siksi ankara. Toisaalta testimäärät olivat pieniä ja tarkoin kohdennettuja, ja siksi positiivisten testitulosten osuus niin suuri. Vasta huhtikuun lopussa tehtiin yli 20000 testiä viikossa. Toukokuussa tauti oli jo ohi. Kaikki hyvin?

Se mitä seuraavassa esitän, saa rauhallisen mieleni kuplimaan. Ei siksi, etten ymmärtäisi seminaarimatkojen, luentopalkkioiden, kansainvälisten pestien, tutkimusrahoitusten ja parhaimmillaan patenttien omistusten merkitystä, mutta miksi koulutetut, fiksut ihmiset, kaiken tämän kohteina, ostavat kyseenalaistamatta mitään koko jutun. Eikö edes suomalainen maalaisjärki suojele tältä kaikelta? Näköjään ei.

Mitä tapahtui kesäkuun puolivälin jälkeen, on ilmiselvää. Se hyökkää silmille seuraavista kuvista.





Mitä media kertoo tilanteesta ja mitä THL:n ja HUS:n viranomaisesti satunnaisesti erehtyvät sanomaan? Tämä on muka piikittämättömien tauti! Millä perusteella se selittää edelliset kuvat? Haluan painottaa sitä, että 2020 kaikki olivat piikittämättömiä ja suurin osa ilma maskiakin.

Delta-variantti? Se on osoitettu jo lieväksi oireiltaan. Pääasialliset oireet (piikittömillä) nuha, joskus päänsärky ja harvemmin kurkkukipu. Tartunnat saattavat kasvaa sen takia, mutta eivät sairaalaan päätymiset (piikittömillä). Kaiken lisäksi maailmalla raportoidaan virallisia tutkimuksia piikitettyjen loistamisesta tartuntojen ja sairaalapaikkojen tilastoissa. Ne kertovat absoluuttisia lukuja, toisin kuin Suomessa.

Miksi piikitetyt olisivat vaarassa? Siitä varoitettiin jo hyvissä ajoin ennen hätäpiikitysten alkua. Kyse on ns. ADE-ilmiöstä, jonka mainitsi koronapiikkien huolena jopa Duodecumin julkaisu jo keväällä 2020. Itse kirjoitin siitä tällä blogillani 9.12.20.

Ns. ”valeuutiset” julkaisevat tutkimusdataa ja maailman huippuasiantuntijoiden lausuntoja, jotka sitten lukiosta pudonneet, puolueettomat faktantarkastajat sensuroivat pois. Kukaan ei saa Sanoma Oy:n tai YLE:n uutisia lukemalla tietää, kuinka monta ihmistä kuolee tai vammautuu loppuiäkseen koronapiikkien takia, vaikka tiedot löytyvät FIMEAn raportista. Eikä se katso ikää, toisin kuin itse tauti, jolta piikkien pitäisi suojata. Kukaan ei edes tiedä, miten korkea määrä vakavia haittoja todellisuudessa on, koska raportoinnista on tehty kohtuuttoman hankalaa ja suuri osa jää siksi raportoimatta. Siitä huolimatta määrä on niin suuri, että sen pitäisi johtaa toimenpiteisiin. FIMEAn lausunto sanoo kuitenkin, että ”rokotteen hyödyistä ja haitoista voidaan tehdä päätelmiä vasta, kun kaikki käytettävissä olevat tiedot ovat läpikäyneet tieteellisen arvioinnin, joka on osa rokotteen jatkuvaa turvallisuusseurantaa. Jos turvallisuusongelma varmistuu tieteellisessä arvioinnissa, ryhdytään toimenpiteisiin esimerkiksi tuotetietojen ja rokotusohjeiden päivittämiseksi”. Se on valitettavasti siinä vaiheessa jo liian myöhäistä ja itse asiassa on jo nyt.

Kun meitä piikeistä kieltäytyneitä syytetään tartuntojen ja erikoissairaanhoidon paikkojen varaamisesta, niin kysynkin, montako meitä on? 27.9 meitä oli jäljellä enää n. 740000 (Poislukien 0-11 vuotiaat, viimeisin väestönlaskenta). Jos me täyttäisimme sairaalapaikat, niin ilman koko piikkikampanjaa, jolloin kaikki olisivat piikittömiä, erityissairaanhoidossa olisi nyt syyskuussa 433 ja teholla 138 henkeä, kun vuosi sitten samaan aikaan, samassa tilanteessa oli 19 ja 2 henkeä. Ihanko aikuisten oikeasti?! Ei ole ihme, etten usko alkuunkaan valtamedian kategorisia uutisia, että piikittämättömät edustavat enemmistöä sairaalapaikoista ja että kyseessä olisi piikittämättömien epidemia. Mitään selviä lukuja ei esitetä missään, toisin kuin esim. Israelissa. Hesari kehtasi jopa uutisoida, että yli 1000 piikittämätöntä on ollut teho-osastolla. Niin, jos lasketaan koko aika taudin asti alkaen, mutta sen käyttäminen mihinkään vertailuun on suoranaista valehtelua.




Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että elokuun alussa laskettiin PCR-testin syklejä ja sillä saatiin positiivisten testitulosten lukema laskuun. Silti se on jälleen kääntynyt nousuun ja nyt ainoa jäljelle jäänyt temppu on, että lakataan raportoimasta tuota lukua. Tämän jälkeen kaikki on jälleen influenssaa, jota viime talvena ei tilastojen mukaan esiintynyt lainkaan.

Selittäkää tämä tai lakatkaa syyllistämästä meitä.

Omalta osaltani koronan pohtiminen loppuu tähän. 





Friday, March 19, 2021

Savua ja peilejä

 

Vuosi sitten päiviteltiin koronan kummallisuuksia, jotka eivät vastanneet ollenkaan tunnettuja tieteellisiä faktoja virustartunnoista. Sittemmin kummalliseksi on osoittautunut lähinnä viranomaisten toiminta, mikä myös selittää taudin kummallisuudet. En lähde sitä edes erittelemään, sillä se on laajalti tiedossa ja monessa yhteydessä esiin tuotua. Sen sijaan esitän tyhmiä kysymyksiä. Kaikki numerot on poimittu THL:n tilastoista.



Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista näytteistä


Olen FB-sivuillani päivitellyt sitä, ettei media julkaise selkeästi positiivisten testitulosten osuutta testien määrästä, joka kertoisi viruksen todellisesta levinneisyydestä (jos unohdetaan PCR-testien ongelma). Sen sijaan puhutaan ainoastaan positiivisten tulosten absoluuttisesta määrästä, jota kutsutaan virheellisesti tartuntojen määräksi ja poliitikot sekä poliittiset viranomaiset uhkailevat rajoituksilla sen perusteella.

 

THL tietää tasan ja tarkkaan vain suhteellisen luvun merkitsevän jotain, ja julkaisevat sen joka viikko ns. hybridistrategian seurantaraportissa. Siellä siitä käytetään jopa nimitystä ”Positiivisten COVID-19-tapausten osuus testatuista” tartuntojen sijaan. 16.9.2020 päivätyssä raportissa todetaan sen yhteydessä, että ”Tilanteen kehittymistä pitää seurata ja arvioida tiiviisti ja mahdollista epidemian uutta aktivoitumista”. 16.12.2020 -raportista selviää, että 2% on sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa käytetyn luokittelun mukaisesti yksi leviämisvaiheen mittareista. Siinä ei tosin ole mitään järkeä, koska leviämisessä lähtökohtaisesti tuon mittarin antama luku kasvaa. Jos se pysyy pitkään muuttumattomana, taustalla on jotain kummallista. Tähän liittyykin ensimmäinen tyhmä kysymykseni, mutta sitä ennen hauska havainto tuosta mittarista. Kyseisissä raporteissa lukee 30.12.2020, että ”positiivisten näytteiden osuus on hieman laskenut edellisiltä viikoilta”. Lopullisten lukujen päivityttyä sen todellinen arvo oli 2.27% ja se oli noussut yllättävän paljonkin edellisen viikon todellisesta luvusta 1.70%. Joka tapauksessa neljä viikkoa tämän jälkeen raportissa lukee, että suhdeluku on noussut ja neljän viikon nousuputken jälkeen sen arvo oli 2.36%. Nousua kuukaudessa siis 0,09%. Seuraavalla viikolla 3.2.2021 -raportissa todetaankin, että ”Valtakunnallisesti osuus on pysynyt vakaana viimeisten viikkojen ajan”.

 

Positiivisten testitulosten kasvu alkoi elo-syyskuun vaihteesta ja saavutti ensimmäisen huippunsa (2.63%) 25.11.2020. Tämä on aivan normaali kehitys syksyisten flunssakausien kanssa ja lukuna 2.63% on varsin vaatimaton verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa sama luku on vaihdellut välillä 6-10%. Marraskuun lopun jälkeen se pyöri 2.5%:n molemmin puolin ja vaikka maaliskuun puolella on nähnty aavistuksen yli 3%:n lukuja, nekin laskevat jonkin verran johtuen tuloksia pidemmällä viiveellä saatavista lopullisista testimääristä.

Mutta se tyhmä kysymykseni.



Joulukuun puolivälissä syyskauden epidemia näytti nopean taantumisen merkkejä. Testipositiivisten lasku alkoi 25.11 ja oli kuukautta myöhemmin enää 1.70%. Sairaalahoidot tehohoito mukaan lukien aloittivat laskun viiveellä kolme viikkoa myöhemmin. Vaimeneminen oli selviö ja luonnollista. Sitten tapahtui kummia. Miten on mahdollista, että testipositiivisten määrä kääntyi taas nousuun, vaikka sairaalatarve jatkoi laskuaan aina helmikuun puoliväliin saakka? Samoin kuolemantapaukset, joiden kasvu seuraa sairaalapaikkojen kasvua parin viikon viiveellä, lähtivät jyrkkään ja trendinä kestävään laskuun 23.12; samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset lähtivät nousuun. Onko tämä kaikki kummallista?



Vuodepaikat

25.11.2020 mahtoi olla poliittisesti mielenkiintoinen päivä, tai ehkä sitä edeltänyt viikko. Samaan aikaan, kun positiiviset testitulokset saavuttivat huippunsa ja media syötti sanomaansa, sairaalapaikat ponnahtivat samaan aikaan viikossa 45% ylöspäin ja seuraavalla viikolla vielä 27% lisää. Näytti pahalta! Sitten alettiin yhtäkkiä raportoida erikseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaalahoidon luvut. Hybridistrategiaraportti 9.12.2020 kertoi, että ” Sairaanhoitopiirien raportoima tieto terveyskeskussairaaloiden akuuttiosastoilla olevista potilasta on ollut osin puutteellista”. Tyhmä kysymykseni on, että voisikohan olla niin, että perusterveydenhuollon potilaita ei aikaisemmin edes yritetty kirjata ja että kevään lukujen kanssa vertailtaessa pitäisi käyttää ainoastaan erikoissairaanhoidon lukuja? Ainakin vertailu kevään lukuihin viittaa siihen, samoin kuin tehohoidon tarpeen kasvu verrattuna erityissairaanhoidon määrään. 25.11 ja 2.12 ovat kummallisia poikkeamia, jotka katoavat perusterveydenhuollon raportoinnin myötä.



Ei estä tartuntoja


Kaikkien rokotteiden valmistajat ilmoittavat, etteivät ne estä tartuntojen saamista tai tartuttamista. Tohtori Geert Vanden Bossche, todellinen rokoteasiantuntija, sanoo koronarokotteiden altistavan rokotetut virusmuunnoksille, johon rokotteen spesifiset vasta-aineet eivät tehoakaan, eivätkä luonnolliset laajaspektriset vasta-aineet pärjää kilpailussa näille spesifisille vasta-aineille. Vielä ainakaan Suomen tilastoissa ei positiivisten testitulosten kasvua ole näkyvissä, ellei sitten maaliskuun pientä nousua lasketa. Sellaista positiivisten testitulosten kasvua ei ole näkynyt, joka selittäisi edes vähäistä sairaalahoidon tarpeen viimeaikaista kasvua.

 

Kolmas tyhmä kysymykseni onkin, että onko olemassa tilastoa siitä, kuinka moni sairaalakoronapotilas on saanut koronarokotteen? Umpityhmä kysymys olisi, voisivatko rokotteet nostaa vuodepaikkojen täyttöastetta? Onhan Fimean koronan haittavaikutusilmoituksissa neljättä sataa vakavaa ilmoitusta, jotka tyypillisesti vaativat sairaalahoitoa. Jos lopuksi saisi esittää vielä yhden tyhmän kysymyksen: mikä olisi taudin tilanne Suomessa, jos PCR-testien syklimäärä laskettaisiin laitteen ohjekirjan mukaiseksi ja koronapotilaiksi sairaalassa rekisteröitäisiin ainoastaan vakavia (muutenhan eivät olisi sairaalassa) keuhko-oireita kärsivät testipositiiviset. Ja jos negatiivisesta tuloksesta huolimatta olisi silti syytä epäillä tautia, niin miksei yksinkertaisesti testattaisi toistamiseen? Ilman perusteellista ja täysi avointa dataa kukaan ei voi todistaa, että koronaepidemiaa on edes olemassa, eikä toisaalta kukaan pysty myöskään todistamaan, ettei sitä olisi olemassa. Kyse olisi siis uskonnosta.



Ja lopuksi muista maista. En ole tutkinut niitä sen tarkemmin ja jokaisessa tuntuu olevan omat kuvionsa. En siis osaa esittää niistä tyhmiä kysymyksiä, jos joku haluaa vedota niihin vaarallisina esimerkkeinä.







Wednesday, December 9, 2020

Feci fieri infectum non potest

 




Hanna Nohynek (ylilääkäri, THL) sanoi MOT:n ”Meitä ette rokota” -ohjelmassa: ”Silloin sen ihmisen pitää miettiä, että kuinka vakava tää tauti on mulle tai mun läheisille tai niitä, joita mä hoidan, jos on kyse hoitohenkilökunnan ihmisestä. Ja kuinka todennäköinen tämmönen harvinainen haitta on mulle. Se on tämmöistä jatkuvaa riskianalyysia, niin kuin elämässä muutenkin”. Vastaus oli kysymykseen, mitä sanoa ihmisille, jotka vaativat sadan prosentin turvallisuutta. Sitä tuskin juuri kukaan tekee, mutta Covid-19 -rokotteen turvallisuudesta Nohynek sanoi hieman aiemmin ohjelmassa: ”Myyntiluvan tulee saamaan vain sellaiset rokotteet, joitten turvallisuutta on seurattu vähintään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun tutkittava on saanut sen toisen annoksen. Me tiedetään, että valtaosa haittareaktioista tulee tän kahden kuukauden sisällä”. Suurin osa ihmisistä on luultavasti huolissaan myöhemmin tulevista vakavista haitoista ja kuten Nohynek sanoo, ihmisen pitää itse miettiä, mitkä ovat taudin todelliset riskit ja vastaavasti mitkä ovat rokotteen. Tähän haluaisin lisätä sen, että myös rokotteen todellista tehoa on syytä pohtia.

Mutta miten ihmiset voivat tehdä omia riskiarvioitaan, jos viranomaiset eivät kerro riskeistä avoimesti?


Tiedän hyvin, että tällainen artikkeli lyö minuun leiman rokotevastaisena, ilmaisu, joka on luotu itsenäisesti ajattelevien ihmisten dissaamiseksi, aivan kuten salaliittoteoreetikko, foliohattu jne. Onkin varsin kummallista, että kun tällaisena tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja monitasoisen rasismin vastaisena aikana, jolloin vakiintunutta kieltäkin muokataan näiden arvojen vaalimiseksi, virallisesta totuudesta poikkeavia, itse ajattelevia ihmisiä saa vapaasti pilkata epäkunnioittavilla nimityksillä. Tähän liittyy myös Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaama sananvapaus, josta journalistiliitto sanoo näin:

Sananvapaus

En aio käyttää tuon lausuman sallimia kärjekkäitä, provosoivia tai jopa loukkaavia ilmaisuja, vaan pyrin tässä artikkelissa asian analyyttiseen tarkasteluun varmoja totuuksia esittämättä. Koska tässä kyseessä ovat yhteiskunnalliset asiat, mielestäni tämä artikkeli kuuluu sananvapauden ydinalueelle. Silti tämän esittäminen esimerkiksi Facebookissa johtaisi luultavasti nopeaan sensurointiin ja jopa rokote-sanan käyttäminen tähän blogiin ohjaavassa saatteessa tekisi luultavasti saman. Toki Google voi myös sensuroida artikkelin tai sulkea koko blogin.

”Rokotevastainen” -nimityksen torjumiseksi haluaisin muistuttaa, mitä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimin tämän vuoden julkaisussa nro 12 sanoo: ”Mahdollisten haittavaikutusten vuoksi varovaisuutta ja huolellisuutta tulee kuitenkin noudattaa ennen COVID-19-rokotteiden etenemistä laajoihin kliinisiin rokotetutkimuksiin”. RNA-rokotteesta se sanoo, että ”Näiden käytöstä rokotekehityksessä on kuitenkin vasta rajallisesti näyttöä”. Sama artikkeli myös muistuttaa siitä, että uudet rokotehankkeet voivat mennä pieleen: ”inaktivoituun RS-virukseen perustuva rokote ei 1960-luvulla ainoastaan epäonnistunut bronkioliitin ehkäisyssä vaan pahensi tautia. Tällöin 80 % RS-virusta vastaan rokotetuista lapsista sairastui poikkeuksellisen vakavaan tautiin altistuessaan RS-virukselle rokotuksen jälkeen”.

Duodecim

Nyt kuitenkin ennen kokeilematon tekniikka halutaan ottaa käyttöön pika-aikataululla ja altistaa sille koko ihmiskunta. Mikä voisi mahdollisesti mennä pieleen? Eivät ainoastaan huolestuneet kansalaiset esitä tästä kritiikkiä, vaan myös iso asiantuntijajoukko on nostanut varoittavan sormensa. Harva kuitenkaan uskaltaa riskeerata työpaikkansa tai tutkimusmäärärahansa. Onneksi löytyy vapaitakin tieteen edustajia ja mitä rokotteisiin tulee, varsin läheltä sisäpiiriä. Entinen Pfizerin varatoimitusjohtaja ja tieteellinen johtaja Dr. Michael Yeadon sekä saksalainen keuhkospesialisti, parlamentaarikko Dr. Wolfgang Wodarg jättivät 1.12 kiireellisen pyynnön SARS-CoV-2 -rokotetutkimusten pysäyttämiseksi.



Tohtori Wodarg onnistui vuonna 2010 pysäyttämään poliittisen asemansa ansiosta sikainfluenssan (H1N1) kohdalla juuri samanlaisen kehityksen, mitä olemme todistaneet Covid-19:n kohdalla. Hän syytti lääketeollisuutta paniikkikampanjasta ja WHO:n painostamisesta rokotteiden myymiseksi. Sillä kertaa hän onnistui pysäyttämään paniikin ja osoittautui olleen oikeassa viruksen suhteen; ettei kyseessä ollut tavallista kausi-influenssaa vaarallisempi tauti. Myös silloin kehitettiin rokote pikavauhdilla ja siitä jäi monen elinikäiseksi kurjuudeksi narkolepsia. Myös Covid-19 -kriisissä hän on esittänyt vastaavan kritiikin hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen, mutta tällä kertaa hänet on vaimennettu mm. erottamalla hänet korruptiota tutkivasta kansainvälisestä kansalaisjärjestöstä ”Transparency International”.

Monet virallisen totuuden uhmaajat pyrkivät esittämään todisteita kantansa perusteeksi, mutta nämä sivuutetaan järjestään niihin tutustumatta tai leimataan suoraan valheiksi, salaliittoteorioiksi ja ties miksi. Mutta kun nyt meille myydään rokotetta, niin pidän itseäni oikeutettuna esittämään asiantuntijoille kysymyksiä siitä. Onhan kyseessä itseni lisäksi myös kaikkien läheisteni ja viime kädessä kaikkien ihmisten terveys. Tässä tapauksessa luotan maamme omiin asiantuntijoihin, sillä lääketeollisuudella ei ole myyntiluvan saannin jälkeen vastuuta rokotteiden riskeistä.


Kysymys 1: Toimiiko rokote?

Pfizerin kokeessa oli 44000 osallistujaa, joista 170 todettiin saaneen covid-19 -tartunnan. Näistä 162 oli placebo-ryhmässä ja 8 rokoteryhmässä, josta pääteltiin, että 154 välttyi tartunnalta rokotteen ansiosta. 170 on kuitenkin auttamattoman pieni näytejoukko mihinkään johtopäätökseen. Tartunnat on myös analysoitu PCR-testillä, joka on paitsi täysin epäluotettava, myös manipuloitavissa toiveiden mukaiseksi. Yeodon/Wodarg -vetoomuksessa vaaditaan tartuntojen todentamista ns. Sanger-sekventoinnilla.

Kun ensimmäinen kriteeri rokotteelle on, että se toimii, niin mikä on viranomaiskanta asiaan? Onko esimerkiksi julkaistu tehoestimaatin 95 prosentin luottamusväliä, eli millä todennäköisyydellä rokotteen teho oikeasti on luvatun mukainen?


Kysymys 2: Onko olemassa moraalinen kansalaisvelvollisuus ottaa rokote, vaikkei pakkoa olekaan?

Nyt myyntilupaa odottavat Covid-19 -rokotteet eivät estä tartuttamista, vaan niiden luvataan ehkäisevän tartunnan saamisen ja varsinkin sen vaikeamman muodon. Eikö siis ole perusteetonta puhua kansalaisvelvollisuudesta ja varsinkin asettaa erilaisia rajoitteita ihmisille, jotka eivät ota rokotetta? Eikö kysymys ole vain oman tarttumispelon lievittämisestä?


Kysymys 3: Onko se turvallinen?

Ymmärrän teorian RNA-rokotteen takana (selitys lukijoille alempana). Se, mistä kansalaisille ei puhuta, on RNA-rokotteiden suurin riski, minkä edellä mainittu Duodecimin artikkelikin mainitsi eli vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen (antibody dependent enhancement, ADE) (selitys lukijoille alempana). Sitä on havaittu koronavirusten yhteydessä ja on olemassa vakava riski, ettei rokote ainoastaan epäonnistu, vaan pahentaa seuraavaa, jonkin muun koronaviruksen aiheuttamaa tautia. Seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

ADE-riskit voidaan poissulkea ainoastaan riittävän pitkällä, ehkä jopa 10 vuotta kestävällä seurannalla tai rokotteen saaneiden tartuttamisella aidolla, ”villillä” viruksella, joista jälkimmäinen lienee täysin laitonta. Eläinkokeet eivät riitä.

Miten siis ADE-riski on voitu eliminoida muutaman kuukauden mittaisella tutkimuksella?

Solubiologia on monimutkaista systeemibiologiaa, jossa lopputulos voi aina yllättää, vaikka yksittäiset säännöt tunnettaisiinkin etukäteen. Kaikkea ei voida edes tietää. Tämän takia ainoa tapa tutkia turvallisuutta on riittävien ja riittäväkestoisten kokeiden avulla. Niitä ei voi korvata ”tehokkuudella”. Ei ole suinkaan yllättävää, että jo teorian tasolla voidaan tunnistaa useita riskejä RNA-rokotteiden kohdalla.

Esimerkiksi Yeodon/Wodarg -vetoomuksessa varoitetaan piikkiproteiinien sisältämistä synsytiini-homologisista proteiineista, jotka ovat välttämättömiä istukan muodostumisessa. Turvallisuustesteissä pitää ehdottomasti varmistaa, ettei rokote aiheuta immuunireaktiota synsytiini-1 -proteiinia vastaan. Siitä voisi seurata pysyvä hedelmättömyys.

Ihmisiä on askarruttanut myös, voiko viruksen mukana siirtyä perimäämme jotain pysyvää. Epäilykselle lähinnä naureskellaan. Alempana oleva RNA-rokotteen perusteoria osoittaa sen pelon vääräksi, mutta pintaa syvemmältä löytyy kuitenkin mekanismit, joilla sekin on mahdollista. Todennäköisyydet ovat luultavasti pieniä, mutta sopivissa olosuhteissa jopa seuraaville sukupolville siirtyvä koodi on mahdollista. DNA-mekanismit on kuitenkin selitetty alempana, joihin haluaisin mielelläni asiantuntijan kommentin. Mukana on muitakin potentiaalisia riskejä.

Britanniassa alkanut rokotuskampanja toi heti esiin vakavia allergiareaktioita ja nyt suositus on, ettei rokotetta anneta kenellekään, jolla on aikaisempaa lääke- tai ruoka-allergiaa. Erikoista tapauksessa on, ettei ongelma tullut vastaan lääkkeen testauksen aikana.


RNA-rokotteen toimintamekanismi

RNA ja DNA kuljettavat ohjeita, joiden perusteella niiden määrittelemät proteiinit rakennetaan. Solut lukevat ohjeet rakentaakseen tarvittavat proteiinit. Covid-19 RNA-rokotteessa on ohjeet rakentaa melkein täydellinen kopio SARS-CoV-2 virusta ympäröivistä ”piikkiproteiineista” (S-proteiini), joiden avulla virus pääsee ihmisen soluihin. Kohteena immuunijärjestelmän torjuntatoimille se on täydellinen, koska piikit sijaitsevat viruksen ulkopinnalla ja ilman niitä se ei pääse soluun.

Rokote annetaan pieneen määrään ihmisen lihassoluja. Nämä solut muuttuvat sitten piikkiproteiinitehtaaksi, ei siis kokonaisia viruksia tuottavaksi. Piikit ovat kuitenkin keholle vieraita ja immuunisolut luovat niille spesifisiä vasta-aineita ja muistisoluja, jotka voivat luoda lisää oikeita vasta-aineita, jos aito Covid-19 -virus tai lähelle samankaltainen iskee. Vasta-aineet peittävät viruksen, jolloin se ei pysty tartuttamaan soluja eikä kopioitumaan soluissa. Rokotteen sisältämä RNA tuhoutuu solujen toimesta luonnollisen mekanismin kautta. Keho jää ennalleen vasta-aineita ja piikkiproteiinin tunnistavia immuunisoluja lukuun ottamatta.

Perinteisissä rokotteissa annosteltaisiin suoraan piikkiproteiineja tai toimintakyvyttömäksi tehtyjä viruksia piikkeineen päivineen.

Teoriassa RNA-rokote vaikuttaa toimivalta ja turvalliselta. Mutta kuinka usein teoria ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa?



Vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen (antibody dependent enhancement, ADE)

ADE on potentiaalinen Troijan hevonen. Rokotetieteessä ongelma tunnetaan yleisesti ja siitä löytyy pitkä lista tutkimuksia. Rokoteteollisuus vastaavasti vähättelee ongelmaa teoreettisena ja väittää eläinkokeilla varmistettavan, ettei ADE-riskiä ole. Ihmiset eivät kuitenkaan ole riittävän samankaltaisia minkään eläimen kanssa, jotta varmuus voitaisiin saada. ADE-riskin vähättelyn ymmärtää bisneksen kannalta perustelluksi, koska sen varmistaminen saattaa viedä vuosikymmenen. Kuinka usein olemmekaan kuulleet koronan yhteydessä, että mennään terveys edellä…

Syystä tai toisesta vasta-aineet saattavat kiinnittyä virukseen poistamatta sen infektiivisyyttä. Se voi johtua sidoksen heikkoudesta, riittämättömästä peitteestä viruksen ympärillä tai vasta-aineiden määrän vajeesta. Toimiva vasta-aine voi myös ajan saatossa muuttua toimimattomaksi, kun se kohtaa uuden tyyppisen viruskannan.

Vasta-aineiden toimintakyvyn puute ei automaattisesti aiheuta ongelmia, vaan ns. vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen liittyy tiettyihin viruksiin, joista tunnetuimpia lienevät Ebola ja HIV. Näihin kuuluu myös koronavirusten perhe, eikä liene yllätys, että juuri tämä on ollut syynä koronavirusrokotteiden epäonnistumiseen. Kokeet ovat päättyneet jo eläinkokeisiin. ADE-ongelmassa rokotteen saanut reagoi paljon voimakkaammin virukseen, kuin jos hän ei olisi koskaan saanut rokotetta. Näin kävi 60-luvulla RS-rokotteen kanssa. RS-virus on paramyksovirus ja sattumaa tai ei, mutta SARS-virusta epäiltiin alussa myös paramyksovirukseksi. Molemmat, kuten luonnollisesti myös Covid-19, ovat RNA-viruksia.

ADE-mekanismia ei tiedetä varmuudella, mutta teorian mukaan toimimattoman vasta-aineen takia neutralisoitumaton virus pääsee FcγRII-reseptorin välityksellä immuunisoluihin. Näitä reseptoreita on erityisesti monosyyttiperäisissä makrofageissa. Nämä ovat elimistön syöjäsoluja, jotka syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita. Lisäksi ne siivoavat pois ikääntyneitä ja kuolleita soluja sekä kudosjätteitä. Jos virukset pääsevät kopioitumaan näissä soluissa, voi vain arvailla, millaista tuhoa se tekee immuunivasteelle. Siksi tätä ongelmaa kutsutaan hyvällä syyllä Troijan hevoseksi.

Tämä voi aiheuttaa hyperinflammatorisen vasteen, sytokiinimyrskyn ja immuunijärjestelmän yleisen sääntelyn häiriön, jonka avulla virus voi vahingoittaa enemmän keuhkoja ja muita kehon elimiä. Lisäksi uudet solutyypit koko kehossa ovat nyt alttiita virusinfektioille johtuen FcyRII-reseptorin helpottamasta ylimääräisestä viruksen sisääntuloreitistä, jota ilmentyy monilla erilaisilla solutyypeillä.

Rehellisyyden nimissä täytyy korostaa, että samoin kuin RNA-rokotteen toiminta, myös ADE-mekanismi on vain hyvä teoria, vaikka ongelma onkin todellinen. Se ei koske kaikkia viruksia, eikä edes kaikkia saman kannan viruksia. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että ADE on vallitseva ongelma koronaviruksissa ja erityisesti SARS-viruksissa. Siksi SARS-CoV-2 -viruksen kohdalla uhka on todellinen, eikä turvallisuudessa voi missään tapauksessa oikoa. SARS-CoV rokotetta kehitettäessä käytettiin rokotteessa piikkiproteiinia. Sekä reesusmakakakki apinat että hiiret saivat vakavia keuhkovaurioita rokotteen saaneiden ryhmässä, kun taas rokottamattomilla näin ei käynyt. Eläinkokeissa tartunta aiheutettiin tahallaan. Normaalielämässä ongelma ei esiinny vasta, kun aito, ”villi” virus iskee. Se saattaa olla jokin muukin koronavirus, vaikka jokin endeeminen koronavirus, jollaiset aiheuttavat vuosittain flunssia.

Maallikon epäilys herää tässä vaiheessa, että mikäköhän on ollut tässä epidemiassa vakavan muodon sairastaneiden rokotushistoria. Ainakin useat tutkimukset osoittavat, että aikaisemmat influenssarokotteet ovat altistaneet Covid-19 tartunnoille.

ADE-ongelman esiintymättömyys ei vielä tarkoita, että vaara olisi ohi. Rokote saattaa toimiakin turvallisesti useita vuosia, mutta virusten mutaatiot saattavat muuttaa vasta-aineen toimimattomaksi. Niiden pitoisuuskin saattaa laskea vuosien saatossa. Viruksesta saattaakin tulla patogeenisempi rokotteen takia, eikä sitä pystytä riittävän suurella varmuudella ennustamaan pitkilläkään tutkimusajoilla, saati sitten muutaman kuukauden pikatutkimuksella.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös rokottamattoman saaman tartunnan tapauksessa syntyviin vasta-aineisiin. Ensinnäkään läheskään kaikille tartunnan saaneille ei synny vasta-aineita, koska immuunijärjestelmän ensipuolustus hoitaa ongelman. Immuunijärjestelmä on muutenkin erittäin monimutkainen systeemi, jossa on niin kilpailevia kuin ei-kilpailevia osia liittyen ADE-ongelmaan. Osa kokonaisuutta ovat erityyppiset T-solut, jotka moduloivat näitä tapahtumia. T-solut myös reagoivat eri osiin viruksissa. Todellisessa tartunnassa virukset kohtaavat koko immuunijärjestelmän kokonaisuutena, kun taas rokotteissa altistus on vain piikkiproteiini tai neutralisoitu virus ja vaste sen mukainen.

Pahinta tässä kaikessa on se, että kun rokote on annettu, sitä ei voi enää peruuttaa. Seuraukset voivat tulla vasta vuosien päästä. Onko se riski sen arvoinen näillä kuolleisuusluvuilla ja varsinkaan Suomessa? Todellisuudessa muunkin maailman luvut saattavat osoittautua lopullisissa kuolinsyyanalyyseissä paljon matalimmiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on esitetty useita kriittisiä analyysejä virallisia lukuja vastaan ja Ruotsissakin on esitetty arvioita, että todellisten koronakuolleiden määrä olisi suhteessa väkilukuun paljon lähempänä Suomea, kuin viralliset luvut osoittavat. Joka tapauksessa meidän tulisi toimia omien lukujemme pohjalta.



RNA-rokote ja perimä

Solubiologian perusteiden mukaan RNA ei voi muuttaa ihmisen genomia. RNA ei yhdisty DNA:han, eikä RNA säily pitkään, ennen kuin solu tuhoaa sen. Asia on niin yksinkertainen, ettei kukaan vähänkään asioita ymmärtävä edes pohdi moista. Silti asia ei ole niin itsestään selvä. Solubiologia harvoin on.

Ei ole mitään salatiedettä, että RNA voi käänteiskopioitua DNA:ksi. Eräissä viruksissa, kuten hepatiitti-B ja retrovirukset, joihin myös HIV kuluu, on käänteiskopioijaentsyymi, joka kopioi viruksen yksijuosteisen RNA:n infektoidun solun käyttämäksi kaksijuosteiseksi DNA:ksi. Vastoin yleistä kuvitelmaa ja dogmia, informaatio voi siirtyä RNA:sta DNA:han, kuten useat tutkimukset osoittavat.

Monille saattaa tulla yllätyksenä, että ulkoisten virusten lisäksi ihmisen perimässä on endogeenisiä retroviruksia (ERV) ja perimästä peräti 5-8% koostuu ERV-sekvensseistä. Nämä siirtyvät geeneissä sukupolvelta toiselle ja nekin sisältävät käänteiskopioijaentsyymin. On vielä sellainenkin geneettinen komponentti kuin retrotransposonit, jotka leikkaavat ja liimaavat itseään genomin eri kohtiin käyttäen käänteiskopioijaentsyymiä.

Nämä endogeeniset käänteiskopioijaentsyymit voivat periaatteessa muuttaa yksisäikeisen RNA:n kaksisäikeiseksi DNA:ksi. Retroviruksissa on myös integraasi-entsyymi, joka pystyy integroimaan kyseisen DNA:n osaksi isäntäsolun genomia. Ainekset ovat olemassa ihmisen soluissa muuttamaan RNA-rokotteen osaksi solun DNA:ta, mutta kaikesta huolimatta se vaatii erityisolosuhteet ja on siksi epätodennäköistä.

Mutta silti se ei ole mahdotonta, eikä kaikki tapahdu aina oletetusti. Rokotteen ja sen altistamien solujen pienet määrät pitävät myös huolen siitä, ettei uusi perimä leviä. Mutta jos tämä tapahtuukin kantasoluissa, vaikutus somaattisissa soluissa on paljon laajempi. Solubiologian säännöt sanovat kuitenkin, ettei tämäkään vaikuta iturajan soluihin. Silti luuytimensiirroissakin on tullut yllätyksiä ja geneettiset modifikaatiot ovat siirtyneet sukusolujen kautta tuleville sukupolville ilman järkevää tieteellistä selitystä.

Toki aito viruskin voi päätyä genomiin ja erityisesti näin tapahtuu aika ajoin retrovirusten kanssa, joista endogeeniset retrovirukset ovat osoituksena. Esimerkiksi MERS, SARS-CoV, and SARS-CoV-2 eivät kuitenkaan ole retroviruksia ja vain lyhyitä segmenttejä ei-retroviruksien genomeista on havaittu ihmisen genomissa. Suurin este on aika, sillä virusten RNA:t ovat soluihin päästyään epästabiileja. Rokotteen RNA:ta on sen sijaan manipuloitu stabiliteetin lisäämiseksi ja siten piikkiproteiinituotannon maksimoimiseksi. Tämä aika saattaa lisätä mahdollisuutta käänteiskopioitua DNA:ksi.

Jos piikkiproteiini-antigeeni asettuisi osaksi somaattisten solujen genomia, siitä luultavasti seuraisi pysyvä autoimmuunisairaus, kun immuunijärjestelmä taistelisi jatkuvasti näitä soluja vastaan. Jos taas kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta geneettinen modifikaatio päätyisi iturajan soluihin, tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisesti kaikissa soluissa kyky tuottaa piikkiproteiinia. Nyt vaan ne olisivat läsnä syntymästä lähtien ja siten eivät enää vieraita. Näin ollen näiden ihmisten immuunijärjestelmä ei enää tunnistaisi koronaviruksia vaarallisiksi.

Ja vielä kerran haluan korostaa, ettei rokotteen asettuminen solujen DNA:han ole todennäköistä, mutta sekin riski pitäisi huomioida ja sitä tarkastella, sillä pahimmillaan seuraukset voisivat olla ikävät. Täytyy muistaa, että nyt ollaan kokeilemassa ”geeniteknologiaa” valtavassa mittakaavassa ilman mitään aikaisempaa kokemusta.




Muita riskejä

Tässä on pohdittu rokotteen mahdollisuutta muuttaa ihmisen genomia, mutta toinenkin erittäin vaarallinen riski on olemassa. Jos rokotteen kohdistamat solut saavat virustartunnan, tai kyseessä on endogeeninen virus, samaan aikaan aktiivisen rokote-RNA:n kanssa, nämä saattavat saada genomiinsa piikkiproteiinin valmistamisen. Näin muuten vaarattomista tai tiettyihin kudoksiin rajoittuneet virukset saattavat saada pääsymekanismin esimerkiksi keuhkoihin ACE2-reseptorin kautta muuttuen yhtäkkiä vaarallisiksi.

Pfizerin RNA-rokote sisältää polyetyleeniglykolia (PEG). 70% ihmisistä kehittää vasta-aineita tälle yhdisteelle eli moni voi saada allergisia ja potentiaalisesti fataaleja reaktioita rokotteesta.

Immunopatogia asettaa omat haasteensa, jotta kehon oman immuunijärjestelmän ylireagointi ei vahingoittaisi potilasta. Vialliset T-solut saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai virheelliset vasta-aineet voivat sekoittaa koko immuunipuolustuksen.



Lopuksi lohdun sanoja

Ihmisen immuunijärjestelmä on yllättävän tehokas ja harvoin siitä puhutaan mitään. Tästä saattaakin syntyä mielikuva, että kaikkiin vakaviin tauteihin tarvitaan rokote.

Ihmisen puolustusjärjestelmän ensimmäinen rintama koostuu sellaisista asioista kuin iho, sylki, mahaneste, lima, värekarvasolut, suolistofloora jne., jotka estävät mikro-organismeja kiinnittymästä soluihin. Ja jos kiinnittyvät, makrofagit hoitavat putsauksen. Pelkästään näiden teho tuli ilmi Diamond Princess -aluksella, jossa virus levisi karanteeniin joutuneella laivalla.

Jos edellä mainitut eivät riitä, useimmilla ihmisillä limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitavat koronaviruksen ilman juuri mitään oireita. On myös havaittu ristiinimmuniteettia muiden vilustumisvirusten kanssa.

Vasta näiden jälkeen astuvat peliin humoraaliset vasta-aineet IgM ja IgG. Siksi vasta-aineiden tarve laumaimmuniteetin toteutumiseen saattaa olla parhaimmillaan niinkin alhainen kuin 10%, sillä virus ei läpäise useampien edellä mainittua ensipuolustusta.

Viruksen hiipumiseen aalto aallolta ei vaikuta ainoastaan laumaimmuniteetti, vaan virukset muuttuvat myös itsekin vaarattomammiksi. Yleensä pelotellaan viruksen mutaatioilla, että uusi versio voisi olla paljon vaarallisempi, mutta evoluutiossa säilyvät vahvimmat ja ne ovat ne, joilla on suurin mahdollisuus selvitä populaatiossa eli harmittomimmat. Vaaralliset versiot saavat ihmiset eristäytymään ja niiden leviäminen lakkaa, kun taas harmittomat eivät aiheuta juurikaan oireita ja ihmiset levittävät niitä tietämättään. Viruksia on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan, joten niiden kanssa on turha ryhtyä avoimeen sotaan.

SARS-CoV-2 -viruksesta on havaittu, että erityisen nopea mutaatiotahti ilmenee viruksen lähetti RNA:n kodoneissa nukleotidi C:n mutaationa U:ksi. Tämä tapahtuu paljon suuremmassa osassa geneettistä sekvenssiä kuin satunnaisuus mahdollistaisi. U-nukleotidi tekee RNA:sta epästabiilimman eli herkemmän hajoamaan ja U tietyissä paikoissa genomia hidastaa RNA:n translaatiota viruksen proteiiniksi.

Ja mikä parasta, lisääntyneet U-nukleotidit virus-RNA:ssa lisäävät sen immunogeenisyyttä. Sana voi kuulostaa kauhealta, mutta se on mullistava tieto SARS-CoV-2 -viruksesta! Se tarkoittaa, että meidän immuunijärjestelmämme voi tunnistaa ja ehkäistä viruksen ilman adaptiivista vasta-ainevastetta!! Ei ihme, että vasta-aineita näkyy populaatiossa niin vähän. Tulee myös mieleen, mihin rokotetta tätä virusta vastaan tarvitaan?

Rubicon


Saturday, October 17, 2020

Enigma

 

The Economist -lehti on mysteeri ja samalla kriittisesti ajattelevalle varsin paljastava. Aiemman päätoimittajansa, Bill Emmotin, mukaan lehden filosofia on aina ollut liberaali, ei konservatiivinen, ja että siksi lehti vastustaa Britanniankin monarkiaa ja kannattaa demokratiaa ja vastustaa etuoikeuksia. Linjaus kuulostaa suorastaan vasemmistolaiselta, eikä demokratian edistämisessä olekaan mitään vikaa, mutta lehden omistus suhteessa sen ajamiin asioihin herättää paljon kysymyksiä. Valistuneelle historian tutkijalle se ei ole mikään yllätys, sillä vallankumousten taustalla ovat aina olleet oligarkit. The Economist -lehden suurin omistaja on italialainen Agnelli-perhe, jonka omistuksiin myös Ferrari kuuluu. Viidenneksen The Economist -lehdestä omistaa Rothhildin perhe ja Sir Evelyn Robert de Rothschild oli the Economistin hallituksen puheenjohtaja lähes 20 vuotta.



Yksi kuuluisimpia The Economistin kansia on yksi vuodelta 1988. Siinä ennustettiin maailmanvaluuttaa tapahtuvaksi 30 vuoden päästä. Maailmanvaluutta kulkee käsi kädessä New World Order -ajatuksen kanssa, sillä kuka tahansa hallitsee maailman rahaa, hallitsee koko maailmaa armeijoista ja laeista riippumatta. Jostain syystä 2018 ei toteutunutkaan, mutta juuri tällä hetkellä maailman varantovaluutta, Yhdysvaltain dollari, on kuolinkouristuksissaan.

Maailmaa ohjailevien voimien rajoitteena on Universumin laki vapaasta tahdosta, mutta nämä voimat ovat löytäneet keinot sen kiertämiseksi. Jos ihmiskunnalle kerrotaan asioiden oikea tila ja jos ihmiskunta ei esitä vastalauseita, esitettyjä asioita voidaan pitää hyväksyttyinä. Meille esitetään suunnitelmia maailman muokkaamiseksi moneltakin taholta. Hollywood-elokuvat ovat jo pitkään kertoneet, mitä kaikkea maailman menossa on taustalla. The Economist -lehden ja vastaavien julkaisujen artikkelit ovat kertoneet kaiken moneen kertaan. Ihmiskunta on kaikesta tästä yhtä mieltä, että kaikki on vain salaliittoteoriaa ja että suunta kaikessa on lopulta ihan oikea.





Marras-joulukuussa 2019 ilmestyi the Economist -lehti, jonka kannessa oli ennuste vuodelle 2020. Kansi näyttää varsin kryptiseltä, mutta siinä lukee täysin selvästi rivejä seuraten:

Trump Brexit AI Tokyo Mars Climate XI Recession Modi EXPO SDGS Bond Beethoven Visions Biodiversity Rat NPT War REN Raphael Nightingale Russia

Ulospäin viesti voi vaikuttaa nopeasti ajatellen viattomalta trendien nimeämiseltä 2019 lopun näkökulmasta. Tarkempi tarkastelu puhuu toista. 2019-näkökulmasta, miten esimerkiksi Nightingale-nimi on voinut olla ajatuksissa, kun se viittaa koronatapausten hoitoon tarkoitettuihin sairaaloihin:

https://en.wikipedia.org/wiki/NHS_Nightingale_Hospitals

 

Toinen kysymys on, miksi maailmanpolitiikan sanaston keskellä on esimerkiksi Beethoven. Mitä tekemistä sillä on minkään tämän kanssa?

Kuvan viesti on kätketty. Vasen aivopuolisko yrittää sitä tulkita, mutta vain oikea aivopuolisko voi sen käsittää. Viestissä on varmasti monia elementtejä, joita järki ei ymmärrä, mutta alitajuisesti otamme ne vastaan. Esimerkiksi tekstissä lukee selvästi Win 2020 Trump. Siinä lukee paljon muutakin, kun asettelee kirjaimet toiseen järjestykseen. Järjellä sitä joutuisi pohtimaan pitkäänkin, mutta alitajuisesti otamme vastaan viestejä enemmän kuin osaamme kuvitella. Väistämättä tulee mieleeni QAnonin kryptiset viestit. Mistä voisimme tietää, ettei meitä viedä kuin halpaa makkaraa? Järjellä ei voi tietää. Kuunnelkaa sydäntänne. Siinä en voi auttaa tai antaa suuntaviivoja. Maailma on sekaisin ja meidän on yhdessä löydettävä taajuus, jolle kytkeytyä ollaksemme yhtä.


Thursday, October 15, 2020

Häntä heiluttaa koiraa

 

Julkinen maskikeskustelu on nyt viimein tuonut esiin maskien kornit piirteet ja niiden ympärillä pyörivän poliittisen pelin. Siinä samalla on käynyt ilmiselväksi, että THL on laitoksena valitettavasti poliittinen elin, vaikka sen palveluksessa on pääsääntöisesti vakavasti otettavaa tieteellistä työtä tekeviä ammattilaisia. Nyt maskit näyttävät paljastavan, ettei THL:n asiantuntijoita talon sisällä sittenkään kuunnella, minkä täytyy olla äärimmäisen turhauttavaa oikeille ammattilaisille.

Tätä kirjoittaessani velloo valtoimenaan pääministeri Sanna Marinin ja THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan välinen julkinen väittely. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, onko THL:n pääjohtajalla oikeus (yksin) päättää maskisuositusten antamisesta. Yksin-sana on tässä suluissa, koska se on koko kiistan ytimessä. Mutta palataan siihen vasta hieman myöhemmin.



Päällimmäinen kysymys on, onko THL oikea elin antamaan julkisia suosituksia tiedotteiden kautta suoraan kansalle? Voisihan sitä luulla, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on siihen paras taho, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Maskikysymys on äärimmäisen paljon laajempi kuin vain lääketieteellinen kysymys. Kysymys on pitkälti ihmisoikeuksista, koska jo pelkästään suositukset johtavat perustuslain vastaisiin toimiin alemmalla tasolla. Onko esimerkiksi tilaisuuden järjestäjillä oikeus syrjiä maskittomia ihmisiä kieltämällä heidän osallistumisensa? Kysymys maskeista liikkuu myös lääketieteellisesti heikoilla jäillä ja nykyisessä politisoituneessa keskustelussa unohtuu täysin objektiivinen, myös kansainvälisiin tutkimuksiin tukeutuva tieteellinen tarkastelu.



Iltasanomat uutisoi THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan kertoneen, että ”THL halusi keväällä tiedottaa maskien käytöstä, mutta STM torppasi aikeet”. Median luoma mielikuva on laajemminkin se, että Suomen sosiaali- ja terveysministeriö yrittää vaientaa THL:n. Ehkä tässä tahallaankin unohtuu, että THL on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alainen tutkimus- ja kehittämislaitos. Lainsäädännön mukaan THL:n toimialaan kuuluvat väestön terveys ja hyvinvointi. THL:n tehtäviä ovat väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Sen vastuualueeseen ei kuulu perustuslain kysymysten pohtiminen, kansan luottamuksen ja yhteiskuntarauhan vaaliminen, kansantalouden kysymykset ja koronatapauksessa jopa ulkopoliittiset vaikutukset. Tämän takia THL ei missään nimessä saa tulla ulos omine tiedotteineen asiassa, joka hyvin tunnetaan tulenaraksi ja moniulotteiseksi.



Palataan sitten vielä itse THL:n pääjohtajaan. 14.10.20 pääministeri Marinin ja THL:n pääjohtaja Tervahaudan välille syntyneessä Twitter-kiistassa (mitä se kertoo asetelman korniudesta?) kysymyksenä oli, riittävätkö Tervahaudan valtuudet maskisuosituksesta päättämiseen THL:ssä. Varsin paljastava kysymyksenasettelu… Tervahauta kuittasi Marinille, että laissa lukee: ”Pääjohtaja ratkaisee laitoksessa päätettävät asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi.” Nyt tulemme asian ytimeen.

Tervahauta päättää pääjohtajana laitoksessa päätettävät asiat, ei koko valtakuntaa koskevasta toimintatavasta. THL:n pääjohtajan valitsee Suomen ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin, Valtioneuvosto, jonka johdossa on pääministeri Marin. Kansanedustajien ja etenkin opposition tehtävänä on haastaa pääministeriä julkisesti, mutta äärimmäisen harvoin niin on tehnyt jonkun ministeriön virkamies ja vielä harvemmin ministeriön alaisen elimen johtaja. Se on aivan sama kuin vaikka ison pörssiyrityksen johtoryhmän jäsen twiittaisi hallituksen puheenjohtajaa vastaan. Niin ei tekisi edes hallituksen jäsen, mutta tavallinen työntekijä kyllä voisi asiallisuuden rajoissa. Ristiriidoista voi aina keskustella kahden kesken päättäjien välillä, mutta koko maata johtavan poliitikon uskottavuutta ei viranhaltija voi nakertaa oman egonsa tai turhautumisensa takia.

Väistämättä herää kysymys, eikä niin pienikään, että jos THL ja sen pääjohtaja eivät toimi käytännössä STM:n ja Valtioneuvoston alaisuudessa, niin kuka heitä johtaa? Kun on yleisesti tiedossa lääketeollisuuden ja terveydenhuoltoalan yritysten lobbaus vailla rajoja, niin Suomen asiasta huolehtivien kulmakarvojen olisi syytä kohota.



THL:n pääjohtaja Tervahaudan laista lainaamansa kohta, ”joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi”, nostaa esiin mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden, nimittäin THL:n tieteellisen uskottavuuden. Kevään tapahtumissa kävi ilmi huolestuttava seikka. Esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi (16.4.2020), että


”Pääjohtaja Markku Tervahauta suositteli Helsingin Sanomien (HS) haastattelussa tiistaina kankaisen kasvomaskin käyttöä kaikille suomalaisille julkisilla paikoilla. Ulostulo tulkittiin laajasti THL:n linjanmuutoksena, jota sanaa käytti jutussaan myös HS. Myöhemmin Tervahauta kuitenkin tarkensi julkisuudessa, että kyse oli hänen henkilökohtaisesta kannastaan ja asiasta on eriäviä näkemyksiä myös THL:n sisällä.”

Markku Tervahauta otti siis eri linjan kuin johtamansa laitos, mutta mikä on hänen tieteellinen pätevyytensä siihen? Lääkärit ovat tavallisen kansan silmissä, mitä lääketieteeseen tulee, kaikkitietäviä. Uskovathan ihmiset usein henkensäkin heidän käsiinsä. Enkä nyt suinkaan vähättele lääkärien ammattitaitoa ja hoitotyötä tekevillä lääkäreillä on paljon muutakin osaamista, kuin vain meidän taviksienkin saatavilla olevat lääketieteelliset julkaisut. Jos kuka tahansa tiedemies on väitellyt tohtoriksi, hänet nähdään ylivertaisena, vaikka väitöskirjan tekeminen on oikeasti ainoastaan näyttö tieteelliseen työskentelyyn kykenemisestä. Jos sitten on vielä professori, onkin jo Jumalasta seuraava.



Lääketieteen tohtori Markku Tervahaudan väitöskirjan otsikko vuodelta 1996 on ”Risk factors for coronary heart disease among elderly men in East and West Finland”. Otsikon sana “coronary” ei viittaa ollenkaan koronaviruksiin, vaan tarkoittaa sepelvaltimoa. Väitöskirja ei ole saatavilla, mutta siihen liittyvä tutkimus on luettavissa täältä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0735109795003959

Tutkimuksessa seurattiin joukkoa ihmisiä ja seurannan tuloksista tehtiin tilastollinen analyysi. Toisin kuin tavallinen ihminen saattaisi kuvitella, väitöskirjoissa harvoin esitellään suuria innovaatioita tai käänteentekeviä löytöjä. Ne ovat pikemminkin opinnäytteitä tutkimustyöskentelystä. Vielä vähemmän ne ovat alansa laaja-alaisen ymmärryksen osoituksia.

Linkedin kertoo Tervahaudan käytännön kliinisen terveydenhuollon työkokemuksesta terveyskeskuksen ylilääkärinä toimiminen Sisä-Savossa 1993-98. Samaan aikaan sisältyy koulutus Kuopion Yliopistossa aiheena ’Specialist – Healt/Health Care Administration/Management’. Ei siinä mitään, kyllä terveydenhuollon johtamisen ammattilaisiakin tarvitaan. Sille tielle Tervahauta myös suuntasi. Hän toimi vuoden 1998 jälkeen erilaisissa terveydenhuollon hallinnollisissa johtotehtävissä ja välillä vuosina 2005-9 jopa Leppävirran kunnanjohtajana. 



Kaikella tällä haluan vain sanoa, ettei THL:n pääjohtajalla voi olla ylivertaista osaamista asiantuntijoihinsa nähden. Eikä esimerkiksi virologian asiantuntijoilla voi olla kaikenkattavaa osaamista edes omasta alastaan ja jos suosituksia esitetään, ne pitää esittää koulutetulle kansalle tieteellisin perustein eikä vain auktoriteettina. Keskustelua pitää käydä myös tieteellisesti poliittisen sijaan/lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi, päätökset tekevät Suomen Valtioneuvosto ja Eduskunta. Viime kädessä kansa tottelee tai sitten ei. Senkin päättäjät joutuvat ottamaan huomioon päätöksiä tehdessään ja kansan yhtenäisyydestä huolehtiessaan.

Lääkäreille haluaisin esittää kysymyksen, että miksei Suomessa vielä löydy koronatoimia julkisesti vastustavia lääkäreitä, kun maailmalla lääkäreitä on jo alkanut järjestäytyä yhteisrintamaan? Toki pelko omasta työpaikasta on todellinen, mutta edes joku? Vain lääkärien laaja rintama voi torjua perusteettoman pelon ja sitä kautta pelastaa kansamme yhtenäisyyden ja samalla koko Suomen.