Feci fieri infectum non potest

 

Hanna Nohynek (ylilääkäri, THL) sanoi MOT:n ”Meitä ette rokota” -ohjelmassa: ”Silloin sen ihmisen pitää miettiä, että kuinka vakava tää tauti on mulle tai mun läheisille tai niitä, joita mä hoidan, jos on kyse hoitohenkilökunnan ihmisestä. Ja kuinka todennäköinen tämmönen harvinainen haitta on mulle. Se on tämmöistä jatkuvaa riskianalyysia, niin kuin elämässä muutenkin”. Vastaus oli kysymykseen, mitä sanoa ihmisille, jotka vaativat sadan prosentin turvallisuutta. Sitä tuskin juuri kukaan tekee, mutta Covid-19 -rokotteen turvallisuudesta Nohynek sanoi hieman aiemmin ohjelmassa: ”Myyntiluvan tulee saamaan vain sellaiset rokotteet, joitten turvallisuutta on seurattu vähintään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun tutkittava on saanut sen toisen annoksen. Me tiedetään, että valtaosa haittareaktioista tulee tän kahden kuukauden sisällä”. Suurin osa ihmisistä on luultavasti huolissaan myöhemmin tulevista vakavista haitoista ja kuten Nohynek sanoo, ihmisen pitää itse miettiä, mitkä ovat taudin todelliset riskit ja vastaavasti mitkä ovat rokotteen. Tähän haluaisin lisätä sen, että myös rokotteen todellista tehoa on syytä pohtia.

Mutta miten ihmiset voivat tehdä omia riskiarvioitaan, jos viranomaiset eivät kerro riskeistä avoimesti?

Tiedän hyvin, että tällainen artikkeli lyö minuun leiman rokotevastaisena, ilmaisu, joka on luotu itsenäisesti ajattelevien ihmisten dissaamiseksi, aivan kuten salaliittoteoreetikko, foliohattu jne. Onkin varsin kummallista, että kun tällaisena tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja monitasoisen rasismin vastaisena aikana, jolloin vakiintunutta kieltäkin muokataan näiden arvojen vaalimiseksi, virallisesta totuudesta poikkeavia, itse ajattelevia ihmisiä saa vapaasti pilkata epäkunnioittavilla nimityksillä. Tähän liittyy myös Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaama sananvapaus, josta journalistiliitto sanoo näin:

Sananvapaus

En aio käyttää tuon lausuman sallimia kärjekkäitä, provosoivia tai jopa loukkaavia ilmaisuja, vaan pyrin tässä artikkelissa asian analyyttiseen tarkasteluun varmoja totuuksia esittämättä. Koska tässä kyseessä ovat yhteiskunnalliset asiat, mielestäni tämä artikkeli kuuluu sananvapauden ydinalueelle. Silti tämän esittäminen esimerkiksi Facebookissa johtaisi luultavasti nopeaan sensurointiin ja jopa rokote-sanan käyttäminen tähän blogiin ohjaavassa saatteessa tekisi luultavasti saman. Toki Google voi myös sensuroida artikkelin tai sulkea koko blogin.

”Rokotevastainen” -nimityksen torjumiseksi haluaisin muistuttaa, mitä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimin tämän vuoden julkaisussa nro 12 sanoo: ”Mahdollisten haittavaikutusten vuoksi varovaisuutta ja huolellisuutta tulee kuitenkin noudattaa ennen COVID-19-rokotteiden etenemistä laajoihin kliinisiin rokotetutkimuksiin”. RNA-rokotteesta se sanoo, että ”Näiden käytöstä rokotekehityksessä on kuitenkin vasta rajallisesti näyttöä”. Sama artikkeli myös muistuttaa siitä, että uudet rokotehankkeet voivat mennä pieleen: ”inaktivoituun RS-virukseen perustuva rokote ei 1960-luvulla ainoastaan epäonnistunut bronkioliitin ehkäisyssä vaan pahensi tautia. Tällöin 80 % RS-virusta vastaan rokotetuista lapsista sairastui poikkeuksellisen vakavaan tautiin altistuessaan RS-virukselle rokotuksen jälkeen”.

Duodecim

Nyt kuitenkin ennen kokeilematon tekniikka halutaan ottaa käyttöön pika-aikataululla ja altistaa sille koko ihmiskunta. Mikä voisi mahdollisesti mennä pieleen? Eivät ainoastaan huolestuneet kansalaiset esitä tästä kritiikkiä, vaan myös iso asiantuntijajoukko on nostanut varoittavan sormensa. Harva kuitenkaan uskaltaa riskeerata työpaikkansa tai tutkimusmäärärahansa. Onneksi löytyy vapaitakin tieteen edustajia ja mitä rokotteisiin tulee, varsin läheltä sisäpiiriä. Entinen Pfizerin varatoimitusjohtaja ja tieteellinen johtaja Dr. Michael Yeadon sekä saksalainen keuhkospesialisti, parlamentaarikko Dr. Wolfgang Wodarg jättivät 1.12 kiireellisen pyynnön SARS-CoV-2 -rokotetutkimusten pysäyttämiseksi.

Vetoomus

Tohtori Wodarg onnistui vuonna 2010 pysäyttämään poliittisen asemansa ansiosta sikainfluenssan (H1N1) kohdalla juuri samanlaisen kehityksen, mitä olemme todistaneet Covid-19:n kohdalla. Hän syytti lääketeollisuutta paniikkikampanjasta ja WHO:n painostamisesta rokotteiden myymiseksi. Sillä kertaa hän onnistui pysäyttämään paniikin ja osoittautui olleen oikeassa viruksen suhteen; ettei kyseessä ollut tavallista kausi-influenssaa vaarallisempi tauti. Myös silloin kehitettiin rokote pikavauhdilla ja siitä jäi monen elinikäiseksi kurjuudeksi narkolepsia. Myös Covid-19 -kriisissä hän on esittänyt vastaavan kritiikin hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen, mutta tällä kertaa hänet on vaimennettu mm. erottamalla hänet korruptiota tutkivasta kansainvälisestä kansalaisjärjestöstä ”Transparency International”.

Monet virallisen totuuden uhmaajat pyrkivät esittämään todisteita kantansa perusteeksi, mutta nämä sivuutetaan järjestään niihin tutustumatta tai leimataan suoraan valheiksi, salaliittoteorioiksi ja ties miksi. Mutta kun nyt meille myydään rokotetta, niin pidän itseäni oikeutettuna esittämään asiantuntijoille kysymyksiä siitä. Onhan kyseessä itseni lisäksi myös kaikkien läheisteni ja viime kädessä kaikkien ihmisten terveys. Tässä tapauksessa luotan maamme omiin asiantuntijoihin, sillä lääketeollisuudella ei ole myyntiluvan saannin jälkeen vastuuta rokotteiden riskeistä.

Kysymys 1: Toimiiko rokote?

Pfizerin kokeessa oli 44000 osallistujaa, joista 170 todettiin saaneen covid-19 -tartunnan. Näistä 162 oli placebo-ryhmässä ja 8 rokoteryhmässä, josta pääteltiin, että 154 välttyi tartunnalta rokotteen ansiosta. 170 on kuitenkin auttamattoman pieni näytejoukko mihinkään johtopäätökseen. Tartunnat on myös analysoitu PCR-testillä, joka on paitsi täysin epäluotettava, myös manipuloitavissa toiveiden mukaiseksi. Yeodon/Wodarg -vetoomuksessa vaaditaan tartuntojen todentamista ns. Sanger-sekventoinnilla.

Kun ensimmäinen kriteeri rokotteelle on, että se toimii, niin mikä on viranomaiskanta asiaan? Onko esimerkiksi julkaistu tehoestimaatin 95 prosentin luottamusväliä, eli millä todennäköisyydellä rokotteen teho oikeasti on luvatun mukainen?

Kysymys 2: Onko olemassa moraalinen kansalaisvelvollisuus ottaa rokote, vaikkei pakkoa olekaan?

Nyt myyntilupaa odottavat Covid-19 -rokotteet eivät estä tartuttamista, vaan niiden luvataan ehkäisevän tartunnan saamisen ja varsinkin sen vaikeamman muodon. Eikö siis ole perusteetonta puhua kansalaisvelvollisuudesta ja varsinkin asettaa erilaisia rajoitteita ihmisille, jotka eivät ota rokotetta? Eikö kysymys ole vain oman tarttumispelon lievittämisestä?

Kysymys 3: Onko se turvallinen?

Ymmärrän teorian RNA-rokotteen takana (selitys lukijoille alempana). Se, mistä kansalaisille ei puhuta, on RNA-rokotteiden suurin riski, minkä edellä mainittu Duodecimin artikkelikin mainitsi eli vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen (antibody dependent enhancement, ADE) (selitys lukijoille alempana). Sitä on havaittu koronavirusten yhteydessä ja on olemassa vakava riski, ettei rokote ainoastaan epäonnistu, vaan pahentaa seuraavaa, jonkin muun koronaviruksen aiheuttamaa tautia. Seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

ADE-riskit voidaan poissulkea ainoastaan riittävän pitkällä, ehkä jopa 10 vuotta kestävällä seurannalla tai rokotteen saaneiden tartuttamisella aidolla, ”villillä” viruksella, joista jälkimmäinen lienee täysin laitonta. Eläinkokeet eivät riitä.

Miten siis ADE-riski on voitu eliminoida muutaman kuukauden mittaisella tutkimuksella?

Solubiologia on monimutkaista systeemibiologiaa, jossa lopputulos voi aina yllättää, vaikka yksittäiset säännöt tunnettaisiinkin etukäteen. Kaikkea ei voida edes tietää. Tämän takia ainoa tapa tutkia turvallisuutta on riittävien ja riittäväkestoisten kokeiden avulla. Niitä ei voi korvata ”tehokkuudella”. Ei ole suinkaan yllättävää, että jo teorian tasolla voidaan tunnistaa useita riskejä RNA-rokotteiden kohdalla.

Esimerkiksi Yeodon/Wodarg -vetoomuksessa varoitetaan piikkiproteiinien sisältämistä synsytiini-homologisista proteiineista, jotka ovat välttämättömiä istukan muodostumisessa. Turvallisuustesteissä pitää ehdottomasti varmistaa, ettei rokote aiheuta immuunireaktiota synsytiini-1 -proteiinia vastaan. Siitä voisi seurata pysyvä hedelmättömyys.

Ihmisiä on askarruttanut myös, voiko viruksen mukana siirtyä perimäämme jotain pysyvää. Epäilykselle lähinnä naureskellaan. Alempana oleva RNA-rokotteen perusteoria osoittaa sen pelon vääräksi, mutta pintaa syvemmältä löytyy kuitenkin mekanismit, joilla sekin on mahdollista. Todennäköisyydet ovat luultavasti pieniä, mutta sopivissa olosuhteissa jopa seuraaville sukupolville siirtyvä koodi on mahdollista. DNA-mekanismit on kuitenkin selitetty alempana, joihin haluaisin mielelläni asiantuntijan kommentin. Mukana on muitakin potentiaalisia riskejä.

Britanniassa alkanut rokotuskampanja toi heti esiin vakavia allergiareaktioita ja nyt suositus on, ettei rokotetta anneta kenellekään, jolla on aikaisempaa lääke- tai ruoka-allergiaa. Erikoista tapauksessa on, ettei ongelma tullut vastaan lääkkeen testauksen aikana.

RNA-rokotteen toimintamekanismi

RNA ja DNA kuljettavat ohjeita, joiden perusteella niiden määrittelemät proteiinit rakennetaan. Solut lukevat ohjeet rakentaakseen tarvittavat proteiinit. Covid-19 RNA-rokotteessa on ohjeet rakentaa melkein täydellinen kopio SARS-CoV-2 virusta ympäröivistä ”piikkiproteiineista” (S-proteiini), joiden avulla virus pääsee ihmisen soluihin. Kohteena immuunijärjestelmän torjuntatoimille se on täydellinen, koska piikit sijaitsevat viruksen ulkopinnalla ja ilman niitä se ei pääse soluun.

Rokote annetaan pieneen määrään ihmisen lihassoluja. Nämä solut muuttuvat sitten piikkiproteiinitehtaaksi, ei siis kokonaisia viruksia tuottavaksi. Piikit ovat kuitenkin keholle vieraita ja immuunisolut luovat niille spesifisiä vasta-aineita ja muistisoluja, jotka voivat luoda lisää oikeita vasta-aineita, jos aito Covid-19 -virus tai lähelle samankaltainen iskee. Vasta-aineet peittävät viruksen, jolloin se ei pysty tartuttamaan soluja eikä kopioitumaan soluissa. Rokotteen sisältämä RNA tuhoutuu solujen toimesta luonnollisen mekanismin kautta. Keho jää ennalleen vasta-aineita ja piikkiproteiinin tunnistavia immuunisoluja lukuun ottamatta.

Perinteisissä rokotteissa annosteltaisiin suoraan piikkiproteiineja tai toimintakyvyttömäksi tehtyjä viruksia piikkeineen päivineen.

Teoriassa RNA-rokote vaikuttaa toimivalta ja turvalliselta. Mutta kuinka usein teoria ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa?

Vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen (antibody dependent enhancement, ADE)

ADE on potentiaalinen Troijan hevonen. Rokotetieteessä ongelma tunnetaan yleisesti ja siitä löytyy pitkä lista tutkimuksia. Rokoteteollisuus vastaavasti vähättelee ongelmaa teoreettisena ja väittää eläinkokeilla varmistettavan, ettei ADE-riskiä ole. Ihmiset eivät kuitenkaan ole riittävän samankaltaisia minkään eläimen kanssa, jotta varmuus voitaisiin saada. ADE-riskin vähättelyn ymmärtää bisneksen kannalta perustelluksi, koska sen varmistaminen saattaa viedä vuosikymmenen. Kuinka usein olemmekaan kuulleet koronan yhteydessä, että mennään terveys edellä…

Syystä tai toisesta vasta-aineet saattavat kiinnittyä virukseen poistamatta sen infektiivisyyttä. Se voi johtua sidoksen heikkoudesta, riittämättömästä peitteestä viruksen ympärillä tai vasta-aineiden määrän vajeesta. Toimiva vasta-aine voi myös ajan saatossa muuttua toimimattomaksi, kun se kohtaa uuden tyyppisen viruskannan.

Vasta-aineiden toimintakyvyn puute ei automaattisesti aiheuta ongelmia, vaan ns. vasta-aineriippuvainen taudin vaikeutuminen liittyy tiettyihin viruksiin, joista tunnetuimpia lienevät Ebola ja HIV. Näihin kuuluu myös koronavirusten perhe, eikä liene yllätys, että juuri tämä on ollut syynä koronavirusrokotteiden epäonnistumiseen. Kokeet ovat päättyneet jo eläinkokeisiin. ADE-ongelmassa rokotteen saanut reagoi paljon voimakkaammin virukseen, kuin jos hän ei olisi koskaan saanut rokotetta. Näin kävi 60-luvulla RS-rokotteen kanssa. RS-virus on paramyksovirus ja sattumaa tai ei, mutta SARS-virusta epäiltiin alussa myös paramyksovirukseksi. Molemmat, kuten luonnollisesti myös Covid-19, ovat RNA-viruksia.

ADE-mekanismia ei tiedetä varmuudella, mutta teorian mukaan toimimattoman vasta-aineen takia neutralisoitumaton virus pääsee FcγRII-reseptorin välityksellä immuunisoluihin. Näitä reseptoreita on erityisesti monosyyttiperäisissä makrofageissa. Nämä ovat elimistön syöjäsoluja, jotka syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita. Lisäksi ne siivoavat pois ikääntyneitä ja kuolleita soluja sekä kudosjätteitä. Jos virukset pääsevät kopioitumaan näissä soluissa, voi vain arvailla, millaista tuhoa se tekee immuunivasteelle. Siksi tätä ongelmaa kutsutaan hyvällä syyllä Troijan hevoseksi.

Tämä voi aiheuttaa hyperinflammatorisen vasteen, sytokiinimyrskyn ja immuunijärjestelmän yleisen sääntelyn häiriön, jonka avulla virus voi vahingoittaa enemmän keuhkoja ja muita kehon elimiä. Lisäksi uudet solutyypit koko kehossa ovat nyt alttiita virusinfektioille johtuen FcyRII-reseptorin helpottamasta ylimääräisestä viruksen sisääntuloreitistä, jota ilmentyy monilla erilaisilla solutyypeillä.

Rehellisyyden nimissä täytyy korostaa, että samoin kuin RNA-rokotteen toiminta, myös ADE-mekanismi on vain hyvä teoria, vaikka ongelma onkin todellinen. Se ei koske kaikkia viruksia, eikä edes kaikkia saman kannan viruksia. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että ADE on vallitseva ongelma koronaviruksissa ja erityisesti SARS-viruksissa. Siksi SARS-CoV-2 -viruksen kohdalla uhka on todellinen, eikä turvallisuudessa voi missään tapauksessa oikoa. SARS-CoV rokotetta kehitettäessä käytettiin rokotteessa piikkiproteiinia. Sekä reesusmakakakki apinat että hiiret saivat vakavia keuhkovaurioita rokotteen saaneiden ryhmässä, kun taas rokottamattomilla näin ei käynyt. Eläinkokeissa tartunta aiheutettiin tahallaan. Normaalielämässä ongelma ei esiinny vasta, kun aito, ”villi” virus iskee. Se saattaa olla jokin muukin koronavirus, vaikka jokin endeeminen koronavirus, jollaiset aiheuttavat vuosittain flunssia.

Maallikon epäilys herää tässä vaiheessa, että mikäköhän on ollut tässä epidemiassa vakavan muodon sairastaneiden rokotushistoria. Ainakin useat tutkimukset osoittavat, että aikaisemmat influenssarokotteet ovat altistaneet Covid-19 tartunnoille.

ADE-ongelman esiintymättömyys ei vielä tarkoita, että vaara olisi ohi. Rokote saattaa toimiakin turvallisesti useita vuosia, mutta virusten mutaatiot saattavat muuttaa vasta-aineen toimimattomaksi. Niiden pitoisuuskin saattaa laskea vuosien saatossa. Viruksesta saattaakin tulla patogeenisempi rokotteen takia, eikä sitä pystytä riittävän suurella varmuudella ennustamaan pitkilläkään tutkimusajoilla, saati sitten muutaman kuukauden pikatutkimuksella.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös rokottamattoman saaman tartunnan tapauksessa syntyviin vasta-aineisiin. Ensinnäkään läheskään kaikille tartunnan saaneille ei synny vasta-aineita, koska immuunijärjestelmän ensipuolustus hoitaa ongelman. Immuunijärjestelmä on muutenkin erittäin monimutkainen systeemi, jossa on niin kilpailevia kuin ei-kilpailevia osia liittyen ADE-ongelmaan. Osa kokonaisuutta ovat erityyppiset T-solut, jotka moduloivat näitä tapahtumia. T-solut myös reagoivat eri osiin viruksissa. Todellisessa tartunnassa virukset kohtaavat koko immuunijärjestelmän kokonaisuutena, kun taas rokotteissa altistus on vain piikkiproteiini tai neutralisoitu virus ja vaste sen mukainen.

Pahinta tässä kaikessa on se, että kun rokote on annettu, sitä ei voi enää peruuttaa. Seuraukset voivat tulla vasta vuosien päästä. Onko se riski sen arvoinen näillä kuolleisuusluvuilla ja varsinkaan Suomessa? Todellisuudessa muunkin maailman luvut saattavat osoittautua lopullisissa kuolinsyyanalyyseissä paljon matalimmiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on esitetty useita kriittisiä analyysejä virallisia lukuja vastaan ja Ruotsissakin on esitetty arvioita, että todellisten koronakuolleiden määrä olisi suhteessa väkilukuun paljon lähempänä Suomea, kuin viralliset luvut osoittavat. Joka tapauksessa meidän tulisi toimia omien lukujemme pohjalta.

RNA-rokote ja perimä

Solubiologian perusteiden mukaan RNA ei voi muuttaa ihmisen genomia. RNA ei yhdisty DNA:han, eikä RNA säily pitkään, ennen kuin solu tuhoaa sen. Asia on niin yksinkertainen, ettei kukaan vähänkään asioita ymmärtävä edes pohdi moista. Silti asia ei ole niin itsestään selvä. Solubiologia harvoin on.

Ei ole mitään salatiedettä, että RNA voi käänteiskopioitua DNA:ksi. Eräissä viruksissa, kuten hepatiitti-B ja retrovirukset, joihin myös HIV kuluu, on käänteiskopioijaentsyymi, joka kopioi viruksen yksijuosteisen RNA:n infektoidun solun käyttämäksi kaksijuosteiseksi DNA:ksi. Vastoin yleistä kuvitelmaa ja dogmia, informaatio voi siirtyä RNA:sta DNA:han, kuten useat tutkimukset osoittavat.

Monille saattaa tulla yllätyksenä, että ulkoisten virusten lisäksi ihmisen perimässä on endogeenisiä retroviruksia (ERV) ja perimästä peräti 5-8% koostuu ERV-sekvensseistä. Nämä siirtyvät geeneissä sukupolvelta toiselle ja nekin sisältävät käänteiskopioijaentsyymin. On vielä sellainenkin geneettinen komponentti kuin retrotransposonit, jotka leikkaavat ja liimaavat itseään genomin eri kohtiin käyttäen käänteiskopioijaentsyymiä.

Nämä endogeeniset käänteiskopioijaentsyymit voivat periaatteessa muuttaa yksisäikeisen RNA:n kaksisäikeiseksi DNA:ksi. Retroviruksissa on myös integraasi-entsyymi, joka pystyy integroimaan kyseisen DNA:n osaksi isäntäsolun genomia. Ainekset ovat olemassa ihmisen soluissa muuttamaan RNA-rokotteen osaksi solun DNA:ta, mutta kaikesta huolimatta se vaatii erityisolosuhteet ja on siksi epätodennäköistä.

Mutta silti se ei ole mahdotonta, eikä kaikki tapahdu aina oletetusti. Rokotteen ja sen altistamien solujen pienet määrät pitävät myös huolen siitä, ettei uusi perimä leviä. Mutta jos tämä tapahtuukin kantasoluissa, vaikutus somaattisissa soluissa on paljon laajempi. Solubiologian säännöt sanovat kuitenkin, ettei tämäkään vaikuta iturajan soluihin. Silti luuytimensiirroissakin on tullut yllätyksiä ja geneettiset modifikaatiot ovat siirtyneet sukusolujen kautta tuleville sukupolville ilman järkevää tieteellistä selitystä.

Toki aito viruskin voi päätyä genomiin ja erityisesti näin tapahtuu aika ajoin retrovirusten kanssa, joista endogeeniset retrovirukset ovat osoituksena. Esimerkiksi MERS, SARS-CoV, and SARS-CoV-2 eivät kuitenkaan ole retroviruksia ja vain lyhyitä segmenttejä ei-retroviruksien genomeista on havaittu ihmisen genomissa. Suurin este on aika, sillä virusten RNA:t ovat soluihin päästyään epästabiileja. Rokotteen RNA:ta on sen sijaan manipuloitu stabiliteetin lisäämiseksi ja siten piikkiproteiinituotannon maksimoimiseksi. Tämä aika saattaa lisätä mahdollisuutta käänteiskopioitua DNA:ksi.

Jos piikkiproteiini-antigeeni asettuisi osaksi somaattisten solujen genomia, siitä luultavasti seuraisi pysyvä autoimmuunisairaus, kun immuunijärjestelmä taistelisi jatkuvasti näitä soluja vastaan. Jos taas kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta geneettinen modifikaatio päätyisi iturajan soluihin, tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisesti kaikissa soluissa kyky tuottaa piikkiproteiinia. Nyt vaan ne olisivat läsnä syntymästä lähtien ja siten eivät enää vieraita. Näin ollen näiden ihmisten immuunijärjestelmä ei enää tunnistaisi koronaviruksia vaarallisiksi.

Ja vielä kerran haluan korostaa, ettei rokotteen asettuminen solujen DNA:han ole todennäköistä, mutta sekin riski pitäisi huomioida ja sitä tarkastella, sillä pahimmillaan seuraukset voisivat olla ikävät. Täytyy muistaa, että nyt ollaan kokeilemassa ”geeniteknologiaa” valtavassa mittakaavassa ilman mitään aikaisempaa kokemusta.

Muita riskejä

Tässä on pohdittu rokotteen mahdollisuutta muuttaa ihmisen genomia, mutta toinenkin erittäin vaarallinen riski on olemassa. Jos rokotteen kohdistamat solut saavat virustartunnan, tai kyseessä on endogeeninen virus, samaan aikaan aktiivisen rokote-RNA:n kanssa, nämä saattavat saada genomiinsa piikkiproteiinin valmistamisen. Näin muuten vaarattomista tai tiettyihin kudoksiin rajoittuneet virukset saattavat saada pääsymekanismin esimerkiksi keuhkoihin ACE2-reseptorin kautta muuttuen yhtäkkiä vaarallisiksi.

Pfizerin RNA-rokote sisältää polyetyleeniglykolia (PEG). 70% ihmisistä kehittää vasta-aineita tälle yhdisteelle eli moni voi saada allergisia ja potentiaalisesti fataaleja reaktioita rokotteesta.

Immunopatogia asettaa omat haasteensa, jotta kehon oman immuunijärjestelmän ylireagointi ei vahingoittaisi potilasta. Vialliset T-solut saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai virheelliset vasta-aineet voivat sekoittaa koko immuunipuolustuksen.

Lopuksi lohdun sanoja

Ihmisen immuunijärjestelmä on yllättävän tehokas ja harvoin siitä puhutaan mitään. Tästä saattaakin syntyä mielikuva, että kaikkiin vakaviin tauteihin tarvitaan rokote.

Ihmisen puolustusjärjestelmän ensimmäinen rintama koostuu sellaisista asioista kuin iho, sylki, mahaneste, lima, värekarvasolut, suolistofloora jne., jotka estävät mikro-organismeja kiinnittymästä soluihin. Ja jos kiinnittyvät, makrofagit hoitavat putsauksen. Pelkästään näiden teho tuli ilmi Diamond Princess -aluksella, jossa virus levisi karanteeniin joutuneella laivalla.

Jos edellä mainitut eivät riitä, useimmilla ihmisillä limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitavat koronaviruksen ilman juuri mitään oireita. On myös havaittu ristiinimmuniteettia muiden vilustumisvirusten kanssa.

Vasta näiden jälkeen astuvat peliin humoraaliset vasta-aineet IgM ja IgG. Siksi vasta-aineiden tarve laumaimmuniteetin toteutumiseen saattaa olla parhaimmillaan niinkin alhainen kuin 10%, sillä virus ei läpäise useampien edellä mainittua ensipuolustusta.

Viruksen hiipumiseen aalto aallolta ei vaikuta ainoastaan laumaimmuniteetti, vaan virukset muuttuvat myös itsekin vaarattomammiksi. Yleensä pelotellaan viruksen mutaatioilla, että uusi versio voisi olla paljon vaarallisempi, mutta evoluutiossa säilyvät vahvimmat ja ne ovat ne, joilla on suurin mahdollisuus selvitä populaatiossa eli harmittomimmat. Vaaralliset versiot saavat ihmiset eristäytymään ja niiden leviäminen lakkaa, kun taas harmittomat eivät aiheuta juurikaan oireita ja ihmiset levittävät niitä tietämättään. Viruksia on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan, joten niiden kanssa on turha ryhtyä avoimeen sotaan.

SARS-CoV-2 -viruksesta on havaittu, että erityisen nopea mutaatiotahti ilmenee viruksen lähetti RNA:n kodoneissa nukleotidi C:n mutaationa U:ksi. Tämä tapahtuu paljon suuremmassa osassa geneettistä sekvenssiä kuin satunnaisuus mahdollistaisi. U-nukleotidi tekee RNA:sta epästabiilimman eli herkemmän hajoamaan ja U tietyissä paikoissa genomia hidastaa RNA:n translaatiota viruksen proteiiniksi.

Ja mikä parasta, lisääntyneet U-nukleotidit virus-RNA:ssa lisäävät sen immunogeenisyyttä. Sana voi kuulostaa kauhealta, mutta se on mullistava tieto SARS-CoV-2 -viruksesta! Se tarkoittaa, että meidän immuunijärjestelmämme voi tunnistaa ja ehkäistä viruksen ilman adaptiivista vasta-ainevastetta!! Ei ihme, että vasta-aineita näkyy populaatiossa niin vähän. Tulee myös mieleen, mihin rokotetta tätä virusta vastaan tarvitaan?

Rubicon

Enigma

 

The Economist -lehti on mysteeri ja samalla kriittisesti ajattelevalle varsin paljastava. Aiemman päätoimittajansa, Bill Emmotin, mukaan lehden filosofia on aina ollut liberaali, ei konservatiivinen, ja että siksi lehti vastustaa Britanniankin monarkiaa ja kannattaa demokratiaa ja vastustaa etuoikeuksia. Linjaus kuulostaa suorastaan vasemmistolaiselta, eikä demokratian edistämisessä olekaan mitään vikaa, mutta lehden omistus suhteessa sen ajamiin asioihin herättää paljon kysymyksiä. Valistuneelle historian tutkijalle se ei ole mikään yllätys, sillä vallankumousten taustalla ovat aina olleet oligarkit. The Economist -lehden suurin omistaja on italialainen Agnelli-perhe, jonka omistuksiin myös Ferrari kuuluu. Viidenneksen The Economist -lehdestä omistaa Rothhildin perhe ja Sir Evelyn Robert de Rothschild oli the Economistin hallituksen puheenjohtaja lähes 20 vuotta.

Yksi kuuluisimpia The Economistin kansia on yksi vuodelta 1988. Siinä ennustettiin maailmanvaluuttaa tapahtuvaksi 30 vuoden päästä. Maailmanvaluutta kulkee käsi kädessä New World Order -ajatuksen kanssa, sillä kuka tahansa hallitsee maailman rahaa, hallitsee koko maailmaa armeijoista ja laeista riippumatta. Jostain syystä 2018 ei toteutunutkaan, mutta juuri tällä hetkellä maailman varantovaluutta, Yhdysvaltain dollari, on kuolinkouristuksissaan.

Maailmaa ohjailevien voimien rajoitteena on Universumin laki vapaasta tahdosta, mutta nämä voimat ovat löytäneet keinot sen kiertämiseksi. Jos ihmiskunnalle kerrotaan asioiden oikea tila ja jos ihmiskunta ei esitä vastalauseita, esitettyjä asioita voidaan pitää hyväksyttyinä. Meille esitetään suunnitelmia maailman muokkaamiseksi moneltakin taholta. Hollywood-elokuvat ovat jo pitkään kertoneet, mitä kaikkea maailman menossa on taustalla. The Economist -lehden ja vastaavien julkaisujen artikkelit ovat kertoneet kaiken moneen kertaan. Ihmiskunta on kaikesta tästä yhtä mieltä, että kaikki on vain salaliittoteoriaa ja että suunta kaikessa on lopulta ihan oikea.

Marras-joulukuussa 2019 ilmestyi the Economist -lehti, jonka kannessa oli ennuste vuodelle 2020. Kansi näyttää varsin kryptiseltä, mutta siinä lukee täysin selvästi rivejä seuraten:

Trump Brexit AI Tokyo Mars Climate XI Recession Modi EXPO SDGS Bond Beethoven Visions Biodiversity Rat NPT War REN Raphael Nightingale Russia

Ulospäin viesti voi vaikuttaa nopeasti ajatellen viattomalta trendien nimeämiseltä 2019 lopun näkökulmasta. Tarkempi tarkastelu puhuu toista. 2019-näkökulmasta, miten esimerkiksi Nightingale-nimi on voinut olla ajatuksissa, kun se viittaa koronatapausten hoitoon tarkoitettuihin sairaaloihin:

https://en.wikipedia.org/wiki/NHS_Nightingale_Hospitals

 

Toinen kysymys on, miksi maailmanpolitiikan sanaston keskellä on esimerkiksi Beethoven. Mitä tekemistä sillä on minkään tämän kanssa?

Kuvan viesti on kätketty. Vasen aivopuolisko yrittää sitä tulkita, mutta vain oikea aivopuolisko voi sen käsittää. Viestissä on varmasti monia elementtejä, joita järki ei ymmärrä, mutta alitajuisesti otamme ne vastaan. Esimerkiksi tekstissä lukee selvästi Win 2020 Trump. Siinä lukee paljon muutakin, kun asettelee kirjaimet toiseen järjestykseen. Järjellä sitä joutuisi pohtimaan pitkäänkin, mutta alitajuisesti otamme vastaan viestejä enemmän kuin osaamme kuvitella. Väistämättä tulee mieleeni QAnonin kryptiset viestit. Mistä voisimme tietää, ettei meitä viedä kuin halpaa makkaraa? Järjellä ei voi tietää. Kuunnelkaa sydäntänne. Siinä en voi auttaa tai antaa suuntaviivoja. Maailma on sekaisin ja meidän on yhdessä löydettävä taajuus, jolle kytkeytyä ollaksemme yhtä.

Häntä heiluttaa koiraa

 

Julkinen maskikeskustelu on nyt viimein tuonut esiin maskien kornit piirteet ja niiden ympärillä pyörivän poliittisen pelin. Siinä samalla on käynyt ilmiselväksi, että THL on laitoksena valitettavasti poliittinen elin, vaikka sen palveluksessa on pääsääntöisesti vakavasti otettavaa tieteellistä työtä tekeviä ammattilaisia. Nyt maskit näyttävät paljastavan, ettei THL:n asiantuntijoita talon sisällä sittenkään kuunnella, minkä täytyy olla äärimmäisen turhauttavaa oikeille ammattilaisille.

Tätä kirjoittaessani velloo valtoimenaan pääministeri Sanna Marinin ja THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan välinen julkinen väittely. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, onko THL:n pääjohtajalla oikeus (yksin) päättää maskisuositusten antamisesta. Yksin-sana on tässä suluissa, koska se on koko kiistan ytimessä. Mutta palataan siihen vasta hieman myöhemmin.

Päällimmäinen kysymys on, onko THL oikea elin antamaan julkisia suosituksia tiedotteiden kautta suoraan kansalle? Voisihan sitä luulla, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on siihen paras taho, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Maskikysymys on äärimmäisen paljon laajempi kuin vain lääketieteellinen kysymys. Kysymys on pitkälti ihmisoikeuksista, koska jo pelkästään suositukset johtavat perustuslain vastaisiin toimiin alemmalla tasolla. Onko esimerkiksi tilaisuuden järjestäjillä oikeus syrjiä maskittomia ihmisiä kieltämällä heidän osallistumisensa? Kysymys maskeista liikkuu myös lääketieteellisesti heikoilla jäillä ja nykyisessä politisoituneessa keskustelussa unohtuu täysin objektiivinen, myös kansainvälisiin tutkimuksiin tukeutuva tieteellinen tarkastelu.

Iltasanomat uutisoi THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan kertoneen, että ”THL halusi keväällä tiedottaa maskien käytöstä, mutta STM torppasi aikeet”. Median luoma mielikuva on laajemminkin se, että Suomen sosiaali- ja terveysministeriö yrittää vaientaa THL:n. Ehkä tässä tahallaankin unohtuu, että THL on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alainen tutkimus- ja kehittämislaitos. Lainsäädännön mukaan THL:n toimialaan kuuluvat väestön terveys ja hyvinvointi. THL:n tehtäviä ovat väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Sen vastuualueeseen ei kuulu perustuslain kysymysten pohtiminen, kansan luottamuksen ja yhteiskuntarauhan vaaliminen, kansantalouden kysymykset ja koronatapauksessa jopa ulkopoliittiset vaikutukset. Tämän takia THL ei missään nimessä saa tulla ulos omine tiedotteineen asiassa, joka hyvin tunnetaan tulenaraksi ja moniulotteiseksi.

Palataan sitten vielä itse THL:n pääjohtajaan. 14.10.20 pääministeri Marinin ja THL:n pääjohtaja Tervahaudan välille syntyneessä Twitter-kiistassa (mitä se kertoo asetelman korniudesta?) kysymyksenä oli, riittävätkö Tervahaudan valtuudet maskisuosituksesta päättämiseen THL:ssä. Varsin paljastava kysymyksenasettelu… Tervahauta kuittasi Marinille, että laissa lukee: ”Pääjohtaja ratkaisee laitoksessa päätettävät asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi.” Nyt tulemme asian ytimeen.

Tervahauta päättää pääjohtajana laitoksessa päätettävät asiat, ei koko valtakuntaa koskevasta toimintatavasta. THL:n pääjohtajan valitsee Suomen ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin, Valtioneuvosto, jonka johdossa on pääministeri Marin. Kansanedustajien ja etenkin opposition tehtävänä on haastaa pääministeriä julkisesti, mutta äärimmäisen harvoin niin on tehnyt jonkun ministeriön virkamies ja vielä harvemmin ministeriön alaisen elimen johtaja. Se on aivan sama kuin vaikka ison pörssiyrityksen johtoryhmän jäsen twiittaisi hallituksen puheenjohtajaa vastaan. Niin ei tekisi edes hallituksen jäsen, mutta tavallinen työntekijä kyllä voisi asiallisuuden rajoissa. Ristiriidoista voi aina keskustella kahden kesken päättäjien välillä, mutta koko maata johtavan poliitikon uskottavuutta ei viranhaltija voi nakertaa oman egonsa tai turhautumisensa takia.

Väistämättä herää kysymys, eikä niin pienikään, että jos THL ja sen pääjohtaja eivät toimi käytännössä STM:n ja Valtioneuvoston alaisuudessa, niin kuka heitä johtaa? Kun on yleisesti tiedossa lääketeollisuuden ja terveydenhuoltoalan yritysten lobbaus vailla rajoja, niin Suomen asiasta huolehtivien kulmakarvojen olisi syytä kohota.

THL:n pääjohtaja Tervahaudan laista lainaamansa kohta, ”joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi”, nostaa esiin mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden, nimittäin THL:n tieteellisen uskottavuuden. Kevään tapahtumissa kävi ilmi huolestuttava seikka. Esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi (16.4.2020), että

”Pääjohtaja Markku Tervahauta suositteli Helsingin Sanomien (HS) haastattelussa tiistaina kankaisen kasvomaskin käyttöä kaikille suomalaisille julkisilla paikoilla. Ulostulo tulkittiin laajasti THL:n linjanmuutoksena, jota sanaa käytti jutussaan myös HS. Myöhemmin Tervahauta kuitenkin tarkensi julkisuudessa, että kyse oli hänen henkilökohtaisesta kannastaan ja asiasta on eriäviä näkemyksiä myös THL:n sisällä.”

Markku Tervahauta otti siis eri linjan kuin johtamansa laitos, mutta mikä on hänen tieteellinen pätevyytensä siihen? Lääkärit ovat tavallisen kansan silmissä, mitä lääketieteeseen tulee, kaikkitietäviä. Uskovathan ihmiset usein henkensäkin heidän käsiinsä. Enkä nyt suinkaan vähättele lääkärien ammattitaitoa ja hoitotyötä tekevillä lääkäreillä on paljon muutakin osaamista, kuin vain meidän taviksienkin saatavilla olevat lääketieteelliset julkaisut. Jos kuka tahansa tiedemies on väitellyt tohtoriksi, hänet nähdään ylivertaisena, vaikka väitöskirjan tekeminen on oikeasti ainoastaan näyttö tieteelliseen työskentelyyn kykenemisestä. Jos sitten on vielä professori, onkin jo Jumalasta seuraava.

Lääketieteen tohtori Markku Tervahaudan väitöskirjan otsikko vuodelta 1996 on ”Risk factors for coronary heart disease among elderly men in East and West Finland”. Otsikon sana “coronary” ei viittaa ollenkaan koronaviruksiin, vaan tarkoittaa sepelvaltimoa. Väitöskirja ei ole saatavilla, mutta siihen liittyvä tutkimus on luettavissa täältä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0735109795003959

Tutkimuksessa seurattiin joukkoa ihmisiä ja seurannan tuloksista tehtiin tilastollinen analyysi. Toisin kuin tavallinen ihminen saattaisi kuvitella, väitöskirjoissa harvoin esitellään suuria innovaatioita tai käänteentekeviä löytöjä. Ne ovat pikemminkin opinnäytteitä tutkimustyöskentelystä. Vielä vähemmän ne ovat alansa laaja-alaisen ymmärryksen osoituksia.

Linkedin kertoo Tervahaudan käytännön kliinisen terveydenhuollon työkokemuksesta terveyskeskuksen ylilääkärinä toimiminen Sisä-Savossa 1993-98. Samaan aikaan sisältyy koulutus Kuopion Yliopistossa aiheena ’Specialist – Healt/Health Care Administration/Management’. Ei siinä mitään, kyllä terveydenhuollon johtamisen ammattilaisiakin tarvitaan. Sille tielle Tervahauta myös suuntasi. Hän toimi vuoden 1998 jälkeen erilaisissa terveydenhuollon hallinnollisissa johtotehtävissä ja välillä vuosina 2005-9 jopa Leppävirran kunnanjohtajana. 

Kaikella tällä haluan vain sanoa, ettei THL:n pääjohtajalla voi olla ylivertaista osaamista asiantuntijoihinsa nähden. Eikä esimerkiksi virologian asiantuntijoilla voi olla kaikenkattavaa osaamista edes omasta alastaan ja jos suosituksia esitetään, ne pitää esittää koulutetulle kansalle tieteellisin perustein eikä vain auktoriteettina. Keskustelua pitää käydä myös tieteellisesti poliittisen sijaan/lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi, päätökset tekevät Suomen Valtioneuvosto ja Eduskunta. Viime kädessä kansa tottelee tai sitten ei. Senkin päättäjät joutuvat ottamaan huomioon päätöksiä tehdessään ja kansan yhtenäisyydestä huolehtiessaan.

Lääkäreille haluaisin esittää kysymyksen, että miksei Suomessa vielä löydy koronatoimia julkisesti vastustavia lääkäreitä, kun maailmalla lääkäreitä on jo alkanut järjestäytyä yhteisrintamaan? Toki pelko omasta työpaikasta on todellinen, mutta edes joku? Vain lääkärien laaja rintama voi torjua perusteettoman pelon ja sitä kautta pelastaa kansamme yhtenäisyyden ja samalla koko Suomen.

 

Tarvitsemmeko sittenkään taikasulkaa?

 

Professori Martin Scheinin kirjoitti lakiehdotuksen maskipakosta ja jakoi sen Twitterissä: ”Ei pykälän kirjoittaminen niin vaikeaa ole” (HS 5.8.20). Otsikko nostaa karvat pystyyn. Näinkö helposti meidän ihmisoikeuksiamme voidaan rajoittaa? Ja esittäjä on vielä perusoikeuksien puolustajana tunnettu kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori. Ihmisoikeuksien!

Maskien hyödyt tai haitat eivät ole tämän artikkelin aiheena, vaan se, kuinka vähäisin perustein ollaan vapauttamme rajoittamassa ja miten helposti se karkaa käsistä. Scheinin tuo sen konkreettisesti esiin omilla mielipiteillään. ”Toisten ihmisoikeuksien suojaaminen, kuten oikeus elämään, on sellainen oikeushyvä, jonka takia voidaan täsmällisesti, tarkkarajaisesti ja tilapäisesti rajoittaa muita perusoikeuksia.” Siinäkö tilanteessa nyt ollaan? Tämä artikkeli osoittaa selkein THL:n tilastoimin faktoin, ettei olla sinne päinkään. Hän sanoo myös, että ”lainsäädännöllä voitaisiin vauhdittaa kulttuurista muutosta, jossa maskit kaivettaisiin esille silloinkin, kun tavallista voimakkaampi influenssaepidemia jyllää väestön keskuudessa”. Lähes jokainen influenssa on tartuttanut ja vienyt hautaan enemmän ihmisiä kuin Covid-19. Tuleeko siis maskeista jokavuotinen pakko syksystä kevääseen? Ja jos maskipakko onnistutaan ajamaan läpi, niin miten sitten rokote? Me emme voi tietää, mitä kaikkea kuvitelluilla uhilla ihmiset voidaan pakottaa tekemään.

Pelko on suurempi voima, kuin osaamme kuvitella. Arkipsykologiakin kertoo, että pelko lamauttaa, mutta sillä on kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Nyt koronavirukseen on assosioitu pelon tunne, jota maskit vahvistavat. Kun korona mainitaan jossain, se synnyttää pelon tunteen, joka aktivoi hypotalamuksen ja sulkee pois kyvyn ajatella järjellä. Kyse ei ole älystä tai koulutuksesta, vaan se koskee jokaista pelon valtaan joutuvaa. Kun pelko leviää yhteiskunnassa, meistä tulee helposti ohjailtavissa oleva lammaslauma.

Tänä päivänä kuulee jatkuvasti kommentteja valeuutisista ja tieteen vastaisuudesta. Olen täysin samaa mieltä. Tämä artikkeli on kirjoitettu tieteellisen tarkastelun pohjalta, vaikken olekaan väitellyt tiedemies. Toivonkin ns. asiantuntijoilta tieteeseen perustuvia vastineita, jotta syntyisi asiapohjaista keskustelua luulojen ja politikoinnin sijaan.

Numerot eivät valehtele

Maailmalta kuuluu uutisia, miten covid-tilastoja vääristellään. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus spekuloida muiden maiden tilanteilla, vaan pureutua kotimaamme tilanteeseen ja meidän tilastoihimme, joihin voi lähtökohtaisesti luottaa. Meilläkään tartuntatilastot eivät kerro todellisuudesta juurikaan, koska ne riippuvat testien määrästä ja niiden luotettavuudesta. Sairaalassa hoidossa olevien määrä sen sijaan on varsin luotettava indikaattori, koska Suomessa ei sairaaloita täytetä väkisin.

Tehohoidon osuus sairaalahoidosta indikoi taudin vakavuutta, mutta alkupään lukuja nosti varmasti yleinen tietämättömyys parhaista hoidoista. Esimerkiksi alkuvaiheessa kohistiin hengityskoneiden tarpeesta ja niiden riittämättömyydestä, mutta sittemmin vakavien oireiden hoidossa paras vertailukohde onkin vuoristotauti ja hoidossa hapetus auttaa, kun taas hengityskone suorastaan tappaa. Myös lääkkeitä vakavien oireiden hoitoon on löydetty ja koko kehittymismekanismi on alkanut valjeta. Keväällä myös epäonnistuttiin vanhusten suojaamisessa vanhusten hoitolaitoksissa.

On varsin kummallista, että covidissa on alettu seurata pelkästään tartuntalukuja ja niitäkin absoluuttisina. Lukujen nousu on testimäärien ja niiden määrän rajusti kasvaessa korostetusti myös testivirheiden luoma harha. Pelkästään suhteuttamalla positiiviset tulokset testimääriin niiden taso näyttää varsin vaatimattomalta. Jos vielä sen rinnalla katsoo kuolinlukuja, niin voi hyvällä syyllä kysyä mahdollisista tartunnoista huolimatta, että onko tauti enää vaarallinenkaan?

Tai valehtelevat sittenkin

Tässä yhteydessä on pakko ottaa esiin myös testivirheet. Ensiksi on todettava, että testilaitteet ovat varsin luotettavia, mutta olisi jopa teknisesti mahdotonta tehdä täysin virheettömiä laitteita ja kenttäolosuhteissa ja/tai suurilla testimäärillä virheiden määrät kasvavat. Tyypillisiä testivirheitä ovat:

1.      Kontaminaatio saattaa siirtyä laitteiden, kemikaalien, aineiden ja ihmisten mukana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maaliskuun alussa CDC:n (paikallinen THL) laboratorio joutui vetämään tuloksia takaisin kontaminoituneiden reagenttien takia. Tämä tapahtui korkeatasoisessa laboratoriossa, joten se mahdollista missä tahansa.

2.      Ristiinreagointi muun geneettisen materiaalin kanssa, jonka mittasuhteet paisuvat valtavassa DNA-monistusprosessissa, johon käytetty RT-PCR -metodi perustuu. Näin tapahtui yllättäen norovirus-näytteissä suolitulehduspotilailla näytteiden poikkeuksellisen korkeiden ihmis-DNA -määrien takia.

3.      Näytteenoton vanutupon kontaminaatio. Ei suinkaan harvinaista: Jan Schröder, Vincent Corbin, Anthony T Papenfuss: HYSYS: have you swapped your samples?, Bioinformatics, Volume 33, Issue 4, 15 February 2017, Pages 596–598, https://doi.org/10.1093/bioinformatics/btw685

4.      Kontaminaatio vanutupon näytteen uuttamisessa. Prosessissa käytettyjen nesteiden välillä saattaa tapahtua ristiinkontaminaatiota aerosolien välityksellä.

5.      PCR-tekniikassa viruksen DNA:ta, niin kutsuttua amplikonia, monistetaan miljoonia kertoja ja saattaa aiheuttaa kontaminaatiota seuraavissa PCR-reaktioissa. Jos laboratorio kontaminoituu amplikonista, väärien positiivisten määrät saattavat karata käsistä.

Andrew N Cohen, Bruce Kessel, Michael G Milgroom: Diagnosing COVID-19 infection: the danger of over-reliance on positive test results, medRxiv 2020.04.26.20080911; doi: https://doi.org/10.1101/2020.04.26.20080911

 

Raportti sanoo tämän hyvin selvästi:

Raportin mukaan rajattoman PCR-testauksen vapauttaminen kliinisestä kontekstista johtaa väistämättä vakaviin ongelmiin. PCR-pohjaiset testit ovat täysin epäluotettavia todellisissa olosuhteissa. Kyse ei ole testitulosten laadun surkeudesta, vaan kuten oheinen raportti painottaa, irrallaan kliinisestä kontekstista.

Kyseisessä raportissa oletetaan esimerkkigraafissa Covid-19 -testien positiivisten tulosten virheprosentiksi 0.3%. Se on alin todennettu virhe-% PCR testeille RNA-viruksille. Suomen nykyiset positiiviset tulokset suhteessa testimääriin kertoo, että luku on Suomessa ainakin suuruusluokaltaan oikea.

Väännän tämä rautalangasta, jotta jokainen sen ymmärtäisi.

Jos oikeita tartuntoja olisi 1 jokaista 3000-4000 ihmistä kohden ja otettaisiin 10000 näytettä, näistä löytyisi keskimäärin 3 tartuntaa (10000/3000 tai 10000/4000). Testien virheprosentti on 0.3% eli virheellisiä positiivisia löytyisi 30 (0.003 x 10000). Nyt meillä on 33 positiivista tulosta, joista 3 on oikeita. Positiivisen tuloksen saaneella on todennetusta tartunnasta huolimatta ainoastaan 9%:n todennäköisyys (3/33), että hän on oikeasti sairastunut.

Keväällä Suomessa testattiin rajallisten testiresurssien takia vain selviä oireita osoittaneet ja kuten aiempi kuva osoittaa, tartuntoja testatuista oli yli 7%. Tällöin testitulokset olivat pääasiassa oikeita.

Kesällä aitoja tartuntoja ei ollut juuri ollenkaan, joten tartunnoissa korostuivat lähes täysin väärät positiiviset. Kesän positiivisten testitulosten osuus oli luokkaa 0.2%, joka paljastaa myös Suomen testien luotettavuusluvun, joka siis on erinomainen. Vaikka testimäärien noston voisi kuvitella heikentävän laatua, näin ei syksyllä näyttänyt tapahtuneen. Kun elokuun alussa syystä tai toisesta testien määrää nostettiin rajusti, alkoi vääriä positiivisia ilmestyä samassa suhteessa. Lukujen valossa koko maassa oli arviolta vain hieman yli 1000 oikeaa tartuntaa, joista suurin osa vähäoireisia tai oireettomia. Testeissä tuli 758 positiivista, joista vain reilu 70 oli oikeita tuloksia ja 90% vääriä, kun testejä tehtiin 341842.

Syyskuussa tilanne muuttui huonompaan ja alkoi ns. ”toinen aalto”, jos sitä sellaiseksi näillä luvuilla voi edes kutsua. Kun elokuussa positiivisia tuloksia oli vain 0.23% testeistä, syyskuussa se nousi korkeimmillaan 0.89%:iin. Toki luku on pieni kevääseen nähden, jolloin testimäärien noustessa yli tuhannen päivässä, niistä pahimmillaan positiivisia oli yli 7%.

Syyskuun luvut osoittavat, että Suomessa aidon tartunnan oli saanut n. 22000 ihmistä. Luku voi kuulostaa pahalta, mutta influenssoihin verrattuna se on varsin vaatimaton. Suurin osa on edelleen vähäoireisia tai jopa oireettomia, minkä myös sairaalaluvut osoittavat. Kuukauden nousun jälkeen nyt sairaalassa on vain n. 9% kevään huipusta. Tehohoidon osuus on pysynyt alle 20%:ssa, kun se keväällä oli pahimmillaan 40%.

"Epidemian" kehittyminen

Tautiaallon nousu kestää hyvinkin tarkkaan kuukauden. Keväällä se alkoi 3. maaliskuuta. Positiivisten osuus testeissä saavutti huippunsa 3. huhtikuuta alkaen nopeasti laskea. Positiivisten tulosten seitsemän päivän keskiarvo saavutti huippunsa 7. huhtikuuta ja alkoi laskea samassa tahdissa positiivisten tulosten osuuden kanssa. Sairaalassa olevien määrä nousi huippuunsa 9. huhtikuussa ja alkoi siitä edellisiä paljon hitaamman laskun.

Nyt syksyllä positiivisten tulosten osuuden kasvu lakkasi 25. syyskuuta. Positiivisten tulosten kasvu loppui 26. syyskuuta ja sairaalapaikat 23. syyskuuta. Tässä valossa olemme tulossa ”toisen aallon” laskuvaiheeseen.

Elefantti sisällämme

Ihmisen torjuntamekanismit viruksia vastaan ovat yllättävän tehokkaat. Suurimmalla osalla kehon synnynnäinen immuunijärjestelmä torjuu viruksen niin, ettei koko tartuntaa tapahdukaan, kuten tapahtumat Princess Diamond -risteilyaluksella osoitti. Ja vaikka saisikin tartunnan, suurimmalla osalla -adaptiivisen immuunijärjestelmän limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitelevat tartunnat ilman juuri mitään oireita. Lisäksi aikaisemmat virustartunnat kehittävät ristiinimmuniteettia. Kaiken tämän jälkeen vain pienelle osalle kehittyy B-solujen humoraalisia vasta-aineita IgM ja IgG. Tämän taudin yhteydessä onkin alettu ymmärtää, että laumasuojaan tarvitaan väestössä ainoastaan 10-20%:lla vasta-aineita. Tämä on täysin ristiriidassa sen pelottelun kanssa, että niitä pitäisi olla jopa 60%. Niin ei käy koskaan ja siksi sellaisen viestin takana on rokoteagenda. Jos väestö on tervettä ja ravinto laadukasta, laumasuoja syntyy alemmillakin tartuntamäärillä. On myös valitettavaa, ettei kansalaisia ohjeisteta tutkitusti toimivien lisäravinteiden hyödyistä, kuten esimerkiksi D-vitamiini ja C-vitamiini + sinkki.

Ricardo Aguas, Rodrigo M. Corder, Jessica G. King, Guilherme Goncalves, Marcelo U. Ferreira, M. Gabriela M. Gomes: Herd immunity thresholds for SARS-CoV-2 estimated from unfolding epidemics

medRxiv 2020.07.23.20160762; doi: https://doi.org/10.1101/2020.07.23.20160762

Viimeinen sekunti

Josh Lekach julkaisi Twitterissä videon, joka näyttää Beirutin räjähdyksen hyposentrin, jos maanjäristysten terminologia sallitaan. Video on varsin dramaattinen, mutta samalla se saattaa kertoa räjähdysasiantuntijalle paljonkin räjähdyksen todellisesta luonteesta. Itse en ole sellainen, mutta muutamat seikat videolla herättivät uteliaisuuteni. Jätän kuitenkin spekulaatiot lukijoille ja toivon, että joukossa olisi myös todellisia osaajia.

Seuraavass kuvassa luvut ovat yksiköltään 1/100 s videon alusta mitattuna. Jo videon alussa näkyy himmeä oranssinen loimu, jonka ilmestymisestä video ei kerro. Seuraavien sadasosien ajan se kirkastuu tasaisesti pysyen koko ajan paikallaan. Kohdassa 0,1 s (10) hehkun oikealla puolella välähtää aavistuksen kirkkaampi valo, joka on hävinnyt jo kohdassa 0,11. Alkuperäinen hehku alkaa vaimeta kohdassa 0,23 s ja pimenee neljässä sadasosasekunnissa. Seuraavat 0,8 s ennen räjähdystä oranssit valot pysyvät pimeinä. Varsinainen räjähdys tapahtuu kohdassa 1,08 s. Kohdan 1,1 s (110) kuvassa näkyy, että hyposentri on sivusuunnassa juuri alkuperäisen hehkun kohdalla mutta selvästi alempana.