Tarvitsemmeko sittenkään taikasulkaa?

 

Professori Martin Scheinin kirjoitti lakiehdotuksen maskipakosta ja jakoi sen Twitterissä: ”Ei pykälän kirjoittaminen niin vaikeaa ole” (HS 5.8.20). Otsikko nostaa karvat pystyyn. Näinkö helposti meidän ihmisoikeuksiamme voidaan rajoittaa? Ja esittäjä on vielä perusoikeuksien puolustajana tunnettu kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori. Ihmisoikeuksien!

Maskien hyödyt tai haitat eivät ole tämän artikkelin aiheena, vaan se, kuinka vähäisin perustein ollaan vapauttamme rajoittamassa ja miten helposti se karkaa käsistä. Scheinin tuo sen konkreettisesti esiin omilla mielipiteillään. ”Toisten ihmisoikeuksien suojaaminen, kuten oikeus elämään, on sellainen oikeushyvä, jonka takia voidaan täsmällisesti, tarkkarajaisesti ja tilapäisesti rajoittaa muita perusoikeuksia.” Siinäkö tilanteessa nyt ollaan? Tämä artikkeli osoittaa selkein THL:n tilastoimin faktoin, ettei olla sinne päinkään. Hän sanoo myös, että ”lainsäädännöllä voitaisiin vauhdittaa kulttuurista muutosta, jossa maskit kaivettaisiin esille silloinkin, kun tavallista voimakkaampi influenssaepidemia jyllää väestön keskuudessa”. Lähes jokainen influenssa on tartuttanut ja vienyt hautaan enemmän ihmisiä kuin Covid-19. Tuleeko siis maskeista jokavuotinen pakko syksystä kevääseen? Ja jos maskipakko onnistutaan ajamaan läpi, niin miten sitten rokote? Me emme voi tietää, mitä kaikkea kuvitelluilla uhilla ihmiset voidaan pakottaa tekemään.

Pelko on suurempi voima, kuin osaamme kuvitella. Arkipsykologiakin kertoo, että pelko lamauttaa, mutta sillä on kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Nyt koronavirukseen on assosioitu pelon tunne, jota maskit vahvistavat. Kun korona mainitaan jossain, se synnyttää pelon tunteen, joka aktivoi hypotalamuksen ja sulkee pois kyvyn ajatella järjellä. Kyse ei ole älystä tai koulutuksesta, vaan se koskee jokaista pelon valtaan joutuvaa. Kun pelko leviää yhteiskunnassa, meistä tulee helposti ohjailtavissa oleva lammaslauma.

Tänä päivänä kuulee jatkuvasti kommentteja valeuutisista ja tieteen vastaisuudesta. Olen täysin samaa mieltä. Tämä artikkeli on kirjoitettu tieteellisen tarkastelun pohjalta, vaikken olekaan väitellyt tiedemies. Toivonkin ns. asiantuntijoilta tieteeseen perustuvia vastineita, jotta syntyisi asiapohjaista keskustelua luulojen ja politikoinnin sijaan.

Numerot eivät valehtele

Maailmalta kuuluu uutisia, miten covid-tilastoja vääristellään. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus spekuloida muiden maiden tilanteilla, vaan pureutua kotimaamme tilanteeseen ja meidän tilastoihimme, joihin voi lähtökohtaisesti luottaa. Meilläkään tartuntatilastot eivät kerro todellisuudesta juurikaan, koska ne riippuvat testien määrästä ja niiden luotettavuudesta. Sairaalassa hoidossa olevien määrä sen sijaan on varsin luotettava indikaattori, koska Suomessa ei sairaaloita täytetä väkisin.

Tehohoidon osuus sairaalahoidosta indikoi taudin vakavuutta, mutta alkupään lukuja nosti varmasti yleinen tietämättömyys parhaista hoidoista. Esimerkiksi alkuvaiheessa kohistiin hengityskoneiden tarpeesta ja niiden riittämättömyydestä, mutta sittemmin vakavien oireiden hoidossa paras vertailukohde onkin vuoristotauti ja hoidossa hapetus auttaa, kun taas hengityskone suorastaan tappaa. Myös lääkkeitä vakavien oireiden hoitoon on löydetty ja koko kehittymismekanismi on alkanut valjeta. Keväällä myös epäonnistuttiin vanhusten suojaamisessa vanhusten hoitolaitoksissa.

On varsin kummallista, että covidissa on alettu seurata pelkästään tartuntalukuja ja niitäkin absoluuttisina. Lukujen nousu on testimäärien ja niiden määrän rajusti kasvaessa korostetusti myös testivirheiden luoma harha. Pelkästään suhteuttamalla positiiviset tulokset testimääriin niiden taso näyttää varsin vaatimattomalta. Jos vielä sen rinnalla katsoo kuolinlukuja, niin voi hyvällä syyllä kysyä mahdollisista tartunnoista huolimatta, että onko tauti enää vaarallinenkaan?

Tai valehtelevat sittenkin

Tässä yhteydessä on pakko ottaa esiin myös testivirheet. Ensiksi on todettava, että testilaitteet ovat varsin luotettavia, mutta olisi jopa teknisesti mahdotonta tehdä täysin virheettömiä laitteita ja kenttäolosuhteissa ja/tai suurilla testimäärillä virheiden määrät kasvavat. Tyypillisiä testivirheitä ovat:

1.      Kontaminaatio saattaa siirtyä laitteiden, kemikaalien, aineiden ja ihmisten mukana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maaliskuun alussa CDC:n (paikallinen THL) laboratorio joutui vetämään tuloksia takaisin kontaminoituneiden reagenttien takia. Tämä tapahtui korkeatasoisessa laboratoriossa, joten se mahdollista missä tahansa.

2.      Ristiinreagointi muun geneettisen materiaalin kanssa, jonka mittasuhteet paisuvat valtavassa DNA-monistusprosessissa, johon käytetty RT-PCR -metodi perustuu. Näin tapahtui yllättäen norovirus-näytteissä suolitulehduspotilailla näytteiden poikkeuksellisen korkeiden ihmis-DNA -määrien takia.

3.      Näytteenoton vanutupon kontaminaatio. Ei suinkaan harvinaista: Jan Schröder, Vincent Corbin, Anthony T Papenfuss: HYSYS: have you swapped your samples?, Bioinformatics, Volume 33, Issue 4, 15 February 2017, Pages 596–598, https://doi.org/10.1093/bioinformatics/btw685

4.      Kontaminaatio vanutupon näytteen uuttamisessa. Prosessissa käytettyjen nesteiden välillä saattaa tapahtua ristiinkontaminaatiota aerosolien välityksellä.

5.      PCR-tekniikassa viruksen DNA:ta, niin kutsuttua amplikonia, monistetaan miljoonia kertoja ja saattaa aiheuttaa kontaminaatiota seuraavissa PCR-reaktioissa. Jos laboratorio kontaminoituu amplikonista, väärien positiivisten määrät saattavat karata käsistä.

Andrew N Cohen, Bruce Kessel, Michael G Milgroom: Diagnosing COVID-19 infection: the danger of over-reliance on positive test results, medRxiv 2020.04.26.20080911; doi: https://doi.org/10.1101/2020.04.26.20080911

 

Raportti sanoo tämän hyvin selvästi:

Raportin mukaan rajattoman PCR-testauksen vapauttaminen kliinisestä kontekstista johtaa väistämättä vakaviin ongelmiin. PCR-pohjaiset testit ovat täysin epäluotettavia todellisissa olosuhteissa. Kyse ei ole testitulosten laadun surkeudesta, vaan kuten oheinen raportti painottaa, irrallaan kliinisestä kontekstista.

Kyseisessä raportissa oletetaan esimerkkigraafissa Covid-19 -testien positiivisten tulosten virheprosentiksi 0.3%. Se on alin todennettu virhe-% PCR testeille RNA-viruksille. Suomen nykyiset positiiviset tulokset suhteessa testimääriin kertoo, että luku on Suomessa ainakin suuruusluokaltaan oikea.

Väännän tämä rautalangasta, jotta jokainen sen ymmärtäisi.

Jos oikeita tartuntoja olisi 1 jokaista 3000-4000 ihmistä kohden ja otettaisiin 10000 näytettä, näistä löytyisi keskimäärin 3 tartuntaa (10000/3000 tai 10000/4000). Testien virheprosentti on 0.3% eli virheellisiä positiivisia löytyisi 30 (0.003 x 10000). Nyt meillä on 33 positiivista tulosta, joista 3 on oikeita. Positiivisen tuloksen saaneella on todennetusta tartunnasta huolimatta ainoastaan 9%:n todennäköisyys (3/33), että hän on oikeasti sairastunut.

Keväällä Suomessa testattiin rajallisten testiresurssien takia vain selviä oireita osoittaneet ja kuten aiempi kuva osoittaa, tartuntoja testatuista oli yli 7%. Tällöin testitulokset olivat pääasiassa oikeita.

Kesällä aitoja tartuntoja ei ollut juuri ollenkaan, joten tartunnoissa korostuivat lähes täysin väärät positiiviset. Kesän positiivisten testitulosten osuus oli luokkaa 0.2%, joka paljastaa myös Suomen testien luotettavuusluvun, joka siis on erinomainen. Vaikka testimäärien noston voisi kuvitella heikentävän laatua, näin ei syksyllä näyttänyt tapahtuneen. Kun elokuun alussa syystä tai toisesta testien määrää nostettiin rajusti, alkoi vääriä positiivisia ilmestyä samassa suhteessa. Lukujen valossa koko maassa oli arviolta vain hieman yli 1000 oikeaa tartuntaa, joista suurin osa vähäoireisia tai oireettomia. Testeissä tuli 758 positiivista, joista vain reilu 70 oli oikeita tuloksia ja 90% vääriä, kun testejä tehtiin 341842.

Syyskuussa tilanne muuttui huonompaan ja alkoi ns. ”toinen aalto”, jos sitä sellaiseksi näillä luvuilla voi edes kutsua. Kun elokuussa positiivisia tuloksia oli vain 0.23% testeistä, syyskuussa se nousi korkeimmillaan 0.89%:iin. Toki luku on pieni kevääseen nähden, jolloin testimäärien noustessa yli tuhannen päivässä, niistä pahimmillaan positiivisia oli yli 7%.

Syyskuun luvut osoittavat, että Suomessa aidon tartunnan oli saanut n. 22000 ihmistä. Luku voi kuulostaa pahalta, mutta influenssoihin verrattuna se on varsin vaatimaton. Suurin osa on edelleen vähäoireisia tai jopa oireettomia, minkä myös sairaalaluvut osoittavat. Kuukauden nousun jälkeen nyt sairaalassa on vain n. 9% kevään huipusta. Tehohoidon osuus on pysynyt alle 20%:ssa, kun se keväällä oli pahimmillaan 40%.

"Epidemian" kehittyminen

Tautiaallon nousu kestää hyvinkin tarkkaan kuukauden. Keväällä se alkoi 3. maaliskuuta. Positiivisten osuus testeissä saavutti huippunsa 3. huhtikuuta alkaen nopeasti laskea. Positiivisten tulosten seitsemän päivän keskiarvo saavutti huippunsa 7. huhtikuuta ja alkoi laskea samassa tahdissa positiivisten tulosten osuuden kanssa. Sairaalassa olevien määrä nousi huippuunsa 9. huhtikuussa ja alkoi siitä edellisiä paljon hitaamman laskun.

Nyt syksyllä positiivisten tulosten osuuden kasvu lakkasi 25. syyskuuta. Positiivisten tulosten kasvu loppui 26. syyskuuta ja sairaalapaikat 23. syyskuuta. Tässä valossa olemme tulossa ”toisen aallon” laskuvaiheeseen.

Elefantti sisällämme

Ihmisen torjuntamekanismit viruksia vastaan ovat yllättävän tehokkaat. Suurimmalla osalla kehon synnynnäinen immuunijärjestelmä torjuu viruksen niin, ettei koko tartuntaa tapahdukaan, kuten tapahtumat Princess Diamond -risteilyaluksella osoitti. Ja vaikka saisikin tartunnan, suurimmalla osalla -adaptiivisen immuunijärjestelmän limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitelevat tartunnat ilman juuri mitään oireita. Lisäksi aikaisemmat virustartunnat kehittävät ristiinimmuniteettia. Kaiken tämän jälkeen vain pienelle osalle kehittyy B-solujen humoraalisia vasta-aineita IgM ja IgG. Tämän taudin yhteydessä onkin alettu ymmärtää, että laumasuojaan tarvitaan väestössä ainoastaan 10-20%:lla vasta-aineita. Tämä on täysin ristiriidassa sen pelottelun kanssa, että niitä pitäisi olla jopa 60%. Niin ei käy koskaan ja siksi sellaisen viestin takana on rokoteagenda. Jos väestö on tervettä ja ravinto laadukasta, laumasuoja syntyy alemmillakin tartuntamäärillä. On myös valitettavaa, ettei kansalaisia ohjeisteta tutkitusti toimivien lisäravinteiden hyödyistä, kuten esimerkiksi D-vitamiini ja C-vitamiini + sinkki.

Ricardo Aguas, Rodrigo M. Corder, Jessica G. King, Guilherme Goncalves, Marcelo U. Ferreira, M. Gabriela M. Gomes: Herd immunity thresholds for SARS-CoV-2 estimated from unfolding epidemics

medRxiv 2020.07.23.20160762; doi: https://doi.org/10.1101/2020.07.23.20160762