Universumin halki 8 minuutissa
Magnetismia olisi keskiajalla varmasti pidetty magiikkana ja
nykyaikana vastaavia ilmiöitä ilman selitystä kutsutaan paranormaaleiksi. Kun
jokin ilmiö, kuten edellisissä osissa sydänyhteys ja kollektiivinen tietoisuus,
pystytään selittämään magnetismilla, siitä tuleekin luonnollinen. Jotkut
saattavat kokea sen pettymyksenä, ikään kuin yliluonnollisia ilmiöitä ei
olisikaan olemassa. Todellisuudessa magnetismi avaa meille ainoastaan portteja
ja niiden takana on yhä suuri arvoitus. Kuten tulemme huomaamaan, monet
magnetismin selittämät asiat ovat kirjaimellisesti uskomattomia. Ehkä niiden
suhteen osuvin toteamus tulee Isaac Asimovilta: ”Kaikkein jännittävin lause
kuulla tieteessä puhuttaessa uusista löydöistä, ei olekaan "Heureka!",
vaan "tuo on hassua ..."
7.5 Hz kaikkialla ja kaiken alla
Sattumaa tai ei, mutta Schumannin ensimmäiseen
resonanssitaajuuteen 7.5 Hz törmää yllättävissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi
rakentamisessa pitää huomioida asioita, joita voisi kutsua oman alansa
esoteeriseksi tiedoksi. Yksi tällainen tieto liittyy värähtelyyn, joka korostuu
moderniin rakentamiseen liittyvän keventämisen yhteydessä. Kun esimerkiksi
suunnitellaan kevytpalkkien päällä kelluvia parvekkeita, sen luonnollisen värähtelyn
taajuuden pitää olla yli tietyn arvon. Insinöörit tuskin ovat pohtineet tuossa
yhteydessä Schumannin resonanssia, mutta kokemus on osoittanut rajataajuuden
olevan 7.5 Hz. Se ei ainoastaan eliminoi tarpeetonta värähtelyä, vaan
mahdollistaa myös mahdollisimman kustannustehokkaan rakentamisen.
Toinen insinöörien kokeellisesti tekemä keksintö on, että
mineraalien etsinnässä syvältä maan pinnan alta ilmasta käsin
sähkömagneettisella mittauksella antaa ylivoimaisesti parhaan tuloksen 7.5 Hz:n
taajuudella.
Nämä esimerkit eivät kuitenkaan ole suoraan tämän
artikkelisarjan sisältöä ja ruotsiksi voisi sanoa: bara normal. Sen sijaan
Ludvigin tutkimusryhmän havainto vuodelta 1974 (1) osoitti, että Schumannin
resonanssi on edellytys biotrooppiselle ärsykkeelle (parasiitit ja symbiontit)
elävissä organismeissa. Tsuvayev (2) osoitti vuonna 1978, että sienet ja
vesikasvit lakkaavat kehittymästä, jos ne eristetään ympäröivästä
magneettikentästä. On myös varsin merkillistä, että ihmiskehon akustinen
resonanssitaajuus on 7.5 Hz ja keho on erityisen herkkä tälle akustiselle
taajuudelle. Tarpeeksi voimakkaana se voi saada aikaan muutoksia kehon
toiminnassa.
Omne vivum ex vivo via crebritudo
Schumannin kenttään liittyy myös piirteitä, jotka tuovat
mieleen lähinnä paranormaalit ilmiöt. Nobelin palkinnon voittaja Luc Montagnier
tutkimusryhmineen teki kymmenisen vuotta sitten hämmästyttävän havainnon. He
asettivat kaksi koeputkea sähkömagneettisen kentän piiriin. Toisessa oli
DNA-materiaalia vedessä ja toisessa täysin puhdasta vettä. 18 tunnin jälkeen puhtaasta
koeputkesta saattoi mitata saman sähkömagneettisen signaalin kuin DNA-materiaa
sisältäneestä tuubista. Kun sitten puhtaaseen veteen lisättiin nukleotidejä,
alukkeita ja polymeraasia, niistä muodostui 98%:sti identtinen DNA
alkuperäiseen nähden. Sama toistui jokaisessa kokeessa. Montagnierin
tutkimusraportti selittää ilmiön ionisyklotroniresonanssilla, joka viittaa
suoraan Schumannin ensimmäiseen resonanssitaajuuteen. Koe ei onnistunut alle
7Hz:n taajuudella. (3)
Samoihin aikoihin venäläinen Peter Gariaev julkaisi
tutkijakollegoineen raportin, jossa tuotiin esiin käsite ”DNA-kummitusefekti”.
Siinä todettiin DNA-näytteen jättävän ilmaan hologrammimuistijäljen, joka
kestää jopa kuukauden. Kun sen puhalsi pois typpikaasulla, se palasi aina
muutaman minuutin päästä takaisin. Raportti osoittaa, ettei muistiefekti
johdukaan vedestä ja Gariaev spekuloi sen olevan DNA:n erityispiirre. (4)
Kiinalaisamerikkalainen pariskunta, biofysiikan tohtori
Huping Hu ja lääketieteen tohtori Maoxin Wu ovat tehneet yhdessä tietoisuustutkimusta
ja kehittäneet ns. spin-välitteisen tietoisuusteorian. Heidän tekemänsä kokeet
ovat yksinkertaisuudessaan lähinnä paranormaaleja, paitsi, että ne ovat
selitettävissä modernilla fysiikalla ja samalla ne selittävät monia
paranormaaleja ilmiöitä. (5) Kaiken lisäksi niiden pohjalta pystytään
rakentamaan täysin uutta teknologiaa, jota voi kutsua henkiseksi teknologiaksi.
Joissain yhteyksissä sitä kutsutaan nimellä AT, alien technology. Toistaiseksi
kukaan ei ole ainakaan julkisesti toistanut kokeita, eikä toisaalta kukaan ole
kokeellisesti kumonnutkaan niitä. Ehkei maailma vielä ole tähän valmis?
Tutkimuksessa on myös piirteitä, joiden takia sitä ei pidä, kuten TV:ssä usein
sanotaan, kokeilla kotona.
Kokeissa onnistuttiin siirtämään erilaisten aineiden
vaikutus välimatkasta riippumatta ja viiveettä äärimmillään 10000 km:n
päähän, mutta kohde olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka toisissa galakseissa.
Vielä uskomattomampi oli toinen koe, jossa veden lämpötilaa, PH-arvoa ja jopa
painoa pystyttiin muuttamaan kaukaa vaikuttamatta suoraan tähän
vesinäytteeseen. Kokeissa tarkoituksena oli osoittaa kvanttikietoutuminen
makrotasolla ja se saatiin aikaiseksi syöttämällä magneettikelalla
magneettipulsseja taajuusalueella 5 Hz-10 kHz eli keskimäärin 7.5 Hz:n
alueella. Kyse on siis Schumannin resonanssista.
Matalataajuiset magneettipulssit eivät kuitenkaan olleet
ainoa toimiva ratkaisu, vaan kvanttikietoutuminen saatiin aikaiseksi myös
laserilla ja jopa mikroaaltouunilla. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen,
miten tämä kaikki liittyy Schumannin resonanssiin? Schumannin kentässä on
pohjimmiltaan kyse makroskooppisesta kvanttikietoutumisesta, jossa kaikki maan
pinnalla elävät jakavat saman informaation, minkä Schumannin resonanssi
aktivoi. Toisin päin ajateltuna se on kvanttikenttä, jonka jokaisessa pisteessä
on kaikki sen sisältämä informaatio. Yhteys ei suinkaan rajoitu maapallolle,
mutta maan pallopinnan kattava kenttä on alituisessa yhteydessä. Avaruuteen
linkki pitäisi luoda joko viemällä se toiseen päähän tai avaamalla linkki
identtisesti koodatulla magneettikentällä. Tällöin kyseessä on tähtiportti,
johon palaamme myöhemmin.
Hu&Wu:n kokeet tekevät paranormaalista normaalia.
Telepatia ja telekineesi eivät enää olekaan selittämättömiä. Ja jos olet naureskellut
homeopatialle, kannattaisi harkita kantaansa uudelleen. Vedessä ei nimittäin
tarvitse olla yhtään vaikuttavaa molekyyliä tai atomia ja silti siinä voi olla
täysin vaikuttava informaatio noista molekyyleistä.
5G vai 0G?
5G herättää syystäkin suurta huolta, sillä sen
terveysvaikutuksia ei tiedetä jatkuvassa ja massiivisessa kuormituksessa.
Kaikesta hypetyksestä huolimatta ei ole suinkaan selvää, että koko hanke tulee
teknisesti koskaan onnistumaan. Ensinnäkin taajuuden kasvaessa aallonpituus
lyhenee ja aallon läpäisevyys heikkenee. Ne eivät etene seinien, puiden
lehdistöjen tai sateen läpi. Tähän ongelmaan on kehitetty miniatyyriantenneja,
joita tarvitaan tuhkatiheään. Se saattaa vielä toimia taajamissa, mutta Suomen
kaltaisessa maassa koko maan kattavuus on pelkkää haaveilua. Kolmas ja ehkä
suurin ongelma on interferenssi, joka sotkee liikennettä: mitä enemmän ja
tehokkaampaa liikennettä, sitä suurempi interferenssi signaalien kohdatessa.
Tähänkin on kehitetty ratkaisu älykkäästä liikenteenohjauksesta, mutta sen
lopullinen toimivuus selviää vasta todellisessa kuormitustilanteessa. Ei
tarvitse olla suuri meedio ennustaakseen, että äärimmäisen monimutkainen,
kaiken hallitsemiseen pyrkivä ratkaisu ei voi olla kovin vakaa. Ehkä käyttäjien
into koko tekniikkaan romahtaa, kun näennäisestä nopeudesta huolimatta saakin
vain pätkivän palvelun.
Onnistui 5G-tekniikka tai ei ja vaikkei se lopulta olisikaan
koko väestöllä, eläimillä ja kasvikunnalla kerralla tehtävässä kokeessa
elämälle haitallinen, niin se on silti äärimmäisen kömpelö ja näköalattomuuteen
perustuva ratkaisu. Miksi kasvattaa koko ajan taajuutta ja signaalien energiaa,
kun sen rajat ovat kuitenkin edessä? 6G olisi jo lähi-infrapuna-alueella, eikä
ole hirveän vaikea kuvitella, millaisiin vaikeuksiin sellainen johtaisi.
Mitä jos käännettäisiin ajatus täysin ympäri ja alettaisiin
reilusti alentaa taajuutta ja pidentää aallonpituutta. Schumannin taajuudella
7.5 Hz signaali voisi olla kaikkialla yhtä aikaa, eikä eri pisteiden välillä
itse asiassa liikkuisi mitään dataa. Se ei kuormittaisi mitään. Ja jos laitteet
perustuisivat kvanttikietoutumiseen, kahden välisen yhteyden luomiseen ei
tarvittaisi kuin hyvin yksinkertainen prosessori ja rautakaupasta saatavilla
olevia komponentteja. Sellaisten laitteiden välillä ei liikkuisi mitään
signaalia, joten niitä ei voisi salakuunnella. Ehkä siksi emme tule sellaista
tekniikkaa näkemäänkään. Toisaalta sellaisella laitteella voisi kommunikoida
kaukaisimpienkin tähtisisartemme kanssa reaaliajassa. Ja tietyin järjestelyin
itsemmekin kanssa menneisyydessä tai potentiaalisessa tulevaisuudessa.
Aikaisemmin mainittu poikkitieteellisen biologisen
psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger teki ryhmineen
useita mielenkiintoisia tutkimuksia, joita ei ilmeisestikään katsottu hyvällä.
Tähän sain sattumalta henkilökohtaisen näkökulman. Vuonna 2013 tutustuin
amerikkalaiseen virallistettuun kaukonäkökouluttajaan, jonka kanssa löysimme
paljon yhteistä. Kävimme aktiivista sähköpostikeskustelua, kunnes erehdyin
mainitsemaan Persingerin nimen. Kirjeenvaihtomme loppui siihen kuin veitsellä
leikaten. Samana vuonna Persinger julkaisi tässä esittelemäni tutkimukset. Pari
vuotta sitten tapaus tuli mieleeni ja siinä yhteydessä tarkistin Wikipediasta,
mitä Persingerille kuului. Vasta siinä vaiheessa aloin pohtia aikaisempaa
kokemustani tarkemminkin. Persinger savustettiin epämääräisin perustein
yliopistovirastaan vuonna 2016 ja hän kuoli suhteellisen nuorena vuonna 2018.
Persinger teki ryhmineen tietoisuustutkimusta, mutta siinä
ohella tuli ilmi paljon muutakin. Tutkimukset pohtivat ajatusta, että
tietoisuus on fotonikenttä ja tutkimustulokset antavat merkityksen vanhalle
metafyysiselle ja esoteeriselle ajatukselle Universumista tietoisuutena. Meitä
kiinnostaa tässä yhteydessä ennen kaikkea tutkimuksen havainto, että kahden
yhdenmukaisen magneettikentän yhdistämät, kaukana toisistaan sijaitsevat paikat
jakavat yhteisen aika-avaruuden. Kyse on tähtiportista kahden kaukana
toisistaan olevien pisteiden välillä. Persinger päätyi jopa laskemaan ajan,
joka kuluisi tähtiportissa Universumin ääripäiden välillä. Ottamatta kantaa
laskennan todenperäisyyteen, sen antama tulos kuitenkin säväyttää. Matkaan
menisi hänen mukaansa 7-8 minuuttia!
Ensimmäisessä tutkimuksessa tähtiportin (Persinger ei kutsu
sitä sillä nimellä) toiminta todennetaan fotoneilla ja sekä toisessa että
kolmannessa kokeessa yhdistämällä kaukana toisistaan olevat ihmisaivot, ensin
300 km:n päästä ja sitten 6000 km:n päästä. Tutkimukset tuovat konkretiaa
väitteeseen, että Schumannin kenttä yhdistää ihmisaivoja globaalisti.
Sensaatiomaista on se, että kolmessa tutkimusraportissa
kuvataan tähtiportin toteutus hyvinkin yksityiskohtaisesti. (6, 7, 8)
Tähtiportteja tai portaaleja, joita NASA kutsuu x-pisteiksi,
esiintyy avaruudessa maapallonkin läheisyydessä. Vaikka ne ovat epävakaita ja
lyhytaikaisia, ne toden totta yhdistävät kaukaiset pisteet toisiinsa. Mielenkiintoisinta
näissä on, että ne pystyvät siirtämään myös materiaa.
Heliobiologiaa ja astropsykologiaa
Geomagneettisen kentän vaikutusta ihmiseen ei ole juurikaan
tutkittu ja vasta äskettäin saatiin ensimmäiset viitteet siitä, että ihminen
voi aistia sen. Eläintenhän tiedetään suunnistavan sen perusteella, mutta
ihmiseltä ei ole löydetty tarvittavaa magneettista aistia. Wang kollegoineen (9)
havaitsi vasteen EEG:ssä 8-13 Hz:n alueella, mikä tarkoittaa 7.5 Hz:n oskillonia
eli samaa yhteyttä, kuin kaikessa muussakin. Se ei silti tarkoita sitä, että
aivot olisivat magneettikentän aistin takana.
Sen sijaan avaruussään tiedetään vaikuttavan ihmisten
käyttäytymiseen ja terveyteen, mutta se on monimutkainen kokonaisuus. Auringon
aktiivisuus on geomagneettisten myrskyjen ja alimyrskyprosessin takana, mutta
auringon aktiivisuuskin ilmenee monella tapaa: auringonpurkauksina, koronan
massapurkauksina, korkeanopeuksisina virtauksina, auringon hitaan ja nopean
aurinkotuulen kohtaamisvyöhykkeinä ja muina häiriöinä. Aurinko vaikuttaa jopa
galaktisen kosmisen säteilyn sisäänvirtaukseen. Auringon aktiivisuuden eri
muodot vaihtelevat auringonpilkkujakson sisällä osan saavuttaessa maksimin sen
huipulla ja osa laskevalla jaksolla. Geomagneettiset myrskyt ovat huipussaan
useimmiten jakson laskuvaiheen alkupuolella. Vastaavasti kosmisen säteilyn
määrä saavuttaa huippunsa aurinkopilkkujakson pohjalla ja näiden määrissä on
valtavia eroja eri jaksojen välillä. (10)
Elchin S. Babaye on yksi uranuurtajista geomagneettisten
myrskyjen vaikutusten tutkimisessa, mitä tulee niiden vaikutukseen ihmisiin.
Vuonna 2007 julkaistussa tutkimusraportissa hän toteaa, että geomagneettisen
aktiviteetin häiriöt vahvistavat ihmisten negatiivisia tunteita, mutta eivät
vaikuta ihmisten perusluonteeseen. Reaktiivinen ahdistuneisuus ja rauhattomuus
lisääntyvät, mutta ihmiselle luonteenomainen ahdistus ei muutu merkittävästi
sen seurauksena. QEEG-analyysissä myrskyt näkyvät 4-13 Hz:n alueella eli
ensimmäisen oskillonin modulaatioiden alueella. Vaikutukset esiintyivät
oikeassa aivopuoliskossa. Fyysisesti vaikutukset näkyvät sydämen toiminnassa.
Verenpaine nousee ja sydänkohtaukset lisääntyvät, kun taas kosmisen säteilyn
huiput vaikuttavat ainoastaan sydänkohtausten määrää lisäävästi. (11)
Bryce P. Mulligan kollegoineen tarkensi tutkimuksessaan (12)
geomagneettisten myrskyjen vaikuttavan nimenomaan oikeaan etulohkoon aivoissa,
eivätkä pystyneet sitä selittämään. Sillä, että vaikutus kohdistuu juuri
oikeaan lohkoon ja varsinkin sen etuosaan, on merkittävä vaikutus ihmisen
käytökseen yksilönä ja joukoissa. Oikean aivolohkon etuosan merkitys
kontekstuaalisen informaation käsittelyssä tekee siitä ratkaisevan
sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sen lisäksi etuosan häiriöt aiheuttavat
takaosan inhibition laskua ja siitä seuraa tahdosta riippumatonta kiihtymistä,
kuten Babayen tutkimus (11) osoitti. Yhdessä sosiaalisen käyttäytymisen
häiriöiden kanssa vaikutukset ihmiskuntaan voivat olla dramaattisiakin, kuten
myöhemmin tulemme näkemään. Oman elementtinsä antaa vielä se seikka, että
etuosan häiriöt sotkevat omaelämänkerrallista muistia, ja sotkevat toiveita
sekä unelmia todellisuuteen.
Oikean aivopuoliskon etulohkolla on toinenkin, varsin
mystinen rooli. Persinger julkaisi mystisistä ja uskonnollisista kokemuksista
tieteellisen tutkielmakoosteen (13) ja kutsui ilmiötä nimellä ”aistittu
läsnäolo”. Siinä hän kuvaa aistimuksia erilaisista entiteeteistä, hyvistä ja
pahoista, sekä kehosta irtautumisia ja aika-avaruuden vääristymisiä selittäen
ne aivolohkojen minäkäsitysten yhdistymisellä. Persinger on ainakin tuossa
vaiheessa ollut hyvinkin skeptinen mystisten kokemusten suhteen ja teksti
huokuu ajalle tyypillistä ontologista reduktionismia.
Vuonna 2002 Persinger julkaisi raportin (14) kokeesta, jossa
heikko, kompleksi ja värähtelevä magneettikenttä kohdistettiin aivojen eri
kohtiin. Oikeaan temporoparietaaliseen alueeseen kohdistettuna se aiheutti
aistittuja läsnäoloja, pelkoja ja outoja hajuaistimuksia. Johtopäätelmänä
Persinger teki arvion, että kokemukset jumal- tai henkiolennoista olisivat
aivojen tuottama illuusio.
Booth kollegoineen (15) yhdisti Persingerin havainnot
aistitusta läsnäolosta myös geomagneettisiin häiriöihin ja teki saman
johtopäätöksen, että aistitut läsnäolot ovat vain oikean aivopuoliskon
aiheuttamia harhoja. Persinger saattoi ehkä muuttaa käsitystään kymmenen vuotta
myöhemmin, kun hän onnistui luomaan samalla menetelmällä tähtiportin kaltaisen
yhteyden, joka aktivoi aivoja juuri samalla temporoparietaalisella alueella.
Illuusion sijaan saattaa sittenkin olla kyseessä yhteys fyysisen 3D-maailman
ulkopuolelle.
Noetiikka ja kehosta irtautuminen
Noetiikka on metafyysinen filosofia, joka käsittelee mielen
ja älyn tutkimusta. Sanana noetic tarkoittaa järkevää, älyllistä ja älykästä,
mikä saattaa ärsyttää perinteisen tieteennäkemyksen omaavia. Onhan noetiikan
kohteena mm. paranormaalit ilmiöt ja vaihtoehtoiset terveydenhoitokeinot.
Laajemmalti katsoen kyseessä on toinen nimi henkisille tieteille, joissa
materiaalisen rinnalle tuodaan ei-materiaaliset ja ei suoraan mitattavissa
olevat ilmiöt.
Persingerin ja Boothin näkemykset henkisten kokemusten
illuusiomaisesta luonteesta temporoparietaalisen oikean aivolohkon tuottamana
eivät suinkaan ole ainutkertaisia. Reduktionistisen tieteennäkemyksen mukaan
kyseessä on nimenomaan temporoparietaalinen häiriö (16, 17). Tieteen
vaikeudesta käsitellä henkimaailman asioita kuvaa hyvin psykiatri Raymond
Moodyn jo vuonna 1975 kirjoittama klassikkoteos ”Life after life” (18). Vaikka
kirja rakentuukin tieteellisen tarkastelun varaan, sen saama vastaanotto
tiedeyhteisössä oli suorastaan tyrmistynyt. Esimerkiksi psykologi James Alcock
(19) käytti argumenttina sitä, että Moody on sivuuttanut tieteellisen
kirjallisuuden teoriat hallusinatorisista kokemuksista. Kyseessä oli
haastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimus ihmisten kokemuksista, jonka
olisi pitänyt tieteellisen objektiivisuuden nimissä synnyttää jatkotutkimuksia.
Kardiologi Michael B. Sabomia pyydettiin lääketieteelliseksi
asiantuntijaksi tilaisuuteen, jossa kuolleista palannut ihminen kertoi
kokemuksistaan. Vaikka hän toimikin kardiologina sairaalan ensiapuosastolla ja
näki kuolleista elvytyksiä säännöllisesti, hän ei ollut koskaan kuullut
kertomuksista tuonpuoleisesta. Se sai hänet kuitenkin uteliaaksi ja vähitellen
häpeänpelon hälventämisen jälkeen potilaat alkoivat kertoa yksi toisensa
jälkeen. Lopulta Sabom päätti tehdä aiheesta kliinisen tutkimuksen ja kirjasi
potilaiden yksityiskohtaisia kuvauksia mm. kehosta irtautumisesta. (20) Monet
kertomukset sisälsivät asioita, joita edes täysin hereillä oleva ihminen ei
olisi kyennyt havaitsemaan, saati sitten kliinisesti kuollut. Edes
hoitohenkilökunta ei ollut havainnut kaikkea, joihin jälkitutkimukset antoivat
selityksen. Tutkimustulokset yhdistettyinä Sabomin systemaattiseen
tutkimusmenetelmään lienee aiheuttanut skeptikoissa kognitiivista dissonanssia,
sillä tuloksia on yritetty kumota Sabomin puolueellisuudella, todisteiden
peukaloinnilla ja valemuistojen istuttamisella potilaiden mieliin.
Psykologian emeritus professori Kenneth Ring teki
tutkimuksen (21) varsin erikoisesta ryhmästä kehosta irtautuneita ja kuolleista
palanneita. Nämä tapaukset olivat olleet sokeita syntymästään saakka ja kuten
eräs tapaus kuvasi tilaansa, hän ei ymmärtänyt valoa edes käsitteenä. Silti hän
näki kaiken selvästi kehostaan irtautuessaan, kuten selvä enemmistö
tapauksista. Ihmisaivoilta menisi aikaa oppia näkeminen, jos näköelimet
alkaisivat yhtäkkiä toimia. Kehostaan irtautuneilla tämä oli välittömästi
luonnollista.
Mikään edellä mainituista kolmesta tutkimuksesta ei viittaa
häiriöön aivoissa tai illuusioon. Temporoparietaalisen oikean aivolohkon
merkitystä ne eivät suinkaan kumoa, mutta merkitys on luultavasti toinen kuin
reduktiivinen tiede olettaa. Aistitut läsnäolot ja muut mystiset ilmiöt
saattavat hyvinkin johtua yhteydestä extradimensionaaliseen maailmaan, jonka
siihen soveltuva magneettikenttä avaa. Asiaa olisi syytä tutkia, mutta se
vaatisi ennakkoluulottomat lähtökohdat tutkimukselle.
Viitteet
1.
Ludwig, W. 1974, Electric and Magnetic Field Strengths in the Open and in Shielded Rooms in the ULF-to LF-zone, in ELF and VLF Electromagnetic Field Effects, ed. M. A. Persinger, 35-80.
2.
Merkulov, O. P. 1978, The Wonders of Magnetism, Technika, Kiev (ukrainaksi; 1986, unkariksi)
3.
L. Montagnier, J. Aissa, E. Del Giudice, C. Lavalee, A. Tedeschi, and G. Vitiello, “DNA Waves and
Water,” (2010) http://arxiv.org/pdf/1012.5166
4.
Gariaev, PP, et al. (2011) ”Principles of Linguistic-Wave Genetics”. DNA Decipher Journal, 2011; 1(1): 11-2
5.
Hu H P, Wu M X. (2010) ”Experimental Support of Spin-mediated Consciousness Theory from Various Sources”. Journal of Consciousness Exploration & Research, 2010; 1(8): 918-928
6.
Persinger M et al. (2013) ”Demonstration of Entanglement of Pure Photon Emissions at Two Locations That Share Specific Congurations of Magnetic Fields: Implications for Translocation of Consciousness”. Journal of Consciousness Expolaration & Research. http: // jcer. com/ index. php/ jcj/article/ view/ 278
7.
Persinger M et al. (2013) ”Experimental Demonstration of Potential Entanglement of Brain Activity over 300 Km for Pairs of Subjects Sharing the Same Circular Rotating, Angular Accelerating Magnetic Fields: Verification by s_LORETA, QEEG Measurements”. Journal of Consciousness Expolaration& Research. http: // jcer. com/ index. php/ jcj/ article/ view/ 279
8.
Rouleau N et al, (2015) “Experimental Evidence of Superposition and Superimposition of Cerebral Activity Within Pairs of Human Brains Separated by 6,000 Km: Central Role of the Parahippocampal Regions”. NeuroQuantology 2015;4: 397-407 doi: 10.14704/nq.2015.13.4.891
9.
Wang C X et al. (2019) ”Transduction of the Geomagnetic Field as Evidenced from Alpha-band Activity in the Human Brain”. eNeuro 18 March 2019, ENEURO.0483-18.2019; DOI: https://doi.org/10.1523/ENEURO.0483-18.2019
10.
Hynönen R (2013) “Geomagnetic activity and its sources during modern solar maximum”. Master’s thesis s.87, Theoretical physics, University of Helsinki
11.
Babayev E S, Allahverdiyeva A A (2007) “Solar and Geomagnetic Activities and Related Effects on the Human physiological and Cardio-Health State: Some Results of Azerbaijani and Collaborative Studies”. Advances in Space Research 40, 1941-1951.
12.
Mulligan B P, Hunter M D, Persinger M A (2010) ” Effects of geomagnetic activity and atmospheric power variations on quantitative measures of brain activity: Replication of the Azerbaijani studies”. Advances in Space Research 45, 940–948.
13.
Persinger, M A (1993) “Vectorial Cerebral Hemisphericity as Differential Sources for the Sensed Presence, Mystical Experiences and Religious Conversions”. Perceptual and Motor Skills, 76, 915-930. http://dx.doi.org/10.2466/pms.1993.76.3.915
14.
Persinger, M. A., & Healey, F. (2002). “Experimental facilitation of the sensed presence: Possible intercalation between the hemispheres induced by complex magnetic fields.” The Journal of Nervous and Mental Diseases, 190, 533-541.
15.
Booth JN, Koren SA, Persinger MA (2005) ”Increased feelings of the sensed presence and increased geomagnetic activity at the time of the experience during exposures to transcerebral weak complex magnetic fields.” Int J Neurosci. Jul;115(7):1053-79.
16.
Blanke, O; Arzy, S (2005). "The Out-of-Body Experience: Disturbed Self-Processing at the Temporo-Parietal Junction". The Neuroscientist. 11 (1): 16–24. doi:10.1177/1073858404270885. PMID 15632275
17.
Blanke, Olaf; Mohr, Christine; Michel, Christoph M.; Pascual-Leone, Alvaro; Brugger, Peter; Seeck, Margitta; Landis, Theodor; Thut, Gregor (January 2005). "Linking Out-of-Body Experience and Self Processing to Mental Own-Body Imagery at the Temporoparietal Junction". Journal of Neuroscience. 25 (3): 550–557. doi:10.1523/jneurosci.2612-04.2005. PMID 15659590
18.
Moody, R. A. (1975). Life after life: The investigation of a phenomenon--survival of bodily death. Atlanta: Mockingbird Books
19.
James Alcock. (1981). Psychology and Near-Death Experiences. In Kendrick Frazier. Paranormal Borderlands of Science. Prometheus Books. pp. 153–169. ISBN 0-87975-148-7
20.
Sabom, M. (1982) Recollections of Death: a Medical Investigation, Harper & Row, New York
21.
https://www.near-death.com/science/evidence/people-born-blind-can-see-during-nde.html