Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa4: Historian käänteistä aurinkomyrskyissä

Historian käänteistä aurinkomyrskyissä

Heliobiologia ja vallankumoukset

Alexander Leonidovich Chizhevsky oli todellinen monitieteilijä. Hän oli filosofian tohtori ja teki väitöskirjansa maailmanhistorian prosessin jaksollisuudesta. Hänellä oli tutkinto myös arkeologiasta. Tunnetuksi hän tuli kuitenkin biofyysikkona ja heliobiologian luojana, ja työstään astrobiologian sekä hematologian saroilla. Hänen työstään ehkä tärkein oli kuitenkin kronobiologiaan liittynyt tutkimustyö, jonka takia hänet lähetettiin kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöleirille Siperiaan ja vielä toiseksi yhtä pitkäksi jaksoksi ”rehabilitaatioon” Kazakstaniin. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja osallistui yliopistossa niin matematiikan kuin fysiikankin kursseille.

Emme ehkä koskaan olisi kuulleet Chizhevskyn teoriasta heliobiologian saralla, ellei eräs osallistuja amerikkalaisen meteorologisen yhdistyksen vuosikokouksessa olisi esitellyt sen vuonna 1926. Tutkimuksen nimi oli tyrmäävä, jos ehkä vielä nykyäänkin, niin varmasti niihin aikoihin: ”Kosmisten tekijöiden vaikutus organisoitujen ihmismassojen käyttäytymiseen, kuten myös universaaliin historialliseen prosessiin”. Vastaanotto oli pilkallinen. Vuonna 1942 Josef Stalin tuli tietoiseksi Chizhevskyn heliobiologisesta työstä ja vaati häntä vetämään pois kaikki aurinkosykliä koskevat tutkimuksensa. Chizhevsky kieltäytyi ja päätyi Siperiaan.

Kuva 1: Chizhevskyn havainnot aurinkosyklien ja ihmiskunnan kuohunnan välillä.

Chizhevskyn raportti unohtui lähes tyystin ja se mainittiin positiivisessa mielessä vain pari kertaa tulevina vuosikymmeninä. Syklit olivat kuitenkin ajan henki, ja kuten tieteissä ja keksinnöissä niin usein tapahtuu, sama asia nousee esiin toisistaan riippumattomina, samoihin aikoihin, eri ihmisten mieliin. Vuonna 1931 järjestettiin Kanadassa ensimmäinen konferenssi biologisista sykleistä. Samoihin aikoihin antoi presidentti Herbert Hoover pääekonomistilleen, Edward R. Deweylle tehtäväksi selvittää Suuren Laman syyt. Tämä johti pian Deweyn syklien jäljille ja lopulta hän omisti elämänsä niiden tutkimisille. Hän oli perustamassa syklejä tutkivaa yhdistystä (Foundation for the Study of Cycles), joka jatkaa yhä tänä päivänä toimintaansa. Hänen kirjansa sykleistä (1) on klassikko. Kirjan toimituksellinen kuvaus kertoo vihjaavasti, että ”näiden voimien ymmärtäminen mahdollistaa sotien, talouslamojen ja epidemioiden kontrolloimisen”. Dewey ei ollutkaan kiinnostunut syklien käyttämisestä ennustamisessa, vaan niiden syiden selvittämisestä, jota hän kutsui nimellä: ”se jokin Voima”. 50-luvulla auringonpilkkuteoria eli sitkeänä taloussyklien yhteydessä. Vuonna 1959 Dewey kuitenkin totesi, ettei usko auringonpilkkujen sellaisenaan mitenkään vaikuttavan osakemarkkinoihin.

Tasan 70-vuotta Chizhevskyn raporttia myöhemmin vuonna 1996 saksalainen psykologian tohtori, emeritus professori Suitbert Ertel julkaisi oman tutkimuksensa Chizhevskyn jäljissä, mutta huomattavasti perusteellisemmin. Myös etevänä tilastotieteilijänä Ertelillä oli kaikki edellytykset uskottavaan tutkimukseen. (2) Hän teki merkittävän parannuksen Chizhevskyn analyysiin luokittelemalla konfliktit norjalaisen sosiologin sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen keskeisen perustajan, Johan Galtungin, mukaan neljään ryhmään ja keskittymällä kansan aloittamiin konflikteihin (violence from below). (3) Sen sijaan hän karsi pois institutionaalisen esivallan käynnistämät konfliktit. Luokittelussaan hän oli tarkka sen suhteen, oliko konfliktia edeltänyt massalevottomuus riippumatta siitä, johtiko se esivallan organisoimaan väkivaltaan vai ei. Näillä kriteereillä Ertel keräsi 2101 tapahtumaa ja 4000 referenssiä 18 historianlähteestä vuosilta 1700-1985. Tarkastelumenetelmänä hän käytti Q-analyysiä, jossa laskettiin eniten väkivaltaisten vuosien keskimääräistä etäisyyttä aurinkomaksimista. Tutkimuksen tulosten perusteella yhteys auringon aktiivisuuden ja kansan aloittaman väkivallan välillä on merkittävä.

Kuva 2: 26 levottominta vuotta ja niiden keskimääräinen etäisyys aurinkohuipusta

Ertel esittää raporttinsa lopuksi kysymyksiä auringon aktiivisuuden vaikutusmekanismeista, joihin ainakin osa vastauksesta löytyy tässä artikkelisarjassa aiemmin esiin tulleissa tutkimuksissa. Tieteen parissa ongelmallisia asioita ovatkin usein sellaiset koetulokset, joita tiede ei pysty selittämään ja sellaiset joko hylätään tai jätetään huomiotta. Nyt Chizhevskyn tutkimus on varmennettu ja vaikutusmekanismit selitetty. Olisi aika alkaa suhtautua siihen vakavasti ja tutkia asiaa laajemminkin.

Ertel esittää myös relevantin havainnon siitä, ettei avaruussää suinkaan selitä kaikkea kansan keskuudesta nousevaa väkivaltaa. Hän piti näitä tapauksia erityisen mielenkiintoisina tutkimuskohteina heliobiologiasta riippumattomalle sosiaalipolitiikan dynamiikalle. Hän peräänkuuluttaa myös perusteellisempia historiantutkimuksia vallankumousten taustoista.

Tätä kysymystä sivuaa Franz Halberg tutkijakollegoineen. (4) On mielenkiintoista, miten poikkitieteellistä ongelmatiikkaa Chizhevskyn teoria edustaa. Halbergin tapauksessa julkaisu on teoreettisen fysiikan alalta. Halbergin ryhmä pyrki kumoamaan Ertelin tutkimustulokset ja kohdisti ensin kritiikkinsä avaruussään ja sydänkohtausten yhteyteen. Chizhevsky ja varsinkin Ertel paneutui myös terveysvaikutuksiin, samoin kuin tässä sarjassa aiemmin esiintynyt Babayev, mutta tässä artikkelissa ei keskitytä siihen. Halbergin ryhmä kritisoi myös yhteyttä kansan keskuudesta nousevan väkivallan lisääntymiseen ja ottaa taustamateriaalikseen terrori-iskujen historian, josta on käytettävissä laaja terrorismitietokanta MIPT (http://www.tkb.org/) vuodesta 1968 alkaen. He löytävät materiaalista spektritiheysanalyysissä syklit 1.3, 2.88, 9.81 ja 26.65 vuotta, joista yksikään ei viittaa aurinkosykliin (n. 11 vuotta). Raportti toteaa kylläkin, että 1.3 vuotta on myös aurinkotuulen nopeuden sykli. Samoin se on planeettojen välisen magneettikentän (IMF) ja helioseismologian sykli. Lopuksi raportti päätyy kumoamaan heliobiologian sillä perusteella, että signaalit ovat jopa taustakohinaa heikompia, eivätkä siten pysty vaikuttamaan biologisissa järjestelmissä. Tämä on fyysikoilta hieman yllättävä väite, sillä tässäkin sarjassa mainittu stokastinen resonanssimalli osoittaa, että juuri taustakohina mahdollistaa heikonkin koherentin signaalin merkittävät biologiset vaikutukset.

Historia-aineiston osalta Halbergin ryhmän valinta ei ole paras mahdollinen. Terrori-iskut ovat kuitenkin pienten ihmisryhmien toteuttamia, eivätkä vastaa Chizhevskyn teorian ajatusta kollektiivisesta väkivaltaisuudesta avaruussään takia. MIPT-materiaalissa on myös silmiinpistävä ero Ertelin tutkimuksen kanssa. Ertelin 300 vuoden jaksosta (Kuva 2) vuosi 1969 on väkivaltaisuudessaan sijalla 14, kun se MIPT-materiaalissa on rauhallisin. Kaiken lisäksi terrorismi ei ehkä olekaan niin spontaania ja ihmisten vihasta kumpuavaa, kuin kuvitellaan. Operaatio Gladio osoittaa, ettei iso osa terroriteoista olekaan ”väkivaltaa alhaaltapäin”, vaan tiedustelupalvelujen pimeitä operaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja hakemaan oikeutusta normaalisti epäsuosituille toimille. (5, 6)

Itse asiassa sama kuin terrori-iskuihin pätee myös vallankumouksiin. Ertelin levottomimmista vuosista ei löydy Venäjän vallankumouksen vuotta 1917 ja Ranskan vallankumouksen vuosi 1789 on ryhmässä keskinkertainen. Pienellä vaivalla jokainen voi löytää esimerkiksi Ranskan ja Venäjän vallankumouksista hyvin dokumentoitua informaatiota niiden todellisista organisoijista ja syistä, jotka ovat kaukana virallisesta historian totuudesta.

Kun heliobiologiaan on sekaantunut ainakin psykologeja, fyysikkoja ja neurobiologeja, niin mukaan tarvittaisiin vielä ainakin historiantutkijoita. Tuoreiden vallankumousten taustojen uudelleen avaaminen saattaa olla yhä liian arka aihe, mutta kaukaisemmissakin tapahtumissa on aihetta maaperän pöyhimiseen.

Sturm und Drang

Vuosittainen historiankirjoitus ei ulotu kuin vuoteen 763 eaa., jolloin kirjattiin ylös auringonpimennys Assyriassa Ashur-Dan III:n valtakauden yhdeksännellä vuodella. Poikkeukselliset tähtitieteelliset havainnot voidaan nykyaikaisilla tähtitaivasta simuloivilla ohjelmistoilla ajoittaa jopa vartin tarkkuudella ja nämä hetket muodostavat ankkuripisteet, joiden ympärille voidaan ajoittaa muita tapahtumia kohtuullisella tarkkuudella. Valitettavasti vain erityiset tähtitaivaan ilmiöt ovat harvassa. Edes radiohiilimenetelmä ei ole lähellekään tarkka, vaan heittää jopa 200-300 vuotta.

Radiohiiltä ¹⁴C syntyy ilmakehässä lähinnä kosmisen säteilyn seurauksena, se levittäytyy tasaisesti ympäri maapalloa ja päätyy kasveihin sekä niiden kautta luonnon kiertoon. Vastaavasti radiohiiltä poistuu hajoamisen lisäksi tulivuorenpurkausten, valtamerten tai jopa tulipalojen takia. Näiden lisäksi aurinkomyrskyt lisäävät radiohiilen syntymistä ja rajuimpien myrskyjen jäljet näkyvät selvästi ¹⁴C-määrissä. Näitä äkillisiä muutoksia voidaan käyttää yhdessä puiden vuosirenkaiden kanssa tarkan vuosittaisen ajoituksen toteuttamisessa, mutta meitä kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan suurten aurinkomyrskyjen ajankohdat.

Michael W. Dee ja Benjamin J.S. Pope ovat kehittäneet aurinkomyrskyihin, ns. Miyake-tapahtumiin liittyvää kronologiaa (7) ja he kartoittivat Gaussin prosessilla merkittävimpiä tapahtumia kauaksi menneisyyteen. Puunrenkaista voidaan todeta varmuudella, että vuosina 775 jaa. ja 994 jaa. on ollut poikkeukselliset tapahtumat, joista 775 eaa. oli suurempi. Raymond Muscheler ryhmineen Lundin yliopistosta löysivät Grönlannin jäätiköstä jäljet n. 660 eaa. tapahtuneesta, lähes 775 jaa. -tasoisesta Miyake-tapahtumasta ja julkaisivat tulokset maaliskuussa 2019. Heiltä oli ehkä mennyt ohi Dee&Pope-raportti, jossa tuo vuosi pystyttiin määrittelemään tarkasti vuoteen 656 eaa.

Dee&Pope-raportin Miyake-vuosien lista ennen ajanlaskun alkua on seuraava:

656 eaa., 1677 eaa., 2387 eaa., 3076 eaa., 3886 eaa.

Lisäksi Miyake tutkimusryhmineen löysi valtavan tapahtuman 5480 eaa., joka sattuu Ubaid-kauden alkuun Sumerissa. (9)

Vaikka tapahtumien varmistaminen vaatiikin lisätutkimuksia, ennen ajanlaskua olleet tapahtumat osuvat kaikki suurten muutosten ajankohtiin. Seuraavassa kyse on toki vain hypoteesista, joka pyrkii haastamaan historiantutkijoita tutkimaan mennyttä uudesta näkökulmasta.

3886 eaa. sopii Sumerin Uruk-kaudelle, kun sumerieeposten mukaan sivilisaation kehitys siirtyi Eridusta Urukiin. Sen jälkeen Urukin kehitys oli häikäisevää ja laajemmassa mielessä siitä muodostui ensimmäinen imperiumi.

3076 eaa. sopii erinomaisesti hetkeen, jolloin sumerieeposten mukaan anunnakit katosivat. Sitä ennen nämä ”taivaalta” tulleet entiteetit olivat kulkeneet ihmisten keskuudessa ja hallinneet heitä. Ubaid- ja Uruk-kausilla ei kirjoitettu historiaa muistiin, joten mitään silminnäkijäkuvausta heistä ei ole, eikä myöskään sen aikaisia steeloja tai sinettirullia. Kaikki suullinen perimätieto kirjattiin muistiin vasta 1000 vuotta myöhemmin. Perinteisesti ajankohtaan 3000-3100 eaa. ajoitettu tapahtuma on ollut kuitenkin hyvin dramaattinen, sillä tapahtumaan liittyvissä saagoissa siinä yhteydessä kerrotaan suuresta tulvasta, josta myös Raamatun vedenpaisumustarina on lähtöisin. Todellisuudessa arkeologiset lähteet ajoittavat samaan yhteyteen jääkauden jälkeisen merivesien huipun, joka arkeologisten lähteiden perusteella saartoi Urin kaupungin Eufrat-joen suulla ja on aiheuttanut suuria vahinkoja myös ylempänä jokea esimerkiksi Urukissa. Sumerirunoissa puhutaan myös vedenpaisumuksesta, mutta se on niiden mukaan tapahtunut paljon aiemmin. Ehkä nämä on sotkettu toisiinsa tuhat vuotta myöhemmin kirjoitetuissa saagoissa.

2387 eaa. taas sopii erinomaisesti Sargon Suuren syntymään ja valtaannousuun. Raamatussa hänet tunnetaan nimellä Nimrod. Sargonin tarina on monella tasolla varsin dramaattinen. Ensinnäkin hänen syntymäänsä liittyy mysteeri, joka raottuu vasta Sargonin itsensä kirjoittamaa tai sanelemaa saagaa syvällisemmin tutkimalla. Tuota saagaa seuraa myös Mooseksen syntytarina ja osittain myös Romuluksen ja Reemuksen Roomassa. Häneen liittyy myös Sumerien johtavien jumalhahmojen, nyt näkymättöminä hallinneiden anunnakien, valtakamppailu ja vallankaappaus Nannalta Inallalle. Tämä näkyy fyysisesti Urin temppelissä, mutta myös Sargonin menestyksessä sotatantereilla ja valtavan imperiumin luomisessa. Sargonin legendan kruunaa Babylonin perustaminen ja Baabelin tornin kesken jäänyt rakennuttaminen.

1677 eaa. liittyy sopivasti pimeyden laskeutumiseen Babyloniin. Sumerieeposten mukaan maan piiri jaettiin lopulta kolmen anunnakin kesken, joista kolmannen nimi, Utu, tarkoitti auringon piiriä ja hänen tehtävänään oli tuoda valo. Utun kädenjälki näkyy ensimmäisen kerran Ur-Nammu -nimisen kuninkaan luomassa lakikokoelmassa, noin 300 vuotta ennen kuuluisaa babylonialaisen Hammurabin lakia. Lain esipuheessa mainitaan Ur-Nammum vallan takaajaksi Nanna yhdessä Utun turvaaman totuuden kanssa. Akkadian kielellä ja Babyloniassa sumerien jumalilla oli omat nimensä. Inannasta tuli Ištar, Nannasta Sin ja Utusta Shamash. Shamash esiintyy Babylonian hallitsijan, Hammurabin lakisteelassa, kivimonumentissä. Sen yläosassa on kohokuva Shamashista antamassa lakia Hammurabille, jossa lisäksi ikään kuin taivaalla on Ishtarin symboli, 8-sakarainen tähti. Lain esipuheessa kerrotaan Shamashin valinneen Hammurabin tuomaan lain kansalle. Laki olikin alun perin kirjoitettu oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Sumerin sivistys nousi Babylonissa entistäkin suurempaan kukoistukseen, ja sumerikulttuurin päättäneet ristiriidat näyttivät olevan historiaa, mutta sitten tapahtui jotain.

Babylonialainen runo seitsemästä pahasta hengestä kertoo äärimmäisen pahoista henkiolennoista, jotka palvelevat vain pahaa ja kiusaavat niin ihmisiä kuin anunnakejakin. Ne saivat runon mukaan valontuojan, Shamashin siirtymään puolelleen ja saivat hohtavan Sin-jumalan pimentymään. Ishtar siirtyi Anun kanssa hohtavaan asuinpaikkaan, jossa hänellä oli taivaiden herruus. Marduk lähetettiin Sinin ja Shamashin avuksi.

Babylonialainen runo pahoista hengistä edustaa nykyihmisille satua, mutta sen tarina heijastaa Babylonin historiaa fyysiselläkin tasolla. Marduk nousi Babylonin suojelijaksi. Hammurabin laki muuttui lain ja järjestyksen, oikeuden toteuttamisen julmaksi laiksi. Eeposten mukaan Marduk oli naisvihaaja ja myös yhteiskunnan muuttuminen maskuliiniseksi ajoittuu samaan hetkeen. Se näkyi myöhemmin Assyriassa julmuutena naisia kohtaan, jonka rinnalla nykyajan äärimuslimienkin naiskohtelu kalpenee. Kaanaanmaassa Marduk tunnettiin Baal-nimellä ja seitsemää pahaa henkeä kutsutaan Raamatussa nimellä arkontit (archon). Mardukin kanssa erottamaton pari on Raamatussa nimellä Molok tunnettu paha henki. Sitä esittävä kuva on yleensä sarvipäinen, lähinnä härkää muistuttava päästään ja vartaloltaan ihmismäinen olento. Tälle uhrattiin lapsia niin Tyroksessa kuin Jerusalemissakin, josta Raamattukin kertoo ja pelkästään Tyroksen perustamasta Karthagosta on löydetty 20000 lapsiuhrin luut. Ja ettei sortuisi näiden asioiden vähättelyyn, on syytä tiedostaa, että sama Molok-kultti on palannut keskuuteemme. Se vain tapahtuu pyramidin huipulla, eikä siksi tule tavallisten ihmisten tietoisuuteen.

656 eaa. osuu meidän aikoihimme saakka ulottuvaan käänteeseen historiassa. Uus-Assyria oli laajentunut nopeasti kenraali Tiglatpileser III:n aikana, jonka johdolla kehittyi ylivoimainen sotakoneisto. Sen taustalla oli raudasta tehty ylivoimainen aseistus ja hevosiin perustunut salamasodankäynnin koneisto, joihin kuuluivat nopeat sotavaunut ja ratsujoukot. Uus-Assyria pyrki ottamaan oppia aiemmin kukistuneista imperiumeista ja välttämään niiden kohtalon. Syntyi pax Assyriaca. Assyrialaisista tieteistä, taiteista ja kulttuurista tuli kaikkien omaisuutta, ja kuninkaasta täydellisyyden esikuva ja ihailun kohde. Kaikista kuuliaisista valtakunnan asukkaista tuli tasavertaisia assyrialaisia kaikkine etuineen ja vastuineen, kun taas kapinat kukistettiin äärimmäisellä julmuudella.

Assyrian kuningas Ashurbanipal (668-635 eaa.) astui valtaan Assyrian imperiumin materiaalisen kukoistuksen huipulla ja hän valloittikin välittömästi Egyptin kahdella eri sotaretkellä. Menestys jatkui puolet hänen valtakaudestaan ja toinen puolisko oli jyrkkää alamäkeä. Egyptin valloitusretken jälkeen pohjoisessa käytiin sotia kapinoivia alueita; Meediaa, Urartua, mannealaisia ja kimmerialaisia vastaan, joista viimeksi mainittua oli mahdoton saada kuriin. Käänteeksi muodostui kuitenkin suunnilleen vuosi 656 eaa. Ashurbanipalin isoisä oli tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen, ja kukistaessaan Babylonin kapinaa oli ryöstänyt sen temppelit ja vienyt Mardukin patsaan mukanaan. Yksikään monista valloittajista, ei ennen eikä jälkeen, ollut vahingoittanut Babylonia. Heettiläisten kuningas Murshili oli vienyt Mardukin patsaan mukanaan ja hänen omat joukkonsa olivat surmanneet hänet kotimatkalla Babylonista. Ashurbanipalin isoisän surmasivat hänen omat poikansa. Ashurbanipalin isä oli aloittanut Babylonin korjaustyöt ja Ashurbanipalin ensimmäisenä vuonna palautettiin vielä Ninevehista Mardukin patsas ja muita kulttiesineitä. Mutta sen enempää Ashurbanipal ei tehnyt Babylonin hyväksi ja paine alkoi kasvaa Babylonissa.

Vuonna 655 eaa. babylonialainen delegaatio saapui esittämään vaatimuksia Ashurbanipalille, joka tässä vaiheessa tajusi kytevän kapinan ja käynnisti jatkeen Babylonin korjaushankkeelle. (8) Päätös kapinasta oli siinä vaiheessa varmasti jo tehty, sillä Babylonin hallitsija, Ashubanipalin isoveli Shamash-shum-ukin suunnitteli kapinaa yhdessä Elamin (tuleva Persia) ja arabien kanssa, joista Elam aloitti ensimmäisenä jo 653 eaa. Lopulta Ashurbanipalin onnistui kukistaa kapina Babylonissa vuonna 648 eaa., minkä jälkeen hän tuhosi Elamin täydellisesti ja rankaisi arabeja tuhoten heidän kyliään. Lopulta Babylonin kapinan kukistaminen oli Assyrialle vain Pyrrhoksen voitto. Ashubanipalin kuoleman jälkeen Uus-Babylonia käytännössä peri koko Uus-Assyrian imperiumin.

On tavallaan huvittavaa, että ei-militaristinen valtio onnistui lopulta valloittamaan maailman vahvimmalla sotakoneistolla varustetun valtion. Siirto oli tavallaan luonteva, sillä Babylonia ja Assyria olivat kuin Englanti ja Yhdysvallat nykyaikana. Babylonia oli hallinnut ensin, mutta ”pikkuveljestä” oli kasvanut sotilaallisesti paljon vahvempi. Molempia yhdisti sama kieli ja sama kulttuuri, sekä viha-rakkaus -suhde. Ashurbanipalin valtakauden lopussa Assyria joutui sisäiseen valtataisteluun, jota kaldealainen Babylonian kuningas Nabopolassar käytti hyväkseen. Vahvistaakseen voimiaan Nabopolassar liittoutui Meedian kanssa ja lopulta myös skyyttien ja kimmerialaisten kanssa. Edes egyptiläisten apu ei auttanut, kun Nabopolassarin poika Nebukadressar astui Babylonian joukkojen johtoon.

Nebukadressar II

Uus-Babylonian nousu oli pimeässä maailmanhistorian vaiheessa käänne parempaan, vaikka juutalaiskristillinen historiointi onkin maalannut niin Uus-Babyloniasta kuin Nebukadressaristakin hirviön. Jopa Raamattu näkee asian toisin kuin virallinen historia. Kun Egypti lopulta liittyi sotaan Uus-Assyrian puolelle Nabopolassaria vastaan, Juudea kuninkaansa Josian johdolla asettui Nabopolassarin puolelle. Egypti voitti sodan ja Josia menetti henkensä sen melskeissä. Raamatun mukaan Josia oli oikeamielinen kuningas, toisin kuin monet muut Juudean kuninkaat. Josian kuoltua hänen kolmas poikansa, Joahas, peri kruunun. Egyptin faarao Nakau II kuitenkin syrjäytti hänet ja teki Josiahin toisesta pojasta, Joojakimistä, kuninkaan. Rabbiinisen kirjallisuuden mukaan Joojakim oli jumalaton tyranni, joka syyllistyi kauhistuttaviin synteihin ja rikoksiin. Hänellä oli mm. tapana murhata miehiä ja raiskata sitten näiden vaimot.

Kun sitten Nebukadressar vuonna 605 eaa. kukisti Egyptin ja valloitti kaikki alueet Egyptin rajalta Meediaan asti, Joojakim oli pakotettu alistumaan Babylonian vasalliksi. Joojakim palasi ensi tilassa takaisin Egyptin puolelle ja Nebukadnessar oli pakotettu hyökkäämään Jerusalemiin. Hyökkäyksiä oli lopulta kolme ja ne noudattivat ikivanhaa sumerien koodistoa. Ensin hyökkäsivät Nebukadressarin liittolaiset ja siinä taistelussa kuoli Joojakim. Hänen poikansa Joojakin antautui lähes taistelutta perässä tulleille babylonialaisille, jolloin koodiston mukaan kaupunki säästettiin. Joojakin tärkeimpine alaisineen vietiin Babyloniin rauhan takeiksi ja rangaistuksena kapinasta myös osa Jerusalemin aarteista. Syrjäytetyn kuninkaan tilalle Nebukadressar asetti tämän sedän Mattanjan, joka vannoi valan Babylonialle ja sai nimekseen Sidkia. Sidkiasta tuli kuitenkin Babyloniaa vastustanut kapinajohtaja vastoin kaikkien neuvonantajiensa mielipiteitä, eikä Nebukadressarille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kukistaa kapina. Vaihtoehtona olisi nimittäin ollut alueiden paluu Babylonian arkkivihollisen Egyptin valtapiiriin. Tällä kertaa Jerusalem ei antautunut helpolla ja 30 kuukauden piirityksen jälkeen rangaistus oli vanhan koodiston mukaisesti ankara. Todellisuus ei silti ollut aivan Raamatun kertomuksen luokkaa. Arkeologiset löydöt osoittavat rakenteiden täydellisen tuhoutumisen, mutta raunioista löytyneen runsaan aseistuksen lisäksi ihmisuhreja ei ole löytynyt. Kaiken lisäksi Jerusalemin valloitus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, päinvastoin.

Täsmälleen sama oli tapahtunut reilut 100 vuotta aiemmin jakautuneen valtion pohjoisosissa, Israelissa, sen pääkaupungissa Samariassa. Kuningas Hoosea oli liittoutunut Egyptin kanssa, jolloin Assyria oli hyökännyt Israelia vastaan. Kolmen vuoden piirityksen jälkeen Sargon II valtasi Samarian ja Israel luhistui. Kansa vietiin siirtolaisina Assyriaan ja 10 juutalaista heimoa 12:sta katosi historiaan. Kyse ei ollut Assyrian kostosta, vaan sen imperialistisesta strategiasta, jolla se pyrki ehkäisemään kansojen ja heimojen kapinointia. Kaiken alkuunpanijana oli kapinointi imperiumia vastaan.

Ei voi myöskään sanoa Nebukadressarin toimineen Jumalaa vastaan, sillä Aamoksen kirja sanoo useaan kertaan suoraan, että Babyloniaan karkotus oli rangaistus väärien jumalien palvelemisesta ja yleisestä rappiosta. Väärillä jumalilla viitataan Baaliin ja Molokiin eli kyse on julminta julmimmasta lapsiuhrikultista. Lisäksi Jumalan kiittelemä kuningas Josia oli taistellut Uus-Babylonian rinnalla, kun taas rappiokuninkaat Joojakim ja Joojakin kapinoivat Nebukadressaria vastaan. Joojakin tuli kuuluisaksi Jumalan kirouksesta. Kirous on kirjattu profeetta Jeremian kirjaan 22:28–30. Profeetta Jeremia oli myös Uus-Babylonia -myönteinen ja vastusti kuningas Sidkian kapinointia.

Väestön vieminen vankeuteen Babyloniin herättää helposti vääriä mielikuvia. Ensinnäkään väestön määrä ei ollut valtava. Arkeologi Hillel Geva Jerusalemin hebrealaisesta yliopistosta on arvioinut Jerusalemin väkiluvuksi 6000 Nebukadressarin valloittaessa sen. Valtaosa kapinallisista pakeni vuorille ja köyhälistölle annettiin viinitarhat hoidettaviksi, sillä Babylonia tarvitsi Juudean viiniä. Etuoikeutetun kansan suurin osa oli viety Babyloniaan jo edellisen kapinan yhteydessä, joten mitään massiivista väestön siirtoa Babyloniaan ei tapahtunut. Babyloniassa juutalaiset sijoittuivat ympäri valtakuntaa erilaisiin tehtäviin pienviljelijöistä erilaisiin hallintotehtäviin ja kuningashuoneen palvelukseen. Vain hyvin pieni osa päätyi orjiksi.

Isossa kuvassa Nebukadressarin sotatoimet olivat juutalaisuuden kannalta lopulta hyvä asia. Karkotus Babyloniaan on nimenomaan se asia, joka yhdistää myöhempien sukupolvien juutalaisuutta. Kun Persian kuningas Kyyros II Suuri vapautti juutalaiset valloitettuaan Babylonian, suurin osa heistä ei halunnut palata. Jerusalemiin palanneet taas eivät hyväksyneet sinne jäänyttä alkuperäisväestöä temppeliä rakentamaan ja juutalaisiksi laskettiin ainoastaan Babyloniassa pakkosiirrossa olleet. Babyloniaan jääneet juutalaiset muodostivat kuitenkin vuosisadoiksi ylivoimaisesti suurimman juutalaisyhteisön ja Babylonian akatemioissa esimerkiksi kirjoitettiin ns. babylonialainen Talmud, joka on laajempi ja luettavampi kuin ns. jerusalemilainen Talmud. Yhä nykyään Talmudista puhuttaessa viitataan lähes aina babylonialaiseen versioon. Tosin siinä vaiheessa Babylonia oli jo ajat sitten kadonnut valtiona maailmankartalta.

Nebukadressar tuo monella tapaa mieleen Sargon Suuren. Hän oli loistava sotastrategi, jota ilman Uus-Babylonian tarina olisi jäänyt isänsä Nabopolassarin kapinaan Assyriaa vastaan. Imperiumin rakentaminen sotavoimin ei suinkaan ole ihmiskunnan jaloimpia hankkeita, mutta Nebukadressar rakensi valtakuntansa lain ja järjestyksen varaan. Oman aikansa dokumentin mukaan hän vastusti korruptiota ja kuin kopiona sumerikuningas Urukaginan vapauskartioista puolusti heikkoja, köyhiä, vammaisia ja leskiä. Oli lopulta kyse propagandasta tai ei, Nebukadressarin historia kertoo valloitettujen kansojen ja sotavankien inhimillisestä kohtelusta samaan aikaan ankaruuden ja taipumattomuuden kanssa kapinoiden kohdalla. Luonteeltaan hän oli luultavasti vähintäänkin erikoinen, ellei peräti hankala, mutta kukaan tavallinen ihminen ei olisi pärjännyt pahuuden kitkemisessä ihmiskunnan tieltä. Danielin kirja kertoo myös mielenkiintoisen tarinan Nebukadressarin unesta, jossa Jumala kertoo maailmanvaltojen nousuista ja romahduksista alkaen Nebukadressarin omasta valtakunnasta.

656 eaa. alkoi Uus-Assyrian syöksylasku, joka lopulta mahdollisti Nebukadressarin valtaannousun ja hänen toimensa taas pysäyttivät pimeimmän vallan. Nebukadressar ei suinkaan ollut yksin. Samaan aikaan Assyrian romahduksen ja Uus-Babylonian joutsenlaulun kanssa maailmassa tapahtui hämmästyttävä viisauden samanaikainen nousu neljässä eri sivilisaatiossa lännestä itään. Saksalainen filosofi Karl Jaspers kutsui ajankohtaa akseliajaksi. Jaspersin teoria on saanut osakseen kovaa kritiikkiä muutamilta kirkkoon kytkeytyneiltä historioitsijalta, jotka ovat pitäneet ajatusta vaarallisena – sinänsä aika erikoinen ajatus… Johtava argumentti on ollut, ettei neljän täysin eri sivilisaation ajattelijoilla voi olla ollut mitään yhteyttä, kun näistä vain kahdella sivilisaatiolla on ollut jonkinlainen yhteys. Väite on outo, sillä suuret ajattelijat eri sivilisaatioissa ja näiden elinajat ovat fakta. Kysymys kuuluu pikemminkin, onko taustalla samat auringon aktiivisuuteen liittyvät syyt, kuin tässä artikkelisarjassa on jo tullut esiin ja Schumannin resonanssin muodostama kollektiivinen kenttä?

Jaspersin teoria ei suinkaan ole ainoa lajissaan. Vielä hämmästyttävämpi havainto samasta aiheesta on teoria ihmiskunnan viisauden lakipisteestä, jossa käännekohta sijoittui selvästi 600-luvulle eaa.. Tällöin vaikuttivat vedalainen viisas Yajnavalkya Intiassa, demokratian isä Solon Kreikassa, Zarathustra (Zoroaster) Persiassa ja Jeremia Jerusalemissa. 500-luvulla vaikuttivat mm. Lao Tzu, Confucius ja Sun Tzu Kiinassa, Buddha (Siddhartha Shakyamuni Gautama) Intiassa ja Pythagoras Kreikassa. Kiinassa ja Kreikassa vaikutti 500-luvulla monia muitakin merkittäviä hahmoja, joiden nimet eivät ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Kuriositeettina voisi mainita Kreikasta Herakleitoksen, joka syntyi vain 28 vuotta Buddhan jälkeen ja opetti samoja perusoppeja. Herakleitoksen mukaan kaikki on väliaikaista; että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harhaa. Häntä ei suotta kutsuta Kreikan Buddhaksi. Hän peilasi myös Lao Tzun oppia jinistä ja jangista; että sielu on sekoitus tulta ja vettä, valoa ja pimeyttä.

Reduktiivisesti ajateltuna saattaa tuntua vieraalta, että lyhytkestoinen, voimakaskin, aurinkomyrsky voisi vaikuttaa historiankulkuun pidempään kuin hetkellisenä levottomuutena. Geomagneettiset myrskyt ovat aktiivisimmillaan useimmiten aurinkosyklin laskun alkuvaiheessa (18), eli sitä ennen on jo aurinkopilkkujen huippu vaikuttanut vuosien ajan. Äärimmäisen voimakas myrsky voi myös vahingoittaa maan magneettikenttää ja vaikuttaa siten vuosia tapahtuman jälkeenkin. Nämä ovat kuitenkin vain rationaalisia selityksiä ilmiöstä, jota emme vielä tunne kovinkaan hyvin. Seuraava osa avaa aiheesta uusia ulottuvuuksia. Jos Miyake-tapahtuman vaikutukselle saa antaa hieman eksoottisemman selityksen, niin ehkä sitä voisi verrata kuvaannollisesti veteen putoavaan kiveen. Se synnyttää joka suuntaan leviävän aallon ja Miyaken tapauksessa aalto leviäisi aikajanalla niin eteen kuin taaksepäinkin ja sivulle muihin aikajanoihin. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että magneettikentät pystyvät manipuloimaan aikaa. Seuraava osa raottaa sitä verhoa.

Viitteet

1. Dewey ER, Mandino O (1973). Cycles: The Mysterious Forces That Trigger Events. New York: Manor Books

2. Ertel, S. (1996). Space weather and revolutions - Chizevsky's heliobiological claim scrutinized. 38. 3-22.

3. Galtung J (1980). Peace and World Structure. Essays in Peace Research. Vol. IV. Copenhagen: Ejlers.

4. Halberg F, et al. (2008) “Cycles Tipping the Scale between Death and Survival ( = “Life” )” Progress of Theoretical Physics Supplement, Volume 173, February 2008, Pages 153–181, https://doi.org/10.1143/PTPS.173.153

5. Williams PL (2015) Operation Gladio: The Unholy Alliance between the Vatican, the CIA, and the Mafia, Prometheus Books, New York

6. https://off-guardian.org/2019/04/06/operation-gladio-the-unholy-alliance/

7. Dee MW, Pope BJS (2016) “Anchoring historical sequences using a new source of astro-chronological tie-points” Proceedings of the Royal Society A: Mathematical, Physical and Engineering Sciences; Volume 472; Issue 2192. http://doi.org/10.1098/rspa.2016.0263

8. The Cambridge ancient history. (2007) - 2nd edn. Vol.3 Pt. 2 The Assyrian and Babylonian empires and other states of the Near East, from the eighth to the sixth centuries b.c. s. 149

9. Miyake F et al. “Large 14C excursion in 5480 BC” Toshio Nakamura Proceedings of the National Academy of Sciences Jan 2017, 114 (5) 881-884; DOI: 10.1073/pnas.1613144114