Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa3: Universumin halki 8 minuutissa

Universumin halki 8 minuutissa

Magnetismia olisi keskiajalla varmasti pidetty magiikkana ja nykyaikana vastaavia ilmiöitä ilman selitystä kutsutaan paranormaaleiksi. Kun jokin ilmiö, kuten edellisissä osissa sydänyhteys ja kollektiivinen tietoisuus, pystytään selittämään magnetismilla, siitä tuleekin luonnollinen. Jotkut saattavat kokea sen pettymyksenä, ikään kuin yliluonnollisia ilmiöitä ei olisikaan olemassa. Todellisuudessa magnetismi avaa meille ainoastaan portteja ja niiden takana on yhä suuri arvoitus. Kuten tulemme huomaamaan, monet magnetismin selittämät asiat ovat kirjaimellisesti uskomattomia. Ehkä niiden suhteen osuvin toteamus tulee Isaac Asimovilta: ”Kaikkein jännittävin lause kuulla tieteessä puhuttaessa uusista löydöistä, ei olekaan "Heureka!", vaan "tuo on hassua ..."

 
7.5 Hz kaikkialla ja kaiken alla

Sattumaa tai ei, mutta Schumannin ensimmäiseen resonanssitaajuuteen 7.5 Hz törmää yllättävissäkin yhteyksissä. Esimerkiksi rakentamisessa pitää huomioida asioita, joita voisi kutsua oman alansa esoteeriseksi tiedoksi. Yksi tällainen tieto liittyy värähtelyyn, joka korostuu moderniin rakentamiseen liittyvän keventämisen yhteydessä. Kun esimerkiksi suunnitellaan kevytpalkkien päällä kelluvia parvekkeita, sen luonnollisen värähtelyn taajuuden pitää olla yli tietyn arvon. Insinöörit tuskin ovat pohtineet tuossa yhteydessä Schumannin resonanssia, mutta kokemus on osoittanut rajataajuuden olevan 7.5 Hz. Se ei ainoastaan eliminoi tarpeetonta värähtelyä, vaan mahdollistaa myös mahdollisimman kustannustehokkaan rakentamisen.

Esoteerinen rakennustieto

Toinen insinöörien kokeellisesti tekemä keksintö on, että mineraalien etsinnässä syvältä maan pinnan alta ilmasta käsin sähkömagneettisella mittauksella antaa ylivoimaisesti parhaan tuloksen 7.5 Hz:n taajuudella.

Syväluotaus

Nämä esimerkit eivät kuitenkaan ole suoraan tämän artikkelisarjan sisältöä ja ruotsiksi voisi sanoa: bara normal. Sen sijaan Ludvigin tutkimusryhmän havainto vuodelta 1974 (1) osoitti, että Schumannin resonanssi on edellytys biotrooppiselle ärsykkeelle (parasiitit ja symbiontit) elävissä organismeissa. Tsuvayev (2) osoitti vuonna 1978, että sienet ja vesikasvit lakkaavat kehittymästä, jos ne eristetään ympäröivästä magneettikentästä. On myös varsin merkillistä, että ihmiskehon akustinen resonanssitaajuus on 7.5 Hz ja keho on erityisen herkkä tälle akustiselle taajuudelle. Tarpeeksi voimakkaana se voi saada aikaan muutoksia kehon toiminnassa.

Omne vivum ex vivo via crebritudo

Schumannin kenttään liittyy myös piirteitä, jotka tuovat mieleen lähinnä paranormaalit ilmiöt. Nobelin palkinnon voittaja Luc Montagnier tutkimusryhmineen teki kymmenisen vuotta sitten hämmästyttävän havainnon. He asettivat kaksi koeputkea sähkömagneettisen kentän piiriin. Toisessa oli DNA-materiaalia vedessä ja toisessa täysin puhdasta vettä. 18 tunnin jälkeen puhtaasta koeputkesta saattoi mitata saman sähkömagneettisen signaalin kuin DNA-materiaa sisältäneestä tuubista. Kun sitten puhtaaseen veteen lisättiin nukleotidejä, alukkeita ja polymeraasia, niistä muodostui 98%:sti identtinen DNA alkuperäiseen nähden. Sama toistui jokaisessa kokeessa. Montagnierin tutkimusraportti selittää ilmiön ionisyklotroniresonanssilla, joka viittaa suoraan Schumannin ensimmäiseen resonanssitaajuuteen. Koe ei onnistunut alle 7Hz:n taajuudella. (3)

Samoihin aikoihin venäläinen Peter Gariaev julkaisi tutkijakollegoineen raportin, jossa tuotiin esiin käsite ”DNA-kummitusefekti”. Siinä todettiin DNA-näytteen jättävän ilmaan hologrammimuistijäljen, joka kestää jopa kuukauden. Kun sen puhalsi pois typpikaasulla, se palasi aina muutaman minuutin päästä takaisin. Raportti osoittaa, ettei muistiefekti johdukaan vedestä ja Gariaev spekuloi sen olevan DNA:n erityispiirre. (4)

Kiinalaisamerikkalainen pariskunta, biofysiikan tohtori Huping Hu ja lääketieteen tohtori Maoxin Wu ovat tehneet yhdessä tietoisuustutkimusta ja kehittäneet ns. spin-välitteisen tietoisuusteorian. Heidän tekemänsä kokeet ovat yksinkertaisuudessaan lähinnä paranormaaleja, paitsi, että ne ovat selitettävissä modernilla fysiikalla ja samalla ne selittävät monia paranormaaleja ilmiöitä. (5) Kaiken lisäksi niiden pohjalta pystytään rakentamaan täysin uutta teknologiaa, jota voi kutsua henkiseksi teknologiaksi. Joissain yhteyksissä sitä kutsutaan nimellä AT, alien technology. Toistaiseksi kukaan ei ole ainakaan julkisesti toistanut kokeita, eikä toisaalta kukaan ole kokeellisesti kumonnutkaan niitä. Ehkei maailma vielä ole tähän valmis? Tutkimuksessa on myös piirteitä, joiden takia sitä ei pidä, kuten TV:ssä usein sanotaan, kokeilla kotona.

Kokeissa onnistuttiin siirtämään erilaisten aineiden vaikutus välimatkasta riippumatta ja viiveettä äärimmillään 10000 km:n päähän, mutta kohde olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka toisissa galakseissa. Vielä uskomattomampi oli toinen koe, jossa veden lämpötilaa, PH-arvoa ja jopa painoa pystyttiin muuttamaan kaukaa vaikuttamatta suoraan tähän vesinäytteeseen. Kokeissa tarkoituksena oli osoittaa kvanttikietoutuminen makrotasolla ja se saatiin aikaiseksi syöttämällä magneettikelalla magneettipulsseja taajuusalueella 5 Hz-10 kHz eli keskimäärin 7.5 Hz:n alueella. Kyse on siis Schumannin resonanssista.

Matalataajuiset magneettipulssit eivät kuitenkaan olleet ainoa toimiva ratkaisu, vaan kvanttikietoutuminen saatiin aikaiseksi myös laserilla ja jopa mikroaaltouunilla. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen, miten tämä kaikki liittyy Schumannin resonanssiin? Schumannin kentässä on pohjimmiltaan kyse makroskooppisesta kvanttikietoutumisesta, jossa kaikki maan pinnalla elävät jakavat saman informaation, minkä Schumannin resonanssi aktivoi. Toisin päin ajateltuna se on kvanttikenttä, jonka jokaisessa pisteessä on kaikki sen sisältämä informaatio. Yhteys ei suinkaan rajoitu maapallolle, mutta maan pallopinnan kattava kenttä on alituisessa yhteydessä. Avaruuteen linkki pitäisi luoda joko viemällä se toiseen päähän tai avaamalla linkki identtisesti koodatulla magneettikentällä. Tällöin kyseessä on tähtiportti, johon palaamme myöhemmin.

Hu&Wu:n kokeet tekevät paranormaalista normaalia. Telepatia ja telekineesi eivät enää olekaan selittämättömiä. Ja jos olet naureskellut homeopatialle, kannattaisi harkita kantaansa uudelleen. Vedessä ei nimittäin tarvitse olla yhtään vaikuttavaa molekyyliä tai atomia ja silti siinä voi olla täysin vaikuttava informaatio noista molekyyleistä.

5G vai 0G?

5G herättää syystäkin suurta huolta, sillä sen terveysvaikutuksia ei tiedetä jatkuvassa ja massiivisessa kuormituksessa. Kaikesta hypetyksestä huolimatta ei ole suinkaan selvää, että koko hanke tulee teknisesti koskaan onnistumaan. Ensinnäkin taajuuden kasvaessa aallonpituus lyhenee ja aallon läpäisevyys heikkenee. Ne eivät etene seinien, puiden lehdistöjen tai sateen läpi. Tähän ongelmaan on kehitetty miniatyyriantenneja, joita tarvitaan tuhkatiheään. Se saattaa vielä toimia taajamissa, mutta Suomen kaltaisessa maassa koko maan kattavuus on pelkkää haaveilua. Kolmas ja ehkä suurin ongelma on interferenssi, joka sotkee liikennettä: mitä enemmän ja tehokkaampaa liikennettä, sitä suurempi interferenssi signaalien kohdatessa. Tähänkin on kehitetty ratkaisu älykkäästä liikenteenohjauksesta, mutta sen lopullinen toimivuus selviää vasta todellisessa kuormitustilanteessa. Ei tarvitse olla suuri meedio ennustaakseen, että äärimmäisen monimutkainen, kaiken hallitsemiseen pyrkivä ratkaisu ei voi olla kovin vakaa. Ehkä käyttäjien into koko tekniikkaan romahtaa, kun näennäisestä nopeudesta huolimatta saakin vain pätkivän palvelun.

Onnistui 5G-tekniikka tai ei ja vaikkei se lopulta olisikaan koko väestöllä, eläimillä ja kasvikunnalla kerralla tehtävässä kokeessa elämälle haitallinen, niin se on silti äärimmäisen kömpelö ja näköalattomuuteen perustuva ratkaisu. Miksi kasvattaa koko ajan taajuutta ja signaalien energiaa, kun sen rajat ovat kuitenkin edessä? 6G olisi jo lähi-infrapuna-alueella, eikä ole hirveän vaikea kuvitella, millaisiin vaikeuksiin sellainen johtaisi.

Mitä jos käännettäisiin ajatus täysin ympäri ja alettaisiin reilusti alentaa taajuutta ja pidentää aallonpituutta. Schumannin taajuudella 7.5 Hz signaali voisi olla kaikkialla yhtä aikaa, eikä eri pisteiden välillä itse asiassa liikkuisi mitään dataa. Se ei kuormittaisi mitään. Ja jos laitteet perustuisivat kvanttikietoutumiseen, kahden välisen yhteyden luomiseen ei tarvittaisi kuin hyvin yksinkertainen prosessori ja rautakaupasta saatavilla olevia komponentteja. Sellaisten laitteiden välillä ei liikkuisi mitään signaalia, joten niitä ei voisi salakuunnella. Ehkä siksi emme tule sellaista tekniikkaa näkemäänkään. Toisaalta sellaisella laitteella voisi kommunikoida kaukaisimpienkin tähtisisartemme kanssa reaaliajassa. Ja tietyin järjestelyin itsemmekin kanssa menneisyydessä tai potentiaalisessa tulevaisuudessa.

Aikaisemmin mainittu poikkitieteellisen biologisen psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger teki ryhmineen useita mielenkiintoisia tutkimuksia, joita ei ilmeisestikään katsottu hyvällä. Tähän sain sattumalta henkilökohtaisen näkökulman. Vuonna 2013 tutustuin amerikkalaiseen virallistettuun kaukonäkökouluttajaan, jonka kanssa löysimme paljon yhteistä. Kävimme aktiivista sähköpostikeskustelua, kunnes erehdyin mainitsemaan Persingerin nimen. Kirjeenvaihtomme loppui siihen kuin veitsellä leikaten. Samana vuonna Persinger julkaisi tässä esittelemäni tutkimukset. Pari vuotta sitten tapaus tuli mieleeni ja siinä yhteydessä tarkistin Wikipediasta, mitä Persingerille kuului. Vasta siinä vaiheessa aloin pohtia aikaisempaa kokemustani tarkemminkin. Persinger savustettiin epämääräisin perustein yliopistovirastaan vuonna 2016 ja hän kuoli suhteellisen nuorena vuonna 2018.

Persinger teki ryhmineen tietoisuustutkimusta, mutta siinä ohella tuli ilmi paljon muutakin. Tutkimukset pohtivat ajatusta, että tietoisuus on fotonikenttä ja tutkimustulokset antavat merkityksen vanhalle metafyysiselle ja esoteeriselle ajatukselle Universumista tietoisuutena. Meitä kiinnostaa tässä yhteydessä ennen kaikkea tutkimuksen havainto, että kahden yhdenmukaisen magneettikentän yhdistämät, kaukana toisistaan sijaitsevat paikat jakavat yhteisen aika-avaruuden. Kyse on tähtiportista kahden kaukana toisistaan olevien pisteiden välillä. Persinger päätyi jopa laskemaan ajan, joka kuluisi tähtiportissa Universumin ääripäiden välillä. Ottamatta kantaa laskennan todenperäisyyteen, sen antama tulos kuitenkin säväyttää. Matkaan menisi hänen mukaansa 7-8 minuuttia!

Ensimmäisessä tutkimuksessa tähtiportin (Persinger ei kutsu sitä sillä nimellä) toiminta todennetaan fotoneilla ja sekä toisessa että kolmannessa kokeessa yhdistämällä kaukana toisistaan olevat ihmisaivot, ensin 300 km:n päästä ja sitten 6000 km:n päästä. Tutkimukset tuovat konkretiaa väitteeseen, että Schumannin kenttä yhdistää ihmisaivoja globaalisti.

Sensaatiomaista on se, että kolmessa tutkimusraportissa kuvataan tähtiportin toteutus hyvinkin yksityiskohtaisesti. (6, 7, 8)

Tähtiportteja tai portaaleja, joita NASA kutsuu x-pisteiksi, esiintyy avaruudessa maapallonkin läheisyydessä. Vaikka ne ovat epävakaita ja lyhytaikaisia, ne toden totta yhdistävät kaukaiset pisteet toisiinsa. Mielenkiintoisinta näissä on, että ne pystyvät siirtämään myös materiaa.

Tähtiportti

Heliobiologiaa ja astropsykologiaa

Geomagneettisen kentän vaikutusta ihmiseen ei ole juurikaan tutkittu ja vasta äskettäin saatiin ensimmäiset viitteet siitä, että ihminen voi aistia sen. Eläintenhän tiedetään suunnistavan sen perusteella, mutta ihmiseltä ei ole löydetty tarvittavaa magneettista aistia. Wang kollegoineen (9) havaitsi vasteen EEG:ssä 8-13 Hz:n alueella, mikä tarkoittaa 7.5 Hz:n oskillonia eli samaa yhteyttä, kuin kaikessa muussakin. Se ei silti tarkoita sitä, että aivot olisivat magneettikentän aistin takana.

Sen sijaan avaruussään tiedetään vaikuttavan ihmisten käyttäytymiseen ja terveyteen, mutta se on monimutkainen kokonaisuus. Auringon aktiivisuus on geomagneettisten myrskyjen ja alimyrskyprosessin takana, mutta auringon aktiivisuuskin ilmenee monella tapaa: auringonpurkauksina, koronan massapurkauksina, korkeanopeuksisina virtauksina, auringon hitaan ja nopean aurinkotuulen kohtaamisvyöhykkeinä ja muina häiriöinä. Aurinko vaikuttaa jopa galaktisen kosmisen säteilyn sisäänvirtaukseen. Auringon aktiivisuuden eri muodot vaihtelevat auringonpilkkujakson sisällä osan saavuttaessa maksimin sen huipulla ja osa laskevalla jaksolla. Geomagneettiset myrskyt ovat huipussaan useimmiten jakson laskuvaiheen alkupuolella. Vastaavasti kosmisen säteilyn määrä saavuttaa huippunsa aurinkopilkkujakson pohjalla ja näiden määrissä on valtavia eroja eri jaksojen välillä. (10)

Elchin S. Babaye on yksi uranuurtajista geomagneettisten myrskyjen vaikutusten tutkimisessa, mitä tulee niiden vaikutukseen ihmisiin. Vuonna 2007 julkaistussa tutkimusraportissa hän toteaa, että geomagneettisen aktiviteetin häiriöt vahvistavat ihmisten negatiivisia tunteita, mutta eivät vaikuta ihmisten perusluonteeseen. Reaktiivinen ahdistuneisuus ja rauhattomuus lisääntyvät, mutta ihmiselle luonteenomainen ahdistus ei muutu merkittävästi sen seurauksena. QEEG-analyysissä myrskyt näkyvät 4-13 Hz:n alueella eli ensimmäisen oskillonin modulaatioiden alueella. Vaikutukset esiintyivät oikeassa aivopuoliskossa. Fyysisesti vaikutukset näkyvät sydämen toiminnassa. Verenpaine nousee ja sydänkohtaukset lisääntyvät, kun taas kosmisen säteilyn huiput vaikuttavat ainoastaan sydänkohtausten määrää lisäävästi. (11)

Bryce P. Mulligan kollegoineen tarkensi tutkimuksessaan (12) geomagneettisten myrskyjen vaikuttavan nimenomaan oikeaan etulohkoon aivoissa, eivätkä pystyneet sitä selittämään. Sillä, että vaikutus kohdistuu juuri oikeaan lohkoon ja varsinkin sen etuosaan, on merkittävä vaikutus ihmisen käytökseen yksilönä ja joukoissa. Oikean aivolohkon etuosan merkitys kontekstuaalisen informaation käsittelyssä tekee siitä ratkaisevan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sen lisäksi etuosan häiriöt aiheuttavat takaosan inhibition laskua ja siitä seuraa tahdosta riippumatonta kiihtymistä, kuten Babayen tutkimus (11) osoitti. Yhdessä sosiaalisen käyttäytymisen häiriöiden kanssa vaikutukset ihmiskuntaan voivat olla dramaattisiakin, kuten myöhemmin tulemme näkemään. Oman elementtinsä antaa vielä se seikka, että etuosan häiriöt sotkevat omaelämänkerrallista muistia, ja sotkevat toiveita sekä unelmia todellisuuteen.

Oikean aivopuoliskon etulohkolla on toinenkin, varsin mystinen rooli. Persinger julkaisi mystisistä ja uskonnollisista kokemuksista tieteellisen tutkielmakoosteen (13) ja kutsui ilmiötä nimellä ”aistittu läsnäolo”. Siinä hän kuvaa aistimuksia erilaisista entiteeteistä, hyvistä ja pahoista, sekä kehosta irtautumisia ja aika-avaruuden vääristymisiä selittäen ne aivolohkojen minäkäsitysten yhdistymisellä. Persinger on ainakin tuossa vaiheessa ollut hyvinkin skeptinen mystisten kokemusten suhteen ja teksti huokuu ajalle tyypillistä ontologista reduktionismia.

Vuonna 2002 Persinger julkaisi raportin (14) kokeesta, jossa heikko, kompleksi ja värähtelevä magneettikenttä kohdistettiin aivojen eri kohtiin. Oikeaan temporoparietaaliseen alueeseen kohdistettuna se aiheutti aistittuja läsnäoloja, pelkoja ja outoja hajuaistimuksia. Johtopäätelmänä Persinger teki arvion, että kokemukset jumal- tai henkiolennoista olisivat aivojen tuottama illuusio.

Booth kollegoineen (15) yhdisti Persingerin havainnot aistitusta läsnäolosta myös geomagneettisiin häiriöihin ja teki saman johtopäätöksen, että aistitut läsnäolot ovat vain oikean aivopuoliskon aiheuttamia harhoja. Persinger saattoi ehkä muuttaa käsitystään kymmenen vuotta myöhemmin, kun hän onnistui luomaan samalla menetelmällä tähtiportin kaltaisen yhteyden, joka aktivoi aivoja juuri samalla temporoparietaalisella alueella. Illuusion sijaan saattaa sittenkin olla kyseessä yhteys fyysisen 3D-maailman ulkopuolelle.

Noetiikka ja kehosta irtautuminen

Noetiikka on metafyysinen filosofia, joka käsittelee mielen ja älyn tutkimusta. Sanana noetic tarkoittaa järkevää, älyllistä ja älykästä, mikä saattaa ärsyttää perinteisen tieteennäkemyksen omaavia. Onhan noetiikan kohteena mm. paranormaalit ilmiöt ja vaihtoehtoiset terveydenhoitokeinot. Laajemmalti katsoen kyseessä on toinen nimi henkisille tieteille, joissa materiaalisen rinnalle tuodaan ei-materiaaliset ja ei suoraan mitattavissa olevat ilmiöt.

Persingerin ja Boothin näkemykset henkisten kokemusten illuusiomaisesta luonteesta temporoparietaalisen oikean aivolohkon tuottamana eivät suinkaan ole ainutkertaisia. Reduktionistisen tieteennäkemyksen mukaan kyseessä on nimenomaan temporoparietaalinen häiriö (16, 17). Tieteen vaikeudesta käsitellä henkimaailman asioita kuvaa hyvin psykiatri Raymond Moodyn jo vuonna 1975 kirjoittama klassikkoteos ”Life after life” (18). Vaikka kirja rakentuukin tieteellisen tarkastelun varaan, sen saama vastaanotto tiedeyhteisössä oli suorastaan tyrmistynyt. Esimerkiksi psykologi James Alcock (19) käytti argumenttina sitä, että Moody on sivuuttanut tieteellisen kirjallisuuden teoriat hallusinatorisista kokemuksista. Kyseessä oli haastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimus ihmisten kokemuksista, jonka olisi pitänyt tieteellisen objektiivisuuden nimissä synnyttää jatkotutkimuksia.

Kardiologi Michael B. Sabomia pyydettiin lääketieteelliseksi asiantuntijaksi tilaisuuteen, jossa kuolleista palannut ihminen kertoi kokemuksistaan. Vaikka hän toimikin kardiologina sairaalan ensiapuosastolla ja näki kuolleista elvytyksiä säännöllisesti, hän ei ollut koskaan kuullut kertomuksista tuonpuoleisesta. Se sai hänet kuitenkin uteliaaksi ja vähitellen häpeänpelon hälventämisen jälkeen potilaat alkoivat kertoa yksi toisensa jälkeen. Lopulta Sabom päätti tehdä aiheesta kliinisen tutkimuksen ja kirjasi potilaiden yksityiskohtaisia kuvauksia mm. kehosta irtautumisesta. (20) Monet kertomukset sisälsivät asioita, joita edes täysin hereillä oleva ihminen ei olisi kyennyt havaitsemaan, saati sitten kliinisesti kuollut. Edes hoitohenkilökunta ei ollut havainnut kaikkea, joihin jälkitutkimukset antoivat selityksen. Tutkimustulokset yhdistettyinä Sabomin systemaattiseen tutkimusmenetelmään lienee aiheuttanut skeptikoissa kognitiivista dissonanssia, sillä tuloksia on yritetty kumota Sabomin puolueellisuudella, todisteiden peukaloinnilla ja valemuistojen istuttamisella potilaiden mieliin.

Psykologian emeritus professori Kenneth Ring teki tutkimuksen (21) varsin erikoisesta ryhmästä kehosta irtautuneita ja kuolleista palanneita. Nämä tapaukset olivat olleet sokeita syntymästään saakka ja kuten eräs tapaus kuvasi tilaansa, hän ei ymmärtänyt valoa edes käsitteenä. Silti hän näki kaiken selvästi kehostaan irtautuessaan, kuten selvä enemmistö tapauksista. Ihmisaivoilta menisi aikaa oppia näkeminen, jos näköelimet alkaisivat yhtäkkiä toimia. Kehostaan irtautuneilla tämä oli välittömästi luonnollista.

Mikään edellä mainituista kolmesta tutkimuksesta ei viittaa häiriöön aivoissa tai illuusioon. Temporoparietaalisen oikean aivolohkon merkitystä ne eivät suinkaan kumoa, mutta merkitys on luultavasti toinen kuin reduktiivinen tiede olettaa. Aistitut läsnäolot ja muut mystiset ilmiöt saattavat hyvinkin johtua yhteydestä extradimensionaaliseen maailmaan, jonka siihen soveltuva magneettikenttä avaa. Asiaa olisi syytä tutkia, mutta se vaatisi ennakkoluulottomat lähtökohdat tutkimukselle.

Viitteet

1. Ludwig, W. 1974, Electric and Magnetic Field Strengths in the Open and in Shielded Rooms in the ULF-to LF-zone, in ELF and VLF Electromagnetic Field Effects, ed. M. A. Persinger, 35-80.
2. Merkulov, O. P. 1978, The Wonders of Magnetism, Technika, Kiev (ukrainaksi; 1986, unkariksi)
3. L. Montagnier, J. Aissa, E. Del Giudice, C. Lavalee, A. Tedeschi, and G. Vitiello, “DNA Waves and
Water,” (2010) http://arxiv.org/pdf/1012.5166
4. Gariaev, PP, et al. (2011) ”Principles of Linguistic-Wave Genetics”. DNA Decipher Journal, 2011; 1(1): 11-2
5. Hu H P, Wu M X. (2010) ”Experimental Support of Spin-mediated Consciousness Theory from Various Sources”. Journal of Consciousness Exploration & Research, 2010; 1(8): 918-928
6. Persinger M et al. (2013) ”Demonstration of Entanglement of Pure Photon Emissions at Two Locations That Share Specific Congurations of Magnetic Fields: Implications for Translocation of Consciousness”. Journal of Consciousness Expolaration & Research.  http: // jcer. com/ index. php/ jcj/article/ view/ 278
7. Persinger M et al. (2013) ”Experimental Demonstration of Potential Entanglement of Brain Activity over 300 Km for Pairs of Subjects Sharing the Same Circular Rotating, Angular Accelerating Magnetic Fields: Verification by s_LORETA, QEEG Measurements”. Journal of Consciousness Expolaration& Research.  http: // jcer. com/ index. php/ jcj/ article/ view/ 279
8. Rouleau N et al, (2015) “Experimental Evidence of Superposition and Superimposition of Cerebral Activity Within Pairs of Human Brains Separated by 6,000 Km: Central Role of the Parahippocampal Regions”. NeuroQuantology 2015;4: 397-407 doi: 10.14704/nq.2015.13.4.891
9. Wang C X et al. (2019) ”Transduction of the Geomagnetic Field as Evidenced from Alpha-band Activity in the Human Brain”. eNeuro 18 March 2019, ENEURO.0483-18.2019; DOI: https://doi.org/10.1523/ENEURO.0483-18.2019
10. Hynönen R (2013) “Geomagnetic activity and its sources during modern solar maximum”. Master’s thesis s.87, Theoretical physics, University of Helsinki
11. Babayev E S, Allahverdiyeva A A  (2007) “Solar and Geomagnetic Activities and Related Effects on the Human physiological and Cardio-Health State: Some Results of Azerbaijani and Collaborative Studies”. Advances in Space Research 40, 1941-1951.
12. Mulligan B P, Hunter M D, Persinger M A (2010) ” Effects of geomagnetic activity and atmospheric power variations on quantitative measures of brain activity: Replication of the Azerbaijani studies”. Advances in Space Research 45, 940–948.
13. Persinger, M A (1993) “Vectorial Cerebral Hemisphericity as Differential Sources for the Sensed Presence, Mystical Experiences and Religious Conversions”. Perceptual and Motor Skills, 76, 915-930. http://dx.doi.org/10.2466/pms.1993.76.3.915
14. Persinger, M. A., & Healey, F. (2002). “Experimental facilitation of the sensed presence: Possible intercalation between the hemispheres induced by complex magnetic fields.” The Journal of Nervous and Mental Diseases, 190, 533-541.
15. Booth JN, Koren SA, Persinger MA (2005) ”Increased feelings of the sensed presence and increased geomagnetic activity at the time of the experience during exposures to transcerebral weak complex magnetic fields.” Int J Neurosci. Jul;115(7):1053-79.
16. Blanke, O; Arzy, S (2005). "The Out-of-Body Experience: Disturbed Self-Processing at the Temporo-Parietal Junction". The Neuroscientist. 11 (1): 16–24. doi:10.1177/1073858404270885. PMID 15632275
17. Blanke, Olaf; Mohr, Christine; Michel, Christoph M.; Pascual-Leone, Alvaro; Brugger, Peter; Seeck, Margitta; Landis, Theodor; Thut, Gregor (January 2005). "Linking Out-of-Body Experience and Self Processing to Mental Own-Body Imagery at the Temporoparietal Junction". Journal of Neuroscience. 25 (3): 550–557. doi:10.1523/jneurosci.2612-04.2005. PMID 15659590
18. Moody, R. A. (1975). Life after life: The investigation of a phenomenon--survival of bodily death. Atlanta: Mockingbird Books
19. James Alcock. (1981). Psychology and Near-Death Experiences. In Kendrick Frazier. Paranormal Borderlands of Science. Prometheus Books. pp. 153–169. ISBN 0-87975-148-7
20. Sabom, M. (1982) Recollections of Death: a Medical Investigation, Harper & Row, New York
21. https://www.near-death.com/science/evidence/people-born-blind-can-see-during-nde.html