Outo Peli

 

Outo Peli

Olemme seuranneet omituista tenniksen kaltaista peliä 80 vuotta. Siinä Yhdysvallat pelaa kaikkia maailman maita vastaan. Aluksi peli oli reilua, mutta viimeiset melkein 50 vuotta se on muuttunut aste asteelta oudommaksi. Pelissä muut saavat tasoitusta ja sen seurauksena EU saa keskimäärin reilut 60 % pisteistä ja Yhdysvallat alle 40 %. Kiinalla etu on paljon suurempi, mutta keskitytään tässä vain Eurooppaan.  Eurooppalaiset seuraavat intohimoisesti tätä peliä, sillä niin monella on tässä niin paljon pelissä. Saattaa kummastuttaa, mikseivät amerikkalaiset protestoi pelin epäreiluista säännöistä huolimatta, mutta siihen on yksinkertainen selitys: tappioista korvikkeena he saavat suurimman osan palkkioista. Amerikkalaisia katsojia ei koko peli kiinnosta, koska heille on tarjolla parempia huveja. Kummallisinta pelissä on se, ettei kukaan tunnu tietävän, ketkä peliä pelaavat. Huimia palkintoja kuitenkin jaetaan. Ja on varaakin, mistä jakaa, sillä pelin ympärillä pyörii valtava oheisbisnes. Tuo oheisbisnes kattaa lähes kaikki elämänalat ja sitoo itseensä jopa ihmiset, jotka eivät edes seuraa koko peliä. Itse asiassa tuo oheisbisnes on perimmäinen syy, miksi koko peliä pelataan.

 

Pelin katto-organisaatiolla on valtavasti valtaa ja sillä on kaikki pelissä. Lahjonta, uhkailu ja kiristys ovat tietenkin arkipäivää, mutta vastustajia myös raivataan tieltä ja pahimmillaan jopa sotia käynnistetään. Puhumattakaan ihmisten massiivisesta harhautuksesta. Kaikesta tästä huolimatta ihmiset sulkevat silmänsä vääryyksiltä, koska peli tai muut huvit ovat liian tärkeitä. Kukaan ei uskonut sen voivan ajautua ongelmiin, koska se oli yksinkertaisesti kaikkivaltainen. Kukaan ei osannut odottaa mustaa joutsenta.

 

Talousteoriat

 

Tämän pelin nimi on globalismi ja tullit ovat sille kryptoniittia. Adam Smithin vapaan markkinafilosofian tai Ludwig Von Misesin ja hänen itävaltalaisen koulukuntansa kannattajat vastustavat Donald Trumpin tullimaksusuunnitelmia aivan yhtä todennäköisesti kuin kuka tahansa Davosin globalisti, mutta täysin eri syistä. Itävaltalaiset taloustieteilijät vastustavat tulleja olettaen, että suuret yritykset ovat ”vapaiden markkinoiden” operoijia ja, että globalismi on vapaiden markkinoiden tuote, mutta itävaltalainen koulukunta ei voinut aavistaakaan, miten kieroutuneen vapaasta markkinataloudesta voi saada. Eikä heillä ollut aavistustakaan Davosista tai eurodollarijärjestelmästä. Adam Smith vastusti merkantilismia varsinkin sen 1600-luvun vääristyneisyyden takia, mikä antaa eväitä kritiikille Trumpin politiikkaa kohtaan. Olihan merkantilismi itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jolla pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla.

Tilanne on kuitenkin peilikuva edellä kuvatun kanssa, sillä tällä hetkellä Kiina edustaa parhaiten merkantilismia yksinvaltiuden, kauppataseen ylijäämän ja kultakannan haalimisen perusteella. Eurooppakaan ei poikkea tästä muuten kuin kullan haalimisen osalta. Yhdysvaltain kauppataseen alijäämä on järkyttävä lähes kaikkien maiden suhteen, eikä siitä ole mahdollista päästä eroon ilman merkantilismia.

 

Tulleista on yritetty maalata kuva epäoikeudenmukaisena ja kilpailua rajoittavana, mutta se on kuitenkin vain vero ja hyvin pitkälti verrattavissa liikevaihtoveroon. Se kohdistuu yrityksiin, usein kansainvälisiin yrityksiin, jotka ovat päätyneet tuomaan valmisteita ja raaka-aineita ulkomailta kotimaisen sijaan. Toki sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös muihin maihin poliittisesti, mutta se edellyttää kohdemailta selvää kauppataseen ylijäämää.

 

Trumpin toimia kritisoivat vetoavat siihen, että tullit siirtyvät suoraan hintoihin ja aiheuttavat merkittävää inflaatiota. Tämä on kuitenkin lyhytnäköinen arvio. Todellinen inflaatio ei määräydy hintapyyntien perusteella, vaan perustuu siihen, miten paljon kuluttajat käyttävät näihin tuotteisiin. Ensinnäkin tullit lisäävät kotimaisten tuotteiden myyntiä, joka toki saattaa nostaa hintoja, jos kotimaiset tuotteet ovat lähtökohtaisesti kalliimmat, mutta samalla se lisää työllisyyttä ja kotimaisten yritysten kannattavuutta. Se, mikä usein sivuutetaan, on kulutustottumusten muutos. Yhdysvaltain kaltaisessa kerskakulutuksen maassa sillä voi olla iso merkitys. Ehkä autotalliin ei hankitakaan useampaa autoa tai vaihdeta uuteen vanhaan tahtiin. Tai elektroniikkatuotteiden kierrätys kaatopaikalle hidastuu. Kaikki tämä saattaa jopa lisätä hyvinvointia, sillä investointituotteisiin kuluu usein suuria summia ja ilman niitä varaa onkin enemmän palvelujen ostamiseen. Nämä taas ovat usein suoraan kotimaan työvoimaa työllistäviä ja kansantaloutta tehokkaimmin vauhdittavaa.

Mutta nyt Yhdysvalloilla on kiire rakentaa resursseja tuotannon lisäämiselle.

 

Miksi globalismi on vaarallista?

 

Globalismissa lähtökohtaisesti suuret syövät pienet ja sulautuvat alati suuremmiksi yksiköiksi. Valta globaaleissa yrityksissä on kätketty monimutkaisten ristiinomistusten taakse, josta on topologisia verkkomalleja ja supertietokonetta käyttäen on paljastunut hyvin pieni ryhmä finanssialan yrityksiä globaalin vallan takana. Samaan aikaan rajat hallitusten, yritysten, hallitusten ulkopuolisten organisaatioiden ja median välillä ovat hämärtyneet. Sanomattakin on selvää, ettei demokratian "we the people" -tarkoitus toteudu.

Kansainvälinen taloudellinen keskinäinen riippuvuus on eräänlaista orjuutta, etenkin kun mukana on yrityksiä ja kansalaisjärjestöjen välikäsiä. Ainoastaan resurssien päällekkäisyys ja paikallisuus edistävät todellisia vapaita markkinoita ja yksilönvapautta. Tullit voivat auttaa lisäämään paikallista tuotantoa ja kauppaa ja tehdä yhteisöistä itsenäisempiä. Siitä tulee väistämättä kustannuksia, mutta se on sen arvoista.

 

Mitä on pelissä?

 

Trumpin liikkeet vaikuttavat tarkoin suunnitelluilta ja luultavasti taustalla on päteviä asiantuntijoita. Trumpia syytetään ailahtelevaisuudesta, mutta juonen yllättävät käänteet ovat varmasti käsikirjoitettuja. Niin hyvää tuuria ei hänelläkään voi olla, vaikka pelastui luodilta kuin ihmeen kaupalla. Tulleilla uhkaaminen kohdistui aluksi Meksikoon ja Kanadaan, joista huumeilla ja etenkin fentanyylillä on ollut lähes vapaa pääsy Yhdysvaltoihin. Näistä Kanada saattaa yllättää, mutta sillä on pitkät perinteet kieltolain ajoilta alkaen, jota jatkoi huumeiden salakuljetus. Mutta fentanyylin pysäyttäminen ei ratkaise talousongelmaa. Meksikon kauppataseen ylijäämä on luokkaa 130 miljardia dollaria ja Kanadan luokkaa 60 mrd.$, ja mikä pahinta, ne ovat tuplautuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Kuvaavaa on, että Kanadan ylijäämä Yhdysvaltain kanssa on yhtä suuri kuin Japanilla, jota vielä jokin aika sitten pidettiin ylijäämien pahiksena. Vastaavasti Meksikon ylijäämä on suurempi kuin Euroopalla oli 10 vuotta sitten Yhdysvaltain kanssa. Kuvaavaa tässä on se, että Meksikon vientiteollisuus on menestynyt jo pitkään, mutta meksikolaisten elintaso on noussut vain vähän, kun heitä työvoimana käyttävät yritykset saavat edun, kuten myös jotkin hallituksen virkamiehet pöydän alta.

 

Eurooppa on Trumpin kannalta todellinen kivi kengässä ja erilainen kuin Kiina. Ei ole ihme, että Eurooppa onkin kolmantena listalla. Eurooppa on Yhdysvaltain suurin tuontimaa, vaikka Kiinan kauppataseen ylijäämä onkin suurempi. Lääketeollisuuden vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin on peräti 120 mrd. €. Näiden siirrettävyys Yhdysvalloissa lisenssillä valmistettavaksi on matala ja osalla on ehkä patenttioikeudet jo rauenneet, jolloin niiden kopioiminen tulee kyseeseen. Ajoneuvojen vientiarvo on n. 40 mrd. € ja sen siirtämistä Yhdysvaltoihin nopeuttaa huomattavasti Euroopan suunnitellut polttomoottorikiellot. Kokonaisviennin arvo on reilusti yli 500 mrd. €, joten lähtijöitä voi olla paljonkin. Vastaavasti suurin tuontituote Yhdysvalloista Eurooppaan on energia eri muodoissaan. Ilman Venäjän tuontia olemme pitkälti kiinni Yhdysvaltain energiassa, eikä tullien nostaminen sille voisi olla vahingoittamatta Eurooppaa. Samoin hävittäjäkaupat eri maiden kanssa ovat tullikorotusten ulkopuolella.

 

Eurooppa, Kanada ja Meksiko ovat ne maat, joiden kanssa Yhdysvallat voi vain voittaa lisäten omaa teollisuustuotantoaan. Ennen lopullisia tulleja tapahtuu varmasti paljon pumppausta, jolla nämä pakotetaan myös poliittisesti ruotuun. Kiina sen sijaan on vaikeampi tapaus. Sillä on lähes monopoli moniin harvinaisiin maametalleihin ja siksi Trump on pakotettu etsimään korvaavia lähteitä hinnalla millä hyvänsä. Siinä ei ole kyseessä talous vaan eksistentiaalinen uhka. Siksi Ukrainan ja Grönlannin mineraalivarat. Toinen Kiinaa koskeva erilaisuus on sen teollinen toimintamalli. Kiina menettäisi kilpailukykynsä paikallisiin valmistajiin nähden, jos sen pitäisi kilpailla samalta viivalta innovaatioiden ja kustannusten osalta. Myös poliittinen kynnys on korkea siirtää valmistusta Yhdysvaltoihin. Loppujen lopuksi Kiinassa valmistetaan vähän tuotteita, joita se ei voisi korvata omalla tuotannolla tai joita ylipäänsä tarvitaan.

 

Korkean kauppavajeen maista Vietnam poikkeaa muista siinä, että se tarjoaa matalien kustannusten valmistuksen amerikkalaisillekin yrityksille. Japanin kohtalosta on vaikea tehdä vielä arvioita. Kummallisin kauppakumppani Yhdysvalloille on UK, jonka kanssa Yhdysvalloilla on pieni ylijäämä. Siksi sitä ei ole vielä mainittu tullioperaatiossa, mutta aivan varmasti jotain dramaattista on edessä. Lontoon City on nimittäin keskiössä niin Trumpin vastustajien osalta kuin eurodollarimarkkinoiden ja veroparatiisienkin.

 

Miten kaikki pääsi tapahtumaan?

 

Vuonna 1944 luotiin Bretton Woods -järjestelmä, jossa Yhdysvaltain dollari sidottiin kultakantaan ja muut valuutat sidottiin vaihtositoumuksella dollariin. Yhdysvaltain dollarista tuli siten maailman varantovaluutta. Britannian imperiumi oli päättymässä ja Englannin punta ohella asemansa varantovaluuttana. Monet asiantuntijat ovat kutsuneet tilannetta näkymättömäksi sodaksi Yhdysvaltain ja Britannian välillä. Tosin valtakamppailu oli jatkunut Yhdysvaltain itsenäistymisestä lähtien ja Britannia, lähinnä Lontoon City ja MI6, osasivat varautua maailman johtoaseman siirtymiseen Yhdysvalloille jo ennen Ensimmäistä Maailmansotaa. Se alkoi varautua siihen ujuttautumalla Yhdysvaltain hallinnollisiin ja muihin avainasemiin. Lontoon City turvasi asemansa luomalla veroparatiisi- (oikea käännös verosatama-) järjestelmän. Yhdysvaltain asema maailman varantovaluuttana sisälsi sanattoman sopimuksen Yhdysvaltain roolista länsimaiden sotilaallisena turvaajana. Muille maille Britannia mukaan lukien tämä oli valtava taloudellinen helpotus.

 

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain dollarin fyysisten seteleiden määrä Yhdysvaltojen ulkopuolella kasvoi merkittävästi, mikä johtui sekä Marshall-suunnitelman dollarimääräisestä rahoituksesta että dollarimääräisistä tuloista, jotka saatiin Euroopan viennistä Yhdysvaltoihin, josta oli tullut suurin kuluttajamarkkina-alue. Ajan myötä dollarin vaihtosuhteen pitäminen kiinteänä kultaan nähden alkoi dollarikysynnän takia käymään mahdottomaksi. Nixon oli lopulta pakotettu irrottamaan dollari kultakannasta ja vaikka syyt siitä on vieritetty hänen niskaansa, tilanne oli lopulta pedattu ja ratkaisu syötettiin hänelle suoraan lapaan.

 

Hätä ei ollut sen näköinen, sillä Kissingerillä oli vielä parempi ratkaisu: petrodollari. Hän solmi ensimmäiseksi Saudi-Arabian kanssa sopimuksen öljykaupoista dollareissa ja siihen liittyen petrodollarien kierrättämisen. Siinä öljynviejämaat sijoittavat usein ylimääräiset Yhdysvaltain dollarinsa Yhdysvaltain valtion arvopapereihin ja muihin dollarimääräisiin varoihin pitääkseen ne turvassa ja saadakseen samalla tuottoa. Tämä prosessi, jota kutsutaan petrodollareiden kierrätykseksi, auttaa rahoittamaan Yhdysvaltain hallituksen budjetti- ja kauppavajetta. Samalla se lisää dollarin kysyntää ja nostaa sen arvoa ja statusta.  Lopuksi öljynviejämaiden lisääntynyt kysyntä Yhdysvaltain valtion arvopapereille auttaa pitämään Yhdysvaltain korot alhaisempina kuin ne muuten olisivat, mikä hyödyttää Yhdysvaltain hallitusta ja kuluttajia. Tämä johtuu siitä, että kun joukkovelkakirjojen hinnat nousevat, niiden tuotot luonnollisesti laskevat. Yhdysvaltain kauppataseen vaje kääntyi pysyvään kasvuun vuotta petrodollarin sopimisen jälkeen.

Kaiken tämä vastineeksi Yhdysvallat sitoutui myymään öljyntuottajamaille parasta sotateknologiaa ja turvaamaan heitä sotilaallisesti. Petrodollari mahdollisti myös Yhdysvaltain sotilasmenot, jotka ovat yhtä paljon kuin kymmenen seuraavaksi suurinta maata yhteensä. Sitä tarvitaan myös varantovaluutan ja imperiumin aseman säilyttämiseen.

 

Öljyn hinnoittelu dollareissa siirtyi kaikkiin raaka-aineisiin. Kullan hinta alkoi nousta dollareissa samalla hetkellä, kun dollari irrotettiin kultakannasta. Tällä hetkellä dollarin ostovoima kullassa mitattuna on enää 16% vuoden 1971 tasosta. Tämän vahvistavat todellisuutta vastaavaksi tarkat inflaatiotutkimukset, vaikka viralliset inflaatiotilastot kertovat muuta. Tavalliset perheet ovat nykyään paljon köyhempiä kuin 54 vuotta sitten. Samaan aikaan dollaria voidaan painaa vuosikymmenien ajan paljon enemmän kuin mitään muuta valuuttaa kärsimättä hyperinflaation välittömistä vaikutuksista, koska suurin osa näistä dollareista olisi ulkomailla. Rahan painaminen tyhjästä tekee paitsi kansasta köyhempää, myös rikkaista entistä rikkaampia. Ero on kasvanut mielipuoliseksi. Dollarien järjetön määrä maailmalla tekee myös veroparatiisien alati paisuvat varat mahdollisiksi.

 

Mitä Trumpin toimista seuraa?

 

Reservivaluutan asema on jo pitkään ollut Yhdysvaltojen akilleenkantapää, ja sen on lopulta tultava päätökseen. Näin on käynyt historiassa kaikkien edeltäjien kanssa, eikä koskaan ennen aseman antamia etuja ole venytetty yhtä pitkälle. Maailman velkojen kasvu on saavuttanut tason, jossa sen kasvunopeus ei enää riitä siihen, että velasta eli tyhjästä voitaisiin painaa tarpeeksi rahaa edes korkojen maksuun. Tämän takia globalisteilla oli suunnitelmissa Suuri Nollaus, jossa kukaan ei omista enää mitään (ja kaikki ovat onnellisia).

 

Naton hajoaminen ja kauppasota saattavat aiheuttaa tämän järjestelyn päättymisen. Tämä tarkoittaa, että kaikki ulkomaisissa pankeissa olevat dollarit voisivat virrata takaisin Yhdysvaltoihin ja aiheuttaa valtavan inflaation. Kauppasota ei ainoastaan vaadi Trumpin hallintoa helpottamaan kotimaisen tuotannon lisäämistä, vaan myös helpottamaan uutta hyödykkeisiin perustuvaa valuuttajärjestelmää, joka suojaa dollarin putoamiselta.

Globalistit ovat valmistautuneet tähän muutokseen ainakin vuodesta 2008 lähtien SDR-korin ja CBDC-järjestelmien avulla.  EU ilmoitti äskettäin, että se aikoo jakaa vähittäiskaupan CBDC:tä tämän vuoden loppuun mennessä.  He tietävät, mitä on tulossa.

 

Presidentti Trump haluaa, että Ukraina ratkaistaan välittömästi. Näin hän voi edetä nopeasti - normalisoida suhteensa Venäjään ja aloittaa hankkeen uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi, joka lopettaa sodat ja helpottaa liikesuhteita.

Tässä on kyse siitä, että Ukrainan konfliktin päättyminen on Trumpin ”portti” sille, jonka pohjalta hän asettui ehdolle, mitä Euroopan ja kaikkien häntä vihaavien on mahdotonta ymmärtää. Yksinkertaistettuna Ukraina on este Trumpin pyrkimykselle saavuttaa hänen ensisijainen tavoitteensa: The Global Reset. Se on vastaisku globalistien nollaukselle ja yritys pelastaa Yhdysvallat. Yhdysvaltojen täytyy päästä eroon globaalin poliisin asemasta ilman riskiä omalle turvallisuudelle. Se tarvitsee aidon yhteistyön Venäjän kanssa, mikä on avain samaan useiden muiden Brics-maiden kanssa. Se taas on välttämätöntä Kiinan hegemonian torjumiseksi ilman sotilaallista konfliktia ja lopulta terve liitto senkin kanssa.

 

Kyse ei ole Trumpista, vaan hän on vain väline yrityksessä pelastaa Yhdysvallat. Ja on hyvä ymmärtää, että hänen takanaan olevat tahot ovat pelastamassa Yhdysvaltoja, eikä koko maailmaa. Mutta tavallisten ihmisten kannalta se päästää meidät kaikki pahasta. Meidän täytyy vain pelastaa itse oma maamme, oli se sitten Suomi tai Eurooppa yhdessä.

 

Mitä Euroopan pitäisi tehdä?

 

Trumpin tullimaksu teräkselle ja alumiinille, ja Euroopan reaktio niihin on varsin ironista. Sekä teräs- että alumiinituotanto ovat erittäin energiaintensiivisiä, joten niiden vähentäminen olisi vihreän siirtymän kannalta varsin suotavaa. Mutta ei.

EU:n pelaaminen globaalissa pelissä on käynyt niin ylimieliseksi, että olemme sitoneet kengännauhammekin yhteen uskoen silti voittoomme. Olemme tappamassa ison osan teollisuuttamme vihreällä siirtymällä ja pakotteilla Venäjän edullista energiaa vastaan, mihin mikään muu maanosa ei usko. Eurooppa on myös ainoa maanosa ja maa, joka ei halua nähdä Ukrainan sodan todellista syytä globalistien juonena. Siinä molemmat osapuolet ovat uhreja, vaikka molemmat ovat sortuneet virheisiinkin.

Vihreässä siirtymässä tuloksemme kalpenevat sen rinnalla, mitä Kiina tai Intia ovat tehneet toiseen suuntaan. Eikä se ole moraalitonta, sillä samaan aikaan he ovat vähentäneet oikeita päästöjä ja tietävät, että poliittinen ilmastomuutosteoria on vain globalistien petosta. Kyse tieteellisessä ilmastomuutoksessa on sykleistä ja siitä, ettei maapallo todellakaan ole kuolemassa hiilidioksidin määrän seurauksiin. Eurooppalaiset on hypnotisoitu uskomaan siihen samoin kuin russofobiaankin. Mutta Davosin aika on loppumassa ja ihmisten silmät avautumassa. Syytä onkin, sillä tällä tiellä olemme törmäyskurssilla Yhdysvaltojen kanssa.

 

Suomi ja Eurooppa voivat pelastua vain tulemalla omavaraisiksi ja siinä asemassa lisäämällä yhteistyötä muun maailman kanssa mukaan lukien Venäjä. Euroopan sisällä olisi syytä palata siihen, mihin EU perustettiin eli itsenäisten maiden yhteistyöhön. Valuviat ovat sellaisessa varmaan korjattavissa kaikkia tyydyttävällä tavalla.