Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa2: Kollektiivinen tietoisuus

Kollektiivinen tietoisuus

Väärinymmärretty Schumannin resonanssi

Internet vilisee kirjoituksia siitä, että Schumannin resonanssitaajuus on rajussa nousussa ja että tämä tarkoittaa maapallon magneettikentän värähtelytaajuutta. Tämän sanotaan myös liittyvän maapallon tietoisuuden nousuun ja ns. uusi maapallo -ilmiöön. Schumannin resonanssitaajuus ei kuitenkaan ole nousussa, eikä Schumannin resonanssitaajuus ole sama kuin maan magneettikentän värähtelytaajuus.

Schumannin resonanssitaajuus tarkoittaa globaalia sähkömagneettista resonanssia, joka muodostuu maan pinnan ja ionosfäärin välille salamoinnin seurauksena. Tämän taajuus määrittyy maapallon ympärysmitasta ja valonnopeudesta, joskin sähkövastuksesta johtuen syntyy pieni ero teoreettiseen laskelmaan. Schumannin resonanssitaajuus on keskimäärin 7.83Hz ja vaihtelee välillä ±0,5 Hz johtuen auringon UV-säteilyn vaihtelun aiheuttamasta ionosfäärin ionisaation vaihtelusta.

Harha Schumannin resonanssin noususta johtuu siitä, että näitä on monia. Se taas johtuu luonnon värähtelylaista, jonka mukaan perusvärähtelystä syntyy automaattisesti, superpositiossa loputon sarja ylätaajuuksia, joiden intensiteetti heikkenee ylöspäin mentäessä. Perusvärähtelystä syntyvä ensimmäinen oktaavi on: 7.8, 14, 20, 26, 33, 39 and 45 Hz. Puhutaankin monikossa resonansseista.

Schumannin resonanssi aivoissa

Schumannin resonanssitaajuuksista huomaa välittömästi, että ne vastaavat ihmisaivojen aaltojen valveillaoloa vastaavia taajuuksia. Ihmisaivot näyttäisivät olevan yhteydessä maapalloon, mutta ajatuksena se voi kuulostaa rationaalisille ihmisille liian paksulta. Ajatus maapallon tietoisuudesta on heille suorastaan naurettava ajatus. Vaikka seuraava kuvaus ei olekaan viimeinen totuus, se toimii hyvin esimerkkinä siitä, että hulluiltakin kuulostavilla asioilla voi olla lopulta järkeenkäyvä selitys.

EEG-mittauksilla kartoitetut aivokäyrät ovat epämääräisiä, eikä niiden perusteella ole ollut helppoa tehdä vertailuja täsmällisiin Schumannin resonansseihin. Tähän on kuitenkin tuonut muutoksen uunituore tutkimus.

* * *

Aivosähkökäyrä on hyvä esimerkki siitä, miten vanha tietämys voi olla taakka kehitykselle. Kun Hans Berger vuonna 1929 ilmoitti pystyvänsä mittaamaan aivojen sähköistä aktiivisuutta pintaelektrodeilla ja galvanometrillä, kukaan ei uskonut häntä. Kun laitteen toiminta saatiin varmistettua, sen antama informaatio ei ollut mitenkään ymmärrettävää. Ainoa tapa tarkastella tuloksia oli mittaustulosten tulostaminen ja niiden visuaalinen tarkastelu. Toinen ongelma oli tulostimien hitaus, joka mahdollisti enintään 30-50 Hz:n lukemat. Mittalaite itsessään ei pystynyt mittaamaan alle 5 mikrovoltin jännitteitä, eikä vähänkään korkeammista taajuuksista kuin todella pieniä amplitudeja. Todellisuus vääristyi siis hyvin paljon.

Samoihin aikoihin kehittyi signaalien harmoniseen analysointiin matemaattinen menetelmä, Fourier muunnos, jonka avulla data saatiin jäsenneltyä taajuuksittain. Laskenta ilman tietokoneita oli kuitenkin valtavan työlästä ja kuin pienenä ihmeenä, saksalainen tutkija onnistui tekemään ensimmäisen analyysin aivojen EEG-käyristä. Tuloksena oli rajoitettu määrä taajuuksia. 30-luvun puolivälissä kehitettiin EEG-mittarin jälkianalyysiin vielä valomekaaninen analysaattori, jolla käytännön syistä voitiin keskittyä vain muutamiin taajuuksiin. Tällä tavalla syntyi nykyinen malli aivojen taajuuskaistoista delta, theta, alfa, beta ja gamma. Aaltojen muodot olivat vaihe-erojen takia vieläkin suurempi haaste, sillä kaksi täsmälleen samanlaista aaltoa voivat muodostaa loputtoman määrän erilaisia summautuneita aaltoja vaihe-eroista riippuen. Käytännössä valtaosa aivojen sähkömagneettisesta informaatiosta katoaa paketoimalla taajuudet kaistoihin. Edes tietokoneiden kehitys ja Fourier-muunnosten tekemiseen kehitetty FFT-algoritmi eivät ole tuoneet apua, vaan yhä tänä päivänä tieteelliset tutkimukset noudattavat samaa kaavaa, joka luotiin 1930-luvulla silloisten teknisten rajoitusten takia. Aivokäyrien spektritiheys ja vaihe-erojen monimutkaiset rakenteet ovat yhä piilossa.

Fourierin muunnos pystyy erottelemaan esimerkiksi pianokappaleen nuotit, mutta aivosignaalien rakenne on sille aivan liian monimutkainen. Luca Perotti ryhmineen julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen (1), joka julkaistiin artikkelina Nature-julkaisussa tammikuussa 2019. Tutkimuksessa käytettiin Padé-approksimaatioteoriaa ja sille pohjautuvaa menetelmää, nimeltään diskreetti Padé-muunnos viitaten vanhanaikaiseen diskreettiin Fourier-muunnokseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 95% aivotaajuuksista on kohinaa, mutta muutama vakaa taajuus (oskillonit) harmonisine superpositioineen (ylätaajuudet) kattavat 99% signaalin amplitudista. Tämä tarkoittaa, että informaatio on kokonaan muutamassa oskillonissa. Padé-muunnoksen tarkkuudesta kertoo hyvin se, että sitä käytettiin vastikään heikkojen gravitaatioaaltojen havaitsemiseen resonanssi-interferometrissä. Kohinakin on biologisesti tärkeä, kuten tulemme myöhemmin huomaamaan.

* * *

Luca Perottin ryhmän vuonna 2018 julkaisema tutkimus (1) saattaa hyvinkin mullistaa koko aivotutkimuksen ja liittää aivotoiminnan hämmästyttävällä tavalla Schumannin resonansseihin. Aivokäyrät koostuvat ehkä vain kahdessa ”kantoaallosta”, oskillonista, joista alempi on 7.5±0,5 Hz. Tämä on täsmälleen sama taajuus, kuin mitä Schumannin resonanssi 7.83 Hz olisi maapallon ympärysmitan ja valonnopeuden perusteella ilman sähköistä vastusta. Aivan kuten Schumannin sähkömagneettisessa kentässä, oskillonissa on kyse seisovasta aallosta. Tähän oskilloniin on frekvenssimoduloituneena, kuten ääni radioaalloissa, itse informaatio ja harmonisen sarjan värähtelyt. Kokonaisaalto värähtelee pääasiassa aivan matalimmista värähtelyistä n. 20 hertsiin saakka. Seuraavan oskillonin perusvärähtelytaajuus on 34 Hz ja sen kokonaisvärähtely kattaa selvästi yli 20 hertsistä aina vähän yli 40 hertsin taajuuksiin. Tutkimuksessa ei määritelty ylemmän gamma-alueen oskillonia, mutta sellainen tai sellaisia saattaa siltä alueelta löytyä. Yhdessä oskillonit kattavat aivojen koko värähtelyalueen menemättä kuitenkaan keskenään päällekkäin.

Aikaisempien Fourier-muunnokseen perustuvissa analyyseissä tietoista ajattelua vastaavat taajuuskaistat ovat ylemmät beta-aallot ja alemmat gamma-aallot. Toinen oskilloneista, 34 Hz:n perustaajuudella värähtelevä aalto, vastaa tätä erinomaisesti ja mitä todennäköisimmin edustaa juuri tietoista ajattelua.

Luca Perottin ryhmän tutkimuksessa (1) ei siis yritetty määritellä aaltoa ylemmille gamma-taajuuksille ja perinteisestikin ne on jätetty tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tähän lienee syynä niiden pieni amplitudi ja häiriöiden aiheuttama kontaminaatio, joka tekee niiden tutkimisen perinteisellä tekniikalla melkein mahdottomaksi. Taajuusalueen on oletettu liittyvän korkeampaan kognitioon ja muistikäsittelyyn, mutta myös psykiatrisiin häiriöihin kuten skitsofrenia, hallusinaatiot, alzheimer ja epilepsia. Perottin tutkimus tekee kuitenkin havainnon, että mitä ylemmäksi taajuuksissa mennään, sitä lyhyemmiksi ja harvinaisemmiksi spektriaallot käyvät. Ylemmällä gamma-alueella on suuri määrä epäsäännöllisiä taajuuksia, jotka esiintyvät hetkestä toiseen hajanaisilla arvoilla. Ne eivät siis muodosta jatkuvia kuvioita, vaan koostuvat hetkellisistä aalloista. Muinaiset buddhalaiset tekstit kuvaavat tätä varsin osuvasti. Ne kuvailevat tietoisuuden erillisiksi, kytkeytymättömiksi ja väliaikaisiksi hetkiksi, jotka tuhoutuvat yhtä nopeasti kuin saavat alkunsa. Jotkut buddhalaiset kirjoitukset määrittelevät jopa frekvenssin kuten esimerkiksi Sarvaastivaadins: 6,480,000 hetkeä vuorokaudessa. Tämä tekee 13,3 ms per hetki eli 75 Hz. Kiinalaisen buddhismin mukaan tapahtuu yksi ajatus per 20 ms, mikä tekee 50 Hz.

Tietoisuuden käsite on aivoja moniulotteisempi asia, mutta gammasynkronia 50-100 Hz edustaa varmasti aivojen luovaa aluetta. Luontoa matkivassa, äärimmäisen tehokkaassa optimointialgoritmissa hyödynnetään kaaosta ja tahallisia virheitä parhaan ratkaisun etsimisessä. Sumeassa logiikassa on vähän samoja piirteitä. Ehkä nuo väliaikaiset ja epäsäännölliset aallot generoivat ideoita muuten suoraviivaisesti toimivalle ajattelulle. Jos toinen (34 Hz) oskilloni edustaa aivojen rationaalista ajattelua ja ylemmät gamma-aallot luovuutta, niin mikä rooli on 7,5 Hz:n oskillonilla? Perinteisessä aivotutkimuksessa tuo sijoittuu unen rajamaille, mutta kyseessä näyttäisi olevan paljon enemmän. Pikemminkin tuo aalto saattaa antaa aihetta unienkin merkityksen uudelleenarviointiin.

Nimensä maa-ionosfäärin resonanssille antanut WO Schumann ja hänen seuraajansa H. L. Koenig havaitsivat jo vuonna 1954 maa-ionosfäärin resonanssin ja ihmisaivojen aktiviteetin hämmästyttävän samankaltaisuuden spektritiheydessä ja -kuvioissa, minkä lisäksi ne ovat samassa mittaluokassa niin sähkö- kuin magneettikentänkin osalta (2). Koenig jatkoi aiheesta vielä vuosina 1960 ja 1981 (3, 4). Vuonna 2006 Pobachenko kollegoineen havaitsi, että aivojen pitkittäisen akselin spektritiheydessä oli terävä huippu 10.25 Hz:n kohdalla, kun taas vasen-oikea -akselilla huippu oli 1.95 Hz:n kohdalla tahtieron ollessa 7.5-8 Hz. (5)

Poikkitieteellisen biologisen psykologian professori ja tietoisuustutkija Michael A. Persinger julkaisi vuonna 2014 mielenkiintoisen tutkimusartikkelin Maan ja aivojen vuorovaikutuksesta (6). Valitettavasti aivojen oskilloneista ei silloin vielä ollut tietoa, joten hän joutui turvautumaan vanhaan tietämykseen, mutta onnistui silti tuomaan esiin mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin hän havaitsi matemaattisesti, että Schumannin resonanssien muutosten synnyttämät äärettömän pienet magneettisen energian muutosten kvantit vaikuttaessaan koko isojen aivojen alueella synnyttävät muutoksia aivojen kokemuksissa ja muistissa. Persinger spekuloi myös salamoinnin tiheydellä, sillä globaalisti salamoi keskimäärin 40-100 kertaa sekunnissa ja 40-100 hertsin välinen alue aivoissa on korkeamman kognition alue. Hän löysi myös yhteyden salamoiden synnyttämien sähkömagneettisten aaltojen leviämisen ja kierron ympäri maapalloa, ja aivokuoren ”virkistystaajuuden” välillä, joka määrittelee valveillaolon ja unen tilat. Ehkä hämmästyttävin havainto artikkelissa oli aivokuoren ja maa-ionisfäärin sähkömagneettinen samankaltaisuus. Jopa galaksien välinen magneettikenttä on kertoimiltaan ja suuruusluokaltaan hämmästyttävän samanlainen.

Paul L. Nunez totesi vuonna 1989 ilmestyneessä artikkelissaan ”Towards a Physics of Neocortex” (7), että kun toimintapotentiaalit etenevät 4.5 m/s bulkkinopeudella, ympärysmitaltaan 60 cm kallossa, seisova aalto tai resonanssi on 7.5 Hz. Vastaavasti bulkkinopeudella aivojen pituuden matkaan kuluu n. 20-25 ms, joka vastaa taajuutta 40-45 Hz. Kuten Persinger, Nunezin mukaan 40 Hz:n toisto liittyy valveillaolon ja unen tiloihin.

Laatikon ulkopuolelta

Edellä mainittu Persingerin tutkimusraportti luo rohkeasti kuvan ihmisaivojen ja maan ionosfäärin samankaltaisuudesta. Yhtä rohkea väite on, että maan ydin vastaa ihmisen sydäntä.

Kuten edellä on käynyt ilmi, Schumannin resonanssit eivät tarkoita maan magneettikenttää, vaan syntyvät salamoinnin seurauksena. Maan magneettikenttä sen sijaan syntyy maan ytimessä, kuun kokoisen ja auringon pintalämpötilan kuumuudella hehkuvan rautapallon ansiosta. Uusi tutkimus maan ytimen kiderakenteesta huomioi myös ytimen dynaamiset ominaisuudet. Siinä ytimen pallonpuoliskot ovatkin hyvin erilaiset. Läntinen puolisko on kiinteytynyttä, kristallisoitunutta rautaa ja itäinen puolisko sulaa rautaa. Läntinen puolisko on kuvioitunut ja itäinen puolisko elastisesti isotrooppinen eli tasalaatuinen. Materian virta kulkee kohti itää, jossa se sulaa. Kristallirakenteen faasimuoto on kuutio ja on dominoiva koko ytimessä, mutta kuusitahoisella faasilla on huomattava osa läntisellä puoliskolla. Maan vaikutuksesta ihmisten tietoisuuteen tulee mieleen ajatus. Metafyysisesti ajatellen nuo kaksi puoliskoa vastaavat ihmisaivoja: läntinen kristallisoitunut puolisko on looginen vasen aivopuolisko ja sula itäinen luova ja intuitiivinen oikea aivopuolisko. Tuo virtaus kohti itää vastaa feminiinisyyden vahvistumista maailmassa. Ajatus voi nykyihmisestä kuulostaa mielikuvitukselliselta, mutta niin on näihin päiviin saakka kuulostanut myös Pythagoraan väite, että maan elementti on kuutio. Väite on vähintäänkin kummallinen, sillä täytyihän Pythagoraan tietää maan palloksi, vaikka keskiajalla ja nykyäänkin jotkut kuvittelivat sen litteäksi – mutta kuutio? Nyt tiedämme kristalloituneen ytimen faasimuodon kuutioksi, muttemme tiedä, mitä se merkitsee.

Sarjan ensimmäisessä ohessa esiteltiin eri tunteiden synnyttämät tehon spektritiheydet sydämessä. Global Coherence Initiative on yhteisö, joka pyrkii lisäämään rauhaa ja harmoniaa kohottamalla globaalia tietoisuutta. Heillä on maan magneettikenttää mittaava sensori mm. Boulder Creekissä, Kaliforniassa. Oheinen maan geomagneettisen kentän tehon spektritiheys muistuttaa suuresti ihmisten ja eläinten vastaavaa sydämessä ja menee päällekkäin ihmisen autonomisen ja kardiovaskulaarisen systeemin taajuuksien kanssa. Yksi huipuista on sydänkoherentin 0.1 Hz:n kohdalla. Tehon spektritiheyden profiili on tavallaan sormenjälki vallitsevista tunteista. Ihmisellä tätä profiilia vastaisi suurin piirtein rentoutumisen ja kiitollisuuden yhdistelmä, joskin sydänkoherenssissa tilassa koko spektrin edustama teho olisi keskittynyt 0.1 Hz:n piikkiin.

Schumann – connecting life

Tieteellisestä materiaalista löytyy yllättävän paljon tutkimuksia auringon, geomagneettisen ja kosmisen  säteilyn aktiivisuuden vaikutuksesta ihmiseen ja elolliseen maailmaan ylipäätänsä. Tätä poikkitieteellistä biologian haaraa kutsutaan helio- tai astrobiologiaksi. Mutta kun samat tutkimukset käsittelevät myös vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen, kyseessä on myös helio- tai astropsykologia. Tutkimuksissa selvitetään myös atmosfäärisen sähkötehon vaikutusta ihmisaivoihin ja vaikka se onkin Schumannin resonanssien taustalla, itse Schumannin resonanssien roolia aivoissa ei ole juurikaan pystytty selittämään. Pobachenk kollegoineen onnistui kuitenkin vuonna 2006 (5) todentamaan reaaliaikaisen koherenssin Schumannin ja aivojen aktiivisuuden spektrin välillä 6-16 Hz:n alueella. Saroka kollegoineen lisäsi tähän mielenkiintoisen uuden mausteen todentamalla Schumannin resonanssien globaalin vaikutuksen tutkimuksessa (9), jossa paikallisen vaikutuksen lisäksi mitattiin Italiassa mitatun Schumannin resonanssin ja Kanadassa olleiden koehenkilöiden aivojen spektritiheyden korrelaatiota.

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, Schumannin resonanssin aallonpituus on sama kuin maan ympärysmitta. Magneettikentän aalto alkaa siitä, mihin se loppuu, eikä se näin ollen etene. Kyseessä on ns. seisova aalto. Usein seisova aalto selitetään virheellisesti kuvaamalla sitä toisesta päästä seinään kiinnitettyyn naruun, jota heilutetaan toisesta päästä. Tällöinhän aallot kulkevat narussa edestakaisin, mutta todellisuudessa se ei ole seisova aalto. Seisovan aallon metafyysinen elementti on siinä, ettei sellaisessa informaatio kulje, vaan on jokaisessa pisteessä koko ajan. Toisin sanoen jokainen piste on välittömässä, ajasta ja etäisyydestä riippumattomassa yhteydessä toisiinsa. Paras vertauskuva seisovalle aallolle onkin keppi, jota tökätään toisesta päästä. Tällöin impulssi vaikuttaa kepin kaikissa pisteissä samaan aikaan ja voidaankin filosofisesti pohtia, mitä tapahtuisi, jos keppi ulottuisi valovuoden päähän avaruuteen. Tuntuisiko impulssi toisessa päässä vasta vuoden kuluttua? Seisovan aallon tapauksessa informaatio olisi yhtä aikaa myös toisessa päässä.

Aikaisemmin mainitut aivojen oskillonit ovat seisovia aaltoja ja niistä ensimmäinen eli 7,5 Hz:n oskillonin aallonpituus on 40000 km eli maapallon ympärysmitta. Sarokan tutkimus (9) osoitti, että ihmiset ympäri maapalloa etäisyydestä riippumatta ovat yhteydessä koko Schumannin 7,5 Hz:n kenttään. Jokaisen ihmisen, eikä vain ihmisen vaan myös eläimen, aivot jakavat saman maapalloa ympäröivän kentän. Väistämättä vaikuttaa siltä, että Schumannin kentässä on se kuuluisa kollektiivinen tietoisuus. Jokainen elävä olento vaikuttaa kenttään ja ottaa siitä vaikutteita. Kyse ei ole pelkästään ajatuksista tai tunteista, vaan kentässä siirtyvä informaatio manifestoituu myös fyysisesti.

Yksi erinomainen esimerkki ovat nyt jo lukuisat joukkorukous- ja -meditaatiokokeet, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia ihmisten käyttäytymisessä tai jopa fyysisiä muutoksia. Aiheena tieteellisille tutkimuksille se on varsinainen miinakenttä. Intialainen tutkija Chittaranjan Andrade puki sen hyvin sanoiksi tutkimuksensa (10) tiivistelmässä: ”We believe that the research has led nowhere, and that future research, if any, will forever be constrained by the scientific limitations that we outline.” Skeptisellä tutkijalla on omat olettamuksensa, kuten esimerkiksi oletus rukoilun mekanismista, että tutkittavana on Jumalan puuttuminen peliin. Samaan hengenvetoon voi kysyä, onko paraneminen paras ratkaisu sairastuneelle, vai onko sairastumisella jokin suurempikin tarkoitus. Onko ulkopuolinen puuttuminen edes perusteltua? Tätä skeptisen tutkijan voi olla vaikea ymmärtää. Jopa lääketieteestä tuttu käsite ”kaksoissokkotutkimus” saa uuden merkityksen henkimaailman asioiden kanssa. Nimittäin uskolla asiaan ja avoin ilmapiiri ovat ratkaisevia kokeiden lopputulokselle, eikä siinä ole kyse objektiivisuuden puutteesta. Esimerkiksi kaukonäössä parhaat tulokset saavutetaan, kun se suoritetaan jo ennen kuin koko tehtävää tai sen antajaa on määritelty – siis täysin sokkona. Andrade toteaakin lyhennelmässään osuvasti myös uskonasioista, että kyseessä on myös uskonnollinen miinakenttä.

Ehkä vaikuttavimmat tulokset joukkorukouksilla ja -meditaatioilla on saavutettu kollektiivisissa asioissa, kuten esimerkiksi rikostilastoissa. On olemassa ilmiö nimeltään Maharishi-efekti, jonka mukaan

eli neliöjuuri yhdestä prosentista populaatiota yhtä aikaa meditoimalla samaa tavoitetta alkaa saada aikaan koherenssia kollektiivisessa tietoudessa eli konkreettisia muutoksia. Suomen osalta tuon mukaan riittää 235 henkilöä. Ilmiötä tukeva artikkeli EurkAlert-julkaisussa:

Ryhmämeditointi

Julkaisun takana oleva järjestö, American Association for the Advancement of Science on vuonna 1848 perustettu yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon tieteellinen seura, joka tunnetaan erityisesti Science-lehden julkaisijana.

Tunteelliset kasvit

Kollektiivinen kenttä ei rajoitu ainoastaan ihmisiin ja eläimiin, vaan siihen kytkeytyy myös kasvikunta, kuten seuraava tutkimus osoittaa ja paljon muutakin, kuten myöhemmissä artikkeleissa tulemme huomaamaan.

Stanford Research Institute (SRI) teki 70-luvun puolivälissä tutkimuksen otsikolla ”Organic Biofield Sensor”. Tutkimuksen tilaaja oli nimetön yksityinen taho, mutta kun SRI työskenteli tiedustelupalveluille ja armeijan eri haaroille, tilaajaa ei ole vaikea arvata. Tuloksenkin julistaminen epäonnistuneeksi asettuu uuteen valoon, kun lukee tutkimuksen tarkemmin.

Orgaaninen Biosensori

Myytinmurtajat-ohjelma teki aiheesta omia kokeitaan, jotka myös asettuvat kriittisellä tarkastelulla uuteen valoon.

Myytti murrettu?    (kohdasta ”Myytti murrettu?”)

Tutkimus osoittaa, että kasvit reagoivat ihmisen sähkömagneettisen kentän sisältämään informaatioon. 

Loppusanat:

Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Tellus ja sillä asuva kaikki elollinen ihmisistä kasveihin on yksi kokonainen, sähkömagneettisesti kommunikoiva kollektiivi. Jos tiedostamme sen, ettei tietoisuus perustukaan neuroneihin ja aivoihin, ajatus ei kuulostakaan enää niin kummalliselta. Sydänkoherenssista kertova osa 1 osoitti jo sen, että sydänkin on informaatiota prosessoiva ja muistava elin. Samoin uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa ihmisen mieleen.

Jatko-osissa tulemme huomaamaan, ettei kollektiivinen tietoisuus suinkaan rajoitu ainoastaan maan piiriin ja että kaikkea yhdistävä kenttä siirtää muutakin kuin vain ajatuksia ja tunteita.

Viitteet

1. Luca Perotti, Justin DeVito, Daniel Bessis, Yuri Dabaghian, Discrete structure of the brain rhythms.arXiv:1806.06412 [q-bio.QM], 2018

2. Schumann WO, Koenig H. Uber die Beobachtung von “atmospherics” beigeringsten Frequenzen. Naturwissenschaften 1954; 8:183–184. 

3. Konig HL, Ankermuller F. Uber den Einfluss besonders niederfrequenter eletrischer Vorgangeinder Atmosphare auf den Menschen. Naturwissenschaften 1960; 21:486–490.

4. H. L. Koenig, A. P. Krueger, S. Lang, W. Sonnig, Biologic Effects of Environmental         Electromagnetism. Spring-Verlag, NewYork, 1981

5. Pobachenko SV, Kolesnik AG, Borodin AS, Kalyuzhin VV. The contingency of parameters of human encephalograms and Schumann Resonance electromagnetic fields revealed in monitoring studies. Biophysics 2006 51:480–483.

6. Persinger, Michael. (2014). Schumann Resonance Frequencies Found within Quantitative Electroencephalographic Activity: Implications for Earth-Brain Interactions. International Letters of Chemistry, Physics and Astronomy. 30. 24-32.

7. Nunez P.L. (1989) Towards a Physics of Neocortex. In: Marmarelis V.Z. (eds) Advanced Methods of Physiological System Modeling. Springer, Boston, MA

8. Saroka KS, Caswell JC, Lapointe A, Persinger MA. Greater electroencephalographic coherence between left and right temporal lobe structures during increased geomagnetic activity. Neurosci Lett 2013; 560:126–130.

9. Saroka, K. S., Vares, D. E., & Persinger, M. A. (2016). Similar Spectral Power Densities Within the Schumann Resonance and a Large Population of Quantitative Electroencephalographic Profiles: Supportive Evidence for Koenig and Pobachenko. PloS one, 11(1), e0146595. doi:10.1371/journal.pone.0146595

10. Andrade, C., & Radhakrishnan, R. (2009). Prayer and healing: A medical and scientific perspective on randomized controlled trials. Indian journal of psychiatry, 51(4), 247–253. doi:10.4103/0019-5545.58288

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa1: Sydänkoherenssi

Sydänkoherenssi

Olemme eläneet aivokeskeistä aikakautta, jossa kaiken ihmisyyden on oletettu sijaitsevan aivokopan sisällä. Jopa tietoisuuden on kuviteltu olevan osa aivoja ja se käsitys elää tiedeyhteisössä syvällä, vaikka kvanttimekaniikka on osoittanut asian paljon moniulotteisemmaksi. Silti kielen tasolla sydän elää kaikissa kulttuureissa tunteiden, intuition ja syvällisen ymmärryksen lähteenä. Puhutaan sydänviisaudesta, sydämen totuudesta, sydämensä antamisesta jollekin asialle, sydämestään puhumisesta. Englannin kielellä sydän on vieläkin laajemmassa kielellisessä käytössä ja englanniksi viitataan jopa suolistoon (gut feeling), kun puhutaan aavistuksesta tai näppituntumasta. Jostain syystä vasta tällä vuosituhannella on alettu vakavasti tutkia sydämen yhteispeliä aivojen kanssa ja vasta aivan viime vuosina on havaittu mahalla ja suolistolla olevan erittäin tärkeä rooli mielen osana. Tässä artikkelissa paneudutaan kuitenkin aivojen lisäksi ainoastaan sydämen rooliin.

Useimmat ovat varmasti joskus kokeneet tilan, jossa mieli, sydän ja keho ovat yhdistyneenä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällaista tilaa kutsutaan, englanninkielestä lainaten, flow- tai zone-tilaksi. Tuollaisina hetkinä voi kokea yhdistyneensä samaan aikaan omaan syvimpään minäänsä, kaikkiin muihin läsnäolijoihin ja jopa maapalloomme. Vaikka sellainen kokemus todistetusti saakin ihmisen ylittämään itsensä, edellä mainittu kuvaus on monille huuhaata. Mutta kuten tulemme pian huomaamaan, noille intuitiivisille kuvauksille on sittenkin olemassa tieteelliset todisteet. Tavallaan ne kertovat omaa kieltään siitä tiedonlähteestä, jota ne kuvaavatkin. Kansanviisaudessa sydänviisaus on yhdistetty ihmisen sisäiseen ääneen. Seuraavassa esiin tulevat tutkimukset osoittavat sydänkoherenssin tärkeyden intuitiivisessa sisäisessä ohjauksessa.

Rollin McCraty, Ph.D, on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta sydänkentän parissa. Hänen yhteenvetoartikkelinsa (1, 2, 3) ovat varsinainen aarreaitta.

Mitä tarkoittaa koherentti sydän?

Sydänkoherenssi saattaa luoda mielikuvan ainoastaan psykologisesta tai henkimaailman ilmiöstä, mutta käsitteellä on myös hyvin fyysinen tausta, joka kytkee materiaalisen ja henkimaailman toisiinsa. Perinteisesti sydäntä käsitellään biologisena pumppuna, jonka tehtävänä on kierrättää happea ja ravinteita sisältävää verta kehon kaikkiin osiin. Se toki pitää paikkansa, mutta sydän on paljon muutakin.

Sydän on sähkömagneettisesti ylivoimaisesti kehon voimakkain generaattori. Sydän kietoo ympäristönsä biomagneettiseen kenttään, joka on 100 kertaa vahvempi kuin aivojen alfa-aallot ja 10000 kertaa vahvempi kuin kortikaalinen aktiviteetti. Sydämen synnyttämä magneettikenttä ei kata ainoastaan kehoa, vaan ulottuu suhteessa kauaksi kehon ulkopuolelle joka suuntaan.

Sydämen toimintaa mitataan normaalisti syketiheydellä, mutta tuohon taajuuteen liittyy toinenkin ulottuvuus. Puhutaan syketiheyden vaihtelevuudesta, joka on sydänkoherenssin mittari. Sydänkoherenssilla taas tarkoitetaan psykofysiologista koherenssia, johon liittyy hyvin säännönmukainen, siniaaltomainen sydämen rytmikuvio. Se ei ole riippuvainen syketaajuudesta sinänsä, vaan sekä korkea että matala sykenopeus voivat olla niin koherentteja kuin epäkoherenttejakin.

Teknisesti ottaen sydänkoherenssi ilmenee sydämen tehospektrissä kapeana spektritiheyden piikkinä 0.1 Hz:n kohdalla ja hyvin matalana tasona sitä alemmilla ja korkeammilla taajuuksilla. Teho on tuossa piikissä 5-kertainen verrattuna ei-koherentin sydämen minkään taajuuden tehoon. Koherenssin suhdeluku saadaan kaavasta: Koherenssin suhdeluku = (Huipputeho / (Kokonaisteho − Huipputeho)).

Tehon spektritiheyden erittäin matalat taajuudet (0,0033-0,04 Hz) liittyvät pääasiassa sympaattisen hermoston aktiivisuuteen ja vastaavasti korkeammat taajuudet (0,15-0,4 Hz) parasympaattiseen. Noiden välissä oleva alue (0,04-0,15 Hz) heijastaa aktiviteettia takaisinkytkentälinkeissä sydämen ja aivojen välillä, joka kontrolloi lyhytaikaisia verenpaineen muutoksia ja muita säätelyprosesseja. Fysiologiset tekijät tämän alueen taustalla ovat komplekseja.

Tunteilla on suora vaikutus sydänkoherenssiin. Viha, turhautuneisuus, ahdistus ja kaikki muutkin negatiiviset tunteet nostavat syketaajuutta, mutta se, mikä ei fyysisesti näy, on sydänrytmin muuttuminen epäsäännölliseksi. Koherenssia mittaavan spektritiheyden tehohuippu on hyvin matalilla taajuuksilla, mikä liittyy sympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Kyse on äärimmäisen epäkoherentista sydämestä.

Mentaalinen keskittyminen taas vähentää sykkeen vaihtelua, mutta tuloksena ei silti ole koherentti sydän. Spektritiheydessä näkyy kolme huippua. Varsin yllättävän tuloksen antaa meditoimalla tai muuten rentouttamalla saavutettu sydämen syketiheyden lasku. Spektritiheydessä kuvaan tulee matalataajuisten tehopiikkien lisäksi korkeampitaajuinen tehopiikki, joka heijastaa lisääntynyttä parasympaattista toimintaa. Tuloksena ei kuitenkaan ole koherentti sydän.

Sen sijaan kestävät positiiviset tunteet, kuten rakkaus, arvostus ja myötätunto, synnyttävät sydänkoherenssia. Tehon spektritiheydessä vaikutus on dramaattinen. Käyrällä näkyy ainoastaan yksi piikki, tyypillisesti 0.1 Hz:n kohdalla ja kaikki muu on lähes nollaa. Piikin korkeus on myös silmiinpistävän korkea kaikkiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Tämä viittaa systeemin laajuiseen resonanssiin ja lisääntyneeseen synkroniaan sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välillä. Tähän liittyy myös sydämen rytmikuvion ja sekä hengityksen että verenpaineen rytmien kytkeytyminen toisiinsa. Koherenssimoodiin liittyy myös lisääntynyt parasympaattinen aktiviteetti liittyen rentoutumisvasteen avainelementtiin, mutta se on silti fysiologisesti erilainen kuin rentoutuminen, koska systeemi värähtelee resonanssitaajuudellaan, ja siinä vallitsee lisääntynyt harmonia ja synkronia niin hermojärjestelmässä kuin sydämen ja aivojen välisessä dynamiikassakin. (4, 5)

Edellä mainittu koherenssia ilmaiseva spektritiheyden tehohuippu on sama myös useimmilla eläimillä, ja kokeissa eläinten magneettinen sydän on osoittautunut käyttäytyvän aivan kuten ihmistenkin.

Sydänvälitteinen informaatio

Fysiologisissa systeemeissä signaalit ja viestit on koodattu kuviokielenä. Käytännössä se tarkoittaa biologisesti relevantin informaation koodaamista aikajaksoihin pulssien ja impulssien väleissä. Sydämen osalta näin tapahtuu sydämen erittämien hormonien pulsseissa, hermoimpulssien, sydänlyöntien välisen paineen ja sähkömagneettisten aaltojen osalta. Neurokardiologia on vahvistanut, että sydän on sensorinen elin ja toimii monimutkaisen informaation koodaus- ja prosessointikeskuksena. Se pystyy oppimaan, muistamaan ja tekemään itsenäisiä funktionaalisia päätöksiä ilman aivokuoren osallisuutta.

Sydämen tuottamien sähkömagneettisten pulssien sarjojen aikavälit vaihtelevat monimutkaisella tavalla. Nämä värähtelevät sähkömagneettisen energian aallot luovat toisiinsa lomittuvia kenttiä ja synnyttävät interferenssikuvioita ollessaan vuorovaikutuksessa magneettisesti polaroituvien kudosten ja aineiden kanssa.

Syketiheyden vaihtelevuuden ja ECG- tai MCG-spektrien taajuuskuvioiden välillä on korrelaatio, mikä viittaa psykofysiologisen informaation koodaamiseen sydämen tuottamaan sähkömagneettiseen kenttään. Näin ollen informaatio henkilön tunnetilasta on koodattuna sydämen magneettiseen kenttään, joka välittyy läpi kehon ja sen ulkopuolelle. Kun sydän on koherentimpi, sen säteilemä sähkömagneettinen kenttä on organisoidumpi. Kehon jokainen solu aistii eri teitä sydämen rytmisen aktiviteetin, mikä tukee sydämen roolia kehon globaalina synkronointisignaalina. (6)

Karl Pribram on ehdottanut, että sydämen matalan taajuuden värähtelyt hermoston, hormonien ja sähköisissä kuvioissa ovat tunneinformaatiota, jotka sitten ilmenevät korkeampina värähtelyinä EEG:ssä ja heijastavat niiden tietoista vastaanottamista ja luokittelua. (7)

Kuten edellä on käynyt ilmi, toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, tunteet eivät olekaan aivojen tuotosta. Sen sijaan ne ovat sydämen ja aivojen yhteistyön tulosta, jossa sydän aistii ja generoi niitä, kun taas aivot tulkitsevat ne tietoiselle tasolle. Song tutkijakollegoineen osoittivat, että sydänfokusoitunut tarkkaavaisuus liittyy lisääntyneeseen sydän-aivot -synkroniaan, mikä vahvistaa ajatusta energeettisestä sydän-aivot -kommunikaatiosta. (8)

McCraty kollegoineen havaitsi mittauksissaan, että aivojen alfa-aktiviteetti (8-12 Hz) on luonnollisella tavalla synkronoitunut sydänsyklin kanssa. Kun koehenkilöt keskittyivät positiivisiin tunteisiin, heidän sydämiensä koherenssi lisääntyi ja samalla myös heidän siihen synkronoituneen alfa-rytminsä. Tämä voi osoittautua tärkeäksi tiedoksi, sillä tässä puhutaan tulevissa artikkeleissa esiin tulevaan ja Schumannin resonanssin kanssa resonoivan ensimmäisen oskillonin taajuudesta.

Kaikki nämä yhdessä viittaavat siihen, että meidän tietoisen käsityskykymme alapuolella toimii hyvin vaikutuskykyinen sähkömagneettinen tai ”energinen” kommunikaatiojärjestelmä.

Intuitiivisuus

Sydänkeskeisessä ja koherentissa tilassa olemme tiiviimmin kytkeytyneinä ja lähemmin linjautuneina intuitiivisen älykkyytemme syvimmän lähteen kanssa. Tutkimuksissa tällainen lähde ilmaisee itsensä, muttemme vielä tieteen näkökulmasta pysty sitä selittämään.

Voimme havaita intuitiivisen informaation lisääntyneen virtauksen, joka kommunikoituu tunteiden energeettisen systeemin välityksellä mieleen ja aivoihin luoden yhteyden ”sisäiseen ääneen”. Tässä mielessä sydänkoherenssi mahdollistaa helpomman pääsyn normaalisti käyttämättömiin potentiaalisiin mielen ja tunteiden kykyihin, tasapainoon ja ohjattavuuteen. Sydänkoherenssin tarjoama intuitiivinen tietoisuus johtaa muutoksiin käsityksissä ja maailmankuvissa, mikä mahdollistaa paremmin informoitujen ja älykkäämpien päätösten tekemisen.

Kysymys intuitiivisuuden kehittymisestä ei ole ainoastaan filosofinen. On olemassa kiistattomia todisteita siitä, että sydämen energiakenttä on kytkeytyneenä informaatiokenttään, jolla ei ole rajoja klassisen aika-avaruuden mielessä. Toisaalta tämä ei edellä käsiteltyjen asioiden valossa enää olekaan niin yllättävää. Todisteet sydämen osalta tulevat perinpohjaisesta kokeellisesta tutkimuksesta koskien monien anekdoottien kuvailemista kokemuksista saada informaatiota tulevista tapahtumista, jotka eivät siis ole vielä toteutuneet. (9, 10)

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että niin sydän kuin aivotkin saavat etukäteistietoa tulevasta tapahtumasta. Yllättävintä tuloksissa lienee se, että sydän saa tiedon ensimmäisenä ja lähettää aivoihin signaalin, joka moduloi otsalohkon aivokuorta. Kokeessa havaittiin myös, että kun koehenkilöt olivat positiivisen ajattelun synnyttämässä koherentissa tilassa, he olivat huomattavasti herkempiä informaatiolle tulevaisuudesta.

Sydänkoherenssin aikaansaaminen

Sydänkoherenssi on varsin luonnollinen tila, joka voi tapahtua spontaanisti unessa tai syvän rentoutumisen aikana, mutta pysyvänä tilana keskellä päivittäisiä aktiviteettejä se on harvinainen. Hengitysharjoituksilla pystyy aktivoimaan koherenssin tilan lyhyiksi ajoiksi, mutta tietoisesti hengityksen kontrolloiminen pidempiä aikoja on haastavaa. Sen sijaan positiivisten tunteiden kautta koherenssin tila on yleisesti ottaen helpompaa, koska ne aktivoivat systeemiä sen resonantilla taajuudella ja mahdollistavat koherentin moodin ilmaantumisen luonnollisesti. Näin positiivisen tunteen ylläpitäminen pidempään helpottuu ja jatkuvana harjoituksena se mahdollistaa hermoarkkitehtuurin uudelleenkuvioinnin, jossa koherenssista tulee uusi, vakaa referenssi tai normi. Tunteiden ja stressivasteen itsesäätely muuttuu asteittain tutummaksi ja lopulta automaattiseksi. Positiivisen mallin omaksumisessa sydän on prosessin aloituskohta psykofysiologiseen verkostoon, joka yhdistää fysiologisen, mentaalisen ja tunnesysteemit.

Buddhistimunkkien keskuudessa tehty tutkimus vahvistaa positiivisten tilojen ja koherenssin välisen yhteyden. Meditoidessaan myötätuntoista rakkautta munkit tuottivat lisääntynyttä koherenssia. Toisessa tutkimuksessa kokeneemmat Zen-munkit synnyttivät korkean koherenssin sydänrytmejä, kun taas noviisit eivät. Koherentteja tiloja voi synnyttää myös hengitysharjoitteilla. (11)

Kuten aiemmin tuli ilmi, meditointi ja rentoutumisharjoitukset eivät sinänsä johda koherenssiin, jos ne kohdistuvat mieleen. Sen sijaan keskittymällä hengityksessä 10 sekunnin rytmiin koherenssi syntyy kuin itsessään (0.1 Hz taajuus). Sama tulos saavutetaan toistamalla rytmisesti ruusukkorukouksia tai joogamantroja, muttei satunnaisella toistamisella tai hengityksellä. Esimerkiksi Ave Maria on rakennettu juuri 10 sekunnin rytmille. Tutkimuksessa todetaan, että rukousten ja mantrojen rakenne on tarkoituksella suunniteltu luomaan koherenssia aktivoivaa hengitysrytmiä sellaisten ihmisten toimesta, joilla on ollut intuitiivinen ymmärrys tämän sisäisen rytmin hyödyistä. (12)

Sydänkoherenssi ihmisten välillä

Levenson kollegoineen havaitsivat, että empaattisesti toisiinsa suhtautuvien puolisoiden fysiologiat alkoivat jäljitellä toisiaan. Mm. syketiheydet alkoivat seurata toisiaan ylös- ja alaspäin. (13) Naimisissa olevien parien psykofysiologia vuorovaikutuksessa ennusti avioeron todennäköisyyttä. (14)

McCraty kollegoineen mittasivat sykkeiden kytkeytymistä erilaisissa tilanteissa. Pitkän, vakaan ja rakastavan suhteen pariskunnat kytkeytyivät toistensa sykkeisiin jopa yön aikana ja hämmästyttävintä siinä oli synkronian korkea aste. McCratyn ryhmä löysi sykkeiden synkronian myös läheisten työkavereiden välillä sekä pojan ja hänen koiransa välillä. (1)

Russek kollegoineen osoitti kokeissaan, että kahden lähekkäin mutta erillään istuvan ihmisen välille voi syntyä magneettinen yhteys, jossa toisen sydänsignaali näkyy toisen aivojen EEG-tallenteessa. Tehon spektrianalyysi osoitti, että kyseessä on alfa-aaltosynkronisaatio, joka ajoittuu täsmällisesti toisen ECG:n R-aallon kanssa. Alfa-rytmin synkronoituminen ei sinänsä ole yllätyksellistä, vaan se, miten heikko sähkömagneettinen kenttä sai sen aikaan. Merkittävää havainnossa oli, että magneettinen yhteys voi syntyä keskusteluetäisyydellä. Tätä kutsutaan nimellä kardiosähkömagneettinen kommunikaatio. (15, 16)

Rationaalistieteellisen ajattelun mukaan edellä mainittu alfa-synkronoituminen on mahdotonta, sillä signaalin amplitudit saattavat olla ainoastaan sadasosa satunnaisista kohinakomponenteista. Tämä onkin hyvä esimerkki rationaalisen ”maalaisjärjen” heikkoudesta. Edellä mainitulle ilmiölle on nimittäin olemassa tieteellinen selitys.

Heikkojen säännöllisten signaalien havaitsemista biologisissa systeemeissä vahvistaa ilmiö nimeltään stokastinen resonanssi. Epälineaarinen stokastinen resonanssimalli ennustaa, että tietyissä olosuhteissa hyvin heikotkin koherentit sähkömagneettiset signaalit ovat biologisen systeemin havaittavissa ja niillä voi olla merkittäviä biologisia vaikutuksia. (17) Tämä osoittaa, että rationaalisesti ajatellen häiriötä aiheuttava kohina onkin biologisesti elintärkeä asia. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan, mitä koherentimmaksi signaali tulee, sitä suuremmaksi käy sen kyky kytkeä itseensä ympäröivää kohinaa ja siten tuottaa amplitudiltaan merkittäviä vaikutuksia.

Edellä mainittu tutkimus tukee myös kaikissa, mm. McCratyn tutkimusryhmien kokeissa, esiin tulevaa havaintoa, että ihmisten välinen magneettinen yhteys paranee sydänkoherenssin kehittymisen myötä. Fysiologisen koherenssin aikana sisäiset systeemit ovat vakaampia, toimivat tehokkaammin ja säteilevät rakenteeltaan koherentimpia sähkömagneettisia kenttiä. Tällöin ihminen on herkempi ottamaan vastaan muiden generoimien kenttien informaatiota, mutta samalla ihmisen oma koherentti kenttä välittää ympäristöönsä sen olemassaolon edellytyksenä olevia positiivisia tunteita, empatiaa, rauhaa, rakkautta…

Sydänkoherentti ihminen ymmärtää muista ihmisistä myös syvemmän merkityksen sanojen takana ja jopa silloin, kun toinen ei osaa ilmaista itseään kunnolla sanoilla. Tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä intuitiivinen kuuntelu ja se on suora, psykofysiologinen seuraus aidosta empatiasta.

Rationaalinen ajatus empaattisesta ja muiden tunteille herkästä ihmisestä saattaa kategorisoida tämän heikoksi ja haavoittuvaksi; että kanssaihmisten negatiiviset, epäkoherentit tunteet satuttavat niitä herkästi aistivaa. Totuus ei voisi enempää toinen. Fysiologinen koherenssimoodi on stabiili ja vaikuttaa siltä, että nimenomaan lisääntynyt sisäinen stabiliteetti ja koherenssi mahdollistavat lisääntyneen herkkyyden. Kaiken lisäksi koherentti magneettinen kenttä stabiloi myös ympäröiviä epäkoherentteja kenttiä, toisin sanoen sydänkoherentilla ihmisellä on rauhoittava vaikutus ympäröiviin negatiivisiin tunteisiin.

Oman henkilökohtaisen koherenssin lisääminen ei ainoastaan lisää omaa terveyttä ja onnellisuutta, vaan se on myös syöte globaaliin kenttään ja heijastuu siellä eteenpäin. Kun yhä useampi ihminen lisää koherenttia energiaa globaaliin kenttään, se auttaa vahvistamaan ja stabiloimaan keskenään hyödyllisiä takaisinkytkentöjä ihmisten keskuudessa ja itse asiassa maapallon itsensä kanssa, kuten on aiemmin tässä artikkelissa jo vihjattu ja mikä saa hieman myöhemmin jopa ”lihaa luidensa ympärille”. Mikään edellä mainitusta ei tule monelle suinkaan uutena asiana, mutta kaiken edeltävän tieteellisen tarkastelun perusteella se ei enää olekaan vain hörhöjen ja foliohattujen hapatusta.

Timanttinen kollektiivi

Katastrofin kohtaama yhteisö hitsautuu useimmiten yhteen. Toisilleen vieraista ihmisistä tulee läheisiä ja itsekeskeinen ajattelu antaa tilaa myötätunnolle ja muista välittämiselle. Ongelmien väistyessä ja ajan kuluessa ihmisillä on kuitenkin taipumus palata asteittain vanhaan moodiin. Yhteisöt eivät kuitenkaan tarvitse katastrofia parantaakseen yhteistyötä ja harmoniaa ja esimerkiksi joukkueurheilussa se on suorastaan edellytys voittamiselle. Siihen nähden yrityselämän ja yhteiskunnankin pelolla johtaminen on suoranainen irvikuva menestyksen reseptistä.

Menestyvät yhteisöt erottuvat muista usein selittämättömällä tavalla, jossa jokainen yksilö tuntuu ylittävän itsensä. Kyseessä voi olla yksittäinen suoritus, jossa ihmeellinen flow-tila valtaa koko yhteisön tai se voi olla jatkuvaakin onnistumista ilman muita parempia ulkoisia edellytyksiä. Tällaisia yhteisöjä löytyy kaikilta elämän saroilta, mutta ehkä parhaiten kuvaava on yhteen hioutunut urheilujoukkue. Sellaisen sanotaan omaavan poikkeuksellisen joukkuehengen ja pelaajien kuvataan hioutuneen yhteen, mutta alitajunnassaan jokainen sellaisen joukkueen jäsen aistii pinnan alla kouriintuntuvan energian ja kommunikoinnin tällä näkymättömällä energiatasolla. Alati kasvava tutkimusaineisto viittaa siihen, että pelaajien välille ryhmän sisällä syntyy energiakenttiä, joiden välityksellä informaatio liikkuu kaikkien jäsenten kesken viiveettä. Syntyy siis todellakin ryhmäkenttä. Sydänkoherenssista tiedetään, että on mahdollista nähdä vähintään 6-8 sekuntia ajassa eteenpäin. Vaikkei se olisikaan tietoista, useimmissa lajeissa tuo on pitkä aika ja aavistus saa aivan uuden ulottuvuuden. Kaikki pelaajat tuntuvat ylittävän itsensä hymyssä suin, eivätkä epäonnistumiset tai takaiskut tunnu mitenkään järkyttävän kenenkään mielialaa. Pelaajat näyttävät lukevan toistensa ajatukset ja vaikkeivat he sitä ehkä tietoisesti ymmärräkään, näin tosiaan tapahtuu. Siihen perustuu myös sen ryhmäkoherenssi, sillä mikään pinnan alla kytevä ongelma ei jää selvittämättä hyvissä ajoin. Monessa ulkoisesti hyvähenkisessä mutta heikommin menestyvässä ryhmässä sanomattomat tunteet välittyvät kuitenkin tiedostamatta aiheuttaen kommunikaatiokatkoksia ja energian vuotamista kokonaisuudesta.

Perinteisesti menestystä on koetettu luoda karismaattisen valmentajan tai johtajan avulla ja ratkoa ongelmia psykologin avulla. Kollektiivinen koherenssi ei kuitenkaan synny kaikkia yhdessä ylhäältä päin muuttamalla. Tämä pätee niin pieniin kuin suuriinkin yhteisöihin ja viime kädessä koko ihmiskuntaan – tarkkaan ottaen myös eläimiin ja kasvikuntaan. Kollektiivinen koherenssi syntyy yksilötasolta, jossa jokainen muuttaa itseään. Viisas valmentaja, johtaja tai psykologi voi sitä edistää, mutta ketään ei voi muuttaa tietoisesti ulkoapäin. Jokainen sydänkoherentti ryhmän jäsen levittää omaa kenttäänsä ja helpottaa muiden kasvua. Hyvä valmentaja tai johtaja on itse sellainen ja valitsee ryhmäänsä muita samanlaisia. Suuret tähdet taas ovat riskejä, mutta jotkut nousevat siihen asemaan koherentissa ryhmässä muiden tuella.

Bradley ja Pribram tekivät tutkimuksen, jossa he kartoittivat kaikki mahdolliset suhteet ryhmän jäsenten väleillä. He löysivät suoran suhteen molemminpuolisten positiivisten tunteiden määrän ja rakenteen, sekä vastaavasti kontrolli/valtasuhteiden määrän ryhmän sisällä, jotka ennustivat ryhmän stabiliteettia ja menestystä kaksi vuotta myöhemmin. (18) Paras malli kuvaamaan tuota dataa oli kenttäkonsepti, jossa informaatio ryhmästä kokonaisuutena oli jaettu kaikille jäsenille niin, että informaatio ryhmän globaalista ”organisaatiosta” voitiin saada jokaisesta kentän solmukohdasta (jäsenestä). Bradley kutsui tätä kollektiivista tietoisuutta osuvasti sosiaaliseksi hologrammiksi. (19)

Korkeasti koherenttien ryhmien sisäistä bioenergistä kommunikaatiosysteemiä tukee Morrisin tutkimus. Siinä tutkittiin, miten korkean koherenssin saavuttamiseen koulutetut ihmiset edesauttoivat pelkällä läsnäolollaan koherenssia muissa ihmisissä lähietäisyydellä. Lisäksi todisteet sydänrytmin synkroniasta ryhmän jäsenten välillä tukee ryhmäkoherenssiteoriaa, sillä korkeampi koherenssitaso korreloi jäsenten välisen synkronian kanssa. Lisäksi kokeessa oli tilastollinen suhde tämän synkronian ja jäsenten välisen läheisyyden ”mittausten” kanssa, mikä tukee mahdollisuutta sydän-sydän -biokommunikaatiosta. (20)

Sosiaalinen koherenssi edellyttää sen jäseniltä sopeutuneisuutta ja tunteiden samansuuntaisuutta, ja että ryhmän energia on kokonaisuutena organisoitunut ja koko ryhmän kokonaisuutena säätelemää. Koherentissa ryhmässä jokaisella jäsenellä on täysi vapaus tehdä osansa ja kukoistaa samalla, kun he ylläpitävät koheesiota ja resonanssia ryhmän tarkoituksen ja tavoitteiden osalta. Vastaavasti eripuraiset suhteet ja epäkoherentti sosiaalinen organisaatio eivät ainoastaan johda epäonnistumiseen, vaan seurauksena ovat psykososiaalinen toimintahäiriö ja epävakaus. Aivan kuten henkilökohtainen epäkoherenssi johtaa patologisiin häiriöihin yksilössä, ryhmän epäkoherenssi johtaa vakaviin sosiaalisiin häiriöihin, kuten väkivaltaan, hyväksikäyttöön, terrorismiin jne. Kuten tulemme myöhemmissä artikkeleissa näkemään, historia on kertomus sosiaalisista häiriöistä, joiden taustalla on kosmisten häiriöiden voimistama, kollektiivisen kentän välityksellä leviävä sosiaalinen epäkoherenssi.

Sydänkoherenssi ja parantaminen

Yhä useammat tutkimukset ovat havainneet korrelaation positiivisten tunteiden ja parantuneen terveyden sekä pitkäikäisyyden välillä. McCraty ryhmineen on havainnut useissa tutkimuksissaan yhteyden sydänkoherenssin ja useiden lyhyt- ja pitkäaikaisten terveysvaikutusten välillä. He ovat havainneet yhteyden myös monien positiivisten psykologisten vaikutusten kanssa. Lukuisat tutkimukset eri populaatioissa, kulttuureissa, ikäryhmissä ja yhteiskuntaluokissa ovat osoittaneet, että läheiset ja merkitykselliset ihmissuhteet edistävät terveyttä ja hyvinvointia hyvin laajalla spektrillä.

Sydänkoherenssi selittää myös monia ”energiahoitoja”, joita koskevat ja hyviä tuloksia antaneet tutkimukset ovat jääneet huomiotta juuri tieteellisten selitysten puutteen takia. Ehkä vaikuttavin McCartyn raportoima vaikutus on kokeessa, jossa sydämen magneettikentälle altistetut fibroplastisolut kasvoivat 20% nopeammin kuin kontrollinäyte. Dramaattisen siitä tekee jatko-osa, jossa fibroplasti- ja fibrosarkoomasolut altistettiin samalle koherentille ECG-signaalille. Terveiden solujen kasvu lisääntyi 20%, kun taas syöpäsolujen kasvu hidastui saman verran. (1, 2, 21)

Hän on käyttänyt menestyksellä myös tomograafisia kuvia hoitamiseen. (22)

Randollin terapeuttinen tavoite on stabiloida organismin perusautonominen rytmi, aktiviteetin normaali kuvio solutasolla, mikä edistää parantumista ja hän uskoo, että sydämen tuottama kenttä on avain tässä prosessissa.

McCraty sanoo, että he ovat jo pitkään epäilleet sydämen sähkömagneettisen kentän toimivan kantoaaltona informaatiolle, joka voi vaikuttaa solujen toimintaan kehossamme ja muihin biologisiin systeemeihin sen läheisyydessä. He onnistuivat osoittamaan, että ihmiset pystyvät aiheuttamaan muutoksia veden rakenteessa, solujen kasvunopeudessa ja DNA:n konformationaalisessa tilassa. He havaitsivat, että näiden vaikutusten tuottaminen luotettavasti vaatii sekä korkean sydänkoherenssin että aikomuksen tuottaa kyseinen vaikutus. (23, 53)

Viitteet

1. McCraty, R. (2004). “The energetic heart: bioelectromagnetic communication within and between people,” in Bioelectromagnetic Medicine, eds P. J. Rosch and M. S. Markov (NewYork: Marcel Dekker),541–562.
2. McCraty, Rollin. (2011). “Coherence: Bridging personal, social and global health.” Activitas Nervosa Superior Rediviva. 53. 85-102.
3. McCraty, R., & Zayas, M. A. (2014). Cardiac coherence, self-regulation, autonomic stability, and psychosocial well-being. Frontiers in psychology, 5, 1090. doi:10.3389/fpsyg.2014.01090
4. McCraty R, Atkinson M, Tomasino D, Bradley RT. (2009) “The coherent heart: heart-brain interactions, psychophysiological coherence, and the emergence of system-wide order.# Integ Rev. 5(2):10-115.
5. Tiller WA, McCraty R, Atkinson M. (1996) “Cardiac coherence: a new, noninvasive measure of autonomic nervous system order.” Altern Ther Health Med. 2(1):52-65.
6. McCraty R, Atkinson M, Tomasino D, Tiller WA (1998a) “The electricity of touch: Detection and measurement of cardiac energy exchange between people. In: Brain and Values: Is a Biological Science of Values Possible.” Pribram KH (ed). Lawrence Erlbaum Associates, Publishers.: Mahwah, NJ. pp 359–379.
7. Pribram K, Melges F. (1969) “Psychophysiological basis of emotion.” In: Vinken P, Bruyn G, eds. Handbook of Clinical Neurology, Vol. 3. Amsterdam: North-Holland Publishing Company, 316-341.
8. Song L, Schwartz G, Russek L. (1998). “Heart-focused attention and heart-brain synchronization: Energetic and physiological mechanisms.” Altern Ther Health Med; 4:44-62.
9. McCraty R, Atkinson M, Bradley RT (2004a) Electrophysiological evidence of intuition: Part 1. The surprising role of the heart. Journal of Alternative and Complementary Medicine 10: 133–143. 82
10. McCraty R, Atkinson M, Bradley RT (2004b) Electrophysiological evidence of intuition: Part 2. A system-wide process? Journal of Alternative and Complementary Medicine 10: 325–336.
11. Lehrer, P. M., & Gevirtz, R. (2014). Heart rate variability biofeedback: how and why does it work?. Frontiers in psychology, 5, 756. doi:10.3389/fpsyg.2014.00756
12. Metzkier Kurtus, Eleanor. (2019). Heart rhythm coherence and affective state of the prayer agent as differentiated by personal or intercessory prayer.
13. Levenson RW, Ruef AM. (1997) “Physiological aspects of emotional knowledge and rapport.” In: Ickes W, ed. Empathic Accuracy. New York: Guilford Press.
14. Levenson R, Gottman J. (1985) “Physiological and affective predictors of change in relationship satisfaction.” J Pers Soc Psychol 49:85-94.
15. Russek L, Schwartz G. (1994) “Interpersonal heart-brain registration and the perception of parental love: A 42 year follow-up of the Harvard Mastery of Stress Study.” Subtle Energies 5:195-208.
16. Russek L, Schwartz G. (1996) “Energy Cardiology: A dynamical energy systems approach for integrating conventional and alternative medicine.” Advances 12:4-24.
17. Wiesenfeld K, Moss F. (1995) “Stochastic resonance and the benefits of noise: From ice ages to crayfish and SQUIDs.” Nature 373:33-36.
18. Bradley RT, Pribram KH (1998) “Communication and stability in social collectives.” Journal of Social and Evolutionary Systems 21: 29–80.
19. Bradley RT (1987) “Charisma and Social Structure: A Study of Love and Power, Wholeness and Transformation.” Paragon House: New York.
20. Morris SM (2010) “Facilitating collective coherence: Group Effects on Heart Rate Variability Coherence and Heart Rhythm Synchronization.” Alternative Therapies in Health and Medicine 16(4): 62–72.
21. Randoll U. (1992) “The role of complex biophysical-chemical therapies for cancer.” Bioelectrochem Bioenerg 27:341346.
22. Randoll U, Dehmlow R, Regling G, Olbrich K. (1994) “Ultrastructure tomographical observations of life processes as dependent on weak electromagnetic fields.” Dtch Zschr Onkol 26:12-14.
23. Rein G, McCraty R. (1994) “Structural changes in water and DNA associated with new physiologically measurable states.” J Sci Explor 8:438-439.
24. Rein G, McCraty R. (1993) “Modulation of DNA by coherent heart frequencies.” Proceedings of the Third Annual Conference of the International Society for the Study of Subtle Energy and Energy Medicine, Monterey, CA, June 25-29, 1993:58-62.

Alien Chess - vieraiden entiteettien ylivertaista shakkia

Shakkia ulkoavaruudesta

Kun SM Peter Svidleriltä kysyttiin aikanaan, kenet hän valitsisi edustamaan maapalloa hypoteettisessa ottelussa avaruusolioita vastaan, hän vastasi empimättä: ”Houdini”. Kyseessä ei ollut edesmennyt taikuri, vaan kuin puskista shakkiohjelmien rankingin kärkeen noussut uusi tulokas. Sen jälkeen shakkiohjelmat ovat jatkaneet tasaista kehitystä ja parhaiden ns. moottoreiden vahvuus on noussut noista ajoista yli 200 pistettä. Kun sitten 5.12.2017 julkaistiin yleiskäyttöisen AlphaZero -tekoälyohjelman (AZ) sadan pelin ottelun tulokset maailman vahvimpiin kuuluvaa shakkimoottoria, Stockfish 8:aa vastaan, epäusko valtasi shakkimaailman. AZ ei ainoastaan voittanut ottelua, vaan murskasi vastustajansa täydellisesti. 28 voittoa, 72 tasapeliä, eikä yhtään tappiota on huippushakissa suoranainen teurastus. Kaiken lisäksi Stockfish pyöri koneessa, joka on 20 kertaa nopeampi kuin hyvä kannettava tietokone. Monet varmaan epäilivät huijausta ja joillain saattoi jopa käydä mielessä, että kamppailu avaruusolioita vastaan oli alkanut. Onneksi kummastakaan ei kuitenkaan ollut kyse.

Millaisen vastuksen ihmiskunnan shakkitietämys antaa?

Clevelandin julkinen kirjasto 

Shakki on kiistatta eniten tutkittu peli maailmassa. Luis Ramírez de Lucena julkaisi vanhimman säilyneen shakkikirjan vuonna 1497 ja nykyään Clevelandin julkinen kirjasto on suurin yksittäinen shakkikirjallisuuden kokoelma. Sen yli 32000 kirjaa ja yli 6000 sidottua kausijulkaisua muodostavat valtavan shakkitietämyksen keskittymän. 500 vuoden aikana käytännössä kaikki merkittävät pelit on taltioitu digitaalisiin tietokantoihin, joista niitä voi tutkia mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Lähes kymmenen miljoonan pelimäärä yhdistettynä matemaattisiin työkaluihin ja tietokoneiden tarjoamiin mahdollisuuksiin suorastaan pakottaa teoriaa kehittymään. Loppupelien osalta on supertietokoneilla ratkaistu kaikki mahdolliset asemat aina seitsemän nappulan loppupeleihin asti. Siinä ehkä suurin haaste on ollut informaation tiivistäminen, sillä pelkkinä asemina tuo loppupelikanta veisi muistitilaa kymmeniä petatavuja. Nyt se kaikki on saatu mahdutettua 100 teratavuun. Tuon tietokannan ihmeellisyydestä kertoo ehkä se, että parhaimmillaan se ilmoittaa miettimättä matin 489:ssä siirrossa!

Kaikki shakkitietämys on tiivistynyt shakkiohjelmissa ja niiden heuristiikka kehittynyt 65 vuoden ajan. Kesti 40 vuotta haastaa parhaat ihmispelaajat, 15 vuotta ohittaa lopullisesti ihmisen taso ja 10 vuotta tulla ylivoimaiseksi ihmiseen nähden. Nykyään paras tietokoneohjelma voittaisi parhaan ihmisen 90% peleistä ja loput 10% olisivat tasapelejä. Voitot tietokoneesta olisivat ihmiselle mahdottomia. (kts. historia artikkelin lopussa). Ei siis ole ihme, että shakkiyhteisö kuvitteli saavuttaneensa shakkiosaamisen ylimmän tason tai ainakin päässeen lähelle sitä. Silti huippupelaajien ja monien teoreetikoiden ajattelussa eli uskomus, että loppujen lopuksi ihmisen tapa pelata olisi kuitenkin ylivertainen shakkimoottoreihin nähden. Ihminen tarvitsisi vain koneen virheettömyyden ja muistin. Ehkä ihmisen opastama moottori edustaisi ylintä osaamista?

Kun sitten AlphaZero tuli kuin taivaalta ja murskasi ihmisosaamisen keulakuvan ja vieläpä ainoastaan muutaman tunnin opettelulla lähtien täysin nollasta, ei ole ihme, että jopa avaruusoliot kävivät monen mielessä. Tarkempi tutkinta paljastaa kuitenkin, että kyseessä on lopulta ihmiskunnan jättiloikka, mutta tuo loikka on samalla varoitus vieraista olioista, joita olemme itse luomassa.

Mitä peleissä oikeastaan tapahtui?

Valitsin esimerkkipeleiksi kaksi Kuningatarintialaista avausta, koska yhdessä ne vihjaavat, että meidän on ehkä ajateltava uusiksi jo vakiintunut avausteoria. Toisekseen molemmissa peleissä AlphaZero murskaa vastustajansa samalla taktiikalla, vaikka peleissä Stockfish tekee täysin erityyppiset virheet.

Monet koneshakin asiantuntijat ovat kritisoineet sitä, ettei Stockfishin ole annettu käyttää avaustietokantaansa. Tavallaan tämä on aiheellinen argumentti, mutta avaustaktiikka on ihmisen eikä koneen luomaa, eikä näin ollen vastassa olisi ollut puhtaasti kone. Olihan myös AlphaZero itse luonut omat avauksensa. Tilannetta voisi verrata kuuluisaan otteluun Garry Kasparovin ja Deep Bluen välillä vuonna 1997, jossa joukko shakkiasiantuntijoita valmisteli konetta juuri Kasparovia vastaan ja viritteli sitä vielä pelin aikana. Oikeudenmukaista sen sijaan olisi ollut antaa Stockfishille käyttöön Cerebellum-avaustietokanta, joka on luotu Stockfishillä. Se olisi kaiken lisäksi ollut parempi kuin perinteiset avaustietokannat, sillä takautuvan solmukohtien arvotuksen ansiosta jokainen solmu antaa siinä arvoksi sen, mikä se syvimmillään Stockfishin mukaan on. Testeissä Cerebellum on antanut ohjelmille 50 pistettä korkeamman suorituskyvyn kuin perinteiset avauskirjastot. Vaikka tämä olisi ollut tilanne, en usko lopputuloksen silti olleen kovinkaan erilainen. Stockfish pystyi pelaamaan ilman avaustietokantaakin nykyteorian mukaisesti ja ratkaisut tapahtuivat vasta keskipelissä tavalla, joka olisi voinut syntyä avauksesta riippumatta. Stockfishin uudemmat tai siitä kehitetyt viritetyt versiot sen enempää kuin nopeampi alustakaan eivät olisi auttaneet ratkaisuasemissa, jotka osoittautuivat Alfa-Beta -hakualgoritmin sokeiksi pisteiksi.

Shakkimoottoreiden kärjen kehitys

Oheisissa peleissä (5. ja 10.) AlphaZeron taktiikka muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon Suomen armeijan taktiikkaa Talvisodan korpitaisteluissa. Kaikki perustui liikkuvuuden hyväksikäyttämiseen vihollisen materiaalisesta ylivoimasta piittaamatta. Tuloksena oli yleensä motti, jossa aika riitti tuhoamaan vastustajan kylmyydessä ja huollon puutteessa. Kaikista kuvaavin vertaus lienee kuitenkin Raatteen tien taistelu, jossa Suomen joukot hyökkäsivät läpi vihollisryhmittymän pilkkoen sen pieniin palasiin ja eristäen nämä toisistaan. Shakkilaudalla AlphaZeron tarvitsi tämän jälkeen hyökätä ainoastaan paikallisesti materiaalisesti alakynteen jääneen kuningasaseman kimppuun. On syytä huomata, ettei mitään taktiikkaa tai strategiaa ole opetettu AlphaZerolle, vaan nämä kumpuavat asemasta itsestään parhaana mahdollisena juonena.

Valkoinen: AlphaZero Musta: Stockfish (5. peli)

1.d4 Rf6 2. c4 e6 3. Rf3 b6 4. g3 Lb7 5. Lg2 Le7 6. 0-0 0-0 7. d5 

Tähän saakka AZ on noudattanut avauksen vaihtoehtojen yleisimpiä variaatioita. 7. d5 on vasta kolmanneksi yleisin, lukumäärässä kaukana yleisimmästä 7. Rc3.

exd5 8. Rh4 c6 9. cxd5 Rxd5 10. Rf5 Rc7 11. e4 Lf6

11…Lf6 on jotenkin konemainen ja tietokoneiden avaustietokannat sulkevat se pois. Se ei silti ole virhe.

12. Rd6!

12. Rc3 on yleisin siirto ja kaikki johtavat ohjelmat siirtäisivät juuri niin. AlphaZero ajattelee omalla tavallaan. Tässä tulee ensimmäisen kerran esiin hermoverkon aseman (hahmon) tunnistus, joka ei perustu yksittäisten asioiden summaan. On mahdotonta sanoa, miksi AZ näkee tämän parhaimmaksi.

La6 13. Te1 Re8 14. e5 Rxd6 15. exf6 Dxf6 16. Rc3 Rb7?

16...Rb7?

Tämä on ratkaiseva virhe, minkä kaikki huippuohjelmat tekevät, koska ne eivät näe valkean seuraavaa siirtoa. Toisessa pelissä Stockfish valitsee siirron 16…Lc4 ja olettaa jatkoksi 17. Lf4 Re8 18. h4 h6 19. Lxb8 Txb8 20. Dxd7 c5 21. Dxa7 Rd6 tai 17. b3 Le6 18. La3 Lxc3 19. Lxd6 tasa-asemin. Ainakin 16…Lc4 estää siirron  17. Re4.

6. peli menee kuitenkin näin: 16…Lc4 17. h4 h6 18. b3 Dxc3 (tai 18…Le6) 19. Lf4 Rb7 (?)

(19…Le6 vaikuttaisi paremmalta ja jopa Stockfish valitsisi sen hetken pidempään mietittyään. Peli voisi jatkua 20. Lxd6 Ra6 21. Tc1 Df6 22. Lf1 Rc5 23. Lxf8 Txf8 24. b4 Rb7 Stockfish tulkitsee tämän tasa-asemaksi, mutta R+2xs vs. T voisi olla mielenkiintoinen asetelma AlphaZeroa vastaan.)

20. bxc3 Df6?

Ratkaiseva virhe, jonka tietokoneohjelmatkin huomaavat. Tietokonepeleissä tämä riittää jo tappioon. (Oikein olisi ollut 20…Rc5 21. Ld6 Td8 22. Le7 Tc8 23. Lxc5 bxc5 24. Dg4 Df6 tai 20…f5 21. Dh5 Df6 22. Tad1 Df7 23. Dxf7+ Txf7 24. Te8+ Tf8 25. Txb8… Molemmissa tapauksissa valkealla on kuitenkin pieni etu.)

21. Le4 Ra6 22. Le5 De6 23. Ld3 f6 24. Ld4 Df7 25. Dg4 Tfd8 26. Te3 Rac5 27. Lg6 Df8 28. Td1 Tab8 29. Kg2 Re6 30. Lc3 Rbc5 31. Tde1 Ra4 32. Ld2 Kh8

1-0 siirron 70 jälkeen

17. Re4!!

Yksikään huippuohjelma ei näe tätä siirtoa edes ajan kanssa. Jostain syytä se on kaikille sokea piste.

Jälleen kerran hermoverkon aseman tunnistus toimii paremmin kuin yksittäisten asioiden summaus.

Dg6 18. h4 h6

Edelleenkään Stockfish ei näe valkean etua, vaan kuvittelee olevansa niskan päällä.

19. h5 Dh7

Tässä kohtaa kuvitelmat mustan edusta alkavat rapista, mutta tappio ei silti vielä häämötä.

20. Qg4 Kh8

20...Kh8

Vasta tässä vaiheessa Stockfish näkisi häämöttävän tappion, jos se saisi käyttää riittävästi aikaa ja/tai sitä pyörittäisi riittävän tehokas prosessori. Siirtoa 17. Re4 se ei pelkällä ajalla ja teholla olisi näin ollen voinut mitenkään nähdä.

Ohjelmat tahtovat myös uskoa siirtoon 20…f5, mutta ne eivät näe AZ:n sitä luultavasti seuraavaa siirtoa 21. Dd1!!! Lc4 22. Rd6 Rxd6 23.Dxd6 Ra6 24.b4 Tae8 25.Txe8 Tx8 26.Dxd7

Stockfish tai mikään muukaan ohjelma ei näe myöskään pelissä tapahtuvaa seuraavaa siirtoa.

21.Lg5!!!

jos 21…hxg5? 22.Rxg5 Dg8 23.Le4!!! f5 24.Lxf5 Rd6 25.Lg6 Dc4 26.f4 Dd4+ 27.Kg2 Lc4 28.Tad1 Ld5+ 29.Kh3 Df6 30.Rh7 Dd8 31.h6 gxh6 32.Dh5 Kg7 33.Lb1 Tf6 34.g4 Rf7 35.g5 Txf4 36.Dg6+ Kh8 37.Kg3 Tf3+ 38.Kg4 Dg8 39.Rf6 Re5+ 40.Txe5 mustan asema on toivoton.

f5 22. Df4 Rc5 23. Le7 Rd3?

23…Re6 24.Dd6 fxe4 olisi paljon parempi, mutta silläkin tasapeli olisi kiven takana.

24. Dd6 Rxe1 25. Txe1 fxe4 26. Lxe4 Tf5 27. Lh4 Lc4 28. g4 Td5 29. Lxd5 Lxd5 30. Te8+ Lg8 31. Lg3 c5 32. Dd5 d6 33. Dxa8

Tämä siirto on valkean ainoa, jota voi edes vähän kritisoida. 33.Lxd6 Rd7 34.Txa8 olisi vahvempi, mutta pelin lopputulokseen sillä ei olisi vaikutusta.

Loput pelistä ei ole aiheen kannalta enää merkittävää. Peli päättyi 1-0 siirrossa 117.

Valkoinen: AlphaZero Musta: Stockfish (10. peli)

1. d4 Rf6 2. c4 e6 3. Rf3 b6 4. g3 Lb7 5. Lg2 Le7 6. 0-0 0-0 7. d5 exd5 8. Rh4 c6 9. cxd5 Rxd5 10. Rf5 Rc7 11. e4 d5

Tämä on yleisin jatko ja jos Stockfish olisi käyttänyt avauskirjastoa, se olisi siirtänyt näin.

12. exd5 Rxd5 13. Rc3 Rxc3

Teorian yleisin siirto on 13…Bf6 ja Stockfish pitää sitä tarpeeksi pitkällä mietintäajalla parhaana. Silti ihmisten peleissä valkean tulos on selvästi parempi. 13…Bf6 14.Nxd5 cxd5 15.Ne3 (Bf4) Nc6 16.Nxd5 Be5 17.Re1 Re8= Esim. (Lysyj, Igor (2670) – Krishmatullin, Denis (2671) ½-½; Buhmann, Rainer (2584) – Kraemer, Martin (2520) ½-½.

Stockfishin jatko valkeana olisi 18.h4 h6 19.Qh5

14. Dg4 g6 15. Rh6+ Kg7 16. bxc3

Stockfish siirtäisi 16.Nf5+ Kg8 17.bxc3 h5

Lc8 17. Df4 Dd6 18. Da4 g5

18...g5

Mustan pitäisi olla huolissaan tornin ja ratsun jäämisestä mottiin a8-kulmaan, mutta sitähän ei laskemalla näe. Parempi siirto tässä suhteessa olisi 18…Rd8,joka ennakoi tornin vapauttamista a8:sta. 19.Re1 Be6 20.Bf4 Qa3

19. Te1

Tämän valkean siirron Stockfish tulkitsee sotilaan arvoiseksi virheeksi.

Kxh6 20. h4 f6 21. Le3

Tässä vaiheessa harha mustan edusta alkaa valjeta Stockfishille.

Lf5 22. Tad1 Da3 23. Dc4 b5 24. hxg5+ fxg5 25. Dh4+ Kg6

26. Dh1

Ihmissilmin outo siirto, mutta myös Stockfish näkee tämän helposti.

Kg7 27. Le4

27. Le4

27…Lg6

Musta on autuaan tietämätön tukalasta asemastaan. Laskemalla ei sitä pysty näkemään, mutta lautaa katsomalla ja tunnistamalla uhan motista tämä siirto lienee viimeinen oljenkorsi.

27…Lxe4 28.Dxe4 Kg8 29.De6+ Tf7 30.Dc8+ Lf8 31.Lxg5 Dxc3 Jatkovariaatioissa mustalla on hyvät mahdollisuudet saada purettua motti Ra8/Nb8. Ilman sitä tappio tulee väkisin.

28. Lxg6 hxg6 29. Dh3 Lf6 30. Kg2 Dxa2 31. Th1 Dg8 32. c4 Te8 

32...Te8

33. Ld4!

Tässä on jälleen yksi Stockfishin sokea piste. Jostain syystä se ei sitä millään näe, mutta siirron jälkeen ymmärtää heti seuraukset.

Lxd4 34. Txd4 Td8 35. Txd8 Dxd8 36. De6 Rd7 37. Td1 Rc5 38. Txd8 Rxe6 39. Txa8 Kf6 40. cxb5 cxb5 41. Kf3 Rd4+ 42. Ke4 Rc6 43. Tc8 Re7 44. Tb8 Rf5 45. g4 Rh6 46. f3 Rf7 47. Ta8 Rd6+ 48. Kd5 Rc4 49. Txa7 Re3+ 50. Ke4 Rc4 51. Ta6+ Kg7 52. Tc6 Kf7 53. Tc5 Ke6 54. Txg5 Kf6 55. Tc5 g5 56. Kd4 1-0

Näiden pelien perusteella herää väistämättä kysymys kuningatarintialaisen tulevaisuudesta. Pieni henkireikä mustalla näyttäisi olevan, mutta toisaalta niiden testaaminen AlphaZeroa vastaan voisi osoittautua sittenkin turhaksi toivoksi. Varmaa on, että nämä pelit tulevat muokkaamaan teoriaa ihmistenkin peleissä.

Mitä luonto edellä, sitä AlphaZero perässä

AlphaZero perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin se pyrkii jäljittelemään ihmisaivojen joustavuutta, yleiskäyttöisyyttä ja itseoppivuutta. Toiseksi se pyrkii hyödyntämään satunnaisilmiöitä, joista suurten yksikkömäärien ollessa kyseessä kumpuaa yllättäviäkin ilmiöitä ja jotka eivät ole kovinkaan kaukana oikeasta taikuudesta.

Shakkipelin erilaisten mahdollisten asemien määrästä on kiistelty melkein yhtä kauan, kuin peliä on pelattu. S. Steinerberger esitti International Journal of Game Theory (2014) -julkaisussa laskelman, jonka mukaan tuo luku olisi 2^155= 4.6*10^46. . Luvun mittakaavasta antaa käsityksen se, että atomien määrä maapallolla on luokkaa 10^50.

Uskallan väittää, ettei meillä ole aavistustakaan siitä, mitä salaisuuksia tuo asemien joukko pitää sisällään. Hyvän analogian antaa monen kappaleen fysiikka (many-body physics), joka luo raamit suuren, vuorovaikutuksessa olevan partikkelimäärän kollektiiviselle käyttäytymiselle. Vaikka yksittäisten partikkeleiden liikettä kuvaavat fysiikan lait olisivatkin yksinkertaisia, kokonaisuuden tutkiminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Usein esiin nousee ilmiöitä, joilla ei juurikaan ole tekemistä pohjalla vaikuttavien fysiikan lakien kanssa ja joita parhaimmillaan voi pitää ihmeinä.

Many-body physics

Perinteiset heuristiset shakkiohjelmat (kuten Stockfish) tarkastelevat asemia deterministisesti lukuisten kriteerien perusteella ja arvot saattavat olla dynaamisiakin riippuen pelin vaiheesta. Tärkeimmät kriteerit ovat materiaali, kuningasasema, nappuloiden aktiivisuus, keskustan ja diagonaalien hallinta, tilan (ruutujen) kontrollointi ja sotilasasema. Näitä kokenut shakkipelaajakin saattaa pelissä miettiä ja shakkiohjelma laskee asemalle arvon summaten numeerisia arvioita eri asioista. Suurin ongelma ohjelmalla on tasapainottaa asemalliset, ei-materiaaliset arvot nappuloiden pitkälti materiaalisten arvojen kanssa. Näennäisestä monimutkaisuudesta huolimatta matematiikka asemien arvioinnin taustalla on hyvinkin suoraviivaista. Nappuloiden kollektiivinen käyttäytyminen sen sijaan on kaikkea muuta kuin suoraviivaista, minkä AlphaZero on osoittanut.

AlphaZero käyttää myös toista satunnaisuuden tai kuten fysiikassa sitä kutsutaan, stokastisuuden voimaa. Luonto on rakentanut keinot hallita monen-kappaleen ongelmaa. Kaasut muuttuvat nesteeksi, jäätyvät ja kristalloituvat, metalli jäähtyy ja jähmettyy. Jos jäähdytys on riittävän hidasta, lämpöliikkuvuus katoaa. Atomeilla on mahdollisuus linjata itsensä ja muodostaa puhdas kide, joka on täysin järjestetty etäisyydellä, joka vastaa miljardeja kertoja yksittäisen atomin kokoa kaikissa suunnissa. Kysymyksessä on systeemin vähimmäisenergian löytäminen ja luonto pystyy sen löytämään, jos systeemiä ensin kuumennetaan riittävästi ja sitten jäähdytetään riittävän hitaasti. Siinä siis kaaoksesta nousee esiin järjestys. Tämän ilmiön simulointia on käytetty menestyksellä jo vuosikymmeniä monien laskennallisesti mahdottomien ongelmien ratkaisemiseen. Ns. simuloitu jäähdytys kykenee systemaattisesti löytämään globaaleja optimeja paikallisten optimien sijaan valtavasta vaihtoehtojen joukosta.

Simuloitu jäähdytys

AlphaZero hyödyntää simuloitua jäähdytystä sekä periaatetasolla että myös konkreettisesti. Se, ettei AZ hyödynnä olemassa olevaa teoriaa, vaan rakentaa sen itse tyhjästä, on puhdasta kaaosteoriaa. Toisaalta hakuprosessissaan se käyttää Monte-Carlo -metodia, joka on läheistä sukua simuloidun jäähdytyksen kanssa. Aikaisemmat yritykset käyttää Monte Carlo puuhakumenetelmää shakissa ovat epäonnistuneet ja kaikki parhaat shakkiohjelmat ovat päätyneet käyttämään sinänsä tehokasta Alfa-Beta -algoritmia. Kaikki deterministiset heuristiikat löytävät kuitenkin vain paikallisia optimeja. AlfaZeron hermoverkkoon perustuva asema-analyysi mahdollistaa kuitenkin stokastisen Monte-Carlo puuhaun ja yhdessä nämä kaksi aikaisemmasta täysin poikkeavaa menetelmää tuovat shakista esiin jotain aikaisemmasta täysin poikkeavaa.

AlphaZeron toimintaperiaate

Shakkia on hyödynnetty monenlaisissa aivotutkimuksissa. Eräässä kokeessa näytettiin erilaisia shakkiasemia muutaman sekunnin ajan sekä tavallisille ihmisille että shakin suurmestareille ja heitä pyydettiin sitten asettamaan nappulat uudelleen samoihin ruutuihin. Kun kyseessä oli todellisissa peleissä ja varsinkin huipputason peleissä esiintyneitä asemia, suurmestarit olivat nappuloiden asettamisessa nopeita ja virheettömiä. Jos taas asemat olivat satunnaisesti valittuja, suurmestarit olivat yhtä heikkoja kuin tavalliset ihmisetkin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että huippupelaajat keskittävät automaattisesti huomionsa aseman kriittisiin kohtiin. Tästä on kuvaava esimerkki vuonna 2006 käyty ottelu Vladimir Kramnikin ja Deep Fritz shakkiohjelman välillä. Siinä pelin ollessa selvästi tasan Kramnik ei huomannut vastustajan yhden siirron mattia, minkä melkein kuka tahansa amatööri olisi helposti nähnyt. Kramnik oli itse täysin hämmennyksen vallassa. Hän oli laskenut kyseistä asemaa jo monta siirto aiemmin ja laski jälleen uudelleen yhä syvemmälle. Hän ei missään nimessä ollut väsynyt. Selityksen virheelle antoi venäläinen huippuluokan pelaaja ja kouluttaja, Alexander Roshal. Hänen mukaansa kyseinen asema, jossa valkean ratsu ruudussa f8 suojaa ruutua h7 ja jota valkea daami uhkaa, on äärimmäisen harvinainen. Sellainen ei synny suurmestareiden peleissä ja oli siten Kramnikille täysin sokea kohta. Kuvaavaa on, että peliä selostanut suurmestari ei myöskään tajunnut mattia, vaan jatkoi Kramnikin siirron jälkeen selostusta miettien valkealle aivan muita jatkoja.

AlphaZero pyrkii jäljittelemään ihmisen intuitiivista kokonaiskuvaa asemasta hermoverkon avulla. Se opettelee ns. vahvistusoppimisen avulla yrityksen ja erehdyksen kautta lähtien liikkeelle itse generoimistaan peleistä. Kyse on syväoppimisesta syvien hermoverkkojen avulla. Hyvien ja huonojen päätösten kokonaisvaikutus kuvataan ns. Q-verkon avulla, jossa pidetään taulukkoa pelin kaikista mahdollisista tiloista ja kaikista pelaajan mahdollisista toimenpiteistä kullekin tilalle. Jokaisessa taulukon solussa on seuraus pelaajan valinnasta kussakin pelin tilassa. Aikaisemmin vahvistusoppiminen yhdistettynä hermoverkkoihin on tuottanut epävakaita tuloksia. DeepMind Technologies yhtiön kehittämä Syvä Q-verkot -algoritmi (Deep Q-Networks (DQN)), joka käyttää satunnaisuutta hyväkseen, on onnistunut ratkaisemaan nämä ongelmat.

Syvä Q-verkko

AlphaZero rakentaa kokemustaan asemista pelaten pelejä Monte Carlo -puuhaun avulla ja simuloidut pelit päivittävät hermoverkon parametrejä pelien lopputulosten perusteella.

Se, että AlphaZero saavutti pelitasonsa muutamassa tunnissa, on harhaanjohtavaa. Hermoverkkoa oli opettamassa 5000 hermoverkkojen opettamiseen erikoistunutta prosessoria. Vaikka kyseessä olisivat olleet tavalliset prosessorit, tavallisella kotikoneella vastaavaan olisi mennyt melkein 6 vuotta. Mutta kun vertailuna ovat sovellutuskohtaiset prosessorit, voidaan tavallisella tietokoneella olettaa samaan menevän vuosikymmeniä.

Tieteellinen artikkeli AlphaZerosta

Real AC = Alien Chess

Jos ihmiskunta sittenkin joutuisi otteluun kehittyneiden avaruusolioiden kanssa, AlphaZero ei ehkä sittenkään takaisi voittoa. Nuo toisesta dimensiosta tulevat entiteetit esittelisivät meille OmegaInfinity -shakkiohjelman, jossa kiteytyisi shakin perimmäinen periaate: shakki on lopulta äärimmäinen loppupeli 32:lla nappulalla. OmegaInfinity ei tekisi valkoisilla ensimmäistäkään siirtoa, vaan julistaisi matin 16986:lla siirrolla. Ihmiskunta ei tietenkään sitä uskoisi ja vielä vähemmän sitä, että nuo entiteetit tekisivät sen varsin yksinkertaisella tietokoneella ja Brute Force -algoritmilla.

Shakin täydellinen ratkaiseminen on mielipuolisen vaativa tehtävä. Tämän päivän tehokkain supertietokone, kiinalainen Sunway TaihuLight, on yli 10 miljoonaa kertaa tehokkaampi kuin tehokas kotitietokone. Yksinkertaista Brute Force -algoritmia käyttämällä se laskisi satoja miljoonia, jopa miljardi kertaa nopeammin asemia, kuin nopea kotitietokone. Silti edes Universumin historia ei riittäisi täydelliseen tulokseen. Itse asiassa siihen tarvittaisiin 64 tuhatta miljardia Universumin ikää. Mahdotonta?

Sunway TaihuLight

Jos Mooren laki toteutuisi ja prosessorien nopeus kaksinkertaistuisi joka vuosi, ei menisi kuin 80 vuotta ja supertietokone laskisi vuodessa kaikki shakkiasemat. Todellisuudessa nopeuden kehitys on ollut hidastumassa ja viimeisen 5 vuoden perusteella tähän menisi jo 126 vuotta. Jos nopeuden tuplaus veisikin 5 vuotta, aikaa tuohon kuluisi 400 vuotta. Todellisuudessa saatetaan puhua tuhannesta tai tuhansista vuosista, ennen kuin tietokone käytännössä voisi ratkaista shakin täydellisesti. Oli miten oli, mutta aivan mahdoton tehtävä ei ole, vaikkakin meidän sukupolvemme kannalta ehdottomasti tavoittamattomissa.

Jos äärimmäisen loppupelin ratkaiseminen 32:lla nappulalla on lievästi sanoen haastava tehtävä, se on silti lievä ongelma tuon datan tallentamisen rinnalla. Shakissa on siis 4,6 x 10^46 asemaa ja jokaisen aseman viemä tallennustila on 70 tavua. Tietokannan koko olisi siis 3,22 x 10^48 tavua. Kuinka paljon se on? Lasketaanpa.

Maailman suurin SSD-kovalevy on Samsung PM1633a, johon mahtuu 15,36 TB. Dimensioiltaan se on 9,9x7,1x1,5 senttiä. Kyseessä on melkoinen teknologinen ihme ja hintakin sen mukainen, n. 10500 dollaria. 26 tällaista älypuhelimen kokoista laitetta pystyisi tallentamaan kaikki, kaikilla mahdollisilla kielillä koskaan kirjoitetut kirjat. Jos olisi mahdollista pakata näitä kovalevyjä tiiviisti vieri viereen, niitä mahtuisi kuutiometriin 9314 kpl. Tuon kuution tallennuskapasiteetti olisi 143 petatavua. Hintaa sille kertyisi n. 100 miljoonaa dollaria.

Samsung PM1633a

Tarvittaisiin ainoastaan kaksi kuutiota tallettamaan kaikki puhelut Yhdysvalloissa vuoden ajalta. Siihen liittyen joidenkin villien arvailujen mukaan NSA:n Utahin datakeskuksen tallennuskapasiteetti olisi jottatavun luokkaa. Se vaatisi laskemiamme kuutioita peräti 7 miljoonaa kpl. Jos ne koottaisiin kuutioksi, sen sivun mitaksi tulisi melkein 200m. Energiaa pelkät kovalevyt söisivät puolet Olkiluodon ydinvoimalan sähköntuotannosta. Mahdottomimmaksi sen tekisi kuitenkin hinta. Tallennuskapasiteetti tällä tekniikalla maksaisi peräti kolme kertaa maailman kokonaisvarallisuuden verran.

Shakkitietokannan kannalta jottatavu ei riittäisi mihinkään. Shakin tietokanta vaatisi laskemiamme kuutioita niin monta, että ne täyttäisivät yhteensä 16000 aurinkoa, melko tarkkaan Arcturuksen verran. Energiaa se käyttäisi niin paljon, että fuusioreaktiossa kuluisi kuun verran materiaa alle tunnissa.

Arcturus

DNA pystyy tallentamaan perinteistä teknologiaa enemmän (215*10^15 tavua per gramma). Siltikään se ei riittäisi, sillä sitäkin tarvittaisiin 2500 x maapallon massa.

Kaikkein äärimmäisin tietokone on materia itsessään ja entropian perusteella yhteen kilogrammaan ja yhteen litraan pystyy teoriassa säilyttämään 2,66*10^30 tavua. Shakkiasemien tallentamiseen tarvittaisiin silti veden muodossa tilavuudeltaan kuutio, jonka sivut olisivat 100 km. Todellisuudessa se olisi mahdotonta virhehallinnan takia. Helpompi olisi toteuttaa tietokone, jossa materian jokainen atomi vastaisi yhtä bittiä, mutta silloin vaadittava massa olisi 2 miljoonaa kertaa edellistä suurempi.

Ratkaisu materiaalisessa maailmassa on siis sula mahdottomuus.

OmegaInfinity -shakkiohjelma käytännössä

Shakin pelaaminen 32 nappulaisena loppupelinä vaatisi aivan mahdottomia laskentatehoja ja vieläkin mahdottomamman datan tallennustilan. Silti sen toteuttaminen on mahdollista, kunhan lakkaamme ajattelemasta kuin Stockfish ja muut ”materialistiset” ohjelmat ja otamme mallia intuitiivisesta AlphaZero -ohjelmasta. Ratkaisuna ei voi olla laskentatehon, rationaalisen päättelyn ja/tai teknologian kehittäminen. Tarvitaan ratkaisu laatikon ulkopuolelta, tässä tapauksessa aika-avaruuden ulkopuolelta. Siis todellinen ”Alien technology” -ratkaisu. Sitä kutsutaan myös henkiseksi teknologiaksi vastakohtana materialistiselle teknologialle eli termi voisi olla myös ei-materialistinen. Kyse ei siis ole hengellisestä näkökulmasta - ei puolesta eikä vastaan. Eikä kyse ole uskonnosta, vaan teknologista.

Laskentaongelma

Ratkaisu vaatimukseen laskentatehoista on yllättävän yksinkertainen. Prosessoriksi riittää yksinkertaisen kännykänkin prosessori, sillä ratkaisu on prosessorin ulkopuolella. Jos nimittäin iteraatiot tapahtuvat menneisyydessä, mikään ratkaistavissa oleva ongelma ei ole liian vaikea. Itse asiassa vastaus on olemassa jo ennen ongelman esittämistä!

Iteraatio menneisyydessä

Aikasiirtymät saattavat kuulostaa tieteistarinalta, mutta tieteen valtavirran ulkopuoliset tieteelliset artikkelit ja -tutkimukset esittävät paljonkin teorioita ja jopa kokeellisia tuloksia. Pyörivät magneettikentät, niiden ryhmänopeudet ja vaihemodulaatiot, eksoottisen materian taivuttama aika-avaruus, negatiivisen energian lähettäminen menneisyyteen… Mitkään näistä eivät vaadi teknologisesti suuriakaan ponnisteluja, vaan sen sijaan avointa mieltä ja rohkeutta todellisuuden tutkimisessa.

Muistiongelma

Musta aukko olisi ainoa mahdollinen materialistinen ratkaisu 3.22 x 10^48 tavun tallentamiseen. Itse asiassa siihen pystyisi pelkästään vetyatomin kokoinen musta aukko. Ongelmana on kuitenkin se, että mustan aukon tapahtumahorisonttia lähestyttäessä aika on käynyt kiihtyvällä vauhdilla Universumin historian loppuun, eikä informaatio enää ole käytettävissä tässä Universumissa. Eli se siitä vaihtoehdosta.

Ehkä vastaus tähän laskentaongelmaakin suurempaan ongelmaan on tämän ulottuvuuden ulkopuolella. Vedalaisen sanskriitin kielessä on termi "akasha", joka tarkoittaa ”avointa avaruutta, tyhjyyttä ja näkyväksi tulevaa”. Pythagoras kutsui sitä termillä eetteri, minkä materialistisen reduktionismin mukainen fysiikka tulkitsi joksikin väliaineeksi. Ehkä sitä voisi nykytermein kutsua matriisiksi. NDE (near death experience) -kokemusten kuvauksissa esiintyy usein menneitä elämäntapahtumia sellaisella tarkkuudella, ettei niitä ole ikinä voinut sillä tarkkuudella havaita tai kokemus on jonkun toisen läsnäolijan näkökulmasta. Johonkin informaatio on tallentunut, koska havaitsijan aistit eivät ole voineet ottaa sitä informaatiota vastaan. Muistin täytyy olla mittaamaton, jos jokaisen mahdollisen havainnoitsijan kokemukset pienintäkin yksityiskohtaa myöten on tallentunut johonkin.

Jos on vaikea uskoa tällaisiin kokemuksiin, ehkä helpompi on ottaa vastaan matemaattisfysikaalisia kuvauksia imaginäärisistä maailmoista. Jos maailma ei ole materiaalinen, ei myöskään informaatiolla ole materiaalisia rajoitteita. Jos johonkin tieto mahtuisi, niin sinne.

PSL(2,Z)

AlphaZeron pelit tuntuivat ensivaikututelmana taikuudelta. Miltä ne olisivat tuntuneet 20 vuotta sitten? Aikasiirtymät ja hyperdimensiot voivat tuntua taikuudelta juuri nyt, mutta samoin kuin AlphaZeron kohdalla, mullistavastakin asiasta tulee saman tien arkipäivää, kun se tuodaan kollektiiviseen tietoisuuteen.

Shakkitietokoneiden historiaa

Alan Turing määritteli ensimmäisen shakkiohjelman tietokoneille vuonna 1947 ja kirjoitti sellaisen vuonna 1950. Ohjelmalle sopivaa tietokoneympäristöä ei vielä ollut olemassakaan, joten ohjelmalla pystyi pelaamaan ainoastaan niin, että Turing itse emuloi tietokonetta. Ohjelman, TurboChamp nimeltään, ainoassa käymässä pelissä Turing käytti jokaiseen siirtoon puoli tuntia. Lopulta tuon pelin voitti Alick Glennie, josta tuli historian ensimmäinen tietokoneen voittanut ihminen.

Ensimmäisen tietokoneessa oikeasti toimineen shakkiohjelman kirjoitti vuonna 1951 Dr. Dietrich Prinz ja sillä pystyi ratkaisemaan yksinkertaisia kahden siirron matteja. Ensimmäisen täysiverisen shakkiohjelman kirjoitti Alex Bernstein MIT:ssa ja tuo ohjelma pystyi sen aikaisella huipputietokoneella nopeuteen 4 puolisiirtoa 8 minuutissa.

Vuonna 1958 shakkiohjelmat tekivät läpimurron, kun NSS-niminen ohjelma voitti ensimmäistä kertaa ihmisen. Vastustajana oli sihteeri, joka oli oppinut tunnissa shakin säännöt juuri ennen peliä. 

NSS

Ensimmäinen tietokoneiden välinen ottelu pelattiin vuonna 1966, kun neuvostoliittolainen tietokone voitti MIT:n tietokoneen kirjepelissä 3-1. Samana vuonna tietokone osallistui ensimmäistä kertaa shakkiturnaukseen. Yksi tasapeli ja neljä tappiota amatööriturnauksessa antoi sille USCF -vahvuuden 1243. Ensimmäinen puhtaasti tietokoneturnaus (Pohjois-Amerikan ACM) tapahtui vuonna 1970 ja sen voittaja CHESS piti eri versioilla titteliä hallussaan aina vuoteen 1973 asti. Ensimmäisen MM-turnauksen voitti vuonna 1974 ylivoimaisesti neuvostoliittolainen KAISSA brittiläisellä tietokoneella. Vihdoin vuonna 1976 tapahtui ensimmäinen vakavasti otettava kohtaaminen ihmisten ja koneen välillä. Paul Masson turnauksen B-ryhmän voitto antoi amerikkalaiselle CHESS 4.5: lle vahvuusluvun 1950. Viisi vuotta myöhemmin (1981) Cray Blitz voitti Missisipin osavaltion mestaruuden 5-0 -tuloksella ja vahvuusluvulla 2258. Vuonna 1985 HITECH saavutti jo vahvuusluvun 2530. Toisaalta samana vuonna Garry Kasparov pelasi simultaanin 32:a huipputietokonetta vastaan voittaen ottelun 32-0.

Ihmiskunnan viimeisen taistelun koneita vastaan aloitti DEEP THOUGH vuonna 1988. Se jakoi Yhdysvaltain avoimen mestaruuden Tony Miles:n kanssa suorituksella, joka vastasi peräti vahvuutta 2745. Vuoden lopulla sen virallinen vahvuus oli kuitenkin ainoastaan 2550. Bent Larsenista tuli ensimmäinen turnauksessa koneelle hävinnyt suurmestari. Seuraavana vuonna Garry Kasparov voitti kuitenkin DEEP THOUGH:n 2-0. Sen kehittäjät väittivät ihmiskunnan häviävän heidän koneelleen kolmessa vuodessa, mutta siihen oli menevä vielä paljon pidempään.

1992 oli käänteentekevä tietokoneshakissa, sillä silloin mikrotietokone voitti ensikertaa tietokoneiden avoimen mestaruuden. Tässä vaiheessa tietokoneet alkoivat pärjätä maailman parhaille shakin pelaajille pikapeleissä, mutta samaan aikaan tasokkaiden ohjelmien saaminen kotikoneisiin opetti myös ihmiset pelaamaan koneita vastaan. Koneiden tehot kasvoivat ja ohjelmat kehittyivät, mutta niiden ihmisiä vastaan pelatuissa peleissä ansaitsemat vahvuusluvut eivät kasvaneet. Vuonna 1996 järjestetyssä ihmiskunta vastaan kone -turnaukseen osallistui 50 ihmistä mestareista suurmestareihin ja 50 shakkiohjelmaa. Turnaus päättyi Yasser Seirawanin 6-0 voittoon ja paras shakkiohjelma oli QEST 4.5/6 -tuloksella, mikä vastasi vahvuutta 2652. Tietokoneiden vahvuudet ihmistä vastaan eivät tuon jälkeen juurikaan nousseet kymmeneen vuoteen.

Hyvin tunnettu ja koneiden voittona ihmisistä julistettu Deep Bluen ja Kasparovin välinen ottelu vuonna 1997 ei kuitenkaan ole koko totuus ja tuskin osatotuuskaan. Deep Blue tosin voitti ottelun 3.5-2.5, mutta ottelun asetelmat olivat vähintäänkin epäoikeudenmukaiset. Ohjelman kehittäjät olivat keskittyneet luomaan ensisijaisesti Kasparovin kaatajan ja kaiken lisäksi ohjelmoijat säätivät ohjelmaa kesken ottelun. Kasparovilla ei vastaavasti ollut muuta tietoa ohjelmasta, kuin mitä oli itse nähnyt voittamassaan edellisessä ottelussa. Tavallaan nurinkurista on, että koneen takana oli armeija ihmisiä, kun taas Kasparov oli täysin yksin. Uskallan väittää, ettei Deep Blue olisi pärjännyt samoilla asetuksilla johtavia mikrotietokoneohjelmia vastaan tai jos Kasparoville olisi annettu tilaisuus revanssiin, voittaja olisi ollut ihminen huomattavalla marginaalilla.

Deep Though - Kasparov 1997

Vuosina 2002-2005 ihmiskunnan kärkipelaajat Garry Kasparov, Vladimir Kramnik ja Rustam Kasimdzhanov pelasivat otteluissaan tasan johtavia shakkiohjelmia vastaan, kunnes viimein vuonna 2006 Deep Fritz 10 voitti Kramnikin 4-2. Kramnikin vahvuusluku ottelun aikaan oli 2760 ja Deep Fritzin voitto antaa +120 pistettä eli sen vahvuus tuossa ottelussa olisi ollut ihmisten rankingissa 2880. Seuraavat detaljit saattavat kuulostaa puuduttavilta, mutta tässä tapauksessa niillä on yllättävä merkitys.

Ottelussa käytössä olleen koneen prosessori oli 2x Intel Core 2 Duo 5160. Yhden prosessorin benchmark on 1971 ja kahden tällaisen hyöty moniprosessoidussa shakkiohjelmassa olisi luokkaa 3500.  Nykyään kaikkien aikojen tietokoneiden listalla (CCRL 40/40) Deep Fritzin vahvuusluku on 2832. Tuon listan referenssiprosessori on AMD Athlon 64 X2 4600+, jonka benchmark on 1365. Kramnik-Deep Fritz -ottelun koneen tehokkuus oli siis reilut 2x CCRL 40/40 -rankingin referenssi ja nyrkkisääntönä koneen nopeuden tuplaus tarkoittaa +50 pistettä vahvuusluvussa. Näin ollen Deep Fritz 10 vahvuus Kramnik – Deep Fritz -ottelussa on täysin linjassa CCRL 40/40 listan vahvuuden kanssa (2880-50 = 2830 ~2832).

Tästä taas seuraa, että CCRL 40/40 -rankingia voi verrata suoraan ihmisten vahvuuslukuihin. Tietokoneiden listan kärjessä on tällä hetkellä AsmFish 051117, joka on Stockfish -ohjelman pohjalta rakennettu paranneltu versio. Tämän vahvuus listalla on 3426, kun AlphaZeroa vastaan pelannut Stockfish 8 on vahvuudeltaan 3389. Magnus Carlsenin kaikkien aikojen korkein ihmisen vahvuusluku oli toukokuussa 2014 2882. Eroa esimerkiksi Stockfish 8 -ohjelmaan on 507 pistettä, mikä tarkoittaa, että Stockfish voittaisi Carlsenin 90% peleistä ja 10% menisi tasan. Voitto huippukoneista on nykyaikana jo käytännössä mahdottomuus.