Uusin tietovuoto, Panama
papers, ajoi karille jo alkumetreillä. Aivan ensimmäiseksi maailmalle levisi
tieto Islannin pääministeristä, vaikka vähän yli 300 tuhannen asukkaan maan ei
pitäisi olla paljastuksen kohokohta. Englantilainen Guardian-lehti julkaisi
kaksi pitkää artikkelia, joissa mainitaan vain presidentti Putinin nimi, ja
vielä moneen kertaan kuvien kera, vaikkei hänen nimeään löydykään listalta.
Hänen lähipiirinsä nimet eivät varmaan tulleet yllätyksenä kenellekään
länsimaissa ja vielä vähemmän Venäjällä, mutta Iso-Britannian pääministerin
isän nimen olisi luullut olevan uutinen Englannissa.
Hyvin pian julkistusten
jälkeen englantilainen ihmisoikeusaktivisti ja entinen Britannian
suurlähettiläs, Craig Murray, nosti esiin suuria kysymysmerkkejä paljastusten
ylle. Materiaalin vastaanottanut Süddeutsche Zeitung kytki käsittelyyn alusta
alkaen tutkivien journalistien organisaation “International Consortium of
Investigative Journalists”, ICIJ. Ongelma on, että tuo Washingtonissa toimiva organisaatio
on The Center for Public Integrity –järjestön organisoima ja CPI:n taustalla on
sellaisia tukijoita kuin George Soroksen Open Society Foundations, Ford
Foundation, Rockefeller Family Fund, Carnegie Endowment ja W K Kellogg
Foundation. Nämä järjestöt ovat vain osa rahoittajista, mutta tutkivan
journalismin riippumattomuuden kannalta ne herättävät kysymyksiä. Näitä tukisäätiöitä
on kritisoinut ankarasti mm. Ranskan valtion tutkimuslaitoksen
tutkijaprofessori Nicolas Guilhot ja amerikkalainen poliittinen kommentaattori
sekä kirjailija, Glenn Beck.
Tutkijoiden
riippumattomuus nousikin esille jo ensi metreillä, kun Wikileaks syytti ICIJ:tä
selektiivisistä paljastuksista. Toisin kuin Wikileaks, joka antaa koko
tietomassan kaikkien tutkittavaksi, ICIJ valitsee itse julkaisemansa tiedot, eikä
anna tietoja viranomaisten käyttöön. ICIJ:n johtajan, Gerald Rylen, mukaan ICIJ
aikoo paljastaa tietoja julkisuuden henkilöistä, muttei viattomista
yksityisistä kansalaisista. Samassa yhteydessä hän antaa ymmärtää, että
Wikileaks on noudattanut omassa toiminnassaan vastuutonta journalismia. Wikileaksin
vastineen mukaan ICIJ on edellämainittujen tahojen talutusnuorassa ja esittää
kysymyksen, onko ICIJ oikea taho päättämään listan henkilöiden viattomuudesta.
Lukijoille saattaa tässä
vaiheessa nousta mieleen ajatus salaliittoteoriasta, mutta kannattaa muistaa,
että Panama-papereissa on kyse de facto salaliitosta. Wikileaksin ja Snowdenin
kaltaisten ilmiantajien jälkeen pilkkasana ”salaliittoteoria” on jo syytä
unohtaa.
Panamapapereiden
lopullinen vaikutus on avoin, mutta viitteitä siitä voi jo saada.
Paljastuneiden joukossa ei ole superrikkaita muutamaa diktaattoria
lukuunottamatta. Mielenkiintoinen sivujuoni liittyy Ukrainan presidentti Petro
Poroshenkoon. Financial Timesin mukaan Rothschild Trust ottaa hoitaakseen Poroshenkon
varallisuuden ja sillä ilmeisesti se ongelma on poispyyhitty.
Vuoteen 2018 mennessä astuu voimaan kansainvälinen
sopimus, jossa veroparatiisit suostuvat luovuttamaan verottajille tilitiedot omien
maittensa kansalaisista. Tähän sopimukseen eivät kuitenkaan ole sitoutuneet
Panama ja Yhdysvallat. Yhdysvaltojen osalta asia on vähintäänkin outo, sillä se
on haastanut oikeuteen ja tuominnut sveitsiläisiä
pankkeja USA:n kansalaisten veronkierrosta ja vaatii pääsyä omien kansalaistensa
tilitietoihin ulkomailla. Luovutettuaan tilitietoja Yhdysvalloille Sveitsi
menetti maineensa pankkisalaisuuden kehtona. Yhdysvaltojen on jo arvioitu nousevan
hyvin pian maailman johtavaksi veroparatiisiksi, ellei se sitä jo ole. Boomberg: uusi suosikki verokeitaaksi
Verokeitaiden mittasuhteista
Tuo summa on kaiken lisäksi varovainen arvio ja todellinen koko saattaa olla jopa 32000 miljardia dollaria. Se vastaisi 15 prosenttia koko maailman varallisuudesta tai Yhdysvaltain ja EU:n bruttokansantuotteita yhteensä.
Kun pöly on laskeutunut,
kansa on tyytyväinen: muutamia julkkiksia on tuomittu ympäri maailmaa,
perinteiset veroparatiisit hiipuvat ja veronkierto väistyy otsikoista. Mutta
muuttuuko mikään? Meidän tavallisten ihmisten pitää osoittaa, ettemme ole
tyhmiä ja alkaa kollektiivisesti kiinnittää entistä enemmän huomiota rahankätkentään
ja muuhunkin peliin, jossa nappuloina olemme me ja panoksena ihmiskunnan
tulevaisuus.
Paljon porua vähän villoja made in Panama
ReplyDelete