Vaihtoehtoisia teorioita: Eksoottinen materia – mitä se on? Osa 3: Solomonin varjo

Osassa 2 ilmitullut ruusuristiläisyyden ja varsinkin alkuperäisen vapaamuurariuden yhteys alkemiaan voi tulla yllätyksenä monille, eikä yhtään sen vähempää nykypäivän vapaamuurareille. Royal Societyn alkuperäisistä jäsenistä Sir Robert Moray ja Elias Ashmole olivat vapaamuurareita, kun taas Robert Boyle ilmeisesti ruusuristiläinen. Nämä kaksi järjestöä olivat lähes yhtä, kuten Edinbourgh’ssä vuonna 1638 julkaistu runonpätkä paljastaa: ”For we be brethen of the Rosie Crosse; We have the Mason Word and the second sight”.

Kun alkemia oli keskiajalla katolisen kirkon kiellossa, Skotlannissa se oli peräti valtion kustantamaa toimintaa kuningas Jaakko IV:n (1488-1513) ajoista lähtien. Kysymys kuuluukin, mistä alkemia tuli Skotlantiin ja samalla tulee kysytyksi, miten ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius tulivat Skotlantiin? Rosslynin kappelin lounaiskulmassa on kohokuva n. vuodelta 1450, joka kiistämättä muistuttaa erittäin paljon vapaamuurareista. Sen sijaan kappelista löytyvä temppeliritarien sinetin kahta ratsastajaa yhden hevosen selässä vastaava kohokuva ei hyvällä tahdollakaan muistuta sinetin symbolia. Voiko silti yhteys temppeliritareihin olla olemassa?

Solomonin temppelin sotilaat

Ranskan kuningas Filip IV vangitutti yhteistyössä Paavi Klemens V:n kanssa kaikki kiinnisaadut Ranskan temppeliritarit samana päivänä, perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Myöhemmin paavi laajensi pidätykset koskemaan kaikkia temppeliritareita koko kristikunnassa. Ranskassa Filip takavarikoi kaiken temppeliritareiden omaisuuden valtiolle, kun muualla se siirrettiin muille veljeskunnille. Omaisuus osoittautui kuitenkin huomattavasti oletettua pienemmäksi, eikä mitään salaisuuksia tai mystisiä aarteita löytynyt.

Kuulusteluissa ritari Jean de Châlon paljasti, että pidätyksistä oli saatu ennakkovaroitus ja La Rochellen satamasta oli poistunut ajoissa 18 aluksen laivasto Pariisin preseptori Gerard de Villiers’n johdolla. Salassa pidettäväksi tarkoitettu pidätysmääräys oli annettu jo 14.9, joten aikaa valmistautumiseen oli ollut riittävästi. Lopulta vain 620 ritaria pidätettiin Ranskassa, vaikka heitä oli arviolta ollut yli 3000. Taistelu kuningasta vastaan ei ollut vaihtoehto, sillä he olivat tehneet kruunulle uskollisuusvalan. Jäljelle jääneet uhrautuivat muiden puolesta, jotta pakoa ei oltaisi havaittu.

Skotlanti oli oivallinen kohde hävittää jäljet Ranskan kuninkaalta ja paavilta. Skotlannin kuningas Robert the Bruce oli juuri erotettu katolisen kirkon yhteydestä vuonna 1306. Ranskan kuninkaan tyttären puoliso, Englannin kuningas Edward II oli sodassa Brucea vastaan, joten Brucella ei ollut esteitä suojella temppeliritareita. Vuonna 1306 Bruce oli hävinnyt taistelun Englannin joukkoja vastaan menettäen koko armeijansa, mutta onnistunut pakenemaan. Seuraavana vuonna hän oli kuitenkin palannut ja koottuaan pienet joukot onnistunut lyömään Englannin joukot Loudoun kukkulan taistelussa, mikä aloitti sarjan voitokkaita taisteluita Englantia vastaan kohti Skotlannin itsenäisyyttä. Englannin kuningas Edvard I oli myös juuri kuollut kaksi kuukautta Loudoun jälkeen, joten Bruce saattoi keskittyä skotlantilaisiin vastustajiinsa. Alle tuhannen kokemattoman miehen armeija tarvitsi vahvistuksia, joten Bruce oli varmasti enemmän kuin halukas ottamaan vastaan ryhmän kokeneita temppeliritareita.

Tulevissa taisteluissa Englantia vastaan Brucen joukot olivat niin ylivoimaisia mies- ja varustealivoimastaan huolimatta, että on esitetty epäilyjä temppeliritarien panoksesta taisteluissa. Mitään historiallisia näyttöjä siitä ei kuitenkaan ole ja toisaalta temppeliritarit halusivat kadota maan alle, joten kovin näkyvää roolia heillä ei ole voinut olla. Kouluttajina ja sotilasneuvonantajina heillä on silti voinut olla isokin rooli. Mutta onko mitään näyttöä siitä, että temppeliritarit olisivat istuttaneet järjestönsä siemenen Skotlantiin? Kun Robert the Bruce kuoli sairauden murtamana 1329, hänen toiveensa mukaisesti sydän irroitettiin rinnasta ja säilöttiin hopeiseen rasiaan. Runoilija ja kirkonmies John Barbourin mukaan Bruce halusi sydämensä vietävän taisteluun Jumalan vihollisia vastaan merkkinä hänen toteutumattomasti toiveestaan lähteä ristiretkelle. Skotlantilainen ritari ja Brucen hyvä ystävä Sir James Douglas otti rasian kaulaansa ja lähti laivalla seitsemän muun ritarin, aseenkantajien ja apulaisten kanssa kohti Pyhää maata. Yksi seitsemästä muusta ritarista oli Sir William de St. Clair Rosslinista (Sir William Sinclair), jonka suvun jälkeläisistä jaarli William Sinclair rakennutti Rosslynin kappelin 130 vuotta nimikaimansa kuoleman jälkeen. Brucen sydän ei koskaan päässyt Jerusalemiin saakka, mutta päätyi lopulta taisteluun muslimeja vastaan skottiritarien pysähdyttyä auttamaan Espanjan kuningasta taistelussa maureja vastaan. Sekä Douglas että Sinclair kaatuivat, mutta Brucen sydän palasi kotimaahan hänen kuolintoiveensa mukaisesti.

Temppeliritarien aarteet

Temppeliritarit tulivat viimeistään tutuksi suurelle yleisölle Dan Brownin romaanista ’Da Vinci –koodi’ (2003), jossa temppeliritarien salainen aarre oli ”Pyhä Graal”. Siinä kyseessä oli Jeesuksen jälkeläisten sukupuu, jota kirjan faktaksi väittämä salaperäinen ”Siionin veljeskunta” suojeli. Idean Brown kopioi jo vuonna 1982 ilmestyneestä, itseään fakta-teoksena mainostaneesta ’Pyhä veri, pyhä Graal’ –kirjasta. Todellisuudessa molempien kirjojen kirjoittajat olivat uskoneet pahemman sortin huijaukseen, jossa faktat paljastuivat suorastaan huvittaviksi väärennöksiksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Priory_of_Sion

Graal esiintyy kuitenkin jo ristiretkien aikaan kirjoitetussa, keskenjääneessä Chrétien de Troyes’n rakkausromaanissa ’Perceval, le Conte du Graal’ (1190), jossa se on ihmeellinen muttei kuitenkaan pyhä tarjotin, jota käytettiin pidoissa. Myöhemmin Graalia on teorisoitu maljaksi eri tarkoituksissa, kuten esimerkiksi Jeesuksen tarjoiluastiaksi viimeisellä ehtoollisella tai maljaksi, johon Joosef Ariamatilainen otti talteen Jeesuksen ristillä haavasta vuotaneen veren. Epätavallisia teorioita kirjoittava Graham Hancock on väittänyt sen olevan peitekoodi ”Liitonarkille”.

Toisaalta useat kirjoittajat ja teoreetikot ovat esittäneet temppeliritareiden tärkeimmäksi aarteeksi juuri ”Liitonarkin”. Ottamatta kantaa siihen, saattoivatko temppeliritarit löytää sen ristiretkillään, en kuitenkaan usko sellaista siirretyn Skotlantiin. Merimatka oli aivan liian riskialtis, kiinnijäämisen riski suuri, eikä Robert the Brucen luotettavuudesta tai vallassapysymisestä ollut takeita. Sellainen olisi kätketty alunperinkin niin hyvin, etteivät tulevat sukupolvetkaan sitä löytäisi sattumalta tai etsimälläkään. Mutta niin ”Graalin malja” kuin ”Liitonarkkikin” liittyvät yllättäen, omilla tavoillaan alkemiaan ja sitä kautta temppeliritareihin.

Löysivätpä temppeliritarit aarteita tai eivät, ainakin he toivat Eurooppaan täysin mullistavan arkkitehtuurin ja pankkijärjestelmän, joista jälkimmäinen viimeistään teki heistä upporikkaita. Arkkitehtuurin avulla he rakensivat mahtavia katedraaleja ympäri Eurooppaa kestämään tuhansia vuosia, jotka mahtavuudessaan ihmetyttävät nykyajankin ihmisiä. Ehkä merkittävin kaikista on Chartresin katedraali 80 km Pariisista, joka poikkeaa yhdessä suhteessa kaikista muista: sen alle ei ole haudattu yhtään kuningasta tai kirkonmiestä.

Ranskassa oli lukuisia rakentajakiltoja, eikä liene sattumaa, että se, joka rakensi Chartresin katedraalin, oli nimeltään ’Solomonin lapset’.

Chartresissa on myös runsaasti alkemistisiä symboleja, joista kuuluisin on labyrintti. Aiheemme kannalta merkittävin on kuitenkin patsas pohjoisen sisäänkäynnin yläpuolella, ruusuikkunan alla. Siinä pappi ja Saalemin kuningas Melkisedek pitelee Graalin Maljaa, jossa on Viisauden Kivi. Mutta kuten temppeliritarien symbolien kohdalla yleensäkin, niihin sisältyy enemmän kuin silmät paljastavat – tämän pienen yksityiskohdan tapauksessa tavallista enemmän. Itse asiassa se johtaa koko nykysivilisaatiomme juurille ja luultavasti juuri sen tiedon äärelle, joka ehkä on pakottanut heidät uudelleenarvioimaan ristiretkien tarkoituksen – tiedon, jonka paljastaminen olisi vienyt varmuudella roviolle. Nykyään tuomio ei olisi yhtä ankara, mutta yhä tänä päivänä asia on aivan yhtä arka. Temppeliritarit etsivät aarretta ja saivat sivutuotteena jotain muutakin, aivan kuten me etsiessämme eksoottista ainetta.