Joulun Tähti - The Star of the Magi

Joulun, Bethlehemin ja maagien (tietäjät, magi [engl.]) tähti... Joulun tähti on yksi koko Raamatun suosituimmista aiheista, joka on laajalti tunnettu myös kristinuskon ulkopuolella. Silti se esiintyy ainoastaan Uuden Testamentin alussa, Matteuksen evankeliumissa. Tarinaan oleellisesti liittyviä tietäjiäkään ei mainita muissa evankeliumeissa ja useimmilta jää huomioimatta kristillisittäin hämmentävä kysymys: miksi zarahustralaiset papit ovat päässeet Uuden Testamentin paraatipaikalle kirjan alkuun? Tarina tähdestä ja tietäjistä on todellakin koukuttava, sillä yhä tänä päivänä ne ovat keskeisessä roolissa kristillisessä joulussa. Tähden käyttäytyminen evankeliumin kuvauksessa ei kuitenkaan ole mitenkään realistista. Lukuisat teoriat ovat yrittäneet sitä selittää, mutta kaikissa niissä on jouduttu luopumaan alkuperäisen tekstin kuvauksesta. Tässä artikkelissa esittelen maagien tähdestä kolme uskomatonta tarinaa, jotka toisistaan riippumattomina ja kaikessa ihmeellisyydessään muodostavat yllättäin järkevän kokonaisuuden.

 

 

Kysymys tietäjien alkuperästä sivuutetaan kristillisissä kirjoituksissa usein sillä, että heidän alkuperänsä on mysteeri ja siksi heitä kutsutaan Suomessa tietäjiksi ja englanniksi usein nimellä ”The three wise men”. Silti varhaisissa Uuden Testamentin versioissa heidän alkuperänsä on selvä. Kreikankielisessä versiossa heitä kutsutaan nimellä Magoi, joka on monikko sanasta Magi ja vastaavasti arameankielisessä versiossa nimellä M’GUSHAI, joka tarkoittaa sekä zarahustralaista pappia (suomeksi maagi) että taikuria. Taikuus viittasi heidän kykyynsä nähdä tulevaa, mitä arvostettiin suuresti menneessä maailmassa.

Jos tietäjien alkuperä ei sittenkään ole mysteeri, tähden tarina sitä toden totta on. Matteuksen evankeliumin mukaan sen pitäisi ilmentää sekä syntymää että kuninkuutta ja sillä pitäisi olla jokin yhteys Juudeaan. Tähden ilmestymisellä pitäisi myös olla tarkka ajallinen yhteys Messiaan syntymään. Tietäjät näkivät tuon tähden ja sen perusteella osasivat lähteä Jerusalemiin. Koska maagien keskuspaikka yleisimmän teorian mukaan oli Persian pääkaupunki Persepolis (nykyisen Iranin alueella) lähes suoraan itään Jerusalemista, matkaa linnuntietä oli 2000 km. Kun maasto tuolla välillä on moninpaikoin vaikeakulkuista, aikaa tuohon on täytynyt mennä kameleilla tai hevosilla pari kuukautta. Se taas osoittaa sen, että maagit ovat olleet varmoja tähden sanomasta.

On ymmärrettävää, jos skeptikot saavat edellisestä luotua huvittavankin tulkinnan, mutta kaikki tuo on kuitenkin vielä selitettävissä rationaalisesti (jos voidaan pitää tulevaisuuden ennustamista mahdollisena). Zarahustralaisilla oli profetia, jonka mukaan useamman tuhannen vuoden jakson aikana Messias ilmestyy kolme kertaa pelastamaan maailman. Näistä kaksi viimeistä ovat aivan kuten Raamatussakin, sillä kolmanteen tulemiseen liittyy apokalypsi (verhon nostaminen). Tähtitieteestään kuuluisien zarahustralaisten profetiaan on varmasti kuulunut tähtitaivaan ilmiö ilmaisemaan ajankohdan. Nykyaikaisista tähtitaivaan ohjelmista taas tiedetään, että tähtitaivas toimii kellona, jossa tuhansien vuosien takaiset tai tulevat tapahtumat voidaan ajoittaa parhaimmillaan minuuttien tarkkuudella. Kreikankielisessä alkuperäistekstissä tähdestä sanotaan ”en te anatole”. Jos se olisi ”en tai anatolai”, se tarkoittaisi akronykaalista eli tähden nousua idästä juuri auringonlaskun jälkeen. Siinä tapauksessa se olisi laskeutunut lännessä juuri ennen auringonnousua eli näyttänyt maageille tien kohti Jesusalemia. Valitettavasti vain ”en te anatole” tarkoittaa nimenomaan heliakista eli tähden ilmestymistä hetkeksi itäiselle taivaalle juuri ennen auringonnousua.

Profetia on silti luultavasti sisältänyt tiedon paikasta (esim. Juudea), minkä perusteella maagit suunnistivat Jerusalemiin tiedustelemaan tarkempia tietoja. Mutta tästä eteenpäin evankeliumin teksti käy epäuskottavaksi. Yhtäkkiä tuo sama tähti, joka oli ilmestynyt heille idässä, kulkikin heidän edellään. Juudean Bethlehem (eri paikka kuin Bethlehem Israelin pohjoisosassa) sijaitsee n. 8 km Jerusalemista etelään eli tähti ei ainoastaan liikkunut, se myös liikkui tähtitaivaan ”liikelaeista” täysin piittaamatta etelään. Tästä on kehitetty teorioita, että kyseessä onkin ollut planeetta tai planeettojen konjunktio, jossa kaksi tai useampi planeettaa asettuvat Maasta katsottuna samalle linjalle. Tällöin tosin joudutaan hylkäämään alkuperäistekstin ”en te anatole”. Teorioina on esitetty myös komeettaa, meteoriittia tai jopa supernovaa, mutta kaikissa näissä tapauksissa joudutaan tinkimään evankeliumin kuvauksesta.

 

Kaikkein uskomattomin tapahtuma on kuitenkin se, että tähti pysähtyy Jeesuksen syntymäpaikan ylle osoittaen sen maageille. Kun tähdet sijaitsevat vähintään satojen biljoonien kilometrien päässä, tarkan paikan päätteleminen sen perusteella maan pinnalta on vähintäänkin mielenkiitoista. Vaikka planeettojen kohdalla puhutaankin ”vain” sadoista miljoonista kilometreistä, muutaman kilometrin matkan kulkeminen maagien mukana ja pysähtyminen tiettyyn paikkaan muutaman sadan metrin tarkkuudella suhteessa maapalloon, joka pyörii reilut 1500 km tunnissa, on yksinkertaisesti satua. Kirkkaan tähden pitäisi käytännössä olla helikopterin lentokorkeudella pystyäkseen osoittamaan kohtuullisen tarkan paikan maan pinnalta.

Nykyajan kristityt eivät juurikaan ajattele tähteä konkreettisesti ja sen taustoista kysyttäessä arvelevat sen ”modernin” ajattelun pohjalta komeetaksi tai vastaavaksi ilmiöksi. Tarkemmin ajateltaessa Jeesuksen opetuslapset, Jeesuksen syntymää käsittelevien evankeliumien (Matteus ja Luukas) kirjoittajat, eikä Jeesus itsekään ollut silminnäkijä. Luukkaan evankeliumin mukaan syntymä tapahtui pimeän aikaan, mikä sopii yhteen Matteuksen tähtitarinan kanssa. Siinä tapauksessa väestö oli nukkumassa ja silminnäkijöitä saattoivat olla lähinnä laumojaan valvovat paimenet, kuten Luukkaassa mainitaankin. Heidän taas saattoi olla vaikea käsittää ja kuvata sanoin epätavallista näkyä, ja jos heidän tarinansa päätyi Markuksen ja Luukkaan evankeliumeihin 50 vuotta myöhemmin, se oli varmasti värittynyt kansan suussa.

Seuraavaksi esittämäni tarinat ja teoriat ovat niin uskomattomia, etten mitenkään väitä niiden olevan tosia, enkä toisaalta vääriäkään. Mielestäni niiden on vain parasta antaa olla. Yhden asian voin kuitenkin luvata ja se on se, ettei lukija tämän tarinan jälkeen enää koskaan suhtaudu välinpitämättömästi jouluevankeliumiin.

 

Koska Jeesus syntyi?

Jeesuksen syntymäaika on yksi paljon teorisoitu arvoitus. Tiedämme varmasti, ettei ajanlaskuamme asetettu alkamaan oikeasta päivämäärästä. Historiallinen konsensus vuodesta lienee 4 eaa., kun varhainen kristillinen teoria arvioi vuodeksi 3-2 eaa.  Monet nykyteoreetikot taas pitävät oikeina vuosia 7-6 eaa., mutta mikään edellisistä ei kestä historiallista tarkastelua.

Oikea ajankohta on välttämätön tieto tähtitaivaan tutkimisen kannalta ja itse asiassa Matteuksen evankeliumin väitteen perusteella, että tähden ilmestyminen osoitti tarkan ajankohdan, tähden löytäminen osoittaisi Jeesuksen tarkan syntymähetken tai vastaavasti oikea ajankohta auttaisi huomattavasti tähtitaivaan tutkimisessa.

Jeesuksen syntymähetken tärkein lähde Uudessa Testamentissa on Luukkaan evankeliumi (Luuk. 2: 1-7). Luuk. 2:2 sanoo näin: ”Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana”.  Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa:

1. Ensimmäinen verollepano oli jo 28 eaa. ja toteutettiin kaikkialla valtakunnassa 27 eaa.

2. Kyrenius (Quirinius) oli Syyrian maaherrana ja verollepanijana 6-7 jaa.

Kyseessä on käännösvirhe. Kyrelius oli alunperin korkea-arvoinen upseeri, joka määrättiin  verollepanon valvojaksi Juudeaan kaikkiaan toisessa verollepanossa. Kyse onkin Kyreliuksen ensimmäisestä kerrasta veron toimeenpanijana. Arviot sen toimeenpanosta Syyriassa ja Juudeassa vaihtelevat välillä 16 eaa – 12 eaa.

Raamatussa on muitakin vinkkejä.

Johanneksen evankeliumissa (Joh. 8:57) sanotaan: Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"

He eivät sanoneet, että 40, vähän yli 40 tai 50, vaan melkein 50. Toisaalta asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Jeesus kuoli 33 jaa. Itse asiassa tähtitieteellinen tapahtuma saattaa paljastaa tarkankin ajankohdan.

 

Ja taivas pimeni keskellä päivää...

 

Tämän mukaan Jeesus olisi syntynyt 12 eaa. tai aikaisemmin.

Johanneksen evankeliumissa (Joh. 2: 20) sanotaan: ” Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"

Alkujaan temppeli oli varsin pieni rakennus verrattuna edeltäjäänsä, mutta vuonna 19 eaa. Herodeksen määräyksestä aloitettiin suuri rakennustyö temppelin laajentamiseksi, jolloin se nimettiin Herodeksen temppeliksi. Joh. 2: 20:n tapahtumahetki on ollut 26 jaa. tai myöhemmin.  Tämän mukaan Jeesus olisi syntynyt viimeistään 4 eaa., mutta luultavasti paljon aiemmin.

 

Jeesuksen syntymävuosi

 

Kuvassa esiintyvään Suddiin palaamme myöhemmin.

Kaikki lähteet yhdistämällä saamme Jeesuksen syntymävuodeksi 14-13 eaa.

 

Katse itään

Thomas L. Cossette’n kirja ”The Way of Melchizedek” ei ole kirjallisuuden suurteoksia ja ärsyttää varmaan suunnattomasti konservatiiveja, fundamentalisteja ja skeptikkoja. Itse en kuulu mihinkään noista kolmesta ryhmästä, joten onnistuin lukemaan kirjan ilman hylkimisreaktioita. Intuitioni oli saanut minut hankkimaan sen, enkä kuollaksenikaan muista miksi, mistä tai milloin. Joka tapauksessa siinä oli yksi johtolanka, jota aloin omissa tutkimuksissani seurata.

Kaikissa lukemissani maagien tähteä koskevissa teorioissa olen aina tarkistanut niiden väitteet tähtitaivaan ilmiöistä Stellarium-tietokoneohjelmalla. Valitettavasti vain varsin usein teorioissa on maalailtu kuvioita, jotka eivät ole toteutuneet todellisella tähtitaivaalla. Cossette’n teoria sen sijaan osoittautui faktoihin perustuvaksi, mitä tuli tähtien liikkeisiin, mutta teorian lähtökohdat ovat vähintäänkin epäkonventionaaliset. Eikä ole mikään ihme, jos se säikäyttää pois niin uskontotieteilijät kuin historioitsijatkin. Toivon kuitenkin, että onnistuin jalostamaan ja viemään teoriaa niin paljon eteenpäin, että lukija uskaltaa antaa sen hymähtäen vain olla.

 

Mitä ihmeen tekemistä Gizan Sfinksillä on Messiaan syntymän kanssa? Valitettavasti tuohon kysymykseen ei voi vastata kuin osittain, eikä ketään voi syyttää tämän yhteydessä perusteettomasta skeptisyydestä. Päinvastoin, se on pikemminkin selväjärkisyyttä. Onhan traditionaalisen egyptologian mukaan Sfinksi rakennettu jo 2500 eaa.. Kaiken lisäksi ns. vesieroosioteoria väittää Sfinksin altistuneen joskus pitkäaikaiselle ja runsaalle sateelle, mikä viittaa huomattavasti varhaisempaan aikaan. Hancockin ja Bauvalin Orion-korrelaatio –teoria päättelee rakentamisvuodeksi viimeistään 10500 eaa. Joidenkin mysteerikoulujen mukaan Sfinksi on niin paljon vanhempi kuin pyramidit, etteivät niiden rakentajat tienneet Sfinksin historiaa. Mikään näistä teorioista ei lähennä Sfinksiä maagien tähden kanssa, mutta hiusten repimisen sijaan toivon lukijan hengittävän syvään ja vain seuraavan tarinaa. Yhteys, jos ei mitään muuta, on aikamoinen sattuma.

 

 

Gizan Sfinksi on rakennettu hämmästyttävän tarkkaan kohti todellista itää (kts. kuva yllä). Viivat koilliseen ja kaakkoon ovat kesä- ja talvipäiväntasausten suunnat auringonnousulle (28 astetta). Hämmästyttävintä on kuitenkin, mihin kesä- ja talvipäiväntasaukset johtavat. Jotta ne toteutuisivat, täytyy Sfinksin sijaita juuri oikeassa paikassa.

 



 

 

Uskontohistoriallisesti ja symbolisesti katsoen Siinain vuorella annettiin Moosekselle laki ja Jeesus syntyi Bethlehemissä vapauttamaan kansakunnat laista.

Mutta tämä tarina ei olisi vielä mitään ilman maagien tähteä idässä. Jos olisi ollut Sfinksin luona 4-8.lokakuuta 14 eaa. ja katsonut itään, olisi nähnyt Leijona-tähtikuvion Regulus-tähden nousevan konjunktiossa Jupiterin kanssa viisi yötä peräjälkeen hieman puolenyön jälkeen. Kaiken lisäksi leijonan sydän, Eta Leonis (Al’dzhabkhakh, 30 Leo) nousi juuri Bethlehemin yltä. 

 

Kuvassa Regulus rengastettuna Jupiterin vieressä

Tämän tähtikuvion kehitystä on saattanut seurata jo elokuun alkupuolelta saakka, jolloin Jupiter edellä molemmat nousivat juuri ennen auringonnousua. Tässä Regulus oli ”en te anatole” eli heliakinen tähti. Tähtitaivaan ennustaneet ovat voineet lisätä profetiaan myös Merkuriuksen, joka on tähtitaivaan kirkkaimpia kohteita ja joka on tunnettu esihistoriallisista ajoista lähtien. Mytologian mukaan se on jumalten sanansaattaja, mikä sopisi tähän kuin nenä päähän.  13.8.14 eaa. Merkurius on konjunktiossa Reguluksen kanssa, mikä olisi toiminut erinomaisena ennakkovaroituksena.

Merkurius ja Regulus konjunktiossa

 

Lokakuun tapahtumat olivat lähes täydelliset, mutta vasta kolmas kerta toden sanoi. Regulus lähestyi yö yöltä Jupiteria ja Leijonan tähtikuvio nousi joka yö edellistä aikaisemmin.  Täydellinen hetki ei tullut enää yllätyksenä. Kuudes tammikuuta 13 eaa. Leijonan sydän Eta Leonis ilmestyi horisontin takaa minuutilleen astronomisen hämärän vaihtuessa pimeäksi 18:15 – 18:16. Kysymyksessä oli nyt ”en tai anatolai”. Se tapahtui täsmälleen Bethlehemin ”yllä” (suunnassa). Regulus ja Jupiter olivat ensimmäistä kertaa lokakuun jälkeen jälleen konjuntiossa. Konjunktio jatkui viikon verran, eikä enää toistunut.

6. tammikuuta 13 eaa.

 

Alkukristilliset ja hebreankieliset kristilliset lähteet pitävät oikeana joulun päivänä 6.1. Suomessa tuota päivää kutsutaan loppiaiseksi, mutta meillä on unohdettu tuon juhlan historia. Englanniksi juhlan nimi on ”Epiphany”, mikä tarkoittaa ilmestystä. Juhlasta käytetään myös nimeä ”Kolmen kuninkaan päivä”.

Edelläesitettyihin tähtikuvioihin liittyy paljon symboliikkaa:

Regulus viittaa kuninkaaseen. Babylonialaisille Regulus oli Regulus Sharu, mikä tarkoittaa kuningasta. Roomalaisille se oli Regulus Rex, mikä myös tarkoittaa kuningasta.

Muinaiset astrologit liittivät Jupiterin kuninkaiden syntyyn ja siksi sitä kutsutaan planeettojen kuninkaaksi. Joissain ikivanhoissa lähteissä Jupiter liitetään myös pelastajaan.

Raamatun Vanhassa Testamentissä (1 Moos 49, 9-10) on profetia (vanha käännös):

9. Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona - kuka uskaltaa häntä häiritä?

10. Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

-                           Jupiter nousee leijonan polvien välissä

-                           Jupiter + Regulus = Kuninkaiden kuningas!

Ihmiskasvoinen leijona eli Sfinksi sopii hyvin näköalapaikaksi Bethlehemin tähdelle...

 

 

Unohdettu muinainen käsikirjoitus

 

 

Zarahustran tausta on mysteeri, eikä historiallista konsensusta ole löytynyt. Zarahustralaiset kirjoitukset on kirjoitettu Avestan kielellä, joka on hyvin lähellä veedalaista sanskriitin kieltä. Zarahustralaisuus liitetään usein Persiaan, koska se oli Persian uskonto ennen islamin nousua, mutta zarahustralaisuuden juuret ovat paljon vanhemmat. Heidän väitetään olleen lähtöisin Meediasta, muinaisesta kuningaskunnasta, joka sijaitsi nykyisessä Iranissa maan pohjois-länsi ja lounaisosissa. Itse asiassa Persia oli alunperin Meedian vasalli.

Meedialaiset koostuivat useista heimoista, joista yksi oli Magi (Mogh). He olivat vanhin heimoista ja vastasivat mytologioiden säilymisestä ja henkisistä perinteistä koko yhteisössä. Heidän auktoriteetistään kertoo paljon se, että he ottivat myöhemmin tuon saman roolin Persian valtakunnassa.

Aikaisemmin oli maininta siitä, että zarahustralainen profetia ennusti Messiaan syntymän, mutta mihin se perustui? Valitettavasti valtaosa alkuperäisistä kirjoituksista hävisi Aleksanteri Suuren valloittaessa Persian, aivan kuten juutalaisten alkuperäiset pyhät kirjat babylonialaisen Nebukadnessarin valloittaessa Jerusalemin.  Vuonna 2010 ilmestyi englanninkielinen käännös muinaisesta kirjasta, joka tuo valoa tähän asiaan. Jos jo tarina Sfinksistä huimasi, on nyt korkea aika kiinnittää turvavyö. Haluan edelleen korostaa, etten väitä tämän olevan totta, mutta toivon lukijan löytävän intuitiivisesti totuuden siemeniä itse kukin omien uskomustensa mukaisesti.

Oklahoman yliopiston uskontotieteiden professori Brent Landau oli Vatikaanin kirjastossa etsimässä materiaalia väitöskirjaansa varten, kun hän törmäsi syyriankieliseen ikivanhaan kirjaan. Kyseessä on itä-aramealainen kieli, joita puhutaan alueen erilaisten kristinuskoa tunnustavien ryhmien kuten assyrialaiskristittyjen parissa. Kieli on hyvin lähellä Jeesuksen äidinkieltä, arameaa.

 

 

 

Kirja oli hankittu Vatikaaniin 1700-luvulla luostarista Egyptistä ja kirja oli kopioitu turkkilaisessa Zuqninin luostarissa Koillis-Turkissa 700-luvulla. Alkuperäisestä kirjasta ei ole tietoa, mutta lingvistisen analyysin perusteella se on kirjoitettu viimeistään 200-luvulla  (mm. Pyhä Henki oli feminiininen). Luultavasti se on toiminut Matteuksen evankeliumin lähteenä tähtitarinassa. Käännös syntyi Harvardin yliopiston syyriankielen professorin avustuksella ja sen nimeksi tuli ”Revelation of the Magi – The Lost Tale of the Wise Men’s Journey to Bethlehem” eli lyhykäisesti suomeksi: Maagien paljastus.

Kirja alkaa kuvauksella maageista, mikä vahvistaa heidän olleen nykykategorian mukaisesti zarahustralaisia. Sanan ”Magi” kerrotaan tarkoittavan heitä, jotka rukoilevat hiljaisuudessa eli kyse ei ole maagisista kyvyistä. Kirjasta käy heti selväksi, että he palvovat yhtä Jumalaa, joka ei ole personoitavissa, vaan on kaikki, mitä on.

Kirjan alkusivut saavat skeptikot varmasti vastarintaan, kun se kertoo maagien olevan Aatamin kolmannen pojan, Set’n jälkeläisiä. Tässä kohtaa kannattaa laittaa ennakkoluulot syrjään, jottei jää omien dogmiensa kahlitsemaksi. Fundamentalistit Raamatun tulkitsijat näkevät Aatamin konkreettisesti ensimmäisenä ihmisenä ja toisessa ääripäässä ulkoavaruuden interventioteorian kannattajat taas geneettisenä luomuksena uudeksi ihmiseksi. Suosittelenkin tutustumaan englantilaisen egyptologin David Rohlin ”A Test of Time” –trilogiaan, joissa osissa 2. ”Legend – The Genesis of Civilisation” ja 3. ”From Eden to Exile” etsitään mm. Eedeniä arkeologisten ja historiallisten lähteiden perusteella sumereista taaksepäin. Eedenin merkityksen hän jättää lukijan päätettäväksi. Oheisessa kartassa on Rohlin päättelemä paikka Eedenille ja Raamatun mukainen Nodin maa, johon Kain karkoitettiin tapettuaan Abelin.

”Revelations of the Magi” kertoo Aatamin kolmannen pojan Set’n lähteneen Shirin maahan, suuren meren äärelle, Nodista itään. Kirjan ilmestyttyä monet päättelivät, että Shirin täytyi sijaita Kiinassa, koska vasta siellä tuli vastaan maailman äärillä suuri meri. Mutta 7000 vuotta sitten eläneen ihmisen maailmankuvaa ei pidä katsoa nykykartasta konkreettisesti tulkiten. Kaspianmeri on varmasti edustanut sen ajan ihmiselle valtavaa vesialuetta, ehkä jopa maailman reunaa. Kaiken lisäksi se sopii erinomaisesti siihen, mitä aluetta myöhemmän ajan maagit asuttivat.

 

 

 

Seth oli Kainin vastakohta ja Aatamin mielestä ”puhdas”, kelvollinen ottamaan vastaan hänelle uskotut salaisuudet. Set kirjasi saamansa kätketyt mysteerit ensimmäiseen kirjaan, jonka hän kätki ”Voittojen vuorelle” Shiristä itään ”Hiljaisuuden Elämän Mysteeriaarteiden Luolaan”.  Tulevilta sukupolvilta seuraaville siirtyi ennustus, jossa tähdeltä vaikuttava valo ilmestyisi ”Voittojen vuoren” ylle ja laskeutuisi alas jääden lepäämään valopilarin päälle.

12 valittua ja heidän kuoltuaan heidän poikansa tai joku muu uskottu suvusta kokoontuivat joka kuukausi lähteelle vuoren juurelle puhdistautumaan. Maageja oli siis 12 eikä 3. Lisäksi he kutsuivat itseään kuninkaiksi, mutta tätä ei pidä käsittää maalliseksi hallitsijaksi. Samalla tavalla Raamatun yksi mysteerisimmistä hahmoista, Melkisedek (Melchizedek) oli Salemin kuningas ja ylipappi, mutta mitään Salemin valtiota tai kaupunkia ei ole ollut. Kerran kuussa he kiipesivät myös vuorelle, jota he kuvasivat maansa kauneimmaksi. He menivät myös luolaan, jossa oli lahjat odottamassa ”tähden omina” ja kunnioittamassa sitä. He lukivat myös Aatamin kirjaa, jossa Aatami kertoi tuon tähden laskeutuneen Paratiisissa (ei siis Eeden) Elämänpuun ylle ja valaisseen koko puutarhan.

 

 

Talish-vuori Shiristä itään

Kirja kertoo, kuinka eräänä päivänä kaikki maagit näkivät ihmeellisiä ja moninaisia näkyjä, jollaisia he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet ja sen seurauksena kaikki tulivat omilta seuduiltaan lähteelle.

Tässä kohtaa tarina alkaa kuulostaa tieteistarinalta, mutta on hyvä muistaa, että teksti on kuitenkin 2000 vuotta vanha. Yksikään maageista ei ollut nähnyt Star Trek –sarjaa.

Käännöksessä lukee:

Ja me näimme [sana puuttuu] sanoin kuvaamattoman valopylvään muodossa laskeutuvan veden ylle. Ja me tärisimme pelosta sen nähdessämme. Emmekä voi puhua sen valotähden kirkkaudesta, joka oli moninverroin aurinkoa kirkkaampi... mutta se ei ilmestynyt kenellekään muulle.

Maagit kiipesivät vuorelle luolan luokse aivan, kuten olivat aina tehneet ja löysivät valopylvään luolan aukon edestä. Ja he näkivät jälleen, että taivas oli aukaistu kuin valtava portti ja kunnian miehet kantoivat valotähteä käsissään. Ja he laskeutuivat seisoen valopylvään päällä. Koko vuori oli valaistui tavalla, jota ihmiskieli ei pysty kuvailemaan.



 

 

Tähti meni sisään luolaan ja kutsui maageja perässään nöyrällä ja ystävällisellä äänellä. Nämä seurasivat peloissaan ja kumartuivat, koska luolassa loistanut valo oli niin kirkas. Lopulta valo tiivistyi, ja siitä ilmestyi pienen ihmisen keho. Tämä puhui heille ja kirjan kirjoittaja sanoo, että he voivat kertoa vain osan.

Tähtilapsi (hän ei käytä itsestään mitään nimeä) oli kaikkialla yhtä aikaa, jokaisessa maassa täyttääkseen kaikki Isän profetiat. Hän kehotti maageja lähtemään Bethlemiin tervehtimään häntä ihmisvauvana ja huomautti erikseen, ettei pidä ihmetellä, miten hän oli samaan aikaan heidän luonaan ja Bethelemissä. Hän sanoi ilmestyvänsä monessa paikkaa ja olevansa jokaisen ihmisen ulottuvilla kaikkialla. Viestinä korostui, että Tähtilapsi on universaali tavalla, mikä sopii itse kunkin uskomuksiin.

Maagit saivat tehtäväkseen ottaa luolasta mukaan aarteen ja kääntäjä toteaa, ettei hän ollut varma sen kohdan tulkinnasta. Kyse oli jostain sinetöidystä säilytysastiasta, johon kirjaimet(?) ovat olleet säilytettynä.

Lopulta kun maagit vertailivat luolassa näkemäänsä, he kaikki huomasivat nähneensä aivan erilaisen näyn, Tähtilapsen erilaiset ilmestymismuodot.

Tähti johdatti maagit Jerusalemiin suojellen ja tarjoten matkalla ravinnon. Jerusalemissa ihmiset kummastelivat sitä, että maagit tuijottivat taivaalle ja puhuivat jollekin, mitä muut ihmiset eivät nähneet. Tästä eteenpäin tarina noudattaa samaa käsikirjoitusta kuin Matteuksen evankeliumi, kunnes maagit pääsivät Bethlehemiin. He saapuivat tallin tapaiseen paikkaan (kääntäjän mukaan sanan tulkinta on epävarma), jossa teksti kertoo Tähtilapsen syntyneen. He näkivät siitä paikasta kuitenkin luolan, jonka eteen laskeutui valopylväs aivan kuten heidän kotimaansa vuorella. Luolakin näytti samalta. Kuvaus Tähtilapsen laskeutumisesta valopylvään päällä on samanlainen, mutta nyt kunnianmiesten sijaan tähtilapsen molemmin puolin seisoivat enkelit (ei välttämättä eri asia). Kaikki, valopylväs mukaanlukien menivät luolaan ja kutsuivat maagit perässään. Maagit toivat mukanaan kätketyt, sinetöidyt aarteensa; aarteet, jotka kuuluivat Tähtilapselle. Kyse ei siis ollut kullasta, mirhamista ja suitsukkeista.

Maagit poistuivat lopulta luolasta ja törmäsivät ulkona Mariaan ja Joosefiin, jotka olivat huomanneet Tähtilapsen poistumisen (sitä teksti ei kuvaa, mutta antaa sellaisen  kuvan). He pelkäsivät maagien tulleen hakemaan lapsensa lahjojaan vastaan ja luulivat hänen kadonneen valon mukana. Vauva oli kuitenkin ollut koko ajan talossa, jossa he asuivat ja he löysivät tämän nauravaisena talostaan.

 

 

Aikalaisen kuvaus

 

Kolmaskin lähteeni on vähintäänkin uskomaton ja jälleen kerran haluan muistuttaa lukijaa, ettei pidä uskoa mitään, jossei epäilläkään. Tämän lähteen kohdalla haluan kuitenkin tuoda esiin omia havaintojani ja kokemuksiani. Kysymys on regressiohypnoosista, jossa hypnotisoitava viedään syntymää edeltävään aikaan ja siitä taaksepäin usein kauaksikin menneisyyteen aikaisempaan elämään.

Kristinusko ei tunnusta reinkarnaatiota, vaikka Raamatussa Johannes Kastajan uudelleensyntyminen mainitaan sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Jopa Jeesus mainitsee sen. Skeptikon mieleen saattaa juolahtaa, ettei ihminen voi mitenkään muistaa aikaisempia elämiä, koska aivot ovat hajonneet välissä atomeiksi ja uudet ovat syntyneet aivan eri atomeista. Kyse ei kuitenkaan ole aivoista, vaan tietoisuudesta. Kun ihminen kertoo hypnoosissa menneestä elämästä, tämä menneen elämän ihminen kertoo siitä reaaliajassa. Se siis tapahtuu juuri sillä hetkellä ja regressiohypnoosi onkin yksi harvoista, ehkä jopa ainoa käytännön esimerkki modernin fysiikan havainnosta, että kaikki aika on olemassa yhtä aikaa. Samalla kosketamme kvanttifysiikan kuumaa perunaa eli tietoisuuden käsitettä. Tietoisuus ei sijaitsekaan aivoissa, vaan ulottuvuudessa, jossa ei ole aikaa eikä dimensioita.

Oheisen kirjan kirjoittaja, vuosi sitten kuollut amerikkalainen Dolores Cannon kehitti perinteisestä hypnoosista oman improvisoidun versionsa. Sen perusidea on se, ettei hypnotisoija johdattele kohdettaan mitenkään, eikä testaa hypnoosin syvyyttä. Tietoisuus valitsee, mitä se haluaa näyttää. Somnambulistiset ihmiset vajoavat niin syvään hypnoosiin, etteivät muista istunnosta mitään. He aistivat hajuja ja makuja, ja kokevat tunteita. Yksityiskohtien määrä on sitä luokkaa, ettei kukaan kyseiseen aikakauteen erikoistunut historioitsijakaan pystyisi kuvailemaan asioita yhtä tarkasti. Tätä tilaa ei kuitenkaan testata mitenkään, jolloin kohteelle ei tule pelkoa epäonnistumisesta tai tarvetta miellyttää hypnotisoijaa. Ilman somnambulistakin tilaa ihminen voi nähdä ihmeellisiä asioita, mutta yksityiskohtaisimmat kertomukset syntyvät ihmisillä, joita on vain 3-4% populaatiosta.

Skeptikot ajattelevat tässä kohtaa varmaan, että miten voidaan olla varmoja ilman erityisiä testejä, ettei kohde tietoisesti kehittele satuja tai Dolores itse keksi niitä ansaitakseen sillä elantonsa. Regressiohypnoosien kokemuksista on kirjoitettu monia kirjoja monien kirjoittajien toimesta ja hypnoosissa kerrottuja tarinoita on tutkittu niiden vahviistamiseksi tai kumoamiseksi. Olen lukenut joistakin varsin vakuuttavista todisteista, mutta koska en ole niitä itse yrittänyt verifioida, jätän ne tässä omaan arvoonsa. Sen sijaan Dolores Cannonin kohdalla olen saanut omakohtaisia vahvistuksia. Tarinoissa vilisee niin historiallisia kuin tieteellisiäkin yksityiskohtia, joita hypnotisoitu kohde tai kirjailija itse eivät ole mitenkään voineet tietää ja varsinkaan siihen aikaan, kun kirja on julkaistu. Oheinen tarina sisältää parikin tällaista detaljia.

Dolores Cannon kehitti menetelmänsä vuonna 1979 ja teki sen jälkeen sitä työkseen aina kuolemaansa saakka. Hänen tuhansista ja taas tuhansista asiakkaistaan ympäri maailmaa löytyi niin monta somnambulistista kohdetta, että hän kirjoitti niistä peräti 18 kirjaa. Oheisen tarinan hypnotisoitava henkilö, parikymppinen Katie oli heti ensimmäisestä istunnosta lähtien niin poikkeuksellinen, että Dolores päätyi käyttämään kokonaisen vuoden saman ihmisen kanssa. Oheinen tarina tuli kuitenkin vastaan vasta 9 kuukauden työskentelyn jälkeen, mikä osoitti, ettei kyseessä ollut mikään egotrippi. Lopulta tarina Jeesuksen opettajan elämästä kesti 13 istuntoa ja yli kolme kuukautta. Hypnotisoinnit tapahtuivat 80-luvun alussa.

Henkilö, joka kertoo tarinaansa, on nimeltään ”Benzahmare”, mutta sanan kirjoitusasu ja lopulta lausuminenkin ovat kirjailijan arvauksia. Sanan paino on viimeisellä tavulla ja se kuulosti vähän samalta kuin Benjamin. Hänen lempinimensä oli kuitenkin ”Suddi”, jonka lausuminen kuulosti pikemminkin sanalta ”Saudi” tai ”Saddi”. Dolores äänitti kaikki istunnot ja vasta toistaessaan nauhalta ensimmäistä istuntoa hän tajusi kyseisen henkilön olevan matkalla Nasaretiin, jonka tämä lausui nopeasti ”Nathareth”. Hypnoosissa oleva henkilö ei puhu omaa äidinkieltään, vaan kääntää mentaalisti sitä inkarnaation kielestä käyttäen hypnotisoidun sanavarastoa päätyen monesti kömpelöihin ilmaisuihin. Oman kielensä nimet hän kuitenkin lausuu omalla äidinkielellään.

Keitä olivat essealaiset? Wikipedian mukaan he mielsivät itsensä ”valon lapsiksi”, mikä on kaiku ”Revelations of the Magi” –kirjasta, jossa Tähtilapsi kutsuu maageja ”valon lapsiksi”. Wikipedian kuvaus essealaisista on kuitenkin äärimmäisen pintapuolinen ja suorastaan virheellinen, jos sitä vertaa Suddin kertomuksiin. Ja vielä kerran haluan varoittaa, että tämän lukeminen vaatii avointa mieltä...

Qumran (Suddi lausui sen Kum-a-ran)

 

Suddi kertoo heidän saaneen tietämyksensä Kaloo -nimiseltä ryhmältä. Nämä olivat peräisin lännestä, kadonneesta sivilisaatiosta, jotka olivat ensin asettuneet Egyptiin. Myöhemmin hypnoosissa siirryttäessä Suddin kuoleman jälkeiseen henkimaailmaan, hän tietää paljon enemmän ja sanoo Kaloo –ryhmän tulleen sivilisaatiosta, jota me kutsumme Atlantikseksi. Se ei ollut sen oikea nimi ja Kaloo oli vain pieni osa sitä maailmaa, jossa oli monia maita ja hallituksia. Ehkä – ja nyt käytän vapauttani spekuloida – Kaloo yhdistää Sfinksin, essealaisten profetian ja zarahustralaiset. Ehkä myös maagien tieteistarinamaista kuvaelmaa auttaa ymmärtämään Suddin vastaus seuraavaan kysymykseen hänen ollessaan jo vanhempi: ”Oletko sinä tai yhteisösi ollut yhteydessä olentoihin muista maailmoista tai planeetoilta?” Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Kyllä”.

Suddi kertoo myös ”Tarkkailijoista” (Watchers), joista kokonainen Raamatun ulkopuolelle jätetty Eenokin (Enoch) kirja ja Qumranin kääreistä löydetty essealaisten oma kirja, ”Jättiläisten kirja” kertovat. Hänen mukaansa Tarkkailijat ovat valvomassa ihmiskuntaa, jottemme onnistuisi tuhoamaan kaikkea. Suurimmalla osalla on puhtaat pyrkimykset, mutta on muunlaisiakin. Suddi käyttää näistä ilmaisua ”ne muut, the others”. Tarkkailijat tarvitsevat fyysisen kuoren ja he näyttävät enemmän tai vähemmän ihmisiltä. Joitain on melkein mahdotonta erottaa normaaleista ihmisistä ja heitä on joukossamme. Mutta kuoret ovat vain kopioita. Nämä entiteetit ovat korkeammalla tasolla kuin ihmiskunta, mutta eivät kuitenkaan läheskään yhtä korkealla kuin puhtaan energiatason entiteetit. Tarkkailijat ovat muista maailmoista, mutta he ovat olleet täällä yhtä kauan kuin täällä on ollut muistia.

 

Kun kysymyksessä on mentaalitason yhteys, luulisi keskustelukumppanin olevan täysin avoin. Mutta kun Suddille esitettiin kysymys ”Tarkkailijoista”, että olivatko he koskaan vierailleet Qumranissa, Suddi vastasi kiihtyneenä: ”En puhu tästä enää! Se ei ole keskustelun aiheena!” Hän oli tehnyt salassapitovalan ja piti siitä kiinni mielessäänkin. Mutta hypnoosissa saattoi mennä kuoleman yli henkimaailmaan ja kysyä siellä sitoumuksilta vapautetulta sielulta. Silti joissain asioissa sielunkin vastaus oli: ”on yhä paljon asioita, joita ei voi tietää nyt, juuri tällä hetkellä. On paljon tietoa, jota voi saada, mutta myös paljon sellaista, mitä pitää suojata.”

 

 

Kun Dolores viimein pääsee yhteyteen Suddin kanssa, hän pääsee suoraan ensimmäisellä kerralla todistamaan Bethlehemin tähteä. Suddi on tässä vielä nuori poika ja hän kertoo olevansa isänsä seurassa ja että he seuraavat tähtiä. Äänessä on kuitenkin innostusta, ihmetystä ja hämmennystä. Suddi sanoo yhtäkkiä:

”On kaiken alku. Voida nähdä kaiken itse. Se on kaikki, mitä saatan pyytää. Tietää, että profetia on täyttymässä.” Yhtäkkiä Suddi läimäyttää kädet yhteen ja sanoo:

”Se on tulossa yhteen neljästä tänä yönä”.

Ennustuksen mukaan tähdet nousevat yhteen neljästä kulmasta ja niiden kohdatessa on Hänen syntymänsä ajankohta. Paikalla oli paljon essealaisia ja he olivat omien sanojensa mukaan ”vuorten odotuspaikalla”.

Oma kommenttini:

Halusin löytää paikan, mikä olisi lähellä Qumrania ja josta näkyisi Bethlehemiin. ”Kiipesin” Google Earth –ohjelmalla lähimpien vuorten huipulle, mutta aina näköesteenä oli viereinen huippu. Lopulta löysin paikan, josta näki sekä Bethlehemiin että Jerusalemiin. Joku oli jopa kiinnittänyt valokuvan Jerusalemista Google Earthiin siitä paikasta nähtynä, minkä liimasin oheiseen kuvaan oikealle paikalleen.

 

Kävi ilmi, että vuoren hebreankielinen nimi, Jabal Munttar tarkoittaa ”Mt of the Watchman" eli  ”Vartiomiehen vuori”. Sen jyrkkä rinne itäänpäin oli muinaiselta nimeltään Azazel. Kolmas Mooseksen kirja 16: 5-10 kertoo syntipukki-perinteestä. Siinä, jakeessa 8 sanotaan: ” Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille”. Suomenkielisessä Raamatussa nimestä Asasel on viittaus selitykseen, jossa lukee: ”Asasel-nimen merkitys on epäselvä. Todennäköisesti se viittaa henkiolentoon, jonka uskottiin asuvan autiomaassa.” Perinteen mukaan syntipukki (siis konkreettinen) vietiin Muntarin vuorelle ja heitettiin Azazelin jyrkänteeltä alas. Sattumaa tai ei, mutta ”Eenokin kirjassa” ja Qumranista löytyneessä ”Jättiläisten kirjassa” Azazel on kapinallisten enkeleitten (Watchers) johtajan nimi.

Muntar on merkitty edeltävään karttaan punaisella ympyrällä. Qumranista johti polku Muntarille, eli siellä käynti oli aivan normaalia.

Yhtäkkiä Suddi sanoo: ”Ei koskaan villeimmissä unelmissanikaan”! Ääni on melkein kuiskaus.

Dolores pyytää Suddia kuvailemaan näkyä.

”On kuin itse taivaat olisivat auenneet ja kaikki valo paistaa päällemme. Se on kuin aurinko päivällä! Se on niin kirkas. Ne, ne tulevat yhteen. Ne eivät vielä ole kohdanneet, joten se on suurempi kuin tulee olemaan.

Kommentti: Myös Magit kuvailivat valoa äärimmäisen kirkkaaksi, mutta silti kukaan muu ei sitä nähnyt.

 

Hän tekee samaan aikaan renkaan etusormiensa ja peukaloidensa väliin. Jotain epätavallista oli tosiaankin tekeillä.

Suddi sanoo: ”Ja on sanottu, että kun niistä tulee yksi, sillä hetkellä hän vetää ensimmäisen kerran henkeä”.

D: ”Tiedätkö, missä hän syntyy”?

S: ”Hän on Betlehemissä. Se on profetioissa.”

D: ”Miten ihmiset ympärilläsi reagoivat”?

S: ”He ovat riemuissaan...Kaikki ovat poissa tolaltaan. Riemu ja meitä ympäröivä energia on täyttänyt kaikki. On kuin koko maailma pidättäisi hengitystään”. Suddin ääni vapisee.

Pienen tauon jälkeen Dolores kysyy: ”Mitä aiotte tehdä? Aiotteko yrittää löytää Messiaan”?

S: ”Emme. Heidän tulee löytää heidät”.

D: ”Kertovatko profetiat, ketkä hänet löytävät”?

S: ”Sanotaan, että toiset löytävät hänet ja sitten he lähtevät.”

D: ”Ette siis lähde Bethlehemiin etsimään häntä”?

S: ”Emme. Pian on tulossa pimeitä vuosia. Silloin hän tulee luoksemme. Olemme valmistautuneet siihen”.

D: ”Se on siis profetioissa, että hän tulee luoksenne”?

S: ”Kyllä, se on tiedossa”.

D: ”Oppiiko hän teiltä”?

S: ”Se ei niinkään ole, että hän oppisi meiltä, vaan herättää siihen, mitä on sisällään”.

D: ”Ja te kykenette siihen”?

S: ”Voimme vain yrittää”.

Dolores kysyy vuodenajasta...

S: ”On vuoden alku... Uusi vuosi on juuri mennyt”.

D: ”Mikä Herodin vuosi nyt on”?

S: ”On 27s, luulen.”

Kommentti: Josephuksen mukaan Herod nimitettiin juutalaisten kuninkaaksi Calvinuksen ja Pollion konsuliuden aikaan eli 40 eaa. => vuosi 13 eaa. Tämä on yksi esimerkki pienistä detaljeista, jotka osuvat hämmästyttävästi oikeaan, vaikkei tietoa niistä ole missään kirjoissa tai edes Internetissä. Oli jopa vuoden alku...

Kun Suddi on hiljaa, Dolores kysyy uudestaan tähdestä. Suddi vastaa turhautuneella äänellä:

”Etkö näe sitä? Se on niin kaunis”!

Sitten tullaan h-hetkeen:

S: ”Siellä on säde... se on kuin häntä. Se tulee alas kaikessa valossaan. Se on kuin fokus, joka putoaa suoraan tähdestä. On sanottu, että tuossa valossa hän syntyy (tai hänet kannetaan. Dolores ei kuule selvästi, sanooko born vai bore).

Kommentti: Muistuttaa erittäin paljon maagien kuvausta. Tämä kirja ilmestyi 1992 eli paljon ennen ”The Star of the Magi” –kirjan englanninkielistä käännöstä.

D: ”Onko se nyt kirkkaampi, kun kaikki ovat yhdessä”?

S: ”On kuin kaikki valo olisi keskitetty – ei enää hajallaan vaan tarkka piste. Sen kirkkaus on suunnilleen sama kuin isolla täysikuulla”.

Dolores oli kysymässä lisää, kun huomasi Katien huulten liikkuvan kuin rukoillessa.

D: ”Voit sanoa sen ääneen. Haluaisimme jakaa hetken kanssasi”.

Suddi sanoo empaattisella äänellä: ”Ei, kertoisinko sieluni muille? Kerron sieluni Jahvelle”.

Lopuksi Dolores kysyy yllättävän kysymyksen:

”Onko myös Elias tullut uudelleen?”

S: ”Hän on myös syntynyt. Se oli muutama kuukausi sitten. Tunnemme hänen isänsä, sillä hän on yksi meistä”.

Matteuksen evankeliumi 11:14  ”ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Jeesus puhui Johannes Kastajasta.

Tältä paikalta essealaiset katselivat Bethlehemiin 6.1.13 eaa. klo. 18:30 jälkeen...

 

 

Eksoottinen materia – mitä se on? Osa 3: Solomonin varjo

Osassa 2 ilmitullut ruusuristiläisyyden ja varsinkin alkuperäisen vapaamuurariuden yhteys alkemiaan voi tulla yllätyksenä monille, eikä yhtään sen vähempää nykypäivän vapaamuurareille. Royal Societyn alkuperäisistä jäsenistä Sir Robert Moray ja Elias Ashmole olivat vapaamuurareita, kun taas Robert Boyle ilmeisesti ruusuristiläinen. Nämä kaksi järjestöä olivat lähes yhtä, kuten Edinbourgh’ssä vuonna 1638 julkaistu  runonpätkä paljastaa: ”For we be brethen of the Rosie Crosse; We have the Mason Word and the second sight”.

 

 

Kun alkemia oli keskiajalla katolisen kirkon kiellossa, Skotlannissa se oli peräti valtion kustantamaa toimintaa kuningas Jaakko IV:n (1488-1513) ajoista lähtien. Kysymys kuuluukin, mistä alkemia tuli Skotlantiin ja samalla tulee kysytyksi, miten ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius tulivat Skotlantiin? Rosslynin kappelin lounaiskulmassa on kohokuva n. vuodelta 1450, joka kiistämättä muistuttaa erittäin paljon vapaamuurareista. Sen sijaan kappelista löytyvä temppeliritarien sinetin kahta ratsastajaa yhden hevosen selässä vastaava kohokuva ei hyvällä tahdollakaan muistuta sinetin symbolia. Voiko silti yhteys temppeliritareihin olla olemassa?

 

 

 

Solomonin temppelin sotilaat

 

Ranskan kuningas Filip IV vangitutti yhteistyössä Paavi Klemens V:n kanssa kaikki kiinnisaadut Ranskan temppeliritarit samana päivänä, perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Myöhemmin paavi laajensi pidätykset koskemaan kaikkia temppeliritareita koko kristikunnassa. Ranskassa Filip takavarikoi kaiken temppeliritareiden omaisuuden valtiolle, kun muualla se siirrettiin muille veljeskunnille. Omaisuus osoittautui kuitenkin huomattavasti oletettua pienemmäksi, eikä mitään salaisuuksia tai mystisiä aarteita löytynyt.

Kuulusteluissa ritari Jean de Châlon paljasti, että pidätyksistä oli saatu ennakkovaroitus ja La Rochellen satamasta oli poistunut ajoissa 18 aluksen laivasto Pariisin preseptori Gerard de Villiers’n johdolla. Salassa pidettäväksi tarkoitettu pidätysmääräys oli annettu jo 14.9, joten aikaa valmistautumiseen oli ollut riittävästi. Lopulta vain 620 ritaria pidätettiin Ranskassa, vaikka heitä oli arviolta ollut yli 3000. Taistelu kuningasta vastaan ei ollut vaihtoehto, sillä he olivat tehneet kruunulle uskollisuusvalan. Jäljelle jääneet uhrautuivat muiden puolesta, jotta pakoa ei oltaisi havaittu.

Skotlanti oli oivallinen kohde hävittää jäljet Ranskan kuninkaalta ja paavilta. Skotlannin kuningas Robert the Bruce oli juuri erotettu katolisen kirkon yhteydestä vuonna 1306. Ranskan kuninkaan tyttären puoliso, Englannin kuningas  Edward II oli sodassa Brucea vastaan, joten Brucella ei ollut esteitä suojella temppeliritareita. Vuonna 1306 Bruce oli hävinnyt taistelun Englannin joukkoja vastaan menettäen koko armeijansa, mutta onnistunut pakenemaan. Seuraavana vuonna hän oli kuitenkin palannut ja koottuaan pienet joukot onnistunut lyömään Englannin joukot Loudoun kukkulan taistelussa, mikä aloitti sarjan voitokkaita taisteluita Englantia vastaan kohti Skotlannin itsenäisyyttä. Englannin kuningas Edvard I oli myös juuri kuollut kaksi kuukautta Loudoun jälkeen, joten Bruce saattoi keskittyä skotlantilaisiin vastustajiinsa. Alle tuhannen kokemattoman miehen armeija tarvitsi vahvistuksia, joten Bruce oli varmasti enemmän kuin halukas ottamaan vastaan ryhmän kokeneita temppeliritareita.

Tulevissa taisteluissa Englantia vastaan Brucen joukot olivat niin ylivoimaisia mies- ja varustealivoimastaan huolimatta, että on esitetty epäilyjä temppeliritarien panoksesta taisteluissa. Mitään historiallisia näyttöjä siitä ei kuitenkaan ole ja toisaalta temppeliritarit halusivat kadota maan alle, joten kovin näkyvää roolia heillä ei ole voinut olla. Kouluttajina ja sotilasneuvonantajina heillä on silti voinut olla isokin rooli. Mutta onko mitään näyttöä siitä, että temppeliritarit olisivat istuttaneet järjestönsä siemenen Skotlantiin? Kun Robert the Bruce kuoli sairauden murtamana 1329, hänen toiveensa mukaisesti sydän irroitettiin rinnasta ja säilöttiin hopeiseen rasiaan.  Runoilija ja kirkonmies John Barbourin mukaan Bruce halusi sydämensä vietävän taisteluun Jumalan vihollisia vastaan merkkinä hänen toteutumattomasti toiveestaan lähteä ristiretkelle. Skotlantilainen ritari ja Brucen hyvä ystävä Sir James Douglas otti rasian kaulaansa ja lähti laivalla seitsemän muun ritarin, aseenkantajien ja apulaisten kanssa kohti Pyhää maata. Yksi seitsemästä muusta ritarista oli Sir William de St. Clair Rosslinista (Sir William Sinclair), jonka suvun jälkeläisistä jaarli William Sinclair rakennutti Rosslynin kappelin 130 vuotta nimikaimansa kuoleman jälkeen. Brucen sydän ei koskaan päässyt Jerusalemiin saakka, mutta päätyi lopulta taisteluun muslimeja vastaan skottiritarien pysähdyttyä auttamaan Espanjan kuningasta taistelussa maureja vastaan. Sekä Douglas että Sinclair kaatuivat, mutta Brucen sydän palasi kotimaahan hänen kuolintoiveensa mukaisesti.

 

Temppeliritarien aarteet

Temppeliritarit tulivat viimeistään tutuksi suurelle yleisölle Dan Brownin romaanista ’Da Vinci –koodi’ (2003), jossa temppeliritarien salainen aarre oli ”Pyhä Graal”. Siinä kyseessä oli Jeesuksen jälkeläisten sukupuu, jota kirjan faktaksi väittämä salaperäinen ”Siionin veljeskunta” suojeli. Idean Brown kopioi jo vuonna 1982 ilmestyneestä, itseään fakta-teoksena mainostaneesta ’Pyhä veri, pyhä Graal’ –kirjasta. Todellisuudessa molempien kirjojen kirjoittajat olivat uskoneet pahemman sortin huijaukseen, jossa faktat paljastuivat suorastaan huvittaviksi väärennöksiksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Priory_of_Sion

 

Graal esiintyy kuitenkin jo ristiretkien aikaan kirjoitetussa, keskenjääneessä Chrétien de Troyes’n rakkausromaanissa ’Perceval, le Conte du Graal’ (1190), jossa se on ihmeellinen muttei kuitenkaan pyhä tarjotin, jota käytettiin pidoissa. Myöhemmin Graalia on teorisoitu maljaksi eri tarkoituksissa, kuten esimerkiksi Jeesuksen tarjoiluastiaksi viimeisellä ehtoollisella tai maljaksi, johon Joosef Ariamatilainen otti talteen Jeesuksen ristillä haavasta vuotaneen veren. Epätavallisia teorioita kirjoittava Graham Hancock on väittänyt sen olevan peitekoodi ”Liitonarkille”.

Toisaalta useat kirjoittajat ja teoreetikot ovat esittäneet temppeliritareiden tärkeimmäksi aarteeksi juuri ”Liitonarkin”. Ottamatta kantaa siihen, saattoivatko temppeliritarit löytää sen ristiretkillään, en kuitenkaan usko sellaista siirretyn Skotlantiin. Merimatka oli aivan liian riskialtis, kiinnijäämisen riski suuri, eikä Robert the Brucen luotettavuudesta tai vallassapysymisestä ollut takeita. Sellainen olisi kätketty alunperinkin niin hyvin, etteivät tulevat sukupolvetkaan sitä löytäisi sattumalta tai etsimälläkään. Mutta niin ”Graalin malja” kuin ”Liitonarkkikin” liittyvät yllättäen, omilla tavoillaan alkemiaan ja sitä kautta temppeliritareihin.

 

 

 

Löysivätpä temppeliritarit aarteita tai eivät, ainakin he toivat Eurooppaan täysin mullistavan arkkitehtuurin ja pankkijärjestelmän, joista jälkimmäinen viimeistään teki heistä upporikkaita. Arkkitehtuurin avulla he rakensivat mahtavia katedraaleja ympäri Eurooppaa kestämään tuhansia vuosia, jotka mahtavuudessaan ihmetyttävät nykyajankin ihmisiä. Ehkä merkittävin kaikista on Chartresin katedraali 80 km Pariisista, joka poikkeaa yhdessä suhteessa kaikista muista: sen alle ei ole haudattu yhtään kuningasta tai kirkonmiestä.

Ranskassa oli lukuisia rakentajakiltoja, eikä liene sattumaa, että se, joka rakensi Chartresin katedraalin, oli nimeltään ’Solomonin lapset’.

Chartresissa on myös runsaasti alkemistisiä symboleja, joista kuuluisin on labyrintti. Aiheemme kannalta merkittävin on kuitenkin patsas pohjoisen sisäänkäynnin yläpuolella, ruusuikkunan alla. Siinä pappi ja Saalemin kuningas Melkisedek pitelee Graalin Maljaa, jossa on Viisauden Kivi. Mutta kuten temppeliritarien symbolien kohdalla yleensäkin, niihin sisältyy enemmän kuin silmät paljastavat – tämän pienen yksityiskohdan tapauksessa tavallista enemmän. Itse asiassa se johtaa koko nykysivilisaatiomme juurille ja luultavasti juuri sen tiedon äärelle, joka ehkä on pakottanut heidät uudelleenarvioimaan ristiretkien tarkoituksen – tiedon, jonka paljastaminen olisi vienyt varmuudella roviolle.  Nykyään tuomio ei olisi yhtä ankara, mutta yhä tänä päivänä asia on aivan yhtä arka. Temppeliritarit etsivät aarretta ja saivat sivutuotteena jotain muutakin, aivan kuten me etsiessämme eksoottista ainetta.

Melkisedek, Graalin Malja ja Viisasten Kivi Chartretissa

Melkisedek ja Graalin Malja Rosslynissä

Mutta onko tyhjä malja vihje jostain?

 

 

 

 



 

 



 

Eksoottinen materia – mitä se on? Osa 2: Viisasten Kivi

Eksoottinen materia on ollut fysiikassa yksi punaisista vaatteista tai ainakin kuumista perunoista, johon on ollut parasta olla koskematta. Tiedeyhteisö on arvomaailmaltaan skeptinen ja konservatiivinen, mikä on hyvästä huijauksia ja virhepäätelmiä torjuttaessa, mutta mikä myös jarruttaa kehitystä. Avoin mieli ja rohkeat ideat ”laatikon ulkopuolelta” saattavat toki ampua harhaan, mutta ne myös synnyttävät mullistavia ideoita. Yksittäisiä tiedemiehiä ei kuitenkaan pidä syyttää rohkeuden puutteesta, sillä historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka tiedemiesten rohkeat avaukset ovat pilanneet heidän maineensa ja usein myös tuhonneet uran. Yksi hyvä esimerkki on Texas A&M –yliopiston professori John O.M. Bockris, joka tutki avoimesti metallien transmutaatiota. Toisin sanoen hän oli nykyajan alkemisti.

 

 

 

 

Tieteen piirissä alkemia on ehdottomasti kielletty aihe, vaikka siitä kehittyi nykyajan kemia, fysiikka ja lääketiede. Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva tieteellinen akatemia, englantilainen Royal Society käsitteli alkuaikoinaan yhtenä pääaiheinaan, ellei peräti tärkeimpänä sellaisena, alkemiaa. Sellaiset kuuluisat tiedemiehet, kuten Sir Isaac Newton ja Robert Boyle olivat intohimoisia alkemistejä. Nykyään kuitenkin tiedeyhteisö pitää alkemiaa taikauskona aivan kuten katolinen kirkkokin keskiajalla. Tavalliset ihmisetkin ovat ehdollistettuja näkemään alkemistit vähintäänkin foolihattuina. Tiede kuitenkin hyväksyy kullan syntymisen transmutaationa elohopeasta joko hiukkaskiihdyttimessä tai ydinreaktorissa, sekä kaikkein lähimpänä alkemiaa vismutista ns. Seaborgin tekniikalla, jossa protoneja ja neutroneja poistetaan ytimestä ydinfysiikan avulla. Kaikki nämä menetelmät ovat kuitenkin epäkäytännöllisiä ja aivan liian kalliita varsinaiseen kullanvalmistukseen. Sen sijaan kullanvalmistus kemiallisesti, halvoista raaka-aineista ja pienellä energiamäärällä on tieteen mukaan mahdotonta ja ajatuskin siitä sulaa hulluutta. Saattaa olla hyvin vaikea uskoa, mutta juuri sillä tavalla prof. Bockris ryhmineen onnistui transmutoimaan kultaa. Palaamme siihen kuitenkin vasta myöhemmin. Sitä ennen jatkamme eksoottisen aineen etsintää alkemian historiasta.

 

Sirr al-Asrar - Secretum secretorum

 





’Salaisuuksien salaisuus’, ’Sirr al-Asrar’ on n. vuonna 1220 jaa. julkaistu, arabialaisen lääkärin, Abu Bakr Mohammed ar-Razin (865-925 jaa.) kirjoittama kirja, josta tuli keskiaikaisten alkemistien ehkä tärkein ja luetuin teos. Alkemia oli salaisuuksien tiedettä, jonka opit paljastettiin ainoastaan aiheeseen vihityille. Alkemiaa käsittelevät keskiaikaiset tekstit vaikuttavat olevan täyttä puutaheinää, mutta todellisuudessa ne ovat monikerroksisia allegorioita kuvallisine symboleineen ja omine termistöineen. Tuttuja alkuaineita saatetaan käyttää keskenään ristiin ja kaikessa pyritään harhauttamaan lukijaa monin eri keinoin. Sen peruja saattaa olla myös kuvitelma, että alkemistit yrittivät tehdä lyijystä kultaa. Kuten tulemme huomaamaan, se on hyvin kaukana totuudesta.

Nykyisin netistä on löydettävissä valtavat määrät alkemian kirjallisuutta sekä skannattuina alkuperäisinä teoksina että englanniksi käännettyinä uusina teoksinakin. Salaisuuksien etsiminen niistä vaatisi kuitenkin asialle omistautumista, jos silloinkaan siitä tulisi paljon viisaammaksi.  Viisasten Kiveä alkemistitkin etsivät, mutta mitä se oli? Yhteen eteeni sattuneista kirjoista oli koottu kaikkien merkittävimpien keskiaikaisten alkemistien elämänkerrat ja päätin kokeilla onneani etsimällä kirjan pdf-versiosta digitaalisesti sanaa ”stone”.

 

Yllätyksekseni jokaisen alkemistin kohdalla löytyi maininta Viisasten Kivestä (Philosopher’s Stone) ja sen kuvaus. Joka ikinen alkemisti kuvaili sitä ainoastaan pitkän iän ja terveyden lähteenä, ja monet mainitsivat sen yhteydessä termin ”Elämän Eliksiiri”. Kaikki kuvailivat sen olomuodon jauheeksi, mutta jokaisen kuvaus oli hieman erilainen. Kukaan ei maininnut kullan valmistamista, saati sanaakaan antigravitaatiosta tai muista mystisistä ominaisuuksista. Aikana, jolloin ihmiset kuolivat parhaassa iässä, eikä tautien aiheuttamia kärsimyksiä juurikaan pystytty lievittämään, ”Elämän Eliksiiri” oli luonnollisesti arvokkain mahdollinen salaisuus.

Yleisvaikutelmana minulle muodostui kuva, että jokainen alkemisti kuvaili ainoastaan lukemaansa tai kuulemaansa ja ettei kukaan ollut oikeasti löytänyt Viisasten Kiveä.

 

 

Näkymätön Yliopisto

 

Englantilainen, 1200-luvulla vaikuttanut Roger Bacon sai inspiraationsa samasta ’Salaisuuksien Salaisuus’ –kirjasta kuin suurin osa Keski-Euroopan alkemisteistä. Bacon oli fransiskaanimunkki ja Eurooppaa myöten laajalti arvostettu monen alan tiedemies, mutta hänen maineensa alkemistinä herätti kirkon huomion. Sen takia myös hänen munkkiveljensä hylkäsivät hänet ja lopulta hänet pidätettiin. Vankeudessa hänet pakotettiin katumaan alkemistisiä hankkeitaan ja luopumaan niistä.

Baconin jälkeen alkemian harrastaminen kävi Englannissa hankalaksi, eikä yhtään merkittävää alkemistiä syntynyt moneen vuosisataan, kunnes yhtäkkiä 1600-luvun alussa heräsi alkemian uusi renesanssi hieman eri lähtökohdista, kuin Manner-Euroopan alkemia oli syntynyt. Tätä kehitystä varjosti kuitenkin puritanismin nousu. Lopulta puritaanivallankumouksessa Englannin kuningas Kaarle I teloitettiin vuonna 1649 ja sotilasjohtaja sekä puritaani Oliver Cromwell kaappasi vallan vuonna 1653, minkä jälkeen kaikkia tieteitä matematiikka mukaanlukien alettiin pitää demonisina.

Warden Collegen rehtori John Wilkins perusti vuonna 1649 ’Oxfordin Yliopiston Filosofisen Klubin’, joka kokoontui epävirallisesti kokeellisen filosofian nimissä. Wilkins oli Cromwellin siskon kanssa naimisissa, mikä saattoi helpottaa asiaa. Tämä yhteisö sekoitetaan usein ’Näkymättömään Yliopistoon’, jonka toiminta oli kuitenkin käynnistynyt jo muutamaa vuotta aiemmin yliopistomaailman ulkopuolella. Sen avainhenkilöitä oli nykyään Boylen laista tunnettu kemisti, fyysikko ja luonnonfilosofi Robert Boyle. Hän muutti lopulta vuonna 1655 Oxfordiin ja liittyi Wilkinsin Oxfordin klubiin ryhtymättä kuitenkaan opiskelijaksi. Puritaanien kukistuttua vuonna 1660 tiede jälleen vapautui ja Boyle oli samana vuonna perustamassa yhä nykyään toimivaa Royal Society –tiedeakatemiaa. Hänestä tuli monien mielestä nykyaikaisen kemian isä, vaikka olikin vain itseoppinut tiedemies. Häntä 15 vuotta nuoremman Sir Isaac Newtonin liityttyä Royal Societyyn Boylesta tuli monella tapaa tämän mentori. Kaikesta huolimatta Boyle oli kuitenkin ensisijaisesti alkemisti, vaikka nykyaikaisissa historiikeissä sitä vähätelläänkin. Keskiaikaisesta alkemiasta poiketen Boyle edusti kuitenkin ns. muinaista alkemiaa ja oli nykypäivän valossa ehkä historian viimeisin velho, vaikka tuo termi on liitetty lähinnä Newtoniin.

 

 

 

Boylen ajan alkemiaa kuvasi pseudonyymillä Eirenaeus Philalethes kirjoittanut George Starkey kirjassaan 'Introitus apertus ad occulusum regis palatium' (1667) ja englanninkielisenä käännöksenä (1669): Secrets revealed; or, 'An open entrance to the shut-palace of the King : containing the greatest treasure in chymistry never yet so plainly discovered'.

Philalethes paljastaa, että vastoin yleistä käsitystä todelliset alkemistit eivät pyrikään tekemään perusmetalleista kultaa Viisauden Kiven avulla, vaan Viisauden Kiveä kullasta, muttei kuitenkaan tavallisesta kullasta. Hän paljastaa myös, että Viisauden Kivi on äärimmäisen hienoa, valkoista jauhetta.

Oxfordin yhteisössä ei enää luettu ’Salaisuuksien Salaisuutta’, vaan ikivanhaa aleksandrialaista dokumenttiä, ’Iter Alexandri ad Paradisium’, jonka mukaan ”vaikka Viisauden Kivi painaa enemmän kuin oma määränsä kultaa, höyhenkin riittää kumoamaan sen vaa’assa”.

Robert Boylen isä oli ollut menestyvä liikemies ja Corkin jaarli, jolta Robert oli perinyt mittavan omaisuuden. Sen turvin hän saattoi tehdä tutkimusmatkoja minne halusi ja hänen tiedetään käyneen mm. Firenzessä Medicien kuuluisassa kirjastossa. Hän myös tiesi, mitä etsiä. Boylen elämänkerta tietää kertoa, että Boyle tutustui matkoillaan pieneen kulholliseen valkeaa jauhetta, jonka wieniläinen munkki oli löytänyt luostaristaan. Hän raportoi Royal Societyssä erityisesti sen, että jauhe kumosi painovoiman (Michael Hunter, Robert Boyle, Scrupulosity and Science, Boydell Press, Woodbridge, 2000, ch 5, pp 108-9). Myöhemmin Boyle löysi itämaisen lähteen luonnollisessa tilassaan olevalle Viisauden Kivelle. Jos väitteet Boylen löydöstä pitävät paikkansa, hän oli löytänyt nykytermillä eksoottisen aineen.

Boylen ensimmäinen tieteellinen yhteisö, ’Näkymätön Yliopisto’ antaa vihjeen Oxfordin yhteisön alkemistisen renesanssin lähteestä. Tuota termiä käytettiin tavallisesti salaisissa ruusuristiläisissä piireissä, mikä sopii hyvin alkemian renesanssin ajoitukseen Englannissa. Elisabeth I:n kuoleman jälkeen vuonna 1603 Skotlannin kuningas Jaakko VI (Englannissa Jaakko I) nousi kuninkaaksi. Hän oli vapaamuurari skotlantilaisessa järjestelmässä ja ruusuristiläisyys oli siihen aikaan Skotlannissa suoraan yhteydessä vapaamuurariuden kanssa. Nykypäivän vapaamuurarius ei enää ole ollenkaan sama asia, sillä kuningas Jaakko II:n syrjäytyksen yhteydessä vuonna 1688, joka ilmeisesti oli myös skotlantilaisen järjestelmän suurmestari, kaikki materiaali katosi ja vapaamuuraritoiminta lakkasi sekä Englannissa että Skotlannissa. Sen käynnistyessä uudelleen 30 vuotta myöhemmin, koko järjestelmä jouduttiin rakentamaan uudelleen ja yhteydet ruusuristiläisiin sekä alkemiaan olivat katkenneet.

Skotlannin ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius antavat kuitenkin vihjeet siitä, mistä jatkaa Viisasten Kiven etsimistä. Sitä varten sukellamme seuraavassa osassa kauaksi historiaan, kunnes viimeisessä osassa palaamme nykyaikaan ja hypermoderniin tieteeseen – tieteeseen, jota nykytiedekään ei vielä tunnusta. Eksoottisen aineen etsintään nykyaikana liittyy myös jännitystarinan aineksia samalla tavalla kuin puritaanien aikaan Englannissa: aina on olemassa tahoja, jotka syystä tai toisesta haluavat estää Viisasten Kiven paljastumisen.