Tämä blogi sisältää kirjojani sivuavia aiheita. Aihealue on hyvinkin laaja ja artikkelien on tarkoitus tuoda esiin uutta, mielenkiintoista ja joskus kiistanalaistakin informaatiota.

My blog in English: http://spreadingmyfinns.blogspot.fi/

Thursday, October 15, 2020

Häntä heiluttaa koiraa

 

Julkinen maskikeskustelu on nyt viimein tuonut esiin maskien kornit piirteet ja niiden ympärillä pyörivän poliittisen pelin. Siinä samalla on käynyt ilmiselväksi, että THL on laitoksena valitettavasti poliittinen elin, vaikka sen palveluksessa on pääsääntöisesti vakavasti otettavaa tieteellistä työtä tekeviä ammattilaisia. Nyt maskit näyttävät paljastavan, ettei THL:n asiantuntijoita talon sisällä sittenkään kuunnella, minkä täytyy olla äärimmäisen turhauttavaa oikeille ammattilaisille.

Tätä kirjoittaessani velloo valtoimenaan pääministeri Sanna Marinin ja THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan välinen julkinen väittely. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, onko THL:n pääjohtajalla oikeus (yksin) päättää maskisuositusten antamisesta. Yksin-sana on tässä suluissa, koska se on koko kiistan ytimessä. Mutta palataan siihen vasta hieman myöhemmin.



Päällimmäinen kysymys on, onko THL oikea elin antamaan julkisia suosituksia tiedotteiden kautta suoraan kansalle? Voisihan sitä luulla, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on siihen paras taho, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Maskikysymys on äärimmäisen paljon laajempi kuin vain lääketieteellinen kysymys. Kysymys on pitkälti ihmisoikeuksista, koska jo pelkästään suositukset johtavat perustuslain vastaisiin toimiin alemmalla tasolla. Onko esimerkiksi tilaisuuden järjestäjillä oikeus syrjiä maskittomia ihmisiä kieltämällä heidän osallistumisensa? Kysymys maskeista liikkuu myös lääketieteellisesti heikoilla jäillä ja nykyisessä politisoituneessa keskustelussa unohtuu täysin objektiivinen, myös kansainvälisiin tutkimuksiin tukeutuva tieteellinen tarkastelu.



Iltasanomat uutisoi THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan kertoneen, että ”THL halusi keväällä tiedottaa maskien käytöstä, mutta STM torppasi aikeet”. Median luoma mielikuva on laajemminkin se, että Suomen sosiaali- ja terveysministeriö yrittää vaientaa THL:n. Ehkä tässä tahallaankin unohtuu, että THL on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alainen tutkimus- ja kehittämislaitos. Lainsäädännön mukaan THL:n toimialaan kuuluvat väestön terveys ja hyvinvointi. THL:n tehtäviä ovat väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Sen vastuualueeseen ei kuulu perustuslain kysymysten pohtiminen, kansan luottamuksen ja yhteiskuntarauhan vaaliminen, kansantalouden kysymykset ja koronatapauksessa jopa ulkopoliittiset vaikutukset. Tämän takia THL ei missään nimessä saa tulla ulos omine tiedotteineen asiassa, joka hyvin tunnetaan tulenaraksi ja moniulotteiseksi.



Palataan sitten vielä itse THL:n pääjohtajaan. 14.10.20 pääministeri Marinin ja THL:n pääjohtaja Tervahaudan välille syntyneessä Twitter-kiistassa (mitä se kertoo asetelman korniudesta?) kysymyksenä oli, riittävätkö Tervahaudan valtuudet maskisuosituksesta päättämiseen THL:ssä. Varsin paljastava kysymyksenasettelu… Tervahauta kuittasi Marinille, että laissa lukee: ”Pääjohtaja ratkaisee laitoksessa päätettävät asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi.” Nyt tulemme asian ytimeen.

Tervahauta päättää pääjohtajana laitoksessa päätettävät asiat, ei koko valtakuntaa koskevasta toimintatavasta. THL:n pääjohtajan valitsee Suomen ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin, Valtioneuvosto, jonka johdossa on pääministeri Marin. Kansanedustajien ja etenkin opposition tehtävänä on haastaa pääministeriä julkisesti, mutta äärimmäisen harvoin niin on tehnyt jonkun ministeriön virkamies ja vielä harvemmin ministeriön alaisen elimen johtaja. Se on aivan sama kuin vaikka ison pörssiyrityksen johtoryhmän jäsen twiittaisi hallituksen puheenjohtajaa vastaan. Niin ei tekisi edes hallituksen jäsen, mutta tavallinen työntekijä kyllä voisi asiallisuuden rajoissa. Ristiriidoista voi aina keskustella kahden kesken päättäjien välillä, mutta koko maata johtavan poliitikon uskottavuutta ei viranhaltija voi nakertaa oman egonsa tai turhautumisensa takia.

Väistämättä herää kysymys, eikä niin pienikään, että jos THL ja sen pääjohtaja eivät toimi käytännössä STM:n ja Valtioneuvoston alaisuudessa, niin kuka heitä johtaa? Kun on yleisesti tiedossa lääketeollisuuden ja terveydenhuoltoalan yritysten lobbaus vailla rajoja, niin Suomen asiasta huolehtivien kulmakarvojen olisi syytä kohota.



THL:n pääjohtaja Tervahaudan laista lainaamansa kohta, ”joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi”, nostaa esiin mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden, nimittäin THL:n tieteellisen uskottavuuden. Kevään tapahtumissa kävi ilmi huolestuttava seikka. Esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi (16.4.2020), että


”Pääjohtaja Markku Tervahauta suositteli Helsingin Sanomien (HS) haastattelussa tiistaina kankaisen kasvomaskin käyttöä kaikille suomalaisille julkisilla paikoilla. Ulostulo tulkittiin laajasti THL:n linjanmuutoksena, jota sanaa käytti jutussaan myös HS. Myöhemmin Tervahauta kuitenkin tarkensi julkisuudessa, että kyse oli hänen henkilökohtaisesta kannastaan ja asiasta on eriäviä näkemyksiä myös THL:n sisällä.”

Markku Tervahauta otti siis eri linjan kuin johtamansa laitos, mutta mikä on hänen tieteellinen pätevyytensä siihen? Lääkärit ovat tavallisen kansan silmissä, mitä lääketieteeseen tulee, kaikkitietäviä. Uskovathan ihmiset usein henkensäkin heidän käsiinsä. Enkä nyt suinkaan vähättele lääkärien ammattitaitoa ja hoitotyötä tekevillä lääkäreillä on paljon muutakin osaamista, kuin vain meidän taviksienkin saatavilla olevat lääketieteelliset julkaisut. Jos kuka tahansa tiedemies on väitellyt tohtoriksi, hänet nähdään ylivertaisena, vaikka väitöskirjan tekeminen on oikeasti ainoastaan näyttö tieteelliseen työskentelyyn kykenemisestä. Jos sitten on vielä professori, onkin jo Jumalasta seuraava.



Lääketieteen tohtori Markku Tervahaudan väitöskirjan otsikko vuodelta 1996 on ”Risk factors for coronary heart disease among elderly men in East and West Finland”. Otsikon sana “coronary” ei viittaa ollenkaan koronaviruksiin, vaan tarkoittaa sepelvaltimoa. Väitöskirja ei ole saatavilla, mutta siihen liittyvä tutkimus on luettavissa täältä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0735109795003959

Tutkimuksessa seurattiin joukkoa ihmisiä ja seurannan tuloksista tehtiin tilastollinen analyysi. Toisin kuin tavallinen ihminen saattaisi kuvitella, väitöskirjoissa harvoin esitellään suuria innovaatioita tai käänteentekeviä löytöjä. Ne ovat pikemminkin opinnäytteitä tutkimustyöskentelystä. Vielä vähemmän ne ovat alansa laaja-alaisen ymmärryksen osoituksia.

Linkedin kertoo Tervahaudan käytännön kliinisen terveydenhuollon työkokemuksesta terveyskeskuksen ylilääkärinä toimiminen Sisä-Savossa 1993-98. Samaan aikaan sisältyy koulutus Kuopion Yliopistossa aiheena ’Specialist – Healt/Health Care Administration/Management’. Ei siinä mitään, kyllä terveydenhuollon johtamisen ammattilaisiakin tarvitaan. Sille tielle Tervahauta myös suuntasi. Hän toimi vuoden 1998 jälkeen erilaisissa terveydenhuollon hallinnollisissa johtotehtävissä ja välillä vuosina 2005-9 jopa Leppävirran kunnanjohtajana. 



Kaikella tällä haluan vain sanoa, ettei THL:n pääjohtajalla voi olla ylivertaista osaamista asiantuntijoihinsa nähden. Eikä esimerkiksi virologian asiantuntijoilla voi olla kaikenkattavaa osaamista edes omasta alastaan ja jos suosituksia esitetään, ne pitää esittää koulutetulle kansalle tieteellisin perustein eikä vain auktoriteettina. Keskustelua pitää käydä myös tieteellisesti poliittisen sijaan/lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi, päätökset tekevät Suomen Valtioneuvosto ja Eduskunta. Viime kädessä kansa tottelee tai sitten ei. Senkin päättäjät joutuvat ottamaan huomioon päätöksiä tehdessään ja kansan yhtenäisyydestä huolehtiessaan.

Lääkäreille haluaisin esittää kysymyksen, että miksei Suomessa vielä löydy koronatoimia julkisesti vastustavia lääkäreitä, kun maailmalla lääkäreitä on jo alkanut järjestäytyä yhteisrintamaan? Toki pelko omasta työpaikasta on todellinen, mutta edes joku? Vain lääkärien laaja rintama voi torjua perusteettoman pelon ja sitä kautta pelastaa kansamme yhtenäisyyden ja samalla koko Suomen.



 

Saturday, October 3, 2020

Tarvitsemmeko sittenkään taikasulkaa?

 

Professori Martin Scheinin kirjoitti lakiehdotuksen maskipakosta ja jakoi sen Twitterissä: ”Ei pykälän kirjoittaminen niin vaikeaa ole” (HS 5.8.20). Otsikko nostaa karvat pystyyn. Näinkö helposti meidän ihmisoikeuksiamme voidaan rajoittaa? Ja esittäjä on vielä perusoikeuksien puolustajana tunnettu kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori. Ihmisoikeuksien!

Maskien hyödyt tai haitat eivät ole tämän artikkelin aiheena, vaan se, kuinka vähäisin perustein ollaan vapauttamme rajoittamassa ja miten helposti se karkaa käsistä. Scheinin tuo sen konkreettisesti esiin omilla mielipiteillään. ”Toisten ihmisoikeuksien suojaaminen, kuten oikeus elämään, on sellainen oikeushyvä, jonka takia voidaan täsmällisesti, tarkkarajaisesti ja tilapäisesti rajoittaa muita perusoikeuksia.” Siinäkö tilanteessa nyt ollaan? Tämä artikkeli osoittaa selkein THL:n tilastoimin faktoin, ettei olla sinne päinkään. Hän sanoo myös, että ”lainsäädännöllä voitaisiin vauhdittaa kulttuurista muutosta, jossa maskit kaivettaisiin esille silloinkin, kun tavallista voimakkaampi influenssaepidemia jyllää väestön keskuudessa”. Lähes jokainen influenssa on tartuttanut ja vienyt hautaan enemmän ihmisiä kuin Covid-19. Tuleeko siis maskeista jokavuotinen pakko syksystä kevääseen? Ja jos maskipakko onnistutaan ajamaan läpi, niin miten sitten rokote? Me emme voi tietää, mitä kaikkea kuvitelluilla uhilla ihmiset voidaan pakottaa tekemään.

Pelko on suurempi voima, kuin osaamme kuvitella. Arkipsykologiakin kertoo, että pelko lamauttaa, mutta sillä on kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Nyt koronavirukseen on assosioitu pelon tunne, jota maskit vahvistavat. Kun korona mainitaan jossain, se synnyttää pelon tunteen, joka aktivoi hypotalamuksen ja sulkee pois kyvyn ajatella järjellä. Kyse ei ole älystä tai koulutuksesta, vaan se koskee jokaista pelon valtaan joutuvaa. Kun pelko leviää yhteiskunnassa, meistä tulee helposti ohjailtavissa oleva lammaslauma.

Tänä päivänä kuulee jatkuvasti kommentteja valeuutisista ja tieteen vastaisuudesta. Olen täysin samaa mieltä. Tämä artikkeli on kirjoitettu tieteellisen tarkastelun pohjalta, vaikken olekaan väitellyt tiedemies. Toivonkin ns. asiantuntijoilta tieteeseen perustuvia vastineita, jotta syntyisi asiapohjaista keskustelua luulojen ja politikoinnin sijaan.


Numerot eivät valehtele


Maailmalta kuuluu uutisia, miten covid-tilastoja vääristellään. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus spekuloida muiden maiden tilanteilla, vaan pureutua kotimaamme tilanteeseen ja meidän tilastoihimme, joihin voi lähtökohtaisesti luottaa. Meilläkään tartuntatilastot eivät kerro todellisuudesta juurikaan, koska ne riippuvat testien määrästä ja niiden luotettavuudesta. Sairaalassa hoidossa olevien määrä sen sijaan on varsin luotettava indikaattori, koska Suomessa ei sairaaloita täytetä väkisin.

Tehohoidon osuus sairaalahoidosta indikoi taudin vakavuutta, mutta alkupään lukuja nosti varmasti yleinen tietämättömyys parhaista hoidoista. Esimerkiksi alkuvaiheessa kohistiin hengityskoneiden tarpeesta ja niiden riittämättömyydestä, mutta sittemmin vakavien oireiden hoidossa paras vertailukohde onkin vuoristotauti ja hoidossa hapetus auttaa, kun taas hengityskone suorastaan tappaa. Myös lääkkeitä vakavien oireiden hoitoon on löydetty ja koko kehittymismekanismi on alkanut valjeta. Keväällä myös epäonnistuttiin vanhusten suojaamisessa vanhusten hoitolaitoksissa.




On varsin kummallista, että covidissa on alettu seurata pelkästään tartuntalukuja ja niitäkin absoluuttisina. Lukujen nousu on testimäärien ja niiden määrän rajusti kasvaessa korostetusti myös testivirheiden luoma harha. Pelkästään suhteuttamalla positiiviset tulokset testimääriin niiden taso näyttää varsin vaatimattomalta. Jos vielä sen rinnalla katsoo kuolinlukuja, niin voi hyvällä syyllä kysyä mahdollisista tartunnoista huolimatta, että onko tauti enää vaarallinenkaan?



Tai valehtelevat sittenkin

Tässä yhteydessä on pakko ottaa esiin myös testivirheet. Ensiksi on todettava, että testilaitteet ovat varsin luotettavia, mutta olisi jopa teknisesti mahdotonta tehdä täysin virheettömiä laitteita ja kenttäolosuhteissa ja/tai suurilla testimäärillä virheiden määrät kasvavat. Tyypillisiä testivirheitä ovat:

1.      Kontaminaatio saattaa siirtyä laitteiden, kemikaalien, aineiden ja ihmisten mukana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maaliskuun alussa CDC:n (paikallinen THL) laboratorio joutui vetämään tuloksia takaisin kontaminoituneiden reagenttien takia. Tämä tapahtui korkeatasoisessa laboratoriossa, joten se mahdollista missä tahansa.

2.      Ristiinreagointi muun geneettisen materiaalin kanssa, jonka mittasuhteet paisuvat valtavassa DNA-monistusprosessissa, johon käytetty RT-PCR -metodi perustuu. Näin tapahtui yllättäen norovirus-näytteissä suolitulehduspotilailla näytteiden poikkeuksellisen korkeiden ihmis-DNA -määrien takia.

3.      Näytteenoton vanutupon kontaminaatio. Ei suinkaan harvinaista: Jan Schröder, Vincent Corbin, Anthony T Papenfuss: HYSYS: have you swapped your samples?, Bioinformatics, Volume 33, Issue 4, 15 February 2017, Pages 596–598, https://doi.org/10.1093/bioinformatics/btw685

4.      Kontaminaatio vanutupon näytteen uuttamisessa. Prosessissa käytettyjen nesteiden välillä saattaa tapahtua ristiinkontaminaatiota aerosolien välityksellä.

5.      PCR-tekniikassa viruksen DNA:ta, niin kutsuttua amplikonia, monistetaan miljoonia kertoja ja saattaa aiheuttaa kontaminaatiota seuraavissa PCR-reaktioissa. Jos laboratorio kontaminoituu amplikonista, väärien positiivisten määrät saattavat karata käsistä.

Andrew N Cohen, Bruce Kessel, Michael G Milgroom: Diagnosing COVID-19 infection: the danger of over-reliance on positive test results, medRxiv 2020.04.26.20080911; doi: https://doi.org/10.1101/2020.04.26.20080911

 

Raportti sanoo tämän hyvin selvästi:

Raportin mukaan rajattoman PCR-testauksen vapauttaminen kliinisestä kontekstista johtaa väistämättä vakaviin ongelmiin. PCR-pohjaiset testit ovat täysin epäluotettavia todellisissa olosuhteissa. Kyse ei ole testitulosten laadun surkeudesta, vaan kuten oheinen raportti painottaa, irrallaan kliinisestä kontekstista.

Kyseisessä raportissa oletetaan esimerkkigraafissa Covid-19 -testien positiivisten tulosten virheprosentiksi 0.3%. Se on alin todennettu virhe-% PCR testeille RNA-viruksille. Suomen nykyiset positiiviset tulokset suhteessa testimääriin kertoo, että luku on Suomessa ainakin suuruusluokaltaan oikea.

Väännän tämä rautalangasta, jotta jokainen sen ymmärtäisi.

Jos oikeita tartuntoja olisi 1 jokaista 3000-4000 ihmistä kohden ja otettaisiin 10000 näytettä, näistä löytyisi keskimäärin 3 tartuntaa (10000/3000 tai 10000/4000). Testien virheprosentti on 0.3% eli virheellisiä positiivisia löytyisi 30 (0.003 x 10000). Nyt meillä on 33 positiivista tulosta, joista 3 on oikeita. Positiivisen tuloksen saaneella on todennetusta tartunnasta huolimatta ainoastaan 9%:n todennäköisyys (3/33), että hän on oikeasti sairastunut.




Keväällä Suomessa testattiin rajallisten testiresurssien takia vain selviä oireita osoittaneet ja kuten aiempi kuva osoittaa, tartuntoja testatuista oli yli 7%. Tällöin testitulokset olivat pääasiassa oikeita.

Kesällä aitoja tartuntoja ei ollut juuri ollenkaan, joten tartunnoissa korostuivat lähes täysin väärät positiiviset. Kesän positiivisten testitulosten osuus oli luokkaa 0.2%, joka paljastaa myös Suomen testien luotettavuusluvun, joka siis on erinomainen. Vaikka testimäärien noston voisi kuvitella heikentävän laatua, näin ei syksyllä näyttänyt tapahtuneen. Kun elokuun alussa syystä tai toisesta testien määrää nostettiin rajusti, alkoi vääriä positiivisia ilmestyä samassa suhteessa. Lukujen valossa koko maassa oli arviolta vain hieman yli 1000 oikeaa tartuntaa, joista suurin osa vähäoireisia tai oireettomia. Testeissä tuli 758 positiivista, joista vain reilu 70 oli oikeita tuloksia ja 90% vääriä, kun testejä tehtiin 341842.



Syyskuussa tilanne muuttui huonompaan ja alkoi ns. ”toinen aalto”, jos sitä sellaiseksi näillä luvuilla voi edes kutsua. Kun elokuussa positiivisia tuloksia oli vain 0.23% testeistä, syyskuussa se nousi korkeimmillaan 0.89%:iin. Toki luku on pieni kevääseen nähden, jolloin testimäärien noustessa yli tuhannen päivässä, niistä pahimmillaan positiivisia oli yli 7%.

Syyskuun luvut osoittavat, että Suomessa aidon tartunnan oli saanut n. 22000 ihmistä. Luku voi kuulostaa pahalta, mutta influenssoihin verrattuna se on varsin vaatimaton. Suurin osa on edelleen vähäoireisia tai jopa oireettomia, minkä myös sairaalaluvut osoittavat. Kuukauden nousun jälkeen nyt sairaalassa on vain n. 9% kevään huipusta. Tehohoidon osuus on pysynyt alle 20%:ssa, kun se keväällä oli pahimmillaan 40%.




"Epidemian" kehittyminen

Tautiaallon nousu kestää hyvinkin tarkkaan kuukauden. Keväällä se alkoi 3. maaliskuuta. Positiivisten osuus testeissä saavutti huippunsa 3. huhtikuuta alkaen nopeasti laskea. Positiivisten tulosten seitsemän päivän keskiarvo saavutti huippunsa 7. huhtikuuta ja alkoi laskea samassa tahdissa positiivisten tulosten osuuden kanssa. Sairaalassa olevien määrä nousi huippuunsa 9. huhtikuussa ja alkoi siitä edellisiä paljon hitaamman laskun.

Nyt syksyllä positiivisten tulosten osuuden kasvu lakkasi 25. syyskuuta. Positiivisten tulosten kasvu loppui 26. syyskuuta ja sairaalapaikat 23. syyskuuta. Tässä valossa olemme tulossa ”toisen aallon” laskuvaiheeseen.



Elefantti sisällämme



Ihmisen torjuntamekanismit viruksia vastaan ovat yllättävän tehokkaat. Suurimmalla osalla kehon synnynnäinen immuunijärjestelmä torjuu viruksen niin, ettei koko tartuntaa tapahdukaan, kuten tapahtumat Princess Diamond -risteilyaluksella osoitti. Ja vaikka saisikin tartunnan, suurimmalla osalla -adaptiivisen immuunijärjestelmän limakalvojen Immunoglobuliini IgA -vasta-aine ja T-solut hoitelevat tartunnat ilman juuri mitään oireita. Lisäksi aikaisemmat virustartunnat kehittävät ristiinimmuniteettia. Kaiken tämän jälkeen vain pienelle osalle kehittyy B-solujen humoraalisia vasta-aineita IgM ja IgG. Tämän taudin yhteydessä onkin alettu ymmärtää, että laumasuojaan tarvitaan väestössä ainoastaan 10-20%:lla vasta-aineita. Tämä on täysin ristiriidassa sen pelottelun kanssa, että niitä pitäisi olla jopa 60%. Niin ei käy koskaan ja siksi sellaisen viestin takana on rokoteagenda. Jos väestö on tervettä ja ravinto laadukasta, laumasuoja syntyy alemmillakin tartuntamäärillä. On myös valitettavaa, ettei kansalaisia ohjeisteta tutkitusti toimivien lisäravinteiden hyödyistä, kuten esimerkiksi D-vitamiini ja C-vitamiini + sinkki.

Ricardo Aguas, Rodrigo M. Corder, Jessica G. King, Guilherme Goncalves, Marcelo U. Ferreira, M. Gabriela M. Gomes: Herd immunity thresholds for SARS-CoV-2 estimated from unfolding epidemics

medRxiv 2020.07.23.20160762; doi: https://doi.org/10.1101/2020.07.23.20160762






Monday, August 10, 2020

Viimeinen sekunti

Josh Lekach julkaisi Twitterissä videon, joka näyttää Beirutin räjähdyksen hyposentrin, jos maanjäristysten terminologia sallitaan. Video on varsin dramaattinen, mutta samalla se saattaa kertoa räjähdysasiantuntijalle paljonkin räjähdyksen todellisesta luonteesta. Itse en ole sellainen, mutta muutamat seikat videolla herättivät uteliaisuuteni. Jätän kuitenkin spekulaatiot lukijoille ja toivon, että joukossa olisi myös todellisia osaajia.



Seuraavass kuvassa luvut ovat yksiköltään 1/100 s videon alusta mitattuna. Jo videon alussa näkyy himmeä oranssinen loimu, jonka ilmestymisestä video ei kerro. Seuraavien sadasosien ajan se kirkastuu tasaisesti pysyen koko ajan paikallaan. Kohdassa 0,1 s (10) hehkun oikealla puolella välähtää aavistuksen kirkkaampi valo, joka on hävinnyt jo kohdassa 0,11. Alkuperäinen hehku alkaa vaimeta kohdassa 0,23 s ja pimenee neljässä sadasosasekunnissa. Seuraavat 0,8 s ennen räjähdystä oranssit valot pysyvät pimeinä. Varsinainen räjähdys tapahtuu kohdassa 1,08 s. Kohdan 1,1 s (110) kuvassa näkyy, että hyposentri on sivusuunnassa juuri alkuperäisen hehkun kohdalla mutta selvästi alempana.



Wednesday, November 13, 2019

Leela-keinoäly ja Bremerin vastahyökkäys


2017 joulukuussa kirjoitin blogiartikkelin shakkimaailmaa järisyttäneestä AlphaZero-tekoälyohjelmasta (https://alexjalo.blogspot.com/2017/12/shakkia-ulkoavaruudesta-kun-sm.html). Eilen sain ensi kertaa käsiini hermoverkkoon perustuvan shakkiohjelman ja hämmästykseni oli vähintään yhtä suuri kuin kuullessani ensi kertaa AlphaZerosta. Eilinen kokemukseni on kertomisen arvoinen.

Törmäsin eilen vahingossa Leela Chess Zero -projektiin, jossa tuhansien ihmisten ja koneiden tietokoneyhteisö kehittää shakkia pelaavia hermoverkkoja rinnakkaisprosessointiin erityisen hyvin soveltuvilla näytönohjaimilla. Tuohon erityiseen tarkoitukseen GPU on tuhansia kertoja tehokkaampi kuin CPU. Zero eli nolla sekä Alphan että Leelan nimessä viittaa siihen, että verkkojen oppiminen on itseoppimista ilman mitään mallia ihmisten tai tietokoneiden pelaamista peleistä sääntöjä lukuun ottamatta. Shakkisovellutuksessa verkkoa pyörittää varsin yksinkertainen ohjelma ja pienen salapoliisityön tuloksena löysin tuon ohjelman ja parhaimman olemassa olevan Leela-hermoverkon.





Ohjelma oli kuitenkin varsin alkeellinen ja asennusohjeet olemattomat. Lyhyen oppimisprosessin seurauksena aloin ymmärtää kokonaisuutta ja sain asennettua ohjelman, joskin ilman kunnollista käyttöliittymää. Ensimmäiset testini olivat kuitenkin tyrmääviä. Kokemukseni oli kuin tieteistarinasta, jossa käsissäni oli vierasta teknologiaa meidän sivilisaatiomme näkökulmasta alkeellisessa ulkoasussa, mutta sisällöltään täysin ylivertaista. Palasin takaisin 70-80 -luvulle, jolloin tietokoneita ohjattiin komentoikkunan kautta yksinkertaisia komentoja kirjoittaen. Asematkin piti ilmoittaa kivikautisella 8x8 -ruutukoodilla tyyliin e2e4 nappuloiden ”arvosta” piittaamatta. Tulostus näytölle oli nykyvalossa kuin siansaksaa, mutta silti niin rakas muisto nuoruuteni tietokonemaailmasta.
Mutta kun tein ensimmäisen testini asemasta, jonka tiesin poikkeavaksi ja jonka tunsin äärimmäisen hyvin, kone siirsi kuin ajatukseni lukien. Palaan asemaan artikkelin lopussa.





2017 kirjoittamassani artikkelissa selostin AlphaZeron menetelmää teoreettisesti ja Leela-hermoverkkoa etsiessäni totesin sen myös käytännössä. Verkkoja on olemassa tuhansia ja määrä kasvaa nopeasti. Kyse on stokastisuudesta. Ei auta, että hermoverkkoa opetetaan loputtomasti, sillä verkko hakeutuu paikalliseen optimiin, eikä pysty kehittymään muuten kuin rikkomalla vanhaa kuviota tai aloittamalla alusta. Täydellistä verkkoa ei löytyne koskaan, mutta oikealla algoritmilla tai tarpeeksi iteroimalla löytyy verkkomalli, joka on lähellä globaalia optimia. Verkon arkkitehtuuria voi myös kehittää ja tällä hetkellä on menossa testiverkkotyyppi nimeltään T60, joka jäljittelee AlphaZeron tyyliä ja verkkoja syntyy nykyään parikymmentä päivässä. Itse valitsin verkkoni aikaisemmasta arkkitehtuurista T40, jonka kehittäminen lopetettiin tämän vuoden huhtikuussa verkon oppimisen hiipuessa. Silti uusi arkkitehtuuri ei ole vielä marraskuussa lähelläkään vanhan arkkitehtuurin tasoa.





Toinen käytännön kokemukseni oli, toisin kuin yleinen kuvitelma tuntuu olevan, ettei verkon käyttäminen vaadi suurtakaan laskentatehoa. Sen sijaan verkon opettamisessa rinnakkaisprosessointi tehokkailla näytönohjaimilla on kaikki kaikessa. Kun pyöritin ohjelmaa läppärissäni ja pelasin sillä erittäin vahvaa heuristista shakkiohjelmaa vastaan, Lc0 teki siirron sekunneissa ja pesi sillä minuutteja siirtoa kohtaan käyttäneen heuristisen ohjelman. Kun otin käyttöön pitkiin miettimisaikoihin viritetyn heuristisen ohjelman, siltä saattoi mennä tunti havaita jotain, mihin Lc0 käytti enintään minuutin. Kyse Lc0:n pelaamisessa on samankaltaisesta intuitiosta, kuin mitä suurmestarit käyttävät - paitsi että Lc0 pystyy siihen aivan toisella tasolla.






Lopulta sain asennettua ohjelman UCI-moottoriksi käyttämääni shakkikäyttöliittymään ja saatoin alkaa tutkia sitä huomattavasti tarkemmin. Nyt voin tutkia asemia rinta rinnan perinteisillä ohjelmilla ja Leela-hermoverkolla, mikä mahdollistaa Leelan heikkouksien paikkaamisen ja lähes ”täydellisen” pelin. Väkisinkin tulee mieleeni, että pitäisi hankkia shakkilaboratorioksi täydellinen kone, kuten esimerkiksi Predator Orion 9000 -pöytäkone (Intel i9-9900X, 64 Gt, 2 x 512 Gt SSD; 2x NVIDIA RTX 2080 Ti -grafiikkaohjain). Hintakaan ei päätä huimaa, ainoastaan 4990.90. No en nyt sentään… ellei sitten iske yllättävä lottovoitto. Koneen nimessä on kyllä mielenkiintoinen kytkös kokemuksiini, mutta se on ihan eri tarina.






Lopuksi vielä oma shakkitarinani, jossa palaan alussa mainitsemaani avauskokeiluun…
En ole koskaan pelannut kilpashakkia tai kuulunut mihinkään shakkikerhoon. Ainoa suursaavutukseni oli lukioni mestaruus ja tasapeli teini-ikäisenä ruotsalaista kansainvälistä mestaria vastaan junassa matkalla Turkuun. Jälkimmäinen on sinänsä hauska tarina, jonka ehkä joskus liitän johonkin kirjani tarinaan. Toki pelasin nuorena paljon kavereiden kanssa, mutta sitäkään en ole tehnyt sitten lukioaikojen muutamaa peliä lukuun ottamatta.

Kilpapelaamisen sijaan harrastan tietyn shakkiavauksen kehittämistä, minkä täytyy olla yksi kummallisimmista harrastuksista maailmassa. Avauksen nimi on Anglo-Skandinaavinen avaus, jota shakkiteoria on pitänyt täysin pelikelvottomana ja jota tuskin kukaan huippupelaaja on käyttänyt. Mutta kuten niin monet dogmit, ne on tarkoitettu murrettaviksi.



Harrastukseni alkoi kolmisen kymmentä vuotta sitten aivan kuin tyhjästä tulleesta ideasta. Siitä lähtien minua on ajanut eteenpäin intuitio, vaikka mitään järkeä koko touhussa ei ole ollut. Kaiken lisäksi olen päätynyt siinä moneen kertaan umpikujaan ja silti on aina lopulta löytynyt tie ulos. Kehitystyö on perustunut parhaiden shakkiohjelmien käyttöön mahdollisimman luovalla tavalla ja yhdistämällä ne ihmisen päätöksentekoon. Ennen kaikkea kaiken takana on valtava määrä prosessointiaikaa – viimeisen 20 vuoden aikana kolmen koneen voimin 24/7. Eikä tuo suinkaan ole ollut mitään koneiden sokeaa laskenta-aikaa, vaan tarkkaan ohjattua ja ideoin avustettua iterointia. Jo nyt olen huomannut, miten mullistavaa on lisätä tuohon kaikkeen Leela. Pelasin Leelalla kaksi peliä avaustani vastaan, joista ensimmäinen päättyi tasan varsin jännittävien vaiheiden kautta. Heti siinä Leela osoitti löytävänsä vahvimmat siirrot melkein miettimättä. Toisen pelin avaukseni voitti ja juuri avauskirjani kautta pystyin näkemään Leelan heikkoudet. Mutta tappiosta huolimatta se pelasi luovasti ja rohkeasti, ja yhdistämällä se perinteisiin ohjelmiin pelaaminen olisi murskaavaa. Puhun avaukseni pelaamisesta, sillä annoin perinteisen ohjelman pelata avauksellani, jolloin se ei mieti niin kauan, kuin avaussiirtoja kirjassa riittää. Itse en olisi pystynyt mihinkään edes kirjani avustuksella.



Do not underestimate the Anglo-Skandinavian!


Lopulta sain artikkelin avauksestani shakkimaailman kahteen tärkeimpään mediaan, maailman suurimmalle shakkisivustolle ChessBase.com:iin ja maailman suurimman shakkijulkaisijan New In Chess -vuosikirjaan. Merkitys avaukselleni löytyi siitä, että se päätyi pian ilmestyvän Siirrot-romaanini tarinaan. Lukijan ei romaania lukiessaan tarvitse osata edes shakin sääntöjä, mutta shakkia ymmärtävälle shakin osuus kirjassa on varmasti helmi. Yhdessä kohtauksessa päähenkilö pelaa Anglo-Skandinaavista avausta maailmanmestaria vastaan ja tekee siirron, jota ei shakkiteoriassa ole. Se oli se siirto, joka 30 vuotta sitten tuli ideana jostain ja koukutti minut koko teorian kehittämiseen. Tuo avaus on saanut nimekseen ”Bremerin vastahyökkäys” Siirrot-kirjan ja koko trilogian päähenkilön mukaan. Avauksen nimi on ikuistettu ChessBase.com -sivuston artikkeliin, josta voi myös lukea edellä mainittua shakkipeliä käsittelevän kappaleen englanniksi.


Ja palatakseni lopuksi takaisin artikkelin aiheeseen, haluan kertoa vielä yhden tarinan Leelasta. Kun sain tuon hermoverkon käsiini, laitoin sen ensimmäiseksi pelaamaan kirjani sankarin, Daniel Bremerin pelaamaa peliä kohtaan, jossa se on pakotettu pelaamaan Anglo-Skandinaavista. Se valitsee siirtonsa aivan kuten kirjassani ja kun sen pitäisi tehdä ensimmäinen yllätyssiirto, kuinkas ollakaan, Leela (Lc0) valitsee Bremer-vastahyökkäyksen pitäen sitä vahvimpana. Tuon kyseisen tietokoneen ajon kulku näkyy tämän artikkelin toisessa kuvassa. Se sai niskakarvani nousemaan pystyyn, sillä kirjan kohtauksessa on jotain yliluonnollista. Se on kirjoitettu paljon ennen AlphaZeron tai Lc0:n syntyä ja silti se kuvaa visuaalisesti pelin synnyttämää prosessia mielestäni ihmeellisen osuvasti.

PS. Vasta nyt huomasin, että ChessBase -artikkelissa dokumentoidussa pelissä Daniel on mukamas saksalainen! Hän on tietenkin suomalainen.

Wednesday, June 19, 2019

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa5: Syvälle kaninkoloon


Syvälle kaninkoloon



Princeton Engineering Anomalies Research (PEAR) käynnistyi jo vuonna 1979 ja sen tunnetuimmat kokeet perustuivat satunnaisgeneraattorilla tuotettuun ykkösten ja nollien jonoon, jota sitten tallennettiin oman aikakautensa muistimedioihin. Satunnaisjonojen tuottamiseen käytettiin muitakin luonnollisempia lähteitä, kuten esimerkiksi tiikerin liikkumista eläintarhan häkissä, kaupan jonoja ja liikennettä autotunnelissa. Näitä jonoja käytettiin sitten testeissä, joissa koehenkilöt muuttivat ajatuksen voimalla mennyttä. Muutosten edellytyksenä oli, ettei kukaan ollut nähnyt tallenteiden sisältöä aikaisemmin. Vaikutuksen onnistuminen voitiin todeta matemaattisesti satunnaisuuden astetta mittaamalla. Lyhyemmissä jaksoissa voitiin myös todeta, että esimerkiksi ykkösiin keskittyminen tuotti samalla jaksolla enemmän ykkösiä kuin nollia.

Tutkimusten tulosten merkitys avautuu ehkä parhaiten ajatellen esimerkiksi autojonosta kerättyä dataa jossain vaiheessa menneisyydessä. Koehenkilö, muuttaessaan satunnaisjonoa, muutti itse asiassa autojonoa menneisyydessä, sillä data tallenteessa ei muutu. Kokeet ovat esimerkki multiversumista, rinnakkaisista aikajanoista. Tietoisuudella voi siis muuttaa aikajanaa niiltä osin, kuin se ei sotke muiden aikajanalla olevien todellisuutta. Tämän takia vaikutus menneisyyteen onnistuu vain, jos satunnaisjono ja sen pohjalla oleva lähde on kaikille tuntematon. (1)

Vuonna 1998 Princetonissa aloitettiin uusi projekti, The Global Consciousness Project. Siinäkin työkaluna käytetään satunnaislukugeneraattoreita, jotka nykyään perustuvat kvanttitunnelointiin ja tuottavat täysin ennustamatonta binääriketjua. Satunnaislukugeneraattoreita projektissa on 70 eri puolilla maailmaa, joista kukin tuottaa 200 bittiä sekunnissa synkronoitua dataa, jotka sitten kerätään automaattisesti globaaliin keskukseen. Dataa on kertynyt vuodesta 1998 lähtien. (2)

Satunnaislukugeneraattoreiden merkitys on yllättävä. Kun tapahtuu jotain suurta, joka synkronoi parhaimmillaan miljoonien ihmisten tunteet, satunnaislukuketjut muuttuvat hienovaraisesti jäsentyneiksi. Todennäköisyys sille, että kyseessä olisi sattuma, on yksi biljoonasta. Muutaman sadan tai tuhannen ihmisen voimakas tunnereaktio näkyy satunnaislukugeneraattoreissa, vaikka ne sijaitsisivat kaukana reagoivista ihmisistä. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, se on vain alkua sille, mitä luet seuraavaksi.


Gazan avustussaattueen välikohtaus

Kun tornit romahtivat


American Airlines lento 11: Boeing 767 lentokone, nousi Loganin kansainväliseltä lentokentältä Bostonissa 7:59 aamutuimaan, kohteenaan Los Angeles ja koneessa 11:n hengen miehistö sekä 81 matkustajaa. Kone kaapattiin vasta ilmassa eli myöhemmin kuin klo. 8 aamulla, mutta silti satunnaislukugeneraattorit reagoivat tulevaan tapahtumaan jo viimeistään klo. 6 aamulla.  Varsin kummallista – aivan kuin suuri joukko ihmisiä tai muita tietoisia entiteettejä olisi saanut tiedon tulevasta iskusta jo kolme tuntia ennen tapahtumaa. Edellä esitetyn Gazan avustussaattueen valtauksen aiheuttama satunnaisgeneraattorien poikkeama alkoi vasta vähän ennen laivoihin nousua.




Kuvassa näkyy myös WTC 7 -rakennuksen romahduksen aiheuttama jälkipiikki. (2)

Eikä tässä kaikki. Todella yllättävä tieto näistä iskuista tulee kahdesta sääsatelliitista geosynkronisella kiertoradalla, Yhdysvaltain itä- ja länsirannikon yllä, päiviä ennen ja jälkeen iskujen. Iskut tai niiden synnyttämä shokki kohotti maan magneettikenttää täsmälleen iskujen alkamishetkestä lähtien, ja iskujen mentyä ohi epävakaus jatkui ainakin viikon ajan. Maa siis reagoi shokkiin, mutta toisin kuin kollektiivinen tietoisuus satunnaislukugeneraattoreiden ilmaisemana reagoi tunteja etukäteen, maa reagoi vasta iskun tapahduttua. (3)


Kuiskauksia auringosta



Seuraava raportti on, kuten sen kirjoittaja itsekin siinä toteaa, tieteen kannalta suuresti ongelmallinen. Vaikka sen sisältämät mittaustulokset ovat vakuuttavia, reduktiivinen tiedeyhteisö ei katso sitä hyvällä. Sama yhteisö pitää tietoisuutta, kuten jotkut sen ilmaisevat, valistuksen vihollisten viimeisenä pakopaikkana. Parhaimmillaan edeltävät ja tämä tutkimus luokitellaan teoreettinen fyysikko, professori Michio Kakun kirjoittaman kirjan mukaisesti ”mahdottomaksi fysiikaksi”. Totta on, että seuraavan tutkimuksen tulokset ovat hämmentäviä.

Tohtori, psykologian professori Hans Werner Wendt julkaisi vuonna 2002 hämmentävän teknisen raportin kronobiologian saralta ja täydennetyn version siitä vuonna 2008 (4). Siinä Princetonin GCP-materiaali otettiin erilaisten tapahtumien vaikutusmittariksi, mutta varsinaisena tutkimuskohteena oli planeettojen välisen magneettikentän polariteetti (interplanetary magnetic field (IMF)) ja sen yhteys maan tapahtumiin. Loppujen lopuksi kysymys on aurinkotuulista, joiden vaikutuksesta tuo magneettikenttä syntyy. Vastaavasti sen polariteetti syntyy siitä, suuntautuuko ulosvirtaus auringosta ylös- tai alaspäin suhteessa sen pohjoisen ja eteläisen magneettisen alueen erottavaan tasoon.
 IMF-polariteettiä on tutkittu perinteisesti plasmafysiikassa sekä auringon että maan vaikutussuhteissa. Vähemmän tunnettuja ovat sitä koskevat biolääketieteelliset ja psykofysiologiset tutkimukset, joita on tehty etenkin Venäjällä jo 70-luvulta lähtien. Siihen nähden Wendtin raportin otsikko; “Interplanetary magnetic field (IMF) polarity, collective emotions and entropy changes of random event generators”, ei ehkä olekaan niin ”villi”, kuin miltä se kuulostaa.



IMF-polariteettia seurattiin Advanced Composition Explorer (ACE) -satelliitin mittauksista. Tapahtumat taas kerättiin mm. uutislähteistä ja luokiteltiin ennen itse tutkimuksen suorittamista. Näiden kahden lähteen ajalliseen yhdistämiseen nähtiin erityisen paljon vaivaa. Tapahtumaluokkia olivat 1. väkivalta, 2. luonnon katastrofit 3. onnettomuudet 4. erilaiset rauhanomaiset tapahtumat, kuten esimerkiksi ryhmämeditoinnit tai -rukoilut, festivaalit, poliittiset aloitteet ja erilaiset sensaatiomaiset tapahtumat.

Mittaukset osoittivat, että IMF-kentän polariteetti ja maan sijainti siinä vaikuttivat satunnaislukujen poikkeavuuteen eli sen ilmaisemaan kollektiivisen tunteen voimakkuuteen. Mikä kummallisinta, planeettojen välinen magneettikenttä on hyvin valikoiva maan tapahtumien luonteen suhteen.
Väkivallan vaikutus ja magneettikentän vahvistava vaikutus siihen oli yli kaksi kertaa suurempi kuin onnettomuuksilla tai positiivisilla tapahtumilla. Luonnonkatastrofien vaikutus oli pienin. Kun väkivaltaisten tapahtumien ryhmä jaettiin vielä kahtia, joista toinen oli Lähi-idän väkivalta ja toinen yksilöihin kohdistunut väkivalta tai salamurhat, tehtiin yllättävä havainto. Lähi-idän väkivalta ei aiheuttanut paljoakaan luonnonkatastrofeja suurempaa reaktiota, kun taas muu väkivalta yli kolme kertaa enemmän kuin mikään muu ryhmä. Tähän saattaa olla selityksenä Lähi-idän pitkä väkivallan historia, joka on turruttanut ihmiset.

Nämä havainnot tukevat edellä esillä olleita avaruussään ja väkivallan yhteyksiä, ja tuovat niiden taustoihin lisävaloa. Havainnot käyvät sen sijaan varsin kummallisiksi, kun tarkasteluun otetaan mukaan aika, ja tarkastellaan satunnaislukujen ja IMF-kentän korrelaatiota eri ajankohtina. Jälleen kerran väkivalta nousee erityisasemaan. Positiivisilla tapahtumilla on toiseksi suurin vaikutus ja sen huippu on keskimäärin kaksi päivää tapahtuman jälkeen. Väkivallan vaikutus on selvästi korkein ja sen huippu on keskimäärin kaksi vuorokautta ennen tapahtumaa! Nyt ei ole kysymys muutaman sekunnin käänteisestä kausaatiosta, vaan kahden kokonaisen vuorokauden ennakkotiedosta.



Ennakkotietoon väkivallasta liittyy muitakin erikoisuuksia. Ensinnäkin siihen vaikuttaa vuodenaika. Ylivoimaisesti vahvin vaikutus on syksyllä, jolloin vaikutushuippu alkaa ainakin kuusi päivää (tarkastelujakso ei yllä pidemmälle) ennen tapahtumaa ja jatkuu ainakin neljä päivää sen jälkeen. Heikoin vaikutus on talvella, jolloin vaikutushuippu on 3-1 päivää ennen tapahtumaa., eikä näy enää tapahtuman jälkeen. Keväällä ja kesällä vaikutus alkaa myös jo päiviä ennen nousten huippuunsa päivää ennen ja alkaen siten laskea jyrkästi.

Kaiken lisäksi ennakkotieto väkivallasta riippuu alueesta. Aasiassa ja Afrikassa vaikutuksen huippu on keskimäärin päivää ennen, kun taas Yhdysvalloissa ja Euroopassa 2.6 päivää ennen.
Väkivallan ennakkotieto ja vaikkapa joukkomeditoinnin jälkivaikutus olisi helpommin selitettävissä, jos ne näkyisivät ainoastaan satunnaislukugeneraattoreissa eli maassa, mutta nyt on kyse korrelaatiosta IMF-kentän ja satunnaislukujen välillä. On äärettömän vaikea keksiä selitystä, joka kattaisi sekä väkivallan ennakon että positiivisten asioitten viiveen samanaikaisesti tai joka ei olisi sisäisesti ristiriitainen. Tai mitä olet mieltä seuraavasta hypoteesista?

Jos ajatellaan pelkästään väkivaltaa, niin sarjan edellinen osa osoittaa auringon aktiivisuuden lisäävän väkivaltaa. Jos samaan aikaan huomioidaan, että aurinkotuulten synnyttämä IMF-kenttä ja kollektiivinen tietoisuus korreloivat jo päiviä ennen väkivaltaa, IMF-kenttä tai aurinko ikään kuin yllyttävät väkivaltaan. Mutta kun kyse on itsemurhaiskuista, ampumisista tai salamurhista, niin kyseessä ei ole väkivallan hallitsematon purkautuminen, vaan pitkään haudottu ja suunniteltu tapahtuma. Voiko siis kysyä, että miten konkreettista auringon kuiskuttelu onkaan? Vastaavasti, kun joukkomeditointi ja -rukoukset vaikuttavat kollektiivisen tietoisuuden ja IMF-kentän korrelaatioon parin vuorokauden viiveellä, niin voiko kysyä, että vaikuttaako ihmiskunnan rauhantahto vastaavasti IMF-kenttään ja aurinkoon?

Ei ole mikään ihme, että tämän osan havaintoja pidetään mahdottomana fysiikkana.

Loppusanat


Maan ympärysmitan määrittelemä 7.5 Hz:n taajuus muodostaa kollektiivisen kentän, joka yhdistää kaiken elämän ja pystyy jakamaan monimutkaistakin informaatiota. Jokainen elollinen syöttää ajatuksia ja varsinkin tunteita tuohon kenttään ja ottaa niitä vastaan. Mitä useammat ihmiset kokevat samalla tavalla eli resonoivat keskenään, sitä suurempi sen kollektiivinen vaikutus on. Kenttään ei vaikuta ainoastaan ihmisten toiminta, vaan laajojen väkivaltaisten ilmiöiden taustalla on auringon aktiivisuus ja etenkin aurinkotuulien sivutuotteena planeettojen välinen magneettikenttä. Toisaalta auringon aktiivisuus voi aloittaa myös positiivisia vallankumouksia.

Ihminen ei kuitenkaan ole ainoastaan ulkoisten vaikutusten armoilla, vaan jokainen on itse vastuussa omasta roolistaan siinä. Kiitollisuus ja rakkaus synnyttävät sydänkoherenssin, joka paitsi välittyy kollektiivisessa kentässä, vaikuttaa positiivisesti niin omaan kehoon kuin lähiympäristöönkin. Ennen kaikkea se toimii suojana ulkoisia negatiivisia vaikutuksia vastaan ja mitä useampi elollisista on siinä tilassa, sitä vähemmän ulkoiset häiriöt vaikuttavat kollektiiviseen kenttäämme. Siinä korostuu henkinen viisaus, ettei kukaan voi muuttaa kuin itseään. Mutta sydänkoherenssissa tilassa oleva voi auttaa muita pelkällä läsnäolollaan. Ja niin kummalliselta kuin se tuntuukin, positiivisten tunteiden vaikutus näkyy myös planeettojen välisessä kentässä samalla tavalla kuin sen näkyy maan kollektiivisessa kentässä. Me emme siis ole passiivinen ohjauksen kohde, vaan aktiivinen tietoisuus, joka vaikuttaa paitsi omaan aurinkokuntaamme, myös koko Universumiin. Tämän sarjan kolmas osa osoittaa, ettei valonnopeus suinkaan ole rajoite informaation liikkumiselle maailmankaikkeudessa.

Monet tämän artikkelin tutkimuksista antavat viitteitä siitä, että jokin tai jotkin voimat pyrkivät vaikuttamaan meihin. Tutkimukset sydänkoherenssista taas osoittavat, että mitä laajempi pelko, viha ja ahdistus maailmassa vallitsee, sitä heikompi ja sitä helpommin ohjattavissa ihmiskunta on. On aivan sama, vihaammeko oikeistoa tai vasemmistoa, eliittiä tai aktivisteja, itää tai länttä, ilmastomuutosta tai sen vastustajia, diktaattoreita, imperiumeja… – ihmiskunta säilyy jakautuneena, epäkoherenttina ja ulkoapäin manipuloitavana. Mitään vääryyttä ei tarvitse hyväksyä, tarvitsee vain löytää oma sydänkoherenssinsa. Se auttaa muitakin ja kaikki muu seuraa perässä.

Viitteet

1. https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/princeton-engineering-anomalies-research-pear
2. Nelson R ”Effects of Globally Shared Attention and Emotion.” Journal of Cosmology 14 (2011).
3. Grigoryev P, Rozanov V, Vaiserman A, Vladimirskiy B 2009 ”Heliogeophysical factors as possible triggers of suicide terroristic acts.” Health 1, 294-297.
4. Wendt HW 2007. ”Interplanetary magnetic field (IMF) polarity, collective emotions and entropy changes of random event generators.” Bulletin of the People’s Friendship University of Russia, Proc, 8th Intl Congress “Health and education millennium”, Moscow, Russia, November 14–17 s. 81–4.



Wednesday, June 5, 2019

Tieteen ja Hämärän Rajamailla - Osa4: Historian käänteistä aurinkomyrskyissä

Historian käänteistä aurinkomyrskyissä




Heliobiologia ja vallankumoukset


Alexander Leonidovich Chizhevsky oli todellinen monitieteilijä. Hän oli filosofian tohtori ja teki väitöskirjansa maailmanhistorian prosessin jaksollisuudesta. Hänellä oli tutkinto myös arkeologiasta. Tunnetuksi hän tuli kuitenkin biofyysikkona ja heliobiologian luojana, ja työstään astrobiologian sekä hematologian saroilla. Hänen työstään ehkä tärkein oli kuitenkin kronobiologiaan liittynyt tutkimustyö, jonka takia hänet lähetettiin kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöleirille Siperiaan ja vielä toiseksi yhtä pitkäksi jaksoksi ”rehabilitaatioon” Kazakstaniin. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja osallistui yliopistossa niin matematiikan kuin fysiikankin kursseille.

Emme ehkä koskaan olisi kuulleet Chizhevskyn teoriasta heliobiologian saralla, ellei eräs osallistuja amerikkalaisen meteorologisen yhdistyksen vuosikokouksessa olisi esitellyt sen vuonna 1926. Tutkimuksen nimi oli tyrmäävä, jos ehkä vielä nykyäänkin, niin varmasti niihin aikoihin: ”Kosmisten tekijöiden vaikutus organisoitujen ihmismassojen käyttäytymiseen, kuten myös universaaliin historialliseen prosessiin”. Vastaanotto oli pilkallinen. Vuonna 1942 Josef Stalin tuli tietoiseksi Chizhevskyn heliobiologisesta työstä ja vaati häntä vetämään pois kaikki aurinkosykliä koskevat tutkimuksensa. Chizhevsky kieltäytyi ja päätyi Siperiaan.


Kuva 1: Chizhevskyn havainnot aurinkosyklien ja ihmiskunnan kuohunnan välillä.

Chizhevskyn raportti unohtui lähes tyystin ja se mainittiin positiivisessa mielessä vain pari kertaa tulevina vuosikymmeninä. Syklit olivat kuitenkin ajan henki, ja kuten tieteissä ja keksinnöissä niin usein tapahtuu, sama asia nousee esiin toisistaan riippumattomina, samoihin aikoihin, eri ihmisten mieliin. Vuonna 1931 järjestettiin Kanadassa ensimmäinen konferenssi biologisista sykleistä. Samoihin aikoihin antoi presidentti Herbert Hoover pääekonomistilleen, Edward R. Deweylle tehtäväksi selvittää Suuren Laman syyt. Tämä johti pian Deweyn syklien jäljille ja lopulta hän omisti elämänsä niiden tutkimisille. Hän oli perustamassa syklejä tutkivaa yhdistystä (Foundation for the Study of Cycles), joka jatkaa yhä tänä päivänä toimintaansa. Hänen kirjansa sykleistä (1) on klassikko. Kirjan toimituksellinen kuvaus kertoo vihjaavasti, että ”näiden voimien ymmärtäminen mahdollistaa sotien, talouslamojen ja epidemioiden kontrolloimisen”. Dewey ei ollutkaan kiinnostunut syklien käyttämisestä ennustamisessa, vaan niiden syiden selvittämisestä, jota hän kutsui nimellä: ”se jokin Voima”. 50-luvulla auringonpilkkuteoria eli sitkeänä taloussyklien yhteydessä. Vuonna 1959 Dewey kuitenkin totesi, ettei usko auringonpilkkujen sellaisenaan mitenkään vaikuttavan osakemarkkinoihin.

Tasan 70-vuotta Chizhevskyn raporttia myöhemmin vuonna 1996 saksalainen psykologian tohtori, emeritus professori Suitbert Ertel julkaisi oman tutkimuksensa Chizhevskyn jäljissä, mutta huomattavasti perusteellisemmin. Myös etevänä tilastotieteilijänä Ertelillä oli kaikki edellytykset uskottavaan tutkimukseen. (2) Hän teki merkittävän parannuksen Chizhevskyn analyysiin luokittelemalla konfliktit norjalaisen sosiologin sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen keskeisen perustajan, Johan Galtungin, mukaan neljään ryhmään ja keskittymällä kansan aloittamiin konflikteihin (violence from below). (3) Sen sijaan hän karsi pois institutionaalisen esivallan käynnistämät konfliktit. Luokittelussaan hän oli tarkka sen suhteen, oliko konfliktia edeltänyt massalevottomuus riippumatta siitä, johtiko se esivallan organisoimaan väkivaltaan vai ei. Näillä kriteereillä Ertel keräsi 2101 tapahtumaa ja 4000 referenssiä 18 historianlähteestä vuosilta 1700-1985. Tarkastelumenetelmänä hän käytti Q-analyysiä, jossa laskettiin eniten väkivaltaisten vuosien keskimääräistä etäisyyttä aurinkomaksimista. Tutkimuksen tulosten perusteella yhteys auringon aktiivisuuden ja kansan aloittaman väkivallan välillä on merkittävä.


Kuva 2: 26 levottominta vuotta ja niiden keskimääräinen etäisyys aurinkohuipusta

Ertel esittää raporttinsa lopuksi kysymyksiä auringon aktiivisuuden vaikutusmekanismeista, joihin ainakin osa vastauksesta löytyy tässä artikkelisarjassa aiemmin esiin tulleissa tutkimuksissa. Tieteen parissa ongelmallisia asioita ovatkin usein sellaiset koetulokset, joita tiede ei pysty selittämään ja sellaiset joko hylätään tai jätetään huomiotta. Nyt Chizhevskyn tutkimus on varmennettu ja vaikutusmekanismit selitetty. Olisi aika alkaa suhtautua siihen vakavasti ja tutkia asiaa laajemminkin.

Ertel esittää myös relevantin havainnon siitä, ettei avaruussää suinkaan selitä kaikkea kansan keskuudesta nousevaa väkivaltaa. Hän piti näitä tapauksia erityisen mielenkiintoisina tutkimuskohteina heliobiologiasta riippumattomalle sosiaalipolitiikan dynamiikalle. Hän peräänkuuluttaa myös perusteellisempia historiantutkimuksia vallankumousten taustoista.

Tätä kysymystä sivuaa Franz Halberg tutkijakollegoineen. (4) On mielenkiintoista, miten poikkitieteellistä ongelmatiikkaa Chizhevskyn teoria edustaa. Halbergin tapauksessa julkaisu on teoreettisen fysiikan alalta. Halbergin ryhmä pyrki kumoamaan Ertelin tutkimustulokset ja kohdisti ensin kritiikkinsä avaruussään ja sydänkohtausten yhteyteen. Chizhevsky ja varsinkin Ertel paneutui myös terveysvaikutuksiin, samoin kuin tässä sarjassa aiemmin esiintynyt Babayev, mutta tässä artikkelissa ei keskitytä siihen. Halbergin ryhmä kritisoi myös yhteyttä kansan keskuudesta nousevan väkivallan lisääntymiseen ja ottaa taustamateriaalikseen terrori-iskujen historian, josta on käytettävissä laaja terrorismitietokanta MIPT (http://www.tkb.org/) vuodesta 1968 alkaen. He löytävät materiaalista spektritiheysanalyysissä syklit 1.3, 2.88, 9.81 ja 26.65 vuotta, joista yksikään ei viittaa aurinkosykliin (n. 11 vuotta). Raportti toteaa kylläkin, että 1.3 vuotta on myös aurinkotuulen nopeuden sykli. Samoin se on planeettojen välisen magneettikentän (IMF) ja helioseismologian sykli. Lopuksi raportti päätyy kumoamaan heliobiologian sillä perusteella, että signaalit ovat jopa taustakohinaa heikompia, eivätkä siten pysty vaikuttamaan biologisissa järjestelmissä. Tämä on fyysikoilta hieman yllättävä väite, sillä tässäkin sarjassa mainittu stokastinen resonanssimalli osoittaa, että juuri taustakohina mahdollistaa heikonkin koherentin signaalin merkittävät biologiset vaikutukset.

Historia-aineiston osalta Halbergin ryhmän valinta ei ole paras mahdollinen. Terrori-iskut ovat kuitenkin pienten ihmisryhmien toteuttamia, eivätkä vastaa Chizhevskyn teorian ajatusta kollektiivisesta väkivaltaisuudesta avaruussään takia. MIPT-materiaalissa on myös silmiinpistävä ero Ertelin tutkimuksen kanssa. Ertelin 300 vuoden jaksosta (Kuva 2) vuosi 1969 on väkivaltaisuudessaan sijalla 14, kun se MIPT-materiaalissa on rauhallisin. Kaiken lisäksi terrorismi ei ehkä olekaan niin spontaania ja ihmisten vihasta kumpuavaa, kuin kuvitellaan. Operaatio Gladio osoittaa, ettei iso osa terroriteoista olekaan ”väkivaltaa alhaaltapäin”, vaan tiedustelupalvelujen pimeitä operaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja hakemaan oikeutusta normaalisti epäsuosituille toimille. (5, 6)

Itse asiassa sama kuin terrori-iskuihin pätee myös vallankumouksiin. Ertelin levottomimmista vuosista ei löydy Venäjän vallankumouksen vuotta 1917 ja Ranskan vallankumouksen vuosi 1789 on ryhmässä keskinkertainen. Pienellä vaivalla jokainen voi löytää esimerkiksi Ranskan ja Venäjän vallankumouksista hyvin dokumentoitua informaatiota niiden todellisista organisoijista ja syistä, jotka ovat kaukana virallisesta historian totuudesta.

Kun heliobiologiaan on sekaantunut ainakin psykologeja, fyysikkoja ja neurobiologeja, niin mukaan tarvittaisiin vielä ainakin historiantutkijoita. Tuoreiden vallankumousten taustojen uudelleen avaaminen saattaa olla yhä liian arka aihe, mutta kaukaisemmissakin tapahtumissa on aihetta maaperän pöyhimiseen.


Sturm und Drang


Vuosittainen historiankirjoitus ei ulotu kuin vuoteen 763 eaa., jolloin kirjattiin ylös auringonpimennys Assyriassa Ashur-Dan III:n valtakauden yhdeksännellä vuodella. Poikkeukselliset tähtitieteelliset havainnot voidaan nykyaikaisilla tähtitaivasta simuloivilla ohjelmistoilla ajoittaa jopa vartin tarkkuudella ja nämä hetket muodostavat ankkuripisteet, joiden ympärille voidaan ajoittaa muita tapahtumia kohtuullisella tarkkuudella. Valitettavasti vain erityiset tähtitaivaan ilmiöt ovat harvassa. Edes radiohiilimenetelmä ei ole lähellekään tarkka, vaan heittää jopa 200-300 vuotta.

Radiohiiltä 14C syntyy ilmakehässä lähinnä kosmisen säteilyn seurauksena, se levittäytyy tasaisesti ympäri maapalloa ja päätyy kasveihin sekä niiden kautta luonnon kiertoon. Vastaavasti radiohiiltä poistuu hajoamisen lisäksi tulivuorenpurkausten, valtamerten tai jopa tulipalojen takia. Näiden lisäksi aurinkomyrskyt lisäävät radiohiilen syntymistä ja rajuimpien myrskyjen jäljet näkyvät selvästi 14C-määrissä. Näitä äkillisiä muutoksia voidaan käyttää yhdessä puiden vuosirenkaiden kanssa tarkan vuosittaisen ajoituksen toteuttamisessa, mutta meitä kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan suurten aurinkomyrskyjen ajankohdat.



Michael W. Dee ja Benjamin J.S. Pope ovat kehittäneet aurinkomyrskyihin, ns. Miyake-tapahtumiin liittyvää kronologiaa (7) ja he kartoittivat Gaussin prosessilla merkittävimpiä tapahtumia kauaksi menneisyyteen. Puunrenkaista voidaan todeta varmuudella, että vuosina 775 jaa. ja 994 jaa. on ollut poikkeukselliset tapahtumat, joista 775 eaa. oli suurempi. Raymond Muscheler ryhmineen Lundin yliopistosta löysivät Grönlannin jäätiköstä jäljet n. 660 eaa. tapahtuneesta, lähes 775 jaa. -tasoisesta Miyake-tapahtumasta ja julkaisivat tulokset maaliskuussa 2019. Heiltä oli ehkä mennyt ohi Dee&Pope-raportti, jossa tuo vuosi pystyttiin määrittelemään tarkasti vuoteen 656 eaa.

Dee&Pope-raportin Miyake-vuosien lista ennen ajanlaskun alkua on seuraava:
656 eaa., 1677 eaa., 2387 eaa., 3076 eaa., 3886 eaa.

Lisäksi Miyake tutkimusryhmineen löysi valtavan tapahtuman 5480 eaa., joka sattuu Ubaid-kauden alkuun Sumerissa. (9)

Vaikka tapahtumien varmistaminen vaatiikin lisätutkimuksia, ennen ajanlaskua olleet tapahtumat osuvat kaikki suurten muutosten ajankohtiin. Seuraavassa kyse on toki vain hypoteesista, joka pyrkii haastamaan historiantutkijoita tutkimaan mennyttä uudesta näkökulmasta.

3886 eaa. sopii Sumerin Uruk-kaudelle, kun sumerieeposten mukaan sivilisaation kehitys siirtyi Eridusta Urukiin. Sen jälkeen Urukin kehitys oli häikäisevää ja laajemmassa mielessä siitä muodostui ensimmäinen imperiumi.

3076 eaa. sopii erinomaisesti hetkeen, jolloin sumerieeposten mukaan anunnakit katosivat. Sitä ennen nämä ”taivaalta” tulleet entiteetit olivat kulkeneet ihmisten keskuudessa ja hallinneet heitä. Ubaid- ja Uruk-kausilla ei kirjoitettu historiaa muistiin, joten mitään silminnäkijäkuvausta heistä ei ole, eikä myöskään sen aikaisia steeloja tai sinettirullia. Kaikki suullinen perimätieto kirjattiin muistiin vasta 1000 vuotta myöhemmin. Perinteisesti ajankohtaan 3000-3100 eaa. ajoitettu tapahtuma on ollut kuitenkin hyvin dramaattinen, sillä tapahtumaan liittyvissä saagoissa siinä yhteydessä kerrotaan suuresta tulvasta, josta myös Raamatun vedenpaisumustarina on lähtöisin. Todellisuudessa arkeologiset lähteet ajoittavat samaan yhteyteen jääkauden jälkeisen merivesien huipun, joka arkeologisten lähteiden perusteella saartoi Urin kaupungin Eufrat-joen suulla ja on aiheuttanut suuria vahinkoja myös ylempänä jokea esimerkiksi Urukissa. Sumerirunoissa puhutaan myös vedenpaisumuksesta, mutta se on niiden mukaan tapahtunut paljon aiemmin. Ehkä nämä on sotkettu toisiinsa tuhat vuotta myöhemmin kirjoitetuissa saagoissa.

2387 eaa. taas sopii erinomaisesti Sargon Suuren syntymään ja valtaannousuun. Raamatussa hänet tunnetaan nimellä Nimrod. Sargonin tarina on monella tasolla varsin dramaattinen. Ensinnäkin hänen syntymäänsä liittyy mysteeri, joka raottuu vasta Sargonin itsensä kirjoittamaa tai sanelemaa saagaa syvällisemmin tutkimalla. Tuota saagaa seuraa myös Mooseksen syntytarina ja osittain myös Romuluksen ja Reemuksen Roomassa. Häneen liittyy myös Sumerien johtavien jumalhahmojen, nyt näkymättöminä hallinneiden anunnakien, valtakamppailu ja vallankaappaus Nannalta Inallalle. Tämä näkyy fyysisesti Urin temppelissä, mutta myös Sargonin menestyksessä sotatantereilla ja valtavan imperiumin luomisessa. Sargonin legendan kruunaa Babylonin perustaminen ja Baabelin tornin kesken jäänyt rakennuttaminen.

1677 eaa. liittyy sopivasti pimeyden laskeutumiseen Babyloniin. Sumerieeposten mukaan maan piiri jaettiin lopulta kolmen anunnakin kesken, joista kolmannen nimi, Utu, tarkoitti auringon piiriä ja hänen tehtävänään oli tuoda valo. Utun kädenjälki näkyy ensimmäisen kerran Ur-Nammu -nimisen kuninkaan luomassa lakikokoelmassa, noin 300 vuotta ennen kuuluisaa babylonialaisen Hammurabin lakia. Lain esipuheessa mainitaan Ur-Nammum vallan takaajaksi Nanna yhdessä Utun turvaaman totuuden kanssa. Akkadian kielellä ja Babyloniassa sumerien jumalilla oli omat nimensä. Inannasta tuli Ištar, Nannasta Sin ja Utusta Shamash. Shamash esiintyy Babylonian hallitsijan, Hammurabin lakisteelassa, kivimonumentissä. Sen yläosassa on kohokuva Shamashista antamassa lakia Hammurabille, jossa lisäksi ikään kuin taivaalla on Ishtarin symboli, 8-sakarainen tähti. Lain esipuheessa kerrotaan Shamashin valinneen Hammurabin tuomaan lain kansalle. Laki olikin alun perin kirjoitettu oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Sumerin sivistys nousi Babylonissa entistäkin suurempaan kukoistukseen, ja sumerikulttuurin päättäneet ristiriidat näyttivät olevan historiaa, mutta sitten tapahtui jotain.

Babylonialainen runo seitsemästä pahasta hengestä kertoo äärimmäisen pahoista henkiolennoista, jotka palvelevat vain pahaa ja kiusaavat niin ihmisiä kuin anunnakejakin. Ne saivat runon mukaan valontuojan, Shamashin siirtymään puolelleen ja saivat hohtavan Sin-jumalan pimentymään. Ishtar siirtyi Anun kanssa hohtavaan asuinpaikkaan, jossa hänellä oli taivaiden herruus. Marduk lähetettiin Sinin ja Shamashin avuksi.

Babylonialainen runo pahoista hengistä edustaa nykyihmisille satua, mutta sen tarina heijastaa Babylonin historiaa fyysiselläkin tasolla. Marduk nousi Babylonin suojelijaksi. Hammurabin laki muuttui lain ja järjestyksen, oikeuden toteuttamisen julmaksi laiksi. Eeposten mukaan Marduk oli naisvihaaja ja myös yhteiskunnan muuttuminen maskuliiniseksi ajoittuu samaan hetkeen. Se näkyi myöhemmin Assyriassa julmuutena naisia kohtaan, jonka rinnalla nykyajan äärimuslimienkin naiskohtelu kalpenee. Kaanaanmaassa Marduk tunnettiin Baal-nimellä ja seitsemää pahaa henkeä kutsutaan Raamatussa nimellä arkontit (archon). Mardukin kanssa erottamaton pari on Raamatussa nimellä Molok tunnettu paha henki. Sitä esittävä kuva on yleensä sarvipäinen, lähinnä härkää muistuttava päästään ja vartaloltaan ihmismäinen olento. Tälle uhrattiin lapsia niin Tyroksessa kuin Jerusalemissakin, josta Raamattukin kertoo ja pelkästään Tyroksen perustamasta Karthagosta on löydetty 20000 lapsiuhrin luut. Ja ettei sortuisi näiden asioiden vähättelyyn, on syytä tiedostaa, että sama Molok-kultti on palannut keskuuteemme. Se vain tapahtuu pyramidin huipulla, eikä siksi tule tavallisten ihmisten tietoisuuteen.

656 eaa. osuu meidän aikoihimme saakka ulottuvaan käänteeseen historiassa. Uus-Assyria oli laajentunut nopeasti kenraali Tiglatpileser III:n aikana, jonka johdolla kehittyi ylivoimainen sotakoneisto. Sen taustalla oli raudasta tehty ylivoimainen aseistus ja hevosiin perustunut salamasodankäynnin koneisto, joihin kuuluivat nopeat sotavaunut ja ratsujoukot. Uus-Assyria pyrki ottamaan oppia aiemmin kukistuneista imperiumeista ja välttämään niiden kohtalon. Syntyi pax Assyriaca. Assyrialaisista tieteistä, taiteista ja kulttuurista tuli kaikkien omaisuutta, ja kuninkaasta täydellisyyden esikuva ja ihailun kohde. Kaikista kuuliaisista valtakunnan asukkaista tuli tasavertaisia assyrialaisia kaikkine etuineen ja vastuineen, kun taas kapinat kukistettiin äärimmäisellä julmuudella.

Assyrian kuningas Ashurbanipal (668-635 eaa.) astui valtaan Assyrian imperiumin materiaalisen kukoistuksen huipulla ja hän valloittikin välittömästi Egyptin kahdella eri sotaretkellä. Menestys jatkui puolet hänen valtakaudestaan ja toinen puolisko oli jyrkkää alamäkeä. Egyptin valloitusretken jälkeen pohjoisessa käytiin sotia kapinoivia alueita; Meediaa, Urartua, mannealaisia ja kimmerialaisia vastaan, joista viimeksi mainittua oli mahdoton saada kuriin. Käänteeksi muodostui kuitenkin suunnilleen vuosi 656 eaa. Ashurbanipalin isoisä oli tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen, ja kukistaessaan Babylonin kapinaa oli ryöstänyt sen temppelit ja vienyt Mardukin patsaan mukanaan. Yksikään monista valloittajista, ei ennen eikä jälkeen, ollut vahingoittanut Babylonia. Heettiläisten kuningas Murshili oli vienyt Mardukin patsaan mukanaan ja hänen omat joukkonsa olivat surmanneet hänet kotimatkalla Babylonista. Ashurbanipalin isoisän surmasivat hänen omat poikansa. Ashurbanipalin isä oli aloittanut Babylonin korjaustyöt ja Ashurbanipalin ensimmäisenä vuonna palautettiin vielä Ninevehista Mardukin patsas ja muita kulttiesineitä. Mutta sen enempää Ashurbanipal ei tehnyt Babylonin hyväksi ja paine alkoi kasvaa Babylonissa.




Vuonna 655 eaa. babylonialainen delegaatio saapui esittämään vaatimuksia Ashurbanipalille, joka tässä vaiheessa tajusi kytevän kapinan ja käynnisti jatkeen Babylonin korjaushankkeelle. (8) Päätös kapinasta oli siinä vaiheessa varmasti jo tehty, sillä Babylonin hallitsija, Ashubanipalin isoveli Shamash-shum-ukin suunnitteli kapinaa yhdessä Elamin (tuleva Persia) ja arabien kanssa, joista Elam aloitti ensimmäisenä jo 653 eaa. Lopulta Ashurbanipalin onnistui kukistaa kapina Babylonissa vuonna 648 eaa., minkä jälkeen hän tuhosi Elamin täydellisesti ja rankaisi arabeja tuhoten heidän kyliään. Lopulta Babylonin kapinan kukistaminen oli Assyrialle vain Pyrrhoksen voitto. Ashubanipalin kuoleman jälkeen Uus-Babylonia käytännössä peri koko Uus-Assyrian imperiumin.

On tavallaan huvittavaa, että ei-militaristinen valtio onnistui lopulta valloittamaan maailman vahvimmalla sotakoneistolla varustetun valtion. Siirto oli tavallaan luonteva, sillä Babylonia ja Assyria olivat kuin Englanti ja Yhdysvallat nykyaikana. Babylonia oli hallinnut ensin, mutta ”pikkuveljestä” oli kasvanut sotilaallisesti paljon vahvempi. Molempia yhdisti sama kieli ja sama kulttuuri, sekä viha-rakkaus -suhde. Ashurbanipalin valtakauden lopussa Assyria joutui sisäiseen valtataisteluun, jota kaldealainen Babylonian kuningas Nabopolassar käytti hyväkseen. Vahvistaakseen voimiaan Nabopolassar liittoutui Meedian kanssa ja lopulta myös skyyttien ja kimmerialaisten kanssa. Edes egyptiläisten apu ei auttanut, kun Nabopolassarin poika Nebukadressar astui Babylonian joukkojen johtoon.

Nebukadressar II


Uus-Babylonian nousu oli pimeässä maailmanhistorian vaiheessa käänne parempaan, vaikka juutalaiskristillinen historiointi onkin maalannut niin Uus-Babyloniasta kuin Nebukadressaristakin hirviön. Jopa Raamattu näkee asian toisin kuin virallinen historia. Kun Egypti lopulta liittyi sotaan Uus-Assyrian puolelle Nabopolassaria vastaan, Juudea kuninkaansa Josian johdolla asettui Nabopolassarin puolelle. Egypti voitti sodan ja Josia menetti henkensä sen melskeissä. Raamatun mukaan Josia oli oikeamielinen kuningas, toisin kuin monet muut Juudean kuninkaat. Josian kuoltua hänen kolmas poikansa, Joahas, peri kruunun. Egyptin faarao Nakau II kuitenkin syrjäytti hänet ja teki Josiahin toisesta pojasta, Joojakimistä, kuninkaan. Rabbiinisen kirjallisuuden mukaan Joojakim oli jumalaton tyranni, joka syyllistyi kauhistuttaviin synteihin ja rikoksiin. Hänellä oli mm. tapana murhata miehiä ja raiskata sitten näiden vaimot.

Kun sitten Nebukadressar vuonna 605 eaa. kukisti Egyptin ja valloitti kaikki alueet Egyptin rajalta Meediaan asti, Joojakim oli pakotettu alistumaan Babylonian vasalliksi. Joojakim palasi ensi tilassa takaisin Egyptin puolelle ja Nebukadnessar oli pakotettu hyökkäämään Jerusalemiin. Hyökkäyksiä oli lopulta kolme ja ne noudattivat ikivanhaa sumerien koodistoa. Ensin hyökkäsivät Nebukadressarin liittolaiset ja siinä taistelussa kuoli Joojakim. Hänen poikansa Joojakin antautui lähes taistelutta perässä tulleille babylonialaisille, jolloin koodiston mukaan kaupunki säästettiin. Joojakin tärkeimpine alaisineen vietiin Babyloniin rauhan takeiksi ja rangaistuksena kapinasta myös osa Jerusalemin aarteista. Syrjäytetyn kuninkaan tilalle Nebukadressar asetti tämän sedän Mattanjan, joka vannoi valan Babylonialle ja sai nimekseen Sidkia. Sidkiasta tuli kuitenkin Babyloniaa vastustanut kapinajohtaja vastoin kaikkien neuvonantajiensa mielipiteitä, eikä Nebukadressarille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kukistaa kapina. Vaihtoehtona olisi nimittäin ollut alueiden paluu Babylonian arkkivihollisen Egyptin valtapiiriin. Tällä kertaa Jerusalem ei antautunut helpolla ja 30 kuukauden piirityksen jälkeen rangaistus oli vanhan koodiston mukaisesti ankara. Todellisuus ei silti ollut aivan Raamatun kertomuksen luokkaa. Arkeologiset löydöt osoittavat rakenteiden täydellisen tuhoutumisen, mutta raunioista löytyneen runsaan aseistuksen lisäksi ihmisuhreja ei ole löytynyt. Kaiken lisäksi Jerusalemin valloitus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, päinvastoin.

Täsmälleen sama oli tapahtunut reilut 100 vuotta aiemmin jakautuneen valtion pohjoisosissa, Israelissa, sen pääkaupungissa Samariassa. Kuningas Hoosea oli liittoutunut Egyptin kanssa, jolloin Assyria oli hyökännyt Israelia vastaan. Kolmen vuoden piirityksen jälkeen Sargon II valtasi Samarian ja Israel luhistui. Kansa vietiin siirtolaisina Assyriaan ja 10 juutalaista heimoa 12:sta katosi historiaan. Kyse ei ollut Assyrian kostosta, vaan sen imperialistisesta strategiasta, jolla se pyrki ehkäisemään kansojen ja heimojen kapinointia. Kaiken alkuunpanijana oli kapinointi imperiumia vastaan.

Ei voi myöskään sanoa Nebukadressarin toimineen Jumalaa vastaan, sillä Aamoksen kirja sanoo useaan kertaan suoraan, että Babyloniaan karkotus oli rangaistus väärien jumalien palvelemisesta ja yleisestä rappiosta. Väärillä jumalilla viitataan Baaliin ja Molokiin eli kyse on julminta julmimmasta lapsiuhrikultista. Lisäksi Jumalan kiittelemä kuningas Josia oli taistellut Uus-Babylonian rinnalla, kun taas rappiokuninkaat Joojakim ja Joojakin kapinoivat Nebukadressaria vastaan. Joojakin tuli kuuluisaksi Jumalan kirouksesta. Kirous on kirjattu profeetta Jeremian kirjaan 22:28–30. Profeetta Jeremia oli myös Uus-Babylonia -myönteinen ja vastusti kuningas Sidkian kapinointia.

Väestön vieminen vankeuteen Babyloniin herättää helposti vääriä mielikuvia. Ensinnäkään väestön määrä ei ollut valtava. Arkeologi Hillel Geva Jerusalemin hebrealaisesta yliopistosta on arvioinut Jerusalemin väkiluvuksi 6000 Nebukadressarin valloittaessa sen. Valtaosa kapinallisista pakeni vuorille ja köyhälistölle annettiin viinitarhat hoidettaviksi, sillä Babylonia tarvitsi Juudean viiniä. Etuoikeutetun kansan suurin osa oli viety Babyloniaan jo edellisen kapinan yhteydessä, joten mitään massiivista väestön siirtoa Babyloniaan ei tapahtunut. Babyloniassa juutalaiset sijoittuivat ympäri valtakuntaa erilaisiin tehtäviin pienviljelijöistä erilaisiin hallintotehtäviin ja kuningashuoneen palvelukseen. Vain hyvin pieni osa päätyi orjiksi.

Isossa kuvassa Nebukadressarin sotatoimet olivat juutalaisuuden kannalta lopulta hyvä asia. Karkotus Babyloniaan on nimenomaan se asia, joka yhdistää myöhempien sukupolvien juutalaisuutta. Kun Persian kuningas Kyyros II Suuri vapautti juutalaiset valloitettuaan Babylonian, suurin osa heistä ei halunnut palata. Jerusalemiin palanneet taas eivät hyväksyneet sinne jäänyttä alkuperäisväestöä temppeliä rakentamaan ja juutalaisiksi laskettiin ainoastaan Babyloniassa pakkosiirrossa olleet. Babyloniaan jääneet juutalaiset muodostivat kuitenkin vuosisadoiksi ylivoimaisesti suurimman juutalaisyhteisön ja Babylonian akatemioissa esimerkiksi kirjoitettiin ns. babylonialainen Talmud, joka on laajempi ja luettavampi kuin ns. jerusalemilainen Talmud. Yhä nykyään Talmudista puhuttaessa viitataan lähes aina babylonialaiseen versioon. Tosin siinä vaiheessa Babylonia oli jo ajat sitten kadonnut valtiona maailmankartalta.

Nebukadressar tuo monella tapaa mieleen Sargon Suuren. Hän oli loistava sotastrategi, jota ilman Uus-Babylonian tarina olisi jäänyt isänsä Nabopolassarin kapinaan Assyriaa vastaan. Imperiumin rakentaminen sotavoimin ei suinkaan ole ihmiskunnan jaloimpia hankkeita, mutta Nebukadressar rakensi valtakuntansa lain ja järjestyksen varaan. Oman aikansa dokumentin mukaan hän vastusti korruptiota ja kuin kopiona sumerikuningas Urukaginan vapauskartioista puolusti heikkoja, köyhiä, vammaisia ja leskiä. Oli lopulta kyse propagandasta tai ei, Nebukadressarin historia kertoo valloitettujen kansojen ja sotavankien inhimillisestä kohtelusta samaan aikaan ankaruuden ja taipumattomuuden kanssa kapinoiden kohdalla. Luonteeltaan hän oli luultavasti vähintäänkin erikoinen, ellei peräti hankala, mutta kukaan tavallinen ihminen ei olisi pärjännyt pahuuden kitkemisessä ihmiskunnan tieltä. Danielin kirja kertoo myös mielenkiintoisen tarinan Nebukadressarin unesta, jossa Jumala kertoo maailmanvaltojen nousuista ja romahduksista alkaen Nebukadressarin omasta valtakunnasta.

656 eaa. alkoi Uus-Assyrian syöksylasku, joka lopulta mahdollisti Nebukadressarin valtaannousun ja hänen toimensa taas pysäyttivät pimeimmän vallan. Nebukadressar ei suinkaan ollut yksin. Samaan aikaan Assyrian romahduksen ja Uus-Babylonian joutsenlaulun kanssa maailmassa tapahtui hämmästyttävä viisauden samanaikainen nousu neljässä eri sivilisaatiossa lännestä itään. Saksalainen filosofi Karl Jaspers kutsui ajankohtaa akseliajaksi. Jaspersin teoria on saanut osakseen kovaa kritiikkiä muutamilta kirkkoon kytkeytyneiltä historioitsijalta, jotka ovat pitäneet ajatusta vaarallisena – sinänsä aika erikoinen ajatus… Johtava argumentti on ollut, ettei neljän täysin eri sivilisaation ajattelijoilla voi olla ollut mitään yhteyttä, kun näistä vain kahdella sivilisaatiolla on ollut jonkinlainen yhteys. Väite on outo, sillä suuret ajattelijat eri sivilisaatioissa ja näiden elinajat ovat fakta. Kysymys kuuluu pikemminkin, onko taustalla samat auringon aktiivisuuteen liittyvät syyt, kuin tässä artikkelisarjassa on jo tullut esiin ja Schumannin resonanssin muodostama kollektiivinen kenttä?

Jaspersin teoria ei suinkaan ole ainoa lajissaan. Vielä hämmästyttävämpi havainto samasta aiheesta on teoria ihmiskunnan viisauden lakipisteestä, jossa käännekohta sijoittui selvästi 600-luvulle eaa.. Tällöin vaikuttivat vedalainen viisas Yajnavalkya Intiassa, demokratian isä Solon Kreikassa, Zarathustra (Zoroaster) Persiassa ja Jeremia Jerusalemissa. 500-luvulla vaikuttivat mm. Lao Tzu, Confucius ja Sun Tzu Kiinassa, Buddha (Siddhartha Shakyamuni Gautama) Intiassa ja Pythagoras Kreikassa. Kiinassa ja Kreikassa vaikutti 500-luvulla monia muitakin merkittäviä hahmoja, joiden nimet eivät ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Kuriositeettina voisi mainita Kreikasta Herakleitoksen, joka syntyi vain 28 vuotta Buddhan jälkeen ja opetti samoja perusoppeja. Herakleitoksen mukaan kaikki on väliaikaista; että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harhaa. Häntä ei suotta kutsuta Kreikan Buddhaksi. Hän peilasi myös Lao Tzun oppia jinistä ja jangista; että sielu on sekoitus tulta ja vettä, valoa ja pimeyttä.



Reduktiivisesti ajateltuna saattaa tuntua vieraalta, että lyhytkestoinen, voimakaskin, aurinkomyrsky voisi vaikuttaa historiankulkuun pidempään kuin hetkellisenä levottomuutena. Geomagneettiset myrskyt ovat aktiivisimmillaan useimmiten aurinkosyklin laskun alkuvaiheessa (18), eli sitä ennen on jo aurinkopilkkujen huippu vaikuttanut vuosien ajan. Äärimmäisen voimakas myrsky voi myös vahingoittaa maan magneettikenttää ja vaikuttaa siten vuosia tapahtuman jälkeenkin. Nämä ovat kuitenkin vain rationaalisia selityksiä ilmiöstä, jota emme vielä tunne kovinkaan hyvin. Seuraava osa avaa aiheesta uusia ulottuvuuksia. Jos Miyake-tapahtuman vaikutukselle saa antaa hieman eksoottisemman selityksen, niin ehkä sitä voisi verrata kuvaannollisesti veteen putoavaan kiveen. Se synnyttää joka suuntaan leviävän aallon ja Miyaken tapauksessa aalto leviäisi aikajanalla niin eteen kuin taaksepäinkin ja sivulle muihin aikajanoihin. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että magneettikentät pystyvät manipuloimaan aikaa. Seuraava osa raottaa sitä verhoa.



Viitteet



1. Dewey ER, Mandino O (1973). Cycles: The Mysterious Forces That Trigger Events. New York: Manor Books
2. Ertel, S. (1996). Space weather and revolutions - Chizevsky's heliobiological claim scrutinized. 38. 3-22.
3. Galtung J (1980). Peace and World Structure. Essays in Peace Research. Vol. IV. Copenhagen: Ejlers.
4. Halberg F, et al. (2008) “Cycles Tipping the Scale between Death and Survival ( = “Life” )” Progress of Theoretical Physics Supplement, Volume 173, February 2008, Pages 153–181, https://doi.org/10.1143/PTPS.173.153
5. Williams PL (2015) Operation Gladio: The Unholy Alliance between the Vatican, the CIA, and the Mafia, Prometheus Books, New York
6. https://off-guardian.org/2019/04/06/operation-gladio-the-unholy-alliance/
7. Dee MW, Pope BJS (2016) “Anchoring historical sequences using a new source of astro-chronological tie-points” Proceedings of the Royal Society A: Mathematical, Physical and Engineering Sciences; Volume 472; Issue 2192. http://doi.org/10.1098/rspa.2016.0263
8. The Cambridge ancient history. (2007) - 2nd edn. Vol.3 Pt. 2 The Assyrian and Babylonian empires and other states of the Near East, from the eighth to the sixth centuries b.c. s. 149
9. Miyake F et al. “Large 14C excursion in 5480 BC” Toshio Nakamura Proceedings of the National Academy of Sciences Jan 2017, 114 (5) 881-884; DOI: 10.1073/pnas.1613144114